tag:blogger.com,1999:blog-82471242303212748412024-03-14T03:15:17.617+02:00Aamiainen ruohikollaRavintoasiantuntija Juhana Harju kirjoittaa tähän blogiin ravinnosta, ravintolisistä ja terveydestä<br>
— Sinulle, joka haluat pitää parempaa huolta terveydestäsi.Juhana Harjuhttp://www.blogger.com/profile/17054647455809401203noreply@blogger.comBlogger305125tag:blogger.com,1999:blog-8247124230321274841.post-29424960387346942014-02-06T11:13:00.003+02:002014-02-18T19:29:23.584+02:00Tervetuloa seuraamaan uutta blogianiOlen ryhtynyt pitämään <a href="http://suomenterveysravinto.fi/blogi/"><b>blogia</b></a> Suomen Terveysravinnolle. Samalla tämä Aamiainen ruohikolla -blogi jää niin sanotusti hyllylle.<br />
<br />
<a href="http://suomenterveysravinto.fi/blogi/kylmapuristetuilla-oljyilla-laatua-ruokavalioon/"><b>Ensimmäisessä</b></a> Suomen Terveysravinnon blogikirjoituksessani tarkastelen sitä, onko kylmäpuristetuilla ja raffinoiduilla ruokaöljyillä ravitsemuksellista eroa. Eroa löytyi yllättävän paljon myös luotettavista, kontrolloiduista ristikkäistutkimuksista.<br />
<br />
<a href="http://suomenterveysravinto.fi/blogi/kaytannon-vinkkeja-paivittaisen-ruokavalion-koostamiseen/"><b>Toisessa bloggauksessani</b></a> annan vinkkejä ruokavalion päivittäiseen koostamiseen. Siinä kerron suuntaviivoja, joita käytän itsekin arjessa pitääkseni syömiseni terveellisenä.<br />
<br />
Juhana Harjuhttp://www.blogger.com/profile/17054647455809401203noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8247124230321274841.post-69118772866444349062013-07-03T09:08:00.000+03:002013-07-06T14:16:53.080+03:00Innostu villivihanneksista<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgVlr-tNz9cbgU1acebFsxgBRnQIRSsPLqNPfhyphenhyphenKClwZOXIbNpbdFnbxfTBeB6R67EYsO4ea4O2TYIJV0EWmVdyeUhmufHBEMm26YMtFSiJ25WpMce8OgwNGPKGxRNHTqcsJ0Ye4BHsZ9I/s866/Hulluna+hortaan+-kansi.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgVlr-tNz9cbgU1acebFsxgBRnQIRSsPLqNPfhyphenhyphenKClwZOXIbNpbdFnbxfTBeB6R67EYsO4ea4O2TYIJV0EWmVdyeUhmufHBEMm26YMtFSiJ25WpMce8OgwNGPKGxRNHTqcsJ0Ye4BHsZ9I/s400/Hulluna+hortaan+-kansi.jpg" width="276" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Hulluna hortaan -kirjan ulkoasu on raikas.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Oletko miettinyt, että villivihannesten kerääminen olisi järkevää ja kivaa mutta et oikein ole tiennyt, miten sen aloittaisi? Siinä tapauksessa Raija ja Jouko Kivimetsän <b><a href="http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9529920741" target="_blank">Hulluna hortaan</a></b> auttaa hyvin alkuun. Ja vaikka villivihannesten kerääminen ei olisikaan aivan vierasta, kirja voi auttaa virittämään lopahtanutta kiinnostusta uudelleen.<br />
<br />
Olen itse käynyt ensimmäisen villivihanneskurssini runsaat kymmenen vuotta sitten osana Perheniemen opiston laajaa kaksivuotista kokopäiväistä luontaisalan koulutusta (koulutusta ei enää ole siellä). Villivihannesten — tai lyhyemmin hortan — kerääminen ei ollut minulle siis aivan uutta. Siitä huolimatta opin kirjasta lisää ja sain uutta inspiraatiota.<br />
<br />
Kirjasta välittyy kuva, että villivihannesten kerääminen on kirjoittajapariskunnalle varsinainen elämäntapa, johon he ovat myönteisessä mielessä hurahtaneet. Heidän käytäntöä lähellä oleva, elämyksellinen ja innostunut asenne välittyy hyvin myös tekstistä. Välillä maalailevat ilmaisut ovat sillä rajoilla, menevätkö ne jo vähän yli: "Aivot, suolisto ja sydän rakastavat hortaa, sen vitaaliaineita, vitamiineja, kivennäisaineita, kasviantioksidantteja ja klorofylliä eli lehtivihreää."<br />
<br />
Värikkäistä ilmaisuista huolimatta kirja toimii hyvin käytännöllisenä oppaana, jossa on kaikki olennainen villivihannesten keräämistä, käsittelyä ja säilömistä koskeva tieto. Lisäksi kirjaan sisältyy monipuolinen reseptikokoelma, joka käsittää pääasiassa erilaisia kasvisruokia mutta joukossa on myös muutama liharuokaresepti. <br />
<br />
Minulle mielenkiintoisinta kirjassa oli osuus, jossa käsiteltiin villivihannesten eli hortan osuutta perinteisessä kreikkalaisessa Välimeren ruokavaliossa. Useinkaan Välimeren ruokavaliota käsiteltäessä ei mainita, että villivihannekset ovat sen olennainen osa. Kirjan ulkopuolelta voin kertoa, että villivihanneksia on kerätty Kreikan lisäksi yleisesti myös Italiassa, Ranskassa, Espanjassa, Portugalissa ja entisen Jugoslavian alueella.<br />
<br />
Voikukasta ja nokkosesta kirjassa väitetään, että ne sisältäisivät D-vitamiinia. Tavallisista ravitsemustietokannoista ei löydy tukea sille, että näissä kasveissa olisi D-vitamiinia. Vaikka D-vitamiinia olisikin pieniä määriä, pitoisuuksien voi olettaa olevan niin pieniä, että niillä ole ihmiselle juurikaan käytännön merkitystä D-vitamiinin lähteenä — varsinkin kun otetaan huomioon tavallisesti syödyt annoskoot.<br />
<br />
Kreikassa käytettäviä yrttejä käsittelevässä osuudessa kerrotaan, että rosmariini tasapainottaisi verenpainetta. Tämä on sen vastaista, että korkea verenpaine tunnetaan yleisesti rosmariinin käytön kontraindikaationa (<b><a href="http://umm.edu/health/medical/altmed/herb/rosemary" target="_blank">University of Maryland</a></b>).<br />
<br />
Muutamista pienistä virheistä ja kyseenalaisista kohdista huolimatta voin lämpimästi suositella <b><a href="http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9529920741" target="_blank">Hulluna hortaan</a></b> -kirjaa. Se on oikeasti innostava ja on saanut esimerkiksi minut kokeilemaan maksaruohoa salaatissa, mitä en ollut koskaan aiemmin tehnyt. Lisäksi sympaattiseen tyyliin kirjoitettua kirjaa oli mukava lukea.<br />
<br />
<i>Edit. 6.7.2013. Minulla oli aiemmin tiedossa, että muutamissa kasvikunnassa metsäsienissä ja joissakin jäkälissä on D-vitamiinia. Olen päivittänyt kirja-arvostelua sen jälkeen, kun minulle on osoitettu, että myös joissakin tavallisissa kasveissa on pieniä määriä D-vitamiiniyhdisteitä. Määrät ovat kuitenkin häviävän pieniä verrattuna merkittäviin D-vitamiinin lähteisiin, kuten auringonvaloon ja kalaan.</i><br />
<br />Juhana Harjuhttp://www.blogger.com/profile/17054647455809401203noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-8247124230321274841.post-23161041392592875202013-04-11T08:54:00.000+03:002016-12-31T16:58:53.368+02:00Siementen terveysvaikutuksista<h3>
<!--[if gte mso 9]><xml>
<o:OfficeDocumentSettings>
<o:AllowPNG/>
</o:OfficeDocumentSettings>
</xml><![endif]--><span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;">Siementen terveysvaikutuksia tunnetaan huonosti mutta näyttää siltä, että ne ovat pähkinöihin verrattavia. Siemeniä kannattaakin sisällyttää ruokavalioon. Mutta millaisia ovat eri siemenille ominaiset vaikutukset? Otin siitä selvää.</span></h3>
<!--[if gte mso 9]><xml>
<w:WordDocument>
<w:View>Normal</w:View>
<w:Zoom>0</w:Zoom>
<w:TrackMoves/>
<w:TrackFormatting/>
<w:HyphenationZone>21</w:HyphenationZone>
<w:PunctuationKerning/>
<w:ValidateAgainstSchemas/>
<w:SaveIfXMLInvalid>false</w:SaveIfXMLInvalid>
<w:IgnoreMixedContent>false</w:IgnoreMixedContent>
<w:AlwaysShowPlaceholderText>false</w:AlwaysShowPlaceholderText>
<w:DoNotPromoteQF/>
<w:LidThemeOther>FI</w:LidThemeOther>
<w:LidThemeAsian>X-NONE</w:LidThemeAsian>
<w:LidThemeComplexScript>X-NONE</w:LidThemeComplexScript>
<w:Compatibility>
<w:BreakWrappedTables/>
<w:SnapToGridInCell/>
<w:WrapTextWithPunct/>
<w:UseAsianBreakRules/>
<w:DontGrowAutofit/>
<w:SplitPgBreakAndParaMark/>
<w:EnableOpenTypeKerning/>
<w:DontFlipMirrorIndents/>
<w:OverrideTableStyleHps/>
</w:Compatibility>
<m:mathPr>
<m:mathFont m:val="Cambria Math"/>
<m:brkBin m:val="before"/>
<m:brkBinSub m:val="--"/>
<m:smallFrac m:val="off"/>
<m:dispDef/>
<m:lMargin m:val="0"/>
<m:rMargin m:val="0"/>
<m:defJc m:val="centerGroup"/>
<m:wrapIndent m:val="1440"/>
<m:intLim m:val="subSup"/>
<m:naryLim m:val="undOvr"/>
</m:mathPr></w:WordDocument>
</xml><![endif]--><!--[if gte mso 9]><xml>
<w:LatentStyles DefLockedState="false" DefUnhideWhenUsed="true"
DefSemiHidden="true" DefQFormat="false" DefPriority="99"
LatentStyleCount="267">
<w:LsdException Locked="false" Priority="0" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Normal"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="heading 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 7"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 8"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 9"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 7"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 8"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 9"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="35" QFormat="true" Name="caption"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="10" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Title"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="1" Name="Default Paragraph Font"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="11" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Subtitle"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="22" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Strong"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="20" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Emphasis"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="59" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Table Grid"/>
<w:LsdException Locked="false" UnhideWhenUsed="false" Name="Placeholder Text"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="1" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="No Spacing"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Shading"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light List"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Grid"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Dark List"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Shading"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful List"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Grid"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Shading Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light List Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Grid Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 1 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 2 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 1 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" UnhideWhenUsed="false" Name="Revision"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="34" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="List Paragraph"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="29" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Quote"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="30" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Intense Quote"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 2 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 1 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 2 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 3 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Dark List Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Shading Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful List Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Grid Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Shading Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light List Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Grid Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 1 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 2 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 1 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 2 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 1 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 2 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 3 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Dark List Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Shading Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful List Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Grid Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Shading Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light List Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Grid Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 1 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 2 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 1 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 2 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 1 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 2 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 3 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Dark List Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Shading Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful List Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Grid Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Shading Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light List Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Grid Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 1 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 2 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 1 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 2 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 1 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 2 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 3 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Dark List Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Shading Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful List Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Grid Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Shading Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light List Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Grid Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 1 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 2 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 1 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 2 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 1 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 2 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 3 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Dark List Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Shading Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful List Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Grid Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Shading Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light List Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Grid Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 1 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 2 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 1 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 2 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 1 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 2 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 3 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Dark List Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Shading Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful List Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Grid Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="19" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Subtle Emphasis"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="21" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Intense Emphasis"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="31" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Subtle Reference"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="32" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Intense Reference"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="33" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Book Title"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="37" Name="Bibliography"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" QFormat="true" Name="TOC Heading"/>
</w:LatentStyles>
</xml><![endif]--><!--[if gte mso 10]>
<style>
/* Style Definitions */
table.MsoNormalTable
{mso-style-name:"Normaali taulukko";
mso-tstyle-rowband-size:0;
mso-tstyle-colband-size:0;
mso-style-noshow:yes;
mso-style-priority:99;
mso-style-parent:"";
mso-padding-alt:0cm 5.4pt 0cm 5.4pt;
mso-para-margin:0cm;
mso-para-margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:10.0pt;
font-family:"Times New Roman","serif";
mso-fareast-language:EN-US;}
</style>
<![endif]-->
<br />
<div class="MsoNormal">
<span style="mso-bidi-font-weight: normal;">Kirjoitin<b> </b>hieman toista vuotta sitten </span><span style="mso-bidi-font-weight: normal;"><a href="http://uusimusta.squarespace.com/etusivu/2011/11/11/pekaanipahkinoita-sydamelle-manteleita-sokeritasapainoon.html" target="_blank"><b><span style="mso-bidi-font-weight: normal;">artikkelin </span>pähkinöistä</b></a> Uuteen Mustaan. Kirjoitus oli hyvin suosittu, ja siinä yhteydessä ravitsemusterapeutti <a href="http://pullapoliisi.blogspot.fi/" target="_blank"><b>Anette Palssa</b></a> ehdotti, että kirjoittaisin samanlaisen artikkelin siemenistä. Asia jäi hautumaan kunnes äskettäin kaivelin tietoja niistä.</span><br />
<br />
<span style="mso-bidi-font-weight: normal;">Arvostetussa lääketieteellisessä lehdessä Lancetissä julkaistiin vähän aikaa sitten laaja katsausartikkeli, jossa arvioitiin sitä kansanterveydellistä taakkaa, jonka yleiset kansansairaudet muodostavat. Saman lehden toisessa laajassa katsauksessa oli arvioitu riskitekijöitä, jotka aiheuttavat sairauksia. Siinä arvioitiin, että pähkinöiden ja siementen syömisen <i>puute </i>olisi vahvin yksittäinen ravitsemuksellinen syy siihen, että ihmiset sairastuvat ennenaikaisesti sydäntauteihin. (Lancetin katsausartikkeleita on referoinut Reijo Laatikainen <a href="http://www.pronutritionist.net/eniten-sairastamista-aiheuttavat-riskitekijat-ja-ravinto/" target="_blank"><b>tässä</b></a> kirjoituksessaan.)</span><br />
<span style="mso-bidi-font-weight: normal;"><br /></span>
<span style="mso-bidi-font-weight: normal;">Siementen mainitseminen pähkinöiden rinnalla tehokkaana keinona ehkäistä sydäntauteja on aika vahva kannanotto. Voisikin olettaa, että siementen hyödyistä ravintoaineryhmänä löytyisi tutkimusnäyttöä. Niin ei kuitenkaan ole, vaan Lancetin kannanotto näyttää perustuvan pääasiassa väestötutkimuksiin, joissa pähkinät ja siemenet on niputettu ja niiden terveysvaikutuksia on arvioitu yhdessä.</span><br />
<span style="mso-bidi-font-weight: normal;"><br /></span>
<span style="mso-bidi-font-weight: normal;"><br /></span>
<b><span style="mso-bidi-font-weight: normal;">Siementen säännöllinen syöminen alentaa tulehdusarvoja</span></b><br />
<span style="mso-bidi-font-weight: normal;"><br /></span>
<span style="mso-bidi-font-weight: normal;">Löytyy kuitenkin amerikkalainen kohtalaisen laaja poikkileikkaustutkimus, jossa selvitettiin myös erikseen pähkinöiden ja siementen syömisen yhteyttä tulehdusarvoihin. Tämä on merkittävä asia, sillä lievä systeeminen tulehdus on osaltaan kroonisia rappeutumissairauksia aiheuttava ja kiihdyttävä tekijä.</span><br />
<span style="mso-bidi-font-weight: normal;"><br /></span>
<span style="mso-bidi-font-weight: normal;">Tutkimuksessa pähkinöiden, siementen ja maapähkinöiden syömisellä oli kaikilla yhtäläinen yhteys alempiin tulehdusarvoihin. Auringonkukansiementen, pinjansiementen ja muiden siementen syöminen vähintään 5 kertaa viikossa oli yhteydessä tilastollisesti merkitsevästi alempaan C-reaktiivisen proteiinin arvoon. Interleukiini-6:n ja fibrinogeenin osalta tulokset eivät olleet tilastollisesti merkitseviä </span><span style="mso-bidi-font-weight: normal;">(<a href="http://aje.oxfordjournals.org/content/163/3/222/T4.expansion.html" target="_blank">Table 4</a>).</span><br />
<span style="mso-bidi-font-weight: normal;"><br /></span>
<span style="mso-bidi-font-weight: normal;">Siementen syöminen siis näyttää alentavan tulehdusarvoja siinä missä pähkinöidenkin syöminen. Vaikuttaa siltä, että siemeniäkään ei pitäisi välttää esimerkiksi siinä pelossa, että ne sisältävät omega-6-rasvahappoja. </span></div>
<div class="MsoNormal">
<br />
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><a href="http://aje.oxfordjournals.org/content/early/2005/12/15/aje.kwj033.full.pdf" target="_blank"><span style="font-size: x-small;">Jiang R, et al. Nut and seed consumption and inflammatory markers in the multi-ethnic study of atherosclerosis. Am J Epidemiol. 2006 Feb 1;163(3):222-31.</span></a></span></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjYIEza7NavltSYYeoUqdNI10zTskubYjUkYi00o0p7sbGLdT5lNI3aVxgH4StBEoiQaKnO9sWeB_g3S_FEme2fzia6BlD3EuoQwLKTHUgKgmcGC-CZJ3WINLim_xlfql5bMsHOeaEd6rM/s1600/Auringonkukka.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="262" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjYIEza7NavltSYYeoUqdNI10zTskubYjUkYi00o0p7sbGLdT5lNI3aVxgH4StBEoiQaKnO9sWeB_g3S_FEme2fzia6BlD3EuoQwLKTHUgKgmcGC-CZJ3WINLim_xlfql5bMsHOeaEd6rM/s400/Auringonkukka.jpg" width="400" /></a></div>
<br />
<div class="MsoNormal">
<b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Auringonkukansiemeniä kolesterolin alentamiseen</b></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Auringonkukansiemenet ovat hyvä proteiinin lähde. Niissä on
21–23 grammaa proteiinia sadassa grammassa. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Ne ovat myös runsasrasvaisia: niissä 49-52 grammaa grammaa rasvaa sadassa grammassa.<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Auringonkukansiementen rasvahappojen suhteet vaihtelevat jonkin verran. Yleensä niissä on selvästi eniten monityydyttymätöntä linolihappoa ja toiseksi
eniten yksittäistyydyttymätöntä öljyhappoa.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Rasvoja suojaamassa on runsaasti alfatokoferolia eli
E-vitamiinia: 34,5 mg sadassa grammassa. Lisäksi auringonkukansiemenissä on
runsaasti B-vitamiineja, kuten tiamiinia, B6-vitamiinia ja folaattia.<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Auringonkukansiemenissä on myös melko runsaasti
monia mineraaleja, esimerkiksi mangaania, kuparia, magnesiumia ja seleeniä.
Lisäksi niissä on runsaasti kuitua (8,6 grammaa sadassa grammassa) sekä
kasvisteroleita (289 mg/100).</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Sisältämiensä monityydyttymättömien rasvojen, kuidun ja
kasvisterolien ansiosta auringonkukansiemenet alentavat hyvin LDL- ja
kokonaiskolesterolia.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Auringonkukansiemenet sopivat hyvin naposteltaviksi. Niiden
ja muidenkin siementen ravintoaineet sulavat kuitenkin parhaiten, jos siemenet
liottaa ensin useamman tunnin ajan. Niitä voi myös lisätä tehosekoittimella
tehtäviin ruokiin.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Auringonkukansiementen mahdollinen haitta on se, että niissä
voi olla paljon kadmiumia. Sen vuoksi niitä ei pitäisi nauttia suuria määriä
säännöllisesti. <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Eräässä katsausartikkelissa
arvioidaan, että kadmiumin siedettävän saannin raja (TWI) voi ylittyä, jos
pidemmän aikaa nautitaan yli 30 grammaa auringonkukansiemeniä päivässä. Se vastaa noin kolmea ruokalusikallista.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/16302759" target="_blank"><span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><span style="font-size: x-small;">Phillips KM, et al. Phytosterol composition of nuts and seeds commonly consumed in the United States. J Agric Food Chem. 2005 Nov 30;53(24):9436-45.</span></span></a></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<br />
<br />
<div class="MsoNormal">
<b>Chia-siemeniä diabeetikoille</b><br />
<br />
Chia-siemenet ovat erinomainen kuidun lähde: niissä on 38 g kuitua sadassa grammassa. Proteiinia niissä on 15,6 g sadassa grammassa. Chia-siementen aminohappoprofiili on myös aika
tasapainoinen: niissä on melko runsaasti lysiiniä, jota pähkinöissä ja
siemenissä yleensä on melko vähän. Lisäksi chia-siementen metioniinin ja
kystiinin määrä on verrattavissa muihin öljysiemeniin. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Chia-siemenet ovat myös erinomainen omega-3-rasvahappojen lähde: niissä on alfalinoleenihappoa 17-18 g sadassa grammassa. Siten ne vetävät lähes vertoja pellavansiemenille omega-3-rasvahappojen lähteenä.<br />
<br />
Lisäksi chia-siemenissä on huomattavan paljon kalsiumia (631 mg/100 g), mangaania (2,2 mg) ja fosforia (948 mg/100 g).<br />
<br />
Chia-siemenissä on hyvää myös se, että niihin ei liity vastaavia kysymyksiä runsaan käytön haitallisuudesta kuin pellavansiemeniin tai auringonkukansiemeniin. Esimerkiksi Euroopan ruokaturvallisuusvirasto EFSA on arvioinut chia-siementen olevan turvallisia (<a href="http://nutrimenti.simplicissimus.it/files/2010/11/efsa-chia.pdf" target="_blank">EFSA 2009</a>).<br />
<br />
Chia-siemenissä on runsaasti polyfenoleita: klorogeenihappoa, kaffeiinihappoa, kversetiiniä ja myrisetiiniä. Nämä suojaavat hyvin chian omega-3-rasvahappoja ja toimivat myös ihmisen elimistössä hyvinä antioksidantteina. Chia-siementen ORAC-arvo on korkea: 11 100. Se on heikompi kuin saksanpähkinöillä mutta parempi kuin hasselpähkinöillä. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Chia-siemenillä voi parantaa elimistön rasvahappoprofiilia: niitä syömällä plasman alfalinoleenihapon ja ehkä myös EPA:n määrä kohoaa. </div>
<br />
Chia-siementen syöminen on tyypin 2 diabeetikoilla tehdyssä kontrolloidussa tutkimuksessa alentanut sydäntaudin riskitekijöitä, kuten systolista verenpainetta, tulehdusarvo CRP:tä sekä von Willebrand -tekijää (sen korkea arvo voi lisätä veritulppariskiä). Siten Chia-siementen voi ajatella olevan erityisen hyödyllisiä diabeetikoille.<br />
<br />
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/22830971" target="_blank"><span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><span style="font-size: x-small;">Nieman DC, et al. Chia seed supplementation and disease risk factors in overweight women: a metabolomics investigation. J Altern Complement Med. 2012 Jul;18(7):700-8.</span></span></a><br />
<br /></div>
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><span style="font-size: x-small;"><a href="http://iabpi.com/files/CHIA%20seed%20T2%20Diabetes.pdf" target="_blank">Vuksan
V, et al. Supplementation of conventional therapy with the novel grain
Salba (Salvia hispanica L.) improves major and emerging cardiovascular
risk factors in type 2 diabetes: results of a randomized controlled
trial. Diabetes Care. 2007 Nov; 30 :2804-10.</a></span></span><br />
<div class="MsoNormal">
<br />
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Kurpitsansiemeniä eturauhaselle</b></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Kurpitsansiemenet ovat hyvä kasvikunnan proteiinilähde:
niissä on 24,5 grammaa proteiinia sadassa grammassa.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Rasvaa niissä on 46 grammaa 100 grammassa.<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Pääasiassa se on monityydyttymätöntä
linolihappoa (41 g/100 g), mutta niissä on runsaasti myös
yksittäistyydyttymätöntä öljyhappoa (35 g/ 100 g).</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Kurpitsansiemenet ovat erinomainen eri E-vitamiinin muotojen
lähde: niissä on alfatokoferolia, gammatokoferolia ja deltatokoferolia.
Eläinkokeet viittaavat siihen, että nämä jälkimmäiset E-vitamiinin muodot
saattavat ehkäistä syöpää.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Kurpitsansiemenet saattavat ehkäistä syöpää myös sen
ansiosta, että niissä on runsaasti skvaleenia (89 mg/100 g). Se on orgaaninen
yhdiste, jota on myös oliiviöljyssä. Skvaleenia pidetään yhtenä Välimeren
ruokavalion syöpää ehkäisevänä tekijänä. Lisäksi skvaleeni on antioksidantti,
joka torjuu vapaiden radikaalien vaikutuksia.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Kurpitsansiemenissä on myös runsaasti mangaania,
magnesiumia, rautaa (13 mg/100 g), fosforia, kuparia ja sinkkiä (5 mg/100 g). Kurpitsansiemenissä on kohtalaisesti K-vitamiinia (51 mcg/100 g), ja niissä on myös jonkin verran
folaattia (58 mcg/100 g). Lisäksi luteiinia ja zeaksantiinia, karotenoideja, jotka suojavaat silmiä.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Kurpitsansiemenet hellivät miesten eturauhasta.
Useissakin tutkimuksissa on havaittu, että kurpitsansiemenet tai
kurpitsansiemenöljy ehkäisevät eturauhasen hyvänlaatuista liikakasvua tai
lievittävät sen oireita. Naisilla puolestaan kurpitsansiemenöljy on kohottanut
HDL-kolesterolia, alentanut verenpainetta ja vähentänyt vaihdevuosioireita.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Kurpitsansiementen syömisestä voi olla hyötyä verisuoniterveydelle. Niissä on
todella paljon arginiinia (n. 4 g/100 g). Arginiini on aminohappo, joka toimii elimistössä typpioksidin esiasteena. Typpioksidi laajentaa ja rentouttaa verisuonia, mikä voi edelleen alentaa verenpainetta.<br />
<br />
Kurpitsansiementen syöminen saattaa myös parantaa unta. Eräässä tutkimuksessa havaittiin, että kurpitsansiementen
proteiinia iltaisin hiilihydraatin rinnalla nauttineiden uni parani huomattavasti.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Kurpitsansiemeniä voi hyvin napostella sellaisenaan. Niiden
ravintoaineet imeytyvät kuitenkin parhaiten, jos niitä liotetaan ensin,
esimerkiksi yön yli. Voit myös lisätä niitä tehosekoittimella laitettaviin
ruokiin. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Esimerkiksi Punnitse ja Säästä -kaupoissa myydään myös valmista kurpitsansiementahnaa, joka on ravintoarvoiltaan kokonaisten kurpitsansiementen veroista.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<br />
<a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/16053244" target="_blank"><span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><span style="font-size: x-small;">Hudson C, et al. Protein source tryptophan versus pharmaceutical grade tryptophan as an efficacious treatment for chronic insomnia. Nutr Neurosci. 2005 Apr;8(2):121-7.</span></span></a><br />
<br />
<a href="https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/10826408" target="_blank"><span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><span style="font-size: x-small;">Siani A, et al. Blood pressure and metabolic changes during dietary L-arginine supplementation in humans. Am J Hypertens. 2000 May;13(5 Pt 1):547-51.</span></span></a><br />
</div>
<div class="MsoNormal">
<a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/17439238" target="_blank"><span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><span style="font-size: x-small;">Stevenson DG, et al. Oil and tocopherol content and composition of pumpkin seed oil in 12 cultivars. J Agric Food Chem. 2007 May 16;55(10):4005-13.</span></span></a><br />
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiK3TolrY6HrZXQvO5IAXYaXl-_WtDF5vZLRAjkmlaxkvQKmzHMvHi3BE2Oc73YLthL-RPNUkNi0yxV7M147ezDCk5C-Y34Dz9Z3Q0KRqemaGlki4fjr6Y5eZVRDlGP6gkclVcrQKBi8i8/s1600/Kukkiva+pellava.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiK3TolrY6HrZXQvO5IAXYaXl-_WtDF5vZLRAjkmlaxkvQKmzHMvHi3BE2Oc73YLthL-RPNUkNi0yxV7M147ezDCk5C-Y34Dz9Z3Q0KRqemaGlki4fjr6Y5eZVRDlGP6gkclVcrQKBi8i8/s400/Kukkiva+pellava.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><b>Kukkiva pellava. Pellavansiemenissä on runsaasti lignaaneja, joilla ajatellaan olevan joitakin syöpiä ehkäisevää vaikutusta.</b></span></td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
<b>Pellavansiemeniä syövän ehkäisyyn</b><br />
<br />
Pellavansiemenet ovat poikkeuksellisen hyvä kuidun lähde: niissä on kuitua 27 g sadassa grammassa.<br />
<br />
Pellavansiemenet sisältävät runsaasti rasvaa. Niille on leimallista se, että niissä on erittäin runsaasti alfalinoleenihappoa, 23 g sadassa grammassa siemeniä. Alfalinoleenihapon, kasvikunnan omega-3-rasvahapon, yleinen päivittäinen saantisuositus on 2 g. Sen saa yhdestä teelusikallisesta pellavansiemenöljyä mutta pellavansiemeniä täytyisi syödä 9 grammaa eli noin ruokalusikallinen.<br />
<br />
Aiemmin monet pitivät alfalinoleenihappoa pelkästään pitkäketjuisten omega-3-rasvahappojen lähtöaineena, mutta sillä on myös esimerkiksi itsenäistä tulehdusta lievittävää vaikutusta. Yhdessä kalaöljyjen kanssa alfalinoleenihappo myös vähentää tehokkaasti sydäntapauksia.<br />
<br />
Pellavansiemenet ovat myös hyvä mangaanin, magnesiumin ja tiamiinin lähde.<br />
<br />
Pellavansiemeniä on suositeltu erityisesti ummetuspainotteisen ärtyneen suolen oireyhtymämän hoitoon sisältämänsä runsaan kuidun takia. Tarkemmat ohjeet on kerrottu ravitsemusterapeutti Reijo Laatikaisen <a href="http://www.pronutritionist.net/uutta-tietoa-artyvan-suolen-ruokavaliosta-kuitu-osa-35/" target="_blank"><b>tässä</b></a> kirjoituksessa.<br />
<br />
Pellavansiementen jatkuva runsas käyttö on kuitenkin kyseenalaista sen vuoksi, että ne sisältävät runsaasti kadmiumia. Tällä raskasmetallilla on varsinkin luustoa heikentävää vaikutusta, mutta sen lisäksi sitä pidetään myös sydän- ja verisuonitautien itsenäisenä riskitekijänä.<br />
<br />
Kun Evira oli jo vuonna 2000 asettanut kahden ruokalusikallisen rajan pellavansiementen kertakäytölle perustuen juuri kadmiumin määrään, vuonna 2009 EFSA antoi vielä aiempaa <a href="http://www.efsa.europa.eu/en/press/news/contam090320.htm" target="_blank"><b>tiukemman kannanoton</b></a> kadmiumia koskien. Vaikka EFSAn kannanotossa ei mainita erikseen pellavansiemeniä, niiden korkea kadmiumpitoisuus antaa aiheen varovaisuuteen.<br />
<br />
VALO 24 h -pellava- ja marjatuotteita edustavalla sivulla on <a href="http://www.valo24h.fi/site?node_id=50"><b>yksityiskohtainen laskelma</b></a>, jonka perusteella päädytään 10 gramman eli yhden ruokalusikallisen päivittäiseen ylärajaan. Itse olen kuitenkin varovaisemman linjan kannalla, ja suosittelen<b> </b>pellavansiementen syömisen rajoittamista yhteen teelusikalliseen päivässä.<br />
<br />
Tavalliselle ihmiselle ehkä paras peruste pellavansiementen käyttöön on se, että niissä on erittäin runsaasti kasvilignaaneja, joilla ajatellaan olevan mm. rintasyöpää, eturauhassyöpää, paksusuolensyöpää sekä sydän- ja verisuonitauteja ehkäisevää vaikutusta. Pellavansiemenissä on niin runsaasti lignaaneja, että jo suosittelemastani määrästä, yhdestä teelusikallisesta, saa niitä runsaasti<b>.</b><br />
<a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/22465267" target="_blank"><span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><span style="font-size: x-small;"><br /></span></span></a>
<a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/22465267" target="_blank"><span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><span style="font-size: x-small;">Engström A, et al. Associations between dietary cadmium exposure and bone mineral density and risk of osteoporosis and fractures among women. Bone. 2012 Jun;50(6):1372-8.</span></span></a><br />
<br />
<br />
<b>Seesaminsiemeniä verisuoniterveydelle</b><br />
<br />
Seesaminsiemenissä on runsaasti kuitua, 18 grammaa sadassa grammassa, ja siitä suurin osa on liukenematonta. Ne ovat myös runsasrasvaisia: niissä on 49 grammaa rasvaa sadassa grammassa siemeniä. Yksittäistyydyttymätöntä rasvaa on suurin piirtein saman verran kuin monityydyttymätöntä linolihappoa.<br />
<br />
Seesaminsiemenissä on rasvaa suojaamassa runsaasti E-vitamiinia ja seesamin lignaaneja. E-vitamiinia on 57 mg sadassa grammassa ja siitä valtaosa eli 51 mg on gammatokoferolia. Antioksidanttien runsaan määrän ansiosta seesamiöljy tunnetaan siitä, että se ei hapetu herkästi, vaikka sen rasvahapoista noin kolmannes on monityydyttymättömiä rasvahappoja.<br />
<br />
Seesaminsiemenissä on runsaasti mineraaleja. Kalsiumia niissä on 980 mg sadassa grammassa. Varsinkin vegaaneille seesaminsiemenet voivat olla tärkeä kalsiumin lähde. Kalsium imeytyy hyvin siemenistä, jos niistä tekee seesamimaitoa liottamalla siemeniä yön yli, lisäämällä vettä ja
jauhamalla sen jälkeen tehosekoittimessa.<br />
<br />
Vegaaneille ja muille kasvissyöjille on tärkeää sekin, että seesaminsiemenissä on runsaasti metioniinia, välttämätöntä aminohappoa, jota on yleensä niukasti kasvisruokavalioissa. <br />
<br />
Seesaminsiemenistä ja niistä puristetulla öljyllä on hyötyä sydänterveydelle. Niiden syömisellä on verenpainetta alentavaa sekä rasvojen hapettumista ja verisuoniplakkien muodostumista vähentävää vaikutusta. Verenpainetta alentavat vaikutukset ovat pääasiassa sesamiinin, seesaminsiementen tärkeimmän lignaanin, ansiota.<br />
<br />
Eläinkokeissa niiden syömisellä on ollut myös lukuisia muita vaikutuksia. Seesaminsiementen syöminen on vähentänyt tulehdussytokiinien muodostumista, alentanut oksidatiivista stressiä, helpottanut maksavauriossa ja lisännyt koe-eläinten eliniän odotetta.<br />
<br />
Näitä hyödyllisiä vaikutuksia pidetään seesaminsiementen rasvahappojen sekä esimerkiksi lignaanien ja E-vitamiinin muotojen ansiona. Tulehdusta vähentävä vaikutus on paljolti seesaminsiementen gammatokoferolin ansiota. <br />
<br />
Seesamisiemenet ja seesamiöljy ovat lignaanien lähteenä erinomainen, pellavansiemeniin verrattava. Esimerkiksi ruisleipä, jonka lignaaneista usein puhutaan Suomessa, jää lignaanien määrässä kauas taakse jopa tyypilliset annoskoot huomioonottaen.<br />
<br />
Kaiken kaikkiaan seesaminsiemenissä on lignaaneja 405-1178 mg sadassa grammassa siemeniä. Lignaanit, joita seesamisiemenissä on, ovat sesamiini, sesamoli, sesaminoli ja sesamolinoli. Sesamiinia ja sesamolia on runsaasti niin siemenissä kuin seesamiöljyssäkin.<br />
<br />
Seesamin lignaanit saattavat ehkäistä sellaisia syöpiä, joilla on yhteys hormonitoimintaan, kuten esimerkiksi rintasyöpää. Syövänvastaisia vaikutuksia on havaittu solukokeissa. Niissä sesamoliini on esimerkiksi lisännyt rintasyöpäsolujen apoptoosia eli ohjelmoitua solukuolemaa. Seesaminsiemenillä on todennäköisesti syöpää ehkäisevää vaikutusta myös niiden sisältämän gammatokoferolin, tärkeän E-vitamiinin muodon, ansiosta.<br />
<br />
Sesamiinilla, seesaminsiementen tärkeimmällä lignaanilla, on verenpainetta ja kolesterolia alentavaa vaikutusta, kuten edellä jo kirjoitin. Sesamoli puolestaan on voimakas antioksidantti ja sen hyödyllisimmät vaikutukset liittyvät sen kykyyn siepata reaktiivisia happiradikaaleja.<br />
<br />
<i>Tahini </i>on seesaminsiemenistä jauhettua tahnaa ja se on monille kätevin tapa käyttää seesaminsiemeniä. Tahinia voi lisätä <i>hummukseen </i>tai levittää suoraan leivän päälle.<br />
<br />
<br />
<span style="font-size: x-small;"><a href="http://library.wur.nl/WebQuery/clc/1968964" target="_blank">Elleuch M, et al. Sesame (Sesamum indicum L.) seeds in food, nutrition, an health. Nuts and seeds in health and disease prevention. Academic Press, 2011.</a></span><br />
<br />
<br />
<b>Yhteenveto</b><br />
<br />
Siemenet ovat erinomaisia ja tiiviitä ravintoaineiden lähteitä. Yleisesti ottaen niitä on terveellistä syödä päivittäin vähän. Käyttömäärät on kuitenkin syytä pitää kohtuullisina, jotta kadmiumia ei saada liikaa. Noin 1-2 ruokalusikallista siemeniä päivässä riittää.Juhana Harjuhttp://www.blogger.com/profile/17054647455809401203noreply@blogger.com29tag:blogger.com,1999:blog-8247124230321274841.post-63404043661080081892013-03-01T08:23:00.000+02:002013-03-01T10:31:26.926+02:00Blogini ja yhteistyöOlen viime aikoina kirjoitellut tilauksesta ravitsemusaiheisia tekstejä ja artikkeleita yrityksille. Yhteistyö on tuntunut mielekkäältä. Sitä on ollut kiva tehdä varsinkin, kun minun ei ole edes tarvinnut venyttää moraaliani vaan olen voinut seistä täysin kirjoittamani takana.<br />
<br />
Pari päivää sitten eräs kaupallinen taho otti minuun yhteyttä ja kysyi, haluaisinko ruveta pitämään blogia heidän sivustonsa alaisuudessa. Saisin kuulemme vastikkeeksi enemmän lukijoita. Tarkistin vielä, tarkoittavatko he todella, että alkaisin tuottaa ilmaiseksi sisältöä heidän sivustolleen ja saisin vastikkeeksi vain "enemmän lukijoita". Näin todella oli. Alun tuohtumuksen jälkeen huvituin ja mieleeni tuli vanha sanonta, joka alkaa: "Ei se ole tyhmä, joka pyytää..."<br />
<br />
Haluan tässä julkisesti kertoa, että olen hyvin kiinnostunut yhteistyöstä, mutta reilulta pohjalta. Mielestäni blogini esimerkiksi sopisi hyvin jonkin aikakauslehden nettisivustolle, mutta siitä on paikallaan maksaa asianmukainen korvaus. Kirjoitan myös mielelläni tilauksesta artikkeleita ravitsemuksesta ja kännykkäsäteilyn haitoista.Juhana Harjuhttp://www.blogger.com/profile/17054647455809401203noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-8247124230321274841.post-10521995021574359412013-01-29T16:42:00.000+02:002013-01-30T09:22:42.814+02:00D-vitamiini — hyötyä koko terveydelle<i>Tämä artikkeli on julkaistu alun perin <a href="http://www.sydanystava.info/index1.php" target="_blank"><b>Suomen Terveysravinto Oy:n</b></a> Asiakasuutiset-lehdessä I/2013.</i><br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjd4FzSEeJa1GAUDlEUtxRSo_RDhCdFBqrJCgYtFdsLyRn2BTQ8S1v4kdJKizRy3QowImd7DdL5LUJfmFRV7vAQFlK4l3Ll2mNq0ihpOOQHG5taQIoTqVCDQZbqPvwnPAIE7fh6N6S8Nro/s1600/Aurinkokuva+D-vitamiiniartikkeliin.JPEG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjd4FzSEeJa1GAUDlEUtxRSo_RDhCdFBqrJCgYtFdsLyRn2BTQ8S1v4kdJKizRy3QowImd7DdL5LUJfmFRV7vAQFlK4l3Ll2mNq0ihpOOQHG5taQIoTqVCDQZbqPvwnPAIE7fh6N6S8Nro/s400/Aurinkokuva+D-vitamiiniartikkeliin.JPEG" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: "Trebuchet MS",sans-serif;"><b><span style="font-size: x-small;">Auringonvalo on merkittävä D-vitamiinin lähde, mutta varsinkaan Pohjolassa se ei yksin riitä.</span></b></span></td></tr>
</tbody></table>
<br />
<h3>
Riittävä D-vitamiinin saanti on tarpeellista useiden sairauksien ehkäisemiseksi. Monet meistä kärsivät kuitenkin sen puutteesta. Tarvitsemme D-vitamiinia ravintolisänä vähintään syyskuusta toukokuuhun.</h3>
<br />
D-vitamiini on viime vuosien kuuma aihe ravitsemustieteessä, ja sen hyödyistä kerrotaan usein myös valtamedian terveysuutisissa. Huomio on hyvin ansaittua, sillä D-vitamiinin puute on maailman yleisin ravitsemuksellinen puutos.<br />
<br />
D-vitamiini on rasvaliukoinen vitamiini, jota ihomme valmistaa auringonvalon UVB-säteilyn avulla. Lisäksi D-vitamiinia saadaan rasvaisesta kalasta ja joistakin metsäsienistä. D-vitamiinia myös lisätään pieniä määriä maitotuotteisiin ja margariineihin.<br />
<br />
Auringonvalon vaikutuksesta muodostunut tai ravinnosta saatu D-vitamiini muunnetaan ensin maksassa kalsidioliksi. Se on D-vitamiinin varastomuoto. Munuaisissa kalsidioli muunnetaan edelleen kalsitrioliksi, joka on hormoni ja D-vitamiinin aktiivinen muoto kehossa. Kalsitriolia muodostuu myös paikallisesti useissa eri elimissä.<br />
<br />
On joskus sanottu, että D-vitamiinia pitäisi nimittää hormoniksi vitamiinin sijaan. Arvostetun D-vitamiinitutkijan, professori Reinhold Viethin mukaan se ei ole kuitenkaan oikein. Hänen mukaansa D-vitamiini on vitamiini ja <i>prehormoni</i>. D-vitamiinilla itsessään ei ole vielä hormonaalista aktiivisuutta kehossa, mutta sen johdannaisella kalsitriolilla on.<br />
<br />
Perinteisesti D-vitamiini on liitetty luustoon. Vitamiinin lapsuudenajan puutteen näkyvin seuraus, riisitauti, kuvattiin ensimmäisen kerran tieteellisesti jo vuonna 1650. Vuonna 1822 riisitauti osattiin ensimmäistä kertaa yhdistää auringonvalon puutteeseen, ja 1800-luvun puoliväliin mennessä D-vitamiinia sisältävän kalanmaksaöljyn käytöstä oli tullut vakiintunut riisitaudin hoitomuoto.<br />
<br />
Itse D-vitamiini löydettiin kuitenkin vasta 1920-luvulla. Sitä pidettiin pitkään pelkästään luustoon ja kalsiumaineenvaihduntaan liittyvänä vitamiinina. Kalsiumaineenvaihdunnalle D-vitamiini onkin hyvin tärkeä, sillä ilman riittävää D-vitamiinin saantia kalsiumin aktiivista imeytymistä ohutsuolesta ei tapahdu. Vasta aivan viimeisten vuosikymmenten aikana on tapahtunut räjähdys D-vitamiinia koskevan tutkimustiedon määrässä.<br />
<br />
<br />
<b>D-vitamiinilla on vaikutusta koko terveyteemme</b><br />
<br />
1980-luvulla tutkimuksissa paljastui, että <b>D-vitamiinilla on vaikutusta lähes kaikkiin kehon kudoksiin ja elimiin</b>. Lisäksi D-vitamiini säätelee ainakin 200 geeniämme. Riittävä D-vitamiinin saanti on siis välttämätöntä koko kehollemme, mutta jos sitä ei saada tarpeeksi, solujen ja kudosten toiminta voi häiriintyä. Niinpä ei olekaan ihme, että D-vitamiinin puute on yhdistetty lukuisiin sairauksiin, ja toisaalta sen korkeahkoista tasoista on hyötyä monien sairauksien ehkäisyssä. Luotettavinta tutkimusnäyttöä on saatu D-vitamiinin hyödyistä luustolle, mutta lukuisat tutkimukset viittaavat hyvin todennäköisiin hyötyihin myös terveyden muilla alueilla.<br />
<br />
<br />
<b>Parantaa luuntiheyttä</b><br />
<br />
Riittävä D-vitamiinin saanti on tarpeen, jotta kalsium imeytyisi aktiivisesti suolistosta. Kalsium- ja D-vitamiinitutkija Robert Heaney on osoittanut, että kalsiumin optimaaliseksi imeytymiseksi tarvitaan vähintään 80 nmol/l (nanomoolia litrassa) D-vitamiinitasoa. Se on käytännössä taso, jonka voi saavuttaa kesällä kohtuullisella auringonotolla ja talvisin käyttämällä riittävää D-vitamiinilisää. Vain harvoilla suomalaisilla D-vitamiinitaso on näin hyvä ympäri vuoden.<br />
<br />
Väestötutkimuksissa on havaittu, että elimistön D-vitamiinitasoilla ja luuntiheydellä on yhteys: korkeahkot D-vitamiinitasot ovat yhteydessä hyvään luuntiheyteen. Yli 50-vuotiailla paras luuntiheys on D-vitamiinitasojen ollessa 100 nmol/l. Käytännössä tämän tason saavuttaminen edellyttää melko suuren D-vitamiinilisän käyttöä.<br />
<br />
<br />
<b>Vähentää murtumia ja kaatumisriskiä</b><br />
<br />
D-vitamiinin hyödyt luunmurtumien ja kaatumisten ehkäisyssä on osoitettu luotettavasti. Satunnaistettuihin ja kontrolloituihin tutkimuksiin perustuvissa meta-analyyseissa (eli koostetutkimuksissa) on osoitettu, että riittävät annokset D-vitamiinia vähentävät sekä luunmurtumien että kaatumisten riskiä noin 20 prosentilla.<br />
<br />
Voi tuntua oudolta, että D-vitamiini voi vähentää kaatumisia, mutta se johtuu ennen kaikkea D-vitamiinin lihasvoimaa ylläpitävästä vaikutuksesta. Siinä suhteessa D-vitamiinista on osoitettu olevan hyötyä nuoremmillekin. Ollessaan tärkeää lihaksistolle D-vitamiinin on myös havaittu lievittävän lihaskipuja.<br />
<br />
<br />
<b>D-vitamiini vähentää kokonaiskuolleisuutta</b><br />
<br />
Tutkimusten mukaan D-vitamiini vähentää myös kokonaiskuolleisuutta. Laajahkon kahdeksaantoista kontrolloituun tutkimukseen perustuvan koostetutkimuksen mukaan D-vitamiinilisän käyttö vähentää kokonaiskuolleisuutta 7 prosenttia. Myös seurantatutkimuksista saadut tulokset tukevat käsitystä, että elimistön korkeahkot D-vitamiinitasot vähentävät kokonaiskuolleisuutta.<br />
<br />
<br />
<b>Hyötyä sydänterveydelle</b><br />
<br />
D-vitamiinilisää kannattaa käyttää myös sydänterveyden vuoksi. Riittämättömät D-vitamiinitasot ovat tutkimuksissa yhdistyneet suurempaan sydäntautikuolleisuuteen sekä korkean verenpaineen, aivohalvausten ja sydämen vajaatoiminnan riskiin. Useat havainnoivat tutkimukset viittaavat siihen, että matalat, alle 75 nmol/l D-vitamiinitasot lisäävät sydän- ja verisuonitautien riskiä verrattuna 75–100 nmol/l tasoihin. Korkean verenpaineen riski näyttää olevan pienin, jos D-vitamiinitaso on yli 100 nmol/l.<br />
<br />
Myös joistakin kontrolloiduista tutkimuksista on saatu myönteisiä tuloksia. D-vitamiinilisä on eräissä tutkimuksessa alentanut tulehdusarvoja, kuten IL-6:ta. Tämä tulehdusarvo on yhdistetty useisiin ikääntymiseen liittyviin rappeutumissairauksiin, mukaan luettuna sydäntaudit. Lisäksi D-vitamiinilisä on parantanut verisuonten terveyttä kuvastavaa endoteelin toimintaa tyypin 2 diabeetikoilla, jotka ovat kärsineet D-vitamiinin puutteesta.<br />
<br />
<br />
<b>Vähentää riskiä sairastua diabetekseen</b><br />
<br />
Tutkijoiden mukaan on olemassa luotettavaa näyttöä siitä, että D-vitamiini ehkäisee tyypin 1 diabetesta. Muutama vuosi sitten julkaistun koostetutkimuksen mukaan D-vitamiini vähentää tyypin 1 diabeteksen riskiä 29 prosentilla. Jos D-vitamiinin annos on reilu, riski voi vähentyä huomattavasti enemmänkin. <br />
<br />
Suomalaisessa tohtori Elina Hyppösen johtamassa syntymäkohorttitutkimuksessa selvitettiin D-vitamiinilisän vaikutusta ykköstyypin diabeteksen riskiin. Pikkulapsille suositeltiin vielä 1960-luvulla suurta 50 mikrogramman päivittäistä D-vitamiinilisää. Tutkijat havaitsivat, että tämän määrän D-vitamiinia saaneilla lapsilla oli 78 prosenttia pienempi tyypin 1 diabeteksen riski verrattuna vitamiinia vähemmän tai ei ollenkaan saaneisiin lapsiin.<br />
<br />
D-vitamiinista näyttää olevan apua myös tyypin 2 diabeteksen ehkäisyssä. Eräässä tieteellisessä katsauksessa arvioitiin asiaa koskevaa tutkimusnäyttöä: Kohtalaisen hyvien, yli 62 nmol/l D-vitamiinitasojen havaittiin olevan yhteydessä 43 prosenttia pienempään tyypin 2 diabeteksen riskiin verrattuna D-vitamiinin puutteesta kärsiviin. Lisäksi kahdessa kontrolloidussa tutkimuksessa D-vitamiinin on havaittu parantavan insuliiniherkkyyttä.<br />
<br />
<br />
<b>Vähentää useiden syöpien riskiä</b><br />
<br />
Väestötutkimuksissa on tullut ilmi, että D-vitamiinitasoilla ja useilla syövillä on käänteinen riski. Korkeahkot D-vitamiinitasot näyttävät ehkäisevän esimerkiksi paksusuolen syövän, rintasyövän sekä aggressiivisen eturauhassyövän riskiä. Erään uuden koostetutkimuksen mukaan naisilla, joiden D-vitamiinitasot olivat melko hyvät, oli 43 prosenttia pienempi rintasyövän riski mataliin tasoihin nähden.<br />
<br />
D-vitamiinin syöpää ehkäisevästä vaikutuksesta on saatu näyttöä myös joistakin kontrolloiduista tutkimuksista. Esimerkiksi professori Joan M. Lappen johtamassa tutkimuksessa 27,5 mikrogramman päivittäinen D-vitamiinilisä yhdessä kalsiumin kanssa vähensi paksusuolen syövän riskiä 60 prosentilla verrattuna lumevalmistetta saaneisiin. Tutkijat pitivät riskin vähentymistä puoleksi D-vitamiinin ja puoleksi kalsiumin ansiona.<br />
<br />
<br />
<b>Ehkäisee MS-tautiin sairastumista</b><br />
<br />
MS-taudin esiintyvyys lisääntyy selvästi pohjoisia leveysasteita lähestyttäessä. Se viittaa siihen, että auringonvalolla ja siitä muodostuvalla D-vitamiinilla voi olla sitä ehkäisevää vaikutusta.<br />
<br />
Eräässä tapaus-kontrollitutkimuksessa korkeat D-vitamiinitasot olivat selvässä yhteydessä pienempään MS-taudin riskiin: D-vitamiinitason nousu 50 nmol/l vähensi sairastumisriskiä 41 prosenttia. Korkeita D-vitamiiniannoksia on kokeiltu myös MS-taudin hoidossa.<br />
<br />
<br />
<b>Vähentää infektioiden riskiä</b><br />
<br />
D-vitamiini lisää katelisidiini-nimisen aineen muodostumista. Tämä on luonnon oma antimikrobinen aine, joka suojaa meitä tartunnoilta, esimerkiksi tuberkuloosilta. Aiempiin tutkimuksiin perustuvassa koostetutkimuksessa havaittiin, että tuberkuloosin riski on 32 prosenttia pienempi niillä, joiden D-vitamiinitasot ovat korkeimmat.<br />
<br />
Sekä havainnoivien että kontrolloitujen tutkimusten perusteella vaikuttaa myös siltä, että D-vitamiinilisän käyttö vähentää flunssaan ja influenssaan sairastumisen riskiä, jos D-vitamiinitasot ovat alun perin puutteelliset. Jos kuitenkin elimistön D-vitamiinitasot ovat jo riittävät, ylimääräisestä D-vitamiinilisästä ei ole lisähyötyä.<br />
<br />
Lisäksi D-vitamiinilla näyttää olevan keuhkoputkentulehdusta ja keuhkokuumetta ehkäisevää vaikutusta.<br />
<br />
<b><br />Vähentää skitsofrenian ja masennuksen riskiä</b><br />
<br />
D-vitamiini näyttää myös vähentävän riskiä sairastua psyykkisiin sairauksiin, kuten skitsofreniaan ja masennukseen.<br />
<br />
Vielä 1960-luvulla lapsille annettiin Suomessa suuria annoksia D-vitamiinia nykyisiin suosituksiin verrattuna. Suomalaiseen aineistoon perustuvassa syntymäkohorttitutkimuksessa havaittiin, että D-vitamiinilisää saaneilla pojilla oli peräti 92 prosenttia pienempi riski sairastua myöhemmin skitsofreniaan. Jostain syystä D-vitamiinilla ei ollut vastaavaa vaikutusta tytöillä.<br />
<br />
Myös vastasyntyneiden D-vitamiinitasojen yhteyttä myöhempään skitsofrenian riskiin on tutkittu. On havaittu, että vastasyntyneiden D-vitamiinitasoilla on U:n muotoinen suhde skitsofrenian riskiin: niillä vauvoilla, jotka kärsivät D-vitamiinin puutteesta tai joiden tasot olivat hyvin korkeat, oli korkeampi riski kuin niillä, joiden D-vitamiinitasot olivat noin 75 nmol/l.<br />
<br />
D-vitamiinin puute voi lisätä masennuksen riskiä, ja vastaavasti D-vitamiinilisän käytöstä voi olla apua masennuksessa. Ylipainoisilla tehdyssä vuoden kestävässä kontrolloidussa tutkimuksessa havaittiin, että D-vitamiinin käyttö paransi tuloksia masennusta mittaavassa testissä. Lumevalmistetta käyttäneillä vastaavaa ei havaittu. Toisaalta eräässä kuusi kuukautta sitten kestäneessä tutkimuksessa, jossa tutkittaville annettiin hyvin suurta viikoittaista annosta (1000 mcg) D-vitamiinia, siitä ei ollut apua. Annos saattoikin olla liian suuri eikä viikoittainen annostelu ole ihanteellista. <br />
<br />
<br />
<b>Auttaa ylläpitämään älyllisiä toimintoja</b><br />
<br />
Ikääntymiseen liittyy usein muistin ja muiden aivotoimintojen heikkenemistä, ja dementiariski kasvaa. Uuden laajan koostetutkimuksen mukaan matalat D-vitamiinitasot lisäävät kognitiivisen tason laskun ja Alzheimerin taudin riskiä. Ne tutkitut, joilla oli korkeammat D-vitamiinitasot, saivat keskimäärin parempia tuloksia älyllistä toimintakykyä mittaavassa MMSE-testissä.<br />
<br />
<br />
<b>D-vitamiinin puute on yleistä ympäri maailman</b><br />
<br />
D-vitamiinin puute ei rajoitu ainoastaan Pohjoismaihin, vaan se on yleistä kaikkialla maailmassa <i><b>—</b></i> jopa sellaisissa runsaan auringonvalon maissa kuten Intiassa ja Saudi-Arabiassa. D-vitamiinitutkija, professori Michael Holick onkin puhunut D-vitamiinin puutteesta todellisena pandemiana eli maailmanlaajuisena epidemiana.<br />
<br />
Kaukana päiväntasaajasta olevissa maissa, kuten Suomessa, D-vitamiinin puute johtuu ennen kaikkea vähäisestä auringonvalosta. Lähempänä päiväntasaajaa D-vitamiinin puute johtuu ennen kaikkea kulttuurista tottumuksista. Esimerkiksi islaminuskoisissa maissa varsinkin naisten odotetaan verhoavan itsensä vaatetuksella hyvin peittävästi, mikä estää auringonvalon saannin ja D-vitamiinin muodostumisen, vaikka aurinkoa olisi tarjolla yllin kyllin. Ympäri maailmaa ollaan kuitenkin heräämässä siihen, että tarvitsemme tätä vitamiinia enemmän kuin olemme aiemmin luulleet.<br />
<br />
<br />
<b>Viralliset suositukset</b><br />
<br />
Valtion ravitsemusneuvottelukunnan virallinen päivittäinen D-vitamiinin saantisuositus on 20 mikrogrammaa yli 60-vuotiaille, 7,5 mikrogrammaa muille aikuisille ja 10 mikrogrammaa alle 3-vuotiaille, raskaana oleville ja imettäville. Näillä suositusmäärillä suomalaiset eivät onnistu ylläpitämään riittäviä D-vitamiinitasoja, varsinkaan talviaikaan. <br />
<br />
Noin puolella suomalaisista seerumin D-vitamiinitasot jäävät ainakin jossain vaiheessa vuotta kriittisen 50 nmol/l tason alle. Vain muutamalla prosentilla suomalaisista D-vitamiinipitoisuus on ympäri vuoden optimaalisella 80–100 nmol/l tasolla.<br />
<br />
<br />
<b>Miksi D-vitamiinisuositukset laahaavat jäljessä?</b><br />
<br />
Miksi suosituksia ei sitten nosteta, vaikka D-vitamiinin saanti on riittämätöntä? Vaikuttaa olevan kysymys siitä, että suosituksista vastaavilla viranomaisilla on liian ankaria tieteellistä näyttöä koskevia vaatimuksia. He suhtautuvat D-vitamiiniin — kehomme itsekin valmistamaan aineeseen — aivan kuin se olisi potentiaalisesti vaarallinen lääkeaine. Niinpä suosituksista vastaavat viranomaiset odottavat satunnaistetuista ja kontrolloiduista annos-vastetutkimuksista saatua näyttöä ennen kuin uskaltavat antaa korkeampia suosituksia. Tämäntyyppistä näyttöä kertyy kuitenkin hyvin hitaasti. Sitä odoteltaessa ylivarovaisuus altistaa käytännössä suomalaiset monille eri sairauksille, joiden riskiä D-vitamiinivaje lisää.<br />
<br />
Vaihtoehtona olisi toimia kuten monet pohjoisamerikkalaiset D-vitamiinitutkijat ehdottavat: tulisi tehdä tervejärkisiä johtopäätöksiä jo olemassa olevien tuhansien tutkimusten pohjalta. D-vitamiinisuositusten tuntuva nostaminen ehkäisisi sairauksia, parantaisi elämänlaatua ja pidentäisi elinikää. Päättäjiemme olettaisi kiinnostuvan siitä, että riittävällä D-vitamiinilisällä voitaisiin tutkijoiden mukaan vähentää terveydenhuollon kuluja tuntuvastikin.<br />
<br />
<br />
<b>Ota järkevästi aurinkoa</b><br />
<br />
Osaltaan maailmanlaajuinen D-vitamiinin puute johtuu siitä, että ihmisiä on vuosikymmenet peloteltu ihosyövällä. Ihosyöpää ei kuitenkaan merkittävästi aiheuta maltillinen ja järkevä auringonotto, vaan esimerkiksi lapsuudenaikaiset palamiset. Iholle vaarallisinta on myös se, että pimeän talven sisällä istumisen jälkeen hankitaan nopeasti rusketus piittaamatta palamisesta.<br />
<br />
Maltillisen auringonoton hyödyt ylittävät moninkertaisesti ne haitat, joita sillä on. Kohtuullinen auringonotto on järkevää paitsi D-vitamiinin lähteenä, myös sen vuoksi, että auringonotolla on mielialaa kohottavia vaikutuksia. Aurinkoa otettaessa muodostuu esimerkiksi endorfiinin kaltaisia aineita. Lisäksi auringonotolla on havaittu olevan monia sairauksia, kuten monia syöpiä, ehkäisevää vaikutusta.<br />
<br />
Suomen leveysasteilla auringon vaikutuksesta D-vitamiinia muodostuu ihossa merkittävästi vain toukokuun alusta elokuun loppuun. Päinvastoin kuin esimerkiksi virallisissa suosituksissa usein neuvotaan, aurinkoa on suositeltavinta ottaa keskipäivällä. Muina aikoina auringon UVB-säteet, joita tarvitaan D-vitamiinin muodostumisessa, suodattuvat lähes kokonaan ilmakehään. <br />
<br />
D-vitamiinin saamiseksi aurinkoa on suositeltavaa ottaa 20–30 minuuttia kerrallaan suurimmalle osalle kehoa, muutaman kerran viikossa ja ilman aurinkovoidetta. Oma ihotyyppi on tietysti syytä ottaa huomioon.<br />
<br />
<br />
<b>Virallinen suositus aikuisille</b><br />
<br />
Tätä kirjoitettaessa 18–60-vuotiaiden tulee virallisten suositusten mukaan käyttää D-vitamiinivalmistetta 7,5 mikrogrammaa vuorokaudessa lokakuun alusta maaliskuun loppuun, jos ei käytetä säännöllisesti vitaminoituja maitovalmisteita, ravintorasvoja tai kalaa. Yli 60-vuotiaille suositellaan 20 mikrogramman suuruista D-vitamiinilisää vuorokaudessa ympäri vuoden. Näitä suosituksia tultaneen korottamaan, mutta ennakkotietojen perusteella uusikin suositus tulee olemaan niin matala, että sillä ei saavuteta optimaalisia D-vitamiinitasoja.<br />
<br />
<br />
<b>Mikä on sopiva D-vitamiinilisän määrä?</b><br />
<br />
D-vitamiinilisän määrän tulee perustua siihen, millä annoksella saavutetaan terveyden kannalta optimaalinen 80–100 nmol/l taso. Myös tätä korkeampia tasoja on ehdotettu varsinkin pohjoisamerikkalaisissa kirjoituksissa. Kuitenkin se, että kokonaiskuolleisuuden on yleensä tutkimuksissa havaittu olevan pienin 80–100 nmol/l vaiheilla, puoltaa tätä tasoa eikä korkeampia lukemia.<br />
<br />
Useimmat aikuiset tarvitsevat D-vitamiinia syyskuun alusta toukokuuhun loppuun noin 50 mikrogrammaa päivässä. Tarvittavan annoksen suuruuteen vaikuttaa erityisesti henkilön koko. Hoikille ja pienikokoisille riittää yleensä pienempi annos; ylipainoiset, isokokoiset ja tummaihoiset tarvitsevat enemmän. Silti annosvasteessa on muutakin yksilöllistä vaihtelua. Jos D-vitamiinia aiotaan käyttää huomattavasti enemmän, sen tulisi perustua D-vitamiinitasojen mittaukseen.<br />
<br />
Vanhukset, osteoporootikot, laitospotilaat ja kesäiseltä auringonpaisteelta suojautuvat tarvitsevat D-vitamiinilisää ympäri vuoden.<br />
<br />
<br />
<b>Eikö D-vitamiini ole myrkyllistä isoina annoksina?</b><br />
<br />
Joidenkin mielessä saattavat vielä kummitella vanhat varoitukset D-vitamiinista rasvaliukoisena vitamiinina, jonka liiallinen saanti on myrkyllistä. Näin onkin, mutta D-vitamiini on myrkyllistä vasta huomattavan korkeina annoksina. Virallinen turvallisen saannin yläraja on aikuisilla 100 mikrogrammaa päivässä. <br />
<br />
D-vitamiinitutkijat, kuten professori Reinhold Vieth, ovat kuitenkin osoittaneet, että turvallisen saannin yläraja on tosiasiassa 250 mikrogrammaa päivässä. Vaikka tutkimustietoon perustuva turvallisen saannin yläraja on näinkin korkea, se ei merkitse sitä, että mega-annokset olisivat terveydelle ihanteellisia. Yltiöpäisyyteen annostelussa ei siis pidä mennä.<br />
<br />
<b><br />Myös lasten ja nuorten viralliset suositukset liian matalia</b><br />
<br />
Valtion ravitsemusneuvottelukunta antoi alkuvuodesta 2011 uudet D-vitamiinilisän käyttöä koskevat suositukset. Niiden mukaan D-vitamiinilisää tulee antaa 2 viikon ikäisestä vauvasta aina 2-vuotiaaksi saakka ympärivuotisesti imetyksestä ja ruokavaliosta riippumatta. Myös kaikkien 2-18-vuotiaiden tulee käyttää D-vitamiinilisää 7,5 mikrogrammaa vuorokaudessa ympäri vuoden. <br />
<br />
Viralliset suositusmäärät eivät varsinkaan yli vuoden ikäisillä lapsilla ja nuorilla turvaa optimaalisten 80–100 nmol/l D-vitamiinitasojen ylläpitämistä. Lapsuuden ja nuoruuden matalien D-vitamiinitasojen voikin arvioida lisäävän tarpeettomasti tyypin 1 diabeteksen riskiä sekä vaikeuttavan hyvän luuntiheyden muodostumista.<br />
<br />
Viralliset suositukset suosittelevat lapsille ja nuorille ympärivuotista D-vitamiinilisän käyttöä. Tässä on se huono puoli, että D-vitamiinitasoissa on paljon vuodenaikojen mukaista vaihtelua. Kesäisin ja alkusyksystä D-vitamiinitasot ovat korkeimmillaan, kevättalvesta matalimmillaan. Fiksulla D-vitamiinilisän käytöllä on tarkoitus korvata sitä, että talviaikaan ei saada tarpeeksi D-vitamiinia. Sen sijaan jos kesällä saadaan riittävästi aurinkoa, D-vitamiinia ei ole syytä ottaa purkista.<br />
<br />
<br />
<b>Paljonko lapsille ja nuorille pitäisi antaa D-vitamiinia?</b><br />
<br />
D-vitamiinin tarpeeseen lapsuusaikana vaikuttaa paljon lapsen koko. Siten esimerkiksi pikkuvauvoille riittää 10 mikrogramman suuruinen D-vitamiinilisä päivässä, mutta 2-vuotiaat voivat tarvita jo 20 mikrogrammaa. <br />
<br />
Vanhempien ei pidä unohtaa myöskään leikki-ikäisten, vanhempien lasten ja nuorten D-vitamiinilisää. Jos D-vitamiinin antaminen lapsille laiminlyödään, D-vitamiinitasot voivat jäädä hälyttävän mataliksi. Se voi kostautua esimerkiksi luuston optimaalista heikompana kehityksenä tai ilmetä lasten ja nuorten suurempana alttiutena sairastua flunssaan ja muihin ylähengitysteiden infektioihin.<br />
<br />
Leikki-ikäisille sopiva annos on 25 mikrogrammaa päivässä. Kasvupyrähdyksen aikana, noin 12–14-vuoden iässä, D-vitamiinin tarve korostuu. Tämänikäisille lapsille D-vitamiinia voi antaa 35 mikrogrammaa päivässä. Samaa annostusta voidaan jatkaa aikuisuuteen saakka.<br />
<br />
<br />
<b>Valitse mieluiten vahva D3-vitamiinia sisältävä öljykapseli</b><br />
<br />
D-vitamiinia on apteekeissa ja luontaistuotekaupoissa kahta eri muotoa, <b>D3-vitamiinia</b> eli kolekalsiferolia sekä <b>D2-vitamiinia</b> eli ergokalsiferolia. Näistä D3-vitamiini on samaa ainetta, jota valmistuu ihossa auringonvalon vaikutuksesta. Tätä D3-vitamiinia on myös rasvaisessa kalassa ja elimistö hyödyntää sen siitä samalla tavoin kuin D-vitamiinivalmisteesta. D2-vitamiinia on olemassa, koska se ei ole eläinperäistä ja siten myös vegaanit voivat käyttää sitä. (Viime aikoina saataville on tosin tullut myös ruoan päälle suihkutettavaa vegaanista D3-vitamiinia. Valmisteen käyttö tulee kuitenkin kalliiksi verrattuna eläinperäiseen D3-vitamiiniin tai D2-vitamiiniin.)<br />
<br />
D3-vitamiinia pidetään luotettavammin toimivana ja biologisesti aktiivisempana muotona. D-vitamiinista esimerkiksi muodostuu elimistössä lukuisia aineenvaihduntatuotteita. Vaikuttaa siltä, että kolekalsiferolista valmistuu paljon useampia elimistölle tärkeitä jatkotuotteita kuin ergokalsiferolista. D-vitamiinivalmistetta ostettaessa onkin suositeltavaa valita sellainen tuote, jossa on D3-vitamiinia. Myös pikkulapsille on parasta valita sellainen valmiste, joka sisältää tätä muotoa.<br />
<br />
D-valmisteista osa on kuivatabletteja ja osa öljykapseleita. Öljykapseleista D-vitamiini voi imeytyä jonkin verran paremmin. <br />
<br />
D-vitamiinin lähteenä ei pidä käyttää kalanmaksaöljyä, koska se sisältää niin runsaasti A-vitamiinia, että se voi heikentää luustoa.<br />
<br />
<br />
<b>Onko D-vitamiinia pakko ottaa purkista?</b><br />
<br />
Teoriassa D-vitamiinia voi saada riittävästi ilman D-vitamiinilisän käyttöä. Se edellyttäisi käytännössä esimerkiksi sitä, että kesäaikaan otetaan säännöllisesti aurinkoa, talvella käydään aurinkomatkalla etelässä ja sen lisäksi syödään useamman kerran viikossa rasvaista kalaa, esimerkiksi lohta. Harvat kuitenkaan tekevät näin, ja siksi D-vitamiinilisää on syytä käyttää.<br />
<br />
<br />
<b>On suositeltavaa mittauttaa D-vitamiinitasot</b><br />
<br />
Ihanteellista olisi, että käytetyn D-vitamiinilisän riittävyys varmistettaisiin laboratoriotutkimuksella. <b>Tavoiteltavimmat D-vitamiinitasot ovat välillä 80–100 nanomoolia litrassa (nmol/l)</b>. Nämä tasot esimerkiksi riittävät vähentämään lonkkamurtuman riskiä ja tällä välillä kokonaiskuolleisuus on useimmissa tutkimuksissa matalinta. Jos omat arvosi mittauttamisen jälkeen osoittautuvat tätä matalammiksi, D-vitamiinin annostusta on syytä lisätä.<br />
<br />
D-vitamiinitutkimusta valittaessa on usein epätietoisuutta, mikä testi tulisi ottaa. Oikea tutkimus on <b>D-vitamiini-25-OH, seerumista</b> (S-D-25), ja se on yksinkertainen verikoe. Terveyskeskuksessa mittauksen saa ilmaiseksi, jos terveyskeskuslääkäri suostuu lähetteen kirjoittamaan; yksityisessä laboratoriossa sen hinta on tavallisimmin 30–50 euroa. Toisissa yksityisissä laboratorioissa näytteen saa myös ilman lääkärin lähetettä, mutta se on varminta tarkistaa etukäteen. Sopivin ajankohta D-vitamiinitasojen mittaukselle on yleensä kevättalvi, koska D-vitamiinitasot ovat silloin alimmillaan, mutta mittauksen voi tehdä muulloinkin. <br />
<br />
<br />
<b>Lähteitä:</b><br />
<br />
<span style="font-size: x-small;"><span style="font-family: Arial,Helvetica,sans-serif;"><br />Balion C, et al. Vitamin D, cognition, and dementia: A systematic review and meta-analysis. Neurology. September 25, 2012.<br /><br />Bischoff-Ferrari HA, et al. Benefit-risk assessment of vitamin D supplementation. Osteoporos Int. 2010 Jul;21(7):1121-32.<br /><br />Bischoff-Ferrari HA, et al. Fall prevention with supplemental and active forms of vitamin D: a meta-analysis of randomised controlled trials. BMJ. 2009 Oct 1;339:b3692.<br /><br />Boscoe FP, Schymura MJ. Solar ultraviolet-B exposure and cancer incidence and mortality in the United States, 1993-2002. BMC Cancer. 2006 Nov 10;6:264.<br /><br />Cannell JJ, et al. Cod liver oil, vitamin A toxicity, frequent respiratory infections, and the vitamin D deficiency epidemic. Ann Otol Rhinol Laryngol. 2008 Nov;117(11):864-70. <br /><br />Giovannucci E, et al. 25-Hydroxyvitamin D and risk of myocardial infarction in men: a prospective study. Arch Intern Med. 2008 168:1174–1180<br /><br />Grant WB, et al. Estimated benefit of increased vitamin D status in reducing the economic burden of disease in Western Europe. Prog Biophys Mol Biol. 2009 Feb-Apr;99(2-3):104-13.<br /><br />Hathcock JN, et al. Risk assessment for vitamin D. Am J Clin Nutr. 2007 Jan;85(1):6-18.<br /><br />Henry H, et al. 14th Vitamin D Workshop consensus on vitamin D nutritional guidelines. J Steroid Biochem Mol Biol. 2010 Jul;121(1-2):4-6.<br /><br />Holick MF. The vitamin D deficiency pandemic and consequences for nonskeletal health: mechanisms of action. Mol Aspects Med. 2008 Dec;29(6):361-8.<br /><br />Hyppönen E, et al. Intake of vitamin D and risk of type 1 diabetes: a birth-cohort study. Lancet 2001;358:1500-3.<br /><br />Sugden JA, et al. Vitamin D improves endothelial function in patients with Type 2 diabetes mellitus and low vitamin D levels. Diabet Med. 2008 Mar;25(3):320-5.<br /><br />Vieth R. Vitamin D toxicity, policy, and science. J Bone Miner Res. 2007 Dec;22 Suppl 2:V64-8.</span></span><br />
<br />Juhana Harjuhttp://www.blogger.com/profile/17054647455809401203noreply@blogger.com14tag:blogger.com,1999:blog-8247124230321274841.post-36027906157921488552012-12-27T09:03:00.000+02:002012-12-27T22:43:30.779+02:00Aivokasvainriski, kännykänkäyttö ja ravinto<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjn3UeAyUIe_vh0uua_g5yzOzXvt4BSBhXM6-QZbUj9XFRZklKftOVuiu5ayUrgRTqs4xhYDIjycXq8T-usiPhpsVH8gUY9rBMX5INA_D9u5IkphddZYD8cm4b8D5e3lJ0hi9ofHUrGG84/s1600/Bataattia+ja+tofua.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjn3UeAyUIe_vh0uua_g5yzOzXvt4BSBhXM6-QZbUj9XFRZklKftOVuiu5ayUrgRTqs4xhYDIjycXq8T-usiPhpsVH8gUY9rBMX5INA_D9u5IkphddZYD8cm4b8D5e3lJ0hi9ofHUrGG84/s400/Bataattia+ja+tofua.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><b><span style="font-family: "Trebuchet MS",sans-serif;">Bataatissa on karotenoideja ja tofussa on isoflavoneita, jotka voivat vähentää aivosyöpäriskiä.</span></b></td></tr>
</tbody></table>
<br />
Aivokasvaimet ovat yleistyneet viime vuosikymmenten aikana. Vaikka ne ovat vielä harvinainen syöpätyyppi, nykyinen matkapuhelinten käytön aloittaminen jo lapsena saattaa lisätä niiden määrää räjähdysmäisesti.<br />
<br />
Ruotsalaisen professorin Lennart Hardellin tutkimuksissa matkapuhelimen käytön teinivuosina aloittaneilla on nähty viisinkertainen pahanlaatuisen aivokasvaintyypin astrosytooman riski kymmenen vuoden kuluttua (<a href="http://sverigesradio.se/diverse/appdata/isidor/files/406/7429.pdf" target="_blank">Hardell 2009</a>).<br />
<br />
Jos kuitenkin matkapuhelimen käyttö aloitetaan jo lapsena, kuten nykyisin tehdään, ja sitä käytetään useiden vuosikymmenten ajan, tulevaisuudessa saatetaan nähdä aivokasvainriskissä paljon suurempaakin kasvua.<br />
<br />
Matkapuhelinten kasvainriskiä lisäävä vaikutus voi johtua esimerkiksi siitä, että säteily lisää oksidatiivista stressiä, aiheuttaa DNA-vaurioita sekä viivästyttää DNA-vaurioiden korjausta. DNA-vaurioitahan syntyy meille koko ajan mutta on huono asia, jos elimistön kyky korjata niitä häiriintyy. Kännykänkäytön on myös havaittu lisäävän proteiinien hapettumista aivoissa.<br />
<br />
Altistuksen vähentämisen pitäisi olla ensisijainen keino vähentää aivosyöpien yleistymistä. Mistä kukaan on ylipäänsä saanut mieleen ajatuksen, että mikroaaltosäteilyllä toimivien laitteiden käyttö korvalla olisi harmitonta terveydelle? Olisikin järkevää siirtyä takaisin pääasiassa langallisiin viestintävälineisiin, kuten lankapuhelimiin, langallisiin internet-yhteyksiin ja kaapeli-TV:hen.<br />
<br />
Aivosyöpien riskiä lisäävät myös tietokonetomografiat, torjunta-aineille altistuminen maataloudessa sekä työskentely tietyissä teollisuuden ammateissa, joissa altistutaan kemikaaleille. Varsinkin kevyin perustein tehtyjä lapsuuden tietokonetomografiakuvauksia pitäisi välttää. Maanviljelijöiden olisi hyvä siirtyä luomuviljelyyn, jolloin ei tarvitse altistaa itseään torjunta-aineille.<br />
<br />
Altistuksen vähentäminen ei aina ole mahdollista. Monien on työssään käytännössä pakko käyttää kännykkää. Onkin hyvä tietää, että aivosyöpien riskiä voi vähentää ravitsemuksellisin keinoin. Tutkimusnäyttö tosin perustuu tällä hetkellä pääasiassa tapaus-kontrollitutkimuksiin, joiden antama näyttö ei ole vahvaa, mutta en koe sitä suureksi ongelmaksi.<br />
<br />
<br />
<b>Ravitsemuksellisia keinoja vähentää aivosyöpien riskiä</b><br />
<br />
Yhdysvaltalaisessa tapaus-kontrollitutkimuksessa havaittiin, että eniten oransseja vihanneksia ja papuja syöneillä oli huomattavasti pienempi gliooman riski kuin muilla. Oransseista vihanneksista, kuten porkkanoista, saadaan alfa- ja beetakaroteenia. Niiden saanti yhdistyikin tutkimuksessa puolta pienempään gliooman riskiin (OR 0.5). Vastaavasti myös pavuista saatu kuitu yhdistyi puolta pienempään riskiin (OR 0.5).<br />
<br />
Kiinalaisessa tapaus-kontrollitutkimuksessa puolestaan huomattavasti pienempään aivosyöpäriskiin yhdistyivät vahvimmin kiinankaalin, sipulin, hedelmien ja siipikarjan syönti. Myös tuoreilla vihanneksilla, tuoreella kalalla, E-vitamiinilla ja kalsiumilla oli suojaavaa vaikutusta. Muut tutkimukset viittaavat siihen, että E-vitamiinin muodoista erityisesti gammatokoferolista on apua. Sitä on esimerkiksi saksanpähkinöissä ja pekaanipähkinöissä.<br />
<br />
Hyvässä kreikkalaisessa katsausartikkelissa tuodaan esille myös monia muita glioomariskiä ja sen etenemistä mahdollisesti ehkäiseviä ravintoaineita. Myös siinä mainitaan edellä mainitut oranssit vihannekset ja pavut. Hyödyllisinä pidetään myös soijan isoflavoneita sekä appelsiinien, sitruunoiden ja greippien flavonoideja. <br />
<br />
Lihan runsaasti sisältämän metioniini-aminohapon saannin rajoittaminen on mahdollisesti järkevää. Samoin lihajalosteiden ja savustetun lihan nitrosamiinit saattavat lisätä aivosyöpien riskiä, joten niiden syömistä on hyvä välttää. Glioomaa jo sairastavia voi auttaa ketogeeninen ruokavalio, koska glioomasolut tarvitsevat glukoosia. Hyötyä voi olla myös kurkuman sisältämästä kurkumiinista sekä GLA:sta, jota on esimerkiksi purasruohoöljyssä.<br />
<br />
Tieteellisessä kirjallisuudessa mainitaan mahdollisesti hyödyllisinä myös E-vitamiini, C-vitamiini, folaatti, D3-vitamiini-johdannaiset, reishi- ja siitake-sienet sekä <i>Nigella sativa</i> (suom. ryytineito).<br />
<br />
Kännykänkäytön lisätessä oksidatiivista stressiä antioksidanttivitamiinien ja polyfenolien runsaan saannin voi olettaa olevan hyödyllistä. C-ja E-vitamiinien sekä mustikoiden onkin tutkimuksissa osoitettu vähentävän säteilyn aiheuttamaa oksidatiivista stressiä.<br />
<br />
Ravintolisistä erityisesti neidonhiuspuulla (<i>Ginkgo biloba</i>) ja melatoniinilla on säteilyn haittoja vähentävää vaikutusta. <br />
<br />
<br />
<b>Yhteenveto </b><br />
<br />
Yhteenvetona ravitsemuksellisista keinoista voi sanoa, että ainakin kaalikasvien, porkkanoiden, bataatin, papujen, soijan ja sitrushedelmien syömistä voi suositella kaikille, koska ne ehkäisevät myös aivokasvaimia yleisempiä sairauksia. Ruokien maustamisessa on suositeltavaa käyttää usein kurkumaa, ja lihajalosteiden syömistä kannattaa välttää, koska se ei ole muutenkaan terveellistä.<br />
<br />
<span style="font-size: x-small;"><br /></span><span style="font-family: Arial,Helvetica,sans-serif;"><span style="font-size: x-small;"><b>Viitteitä:</b><br /><br /><a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/12296512" target="_blank">Chen H, et al. Diet and risk of adult glioma in eastern Nebraska, United States. Cancer Causes Control. 2002 Sep;13(7):647-55.</a><br /><br /><a href="http://sverigesradio.se/diverse/appdata/isidor/files/406/7429.pdf" target="_blank">Hardell L, Carlberg M. Mobile phones, cordless phones and the risk for brain tumours. Int J Oncol. 2009 Jul;35(1):5-17.</a></span></span><br />
<span style="font-family: Arial,Helvetica,sans-serif;"><span style="font-size: x-small;"><br /></span></span>
<span style="font-family: Arial,Helvetica,sans-serif;"><span style="font-size: x-small;"><a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/10077146" target="_blank">Hu J, et al. Diet and brain cancer in adults: a case-control study in northeast China. Int J Cancer. 1999 Mar 31;81(1):20-3.</a></span></span><br />
<br />
<span style="font-family: Arial,Helvetica,sans-serif;"><span style="font-size: x-small;"><a href="http://europepmc.org/articles/PMC3047463/pdf/nihms274073.pdf" target="_blank">Kyritsis AP, et al. Modulation of glioma risk and progression by dietary nutrients and antiinflammatory agents. Nutr Cancer. 2011;63(2):174-84.</a><br /><br /><a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/21434862" target="_blank">Sheweita SA, et al. Can dietary antioxidants reduce the incidence of brain tumors? Curr Drug Metab. 2011 Jul;12(6):587-93.</a><br /><br /><a href="http://www.biomedcentral.com/1471-2407/6/148" target="_blank">Tedeschi-Blok N, et al. Inverse association of antioxidant and phytoestrogen nutrient intake with adult glioma in the San Francisco Bay Area: a case-control study. BMC Cancer. 2006 Jun 3;6:148.</a></span></span><br />
<br />Juhana Harjuhttp://www.blogger.com/profile/17054647455809401203noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-8247124230321274841.post-45869523051799945202012-11-30T09:09:00.000+02:002012-12-02T16:43:44.142+02:00Jäykkä suhtautuminen tieteelliseen tutkimustietoon on uhka kansanterveydelle<b>Tohtori Devra Davis on epidemiologi ja kirjailija, joka on ollut marraskuussa vierailulla Suomessa. Hänen mukaansa matkapuhelimet ovat suurin uhka kansanterveydelle, jota ei sellaisena pidetä </b>— <b>"the greatest threat to public health not addressed as such." </b><br />
<br />
<a href="http://www.asquifyde.es/uploads/documentos/If_the_cellphone_were_a_drug_it_would_be_banned_26_08_2011%5B1%5D.pdf" target="_blank"><b>Devra Davis</b></a> piti Tampereeen yliopistolla luennon aiheesta <i>'Lessons Learnt from Tobacco to Mobile Phones: Regulation, Research Funding and Guidance Levels'</i>.<br />
<br />
Esityksessään hän kuvasi hyvin, mihin jo olemassa olevan tieteellisen näytön väheksyminen ja liian tiukan tieteellisen näytön vaatiminen käytännössä johtaa.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi32dgcxha8OhS3K7yPrdqfqDDimJOG_dtS0n4Vw3-ZALi5kuhtQyNXrL4zjXsZoLPTINVP5SMs_gmeNBmm7DUFAp24IJRRVcxO2ru6tTwoVDbeXLFoNzP2skDU_UnDasE4wH1AmPXjhQE/s1600/Camel+doctors.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi32dgcxha8OhS3K7yPrdqfqDDimJOG_dtS0n4Vw3-ZALi5kuhtQyNXrL4zjXsZoLPTINVP5SMs_gmeNBmm7DUFAp24IJRRVcxO2ru6tTwoVDbeXLFoNzP2skDU_UnDasE4wH1AmPXjhQE/s640/Camel+doctors.jpg" width="497" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: "Trebuchet MS",sans-serif;"><b>Senkin jälkeen kun tupakoinnin ja keuhkosyövän yhteys oli havaittu jo kolmessa laajassa prospektiivisessa tutkimuksessa, lääkärit osallistuivat vielä tupakkamainontaan. Joissain mainoksissa oli mukana myös oikeita lääkäreitä.</b></span></td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
Davis kertoi, että 1930-luvun alussa Saksa oli maailman johtava maa tieteessä. Siellä tiedettiin jo silloin, että tupakansavu on terveydelle haitallista ja aiheuttaa keuhkosyöpää. Sen perusteella esimerkiksi suomalaisia Saksassa koulutettuja lentäjiä kiellettiin tupakoimasta. Kun tieteellinen tieto ei kuitenkaan levinnyt siihen aikaan yhtä hyvin kuin nykyisin Internetin aikaan, asia jäi muulta maailmalta pitkälti pimentoon. Lisäksi tupakkateollisuus vähätteli riskejä vuosikymmenten ajan ja yritti vaikuttaa lääketieteelliseen yhteisöön monin keinoin. Vielä vuonna 1981 tupakkateollisuus myönsi Yhdysvalloissa suuren apurahan lääketieteelliselle järjestölle terveydelle vaarattoman tupakan kehittämiseksi, vaikka tupakan kausaalinen yhteys keuhkosyöpään oli osoitettu jo vuonna 1964 (<a href="http://archive.tobacco.org/resources/history/1964_01_11_1st_sgr.html" target="_blank">First Surgeon General's Report</a>).<br />
<br />
Samantapainen tilanne oli asbestin kohdalla. Vakuutusyhtiöt olivat huomanneet jo varhain, että asbestiteollisuuden työntekijöillä oli enemmän keuhkosyöpää, ja sen seurauksena vakuutusyhtiöt ottivat yhteyttä alan teollisuuteen. Teollisuus kuitenkin epäili tietoja ja vaati asian tutkimista eläinkokein. Niihin kuluikin sitten kolme vuosikymmentä ja paljon tutkimusrahaa.<br />
<br />
<br />
<b>Aivosyövät vain jäävuoren huippu </b><br />
<br />
Devra Davis puhui tupakasta ja asbestista sen vuoksi, että hän näki suhtautumisen niiden terveyshaittoja koskevaan tutkimustietoon olevan analogista sen kanssa, miten nykyään suhtaudumme matkapuhelinsäteilyn terveysriskeihin. Hänen toiveenaan on, että voisimme oppia menneistä virheistä sen sijaan, että toistamme niitä.<br />
<br />
Matkapuhelinsäteilyn tiettyjä aivosyöpiä kohottavaa vaikutusta on vaikeaa osoittaa luotettavasti muun muassa siksi, että aivosyöpien kehittymisen latenssiaika on pitkä. Esimerkiksi Hiroshiman atomipommin jälkeen aivosyöpien yleistymistä ei nähty kuin vasta runsaan 40 vuoden kuluttua. Matkapuhelimien kohdalla suurempi riski nähdään matkapuhelinta runsaasti käyttäneillä 10 vuoden kuluttua (<a href="http://www.avaate.org/IMG/pdf/Pooled_analysis_of_case-control_studies_on_malignant_brain_tumours_and_the_use_of_mobile_phone.pdf" target="_blank">Hardell et al. 2011</a>).<br />
<br />
Aivosyövät ovat kuitenkin harvinainen sairaus, ja vaikka ne esimerkiksi viisikertaistuisivatkin, ne olisivat silti suhteellisen harvinainen sairausryhmä väestötasolla. Aivosyövät voidaankin nähdä jäävuoren huippuna. Ne ovat selvästi hälyttävin merkki matkapuhelinsäteilyn haitoista, mutta eivät suinkaan ainoa eivätkä edes tärkein. Jäävuoren huipun alapuolella paljon suuremman ongelman muodostaa se, että matkapuhelinten, tukiasemien ja langattomien verkkojen säteily aiheuttaa lukuisia neurologis-psyykkisiä oireita, kuten unettomuutta, päänsärkyä, ahdistusta, stressiä ja yleistä pahoinvoinnin tunnetta (<a href="http://wvwv.stopumts.nl/pdf/Selbitz.pdf" target="_blank">Eger et al. 2009</a>). Teemme elämästämme kaiken kaikkiaan epämukavampaa ja stressaavampaa langattoman teknologian säteilyllä.<br />
<br />
<br />
<b>On tarkasteltava näytön kokonaisuutta</b><br />
<br />
Radiotaajuisen säteilyn neurologisia oireita osoittava näyttö on pääasiassa väestötutkimustasoista, ja sen vuoksi siitä voitaisiin helposti sanoa, että ne ovat vain assosiaatioita ja siten näyttöä voi pitää viitteellisenä. Näin ehkä olisikin ellei väestötutkimusten lisäksi olisi olemassa kymmenittäin koeputkissa, koe-eläimillä ja vapaaehtoisilla koehenkilöillä tehtyjä tutkimuksia, jotka myös osoittavat haittoja: vapaiden radikaalien muodostumisen lisääntymistä, kalsiumin vuotoa soluista, DNA-vaurioiden korjauksen viivästymistä, veri-aivoesteen vuotamista, EEG-muutoksia, melatoniinin tuotannon vähenemistä, sperman laadun heikkenemistä jne. Todella suuri määrä erilaisia tutkimuksia osoittaa sähkömagneettisen säteilyn haittoja.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjWoPgOQ0x9IrG0O0aKu5AxeIgHyCFilGEqRsYyDmFOh16d3Emot2WD0E2oQkxZ8lJuFcbwwHHtWxNdL7cBFLYfB_ypwpKMBbzLdMr4SiKb3eYjd-4tLW54FOiHJT9XG6ggugIphnh1XNI/s1600/Lai+H,+industry+funded,+independently....jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="166" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjWoPgOQ0x9IrG0O0aKu5AxeIgHyCFilGEqRsYyDmFOh16d3Emot2WD0E2oQkxZ8lJuFcbwwHHtWxNdL7cBFLYfB_ypwpKMBbzLdMr4SiKb3eYjd-4tLW54FOiHJT9XG6ggugIphnh1XNI/s400/Lai+H,+industry+funded,+independently....jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: "Trebuchet MS",sans-serif;"><b>Suurin osa tutkimusnäytöstä osoittaa, että radiotaajuisella säteilyllä on biologisia vaikutuksia. Sen lisäksi tämä kooste osoittaa, että tutkimusrahoituksella on suuri vaikutus tutkimustuloksiin. </b></span><br />
<span style="font-family: "Trebuchet MS",sans-serif;">Lähde: Prof. Henry Lai, University of Washington.</span></td></tr>
</tbody></table>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
Sähkömagneettista säteilyä koskevaa tieteellistä näyttöä tulkitaan nykyään ahtaasti arvioimalla
sitä, onko jotakin sen kapeaa aihealuetta koskeva näyttö riittävän aukotonta ja vakuuttavaa. Pidän tällaista selvänä ajattelun jäykkyytenä ja putkikatseisuutena, ja joku
voisi kutsua sitä myös fakki-idiotismiksi. Oikea tapa arvioida näyttöä olisi
se, että katsottaisiin koko aihepiiriä koskevan tieteellisen näytön laajaa kokonaisuutta ja arvioitaisiin, mitä se osoittaa. Jos näin tehtäisiin
tällä hetkellä sähkömagneettisen säteilyn kohdalla, se johtaisi ilman
muuta erilaiseen käsitykseen terveysriskeistä ja sitä kautta säännösten kiristämiseen ja täyskäännökseen langatonta teknologiaa
koskevassa politiikassa.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhA_2CgFpv6JQxmVhvqEAgkrgOvzCXusff1qen_pzl5P3Es9F5PUaq5sHpR-nC-gldjq1k4VX7dN6WsNHgDS5QJkSYCjZi2pP1-tGE5Rgu2n74tRFuQz74lRvs6z8s8kTr2VAFEjOaAj7E/s1600/Matkapuhelimen+k%C3%A4yt%C3%B6n+vaik.+Agarwal+2011,+Makker+2009.+%E2%80%93+Kopio.png" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="333" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhA_2CgFpv6JQxmVhvqEAgkrgOvzCXusff1qen_pzl5P3Es9F5PUaq5sHpR-nC-gldjq1k4VX7dN6WsNHgDS5QJkSYCjZi2pP1-tGE5Rgu2n74tRFuQz74lRvs6z8s8kTr2VAFEjOaAj7E/s400/Matkapuhelimen+k%C3%A4yt%C3%B6n+vaik.+Agarwal+2011,+Makker+2009.+%E2%80%93+Kopio.png" width="500" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: "Trebuchet MS",sans-serif;"><b>Matkapuhelimen käytön vaikutuksia ihmisen kehoon (klikkaa suuremmaksi). </b></span><br />
<span style="font-family: "Trebuchet MS",sans-serif;">(Agarwal 2011, Makker 2009)<b><br /></b></span></td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td></tr>
</tbody></table>
<br />
Sähkömagneettisen säteilyn haittoja koskevasta tutkimusnäytöstä voidaan väittää vielä pitkään, että näyttöä ei ole riittävästi ja että se ei ole tyhjentävää. Jos näin tehdään, toimitaan täysin samalla tavoin kuin tupakan ja asbestin kohdalla. Seurauksena on se, että osa väestöstä sairastuu ja kuolee turhaan. Vielä suurempi osa ihmisistä joutuu kärsimään neurologisista oireista ja elämänlaadun heikkenemisestä.<br />
<br />
<br />
<b>Varovaisuusperiaatteen käyttöönottoon on vahvat perusteet</b><br />
<br />
Suuri osa tutkimuksista siis osoittaa, että säteilyllä on vaikutuksia ja vaikutukset ovat pääasiassa kielteisiä. Sen pitäisi ilman muuta johtaa varovaisuusperiaatteen soveltamiseen.<br />
<br />
Vahvimpia yksittäisiä perusteita varovaisuusperiaatteen käyttönottoon ovat WHO:n alaisen syöväntutkimusinstituutin IARC:n kannantotot. 2000-luvun alussa se lausui ensin, että matalataajuiset sähkömagneettiset kentät ovat mahdollisesti syöpää aiheuttavia. Vuonna 2011 IARC luokitteli myös radiotaajuiset kentät mahdollisesti syöpää aiheuttaviksi. Esimerkiksi Säteilyturvakeskus STUKin tutkimusprofessori Dariusz Leszczynski on laitoksensa yleisestä kannasta poiketen katsonut, että nämä WHO:n kannanotot antavat aiheen varovaisuusperiaatteen käyttöönottoon (<a href="http://betweenrockandhardplace.files.wordpress.com/2012/09/23-implications-of-iarc-classification-that-are-not-spoken-aloud.pdf" target="_blank">Leszczynski 2012</a>).<br />
<br />
Varovaisuusperiaatteen oikeaa soveltamista ei ole STUKin virkamiesten luimuileva tapa käyttää haastatteluissa hieman epävarmoja ja varovaisia sanankäänteitä. Oikeaa varovaisuusperiaatteen soveltamista on antaa selkeitä teollisuutta, puhelinoperaattoreita ja muita tahoja sitovia viranomaismääräyksiä, jotka johtavat väestön sähkömagneettisen säteilyn altistustasojen selvään pienenemiseen. Jos varovaisuuteen on syytä, tulee toimia niin, että altistus todella vähenee ja riskit todella vähenevät.<br />
<br />
On syytä korostaa, että varovaisuusperiaatteen soveltamisen kynnys on paljon matalammalla kuin siinä, että tieteellisen näytön pitäisi olla aukotonta.<br />
<br />
Maailmanlaajuisesti katsoen STUK ei ole tietenkään yksin laiminlyödessään tieteellistä näyttöä ja välttäessään varovaisuusperiaatteen käyttöönottoa. Tohtori Donald Maischin väitöskirjatutkimuksen mukaan läntiset matkapuhelinsäteilyn raja-arvoja asettavat organisaatiot (esim. ICNIRP) ovat soveltaneet <a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/Prokrustes" target="_blank">prokrusteista</a> normia: kaikki siihen sopimattomat tieteelliset tutkimustulokset on jätetty huomiotta. Näin on tehty, koska raja-arvojen tiukentamisen on ajateltu haittaavan teknologian kehittymistä ja teollisuutta<b> </b>(<a href="http://ro.uow.edu.au/theses/3148/" target="_blank">Maisch 2009</a>).<br />
<br />
<br />
<b>Tukiasemasäteilyn osuus altistuksesta on merkittävä </b><br />
<br />
STUKia on myös syytä kritisoida siltä osin, että se suhtautuu jatkuvasti vähätellen varsinkin muihin säteilylähteisiin kuin matkapuhelimiin. Esimerkiksi matkapuhelinten tukiasemien ja langattomien verkkojen säteilyä se pitää vähäpätöisenä, mistä kertovat esimerkiksi STUKin antamat lausunnot eduskunnalle (<a href="http://www.eduskunta.fi/triphome/bin/thw.cgi/trip/?${APPL}=utpvm&${BASE}=faktautpvm&${THWIDS}=0.57/1354218777_226823&${TRIPPIFE}=PDF.pdf" target="_blank">LiVM 12/2012</a>).<br />
<br />
Vaikuttaa siltä, että STUKin tutkijat eivät ole seuranneet kovin tiiviisti alan tieteellistä kirjallisuutta. Sveitsiläisessä tutkimuksessa nimittäin selvitettiin tutkimukseen osallistuneiden henkilöiden kantamien dosimetrien eli säteilyannosmittarien avulla, mistä säteilylähteistä he saavat eniten radiotaajuista säteilyä viikon aikana. Suurin yksittäinen lähde olivat matkapuhelintukiasemat (32 %), vasta toisena tulivat matkapuhelimet (29,1 %) ja loppu säteily oli peräisin eri lähteistä, muuan muassa langattomista DECT-puhelimista (<a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/19476932" target="_blank">Frei et al. 2009</a>).<br />
<br />
Sveitsiläistutkimuksen suurin opetus on se, että jos väestön altistusta radiotaajuiselle säteilylle halutaan vähentää merkittävästi, muutokset matkapuhelinten käyttötottumuksissa eivät riitä vaan sen lisäksi tarvitaan passiivisen altistuksen vähentämistä. Ihmisiä tulee suojata myös matkapuhelintukiasemien ja langattomien verkkojen liialliselta säteilyltä. Se on asia, jolle STUK tai muutkaan valvovat viranomaiset eivät tee tällä hetkellä yhtään mitään. STUK päinvastoin toimii täysin vastakkaisella tavalla ja näyttää vihreää valoa kaikille langattoman teknologian laajentamishankkeille. Se sallii 4G-verkkojen rakentamisen sekä iPhonien kaupan vaikka vauvoille.<br />
<br />
Olisiko syytä tehdä asialle jotain vai jatketaanko viivyttelyä niin kuin tupakan kohdalla ja jäädään odottelemaan aivosyöpien ja muiden haittojen ilmaantumista niin, että aivokirurgit saavat tulevaisuudessa paiskia töitä oikein urakalla?<br />
<br />
<br />
<span style="font-size: small;"><i>Blogikirjoituksen alkuosan historiatiedot perustuvat Devra Davisin luentoon. Niitä en muista aivan niin tarkasti kuin haluaisin, joten mahdolliset epätarkkuudet johtuvat minusta.</i> <i>Mahdolliset virheet ovat kuitenkin pieniä.</i></span><br />
<br />
<br />
<span style="font-family: Arial,Helvetica,sans-serif;"><b>Viitteitä:</b></span><br />
<br />
<span style="font-family: Arial,Helvetica,sans-serif;"><a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/22549065" target="_blank">Davis DL, Miller AB, Philips A. Association of mobile phone use with adult brain cancer remains plausible. BMJ. 2012 May 1;344:e3083.</a><br /><br /><a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/19476932" target="_blank">Frei P, et al. Temporal and spatial variability of personal exposure to radio frequency electromagnetic fields. Environ Res. 2009 Aug;109(6):779-85.</a></span><br />
<br />
<span style="font-family: Arial,Helvetica,sans-serif;"><a href="http://ro.uow.edu.au/theses/3148/" target="_blank">Maisch DR. The procrustean approach: setting exposure standards for telecommunications frequency electromagnetic radiation. University of Wollongong, 2009.</a><br /><br /><a href="http://toxsci.oxfordjournals.org/content/64/1/4.full" target="_blank">Witschi H. A short history of lung cancer. Toxicol Sci. 2001 Nov;64(1):4-6.</a></span>Juhana Harjuhttp://www.blogger.com/profile/17054647455809401203noreply@blogger.com14tag:blogger.com,1999:blog-8247124230321274841.post-42883251789575757902012-11-08T07:50:00.000+02:002012-11-08T10:28:53.672+02:00Urheiluravitsemuksen olennaiset asiat (vieraskirjoitus)<div style="text-align: left;">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiy2kE5K1qBzHPrbgeM5JluA_b_YULfcaQ5hJKaPkmqCHUXZSYDjKvL0KvOAxVB6zhg4ybxb0X9PK-rlRwtiJ2721amuZ2X38zl0isWq03ezUAIunbmNMxrxmOf00Vam3RAS3HJKX3507I/s1600/urheiluravitsemus-01.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiy2kE5K1qBzHPrbgeM5JluA_b_YULfcaQ5hJKaPkmqCHUXZSYDjKvL0KvOAxVB6zhg4ybxb0X9PK-rlRwtiJ2721amuZ2X38zl0isWq03ezUAIunbmNMxrxmOf00Vam3RAS3HJKX3507I/s400/urheiluravitsemus-01.jpg" width="400" /></a></div>
<br /></div>
<i><b><span style="font-family: inherit; font-size: large;">
</span></b></i><span style="font-family: "Trebuchet MS",sans-serif;"><b><span style="font-size: large;">Tämän vieraskirjoituksen laatija on ravintovalmentaja ja urheilun harrastaja Jussi Riekki. Hänen mukaansa urheilijan ravitsemuksen tärkein tehtävä on taata kiitettävä ravitsemustila harjoittelua, urheilusuoritusta ja suorituskyvyn kehitystä varten. Energiaravintoaineiden ja suoja-aineiden saannin tulee olla riittävää ja nestetasapainon kunnossa.<span style="font-size: large;"></span> </span></b></span><br />
<br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: inherit;">Käsittelen ensimmäisenä liikunnan energianlähteitä. Kappaleesta opit, miten kaikilla ravintoaineilla on oma roolinsa suorituskyvyssä. Sen jälkeen käyn läpi energiaravintoaineiden roolia urheilijan ravitsemuksessa sekä urheilijan kannalta keskeisiä ravintolisiä. Lopuksi pyrin kokoamaan palaset paikoilleen ja nostamaan esiin ruoan laatuun liittyviä tekijöitä.
<b> </b></span></span><br />
<br />
<br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: inherit;"><b>Energianlähteet liikunnassa</b> </span></span><br />
<br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: inherit;">Harjoituksen teho, kesto ja urheilijan ravitsemustila (eli se mitä on syöty aiemmin) vaikuttavat lihasten energialähteiden valintaan. Lepotilassa ja matalatehoisessa liikunnassa energiaksi käytetään pääosin rasvoja ja hiilihydraatteja, joskin rasvojen osuus on suurempi. Liikunnan tehon kasvaessa hiilihydraattien kulutus lisääntyy ja rasvan puolestaan vähenee. </span></span><br />
<br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: inherit;">Kun melko kovatehoisen suorituksen kesto venyy, vähenee hiilihydraattien suhteellinen kulutus ja rasvan kulutus vuorostaan kasvaa. Myös proteiinin hapettuminen energiaksi lisääntyy. Muutos johtuu siitä, että lihaksiin glykogeeniksi varastoitu hiilihydraatti palaa loppuun. Suorituskykyä ajatellen se tarkoittaa jyrkkää alamäkeä. </span></span><br />
<br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: inherit;">Liikunnan aikainen energiankäyttö voidaan jakaa karkeasti kolmeen alueeseen: rauhallisen liikunnan rasvanpoltto, kohtuurasittavan liikunnan seka-alue ja kovatehoisen liikunnan hiilihydraattien poltto. Urheilijan ravitsemuksen tulisi taata resurssit kaikille suorituskyvyn osa-alueille. Mutta miten se tapahtuu käytännössä?
<b> </b></span></span><br />
<br />
<br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: inherit;"><b>Hiilihydraatit, glykogeeni ja suorituskyky</b> </span></span><br />
<br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: inherit;">Erilaiset vähähiilihydraattiset ruokavaliot ovat edelleen suosiossa. Urheilijalle niistä on kuitenkin haittaa, sillä riittävä hiilihydraatin saanti on suorituskykyä ajatellen oleellista.[<a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/9232552" target="_blank">1</a>] </span></span><br />
<br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: inherit;">Ravinnon hiilihydraatit varastoituvat pääsäännöllisesti lihasten ja maksan glykogeenivarastoihin, josta ne ovat myöhemmin käytettävissä energiaksi. </span></span><br />
<br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: inherit;">Vähäisen hiilihydraatin saannin on todettu heikentävän suorituskykyä sekä aerobisessa että anaerobisessa liikunnassa.[<a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/20091182" target="_blank">2</a>, <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/9232552" target="_blank">3</a>] Suorituskyky voi alentua jopa kolmanneksen lyhytkestoisissa, intensiivisissä suorituksissa. Suorituskyvyn huipulla tehtävissä ponnistuksissa pienikin hiilihydraattien rajoittaminen on haitaksi.[<a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/20169359" target="_blank">4</a>]<span style="font-size: small;"> </span>Puutteellinen hiilihydraatin saanti näyttäisi heikentävän myös palautumista rasituksesta.[<a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/9272770" target="_blank">5</a>] </span></span><br />
<br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: inherit;">Urheilijan olisi hyvä saada ravinnostaan tarpeeksi hiilihydraatteja lajista riippumatta </span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: inherit;">— suositeltava määrä on 4–6 grammaa painokiloa kohden. 70-kiloiselle urheilijalle se tarkoittaa 280–420 grammaa hiilihydraattia päivittäin. Jos urheilija syö vuorokaudessa neljä ateriaa, tulisi yhdellä aterialla nauttia 70–105 grammaa hiilihydraattia. Hyviä hiilihydraatin lähteitä ovat kokojyväviljat, juurekset, hedelmät ja palkokasvit.
<b> </b></span></span><br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: inherit;"><b><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhlOxK3QV5D_MJv4mNikiB0R3aNlzHzXqBqOvXAY4B4UHJK_hg1882G5FQy5vQjVBpXBes6ROShgrV_0ldneZZbUGh8Pa_yLf69id8exI0R7ALUdWqGljCTPIY6bY7a7m5HylOAtDXy8PE/s1600/urheiluravitsemus-02.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="265" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhlOxK3QV5D_MJv4mNikiB0R3aNlzHzXqBqOvXAY4B4UHJK_hg1882G5FQy5vQjVBpXBes6ROShgrV_0ldneZZbUGh8Pa_yLf69id8exI0R7ALUdWqGljCTPIY6bY7a7m5HylOAtDXy8PE/s400/urheiluravitsemus-02.jpg" width="400" /></a> </b></span></span></div>
<br />
<br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: inherit;"><b>Ravinnon rasvojen merkitys urheilussa</b> </span></span><br />
<br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: inherit;">Liikunta ei tiedettävästi lisää välttämättömien rasvahappojen tarvetta. Rasva on kuitenkin keskeinen energianlähde urheilussa ja sillä on tärkeitä hormonaalisia vaikutuksia. </span></span><br />
<br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: inherit;">Lihasten sisäisiä rasvavarastoja käytetään liikunnassa energiaksi. Liian vähärasvainen ruokavalio (rasvaa alle 20 E%) ei riitä täyttämään lihasten rasvavarastoja seuraavaan harjoitukseen mennessä.[<a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/12783774" target="_blank">6</a>] Lisäksi liian vähäinen rasvan saanti heikentää sukupuolihormonien tuotantoa, mikä on suorituskykyä ajatellen epäedullista.[<a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/6538617" target="_blank">7</a>, <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/3558725" target="_blank">8</a>] Urheilijan ruokavaliossa olisikin hyvä olla rasvaa 25–35 E%. </span></span><br />
<br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: inherit;">Väestötasolla suomalaiset saavat ravinnostaan riittävästi rasvaa, joten sen määrään tarvitsee harvoin puuttua </span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"><span style="font-family: inherit;">—</span></span> laadussa sen sijaan on parantamisen varaa. Hyviä rasvan lähteitä ovat mm. kylmäpuristetut kasviöljyt, pähkinät ja rasvainen kala.
</span></span><br />
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: inherit;"><b>Proteiinin tarve ja lähteet</b> </span></span><br />
<br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: inherit;">Yhdysvaltain maatalousministeriö USDA suosittelee terveille aikuisille 0,8 grammaa proteiinia painokiloa kohden. Urheilijan kohdalla määrä voi kuitenkin olla riittämätön. USDA:n suositus onkin kyseenalaistettu useissa kokeissa. Tutkimusten perusteella näyttäisi siltä, että <i>enemmän</i> proteiinia on parempi kuin <i>vähemmän</i>.[<a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/1474076" target="_blank">9</a>–<a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/16046715" target="_blank">13</a>] </span></span><br />
<br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: inherit;">Urheilijan olisi ihanteellista saada päivittäin 1,2–1,8 grammaa proteiinia jokaista painokiloaan kohden. 70-kiloiselle se tarkoittaa 84–126 grammaa. Jos oletetaan, että urheilija syö päivässä neljä ateriaa, niin yhdellä aterialla tulisi nauttia 20–30 grammaa proteiinia. Käytännössä tämä tarkoittaa purkillista maitorahkaa, raejuustoa tai sardiineja, puolikasta tofupakettia tai neljäsosaa jauhelihapakettia. Kannattaa kuitenkin huomioida, että myös lisukkeet, kuten viljavalmisteet, sisältävät proteiinia. </span></span><br />
<br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: inherit;">Fyysinen aktiivisuus lisää hiukan proteiinin tarvetta, koska aminohappoja käytetään liikunnan aikana energiaksi. Aminohappojen osuus energiantuotosta on tyypillisesti noin 5 %:n luokkaa. Ihmiskeho on kuitenkin älykäs järjestelmä. Jos proteiinia on vain vähäisesti saatavilla, kompensoi keho tilannetta tehostamalla aminohappojen käyttöä.[<a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/7611390" target="_blank">14</a>] Kun harjoituksen ärsyke on oikeanlainen, kasvavat lihakset alhaisestakin (0,8 g/kg) proteiininsaannista huolimatta.[<a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/8030593" target="_blank">15</a>] </span></span><br />
<br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: inherit;">Eläinproteiineja pidetään kasviproteiineja laadukkaampina. <i>The American Journal of Clinical Nutrition</i> -lehdessä julkaistun katsauksen mukaan kasvisruokavaliolla ei ole kuitenkaan negatiivista vaikutusta suorituskykyyn tai lihaskasvuun.[<a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/10479233" target="_blank">16</a>] Samaan tulokseen päädyttiin <i>Nutrition</i>-lehdessä julkaistussa kirjallisuuskatsauksessa.[<a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/15212753" target="_blank">17</a>] Keho ei siis välitä, mistä lähteestä aminohapot saadaan </span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: inherit;">— tärkeintä on, että proteiinia saadaan riittävästi ja monipuolisesti eri lähteistä. </span></span><br />
<br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: inherit;">Hyviä proteiininlähteitä ovat maitovalmisteet, täyslihatuotteet ja palkokasvit, kuten soija ja pavut.
<b> </b></span></span><br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhnhEwz2QqNy8xYOX-hdagXkp7NUHUZ0a-04v0nujq8oYuX6CJW7zrjAFD4Du_gdsPZxZuskFYN0ZMwLdrUtm31YmjSZPCkVY1xQWTD-TmuWpjuT_Sl8BMwaa-wg2_xN7USle_7AIewmTY/s1600/urheiluravitsemus-03.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhnhEwz2QqNy8xYOX-hdagXkp7NUHUZ0a-04v0nujq8oYuX6CJW7zrjAFD4Du_gdsPZxZuskFYN0ZMwLdrUtm31YmjSZPCkVY1xQWTD-TmuWpjuT_Sl8BMwaa-wg2_xN7USle_7AIewmTY/s400/urheiluravitsemus-03.jpg" width="400" /></a></div>
<br />
<br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: inherit;"><b>Nestetasapainon rooli urheilussa</b> </span></span><br />
<br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: inherit;">Riittävällä nesteen saannilla on tärkeä rooli suorituskyvyssä. Jo hyvin pieni nestehukka, 1–2 % kehon painosta, heikentää suorituskykyä yli tunnin kestävässä liikunnassa. Suorituskyky notkahtaa lyhyissä ja intesiivisissä suorituksissakin, kun nestevaje saavuttaa 3–4 % kehon painosta.[<a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/12834575" target="_blank">18</a>, <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/1447078" target="_blank">19</a>] </span></span><br />
<br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: inherit;">Loughborough’n yliopiston professori Ron Maughan huomautti Varalan urheiluravitsemusseminaarissa, etteivät kokeneetkaan urheilijat onnistu aina korvaamaan menetettyä nestettä juomalla janon tunteen mukaisesti. Urheilijan olisi siis hyvä juoda hiukan enemmän kuin janon tunne kertoo. Veteen kannattaa lisätä noin neljäsosa teelusikkaa suolaa litraa kohden. Se parantaa nesteen imeytymistä ja korvaa liikunnan aikana menetettyä suolaa elimistössä. </span></span><br />
<br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: inherit;">Liikuntasuorituksen aikana kannattaa juoda vain vähän kerrallaan, noin 1–2 dl:n annoksia, ettei neste hölsky mahassa. </span></span><br />
<br />
<br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: inherit;"><b>Urheilijan ravintolisät</b> </span></span><br />
<br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: inherit;">Ravintolisien tehtävä on toimia ruokavalion lisänä </span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: inherit;">— ei paikata huonoja valintoja. Urheilijan kannalta keskeisimmät ravintolisät ovat:
</span></span><br />
<ul>
<li><span style="font-size: small;"><span style="font-family: inherit;"><b>Proteiinilisä</b> </span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: inherit;">— Lisäproteiinille tuskin on tarvetta, jos ravinnosta saadaan jo lähtökohtaisesti tarpeeksi proteiinia. Proteiinijauheiden käyttö voi kuitenkin olla suositeltavaa käytännön syistä. Harjoituksen päätteeksi ei aina pääse suoraan ruokapöytään. Tällöin palautusjuoma on paikallaan. Hiilihydraatit suosittelen nauttimaan ruoasta.</span></span></li>
<li><span style="font-size: small;"><span style="font-family: inherit;"><b>Kreatiini</b> </span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: inherit;">— Kreatiini on urheiluravinteista tutkituin ja sen hyödyt ovat hyvin dokumentoitu. Kasvissyöjät saavat ravinnostaan vähemmän kreatiinia, joten etenkin heillä ravintolisästä on etua. Kreatiini lisää lihassolujen nestepitoisuutta. Siksi sen käyttö nostaa kehon painoa tyypillisesti 1–2 kg. Etenkin painoluokkalajeissa tämä kannattaa ottaa huomioon.</span></span></li>
<li><span style="font-size: small;"><span style="font-family: inherit;"><b>D-vitamiini</b> </span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: inherit;">— Elimistö muodostaa D-vitamiinia auringon UVB-säteilyn vaikutuksesta. Suomessa D-vitamiinia muodostuu kuitenkin helposti liian vähän. Urheilijan kannattaa siis nauttia D-vitamiinia purkista noin 50 µg/vrk.</span></span></li>
</ul>
<br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: inherit;"><b>Lopuksi </b></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: inherit;"><b><span style="font-size: small;"><span style="font-family: inherit;">—</span></span> kokonaisuus ja ruoan laatu</b> </span></span><br />
<br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: inherit;">Ravinnosta on tärkeää saada riittävästi energiaa. Kulutus on hyvä arvioida ainakin kertaalleen, jotta voidaan varmistaa, että kokonaisenergiansaanti on riittävä. Netti on pullollaan erilaisia kalorilaskureita </span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: inherit;">— hyödynnä niitä tarvittaessa. Ravitsemus on kuitenkin muutakin kuin kaloreita, proteiinia, rasvoja ja hiilihydraatteja. Urheilijan tulisi kiinnittää huomiota ruoan laatuun siinä missä muidenkin ihmisten. Lähesty ravitsemusta periaatteella "make calories count" eli vältä ns. tyhjiä kaloreita ja suosi ravintotiheitä elintarvikkeita. </span></span><br />
<br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: inherit;">En pidä ruoka-aineiden kieltoja tai välttämistä hyvänä lähestymistapana, vaan uskon siihen, että kun terveelliseksi tiedettyjen ruokien osuutta lisätään ruokavaliossa, korvaavat ne automaattisesti huonompia valintoja. Ensimmäinen askel on lisätä kasvisten, hedelmien ja marjojen käyttöä. Näin taataan sekä terveyttä että suorituskykyä ajatellen tärkeiden suojaravinteiden ja ravintokuidun saanti. Värikkään ruoan ohella on hyvä nauttia myös monipuolisesti erilaisia mausteita. Niillä on todettu olevan omat positiiviset terveysvaikutuksensa. </span></span><br />
<br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: inherit;">Ruoissa on kokonaisuudessaan hyvä keskittyä prosessoimattomiin ja vain vähän prosessoituihin elintarvikkeisiin. Lihajalosteita ja eineksiä tulisi nauttia vain harvakseltaan. Sama koskee virvoitusjuomia ja makeisia. </span></span><br />
<br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: inherit;">Älä takerru hifistelyyn, vaan panosta tukevaan ravitsemuksen perustaan ja etene askel kerrallaan. Peruspilarit ratkaisevat. Näin taataan, ettei ravitsemuksesta muodostu suorituskyvyn pullonkaula. Lisää tietoa ravinnosta, paastoamisesta ja harjoittelusta löydät tammikuussa 2013 julkaistavasta kirjastani <a href="http://www.kuntotehdas.fi/" target="_blank"><b>Kuntotehdas</b></a>. </span></span><br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiqrW4b-rxfSs68Ly2VjK2cL9O6iEDNERAKA-LUeHL-Qv-y4hxj0Rk5dt8GLKxwxx4dDFOOP36TmwXJhagJN_Y336LLtz6pkudo_B4D5ZvIk2Pr3C2vRcJ44E06Lp9LSQimF3Tx0zQAv-8/s1600/jussiriekki.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="315" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiqrW4b-rxfSs68Ly2VjK2cL9O6iEDNERAKA-LUeHL-Qv-y4hxj0Rk5dt8GLKxwxx4dDFOOP36TmwXJhagJN_Y336LLtz6pkudo_B4D5ZvIk2Pr3C2vRcJ44E06Lp9LSQimF3Tx0zQAv-8/s400/jussiriekki.jpg" width="400" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: center;">
<br />
<div style="text-align: left;">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: inherit;"><i>Jos kiinnost<span style="font-size: small;">u<span style="font-size: small;">it<span style="font-size: small;"> <span style="font-size: small;">j<span style="font-size: small;">ut<span style="font-size: small;">un peruste<span style="font-size: small;">ella </span></span></span></span></span></span></span></i></span></span><i>Ju<span style="font-size: small;">ssin ki<span style="font-size: small;">rjoituks<span style="font-size: small;">ist<span style="font-size: small;">a, <span style="font-size: small;">voit lukea <span style="font-size: small;">hä<span style="font-size: small;">nen blogiaan </span></span></span></span></span></span></span></i><i>osoitteessa <a href="http://www.jussiriekki.fi/" target="_blank">jussiriekki.fi</a>. Ajankohtaisia päivityksiä voit seurata joko <a href="http://www.facebook.com/jussi.riekki" target="_blank">Facebookissa</a> tai <a href="http://twitter.com/JussiRiekki" target="_blank">Twitterissä</a>.</i></div>
</div>
<br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: inherit;"><b>Lähteet:</b> </span></span><br />
<br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: inherit;">1) <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/9232552" target="_blank">Maughan et al. Diet composition and the performance of high-intensity exercise. J Sports Sci. 1997 Jun;15(3):265-75.</a> </span></span><br />
<br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: inherit;">2) <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/20091182" target="_blank">Lane et al. Influence of dietary carbohydrate intake on the free testosterone: cortisol ratio responses to short-term intensive exercise training. Eur J Appl Physiol. 2010 Apr;108(6):1125-31. Epub 2009 Dec 20.</a> </span></span><br />
<br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: inherit;">3) <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/9232552" target="_blank">Maughan et al. Diet composition and the performance of high-intensity exercise. J Sports Sci. 1997 Jun;15(3):265-75.</a> </span></span><br />
<br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: inherit;">4) <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/20169359" target="_blank">De Sousa et al. Effects of carbohydrate supplementation on competitive runners undergoing overload training followed by a session of intermittent exercise. Eur J Appl Physiol. 2010 Jun;109(3):507-16. Epub 2010 Feb 19.</a> </span></span><br />
<br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: inherit;">5) <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/9272770" target="_blank">Langfort et al. The effect of a low-carbohydrate diet on performance, hormonal and metabolic responses to a 30-s bout of supramaximal exercise. Eur J Appl Physiol Occup Physiol. 1997;76(2):128-33.</a> </span></span><br />
<br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: inherit;">6) <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/12783774" target="_blank">Van Loon et al. Influence of prolonged endurance cycling and recovery diet on intramuscular triglyceride content in trained males. Am J Physiol Endocrinol Metab. 2003 Oct;285(4):E804-11. Epub 2003 Jun 3.</a> </span></span><br />
<br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: inherit;">7) <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/6538617" target="_blank">Hämäläinen et al. Diet and serum sex hormones in healthy men. J Steroid Biochem. 1984 Jan;20(1):459-64.</a> </span></span><br />
<br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: inherit;">8) <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/3558725" target="_blank">Reed et al. Dietary lipids: an additional regulator of plasma levels of sex hormone binding globulin. J Clin Endocrinol Metab. 1987 May;64(5):1083-5.</a> </span></span><br />
<br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: inherit;">9) <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/1474076" target="_blank">Tarnopolsky et al. Evaluation of protein requirements for trained strength athletes. J Appl Physiol. 1992 Nov;73(5):1986-95.</a> </span></span><br />
<br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: inherit;">1<span style="font-size: small;">0</span>) <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/11382798" target="_blank">Campbell et al. The recommended dietary allowance for protein may not be adequate for older people to maintain skeletal muscle. J Gerontol A Biol Sci Med Sci. 2001 Jun;56(6):M373-80.</a> </span></span><br />
<br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: inherit;">11) <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/7380688" target="_blank">Lemon PW & Mullin JP. Effect of initial muscle glycogen levels on protein catabolism during exercise. J Appl Physiol. 1980 Apr;48(4):624-9.</a> </span></span><br />
<br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: inherit;">12) <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/12566476" target="_blank">Layman et al. A reduced ratio of dietary carbohydrate to protein improves body composition and blood lipid profiles during weight loss in adult women. J Nutr. 2003 Feb;133(2):411-7.</a> </span></span><br />
<br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: inherit;">13) <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/16046715" target="_blank">Layman et al. Dietary protein and exercise have additive effects on body composition during weight loss in adult women. J Nutr. 2005 Aug;135(8):1903-10.</a> </span></span><br />
<br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: inherit;">14) <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/7611390" target="_blank">Campbell et al. Effects of resistance training and dietary protein intake on protein metabolism in older adults. Am J Physiol. 1995 Jun;268(6 Pt 1):E1143-53.</a> </span></span><br />
<br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: inherit;">15) <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/8030593" target="_blank">Campbell et al. Increased energy requirements and changes in body composition with resistance training in older adults. Am J Clin Nutr. 1994 Aug;60(2):167-75.</a> </span></span><br />
<br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: inherit;">16) <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/10479233" target="_blank">Nieman DC. Physical fitness and vegetarian diets: is there a relation? Am J Clin Nutr. 1999 Sep;70(3 Suppl):570S-575S.</a> </span></span><br />
<br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: inherit;">17) <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/15212753" target="_blank">Barr SI & Rideout CA. Nutritional considerations for vegetarian athletes. Nutrition. 2004 Jul-Aug;20(7-8):696-703.</a> </span></span><br />
<br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: inherit;">18) <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/12834575" target="_blank">Cheuvront et al. Fluid balance and endurance exercise performance. Curr Sports Med Rep. 2003 Aug;2(4):202-8.</a> </span></span><br />
<br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: inherit;">19) <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/1447078" target="_blank">Montain SJ & Coyle EF. Influence of graded dehydration on hyperthermia and cardiovascular drift during exercise. J Appl Physiol. 1992 Oct;73(4):1340-50.</a> </span></span><br />
<br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: inherit;">Kuvat: <a href="http://www.flickr.com/photos/dreamsplayhere/" target="_blank">DreamsPlayHere</a>, <a href="http://www.flickr.com/photos/francisjimenezmeca/" target="_blank">Francis Jiménez Meca</a>, <a href="http://www.flickr.com/photos/slinky2000/" target="_blank">slinky2000</a></span></span><br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: inherit;"> </span></span>
Juhana Harjuhttp://www.blogger.com/profile/17054647455809401203noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-8247124230321274841.post-30953229594291630722012-10-11T18:16:00.000+03:002012-12-03T10:26:30.684+02:00Huonoimmin kohdeltu potilasryhmä<h3>
Voiko Suomessa olla potilasryhmä, johon kuuluvista yli puolet kokee, että heihin on suhtauduttu terveydenhuollossa epäasiallisesti? Voiko maassamme olla sairaus, johon virallisesti suositellut hoitomuodot eivät ole vaikuttavia, mutta potilaat löytävät usein itse kokeilujen kautta vointiinsa parannusta? Uuden kirjan mukaan näin on.</h3>
<br />
<a href="http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=951376267X" style="font-weight: bold;" target="_blank">Kun säteily satuttaa</a> on kirja, joka kertoo elävästi 11 sähköherkän ihmisen omakohtaisen elämäntarinan. Sen lisäksi teos pitää sisällään ei-sähköherkän diplomi-insinöörin Reijo Ekmanin kirjoituksen sähkömagneettisesta säteilystä, projektipäällikkö Marjukka Hagströmin kirjoituksen sähköherkkyyttä koskevasta uudesta tutkimuksesta sekä professori Olle Johanssonin selvityksen sähköherkkien asemasta Ruotsissa.<br />
<br />
<br />
<b>Lääkärien tarjoamat hoidot eivät auta</b><br />
<br />
Professori Olle Johansson kertoo kirjoituksesssaan, että Ruotsissa sähköherkkyys on hyväksytty virallisesti toimintarajoitteeksi. Lisäksi hän täsmentää:<br />
<blockquote class="tr_bq">
<i>"Syy toimintarajoitteeseen ei ole koskaan toimintarajoitteisessa itsessään, vaan ainoastaan puutteellisessa ympäristässä."</i> (kursivointi Johanssonin)</blockquote>
Myös sähköherkkien oma kokemus on samanlainen, kuten Marjukka Hagström omassa sähköherkän kertomuksessaan hyvin päättelee: "Sähköherkkyys oli selvästi tekniikan käytöstä syntyvä ongelma, joten ratkaisun oli oltava tekniikan alaan kuuluva."<br />
<br />
Sähköherkkyyden olennaista luonnetta ymmärtämättä suomalaiset lääkärit tarjoavat hoidoksi useimmiten terapiaa ja lääkehoitoa. Kirjassa referoitu Turun Ammattikorkeakoulun valmistumassa oleva kyselytutkimus kuitenkin paljastaa, että lääkärien tarjoamat hoidot eivät auta. Terapia on useimmiten tehotonta ja lääkehoidosta on sähköherkälle useammin haittaa kuin hyötyä.<br />
<br />
Oikeiden hoitojen löytäminen olisi kuitenkin tärkeää, koska sähköherkkyydessä ei yleensä ole kysymys lievästä korvienväliongelmasta tai "somaattisesta amplifikaatiosta," sillä se johtaa monet syrjäytymään työelämästä, kuten Turun AMK:n tutkimus kertoo. Usein työpanoksen menettäminen voitaisiin välttää sillä, että tarjottaisiin sähköherkille sitä hoitoa, joka sähköherkkien oman kokemuksen mukaan auttaa ja on vaikuttavaa.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgZqcUEwFO6hGe8IuYhd79WIXWOuFqr1gsfPSWhESgSxuQkJnpelwL6jp1YrI5FUNYiclsnwnzWrlEcVtKGXxX_CeGpK1GNzvWEJaglXZaKYwGgRuvFwyBMsxVzc4wSSJnh3udQjQtKr_4/s1600/Makuuhuoneen+magneettikentt%C3%A4+%E2%80%93+blogiin.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="322" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgZqcUEwFO6hGe8IuYhd79WIXWOuFqr1gsfPSWhESgSxuQkJnpelwL6jp1YrI5FUNYiclsnwnzWrlEcVtKGXxX_CeGpK1GNzvWEJaglXZaKYwGgRuvFwyBMsxVzc4wSSJnh3udQjQtKr_4/s400/Makuuhuoneen+magneettikentt%C3%A4+%E2%80%93+blogiin.JPG" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><b><span class="Apple-style-span" style="font-family: 'Trebuchet MS', sans-serif;">Seinän takana oleva sähkökaappi aiheuttaa makuuhuoneeseen yli 500 nanoteslan magneettikentän </span></b><span class="Apple-style-span" style="color: #444444; font-family: 'Trebuchet MS', Trebuchet, Verdana, sans-serif; font-size: 14px; line-height: 20px;">—</span><b><span class="Apple-style-span" style="font-family: 'Trebuchet MS', sans-serif;"> haitallinen
myös ei-sähköherkän terveydelle. Arkkitehdin ja sähkösuunnittelijan
olisi pitänyt ajatella sijoittelua etukäteen.</span></b></td></tr>
</tbody></table>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<br />
<b>Nämä keinot parantavat vointia</b><br />
<br />
Kirjan sähköherkkien kokemusten ja Turun AMK:n kyselytutkimuksen mukaan sähköherkkyydessä altistuksen vähentäminen on A ja O.<br />
<br />
Kyselytutkimuksessa suomalaisista sähköherkistä 74 prosenttia kertoo voinnin parantuneen, kun oireita aiheuttavia laitteita ja ympäristöjä vältetään. Vastaavassa norjalaisessa tutkimuksessa säteilyn välttäminen oli auttanut vielä useampia: peräti 96 prosenttia vastanneista. Erot johtunevat kyselykaavakkeiden eroista. Norjan luvut lienevät lähempänä totuutta.<br />
<br />
Säteilyn välttämiskeinoja ovat esimerkiksi tietokoneen ja kännykän käytön rajoittaminen tai lopettaminen kokonaan. Tärkeää on myös vähän säteilevässä paikassa yöpyminen eli kodissa ei saisi olla runsaasti matkapuhelinten tukiasemasäteilyä tai naapurien langattomista verkoista aiheutuvaa säteilyä. Monet ovatkin niitä välttääkseen joutuneet muuttamaan maaseudulle, mistä onkin ollut yleensä apua.<br />
<br />
Monet sähköherkät kokevat myös saaneensa apua ruokavaliomuutoksista, ravintolisistä ja tietyistä luontaishoidoista (akupunktio, shiatsu). Sähköherkät suosivat usein luomua, lisäaineettomuutta sekä välttävät liiallista sokerin syöntiä.<br />
<br />
<span class="Apple-style-span">Ulkoliikunta on useille sähköherkille tärkeää. Se auttaa senkin vuoksi, että luontoalueilla </span><span class="Apple-style-span" style="color: #444444; font-family: 'Trebuchet MS', Trebuchet, Verdana, sans-serif; font-size: 14px; line-height: 20px;">—</span><span class="Apple-style-span"> varsinkin metsissä </span><span class="Apple-style-span" style="color: #444444; font-family: 'Trebuchet MS', Trebuchet, Verdana, sans-serif; font-size: 14px; line-height: 20px;">—</span><span class="Apple-style-span"> on monesti vain vähän matkapuhelintukiasemien radiotaajuista säteilyä, minkä voi myös todentaa säteilyä mittaavalla mittarilla.</span><br />
<br />
Lääkäri voi usein auttaa sähköherkkää parhaiten lausunnonkirjoittajana. Altistuksen vähentäminen ei nimittäin ole pelkästään sähköherkän potilaan vallassa, vaan hän on usein työpaikkansa tai asuinolosuhteittensa armoilla. Lausunnoilla voidaan saada aikaan sellaisia muutoksia työpaikoilla, jotka auttavat sähköherkkää pysymään mukana työelämässä. Lääkärin lausunto voi myös auttaa parannusten aikaansaamista asumisolosuhteissa, jos sähköherkän asunnossa on liikaa sähkömagneettista säteilyä.<br />
<br />
Onneksi jo tällä hetkellä on yksittäisiä lääkäreitä, jotka ymmärtävät sähköherkkyyttä ja tarjoavat siihen asianmukaista hoitoa.<br />
<br />
<br />
<b>Sähköherkkien sanoma muille</b><br />
<br />
Ympäristöministeriössä työskennellyt Mirja Ruokoranta on kirjoittanut kirjan ehkä perusteellisimman kuvauksen sähköherkkyydestä. Kirjoituksensa lopuksi hän esittää mielenkiintoisen ajatuksen siitä, miten sähköherkillä on sanoma myös terveille, ei-sähköherkille:<br />
<br />
<blockquote class="tr_bq">
"Ympäristöministeriöaikoinani minulle tuli tutuksi herkän indikaattorin käsite. Luonnossa jokin laji reagoi aina ensimmäisenä tapahtuneeseen ympäristömuutokseen. Tällainen laji on herkkä indikaattori. Naava esimerkiksi on herkkä indikaattori ilman saasteiden suhteen: mitä vähemmän naavaa, sen saastuneempi ilma. Me ensimmäisinä sairastuneet olemme säteilysaasteen suhteen herkkiä indikaattoreita, jotka varoittavat kaikkia uhkaavasta vaarasta. Meitä olisi syytä kuunnella ja ottaa oppia kokemuksistamme ja näkemyksistämme."</blockquote>
<br />
<br />
<b>Euroopan neuvoston suositus</b><br />
<br />
Sähköherkkyyttä tutkinut ruotsalaisprofessori Olle Johansson kertoo kirjassa, että Ruotsissa on arvioitu olevan noin 250 000 sähköherkkää. Jos Suomessa esiintyvyys on samaa luokkaa kuin naapurimaassamme, meillä on noin 140 000 sähköherkkää. Heitä on siis paljon, ja heille pitäisi tarjota hyvää hoitoa ja huolehtia heidän esteettömästä elämästään.<br />
<br />
Kuten kirjassakin kerrotaan, Euroopan neuvosto on antanut keväällä 2011 sähkömagneettisia kenttiä koskevan suosituksen. Sen mukaan jäsenvaltioiden tulisi ryhtyä toimenpiteisiin sähköherkkien suojelemiseksi esimerkiksi siten, että perustettaisiin alueita, joilla langattomat verkot eivät toimi. Euroopan neuvosto suosittelee myös säteilyn raja-arvojen laskemista tuntuvasti nykyistä alemmiksi.<br />
<br />
Tällä hetkellä ajankohtainen 4G-verkkojen rakentaminen on räikeästi näiden tavoitteiden vastaista. Sen sijaan altistusta olisi mahdollista vähentää valtakunnallisen valokuituverkon rakentamisella. Sen käyttö langallisten yhteyksien sijaan vähentäisi myös ei-sähköherkkien terveysriskejä.<br />
<br />
<br />
<b>Sopii läheisille, sähköherkille ja lääkäreille</b><br />
<br />
<a href="http://netmarket.edita.fi/cgi-bin/netmarket/webprog/item/page.htm?itemCode1=37-6267-4" style="font-weight: bold;" target="_blank">Kun säteily satuttaa</a> on monipuolinen, pysäyttävä ja informatiivinen kirja sähköherkkyydestä. Se auttaa ymmärtämään sähköherkkien kokemusta ja sopii sen vuoksi erityisen hyvin sähköherkkien läheisille, esimerkiksi heidän elämänkumppaneilleen, ystävilleen ja lapsilleen. Teos tarjoaa useita samaistumiskohteita ja on siksi tärkeä myös muille sähköherkille.<br />
<br />
Monet kirjan omakohtaiset kertomukset on lisäksi kirjoitettu selvästikin siinä mielessä, että niiden tiedoista olisi apua myös muille. Kirja onkin itse asiassa myös aika laaja tietopaketti siitä, mikä sähköherkkyyden kohdalla toimii ja mikä ei. Tästä syystä kirja sopii erityisen hyvin muille sähköherkille sekä esimerkiksi lääkäreille.<br />
<br />
Kirjan onnistuneet neliväriset kuvat sähköherkistä kirjoittajista elävöittävät mukavasti ja tuovat kirjoittajat lähelle lukijaa. Valitettavasti kirja ei ole saanut arvoistaan kantta. Nykyisellään kansi tuo mieleen jonkin teknisen laitteen käyttöohjekirjan. Kun kirjan sisäsivuilla oli varaa neliväriseen valokuvakuvitukseen, myös kannen suunnitteluun olisi voinut panostaa enemmän.<br />
<br />
Kokonaisuutena arvioiden kirja on koskettava ja pysähdyttävä teos sähköherkkyydestä. Sitä voi suositella kaikille, jotka haluavat ymmärtää sähköherkkyyttä ja löytää oireita helpottavia keinoja.<br />
<br />
<br />
<b><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: x-small;">Lisätietoa:</span></b><br />
<span class="Apple-style-span" style="font-size: x-small;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: x-small;"><a href="http://www.avaate.org/IMG/pdf/Genius_Lipp_2011.pdf" target="_blank">Genuis SJ, Lipp CT. Electromagnetic hypersensitivity: fact or fiction? Sci Total Environ. 2012 Jan 1;414: 103–12.</a></span><br />
<span class="Apple-style-span" style="font-size: x-small;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial,Helvetica,sans-serif; font-size: x-small;"><a href="http://andrewamarino.com/PDFs/165-IntJNeurosci2011.pdf" target="_blank">McCarty DE et al. Electromagnetic hypersensitivity: Evidence for a novel neurological syndrome. Int J Neurosci. 2011 Dec;121(12):670-6.</a></span><br />
<br />
<span style="font-family: Arial,Helvetica,sans-serif;"></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">
</span>Juhana Harjuhttp://www.blogger.com/profile/17054647455809401203noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-8247124230321274841.post-2498219321784182802012-10-02T18:07:00.000+03:002012-10-02T20:29:12.646+03:00Kilpirauhanen ja sydänterveys<b>Valtsun terveysblogissa</b> on <b><a href="http://valtsuhealth.blogspot.fi/2012/10/sydantaudin-tarkein-syy-nayttaisi.html">tässä kirjoituksessa</a></b> mielenkiintoista pohdintaa kilpirauhasen vajaatoiminnasta sydäntaudin riskitekijänä. <br />
<br />
Suomalaisten tilanne on sikäli mielestäni melko hyvä, että nykyisin saamme lähes riittävästi jodia ja seleeniä suolan jodioinnin ja lannoitteisiin lisätyn seleenin ansiosta. Nämä ovat kilpirauhasen toiminnalle keskeisiä ravintoaineita. Riskiryhmässä näiden ravintoaineiden saannin osalta ovat lähinnä jodioitua suolaa, maitotuotteita ja kalaa välttävät. Myös suomalaisessa luomuviljassa, vaikka se muuten hyvä valinta onkin, on seleeniä niukasti.<br />
<br />
Olen itse pohtinut sähkömagneettisen säteilyn kilpirauhasta haittaavaa vaikutusta. Monet sähköherkät kertovat reagoivansa kilpirauhasella sähkösaasteeseen, ja lisäksi eläinkokeissa on havaittu, että 900 MHz-taajuuksinen radiotaajuinen säteily alentaa kilpirauhashormonien tasoja. Myös kilpirauhasen terveydestä huolehtimiseksi kännyköiden ja langattomien verkkojen rajoittaminen voi siis olla paikallaan.<br />
<br />
<span style="font-size: x-small;"><span style="font-family: Arial,Helvetica,sans-serif;"><b>Lähteitä:</b><br /><br /><a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/20807179" target="_blank">Eşmekaya MA, et al. Pulse modulated 900 MHz radiation induces hypothyroidism and apoptosis in thyroid cells: a light, electron microscopy and immunohistochemical study. Int J Radiat Biol. 2010 Dec;86(12):1106-16. </a><br /><br /><a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/15917150" target="_blank">Koyu A, et al. Effects of 900 MHz electromagnetic field on TSH and thyroid hormones in rats. Toxicol Lett. 2005 Jul 4;157(3):257-62.</a><br /><br /><a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/21745107" target="_blank">McQuade C, et al. Hypothyroidism and moderate subclinical hypothyroidism are associated with increased all-cause mortality independent of coronary heart disease risk factors: a PreCIS database study. Thyroid. 2011 Aug;21(8):837-43.</a></span></span>Juhana Harjuhttp://www.blogger.com/profile/17054647455809401203noreply@blogger.com8tag:blogger.com,1999:blog-8247124230321274841.post-78490437024115938722012-09-20T09:25:00.000+03:002012-09-21T14:53:27.537+03:00Tutkimus: GMO-maissi lisää syövän muodostumista<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj8HdHCcfNPRMJ-lMJQr7tgEE4f9yYspu9acYLXeIVtYPVz91ivlFPhdKGlbCMrfHKpe4JXF4f26jaoiPmZG4lFlwj1CFanpBelThJ_gWNgy4lv1wvV6n-ihWpoPRQK0Ef18yo0Reg3MFg/s1600/GMO+maissi+kasvaimet.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="231" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj8HdHCcfNPRMJ-lMJQr7tgEE4f9yYspu9acYLXeIVtYPVz91ivlFPhdKGlbCMrfHKpe4JXF4f26jaoiPmZG4lFlwj1CFanpBelThJ_gWNgy4lv1wvV6n-ihWpoPRQK0Ef18yo0Reg3MFg/s400/GMO+maissi+kasvaimet.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><b><span style="font-family: "Trebuchet MS",sans-serif;">Kaksivuotisessa tutkimuksessa GMO-maissi lisäsi kasvainten muodostumista rotilla. </span><span style="font-family: "Trebuchet MS",sans-serif;">Kuvat ovat nyt puheena olevasta tutkimuksesta.</span></b></td></tr>
</tbody></table>
<br />
Ranskassa kohistaan uudesta kaksivuotisesta tutkimuksesta, jossa geneettisesti manipuloitu maissi on aiheuttanut syöpää rotille paljon useammin kuin tavallinen maissi. Tietoja geneettisesti manipuloidun maissin haitallisuudesta on saatu jo aiemmin: <a href="http://www.blogger.com/%C2%B4http://ruohikolla.blogspot.fi/2010/04/geneettisesti-manipuloitu-maissi.html" target="_blank"><b>kirjoitin blogissani</b></a> lyhyesti jo toissa vuonna siitä, että GMO-maissi on yhdistetty sisäelinvauroihin.<br />
<br />
GMO:n haitat eivät ole akuutisti tärkeimpiä asioita kansanterveydessä. Pidän asian esillä pitämistä kuitenkin tärkeänä sen vuoksi, että tulevaisuuden uhkakuvat ovat aika ikäviä, jos GMO-ruoat päästetään Euroopan markkinoille. Viime aikoina on lisäksi ollut merkkejä siitä, että EU:n kanta GMO-ruokiin on ollut rakoilemassa. Nyt on tärkeää torjua näiden ruokien hivuttautuminen eurooppalaiseen maatalouteeen ja ruokahyllyillemme. Toivon erityisesti, että suomalaiset mepit ovat asiassa aktiivisia.<br />
<br />
<span style="font-family: Arial,Helvetica,sans-serif;"><span style="font-size: x-small;"><b>Lähteitä:</b><br /><br /><a href="http://www.mtv3.fi/uutiset/ulkomaat.shtml/2012/09/1619730/tutkimus-geenimuunnellun-maissin-ja-syovan-valilla-yhteys" target="_blank">Petäistö H. Tutkimus: Geenimuunnellun maissin ja syövän välillä yhteys. MTV3 Uutiset.</a></span></span><br />
<span style="font-family: Arial,Helvetica,sans-serif;"><span style="font-size: x-small;"><br /><a href="http://research.sustainablefoodtrust.org/wp-content/uploads/2012/09/Final-Paper.pdf" target="_blank">Séralini G-E, et al. Long term toxicity of a Roundup herbicide and a Roundup-tolerant genetically modified maize. Food Chem Toxicol. 2012 Sept.</a></span></span><br />
<span style="font-family: Arial,Helvetica,sans-serif;"><span style="font-size: x-small;"><br /><a href="http://www.biolsci.org/v05p0706.htm#headingA11" target="_blank">de Vendômois JS, et al. A Comparison of the Effects of Three GM Corn Varieties on Mammalian Health. Int J Biol Sci 2009; 5:706-726.</a></span></span><br />
<span style="font-family: Arial,Helvetica,sans-serif;"><span style="font-size: x-small;"></span></span><br />
<span style="font-family: Arial,Helvetica,sans-serif;"><span style="font-size: x-small;"><br /></span></span>Juhana Harjuhttp://www.blogger.com/profile/17054647455809401203noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8247124230321274841.post-3890004923445102572012-09-19T07:53:00.000+03:002012-09-19T22:33:34.261+03:00Lisääkö akryyliamidi syöpäriskiä?Olen kirjoittanut useamman kerran paistamisessa syntyvistä haitallisista AGE-tuotteista. Näiden lisäksi korkeissa lämpötiloissa syntyy myös muita haitallisia aineita, kuten PAH-yhdisteitä ja akryyliamidia. Perustuen eläinkokeisiin, joissa koe-eläimet ovat saaneet huomattavan paljon akryyliamidia, on epäilty syöpäriskin lisääntyvän myös ihmisillä. Useissa väestötutkimuksissa yhteyttä akryyliamidin ja syöpäriskin välillä ei kuitenkaan ole havaittu. Ehkä siksi, että tutkimuksissa käytetyt ruokapäiväkirjat eivät anna kovinkaan tarkkaa kuvaa akryyliamidin todellisista saantimääristä.<br />
<br />
Joissain tutkimuksissa yhteys akryyliamidin saannin ja syövän välillä on kuitenkin todettu. Esimerkiksi hollantilaisessa tutkimuksessa, joka käsitti 62 573 iältään 55-69-vuotiasta naista, havaittiin yhteys vaihdevuosien jälkeiseen kohdun limakalvon syövän ja munasarjasyövän riskiin. Tanskalaisessa vuonna 2008 julkaistussa tutkimuksessa puolestaan havaittiin 2,7-kertainen estrogeenireseptori-positiivisen rintasyövän riski niillä naisilla, joiden veren akryyliamidipitoisuudet olivat kymmenen kertaa korkeammat kuin verrokeilla.<br />
<br />
Vahvistusta sille, että akryyliamidin saanti voi lisätä rintasyöpäriskiä saatiin viime kesänä julkaistusta toisesta tanskalaistutkimuksesta, joka käsitti 24 697 vaihdevuosi-iän ylittänyttä naista. Tutkimuksessa akryyliamidin saantia arvioitiin sen perusteella, paljonko sen hajoamistuotetta glysidamidia löytyi verestä. Havaittiin, että akryyliamidin saanti oli kohtalaisen voimakkaassa yhteydessä rintasyöpäkuolleisuuteen (HR 1.63). Riski oli suurempi naisilla, joilta oli diagnosoitu estrogeenireseptori-positiivinen rintasyöpä (HR 2.23).<br />
<br />
Tänä vuonna julkaistussa laajassa ja seuranta-ajaltaan pitkässä hollantilaisessa tutkimuksessa puolestaan akryyliamidin runsas saanti yhdistyi miehillä myelooman ja follikulaarisen lymfooman riskiin. Edellinen on plasmasoluihin liittyvä syöpä ja jälkimmäinen imukudossyöpä. Kiinnitin tutkimuksessa huomiota siihen, että tutkijat olivat pyrkineet mittaamaan akryyliamidin saannin ruokavaliosta huolellisesti.<br />
<br />
Nämä ja eräät muut tutkimukset vahvistavat käsitystä, että paistaminen ei ole niitä terveellisimpiä juttuja ravitsemuksessa. Varsinaiseen akryyliamidipelkoon en näe silti aihetta. Mielestäni on kuitenkin järkevää välttää sellaisten ruoka-aineiden runsasta syömistä, joissa akryyliamidia on paljon.<br />
<br />
Erityisen paljon akryyliamidia on perunalastuissa ja kahvin korvikkeena myytävässä paahdetussa viljakahvissa (jota huvittavasti mainostetaan terveellisempänä vaihtoehtona kahville). Runsaasti akryyliamidia on myös kahvissa, monissa kekseissä, piparkakuissa, hapankorpuissa, näkkileivässä, paahdetuissa aamiaisviljoissa ja ranskalaisissa perunoissa. Tupakoitaessa akryyliamidia saadaan myös paljon.<br />
<br />
Mainittakoon lopuksi, että viime kesänä julkaistussa Lipworthin et al. epidemiologisten tutkimusten katsauksessa pidettiin sattumanvaraisena sitä, että akryyliamidi on yhdistynyt joissain tutkimuksissa syöpäriskiin. Itse en kuitenkaan usko katsauksen johtopäätöksiin. Arvelen nollatulosten syyksi pikemminkin aiemmin mainitsemaani akryyliamidin saannin arvioinnin epätarkkuutta sekä tupakoinnin sekoittavaa vaikutusta.<br />
<br />
Katsaukseen eivät myöskään mahtuneet mukaan pari aivan viimeaikaista tutkimusta, joissa on havaittu melko voimakas yhteys akryyliamidin ja syöpäriskin välillä. Näistä syistä pidän akryyliamidin saannin ja syöpäriskin yhteyttä todellisena. Myös kansainvälinen syöväntutkimuslaitos IARC on arvioinut akryyliamidin todennäköisesti ihmisessä syöpää aiheuttavaksi.<br />
<br />
<br />
<span style="font-family: Arial,Helvetica,sans-serif; font-size: x-small;"><b>Lähteitä:</b><br /> </span><br />
<span style="font-family: Arial,Helvetica,sans-serif; font-size: x-small;"><a href="http://www.plosone.org/article/info%3Adoi%2F10.1371%2Fjournal.pone.0038016" target="_blank">Bongers ML, et al. Dietary acrylamide intake and the risk of lymphatic malignancies: the Netherlands Cohort Study on diet and cancer. PLoS One. 2012;7(6):e38016.</a> </span><br />
<span style="font-size: x-small;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial,Helvetica,sans-serif; font-size: x-small;"><a href="http://cebp.aacrjournals.org/content/16/11/2304.full.pdf" target="_blank">Hogervorst JG, et al. A prospective study of dietary acrylamide intake and the risk of endometrial, ovarian, and breast cancer. Cancer Epidemiol Biomarkers Prev. 2007 Nov;16(11):2304-13.</a></span><br />
<span style="font-size: x-small;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial,Helvetica,sans-serif; font-size: x-small;"><a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/22495255" target="_blank">Lipworth L, et al. Review of epidemiologic studies of dietary acrylamide intake and the risk of cancer. Eur J Cancer Prev. 2012 Jul;21(4):375-86</a>. </span><br />
<span style="font-size: x-small;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial,Helvetica,sans-serif; font-size: x-small;"><a href="http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1002/ijc.23359/pdf" target="_blank">Olesen PT, et al. Acrylamide exposure and incidence of breast cancer among postmenopausal women in the Danish Diet, Cancer and Health Study. Int J Cancer. 2008 May 1;122(9):2094-100.</a><br /><br /><a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/22465873" target="_blank">Olsen A, et al. Pre-diagnostic acrylamide exposure and survival after breast cancer among postmenopausal Danish women. Toxicology. 2012 Jun 14;296(1-3):67-72. </a><br /><br /><a href="http://www.efsa.europa.eu/en/efsajournal/doc/2133.pdf" target="_blank">Results on acrylamide levels in food from monitoring years 2007-2009 and Exposure assessment. EFSA Journal 2011;9(4):2133.</a></span>Juhana Harjuhttp://www.blogger.com/profile/17054647455809401203noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-8247124230321274841.post-11423546517440888032012-09-01T00:07:00.000+03:002013-12-07T13:28:04.048+02:00Sähköherkkyys on kasvava ympäristösairaus<div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj2EIpbnL3rLZ1DmdzV6hAJV-x-86clU-kUDCGhyphenhyphenMHVV_B9Q5ujn5yiXb3YlZyX_DV3Ge4mGiM-P6WsN4jAosfjzMSOlyjPdsa7idcg5OvpfbA4l0a4U53kjpoz8CSsGuEjgCycu_jUHgo/s1600/Matkapuhelinmasto.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj2EIpbnL3rLZ1DmdzV6hAJV-x-86clU-kUDCGhyphenhyphenMHVV_B9Q5ujn5yiXb3YlZyX_DV3Ge4mGiM-P6WsN4jAosfjzMSOlyjPdsa7idcg5OvpfbA4l0a4U53kjpoz8CSsGuEjgCycu_jUHgo/s400/Matkapuhelinmasto.JPG" width="315" /></a></div>
<br />
<br />
<i style="mso-bidi-font-style: normal;">Tämän
vieraskirjoituksen on laatinut tietokirjailija Erja Tamminen. Hän on
selvitellyt jo 15 vuoden ajan sähkömagneettisten
kenttien terveys- ja ympäristövaikutuksia. </i><b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><a href="http://www.sahkoailmassa.fi/tuotteet/kirjat/langaton-teknologia-ja-terveys-mita-riskeja-rakennamme-nyt-lapsillemme-ja-ymparistolle">Langaton
teknologia ja terveys</a></b><i style="mso-bidi-font-style: normal;"> on hänen
viimeksi toimittamansa tietokirja.</i></div>
<div class="MsoNormal">
</div>
<div class="MsoNormal">
<br />
Työterveyslaitoksen pääjohtaja Harri Vainio on huolestunut
ympäristöyliherkkyyksien, kuten sähköherkkyyden ja kemikaaliherkkyyden,
kasvusta viime vuosina. Hän pohti myös Suomen Lääkärilehden artikkelissa
”Sähköä ilmassa
—
ja aivoissa” olemmeko suhtautuneet liian sinisilmäisesti
sähkömagneettisten kenttien vaikutuksiin. Mielestäni olemme, ja pääjohtaja
Vainion puheenvuoro on sikälikin tärkeä, että ympäristöyliherkkyydet
syrjäyttävät työelämästä vuosittain ehkä satoja korkeasti koulutettuja ihmisiä.
On mielenkiintoista, että joukossa on paljon myös IT-alan osaajia.</div>
<div class="MsoNormal">
</div>
<div class="MsoNormal">
<br />
Sähköherkälle haasteita aiheuttavat ympäristön yhä
lisääntyvät langattomat tietoverkot. Monilla työpaikoilla ja kodeissa hylätään
lankapuhelimet ja siirrytään matkapuhelimiin. Altistuminen sähkömagneettisille
kentille kasvaa – monilla kännykkä alkaa kuumottaa korvaa.</div>
<div class="MsoNormal">
</div>
<div class="MsoNormal">
<br />
Meneillään olevan COSMOS-tutkimuksen perusteella 10 000
vastanneesta 50 % ilmoittaa kokevansa lämmön tunnetta korvalla, 10 %
päänsärkyä, 8 % huimausta, 31 % käsien puutumista, 26 % lämmön
tunnetta kasvoilla ja 16 % tinnitusta kännykän käytön yhteydessä.
Matkapuhelinteknologian, kännykän ja tukiasemien lisäksi langaton kotipuhelin,
monet kodin sähkölaitteet, TV, tietokone, loisteputki- ja energiansäästölamput,
voimajohdot tai muuntamot laukaisevat oireet. Valaisimissa käytetyt
himmentimet, muuttajat ja energiasäästölamput tuottavat sähköverkkoon
häiriöpiikkejä eli transientteja, jotka sähköherkät kokevat erityisen
ongelmallisiksi.</div>
<div class="MsoNormal">
</div>
<div class="MsoNormal">
<br />
Herkkyyttä on eriasteista. Joillakin oireet pysyvät
hallinnassa ja työkyky säilyy. Toisilla tilanne vaihtelee — altistuksen myötä
herkkyys kasvaa, mutta tasaantuu, kun sähkömagneettisia kenttiä tuottavia
lähteitä vältetään. Toistaiseksi tuntemattomasta syystä jotkut herkistyvät
pysyvämmin, syrjäytyvät ja menettävät työkykynsä.</div>
<div class="MsoNormal">
</div>
<div class="MsoNormal">
<br />
Oireiden kirjo on laaja ja reaktiot ovat yksilöllisiä:</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<ul>
<li><div class="MsoNormal">
Ihon polttelua ja pistelyä</div>
</li>
<li><div class="MsoNormal">
Tinnitusta</div>
</li>
<li><div class="MsoNormal">
Sydämen rytmihäiriöitä</div>
</li>
<li><div class="MsoNormal">
Hengenahdistusta</div>
</li>
<li><div class="MsoNormal">
Lihas- ja nivelkipuja</div>
</li>
<li><div class="MsoNormal">
Masennusta</div>
</li>
<li><div class="MsoNormal">
Neurologisia oireita kuten päänsärkyä,
huimausta, koordinaatiovaikeuksia, unettomuutta, lähimuistin ja kognitiivisten
toimintojen häiriöitä</div>
</li>
</ul>
<div class="MsoNormal">
</div>
<div class="MsoNormal">
<br />
En malta olla pohtimatta, kuinka moni työelämästä
syrjäytynyt masennusdiagnoosin saanut nuori itse asiassa onkin sähköherkkä?
Eivätkö juuri nuoret ole uuden teknologian suurkuluttajia? Lapset ja nuoret
ovat monessa suhteessa aikuisia herkempiä.</div>
<div class="MsoNormal">
</div>
<div class="MsoNormal">
<br />
Ihminen on sähkömagneettinen olento ja monet kehon
toiminnoista ovat sähkömagneettisesti säädeltyjä. Heikot sähköimpulssit
risteilevät kehossamme ja ohjaavat elimistön toimintoja. Solujen elinehto on
solukalvon sähköisen potentiaalieron ylläpitäminen.<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Sydän ja aivot toimivat kuin
pientaajuuslähettimet. Niiden toimintaa voi seurata koko elimistön alueella ja
pienen matkan päästä. Sydämen, aivojen ja lihasten sähköistä toimintaa voidaan
rekisteröidä (EKG, EEG, EMG). Unestakin tiedetään, että syvyyden eri vaiheissa
aivojen sähkömagneettiset pulssit vaihtelevat.</div>
<div class="MsoNormal">
</div>
<div class="MsoNormal">
<br />
Ihminen on viimeisen 20 vuoden aikana luonut ympärilleen
mittavan keinotekoisen sähköympäristön, eikä sen vaikutuksia ei ole ennalta
tutkittu. Elimistöllämme ei myöskään ole ollut aikaa sopeutua uuteen
ympäristötekijään, toisin kuin luonnon sähkömagneettisten kenttien kohdalla on
ehtinyt tapahtua. Esimerkiksi UV-säteily jää ihon pinnalle, kun taas
kännykkäsäteily absorboituu syvemmälle kehoon. Ihmisen elimistö kykenee
verenkierron kautta kuljettamaan UV-säteilyn aiheuttaman kudoksen ylimääräisen
lämpenemisen pois, mutta keholla ei välttämättä ole keinoja eliminoida
langattomien verkkojen vaikutuksia.</div>
<div class="MsoNormal">
</div>
<div class="MsoNormal">
<br />
Elinympäristössämme on lisäksi kemikaaleja, raskasmetalleja
ja sairaita taloja kosteusvaurioineen, jotka horjuttavat herkän kehon
tasapainoa. Kyselytutkimusten mukaan monen sähköherkän taustalta löytyy
homeelle, kemikaaleille ja raskasmetalleille altistumista. Kaikkia
yhteisvaikutuksia ei ole tutkittu. Ruotsalaisprofessori Lennart Hardell on
tosin pilottitutkimuksessaan löytänyt sähköherkkien verestä enemmän haitallisia
ympäristökemikaaleja kuin terveiksi itsensä kokevilta.</div>
<div class="MsoNormal">
</div>
<div class="MsoNormal">
<br />
Säteilyturvakeskuksen tutkimusprofessori Dariusz Leszczynski
on esittänyt, että väestötasolla saattaa olla muita herkempi ryhmä, joka reagoi
sähkömagneettisille kentille. Näin on havaittu esimerkiksi allergioiden
kohdalla. Leszczynskin väittämää tukee muun muassa Wollongongin yliopistossa
professori Rodney Croftin tekemä EEG-tutkimus, jossa selvitettiin
kännykkäsäteilyn vaikutusta unen laatuun. Croft havaitsi, että henkilöillä,
jotka olivat jo aiemmassakin EEG -tutkimuksessa reagoineet, ilmeni selkeämmin
EEG-aktiviteetin lisääntymistä kuin muilla. Croftin mukaan tämä tutkimustulos
viittaa siihen, että olisi olemassa herkempi alaryhmä.</div>
<div class="MsoNormal">
</div>
<div class="MsoNormal">
<br />
Myös Tukholman yliopistossa tutkijana toiminut Igor Belyaev
vertasi lymfosyyttikokeissaan sähköherkiksi itsensä kokevien ja terveiden koehenkilöiden
soluja ja havaitsi sähköherkkien reaktiot voimakkaammiksi ja
pitkäkestoisemmiksi kuin verrokkien.</div>
<div class="MsoNormal">
</div>
<div class="MsoNormal">
<br />
Sähköherkät eivät ole kaikissa provokaatiotesteissä
onnistuneet tunnistamaan, onko laite päällä vai pois kytkettynä. Testeihin on kuitenkin
kohdistunut kritiikkiä, koska niissä on osoitettu olevan metodologisia
puutteita: Altistussignaalit ovat toistuneet liian tiheään tahtiin, koetilassa
on ollut taustasäteilyä ja biologisesti vaikuttavat purskeet (1-100 Hz)
puuttuvat, vaikka näillä taajuuksilla on solututkimuksissa nähty vaikutuksia.</div>
<div class="MsoNormal">
</div>
<div class="MsoNormal">
<br />
Amerikkalainen Andrew Marino on kuitenkin kehittänyt
ärsyke-vaste-testin, jossa tuloksia on analysoitu epälineaarisin menetelmin.
Marino on todennut sähköherkkien reagoivan sekä korkeille että matalille
taajuuksille ja erityisesti sähkömagneettisen kenttätyypin (digitaalinen,
analoginen, lume) muutoksille.</div>
<div class="MsoNormal">
</div>
<div class="MsoNormal">
<br />
On mielenkiintoista, että meillä on olemassa tieteellisiä
todisteita siitäkin, että sähkömagneettiset kentät vaikuttavat meihin kaikkiin.
Terveillä, ei-sähköherkiksi itsensä kokevilla on todettu vaikutuksia aivojen
glukoosiaineenvaihduntaan, ihon stressiproteiinireaktioita, unihäiriöitä,
EEG-muutoksia, tinnitusta, matkapuhelinsäteilyn aiheuttamia allergisia
reaktioita, käyttäytymishäiriöitä sekä kännykän pitkäaikaiskäytöstä
mahdollisesti aiheutuva aivokasvainriski.</div>
<div class="MsoNormal">
</div>
<div class="MsoNormal">
<br />
Maailman terveysjärjestö WHO:n syöväntutkimuslaitos IARC
(International Agency for Research on Cancer) luokitteli keväällä 2011
radiotaajuiset verkot taajuudella 30 kHz-300 GHz ”mahdollisesti
karsinogeeniseksi ihmiselle”, samaan luokkaan (2B) kuten monet ympäristömyrkyt
– esimerkkeinä DDT ja pakokaasut. Mikäli radiotaajuiset verkot voivat olla mahdollisesti
syöpävaarallisia, eivätkö monet muutkin niiden aiheuttamat sairaudet ole
mahdollisia, kuten sähköherkkyys?</div>
<div class="MsoNormal">
</div>
<div class="MsoNormal">
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhWqe0SRtzGuUUGwQKnow0Jg4Hs1keRch2X33WmlYujj82p7G7fCcb-zrxj9N6qkvBlg6QK7AOGneZ44x7U3iD1jCPAlpVNjr3Rxx8p6L-S7hUG6aX9n9-boPmxh-P0oNHpkr4fPXuCyMo/s1600/Voimalinjoja.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhWqe0SRtzGuUUGwQKnow0Jg4Hs1keRch2X33WmlYujj82p7G7fCcb-zrxj9N6qkvBlg6QK7AOGneZ44x7U3iD1jCPAlpVNjr3Rxx8p6L-S7hUG6aX9n9-boPmxh-P0oNHpkr4fPXuCyMo/s400/Voimalinjoja.JPG" width="300" /></a></div>
<br />
<br />
Eri maissa tehtyjen kyselytutkimusten mukaan noin 3–10 %
väestöstä kokee sähköherkkyysoireita. Euroopassa yli 35 miljoonaa ihmistä
reagoi sähkömagneettisille kentille. Itävaltalainen lääkäri Gerd Oberfeld on tilastoja
ekstrapoloimalla arvioinut, että vuoteen 2017 mennessä jopa 50 % väestöstä
olisi sähköherkkiä. Ellemme nyt puutu ennalta ehkäisevästi asiaan, edessä voi
olla suuri kansanterveydellinen ja -taloudellinen ongelma. Vaikutukset näkyvät
koko yhteiskunnan tasolla.</div>
<div class="MsoNormal">
</div>
<div class="MsoNormal">
<br />
Jo 1950–60 -luvuilla Neuvostoliitossa, Yhdysvalloissa,
Tšekkoslovakiassa ja Kiinassa havaittiin sähköherkkyysoireita työperäisessä sähkömagneettisessa
altistuksessa. Aikakautensa tunnetuimpia asiantuntijoita olivat amerikkalainen
Zorach L Glaser, venäläinen Zinaida Gordon ja tsekkoslovakialainen Karel Marha.
Sähköherkkien oireita kutsuttiin tuolloin nimellä mikroaaltosyndrooma tai
radioaaltosyndrooma. Venäjällä on pitkä biologisten vaikutusten
tutkimusperinne.</div>
<div class="MsoNormal">
</div>
<div class="MsoNormal">
<br />
Tutkimustulokset on huomioitu myös ionisoimattoman
sähkömagneettisen säteilyn turvanormeissa. Esimerkiksi nykyisin käytössä
olevalle digitaaliselle säteilylle (=kännykät, wlan) on esitetty tiukempia turvanormeja,
koska pulssattu teknologia on todettu solutasolla analogista vaikuttavammaksi.</div>
<div class="MsoNormal">
</div>
<div class="MsoNormal">
<br />
Suomessa noudatetaan ICNIRPin (International Commission on
Non-Radiation Protection) raja-arvoja, jotka eivät huomioi biologisia
vaikutuksia tai sähkömagneettisen säteilyn kumuloitumista kehoon. ICNIRPin
standardi on vuodelta 1998 ja muun muassa nojaa käsitykseen, etteivät kännykät
voi aiheuttaa syöpää, mikä on ristiriidassa myös edellä mainitun IARC:n monografian, kultaisen standardin kanssa.</div>
<div class="MsoNormal">
</div>
<div class="MsoNormal">
<br />
Viime aikoina monet organisaatiot ovat vaatineet
varovaisuusperiaatteen noudattamista: The BioInitiative Working Group, ICEMS,
Euroopan neuvosto, Euroopan Ympäristövirasto ja Itävallan Lääkäriliitto.
USA:ssa FCC, Suomen Viestintävirastoa vastaava asiantuntijaelin, on suositellut
ionisoimattoman säteilyn turvanormien ajanmukaistamista. Monissa maissa asioihin
suhtaudutaan vakavammin kuin meillä Suomessa.<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Intiassa tiukennetaan turvanormeja ja säteilytasoja madalletaan
nykyisestä kymmenenteen osaan 1.9. alkaen, jolloin myös kännyköihin on tulossa varoitustarra
niiden säteilytasoista. Intiassa siis ennalta ehkäistään sähköherkkyyttä.</div>
<div class="MsoNormal">
</div>
<div class="MsoNormal">
</div>
<div class="MsoNormal">
<br />
Mitä sitten yksilötasolla voi tehdä, jos herkistyy ja alkaa
oireilla?</div>
<div class="MsoNormal">
</div>
<div class="MsoNormal">
<br />
Itävallan Lääkäriliitto (Austrian Medical Association)
julkaisi 3.3.2012 kannanoton sähköherkkien potilaiden kohtaamisesta
terveydenhuollossa. Artikkeli sisältää ohjeita terveydenhuoltohenkilökunnalle —
muun muassa laajan joukon laboratoriokokeita. Lääkäriliiton mielestä potilaan altistukseen
sähkömagneettisille kentille on syytä kiinnittää huomiota ja mitata tasoja sekä
antaa suosituksia altistuksen vähentämiseksi.</div>
<div class="MsoNormal">
</div>
<div class="MsoNormal">
<br />
Itävallan Lääkäriliiton mielestä potilaita tulee jatkuvasti
lisää, mikä on huolestuttavaa. Sähköherkkyys pitäisi kohdata tasavertaisena
muiden ympäristöyliherkkyyksien, kuten kemikaaliyliherkkyys tai krooninen väsymysoireyhtymä,
kanssa. Viranomaisten tulisi Ruotsin mallin mukaan luokitella sähköherkkyys
toimintarajoitteeksi kuten Ruotsissa.</div>
<div class="MsoNormal">
</div>
<div class="MsoNormal">
<br />
Suomessa Lääkärilehden artikkelissa ”Potilaat ilman tautia”
professori Matti Hannuksela kehottaa välttämään altisteita, kun muuta hoitoa ei
tunneta. Toisaalta samassa artikkelissa psykiatrian erikoislääkäri Jyrki Korkeila
viittaa edelleen kognitiivisen terapian mahdollisuuteen, mikä on kuin ote vanhasta
historian kirjasta.</div>
<div class="MsoNormal">
</div>
<div class="MsoNormal">
<br />
Yksilötasolla voi tehdä paljonkin. Tieteelliset tutkimukset
osoittavat, että omaa kehoa ja immuniteettia kannattaa vahvistaa. Melatoniini, C-vitamiini,
marjat ja neidonhiuspuu-uute ehkäisevät eläinkokeiden mukaan säteilyvaurioita. Olisiko niistä apua ihmisellekin?</div>
<div class="MsoNormal">
</div>
<div class="MsoNormal">
<br />
Moni kokee saavansa apua myös kevyestä liikunnasta ja
ulkoilusta. Terveydestä on hyvä huolehtia kaikin tavoin ja hakea myös
vertaistukea.</div>
<div class="MsoNormal">
</div>
<div class="MsoNormal">
<br />
Herkistyneen kannattaa turvata mahdollisimman säteilyvapaa
ympäristö. Sähkömagneettisille kentille ei ole olemassa siedätyshoitoa kuten allergioille.</div>
<div class="MsoNormal">
</div>
<div class="MsoNormal">
<br />
Annan muutaman ohjeen:</div>
<div class="MsoNormal">
</div>
<div class="MsoNormal">
<br />
Asuinympäristössä ei pidä olla suurjännitelinjoja,
muuntamoa, digi-TV-mastoa taikka voimakkaasti säteilevää matkapuhelinlinkkiä. Mikäli
kotona tai työpaikalla on langaton netti, vaihda se kaapeloituun ja varmista
koneen asetuksista, ettei langaton ominaisuus jää päälle. Säilytä lankapuhelin
kotona ja työssä, jos mahdollista. Käytä kännykkää säästeliäästi ja vain handsfree-laitteen
tai kaiuttimen kautta. Älä pidä puhelinta lähellä kehoa. Älypuhelimessa on
enemmän sähkömagneettisia kenttiä tuottavia toimintoja kuin peruskännykässä, esimerkiksi
Wlan- ja tukiasematoiminto. Kytke ne pois päältä puhelimen asetuksista. Sulje
kaikki kodin laitteet yöksi. Mittauta kodin ja työpaikan sähkömagneettiset
kentät. Jo pienillä muutoksilla päästään
suuriin vaikutuksiin.</div>
<div class="MsoNormal">
</div>
<div class="MsoNormal">
</div>
<div class="MsoNormal">
<br />
<br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><b>Kirjoittajasta:</b></span><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"> </span><br />
<br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Erja Tamminen on tietokirjailija, joka on selvitellyt 15
vuotta sähkömagneettisten kenttien terveys- ja ympäristövaikutuksia. </span></div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">
</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">
</span><br />
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Erja on Suomen tietokirjailijat ry:n jäsen ja oman
yrityksensä, Erja Tamminen Ay, toimitusjohtaja http://<a href="http://www.sahkoailmassa.fi/">www.sahkoailmassa.fi</a></span><br />
<br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Erjan yritys tuo maahan muun muassa langattomilta verkoilta
kuten kännykkämastoilta suojaavia materiaaleja ja niiden säteilytasoja
mittaavia instrumentteja. Yritys tarjoaa myös mittauspalveluita<b>.</b></span><br />
<br />
<br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><b>Erja Tammisen kustantamat tietokirjat: </b></span><br />
<br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Sähköä ilmassa, 1. painos, 2002</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Sähköä ilmassa, 2. päivitetty painos, 2003</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Ihmiskunta ja langaton peli, 2005</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Matkapuhelinteknologia – Mitkä ovat terveysriskit, 2007</span><br />
<a href="http://www.sahkoailmassa.fi/tuotteet/kirjat/langaton-teknologia-ja-terveys-mita-riskeja-rakennamme-nyt-lapsillemme-ja-ymparistolle" target="_blank">Langaton teknologia ja terveys – Mitä riskejä rakennamme nyt lapsillemme ja ympäristölle?</a><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">, 2011 (kirja on myös selailtavissa </span><b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><a href="http://www.sahkoailmassa.fi/Langaton-teknologia-ja-terveys.pdf"><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">tässä</span></a></b><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">
pdf-tiedostona).</span><br />
<br />
<b><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Lisätietoa:</span></b><br />
<br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><a href="http://www.avaate.org/IMG/pdf/Genius_Lipp_2011.pdf" target="_blank">Genuis SJ, Lipp CT. Electromagnetic hypersensitivity: fact or fiction? Sci Total Environ. 2012 Jan 1;414: 103–12.</a></span></div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">
</span></div>
Juhana Harjuhttp://www.blogger.com/profile/17054647455809401203noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-8247124230321274841.post-64199752847066797922012-08-27T20:44:00.000+03:002012-08-30T16:59:52.452+03:00Tällainen on perinteinen Välimeren ruokavalio<i>Tämä artikkeli on julkaistu alun perin <b><a href="http://www.sydanystava.info/index1.php" target="_blank">Suomen Terveysravinto Oy:n</a></b> Asiakasuutiset -lehdessä II/2012.</i><br />
<div>
<br /></div>
<div>
<i><b>Perinteiseksi Välimeren ruokavalioksi kutsutaan ruokavaliota, jota noudatettiin vielä 1960-luvun alussa Välimerta ympäröivissä maissa, erityisesti sen pohjoispuolella. Tutustu nyt tähän herkulliseen, helposti noudatettavaan ja sydämelle terveelliseen ruokavalioon.</b></i></div>
<div>
<br /></div>
<div>
Kiinnostus Välimeren ruokavaliota kohtaan virisi 1960-luvulla tutkija Ancel Keysin tunnetusta <i>Seitsemän maan tutkimuksesta</i>. Tuohon aikaan sydäntautikuolleisuus oli Kreetalla huomattavan alhaista, kun se taas Suomessa ja varsinkin Pohjois-Karjalassa oli hyvin korkeaa. <i>Seitsemän maan tutkimuksen</i> pohjalta esitettiin olettamus, että sydäntautiriskiä eri maiden välillä selittivät ennen kaikkea erot rasvan käytössä ja kolesterolitasoissa. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Myöhemmin Keysin tutkimusta ja sen metodologiaa on kritisoitu, ja osin aiheesta. Keysin ja <i>Seitsemän maan tutkimuksen</i> ansioksi voidaan kuitenkin lukea se, että alkuperäinen olettamus Välimeren ruokavalion terveellisyydestä sydämelle osui oikeaan. Lukuisat myöhemmät tutkimukset ovat vahvistaneet Välimeren ruokavalion terveellisyyden sydämelle. </div>
<br />
<div>
<b><br /></b></div>
<div>
<b>Näistä osatekijöistä Välimeren ruokavalion koostuu</b></div>
<div>
<br /></div>
<div>
Välimeren ruokavalio on ruokavalio, jota noudatettiin perinteisesti Välimerta ympäröivissä maissa ja varsinkin sen pohjoispuolella. Ruokavaliossa oli jonkin verran eroja maiden välillä, mutta terveellisimpänä pidetään ruokavaliota, jota noudatettiin noin vuoden 1960 vaiheilla Kreetalla ja Etelä-Italiassa. Näiden alueiden ruokavaliot muistuttivat hyvin pitkälti toisiaan.</div>
<div>
<br />
Välimeren ruokavalio koostuu tietyistä vakiintuneista osatekijöistä. Näitä ovat:</div>
<ul>
<li><div>
Runsas vihannesten syönti</div>
</li>
<li><div>
Runsas hedelmien syönti</div>
</li>
<li><div>
Palkokasvien käyttö useita kertoja viikossa</div>
</li>
<li><div>
Pähkinöiden syönti lähes päivittäin</div>
</li>
<li><div>
Runsas viljatuotteiden käyttö (perinteisesti pääasiassa täysjyväviljana)</div>
</li>
<li><div>
Kalaa 2–3 kertaa viikossa</div>
</li>
<li><div>
1–2 annosta maitotuotteita päivässä (pääasiassa jogurttina ja juustoina)</div>
</li>
<li><div>
Punaista lihaa vain harvoin (noin kerran viikossa)</div>
</li>
<li><div>
Runsas oliiviöljyn käyttö suhteessa tyydyttyneeseen rasvaan</div>
</li>
<li><div>
Alkoholia kohtuullisesti (mieluiten punaviiniä aterian kanssa)</div>
</li>
</ul>
<div>
<br />
Joskus luetteloon on lisätty myös 1–4 kananmunan syönti viikossa. Perinteisesti Välimeren maissa, erityisesti Kreetalla, ruoanlaitossa on myös käytetty runsaasti villivihanneksia sekä yrttejä, joita on kerätty ympäröivästä luonnosta. Makeutusaineena on tarvittaessa käytetty vähän hunajaa.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Perinteistä Välimeren ruokavaliota luonnehtii siis runsas kasvikunnan raaka-aineiden käyttö. Vihanneksia, hedelmiä, papuja ja viljaa syötiin paljon. Samalla kaikki Välimeren ruokavalion osatekijät muodostavat kokonaisuuden, jossa jokainen osa selittää sen terveellisyyttä.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Hiilihydraattien saantia ei Välimeren ruokavaliossa ole perinteisesti pyritty rajoittamaan. Makroravintoaineiden eli proteiinin, rasvan ja hiilihydraattien suhde toisiinsa on muotoutunut luonnollisesti syötyjen ruokien mukaan. Perinteisessä kreetalaisessa ruokavaliossa proteiinista on saatu noin 13 prosenttia energiasta, rasvasta noin 40 prosenttia ja hiilihydraateista noin 47 prosenttia. Muissa Välimeren maissa rasvaa käytetään vähemmän.</div>
<div>
<b><br /></b></div>
<div>
<b><br /></b></div>
<div>
<b>Näyttöä Välimeren ruokavalion terveellisyydestä sydämelle</b></div>
<div>
<br /></div>
<div>
Minkään muun yksittäisen ruokavalion eduista ei ole yhtä laajaa ja vakuuttavaa näyttöä kuin Välimeren ruokavalion. Siitä on julkaistu kymmenittäin tutkimuksia johtavissa lääketieteellisissä ja ravitsemustieteellisissä lehdissä. Tutkimukset osoittavat, että tämän ruokavalion noudattaminen suojaa monilta kroonisilta sairauksilta. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Välimeren ruokavalion hyödyt sydämelle ja verenkiertoelimistölle on osoitettu selvästi vuonna 2009 julkaistussa meta-analyysissa eli koostetutkimuksessa (Mente et al. 2009). Sen mukaan Välimeren ruokavalion noudattaminen vähentää sepelvaltimotautiriskiä kohorttitutkimusten mukaan 36 prosentilla terveillä ihmisillä. Sepelvaltimotautia sairastavilla taas sydänkuoleman riski pienenee 31 prosentilla. Myös syy-seuraussuhteesta on koostetutkimuksen mukaan vahvaa näyttöä.</div>
<div>
<b><br /></b></div>
<div>
<b><br /></b></div>
<div>
<b>Lyonin sydäntutkimus</b></div>
<div>
<br /></div>
<div>
Välimeren ruokavalion hyödyt on osoitettu myös satunnaistetussa ja kontrolloidussa tutkimuksessa. Lyonin sydäntutkimus oli legendaarinen tutkimus, jota johti ranskalainen lääkäri Michel de Lorgeril. Siinä 600 ensimmäisen sydäninfarktinsa saanutta potilasta ohjattiin noudattamaan joko Välimeren ruokavaliota tai silloista sydänpotilaille suositeltua ruokavaliota.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Välimeren ruokavaliota oli sikäli lievästi sovellettu perinteisestä, että sitä noudattaneita oli ohjattu käyttämään rypsiöljypohjaista margariinia sekä rypsiöljyä tai oliiviöljyä. Muilta osin ruokavalio noudatteli perinteistä Välimeren ruokavaliota.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Verrattuna kontrolliryhmäläisiin, jotka noudattivat silloista sydänpotilaille suositeltua suositusruokavaliota, Välimeren ruokavaliota noudattaneilla oli 73 prosenttia vähemmän vakavia sydäntapauksia runsaan kahden vuoden tutkimusaikana ja myös kokonaiskuolleisuus oli Välimeren ruokavaliota noudattaneilla 70 prosenttia pienempää. Hätkähdyttävät tulokset johtivat siihen, että tutkimus päätettiin tutkimuseettisistä syistä keskeyttää ennenaikaisesti, jotta myös kontrolliryhmäläiset voisivat halutessaan alkaa noudattaa suojaavaksi osoittautunutta Välimeren ruokavaliota.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Lyonin sydäntutkimuksen tuloksia pidettiin niin merkittävinä, että ne julkaistiin poikkeuksellisesti kolmessa arvovaltaisessa lääketieteellisessä lehdessä, <i>Lancetissä</i>, <i>American Journal of Clinical Nutritionissa</i> ja <i>Journal of the American College of Cardiologyssä</i>.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
On syytä huomata, että Lyonin sydäntutkimuksen hyödyt eivät johtuneet muutoksista kolesteroliarvoissa vaan siihen oli muita syitä. Sovellettua Välimeren ruokavaliota noudattaneilla rypsiöljyn ja rypsiöljypohjaisen margariinin käyttö lisäsi huomattavasti alfalinoleenihapon (omega-3) saantia. Lisäksi heidän ruokavalioonsa sisältyi enemmän oliiviöljystä ja rypsiöljystä saatua öljyhappoa samalla, kun tyydyttyneen rasvan, ruokavalion kolesterolin ja linolihapon (omega-6) saanti väheni. Lisäksi plasman antioksidanttivitamiinien, C- ja E-vitamiinien, pitoisuudet olivat korkeammat Välimeren ruokavaliota noudattaneilla.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Lyonin sydäntutkimuksen hyödyt johtuvat epäilemättä koko ruokavaliomallin terveellisyydestä sydämelle, ei mistään yksittäisestä tekijästä. Kun sydäntapausten määrä vähenee 70 prosentilla, lähes kaikkien ruokavalion osatekijöiden täytyy olla kunnossa, jotta riski vähenee näin paljon. </div>
<div>
<b><br /></b></div>
<div>
<b><br /></b></div>
<div>
<b>Välimeren ruokavalio ehkäisee muitakin sairauksia</b></div>
<div>
<br /></div>
<div>
Sen lisäksi, että Välimeren ruokavalio on terveellinen sydämelle, se myös ehkäisee tiettyjä syöpiä, auttaa painonhallinnassa, ehkäisee diabetesta, vähentää depression riskiä, auttaa aivotoiminnan säilyttämisessä, suojelee Alzheimerin ja Parkinsonin taudeilta, parantaa vointia reumassa sekä vähentää silmänpohjan ikärappeuman riskiä. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Erityisen merkittävää on, että perinteisen Välimeren ruokavalion noudattamisen on havaittu yhdistyvän pienempään kokonaiskuolleisuuteen, jopa nuoremmillakin ihmisillä.</div>
<div>
<b><br /></b></div>
<b><br /></b>
<br />
<div>
<b>Näin Välimeren ruokavalion hyödyt välittyvät</b></div>
<div>
<br /></div>
<div>
Välimeren ruokavalio on terveellinen muun muassa sen vuoksi, että sisältämiensä runsaiden antioksidanttivitamiinien, flavonoidien ja muiden polyfenolien ansiosta se vähentää tulehdusta. Monien rappeutumissairauksien taustallahan on elimistön inflammaatiota eli lievää piilevää tulehdusta. Nykyään tiedetään, että tulehdus on merkittävä tekijä myös sydäntautien taustalla. Välimeren ruokavalio vähentääkin monien kroonisten sairauksien riskiä sen ansiosta, että se vähentää tulehdusta. Sen noudattamisen on havaittu alentavan monien tulehdustekijöiden arvoja. Näitä ovat esimerkiksi CRP, IL-6, TNF-alfa ja fibrinogeeni.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Lisäksi Välimeren ruokavalio suojaa tärkeää endoteelin eli verisuonten sisäpinnan toimintaa ja ehkäisee senkin ansiosta sepelvaltimotaudin kehittymistä ja verenpaineen kohoamista. Ruokavalio vaikuttaa edullisesti myös geenien ilmentymiseen ja parantaa seerumin antioksidanttien pitoisuutta sekä ehkäisee rasvojen ja LDL-kolesterolin hapettumista. Näissä suhteissa erityisesti vihannekset, hedelmät, pähkinät, neitsytoliiviöljy ja punaviini ovat hyödyllisiä.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Erityisesti diabeetikoiden ja metabolisesta oireyhtymästä kärsivien sydäntautiriski on korkeampi kuin muiden. Heille on erityisen merkittävää, että Välimeren ruokavalio on parantanut insuliiniherkkyyttä jopa vähähiilihydraattista ruokavaliota paremmin (Shai et al. 2008). Kuitenkin hiilihydraattien (sokerin, perunan ja viljojen) vähentämisen Välimeren ruokavalion puitteissa on osoitettu vähentävän sydäntaudin riskitekijöitä ja parantavan diabeteksen hallintaa tyypin 2 diabeetikoilla (Elhayany et al. 2010). Hiilihydraattien vähentäminen Välimeren ruokavalion puitteissa on suositeltavaa ylipainoisille.</div>
<div>
<b><br /></b></div>
<div>
<b><br /></b></div>
<div>
<b>Vihanneksia runsaasti ja monipuolisesti</b></div>
<div>
<br /></div>
<div>
Usein ensimmäiseksi mainittu Välimeren ruokavalion piirre on se, että se sisältää runsaasti ja monipuolisesti vihanneksia. Niitä on syöty monipuolisesti niin kypsennettyinä kuin salaatteinakin. Ruokavalion muuttamisen välimerelliseksi voikin hyvin aloittaa valitsemalla lautaselleen erivärisiä vihanneksia. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Vihannesten runsas päivittäinen syöminen vähentää erityisesti riskiä kuolla sepelvaltimotautiin (Dauchet et al. 2006). Lisäksi vihanneksilla on kohtuullista aivohalvausriskiä vähentävää vaikutusta, ja varsinkin jos vihanneksia syödään myös kypsentämättöminä, niillä on myös syöpäriskiä vähentävää vaikutusta.</div>
<div>
<i><br /></i></div>
<div>
<i><br /></i></div>
<div>
<i>Lehtivihanneksia joka päivä</i></div>
<div>
<br /></div>
<div>
Perinteisessä kreetalaisessa ruokavaliossa on käytetty runsaasti tummanvihreitä lehtivihanneksia, kuten esimerkiksi pinaattia ja villivihanneksia.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Pari vuotta sitten julkaistussa italialaistutkimuksessa lehtivihannesten terveellisyys tuli vahvasti esille. Naisilla, jotka olivat syöneet eniten lehtivihanneksia, oli 46 prosenttia pienempi sydäntautitapausten riski. Samassa tutkimuksessa naisilla, jotka olivat käyttäneet eniten oliiviöljyä, oli 44 prosenttia pienempi sydäntautitapausten riski. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Vihreissä lehtivihanneksissa on esimerkiksi luustolle tärkeää K-vitamiinia sekä silmiä suojaavia karotenoideja, luteiinia ja zeaksantiinia. Niiden syömisellä on lisäksi kakkostyypin diabetesta ja aivohalvauksia ehkäisevää vaikutusta. Salaatin päivittäinen syöminen kannattaa ottaa tavaksi, ja myös pinaattia — jota saa myös pakasteena — on hyvä syödä usein.</div>
<div>
<i><br /></i></div>
<div>
<i><br /></i></div>
<div>
<i>Tomaatti vähentää LDL-kolesterolin hapettumista</i></div>
<div>
<br /></div>
<div>
Tomaateissa on tärkeää karotenoidia, lykopeenia, joka on voimakas antioksidantti. Tomaattien syönti suojaakin LDL-kolesterolia hapettumiselta. Tämä on tärkeää, koska hapettunut LDL-kolesteroli vauhdittaa valtimotaudin etenemistä. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Suomalaistutkimuksissa on lisäksi havaittu, että tomaatin lykopeeni on yhteydessä pienempään kaulavaltimon sisäseinämän paksuuntumiseen, joka ennustaa aivohalvausriskiä ja sydäninfarktin riskiä. Seerumin matalat lykopeenipitoisuudet onkin yhdistetty suurempaan sydäntapausten ja aivohalvausten riskiin. Kuopiolaisessa KIHD-tutkimuksessa miehillä, joiden lykopeenitasot olivat matalimmat — jotka siis eivät olleet syöneet tomaattia — oli peräti 3,3-kertainen sydäntapausten riski muihin verrattuna. Verisuonia suojaavan vaikutuksen vuoksi tomaattia kannattaakin syödä säännöllisesti ympäri vuoden.</div>
<div>
<i><br /></i></div>
<div>
<i><br /></i></div>
<div>
<i>Paprikoissa on tulehdusta vähentäviä flavonoideja</i></div>
<div>
<br /></div>
<div>
Paprikoissa on runsaasti beetakryptoksantiinia ja luteoliinia. Ensiksi mainittu on karotenoidi, jonka runsas saanti on yhdistetty erityisesti pienempään keuhkosyövän riskiin, mutta myös pienempään sydäninfarktin riskiin. Luteoliini puolestaan on voimakas tulehdusta vähentävä antioksidantti. Luteoliini esimerkiksi alentaa interleukiini-6:ta, tulehdusarvoa, joka on yhdistetty moniin ikääntymiseen liittyviin rappeutumissairauksiin.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Paprikoita syödään Kreikassa usein täytettyinä, mutta ne ovat myös ratatouillen, suositun provencelaisen kasvisruoan, olennainen ainesosa. </div>
<div>
<i><br /></i></div>
<div>
<i><br /></i></div>
<div>
<i>Porkkanat ovat erinomainen karotenoidien lähde</i></div>
<div>
<br /></div>
<div>
Porkkanat eivät kuulu leimallisesti juuri Välimeren ruokavalioon
—
syödäänhän niitä muuallakin. Ne on silti syytä mainita, sillä niissä on tärkeitä antioksidantteina toimivia karotenoideja, alfakaroteenia ja beetakaroteenia. Luonnollisessa muodossaan ruokien mukana saatuna karotenoidien saanti yhdistyy pienempään sydäntautiriskiin. Alfakaroteenin on havaittu myös olevan voimakkaassa yhteydessä pienempään kokonaiskuolleisuuteen. Alfakaroteenin ja beetakaroteenin saamiseksi on hyvä tapa syödä päivittäin vähintään yksi porkkana.</div>
<div>
<i><br /></i></div>
<div>
<i><br /></i></div>
<div>
<i>Parsakaali</i></div>
<div>
<br /></div>
<div>
Monet terveelliset vihannekset ovat kotoisin Välimeren alueelta. Yksi niistä on parsakaali, broccoli. Se on vihannes, jota italialaiset ovat syöneet ainakin parin tuhannen vuoden ajan. Sittemmin sen käyttö on levinnyt myös muihin maihin.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Monet tietävät, että parsakaali ehkäisee syöpää mutta se on hyödyllistä myös sydänterveydelle. Parsakaalin sisältämän sulforafaanin on havaittu vähentävän tulehdusta verisuonissa. Parsakaalissa on myös runsaasti C-vitamiinia, K1-vitamiinia ja kalsiumia.</div>
<div>
<i><br /></i></div>
<div>
<i><br /></i></div>
<div>
<i>Sipuli</i></div>
<div>
<br /></div>
<div>
Sipuleissa on tulehdusta vähentävää kversetiiniä, joka on yksi terveydelle merkittävimmistä flavonoideista, koska se imeytyy ruoasta niin tehokkaasti. Lisäksi sipuli on flavonoidien lähteenä yksi huokeimmista eli vaikka budjetti olisi tiukka, sipuliin on aina varaa.</div>
<div>
<b><br /></b></div>
<div>
<b><br /></b></div>
<div>
<b>Hedelmät</b></div>
<div>
<br /></div>
<div>
Hedelmillä on tärkeää vihanneksia täydentävää vaikutusta ruokavaliossa. Hedelmissä on monia sellaisia antioksidantteina toimivia flavonoideja ja polyfenoleita, jotka suojaavat elimistöämme ja vähentävät esimerkiksi tulehdusta.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Lisäksi hedelmät ovat tärkeä verenpainetta alentavan kaliumin lähde. Hedelmien syönti myös vähentää sydän- ja verisuonitautien riskiä. Erityisen merkittävää on, että hedelmien syönti vähentää tuntuvasti aivohalvausriskiä. Jokainen päivittäin syöty hedelmäannos vähensi tutkimuksessa aivoinfarktin riskiä 11 prosentilla (Dauchet et al. 2005).</div>
<div>
<i><br /></i></div>
<div>
<i><br /></i></div>
<div>
<i>Terveelliset sitrushedelmät</i></div>
<div>
<br /></div>
<div>
Osan tuontihedelmistä voi korvata kotimaisilla omenilla ja marjoilla, jotka ovat hyvin terveellisiä ja sopivat hyvin osaksi sovellettua Välimeren ruokavaliota. Sitrushedelmilläkin on silti omat tärkeät terveysvaikutuksensa, minkä vuoksi niitä ei pidä hylätä. Sitrushedelmien syönti on suomalaisessakin väestössä vähentänyt tehokkaasti aivohalvausriskiä, ja lisäksi sitrushedelmillä on joitakin syöpiä ehkäisevää vaikutusta. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Sitrushedelmien hyödyt ovat paljolti sitrusflavonoidien, kuten appelsiinin hesperidiinin ja greipin naringeniinin, ansiota. Sen lisäksi mandariinit ja appelsiinit sisältävät aiemmin mainittua karotenoidia, beetakryptoksantiinia.</div>
<div>
<br />
Varsinkin verigreippien syöminen alentaa tehokkaasti LDL-kolesterolia ja triglyseridejä, jotka molemmat ovat sydäntaudin riskitekijöitä. Kun verigreippejä saa nykyisin kaupoista ympäri vuoden, niitä on helppo sisällyttää sydämelle terveelliseen ruokavalioon. Toki on syytä muistaa, että greippien syöminen haittaa lääkeaineiden metaboliaa maksassa. Onkin monia lääkkeitä, joiden käytön yhteyteen greipit ja greippimehu eivät sovi.</div>
<div>
<i><br /></i></div>
<div>
<i><br /></i></div>
<div>
<i>Granaattiomenien erityiset hyödyt</i></div>
<div>
<br /></div>
<div>
Granaattiomenat ovat erityisen terveellisiä sydämelle. Kolme vuotta kestäneessä kontrolloidussa tutkimuksessa granaattiomenamehun juominen alensi hyvin verenpainetta ja vähensi kaulavaltimon paksuuntumista. Jälkimmäinenkin vaikutus on merkittävä, koska kaulavaltimon paksuuntuminen ennustaa aivohalvausta ja sydäninfarktiriskiä.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Granaattiomenien hyödyt johtuvat siitä, että niiden polyfenolit suojaavat verisuonten endoteelisoluja. Lisäksi granaattiomena vähentää verisuonia suojaavan typpioksidin hajoamista ja lisää tämän hyödyllisiä vaikutuksia.</div>
<div>
<b><br /></b></div>
<div>
<b><br /></b></div>
<div>
<b>Palkokasveja myös sekaruoan syöjälle</b></div>
<div>
<br /></div>
<div>
Papujen käyttö on aina kuulunut olennaisesti Välimeren ruokavalioon. Niitä on lisätty esimerkiksi salaatteihin, keittoihin ja talvisiin pataruokiin.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Papujen käyttö onkin terveellistä, sillä niiden syöminen on yhdistetty erityisesti pienempään sepelvaltimotaudin ja diabeteksen riskiin (Bernstein et al. 2010; Pan et al. 2011). Lisäksi palkokasvien syöminen on tekijä, joka on eri puolilla maailmaa elävissä väestöissä yhdistetty pitkäikäisyyteen. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Palkokasveissa ovat terveellistä erityisesti niiden sisältämä kuitu ja resistentti tärkkelys. Viime mainittu auttaa verensokeritasojen hallinnassa ja parantaa insuliiniherkkyyttä. Lisäksi se toimii paksusuolessa terveellisenä prebioottisena kuituna eli auttaa parantamaan paksusuolen bakteerikantaa.</div>
<div>
<b><br /></b></div>
<div>
<b><br /></b></div>
<div>
<b>Pähkinöitä suojaamaan sydäntä</b></div>
<div>
<br /></div>
<div>
Suomalaisten olisi hyvä oppia syömään myös pähkinöitä, koska niiden säännöllinen syöminen yhdistyy tutkimuksissa pienempään sydäntautikuolleisuuteen ja lisäksi ne ovat vähentäneet diabetesriskiä. Erään koostetutkimuksen mukaan pähkinöiden syönti useimpina päivinä viikossa yhdistyy 37 prosenttia pienempään sepelvaltimotautiriskiin (Kelly et al. 2006).</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Pähkinöissä on muun muassa terveellisiä rasvoja sekä runsaasti luonnollisia E-vitamiinin muotoja, tokoferoleita ja tokotrienoleita. Lisäksi pähkinöissä on arginiinia eli aminohappoa, joka lisää verisuonten toimintaa parantavan typpioksidin muodostumista.</div>
<div>
Monet pelkäävät pähkinöiden käyttöä niiden energiapitoisuuden vuoksi. Tutkimukset kuitenkin osoittavat, että pähkinöiden kohtuusyönti ei lihota.</div>
<div>
<b><br /></b></div>
<div>
<b><br /></b></div>
<div>
<b>Viljatuotteiden laatuun kannattaa kiinnittää huomiota</b></div>
<div>
<br /></div>
<div>
Välimeren ruokavalio on jonkin verran rappeutunut siitä, mitä se oli vielä 1950-luvulla. Kun nykyisin alueen maissa syödään pääasiassa valkoista leipää, aiemmin syötiin täysjyvävehnää ja -ohraa. Aiemmin aterioiden lisukkeena käytettiin myös bulguria, rouhittua täysjyvävehnää, jota edelleen syödään esimerkiksi Turkissa ja Libanonissa. Pyrittäessä syömään välimerellisesti ei siis pidä jäljitellä valkoisen leivän syöntiä.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Täysjyväviljan syöminen kannattaa, koska se on yhteydessä pienempään sydäninfarktien riskiin. Seitsemän kohorttitutkimuksen pohjalta tehdyn koostetutkimuksen mukaan täysjyväviljan syönti on yhteydessä 21 prosenttia pienempään sydäntapausten määrään verrattuna siihen, että täysjyväviljaa ei käytettäisi (Mellen et al. 2008). Lisäksi täysjyväviljan käyttö on yhdistetty huomattavasti pienempään aivohalvausriskiin.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Viljaa on syöty varsinkin Italiassa runsaasti myös pastana. Vaikka pasta on harvoin täysjyväviljaa, sen etuna on kuitenkin matala glykeeminen indeksi.</div>
<div>
<b><br /></b></div>
<div>
<b><br /></b></div>
<div>
<b>Kalaa säännöllisesti</b></div>
<div>
<br /></div>
<div>
Kalan ja kalan rasvahappojen hyödyt sydämelle on osoitettu monissa seurantatutkimuksissa ja kontrolloiduissa tutkimuksissa. Kalan hyödyt johtuvat pääasiassa niiden pitkäketjuisista omega-3-rasvahapoista, EPA:sta ja DHA:sta.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Vahvin näyttö hyödyistä sydämelle perustuu neljään yhteensä 40 000 potilasta käsittävään kontrolloituun tutkimukseen, joissa sydänpotilaat ovat käyttäneet kalaöljyjä. Kun eri tutkimuksista saatua näyttöä vedetään yhteen, rasvaisen kalan ja kalaöljyjen voi arvioida vähentävän sydänkuolemien määrää noin 30 prosentilla verrattuna siihen, että kalan rasvoja ei saisi lainkaan (Lavie et al. 2009).</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Kalan rasvojen hyödyllinen vaikutus näyttää perustuvan ennen kaikkea siihen, että kalaöljyt, varsinkin DHA, vähentävät vakavien rytmihäiriöiden riskiä. Varsinkin suurehkoina annoksina kalaöljyt myös hillitsevät tulehdusta, alentavat triglyseridejä ja verenpainetta sekä vähentävät verihiutaleiden kasautumista yhteen. Sen lisäksi kalaöljyt stabiloivat olemassa olevia plakkeja ja vähentävät uusien plakkien muodostumista. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Omega-3-rasvahappojen lisäksi kalassa on myös seleeniä, joka on varsinkin sydänlihakselle tärkeä antioksidantti. Viime aikoina on kiinnitetty huomiota myös kalan sisältämän aminohapon, tauriinin, hyötyihin. Tauriini on antioksidantti ja lisäksi sillä on verenpainetta alentavaa vaikutusta. Kalaakin enemmän tauriinia on simpukoissa ja mustekalassa, joita myös on syöty runsaasti niillä Välimeren alueilla, joilla niitä on ollut saatavilla.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Ruokavalioon kannattaa pyrkiä valitsemaan mieluiten runsaasti rasvaa sisältäviä kaloja, esimerkiksi lohta, kirjolohta, makrillia ja sardiineja. Kalan paistamista paistinpannulla on syytä välttää, koska kalan herkät omega-3-rasvahapot eivät kestä sitä. Paistetun kalan syöminen onkin yhdistetty suurempaan aivohalvausriskiin. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Varsinkin jos rasvaista kalaa ei tule syödyksi säännöllisesti, kalaöljylisän käyttö on hyvin suositeltavaa. Terveille ihmisille saattaa riittää 500 milligrammaa kalan omega-3-rasvahappoja päivässä, mutta jo todettua sydäntautia sairastavien tulisi saada EPA:a ja DHA:ta yhteensä vähintään 1 gramma päivässä. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Jos kalaa ja kalaöljyjä ei syystä tai toisesta halua syödä, hyötyjä voi osittain korvata alfalinoleenihapolla, jota on runsaimmin pellavansiemenöljyssä.</div>
<div>
<b><br /></b></div>
<div>
<b><br /></b></div>
<div>
<b>Maitotuotteita jogurttina ja juustoina</b></div>
<div>
<br /></div>
<div>
Maitotuotteita Välimeren maissa on käytetty aina vähän tai korkeintaan kohtuullisesti. Maitotuotteiden määrän rajoittamisesta ei ole kuitenkaan osoitettu olevan hyötyä sydänterveydelle. Olennaisempaa näyttää olevan se, että Välimeren maissa maitoa ei ole juurikaan juotu. Sen sijaan maitotuotteita on käytetty jogurtteina ja juustoina. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Jogurttien hyötynä on, että niissä on maitohappobakteereita, jotka ylläpitävät suotuisaa bakteerikantaa suolistossa. </div>
<div>
<br />
Erityisesti kypsytettyihin juustoihin muodostuu bakteerikäymisen seurauksena K2-vitamiinia, jonka saanti nimenomaan maitotuotteista on yhdistetty vähäisempään verisuonten kalkkiutumiseen. Varsinkin edamjuustossa ja norjalaisessa jarlsbergjuustossa on runsaasti K2-vitamiinia.</div>
<div>
<b><br /></b></div>
<div>
<b><br /></b></div>
<div>
<b>Punaista lihaa vain harvoin</b></div>
<div>
<br /></div>
<div>
Vaikka perinteinen Välimeren ruokavalio ei keskeisesti perustukaan rajoituksiin, punaista lihaa on kuitenkin siinä syöty vain harvoin, vain muutaman kerran kuukaudessa. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Kreikkalaisessa Trichopouloun seurantatutkimuksessa selvitettiin, mitkä yksittäiset tekijät selittävät voimakkaimmin Välimeren ruokavalion yhteyttä pienempään kokonaiskuolleisuuteen. Tuloksena havaittiin, että vähäinen lihan ja lihajalosteiden syöminen oli toiseksi voimakkain Välimeren ruokavaliota selittävä yksittäinen osatekijä (Trichopoulou et al. 2009).</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Muiden proteiinilähteiden terveellisyys verrattuna punaiseen lihaan tuli selvästi esille myös Harvardin sairaanhoitajien 26 vuotta kestäneessä laajassa seurantatutkimuksessa. Esimerkiksi yhden päivittäisen liha-annoksen korvaaminen pähkinöillä yhdistyi 30 prosenttia pienempään sepelvaltimotaudin riskiin (Bernstein et al. 2010).</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Kasvikunnan proteiinin hyödyt verrattuna eläinproteiiniin liittyvät osittain lihaan sisältyvistä potentiaalista haitoista. Runsaasti punaista lihaa syötäessä voidaan esimerkiksi saada liikaa hemirautaa. Toisin kuin kasvikunnan tuotteista saatava rauta, hemirauta näyttää lisäävän erilaisia sairastumisriskejä. Se johtuu siitä, että liiallisena rauta on elimistössä pro-oksidantti — se lisää hapettumisstressiä ja vauhdittaa ikääntymismuutoksia.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Runsaan lihansyönnin haitat johtunevat osittain myös siitä, että paistettaessa ja grillattaessa muodostuu monia epäterveellisiä yhdisteitä, esimerkiksi AGE-tuotteita.</div>
<div>
<b><br /></b></div>
<div>
<b><br /></b></div>
<div>
<b>Neitsytoliiviöljyn tärkeät antioksidantit</b></div>
<div>
<br /></div>
<div>
Välimeren ruokavaliossa on aina suosittu terveellisiä juoksevia kasviöljyjä, erityisesti kylmäpuristettua neitsytoliiviöljyä. Tämän öljyn tärkeä piirre on, että se sisältää runsaasti antioksidantteina toimivia polyfenoleita, erityisesti hydroksityrosolia, tyrosolia ja oleuropeiinia.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Tutkijat ovat laskeneetkin paljolti neitsytoliiviöljyn ansioksi sen, että Välimeren ruokavaliolla on niin paljon elimistön antioksidanttisuojaa parantavaa vaikutusta. Vakuuttavimmin neitsytoliiviöljyn hyödyt tässä suhteessa osoitettiin kolmivuotisessa satunnaistetuissa ja kontrolloidussa tutkimuksessa. Neitsytoliiviöljyä sisältänyt Välimeren ruokavalio paransi huomattavasti plasman antioksidanttikapasiteettia (Razquin et al. 2009). Lisäksi neitsytoliiviöljy suojaa LDL-kolesterolia hapettumiselta ja vähentää tulehdusta.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Kaupassa oliiviöljyä valitessa kannattaa ostaa mieluiten ekstralaatuista neitsytoliiviöljyä (extra virgin), jossa on erittäin runsaasti oliiviöljyn terveellisiä fenolisia yhdisteitä.</div>
<div>
<i><br /></i></div>
<div>
<i><br /></i></div>
<div>
<i>Alfalinoleenihappo</i></div>
<div>
<br /></div>
<div>
Perinteisessä Välimeren ruokavaliossa on saatu melko runsaasti alfalinoleenihappoa, joka on kasvikunnan omega-3-rasvahappo. Sen perinteisiä lähteitä ovat olleet saksanpähkinät, villivihannekset ja erityisesti portulakka (salaattivihannes) sekä ulkona laiduntaneiden eläinten liha ja niiden maito. Suomessa alfalinoleenihapon saannista voi hyvin huolehtia lisäämällä päivittäin salaatinkastikkeisiin teelusikallisen pellavansiemenöljyä. Sitä ei pidä kuitenkaan käyttää paistamisessa.</div>
<div>
<i><br /></i></div>
<div>
<i><br /></i></div>
<div>
<i>Niukasti tyydyttyneitä rasvoja</i></div>
<div>
<br /></div>
<div>
Yksi Välimeren ruokavalion tärkeä piirre on, että tyydyttyneiden rasvojen saanti on ollut vähäistä suhteessa oliiviöljystä saatuun yksittäistyydyttymättömään rasvaan. Voita tai margariinia ei ole juurikaan käytetty, ja ruoankäyttötilastot osoittavat vielä nykyäänkin, että Kreikassa, Italiassa ja Espanjassa niiden käyttö on lähes olematonta. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Myös Suomessa on terveellisempää opetella dippaamaan leipä eteläeurooppalaisittain neitsytoliiviöljyyn tai käyttää leivänpäällislevitteinä vaikkapa avokadoa, guacamolea, tomaatti-dippikastiketta, hummusta tai paputahnaa. Rasiarasvoja ei välttämättä tarvita lainkaan. </div>
<div>
<b><br /></b></div>
<div>
<b><br /></b></div>
<div>
<b>Viiniä aterialla</b></div>
<div>
<br /></div>
<div>
Alkoholinkäytön terveellisyys riippuu erittäin paljon juomatavoista. Suomelle ja Itä-Euroopalle tyypillinen humalahakuinen juominen lisää riskejä, mutta Etelä-Euroopassa suosittu kohtuullinen päivittäinen alkoholinkäyttö vähentää riskejä absolutismiin verrattuna. Erityisen hyödyllistä se on sydänterveydelle.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Kreikkalaisessa seurantatutkimuksessa, jossa selvitettiin Välimeren ruokavalion osatekijöiden terveellisyyttä, kohtuullinen alkoholinkäyttö selitti ruokavalion terveellisyyttä vahvemmin kuin mikään muu yksittäinen osatekijä (Trichopoulou, et al. 2009). Alkoholijuomista on Välimeren maissa suosittu erityisesti viiniä.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Kohtuullisen viininjuonnin hyödyt ovat tulleet esille pohjoismaisissakin tutkimuksissa. Esimerkiksi Grønbaekin tanskalaisessa koostetutkimuksessa viininjuonti oli yhteydessä 34 prosenttia pienempään kokonaiskuolleisuuteen verrattuna absolutisteihin. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Myös suomalaisessa 29 vuotta kestäneessä Strandbergin seurantatutkimuksessa, johon osallistuneet olivat korkeassa sosioekonomisessa asemassa olevia miehiä, viininjuonti osoittautui yhtälailla suojaavaksi. Viininjuojilla oli 34 prosenttia pienempi kaikista syistä johtuva kuolemanriski. Sen sijaan oluen tai kirkkaiden juonnista ei ollut vastaavaa hyötyä.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Terveydelle hyödyksi on varsinkin punaviinin juonti aterioiden yhteydessä. Sopiva koko terveyttä ajatellen on 1 annos punaviiniä päivässä naisille ja 1-2 annosta miehille. Annos on 12–15 cl viiniä. Jos kuitenkin alkoholinkäytön hallinnassa on ollut vaikeuksia, viininjuontia ei kannata yrittää väkisin, sillä on myös monia muita keinoja pitää huolta sydänterveydestä.</div>
<div>
<b><br /></b></div>
<div>
<b><br /></b></div>
<div>
<b>Itämeren ruokavalio verrattuna Välimeren ruokavalioon</b></div>
<div>
<br /></div>
<div>
Niin sanottua Itämeren ruokavaliota, jonka pohjoismaiset ravitsemustutkijat ovat lanseeranneet viime vuosina, on perusteltu Välimeren ruokavalion hyödyillä. Itämeren ruokavaliossa pyritään selviämään jopa 90-prosenttisesti paikallisilla ruoilla, mikä on johtanut monien Välimeren ruokavalion terveellisten ruoka-aineiden hyljeksimiseen. Itämeren ruokavaliota esiteltäessä ei esimerkiksi mainita tomaattia, sitrushedelmiä, pähkinöitä, oliiviöljyä tai punaviiniä. Kaiken kaikkiaan erot näiden kahden ruokavalion välillä voivat olla todella suuria eikä Itämeren ruokavaliota voi siksi perustella Välimeren ruokavalion hyödyillä.</div>
<div>
<b><br /></b></div>
<div>
<b><br /></b></div>
<div>
<b>Välimeren ruokavaliota on hyvin helppo noudattaa</b></div>
<div>
<br />
Monien muotidieettien kohdalla ongelmaksi muodostuu se, että into niiden seuraamiseen lopahtaa nopeasti. Tätä ongelmaa ei ole Välimeren ruokavalion kohdalla, koska se on varsin salliva eikä perustu ruoka-aineiden rajoittamiseen. Välimerta ympäröivällä alueella on syöty satojen vuosien ajan tämän ruokavalion mukaisesti aivan luonnostaan; sen noudattamista ei ole tarvinnut lainkaan yrittää. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Välimeren ruokavalion noudattamiseksi on tarpeen selvittää ensin itselleen, mistä ruokavalio koostuu. On myös ehkä syytä opetella joitakin uusia ruoanlaittotapoja. Jos esimerkiksi ei ole aiemmin laittanut papuja, niiden sisällyttämiseen ruokavalioon on hyvä perehtyä. Alkuvaiheen totuttelun jälkeen ruokavalion noudattaminen sujuu kuin itsestään.</div>
<br />
<br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><span style="font-size: x-small;"><br /></span></span>
<b><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><span style="font-size: small;">Lähteitä:</span></span></b><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><span style="font-size: x-small;"><br /></span></span>
<a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/20713902" target="_blank"><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><span style="font-size: small;">Bernstein AM, et al. Major dietary protein sources and risk of coronary heart disease in women. Circulation. 2010 Aug 31;122(9):876-83.</span></span></a><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><span style="font-size: small;"><br /></span></span><span style="font-size: small;">
</span><a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/2571009" target="_blank"><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><span style="font-size: small;">Burr ML, et al. Effects of changes in fat, fish, and fibre intakes on death and myocardial reinfarction: diet and reinfarction trial (DART). Lancet. 1989 Sep 30;2(8666):757-61.</span></span></a><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><span style="font-size: small;"><br /></span></span><span style="font-size: small;">
</span><a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/15234425" target="_blank"><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><span style="font-size: small;">Chrysohoou C, et al. Adherence to the Mediterranean diet attenuates inflammation and coagulation process in healthy adults: The ATTICA Study. J Am Coll Cardiol. 2004 Jul 7;44(1):152-8.</span></span></a><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><span style="font-size: small;"><br /></span></span><span style="font-size: small;">
</span><a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/16988131" target="_blank"><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><span style="font-size: small;">Dauchet L, et al. Fruit and vegetable consumption and risk of coronary heart disease: a meta-analysis of cohort studies. J Nutr. 2006 Oct;136(10):2588-93.</span></span></a><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><span style="font-size: small;"><br /></span></span><span style="font-size: small;">
</span><a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/16247045" target="_blank"><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><span style="font-size: small;">Dauchet L, et al. Fruit and vegetable consumption and risk of stroke: a meta-analysis of cohort studies. Neurology. 2005 Oct 25;65(8):1193-7.</span></span></a><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><span style="font-size: small;"><br /></span></span><span style="font-size: small;">
</span><a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/20151996" target="_blank"><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><span style="font-size: small;">Elhayany A, et al. A low carbohydrate Mediterranean diet improves cardiovascular risk factors and diabetes control among overweight patients with type 2 diabetes mellitus: a 1-year prospective randomized intervention study. Diabetes Obes Metab. 2010 Mar;12(3):204-9.</span></span></a><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><span style="font-size: small;"><br /></span></span><span style="font-size: small;">
</span><a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/17378943" target="_blank"><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><span style="font-size: small;">Esposito K, et al. Mediterranean diet, endothelial function and vascular inflammatory markers. Public Health Nutr. 2006 Dec;9(8A):1073-6.</span></span></a><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><span style="font-size: small;"><br /></span></span><span style="font-size: small;">
</span><a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/16818923" target="_blank"><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><span style="font-size: small;">Estruch R, et al. Effects of a Mediterranean-style diet on cardiovascular risk factors: a randomized trial. Ann Intern Med. 2006 Jul 4;145(1):1-11.</span></span></a><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><span style="font-size: small;"><br /></span></span><span style="font-size: small;">
</span><a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/20943796" target="_blank"><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><span style="font-size: small;">Gaskins AJ, et al. Adherence to a Mediterranean diet and plasma concentrations of lipid peroxidation in premenopausal women. Am J Clin Nutr. 2010 Oct 13.</span></span></a><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><span style="font-size: small;"><br /></span></span><span style="font-size: small;">
</span><a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/10975958" target="_blank"><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><span style="font-size: small;">Grønbaek M, et al. Type of alcohol consumed and mortality from all causes, coronary heart disease, and cancer. Ann Intern Med. 2000 Sep 19;133(6):411-9.</span></span></a><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><span style="font-size: small;"><br /></span></span><span style="font-size: small;">
</span><a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/18952211" target="_blank"><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><span style="font-size: small;">Jiménez-Gómez Y, et al. Olive oil and walnut breakfasts reduce the postprandial inflammatory response in mononuclear cells compared with a butter breakfast in healthy men. Atherosclerosis. 2009 Jun;204(2):e70-6.</span></span></a><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><span style="font-size: small;"><br /></span></span><span style="font-size: small;">
</span><a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/17125535" target="_blank"><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><span style="font-size: small;">Kelly JH Jr, Sabaté J. Nuts and coronary heart disease: an epidemiological perspective. Br J Nutr. 2006 Nov;96 Suppl 2:S61-7.</span></span></a><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><span style="font-size: small;"><br /></span></span><span style="font-size: small;">
</span><a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/3776973" target="_blank"><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><span style="font-size: small;">Keys A, et al. The diet and 15-year death rate in the seven countries study. Am J Epidemiol. 1986 Dec;124(6):903-15.</span></span></a><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><span style="font-size: small;"><br /></span></span><span style="font-size: small;">
</span><a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/16923235" target="_blank"><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><span style="font-size: small;">Lagiou P, et al. Mediterranean dietary pattern and mortality among young women: a cohort study in Sweden. British Journal of Nutrition. 2006;96(2):384-92.</span></span></a><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><span style="font-size: small;"><br /></span></span><span style="font-size: small;">
</span><a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/19660687" target="_blank"><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><span style="font-size: small;">Lavie CJ, et al. Omega-3 polyunsaturated fatty acids and cardiovascular diseases. J Am Coll Cardiol. 2009 Aug 11;54 (7):585-94.</span></span></a><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><span style="font-size: small;"><br /></span></span><span style="font-size: small;">
</span><a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC1750292/" target="_blank"><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><span style="font-size: small;">Leren P. The effect of plasma cholesterol lowering diet in male survivors of myocardial infarction. A controlled clinical trial. Acta Med Scand Suppl. 1966;466:1-92.</span></span></a><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><span style="font-size: small;"><br /></span></span><span style="font-size: small;">
</span><a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/7911176" target="_blank"><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><span style="font-size: small;">de Lorgeril M, et al. Mediterranean alpha-linolenic acid-rich diet in secondary prevention of coronary heart disease. Lancet. 1994 Jun 11;343(8911):1454-9.</span></span></a><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><span style="font-size: small;"><br /></span></span><span style="font-size: small;">
</span><a href="http://circ.ahajournals.org/content/99/6/779.long" target="_blank"><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><span style="font-size: small;">de Lorgeril M, et al. Mediterranean diet, traditional risk factors, and the rate of cardiovascular complications after myocardial infarction: final report of the Lyon Diet Heart Study. Circulation. 1999 Feb 16;99(6):779-85.</span></span></a><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><span style="font-size: small;"><br /></span></span><span style="font-size: small;">
</span><a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/16512958" target="_blank"><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><span style="font-size: small;">de Lorgeril M, et al. The Mediterranean-style diet for the prevention of cardiovascular diseases. Public Health Nutr. 2006 Feb;9(1A):118-23.</span></span></a><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><span style="font-size: small;"><br /></span></span><span style="font-size: small;">
</span><a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/21123460" target="_blank"><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><span style="font-size: small;">Marin C, et al. Mediterranean diet reduces endothelial damage and improves the regenerative capacity of endothelium. Am J Clin Nutr. 2010 Dec 1.</span></span></a><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><span style="font-size: small;"><br /></span></span><span style="font-size: small;">
</span><a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/19453663" target="_blank"><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><span style="font-size: small;">Martinez-Gonzalez MA, et al. Mediterranean food pattern and the primary prevention of chronic disease: recent developments. Nutr Rev. 2009 May;67 Suppl 1:S111-6.</span></span></a><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><span style="font-size: small;"><br /></span></span><span style="font-size: small;">
</span><a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/17449231" target="_blank"><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><span style="font-size: small;">Mellen PB, et al. Whole grain intake and cardiovascular disease: a meta-analysis. Nutr Metab Cardiovasc Dis. 2008 May;18(4):283-90.</span></span></a><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><span style="font-size: small;"><br /></span></span><span style="font-size: small;">
</span><a href="http://archinte.ama-assn.org/cgi/reprint/169/7/659" target="_blank"><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><span style="font-size: small;">Mente A, et al. A systematic review of the evidence supporting a causal link between dietary factors and coronary heart disease. Arch Intern Med. 2009 Apr 13;169(7):659-69.</span></span></a><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><span style="font-size: small;"><br /></span></span><span style="font-size: small;">
</span><a href="http://www.oldwayspt.org/sites/all/files/RS07_HealthBenefits.pdf" target="_blank"><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><span style="font-size: small;">The New Fiber Story: Natural Resistant Starch. Oldways. September 2007 (PDF).</span></span></a><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><span style="font-size: small;"><br /></span></span><span style="font-size: small;">
</span><a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/21831992" target="_blank"><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><span style="font-size: small;">Pan A, et al. Red meat consumption and risk of type 2 diabetes: 3 cohorts of US adults and an updated meta-analysis. Am J Clin Nutr. 2011 Oct;94(4):1088-96.</span></span></a><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><span style="font-size: small;"><br /></span></span><span style="font-size: small;">
</span><a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/19707219" target="_blank"><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><span style="font-size: small;">Razquin C, et al. A 3 years follow-up of a Mediterranean diet rich in virgin olive oil is associated with high plasma antioxidant capacity and reduced body weight gain. Eur J Clin Nutr. 2009 Dec;63(12):1387-93.</span></span></a><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><span style="font-size: small;"><br /></span></span><span style="font-size: small;">
</span><a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/18635428" target="_blank"><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><span style="font-size: small;">Shai I, et al. Weight loss with a low-carbohydrate, Mediterranean, or low-fat diet. N Engl J Med. 2008 Jul 17;359(3):229-41.</span></span></a><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><span style="font-size: small;"><br /></span></span><span style="font-size: small;">
</span><a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/18786971" target="_blank"><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><span style="font-size: small;">Sofi F, et al. Adherence to Mediterranean diet and health status: meta-analysis. British Medical Journal. 2008;337:a1344-50.</span></span></a><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><span style="font-size: small;"><br /></span></span><span style="font-size: small;">
</span><a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/17339649" target="_blank"><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><span style="font-size: small;">Strandberg TE, et al. Alcoholic beverage preference, 29-year mortality, and quality of life in men in old age. J Gerontol A Biol Sci Med Sci. 2007 Feb;62(2):213-8.</span></span></a><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><span style="font-size: small;"><br /></span></span><span style="font-size: small;">
</span><a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/19549997" target="_blank"><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><span style="font-size: small;">Trichopoulou A, et al. Anatomy of health effects of Mediterranean diet: Greek EPIC prospective cohort study. BMJ. 2009 Jun 23;338:b2337.</span></span></a><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><span style="font-size: small;"><br /></span></span><span style="font-size: small;">
</span><a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/15820966" target="_blank"><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><span style="font-size: small;">Trichopoulou A, et al. Modified Mediterranean diet and survival: EPIC-elderly prospective cohort study. BMJ. 2005 Apr 30;330(7498):991.</span></span></a><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><span style="font-size: small;"><br /></span></span><span style="font-size: small;">
</span><a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/15539625" target="_blank"><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><span style="font-size: small;">Virtanen JK, et al. Mercury, fish oils, and risk of acute coronary events and cardiovascular disease, coronary heart disease, and all-cause mortality in men in eastern Finland. Arterioscler Thromb Vasc Biol. 2005 Jan;25(1):228-33.</span></span></a>Juhana Harjuhttp://www.blogger.com/profile/17054647455809401203noreply@blogger.com17tag:blogger.com,1999:blog-8247124230321274841.post-43626841226128523172012-06-27T17:30:00.001+03:002012-12-03T10:29:29.551+02:00Tuhti tietopaketti langattomasta säteilystäKännykät ja langattomia nettiyhteyksiä käyttävät tietokoneet on otettu kaikialla maailmassa käyttöön pelkästään teknologista ja taloudellisista lähtökohdista. Teollisuudelta ei ole vaadittu sen osoittamista, että sen valmistamat tuotteet ovat turvallisia ja haitattomia ihmiselle. Tutkimustiedon lisääntyessä näiden laitteiden levittämän mikroaaltosäteilyn haitat alkavat paljastua yhä selvemmin.<br />
<b><br /></b>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhoxQZAOGNL1flVVUiDHykVZ0iCYp8eHSVaSdLe2yvrrzG9LYwhGZoKbjuxRrgoKGGG3lONzdCtZRgowEmystSY2px47RMSd0dsCeaT12zatdV03XypoHW2z4eBQNC64bmiiqMEjsGpvlI/s1600/Langaton+teknologia+ja+terveys.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhoxQZAOGNL1flVVUiDHykVZ0iCYp8eHSVaSdLe2yvrrzG9LYwhGZoKbjuxRrgoKGGG3lONzdCtZRgowEmystSY2px47RMSd0dsCeaT12zatdV03XypoHW2z4eBQNC64bmiiqMEjsGpvlI/s400/Langaton+teknologia+ja+terveys.jpg" width="257" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><b><span style="font-family: "Trebuchet MS", sans-serif;">Kirjassa käsitellään laajalti myös radiotaajuisen säteilyn vaikutusta lapsiin ja nuoriin sekä matkapuhelintukiasemien sijoittelua koulujen katoille</span>.</b></td></tr>
</tbody></table>
<br />
Tietokirjailija Erja Tamminen on toimittanut kirjan <b><a href="http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9529296177&lang=fi" target="_blank">Langaton teknologia ja terveys</a> </b>(HouseProtector 2011). Se on yllättävänkin kattava teos kännyköiden ja langattomien verkkojen aiheuttamista haitoista ja riskeistä terveydelle. Kirja koostuu aihetta eri puolilta valottavista asiantuntija-artikkeleista, joista suuren osan ovat kirjoittaneet Tamminen ja ruotsalainen matkapuhelinsäteilyn haittoihin perehtynyt toimittaja Mona Nilsson. Lisäksi kirjoittajina on muun muassa lääkäreitä.<br />
<br />
<br />
<b>Matkapuhelinsäteilyllä on biologisia vaikutuksia</b><br />
<br />
Yksi teoksen kirjoittajista on fysiologian emeritusprofessori Osmo Hänninen. Artikkelissaan hän luo hyvän yleiskatsauksen matkapuhelinteknologian vaikutuksiin. Hänninen kertoo, että WHO:n syöväntutkimuslaitos IARC luokitteli vuonna 2011 matkapuhelinsäteilyn mahdollisesti karsinogeeniseksi ihmiselle, luokkaan 2B. Tähän samaan luokkaan kuuluvat esimerkiksi lyijy, pakokaasut ja jotkin torjunta-aineet. Kategoria 2B on riskiluokituksen keskivaiheilla.<br />
<br />
Kirjoituksessaan Hänninen referoi myös ruotsalaisen Lennart Hardellin tutkimuksia, jotka osoittavat, että teini-iässä kännykänkäytön aloittavilla ja sitä yli vuosikymmenen ajan jatkavilla on suurempi kasvainriski. Heillä nähtiin pahanlaatuista aivokasvaintyyppi astrosytomaa 4,9-kertaisesti verrokkeihin nähden sillä puolella päätä, jolla kännykkää oli käytetty.<br />
<br />
Aivokasvainriskin lisääntyminen ei ole ainoa kännykänkäyttöön liittyvä riski, vaan GSM-säteily vaikuttaa esimerkiksi geenien luentaan. Nykyinen 3G-teknologia on myös haitallisempaa kuin 2G, Hänninen kirjoittaa, ja jatkaa kertomalla aivosolujen kromosomien DNA-katkosten syntymisestä ja vaikutuksesta verisuonten endoteelisoluihin, joiden luennassa ja valkuaisaineiden tuotannossa tapahtuu muutoksia. Hänninen kertoo laajasti myös muista kännykkäsäteilyn ja langattomien WLAN-yhteyksien biofysikaalisista vaikutuksista ja vaikutuksesta esimerkiksi aivojen aineenvaihduntaan.<br />
<br />
Matkapuhelinsäteilyllä on verenkierrollisia vaikutuksia aivoihin etenkin sillä puolella aivoja, jolla kännykkää käytetään. Sen lisäksi sillä on vaikutusta aivojen glukoosiaineenvaihduntaan ja sähkömagneettinen säteily myös heikentää aivoja suojaavaa veri-aivoestettä. Sen seurauksena niinkin isot molekyylit kuin veren albumiini ja fibrinogeeni ovat koe-eläimillä päässeet tunkeutumaan veri-aivoesteen läpi. "Yhä enenevässä määrin tutkimukset osoittavat, että sähkömagneettisella säteilyllä on biologisesti merkittäviä vaikutuksia", emeritusprofessori Hänninen tiivistää.<br />
<br />
<br />
<b>Tietoa lääkäreille matkapuhelimen kasvainriskeistä</b><br />
<br />
Kirjaan sisältyy myös työterveyshuollon erikoislääkäri Seppo Kinnusen artikkeli. Myös hän toteaa kirjoituksessaan Suomen Säteilyturvakeskuksen tutkimusprofessori <b><a href="http://betweenrockandhardplace.wordpress.com/" target="_blank">Darius Leszczynskiä</a></b> lainaten, että matkapuhelinsäteilyllä on myös lämpövaikutuksesta riippumattomia biofysikaalisia vaikutuksia ja "niiden sivuuttaminen on nykytieteen vastaista."<br />
<br />
Kinnunen tarkastelee kirjoituksessaan pääasiassa matkapuhelinsäteilyn yhteyttä aivokasvainriskiin ja lainaa professori Hügo Rüdigeria, joka sanoo radiotaajuisen säteilyn aiheuttamista DNA-vaurioista olevan lukuisia tieteellisiä julkaisuja:<br />
<br />
<blockquote class="tr_bq">
"Radiotaajuisen säteilyn karsinogeenisuudesta on olemassa laaja määrä todisteita. Genotoksiset vaikutukset voivat muodostua vapaiden radikaalien kautta ja radiotaajuinen säteily voi vaikuttaa solujen luontaiseen korjausmekanismiin."</blockquote>
Lääkäri Kinnunen tarkastelee myös kasvainriskiä koskevaa epidemiologista näyttöä ja viittaa amerikkalais-korealaiseen Seung-Kwon Myungin vuonna 2009 julkaistuun 23 tutkimusta käsittäneeseen meta-analyysiin, jossa nähtiin kohonnut riski matkapuhelimia runsaasti käyttäneillä. Kinnunen arvioi myös teollisuuden rahoittamaa Interphone-hanketta ja ruotsalaisen epidemiologin Lennart Hardellin tutkimuksia:<br />
<br />
<blockquote class="tr_bq">
"Hardellin tutkimukset ovat rahoitustaustaltaan riippumattomia ja havaittu Interphone-tutkimusta metodologisesti laadukkaammiksi. Hardellin tutkimuksissa on nähty yli kaksinkertainen gliooma-riski sekä kuulohermokasvainriski pitkäaikaiskäytössä."</blockquote>
Kinnunen summaa, että Interphone-tutkimuksen yhteenveto kuulohermokasvaimen osalta osoittaa 2,8-kertaista riskiä, syöpälääkäri Lennart Hardellin kooste 2,9-kertaista riskiä ja viimeisin yksittäinen tuore tutkimus Japanista 3,1-kertaista riskiä.<br />
<br />
Artikkelin lopussa tarkastellaan vielä sähkömagneettisen säteilyn vaikutuksia EEG-tutkimuksiin ja viitataan Lebrecht von Klitzingin ja Andrew A. Marinon tutkimuksiin. von Klintzin tutkimuksissa muutokset aivosähkökäyrässä ilmaantuivat hiljalleen useiden minuuttien kuluessa ja vähenivät myös hiljalleen altistuksen loputtua. Marino puolestaan on kehittänyt ärsyke-vaste-testin sähkömagneettisen säteilyn EEG-vaikutusten selvittämiseksi. Vaikutuksia aivosähkökäyrään siis on.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhjHtDsMnOsKYV_3JL59QJMBc18r5N4ruJhnz7gyWPQGrP6R2088SyQVA9dACg4EGIrnkY_8PrtGESqRNa0ySj9qfl35TQcYus-Samo5h1AY21Nv6Dfm5T_ShJt6x3HcTHnpuV0QPugsV4/s1600/K%C3%A4nnykk%C3%A4s%C3%A4teily,+aikuisen+vs.+lapsen+aivot.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="175" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhjHtDsMnOsKYV_3JL59QJMBc18r5N4ruJhnz7gyWPQGrP6R2088SyQVA9dACg4EGIrnkY_8PrtGESqRNa0ySj9qfl35TQcYus-Samo5h1AY21Nv6Dfm5T_ShJt6x3HcTHnpuV0QPugsV4/s400/K%C3%A4nnykk%C3%A4s%C3%A4teily,+aikuisen+vs.+lapsen+aivot.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: "Trebuchet MS", sans-serif;"><b>Lasten aivoihin pääsee paljon enemmän kännykkäsäteilyä kuin aikuisten aivoihin. </b>Kuva ei sisälly tässä arvioitavaan kirjaan</span>.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
<b>Näyttöä epidemiologisista tutkimuksista</b><br />
<br />
Matkapuhelintukiasemia on kaupungeissa on hyvin taajassa, muutaman sadan metrin välein ellei tiheämmässäkin. Altistumme niiden säteilylle vuorokauden kaikkina tunteina seitsemänä päivänä viikossa. Siksi on tärkeää tutkia sitä, voiko niillä olla yhteyttä sairastuvuuteen.<br />
<br />
Ruotsalainen toimittaja Mona Nilssonilta on julkaistu kirjassa monia artikkeleita. Ehkä tärkein niistä on kirjoitus, jossa hän referoi tutkimuksia, joissa on havaittu matkapuhelintukiasemien lisäävään neurologisia oireita niiden lähellä asuvilla. Tässä joitakin poimintoja Nilssonin kirjoituksesta.<br />
<br />
Ranskalainen tutkija Roger Santini on havainnut, että matkapuhelintukiaseman läheisyydellä on yhteys niin sanottuun mikroaaltosyndromaan, jonka oireita ovat muun muassa väsymys, päänsärky, ärtyneisyys, univaikeudet ja eräät muutkin oireet. Santinin mukaan nykyisin sallitut säteilytasot eivät mitenkään takaa sitä, etteikö altistuville ihmisille voisi muodostua ongelmia. "Vaikutukset aivotoimintoihin, kuten unihäiriöt, väsymys ja päänsärky, on osoitettu jo kenttävoimakkuuksilla 1 mW/m2."<br />
<br />
Myös vuonna 2003 julkaistussa espanjalaistutkimuksessa havaittiin yhteys säteilytasojen ja ihmisten oireiden välillä. Tässä tutkimuksessa ei arvioitu etäisyyttä tukiasemiin vaan tutkimuksen vahvuutena oli se, että tutkijat mittasivat todelliset säteilytasot ihmisten kodeissa. Tulosten mukaan säteilyn kenttävoimakkuudella oli selvä yhteys epämiellyttävään oloon, ruokahaluttomuuteen ja päänsärkyyn, mutta myös keskittymisvaikeuksia ja unihäiriöitä oli enemmän.<br />
<br />
Nilssonin referoimista tutkimuksista vakuuttavimmalta vaikuttaa saksalaisista lääkäreistä koostuneen tutkijaryhmän Bambergin kaupungissa tehty tutkimus. Samoin kuin edelllä kerrotussa espanjalaistutkimuksessa, myös tässä tutkimuksessa henkilöiden kotona käytiin mittaamassa aktuaalisia säteilytasoja. Tuloksissa oli hälyyttävää se, että suurimmille kenttävoimakkuuksille altistuneiden joukossa, joita oli runsas neljännes 356 hengen ryhmästä, oli vain joitakin oireettomia henkilöitä. Sitä vastoin 80 prosenttia kärsi unihäiriöistä, väsymyksestä tai masennuksesta ja 70 prosenttia muisti- ja keskittymisvaikeuksista. Tutkijat havaitsivat lisäksi lineaarisen yhteyden altistuksen ja oireiden välillä, mikä lisää tulosten uskottavuutta.<br />
<br />
Huomionarvoista on, että Bambergin kaupungissa tehdyssä tutkimuksessa henkilöt altistuivat kodeissaan säteilytasoille, jotka olivat 10 000 kertaa alempia kuin ICNIRPin raja-arvo 3G-järjestelmälle. Se viittaa vahvasti siihen, että nykyiset säteilyn raja-arvot ovat täysin riittämättömiä suojaamaan ihmisiä neurologisilta oireilta. Lisäksi on paikallaan huomata, että kun oireita saa 80 prosenttia kohderyhmästä, joukko on niin suuri, että he eivät ole vain sähköyliherkkiä vaan matkapuhelintukiasemat aiheuttavat ikäviä neurologisia oireita myös normaaliväestössä.<br />
<br />
Saksalaisessa Naila-tutkimuksessa puolestaan viisi lääkäriä selvitti, onko tukiaseman läheisyydellä yhteyttä syöpäriskiin. Saksalaisessa tiedelehdessä julkaistujen tulosten mukaan alle 400 metrin säteellä matkapuhelintukiasemasta asuvilla oli kolminkertainen syöpäriski verrattuna 400-1000 metrin päässä asuviin. Myös artikkelissa referoidulla israelilaistutkimuksessa on havaittu vastaava yhteys tukiaseman läheisyyden ja syöpäriskin välillä.<br />
<br />
Nilsson kertoo myös siitä, että kun oireiden ja riskien kasvua on nähty jo tavallisten GSM-verkkojen taajuuksilla, uudet 3G- ja 4G-verkot aiheuttavat oireita vielä enemmän. Voidaankin siis ennakoida, että neurologisia oireita saavien määrä vain kasvaa näiden uusien verkkojen yleistyessä.<br />
<br />
Itse haluaisin kirjan ulkopuolelta kiinnittää huomiota vuonna 2010 julkaistuun<b><a href="http://www.wifiinschools.org.uk/resources/Khurana+et+al+2010.pdf" target="_blank"> epidemiologisten tutkimusten meta-analyysiin</a></b>. Siinä tutkijat löysivät 10 epidemiologista tutkimusta, joissa oli selvitetty matkapuhelintukiasemien yhteyttä terveysvaikutuksiin. Kahdeksassa kymmenestä tutkimuksesta havaittiin yhteys lisääntyneisiin neurologisiin oireisiin tai syöpään.<br />
<br />
<br />
<b>Haittaa myös eläimille ja kasveille</b><br />
<br />
Sähkömagneettisen säteilyn haitat eivät rajoitu vain ihmisiin vaan kirjassa on myös useita artikkeleita, joissa kerrotaan sähkömagneettisen säteilyn haitoista luonnolle. Tukiasemasäteilyn on havaittu aiheuttavan koordinaatio-ongelmia ja epänormaalia kasvua ja kuolemia sammakonpoikasilla, ja hiirillä puolestaan se on aiheuttanut muutoksia käyttäytymisessä sekä lisännyt kasvainten muodostumista ja kuolleisuutta. Mehiläisillä sähkömagneettiset kentät ovat aiheuttaneet paniikinomaista käyttäytymistä. Linnuilla puolestaan tukiasemasäteily on heikentänyt pesänrakentamiskykyä, vähentänyt munimiskykyä, lisännyt poikasten kuolleisuutta ja vähentänyt lintulajien määrää. Matkapuhelinmastojen ja WLAN-säteilyn on havaittu vahingoittavan puiden kuorta ja lehtiä, ja myös maissintähkien kasvussa on havaittu vaurioita langattoman verkon vaikutuksesta.<br />
<br />
Näiden haittojen vuoksi myös ympäristöjärjestöjen olisi aiheellista kiinnostua sähkömagneettisen säteilyn rajoittamisesta. Esimerkiksi Luontoliitto, Suomen Luonnonsuojeluliitto ja Greenpeace voisivat tarttua aiheeseen.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhX0CJLhgQyo5oZM-qnJCia_FAAGgnCk6JGCUIVm5dgnD8DPemn0kXUxKFj4QKXKgW5Y_hOOjYK_D6wk-dNKkmV6HfX6zeGAsm-75J0Dph4R8AA3In8I2zTTuYBH2WqH2a2YZK53XdvEZA/s1600/Matkapuhelintukiasemia+koulun+katolla.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="296" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhX0CJLhgQyo5oZM-qnJCia_FAAGgnCk6JGCUIVm5dgnD8DPemn0kXUxKFj4QKXKgW5Y_hOOjYK_D6wk-dNKkmV6HfX6zeGAsm-75J0Dph4R8AA3In8I2zTTuYBH2WqH2a2YZK53XdvEZA/s400/Matkapuhelintukiasemia+koulun+katolla.JPG" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><b><span style="font-family: "Trebuchet MS", sans-serif;">Myös koulujen ja asuintalojen katoille on asennettu matkapuhelintukiasemia.</span></b></td></tr>
</tbody></table>
<br />
<b>Kouluissa ja kodeissa tulisi suosia langallisia yhteyksiä</b><br />
<br />
Tieteellistä näyttöä matkapuhelinsäteilyn ja langattomien verkkojen haitoista on siis runsaasti. Terveydellisten haittojen vähentämiseksi ja riskien minimoimiseksi meidän ei ole tarpeen ruveta koneita rikkoviksi luddiiteiksi. Ratkaisuna on pikemminkin se, että otamme tietotekniikassa entistä enemmän huomioon myös vaikutukset luontoon ja ihmisiin ja alamme suosia langallisia tietoliikenneratkaisuja.<br />
<br />
Nykytilanne on valitettavasti päinvastainen. Huolimatta jatkuvasti laajenevasta tieteellisestä näytöstä, joka osoittaa matkapuhelinten, tukiasemien ja langattomien nettiyhteyksien haittoja, edes herkimpiä ryhmiä, kuten lapsia ja nuoria ei ole pyritty suojaamaan säteilyltä vaan kouluissa on käytöissä langattomia verkkoja ja koulujen katoille on asennettu jopa useita matkapuhelintukiasemia.<br />
<br />
Yksi kirjan artikkeleista on espoolaisen luokanopettajan Jarno Kukkosen kirjoittama, ja hän kertoo mitanneensa espoolaiskouluista korkeita radiotaajuisen säteilyn lukemia. Ne ylittivät moninkertaisesti <b><a href="http://www.bioinitiative.org/freeaccess/index.htm" target="_blank">BioInitiative</a></b>-asiantuntijaelimen antamat suositukset. Esimerkiksi Matinlahden koulussa hän mittasi 2 000-45 000 µW/m2 lukemia, kun BioInitiativen suositus ulkotiloihin on korkeintaan 1000 µW/m2 ja sisätiloihin 100 µW/m2. Myös muutamista muista kouluista saatiin tulokseksi korkeita lukemia.<br />
<br />
Tietokirjailija Erja Tamminen on kirjoittanut toimittamaansa Langaton teknologia ja terveys -kirjaan lukuisia artikkeleita. Niissä hän tuo esille sen valitettavan tosiasian, että laajakaistaratkaisuja on pohdittu kapea-alaisesti pitkälti kilpailukyvyn ja elinkeinoelämän näkökuomasta. Terveydelliset näkökohdat on jätetty lähes täysin huomiotta. Tamminen pitää tärkeänä, että suosimme langattomien WLAN-yhteyksien sijaan langallisia yhteyksiä niin kouluissa kuin kodeissakin. Langalliset yhteydet olisi tärkeää ulottaa aina loppukäyttäjälle saakka.<br />
<br />
Tammisen artikkelissa siteerattu Aalto-yliopiston professori Heikki Hämmäinen sanoo, että olemme todennäköisesti sivuraiteilla päästäessämme kiinteät verkot kuihtumaan. Hämmäinen on päinvastoin sitä mieltä, että optinen valokuitu pitäisi saada perille koteihin asti. Tammisen mukaan valokuitu mahdollistaisi adapterin avulla myös lankapuhelimet.<br />
<br />
<br />
<b>Vähennä omaa altistustasi</b><br />
<br />
Yksittäinen ihminen ei voi tehdä paljonkaan esimerkiksi tukiasemien sijoittelun muuttamiseksi, kun ne on jo rakennettu. Sen sijaan kirjassa kerrotaan paljon muita hyviä keinoja vähentää altistusta. Näistä tärkeimpiä ovat:<br />
<br />
<ul>
<li><div>
Hanki lankapuhelin ja käytä sitä pääasiallisena puhelimena</div>
</li>
<li>Älä käytä langatonta, niin sanottua DECT-puhelinta</li>
<li>Käytä aina handsfreetä kännykkään puhuessasi</li>
<li>Vaihda langaton nettiyhteys langalliseen</li>
</ul>
<br />
Itse lisäisin, että kannattaa pitäytyä 2G-verkossa toimivassa "vanhanaikaisessa" GSM-puhelimessa, joka säteilee vähemmän haitallisesti kuin uudet 3G- ja 4G-verkoissa toimivat älypuhelimet. On myös hyvä huomata, että lapsiperheessä pitäisi olla aina lankapuhelin, koska lasten ei pitäisi käyttää kännykkää muuten kuin hätätilanteessa. Vaihtaessasi langattoman nettiyhteyden langalliseen teet itsesi lisäksi palveluksen myös naapureillesi, koska langattomat verkot säteilevät voimakkaasti myös naapuriasuntoihin.<br />
<br />
<br />
<b>Painava kirja</b><br />
<br />
Kokonaisuudessaan Erja Tammisen kirja on painava teos kännyköiden, tukiasemien ja langattoman säteilyn haitoista. Se ei ole yhtä vetävästi kirjoitettu kuin aiemmin arvioimani Devra Davisin kirja, mutta toisaalta teoksessa on sellaista tarkempaa ja yksityiskohtaisempaa tietoa, jota Davisin kirjaa lukiessa jäi välillä kaipaamaan. Langaton teknologia ja terveys -kirja on painava myös konkreettisesti: sen painopaperiksi on valittu turhankin hyvä ja painava paperi, joka sopisi paremmin esimerkiksi esitteen paperiksi. Tästä pienestä kömmähdyksestä huolimatta Tammisen toimittama kirja on laadukas ja tarpeellinen kirja tärkeästä aiheesta. Koostuessaan pääasiassa suomalaisten asiantuntijoiden artikkeleista sen tiedot ovat lähellä suomalaisia.<br />
<br />
<br />
<b>Lopuksi</b><br />
<br />
Tekee mieli sanoa tässä yhteydessä muutama sana lainsäätäjän ja viranomaisten roolista. Nämä eivät mielestäni ole huolehtineet riittävästi siitä, että väestöä suojattaisiin matkapuhelinten, tukiasemien ja langattomien verkkojen säteilyltä. Nykyisillä altistustasoilla herkät ihmiset kärsivät ikävistä oireista. Samalla koko väestö altistetaan niin runsaalle mikroaaltosäteilylle, että se todennäköisesti lisää neurologisia oireita, kuten stressiä, päänsärkyä ja unettomuutta sekä kohottaa aivokasvainriskiä. Kohottaessaan verenpainetta ja vaikuttaessaan endoteeliin matkapuhelinsäteily saattaa lisäksi suurentaa sydäntautiriskiä. Myös eräät epidemiologiset tutkimukset viittaavat sydänoireiden kasvuun altistuneilla.<br />
<br />
Lainsäätäjän ja viranomaisten tulisi paneutua esimerkiksi WHO:n kantaan matkapuhelinsäteilystä mahdollisesti karsinogeenisena sekä Euroopan Neuvoston kannanottoon asiassa, ja niiden tulisi soveltaa varovaisuusperiaatetta, jonka noudattamista monet alan tiedemiehet kannattavat. Myös EU-lainsäädäntö antaa jäsenvaltioilleen mahdollisuuden varovaisuusperiaatteen käyttämisen, kuten <b><a href="http://ww.milieuziektes.nl/Rapporten/D%C3%A4mvik_Johansson2010.pdf" target="_blank">tässä</a></b> tieteellisessä artikkelissa ruotsalaistutkijat hyvin selvittävät.<br />
<br />
Varovaisuusperiaatteen mukaisesti väestön altistusta sähkömagneettiselle säteilylle tulisi vähentää. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tulisi myös huolehtia matkapuhelinteknologiaan ja langattomiin verkkoihin liittyvästä riittävästä tiedottamisesta koko väestölle. Väestön hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen sekä sairauksien ehkäiseminen ovat THL:n tehtäviä, ja jos laitos ei huolehdi riittävästä tiedottamisesta, se ei tältä osin huolehdi tehtävistään. Asia on niin tärkeä, että sitä ei voi ulkoistaa vain Säteilyturvakeskukselle.<br />
<br />
<br />
<b>Viitteitä:</b><br />
<br />
<a href="http://aerzte-und-mobilfunk.net/downloads/abdel-rassoul_2006_neurobehavioral-effects.pdf" target="_blank">Abdel-Rassoul G, et al. Neurobehavioral effects among inhabitants around mobile phone base stations. Neurotoxicology. 2007 Mar;28(2):434-40.</a><br />
<br />
<a href="http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S1383571805000896" target="_blank">Diem E, et al. Non-thermal DNA breakage by mobile-phone radiation (1800 MHz) in human fibroblasts and in transformed GFSH-R17 rat granulosa cells in vitro. Mutat Res. 2005 Jun 6;583(2):178-83.</a><br />
<br />
<a href="http://ww.milieuziektes.nl/Rapporten/D%C3%A4mvik_Johansson2010.pdf" target="_blank">Dämvik M, Johansson O. Health risk assessment of electromagnetic fields: a conflict between the precautionary principle and environmental medicine methodology. Rev Environ Health. 2010 Oct-Dec;25(4):325-33.</a><br />
<br />
<a href="http://www.aerzte-und-mobilfunk.net/downloads/eger-jahn-selbitz-study-2010-english.pdf" target="_blank">Eger H, Jahn M. Specific Health Symptoms and Cell Phone Radiation in Selbitz (Bavaria, Germany)—Evidence of a Dose-Response Relationship. [Käännös alkuperäisestä saksalaistutkimuksesta nimeltään Spezifische Symptome und Mobilfunkstrahlung in Selbitz (Bayern) – Evidenz für eine Dosiswirkungsbeziehung.] Umwelt-Medizin-Gesellschaft, Feb 2010, 130-139</a><br />
<br />
<a href="https://apps.who.int/inf-fs/en/fact263.html" target="_blank">Extremely low frequency fields and cancer. WHO Fact Sheet N° 263, October 2001.</a><br />
<br />
<a href="http://electromagnetichealth.org/wp-content/uploads/2011/10/EBM_Final_v4_10-13-11-1.pdf" target="_blank">Gandhi OP, et al. Exposure limits: the underestimation of absorbed cell phone radiation, especially in children. Electromagn Biol Med. 2012 Mar;31(1):34-51.</a><br />
<br />
<a href="http://www.avaate.org/IMG/pdf/Genius_Lipp_2011.pdf" target="_blank">Genuis SJ, Lipp CT. Electromagnetic hypersensitivity: fact or fiction? Sci Total Environ. 2012 Jan 1;414: 103–12.</a><br />
<br />
<a href="http://electromagnetichealth.org/wp-content/uploads/2010/12/Re-analysis_glioma_uising_Interphone_protocol_Ltr_to_Editor12-17-10.pdf" target="_blank">Hardell L, et al. Re-analysis of risk for glioma in relation to mobile telephone use: comparison with the results of the Interphone international case-control study. Int J Epidemiol. 2011 Aug;40(4):1126-8.</a><br />
<br />
<a href="http://jco.ascopubs.org/content/27/33/5565.full.pdf" target="_blank">Myung SK, et al. Mobile phone use and risk of tumors: a meta-analysis. J Clin Oncol. 2009 Nov 20;27(33):5565-72.</a><br />
<br />
<a href="http://www.wifiinschools.org.uk/resources/Khurana+et+al+2010.pdf" target="_blank">Khurana VG, et al. Epidemiological evidence for a health risk from mobile phone base stations. Int J Occup Environ Health. 2010 Jul-Sep;16(3):263-7.</a><br />
<br />
<a href="http://www.groenlinksemmen.nl/UMTS/navarro_2003.pdf" target="_blank">Navarro EA, et al. The microwave syndrome: a preliminary study in Spain. Electromagn Biol Med. 2003 Oct; 22(2):161-9. </a><br />
<br />
<a href="http://www.wifiinschools.org.uk/resources/Ruediger+2009.pdf" target="_blank">Ruediger HW. Genotoxic effects of radiofrequency electromagnetic fields. Pathophysiology. 2009 Aug;16(2-3):89-102.</a><br />
<br />
<a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/12948762" target="_blank">Santini R, et al. Enquête sur la santé de riverains de stations relais de téléphonie mobile [Symptoms experienced by people in vicinity of base stations: II/ Incidences of age, duration of exposure, location of subjects in relation to the antennas and other electromagnetic factors]. Pathol Biol (Paris). 2003 Sep;51(7):412-5.</a><br />
<br />
<a href="http://www.avaate.org/IMG/pdf/Neuroma_acustico_Japon_20616_fta.pdf" target="_blank">Sato Y, et al. A case-case study of mobile phone use and acoustic neuroma risk in Japan. Bioelectromagnetics. 2011 Feb;32(2):85-93. </a><br />
<br />
<br />
<br />Juhana Harjuhttp://www.blogger.com/profile/17054647455809401203noreply@blogger.com22tag:blogger.com,1999:blog-8247124230321274841.post-39991782827699296212012-06-19T10:40:00.001+03:002012-06-19T23:19:19.501+03:00Sujuvasti kirjoitettu teos kännykkäsäteilyn haitoista<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjEKQr_yTDBSWiowvZNyzqGTxWHcLaCYOwqIhGZYH4AeakK3Jd1cHv6W7d338L_b1ABMG1waYY_aeNohfX-bVKCqIpfX_9zj2VOBpGtLgW-gglmhWNv8Jij8EcbxYR8LYyNDZq2Tbbl32A/s1600/P%C3%A4tkii.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="295" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjEKQr_yTDBSWiowvZNyzqGTxWHcLaCYOwqIhGZYH4AeakK3Jd1cHv6W7d338L_b1ABMG1waYY_aeNohfX-bVKCqIpfX_9zj2VOBpGtLgW-gglmhWNv8Jij8EcbxYR8LYyNDZq2Tbbl32A/s400/P%C3%A4tkii.JPG" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><b>Pätkii! sopii myös kesälukemiseksi </b></td></tr>
</tbody></table>
<br />
Luin peräjälkeen kaksi matkapuhelinsäteilyn ja langattoman teknologian haitoista kertovaa kirjaa. Se oli silmät avaava kokemus.<br />
<br />
Ensimmäinen kirjoista oli yhdysvaltalaisen tutkijan ja kirjailijan, tohtori Devra Davisin teos <b><a href="http://www.greenspot.fi/kustannus/kirjaesittely.html?id=14" target="_blank">Pätkii! Matkapuhelinten terveysvaikutukset — tutkimuksia ja torjuntaa</a></b> (Green Spot 2011). <br />
<br />
Devra Davisin sanomalle antaa painoarvoa se, että hän ei ole aivan kuka tahansa tietokirjailija. Hän on koulutukseltaan filosofian tohtori luonnontieteiden alalta ja kansanterveystieteen maisteri epidemiologian alalta. Hän on tehnyt mittavan elämäntyön akateemisena tutkijana ja Yhdysvaltain julkishallinnossa. Davis on saanut työstään useita palkintoja.
Davis toimi pääkirjoittajana
Kansainvälisessä ilmastopaneelissa, ja hän pääsi myös vuonna 2007
osalliseksi
Nobelin rauhanpalkinnosta yhdessä Al Goren kanssa. Suomessa Davis vieraili viime keväänä ja luennoi Tampereen yliopistossa Tietotekniikka ja yhteiskunta -luentosarjassa.<br />
<br />
<br />
<b>Tutkimusnäytön kokonaisuus osoittaa haittoja</b><br />
<br />
Davisin sujuvasti kirjoitetusta kirjasta piirtyy kuva, että matkapuhelinsäteily on riski ja haitallista, jos katsomme tutkimusnäytön kokonaisuutta. Tutkimusnäyttö on kuitenkin osittain ristiriitaista. Teollisuuden rahoittamissa tutkimuksissa riskiä ei useinkaan ole havaittu. Sen sijaan riippumattomasti rahoitetuissa tutkimuksissa on usein ilmennyt terveydellisiä ongelmia.<br />
<br />
Kokonaisuudessaan kirja maalaa kuvan, jonka mukaan matkapuhelinteollisuus käyttää keinoja, jotka muistuttavat aiempien vuosikymmenten tupakka- ja asbestiteollisuuden käymää viivytystaistelua. Nämä teollisuudenhaarathan pyrkivät eri keinoin kieltämään haitat niin pitkälle kuin mahdollista.<br />
<br />
<br />
<b>Matkapuhelinsäteilyllä on lämpövaikutuksesta riippumattomia haitallisia vaikutuksia</b><br />
<br />
Matkapuhelimet ovat kirjan mukaan pieniä mikroaaltoradioita, jotka levittävät ympäristöönsä mikroaaltouunien kaltaista, mutta huomattavasti heikompaa, pulssimaista sähkömagneettista säteilyä. <br />
<br />
Eräs keskeisistä matkapuhelinteollisuuden käyttämistä keinoista säteilyn haittojen vähättelemisessä on ollut pitää kiinni väitteestä, että kännyköillä ei ole lämpövaikutuksesta riippumattomia haittoja. Monethan meistä ovat voineet havaita, että korvaa alkaa kuumottaa, jos kännykkää on pitänyt pitkään korvaa vasten ja sillä on puhunut pitkään. Tämä kuumotus ei ole ainoa matkapuhelinten säteilyn haitta, vaan lukuisat tutkimukset osoittavat, että kännykkäsäteilyllä on myös muunlaisia haitallisia vaikutuksia.<br />
<br />
<br />
<b>Haitallisia muutoksia solu- ja kudostasolla</b><br />
<br />
Matkapuhelimen käyttöä vastaavan radiotaajuisen säteilyn on osoitettu vahingoittavan solujen DNA:ta, vähentävän siittiöiden määrää ja heikentävän aivoja suojaavaa veri-aivoestettä, jolloin aivoille mahdollisesti haitallisia aineita, kuten kemikaaleja, pääsee kulkeutumaan aivoihin. Langattomien signaalien on lisäksi osoitettu häiritsevän solujen keskinäistä, niin sanottua aukkoliitosviestintää.<br />
<br />
Davisin kirjan jälkeen on julkaistu myös tutkimuksia, joiden mukaan matkapuhelinsäteily vaikuttaa aivojen glukoosiaineenvaihduntaan ja voi häiritä sydämen sykettä.<br />
<b><br /></b><br />
<b>Häiritsevää vaikutusta lapsiin ja nuoriin</b><br />
<b><br /></b><br />
Lapsia ei tietenkään eettisistä syistä voi käyttää oikeina koekaniineina mutta lapset kuitenkin käyttävät kännyköitä, vaikka niiden turvallisuutta varsinkaan heille ei ole osoitettu. Kirjassa referoidussa venäläisessä tutkimuksessa seurattiin 5-12-vuotiaita lapsia. Kännyköitä käyttävillä lapsilla havaittiin enemmän käyttäytymisen ja oppimisen ongelmia kuin muilla. <b><br /></b><br />
Kirjan mukaan lasten matkapuhelinten käyttö alentaa aivojen varalla olevaa kapasiteettia. Sen seurauksena koko kännykänkäyttäjien sukupolvi saattaakin kärsiä päivittäisestä ja vuosikymmeniä kestäneestä kännykänkäytöstä heidän tullessaan keski-ikään, tutkijat arvioivat Davisin kirjan mukaan.<br />
<b><br /></b><br />
<b>Pitkään ja runsaasti käyttävillä enemmän aivosyöpää</b><br />
<b><br /></b><br />
Matkapuhelimien käyttöä tarkastelevien pitkien seurantatutkimusten tulokset ovat jossain määrin ristiriitaisia. Devra Davisin kirjan mukaan on niin, että haittoja ei ole yleensä havaittu teollisuuden rahoittamissa tutkimuksissa. Sen sijaan riippumattomissa, julkisrahoitteisissa tutkimuksissa niitä on havaittu useimmiten. Erot viittaavat siihen, että teollisuus on pyrkinyt esimerkiksi valitsemillaan tutkimusasetelmilla vaikuttamaan tuloksiin.<br />
<br />
Lisäksi on niin, että alle 10 vuotta kestäneissä tutkimuksissa haitat eivät ole tulleet yleensä esille, mutta yli 10 vuotta kestäneissä tutkimuksissa runsaasti matkapuhelinta käyttävillä on havaittu enemmän aivosyöpää varsinkin, jos matkapuhelinta on käytetty runsaasti. Seuranta-ajan vaikutus syövän ilmaantuvuuteen on järkeenkäypää, koska muutenkin tiedetään, että syövän kehittyminen on usein vuosikymmenten pituinen prosessi.<b><br /></b><br />
Lisääntynyttä syöpäriskiä havaitaan jo 10 vuotta kestäneissä tutkimuksissa. Voi aiheellisesti kysyä, paljonko syöpäriski kasvaa niillä käyttäjillä, jotka aloittavat kännykänkäyttönsä jo lapsina ja jatkavat sitä päivittäin esimerkiksi 50 vuoden ajan. Tällaisiin kysymyksiin ei ole vastausta, sillä kautta maailman matkapuhelimet on otettu käyttöön ilman, että niiden turvallisuutta ihmiselle on osoitettu.<br />
<br />
<br />
<b>Tulisi tarkastella tutkimusnäytön kokonaisuutta</b><br />
<br />
Kirjan perusteella muodostuu kuva, että matkapuhelinsäteilyn haitoista on riittävästi näyttöä, jos eri tutkimustyyppien näyttö vedetään yhteen. Kuten kirjassa siteerattu ruotsalainen radiotaajuista säteilyä tutkinut tohtori ja onkologian professori Lennart Hardell sanoo:<br />
<br />
<blockquote class="tr_bq">
"Meidän on tutkittava kaikkea saatavilla olevaa tietoa. Minulle se tarkoittaa, etten pelkästään pohdi, onko meillä riittävästi ihmisillä tehtyjä tutkimuksia. Tiedemmehän, että niiden valmistuminen vie vielä kymmeniä vuosia. Pohdin tarkkaan, mitä voimme jo päätellä eläimillä tehdyistä tutkimuksista, tai tutkimuksista, jotka koskevat lyhytaikaisia vaikutuksia muistiin ja muuhun aivotoimintaan ihmisillä. Sitten nämä kaikki on yhdistettävä havaintoihin, joita saadaan tutkimalla sairastuneita ja tekemällä vertailuja terveisiin. Tutkimuksissani toistuu yhä uudelleen eräs kuvio. Niillä, jotka ovat käyttäneet puhelimia eniten ja kauimmin, on pahanlaatuisempia kasvaimia kuin muilla."</blockquote>
<br />
Kirjan riittävää näyttöä koskeva pohdinta tuo mieleen tilanteen D-vitamiinin kohdalla. Vaikka D-vitamiinin hyödyistä on tukuittain tutkimuksia, suosituksista ja kansanterveydestä vastaavat viranomaiset ovat haluttomia tarkastelemaan näytön kokonaisuutta. On jääty odottamaan jäykästi juuri tietyn tyyppistä näyttöä ennen kuin ollaan valmiita tekemään johtopäätöksiä. Se näkyy samaan aikaan jatkuvasti suurempana sairastavuutena ja korkeampana kuolleisuutena verrattuna siihen, että D-vitamiinitasot olisivat optimitasolla.<br />
<br />
<br />
<b>Sujuvasti kirjoitettu teos</b><br />
<br />
Devra Davisin kirja on erittäin sujuvasti ja paikoitellen viihdyttävästikin kirjoitettu, ja siinä on riittävästi myös asiaa. Kaiken kaikkiaan se toimii erittäin hyvänä johdatuksena matkapuhelinsäteilyn haittoihin, vaikka samaan hengenvetoon on todettava, että teoksessa tunnustetaan täysin myös matkapuhelinten hyödyt. Kirjan suomentanut Jussi Hirvi on tehnyt hyvää työtä, ja kirjaa on helppo lukea lukea myös miellyttävän leipätekstin fontin ansiosta. Suosittelen.<br />
<br />
<br />
<b>Lähteitä ja lisätietoa:</b><br />
<br />
<a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/22268730" target="_blank">Dasdag S, et al. Effect of 900 MHz radio frequency radiation on beta amyloid protein, protein carbonyl, and malondialdehyde in the brain. Electromagn Biol Med. 2012 Mar;31(1):67-74.</a><br />
<br />
<a href="http://www.stuk.fi/sateilytietoa/sateilyn_terveysvaikutukset/matkapuhelin_terveysvaikutus/en_GB/matkapuhelimet/" target="_blank">Effects of mobile telephone radiation. STUK. Päivitetty 24.1.2012.</a><br />
<br />
<a href="http://www.iarc.fr/en/media-centre/pr/2011/pdfs/pr208_E.pdf" target="_blank">IARC classifies radiofrequency electromagnetic field as possibly carcinogenic for humans. International Agency for Reasearch on Cancer. WHO, Press Release N° 208, 31 May 2011.</a><br />
<br />
<a href="http://www.uta.fi/ajankohtaista/yliopistouutiset/ilmoitus.html?id=73566" target="_blank">Korhonen, M. Palkittu tutkija-kirjailija Devra Davis kannustaa kehittämään tekniikkaa kännykkäsäteilyn voittamiseksi. Tampereen yliopisto, 25.4.2012.</a><br />
<br />
<a href="http://www.stuk.fi/stuk/tiedotteet/2009/fi_FI/news_527/" target="_blank">Säteilyturvakeskus: Lasten matkapuhelimen käyttöä on hyvä rajoittaa. STUK 7.1.2009</a><br />
<br />
<a href="http://yle.fi/uutiset/sateilyturvakeskus_rajoittaisi_lasten_kannykan_kayttoa_-_nokia_eri_mielta_rajoituksista/466168" target="_blank">Säteilyturvakeskus rajoittaisi lasten kännykän käyttöä. YLE Uutiset 7.1.2009</a><br />
<br />
<a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/22395787" target="_blank">Yang L, et al. Cellular Neoplastic Transformation Induced by 916 MHz Microwave Radiation. Cell Mol Neurobiol. 2012 Mar 7.</a><br />
<br />Juhana Harjuhttp://www.blogger.com/profile/17054647455809401203noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-8247124230321274841.post-75957906529917723832012-05-22T20:55:00.000+03:002012-05-22T20:55:19.158+03:00Oma kokemus vai tutkimustieto?Oma kokemus vai tutkimustieto ja terveysuutiset — kumpaan pitäisi luottaa? Pohdiskelen tätä ja muutamia muitakin kysymyksiä Aaro Löfin Yksterveysblogiin laatimassani vieraskirjoituksessa. Käy lukemassa <strong><a href="http://www.yksterveysblogi.com/vieraskirjoittajana-juhana-harju-oman-kokemuksen-suhde-tutkimustietoon-kumpaan-voi-luottaa/" target="_blank">tätä klikkaamalla</a></strong>, jos asia kiinnostaa.Juhana Harjuhttp://www.blogger.com/profile/17054647455809401203noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8247124230321274841.post-52610717018314432002012-05-16T08:54:00.001+03:002012-05-16T13:00:51.678+03:00Ärtyvän suolen oireyhtymä (vieraskirjoitus)<div>
<div class="MsoNormal">
</div>
<div class="MsoNormal">
<i>Tämän vieraskirjoituksen laatija on ravitsemusterapeutti Reijo Laatikainen. Hän on aktiivinen ravitsemuskeskustelija, ja monet tuntevat hänet tasokkaasta <b><a href="http://www.pronutritionist.net/category/blogi/" target="_blank">Pronutritionist</a></b>-blogistaan. Reijo on kirjoittanut esimerkiksi sydän- ja verisuonisairauksien, diabeteksen ja vatsavaivojen ehkäisystä ja hoidosta ruokavaliolla. Reijo pitää vastaanottoa Lääkärikeskus Aavassa Helsingissä. Tässä kirjoituksessaan hän valaisee vähän tunnettua aihetta, ärtyvän suolen oireyhtymää.</i><br />
<br />
<br />
Kärsitkö vatsanväänteistä joille et ole keksinyt selvää
syytä? Mieleesi voi tulla keliakia, suolen tulehdukset tai
gluteenisensitiivisyys. Todennäköisempää kuitenkin on, että kyse on
toiminnallisesta vatsavaivasta nimeltä ärtyvän suolen oireyhtymä (Irritable
Bowel Syndrome eli IBS). Ärtyvän suolen oireyhtymää sairastaa Suomessa n. 300
000 henkilöä, ja sen esiintyvyys on aikuisväestössä n. 10 %, kun taas keliakian
1-2 %, tulehduksellisten suolistosairauksien esiintyvyys on korkeintaan 1 % ja
gluteenisensitiivisyyden mahdollisesti n. 2 %. Naisilla ärtyvän suolen
oireyhtymää on ainakin kaksi kertaa useammin kuin miehillä. Ärtyvän suolen
oireita esiintyy myös niillä, joilla keliakia tai tulehduksellinen suolistosairaus
on jo hoidettu perinteisin keinoin ”kuntoon”. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Oireet ja diagnoosi </b></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Ärtyvän suolen oireyhtymän tyypillisiä oireita ovat vaikea
turvotus, vatsakipu tai vaikea epämiellyttävä tunne vatsassa, ummetus- tai
ripulioireet. Leimaa-antavaa on myös oireiden helpottuminen ulostamisen jälkeen
ja epätäydellinen suolen tyhjenemisen tunne. Näitä oireita esiintyy lyhytkestoisesti
lähes kaikilla ihmisillä. Siksi IBS:n diagnostiikassa painotetaankin oireiden kroonistumista
ja kipuoireen jatkuvuutta. Koska kaikki eivät koe kipu, vaan tukalaa tai
voimakasta epämiellyttävää oloa vatsassa, kivun ohella englannin kielessä
käytetään sanaa ”discomfort”. Discomfort voidaan suomentaa voimakkaaksi
epämiellyttäväksi tunteeksi tai tukalaksi oloksi vatsassa. Viralliseen
IBS-diagnoosiin kuuluu vain seuraavat Rooman III kriteerit (kaikki kolme
täytyttävä):<br />
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<ul>
<li>Oireet alkaneet ainakin 6 kuukautta sitten</li>
<li><div>
Kipua tai tukalaa oloa vatsassa on esiintynyt viimeisen kuukauden vähintään kolmena päivänä kuukaudessa</div>
</li>
<li><div>
Vähintään kaksi seuraavasta ehdosta toteutuu:</div>
</li>
</ul>
</div>
<div class="MsoListParagraphCxSpMiddle" style="margin-left: 72.0pt; mso-add-space: auto; mso-list: l4 level2 lfo1; text-indent: -18.0pt;">
<span style="font-family: "Courier New";">o<span style="font-family: "Times New Roman"; font-size: 7pt; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; line-height: normal;">
</span></span>Kipu tai tukala tunne helpottuu ulostamisen
jälkeen</div>
<div class="MsoListParagraphCxSpMiddle" style="margin-left: 72.0pt; mso-add-space: auto; mso-list: l4 level2 lfo1; text-indent: -18.0pt;">
<span style="font-family: "Courier New";">o<span style="font-family: "Times New Roman"; font-size: 7pt; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; line-height: normal;">
</span></span>Kivun tai tukalan tunteen alkaminen ajoittuu
samaan kohtaan kuin ulostuskertojen määrää joko lisääntyy tai vähenee
(ulostusfrekvenssi muuttuu)</div>
<div class="MsoListParagraphCxSpMiddle" style="margin-left: 72.0pt; mso-add-space: auto; mso-list: l4 level2 lfo1; text-indent: -18.0pt;">
<span style="font-family: "Courier New";">o<span style="font-family: "Times New Roman"; font-size: 7pt; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; line-height: normal;">
</span></span>Kivun tai tukalan tunteen alkaminen ajoittuu
samaan kohtaan, kun ulosteen konsistenssissa (ulkonäössä) tapahtuu muutos</div>
<div class="MsoListParagraphCxSpLast">
<br />
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Diagnoosi tähdentää kivun (tai tukalan olon) läsnäoloa ja
häiriöitä ulostamisessa. Vatsan turvottaminen ja ilmavaivat eivät siis riitä
IBS-diagnoosiin. </div>
<div class="MsoNormal">
</div>
<div class="MsoNormal">
<br />
Pelkkä edellä mainittujen oireiden osuminen kohdalle ei
vielä takaa IBS-diagnoosia. On mahdollista, että sairastat pienemmästä todennäköisyydestä
huolimatta keliakiaa tai suoliston tulehdusta. Keliakia voidaan sulkea pois
nopeasti verikokeella, myös apteekista ostettava suomalainen kotimittaustesti on
luotettava. Jos sinulla ei ole keliakiaa, seuraavaksi on varmistuttava, ettei havaittavissa
ole myöskään hälytysmerkkejä (red flags). Hälytysmerkkejä eli viitteitä
elimellisestä sairaudesta ovat:</div>
<div class="MsoNormal">
<ul>
<li>Verta ulosteessa tai vessapaperissa usein</li>
<li><div>
Toistuva tai pitkittynyt kuumeilu</div>
</li>
<li><div>
Jatkuva ripuli tai muutoin erittäin vaikea ripuli</div>
</li>
<li><div>
Vatsavaivojen alkaminen vasta yli 50 vuoden iässä</div>
</li>
<li><div>
Laihtuminen </div>
</li>
<li><div>
Oksentelu ja pahoinvointi</div>
</li>
<li><div>
Anemia</div>
</li>
</ul>
</div>
<div class="MsoNormal">
<br />
Jos hälytysmerkkejä löytyy on hakeuduttava lääkärille
jatkotutkimuksiin, jolloin tulee harkittavaksi esimerkiksi suolen tähystys.
Hälytysmerkkien puuttuessa on todennäköistä, että kyseessä on IBS.</div>
<div class="MsoNormal">
</div>
<div class="MsoNormal">
<br />
Ärtyvän suolen oireyhtymään ei ole tällä hetkellä yhtään
virallisesti indikoitua reseptilääkettä. Joillakin lääkkeillä on saatu
lupaaviakin tuloksia, mutta lopulta ärtyvän suolen oireyhtymän hoito pohjautuu
ravitsemus- ja muihin elämäntapamuutoksiin.<br />
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj2E3hutAJJKJyyS-DeTJ-_Z-HNQ-H5IYfQfd_l2NCsHf3g94p2L_Aj8PuY6RslzanyQ7FCBIHUM_J28FZ4ek9OwRKZJfL1fBXPYVaXrW8oZBzeEvPJ12VbF_flujBscPiSzhQ_SvDbXw8/s1600/Mantelit+ja+p%C3%A4hkin%C3%A4t.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj2E3hutAJJKJyyS-DeTJ-_Z-HNQ-H5IYfQfd_l2NCsHf3g94p2L_Aj8PuY6RslzanyQ7FCBIHUM_J28FZ4ek9OwRKZJfL1fBXPYVaXrW8oZBzeEvPJ12VbF_flujBscPiSzhQ_SvDbXw8/s320/Mantelit+ja+p%C3%A4hkin%C3%A4t.jpeg" width="320" /></a></td></tr>
<tr style="font-family: "Trebuchet MS",sans-serif;"><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><b><span style="font-size: x-small;">Pähkinät ovat terveellisiä ja sopivat pistaasiopähkinöitä lukuunottamatta myös IBS-potilaalle.</span></b></td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Taustaa
ravitsemushoidolle</b></div>
<div class="MsoNormal">
<br />
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Suuri osa ärtyvän suolen oireyhtymäpotilaista yhdistää ruuan
ja juoman vatsan kipuiluun ja muihin oireisiin. IBS:n taudin luonteeseen kuuluu
ja oireiden taustalta löytyy seuraavat fysiologiset muutokset: </div>
<div class="MsoNormal">
<ul>
<li>Alentunut vatsan alueen (viskeraalinen) tuntoaistimus</li>
<li><div>
Lisääntynyt kaasun tuotto paksusuolessa ja mahdollisesi ohutsuolessa</div>
</li>
<li><div>
Häiriöitä suoliston mikrobitasapainossa:</div>
</li>
</ul>
<br />
<div class="MsoListParagraphCxSpMiddle" style="margin-left: 72.0pt; mso-add-space: auto; mso-list: l5 level2 lfo3; text-indent: -18.0pt;">
<span style="font-family: "Courier New";">o<span style="font-family: "Times New Roman"; font-size: 7pt; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; line-height: normal;">
</span></span>Erilainen hyvien ja huonojen bakteerien
tasapaino suolistossa</div>
<div class="MsoListParagraphCxSpMiddle" style="margin-left: 72.0pt; mso-add-space: auto; mso-list: l5 level2 lfo3; text-indent: -18.0pt;">
<span style="font-family: "Courier New";">o<span style="font-family: "Times New Roman"; font-size: 7pt; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; line-height: normal;">
</span></span>Suolistomikrobiston liikakasvu ohutsuolen alueella (Small Intestinal
Bacterial Overgrowth, SIBO)</div>
</div>
<div class="MsoNormal">
<ul>
<li>Matala-asteinen tulehdus suolistossa, joka on lievempioireinen (ei verta jne.) kuin tulehduksellisissa suolistosairauksissa</li>
<li><div>
Suoliston voimakas ja kivulias supistelu (spasmit, ripuli) tai suolen toiminnan laiskistuminen (ummetus)</div>
</li>
</ul>
</div>
<div class="MsoNormal">
Ylläkuvatut ilmiöt luovat pohjan sille, millaista hoitoa
ruokavalion keinoin kannattaa kokeilla, ja mihin oireisiin hoito suunnataan. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Ruokavalio</b></div>
<div class="MsoNormal">
</div>
<div class="MsoNormal">
<br />
Ärtyvän suolen oireyhtymän ruokavaliohoitoa on tutkittu
melko vähän. Vasta viimeisten vuosien aikana on otettu selviä edistysaskelia
oireiden hallinnassa ruokavaliolla. </div>
<div class="MsoNormal">
</div>
<div class="MsoNormal">
<br />
Tutkimusnäyttöä on saatu ja hoitosuosituksiin noussut ns.
FODMAP-hiilihydraattien rajoitus. FODMAP-hiilihydraatit ovat kasvikunnan
tuotteissa epätasaisesti esiintyviä huonosti ohutsuolessa imeytyviä kuitumaisia
hiilihydraatteja. Ne imeytyvät ohutsuolessa huonosti, ainakin kahdesta eri
syystä: </div>
<div class="MsoNormal">
<ul>
<li>Ihmisellä ole entsyymiä niiden pilkkomiseen tai,</li>
<li><div>
Niiden imeytymismekanismit ovat kuljetusproteiinien (esim. GLUT5) osalta vajavaisia</div>
</li>
</ul>
</div>
<div class="MsoNormal">
Koska FODMAP-hiilihydraatit imeytyvät huonosti ohutsuolessa,
ne päätyvät paksusuoleen. Paksusuolen bakteerit tekevät kuitenkin näistä
huonosti imeytyneistä hiilihydraateista selvää käyttämällä eli fermentoimalla
niitä. Siitä nimi FODMAP; Fermentable, Oligo-, Di-, Monosaccharides and
Polyols. Fermentaatio on luonnollinen ja tavallisesti terveyttä edistävä
prosessi, se lisää mm. kylläisyyden tunnetta. IBS-potilaalla tämä prosessi
toimii ikään kuin ylikierroksilla edellä mainituista fysiologista syistä
johtuen. Ylikierroksilla käyvää paksusuolen fermentaatioprosessia voidaan
hillitä
—
ja se tapahtuu nimenomaan FODMAP-hiilihydraatteja rajoittamalla. Samalla
kipu, ulostusfrekvenssi ja turvotus normalisoituu ainakin osittain. </div>
<div class="MsoNormal">
</div>
<div class="MsoNormal">
<br />
FODMAP-hiilihydraatteja ja niiden lähteitä ovat esimerkiksi:<br />
<ul>
<li><div>
Laktoosi laktoosi-intolerantikoilla — <i>maitotuotteet</i></div>
</li>
<li><div>
Ksylitoli, sorbitoli, laktitoli, maltitoli, mannitoli ja isomalti — <i>Luumu ja muut kivelliset hedelmät, omena, sienet, purukumit, pastillit, monet kevyt- tai diabeetikon ”sokton” tuotteet </i></div>
</li>
<li><div>
Frukto-oligosakkaridi (FOS), galakto-ologisakkaridi (GOS), raffinoosi, inuliini — <i>Vehnä, ruis, ohra, palkokasvit, sipulit, kaalikasvit, jotkin hedelmät (esim. vesimeloni, persikka), jogurtit joihin on lisätty kuitua</i></div>
</li>
<li><div>
Fruktoosi ylimäärässä suhteessa glukoosiin — <i>Hunaja, omena, mango, päärynä, vesimeloni</i><br />
<br /></div>
</li>
</ul>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgLABvZf3s0aAjBfKPBX3_DDXtVn7tA5pS51aMuCmTFA1Pr4QwqkgNVt6qTTeHDWAQw9rzItescCesY2gXKwC_x2MW1GMfLpByOABnu1yGF9zddg-r8R0NS5FqEkU6HoKsi_acv7QWjkIM/s1600/Leip%C3%A4.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="267" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgLABvZf3s0aAjBfKPBX3_DDXtVn7tA5pS51aMuCmTFA1Pr4QwqkgNVt6qTTeHDWAQw9rzItescCesY2gXKwC_x2MW1GMfLpByOABnu1yGF9zddg-r8R0NS5FqEkU6HoKsi_acv7QWjkIM/s400/Leip%C3%A4.jpeg" width="400" /></a></td></tr>
<tr style="font-family: "Trebuchet MS",sans-serif;"><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><b><span style="font-size: x-small;">Leipä ja yleensä viljat on yleinen vatsaoireiden aiheuttaja. On kuitenkin todennäköistä, että oireet aiheutuvat muusta kuin gluteenista. FODMAP-hiilihydraatit ovat mahdollinen syyllinen.</span></b></td></tr>
</tbody></table>
<br />
FODMAP-hiilihydraattien rajoittaminen on kliinisissä
tutkimuksissa lievittänyt suolisto-oireita noin kolmella potilaalla neljästä. </div>
<div class="MsoNormal">
</div>
<div class="MsoNormal">
<br />
Rajoituksen tehoa on tutkittu vielä melko vähän, mutta
nykyinen näyttö on riittänyt esimerkiksi siihen, että vuonna 2012 julkaistu
Iso-Britannian IBS:n ravitsemushoitosuositus IBS:ssä kannustaa FODMAP-hiilihydraattien
rajoittamiseen, jos FODMAP-hiilihydraattien saanti on korkeata (kuten se
yleensä on terveellisesti syövillä henkilöillä). FODMAP-rajoitus ei kuitenkaan
tämän päivän tiedon mukaan paranna
tautia, vaan se on silkkaa oireiden hallintaa. </div>
<div class="MsoNormal">
</div>
<div class="MsoNormal">
<br />
Luonnollisesti rajoitus tehoaa vain jos ruokavaliota noudatetaan.
FODMAP-rajoituksen toteuttaminen vaatii asiaan ja sopiviin ruokiin perehtyneen
ravitsemusterapeutin ohjausta. Tämä on tärkeää paitsi oireita aiheuttavien
elintarvikkeiden tunnistamisen vuoksi, myös ruokavalion ravitsemuksellisen
riittävyyden turvaamiseksi. Menetelmä ei vaadi FODMAP-hiilihydraattien
täydellistä ja tunnontarkkaa rajoittamista, sellaisesta saattaa syntyä
häiriintynyttä syömistä ja stressiä, mikä pahentaa oireita. Tarkoitus on
leikata FODMAP-kuormaa n. 80 % päivää kohden (10 g /pv sen sijaan että
käytettäisiin tavanomainen 50 g/pv). </div>
<div class="MsoNormal">
</div>
<div class="MsoNormal">
<br />
Jos FODMAP-rajoitus ei tehoa viimeistään 2 kuukaudessa, on
rajoitus purettava. Myös rajoituksen toimiessa on ruokavaliota laajennettava,
jotta löytyy yksilöllisesti riittävän laaja ja monipuolinen ruokavalio. </div>
<div class="MsoNormal">
</div>
<div class="MsoNormal">
<br />
Muista ruokavalioista ei ole vuonna 2012 julkaistun
brittiläisen systemoidun kirjallisuuskatsauksen perusteella selvää tieteellistä
näyttöä. </div>
<div class="MsoNormal">
</div>
<div class="MsoNormal">
<b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><br /></b><br />
<b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Probiootti</b></div>
<div class="MsoNormal">
</div>
<div class="MsoNormal">
<br />
IBS:ssä suolen mikrobitasapaino on häiriintynyt. Onkin osoitettu,
että jotkin, vaan ei kaikki, probiootit voivat vähentää oireita lumelääkkeeseen
nähden. Teho ei ole kovin dramaattinen, mutta vaikuttaa siltä, että ilmavaivat,
turvotus ja nuoremmilla potilailla myös kipu voi jossain määrin helpottua.
Tutkimuksissa tehokkaiksi todettuja probiootteja ovat: <br />
<ul>
<li><div>
Activia-jogurtti ummetuspainotteisessa IBS:ssä</div>
</li>
<li><div>
Gefilus tai muu pelkästään Lactobacillus r. GG bakteerikantaa sisältävä valmiste lasten IBS:ssä</div>
</li>
<li><div>
VSL#3 aikuisten IBS:ssä</div>
</li>
<li><div>
Valion Olo –jogurtin bakteeriyhdistelmä aikuisten IBS:ssä. Tätä bakteeriyhdistelmää on tutkittu ilman Olo-jogurtista löytyvää GOS:ia. GOS on yhdessä tutkimuksessa lievittänyt pienellä (3,5 g/pv)</div>
</li>
</ul>
Probiootin teho pitäisi näkyä 4 viikossa. Jos tehoa ei
ilmaannu, probiootin voi lopettaa. </div>
<div class="MsoNormal">
</div>
<div class="MsoNormal">
<b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><br /></b><br />
<b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Liukeneva kuitu</b></div>
<div class="MsoNormal">
</div>
<div class="MsoNormal">
<br />
Yleinen kuidun saannin lisääminen on yksi tavallisimpia
virheohjeita IBS:n hoidossa. Liukenematon vehnän lese ei auta yleisoireisiin
lainkaan. Se saattaa helpottaa ummetusta, mutta pahentaa monien potilaiden
turvotusta ja kipuoireita. </div>
<div class="MsoNormal">
</div>
<div class="MsoNormal">
<br />
Varsin tavanomaista on suositella liukenevaa kuitua, kuten
kaurassa, hedelmissä jne. Hedelmien syönnin summittainen lisääminen voi kuitenkin
johtaa FODMAP-hiilihydraattien saannin selvään lisääntymiseen ja oireiden
pahenemiseen. Lisäksi on huomattava, että FODMAP-hiilihydraatit kuuluvat
liukeneviin kuituihin. Siksi ohjeistus lisätä liukenevan kuidun saantia ei ole
myöskään tarpeeksi tarkka. </div>
<div class="MsoNormal">
</div>
<div class="MsoNormal">
<br />
On kaksi liukenevan kuidun alalajia, joista on näyttöä IBS:n
hoidossa: psyllium (isphagula) ja rouhittu pellavansiemen. Psylliumia on
tutkittu selvästi enemmän ja sen teho on todistettu suhteessa lumeeseen tai
muuhun vertailuhoitoon. Yhden tutkimuksen mukaan rouhittu pellavansiemen
suurina annoksina voi olla tehokkaampi kuin psyllium ummetusoireisten
IBS-potilaiden ummetuksen ja tukalan olon helpottamisessa. Pellavansiemenestä
on kuitenkin vain tämä yksi kliininen tutkimus IBS:ssä, eikä sitä suositella
raskaana oleville tai imettäville naisille (vähäisen) kadmiumin ja
syaanivetyriskin vuoksi. </div>
<div class="MsoNormal">
</div>
<div class="MsoNormal">
<b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><br /></b><br />
<b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Piparminttuöljy</b></div>
<div class="MsoNormal">
</div>
<div class="MsoNormal">
<br />
Piparminttuöljy relaksoi sileää lihasta salpaamalla
kalsium-kanavia. Piparminttuöljyn aiheuttama suolen sileän lihaksen relaksaatio
johtaa peristaltiikan vähenemiseen ja spasmien laukeamiseen.
Piparminttuöljykapselit vähentävätkin IBS -potilaiden kipu ja turvotusoireita.
Joissakin tutkimuksissa myös ripuli-oireisto on vähentynyt. Piparminttuöljy<i style="mso-bidi-font-style: normal;">tippojen</i> käyttö voi periaatteessa auttaa
myös, mutta ne voivat lisätä ylävatsa- ja närästysoireita. Tippojen vaikutus
alkaa liian aikaisin ruuansulatuskanavassa, kun taas kapselit liukenevat ja
vaikuttavat suolistossa. Kapselit ovat siis suositeltava valmistemuoto, mutta
niitä ei ole yleisesti saatavilla Suomessa (14.5.2012).</div>
<div class="MsoNormal">
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhMNo8_V8XRJRrsde5Vs9WKBmmIjXhyphenhyphen9BNwbdpJSmGjItOWypQeM1XMul-7rJP2Yy-OSNb5EF7nCQz6Ya2-mrkplskzEMi0i2SESmwkAwaOdHS40Cspo_zjLH5JZ2iK8ZsoEbtiAaqJNlU/s1600/Lasit+ja+pullot.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhMNo8_V8XRJRrsde5Vs9WKBmmIjXhyphenhyphen9BNwbdpJSmGjItOWypQeM1XMul-7rJP2Yy-OSNb5EF7nCQz6Ya2-mrkplskzEMi0i2SESmwkAwaOdHS40Cspo_zjLH5JZ2iK8ZsoEbtiAaqJNlU/s1600/Lasit+ja+pullot.jpeg" /></a></td></tr>
<tr style="font-family: "Trebuchet MS",sans-serif;"><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><b><span style="font-size: x-small;">Alkoholi, kofeiini- ja hiilihappopitoiset juomat eivät sovi ärtyvän suolen oireyhtymässä. Säännölliset ja terveelliset elämäntavat auttavat oireiden hallinnassa.</span></b></td></tr>
</tbody></table>
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Lopuksi </b></div>
<div class="MsoNormal">
</div>
<div class="MsoNormal">
<br />
Ärtyvän suolen oireyhtymä heikentää elämän laatua, kuten
migreeni, astma tai diabetes. Vaikka IBS ei lisääkään syövän tai
tulehduksellisen suolistosairauden tai kuoleman riskiä, on monien oireista
kärsivien elämä vaikeutunut merkittävästi. Sairaus aiheuttaa töistä poissaoloja
ja merkittäviä taloudellisia kustannuksia.</div>
<div class="MsoNormal">
</div>
<div class="MsoNormal">
<br />
Edellä mainitut hoidot eivät nykytiedon mukaan ole pysyvä
parannuskeino, mutta niitä <i style="mso-bidi-font-style: normal;">porrastetusti</i>
kokeilemalla useimmat saavat jonkinasteista apua oireisiinsa. Oireiden hallinta
pettää tyypillisesti esimerkiksi vaikeissa elämäntilanteissa ja muutoin
epäsäännöllisen elämän aikana. IBS-potilaan perushoitoon kuuluukin säännöllinen
liikunta, pienet säännölliset ateriat, erittäin rasvaisen ruuan välttäminen,
hiilihapollisten ja kofeiinia sisältävien juomien vähentäminen ja alkoholin
käytön rajoittaminen sekä säännölliset yöunet. Jo pienikin alkoholin käyttö
sekoittaa suoliston bakteerikantaa ja lisää suolen läpäisevyyttä. </div>
<div class="MsoNormal">
</div>
<div class="MsoNormal">
<br />
Terveydenhuoltohenkilöstö ei ole vielä laajasti tietoinen
yllämainittujen keinojen tehokkuudesta IBS:n hoidossa, mutta
ravitsemusterapeuttien kattava koulutus FODMAP-rajoituksen toteuttamiseen on
juuri alkamassa Suomessa. </div>
<div class="MsoNormal">
</div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: xx-small;"><span style="font-family: "Trebuchet MS", sans-serif;"><br /></span></span><br />
<span style="font-family: "Trebuchet MS", sans-serif;"><span style="font-size: x-small;">Kuvat: Bigstockphoto, oikeudet Reijo Laatikaisella</span></span></div>
<div class="MsoNormal">
</div>
<div class="MsoNormal">
</div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "Arial", "Helvetica", sans-serif;"><br /></span><br />
<span style="font-family: "Arial", "Helvetica", sans-serif;"><b>Lähteet:</b></span><br />
<span style="font-family: "Arial", "Helvetica", sans-serif;"><br /></span></div>
<span style="font-family: "Arial", "Helvetica", sans-serif;">
</span><br />
<div class="MsoNormal" style="mso-layout-grid-align: none; mso-pagination: none; text-autospace: none;">
<a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2583392"><span lang="EN-US" style="color: #5c770f;"><span style="font-family: "Arial", "Helvetica", sans-serif;">Ford et al.</span></span></a><span lang="EN-US" style="color: #444444;"><span style="font-family: "Arial", "Helvetica", sans-serif;"> Effect of fibre, antispasmodics, and
peppermint oil in the treatment of irritable bowel syndrome: systematic
review and meta-analysis. BMJ 2008;337:a231</span></span><br />
<span lang="EN-US"><span style="font-family: "Arial", "Helvetica", sans-serif;"><br /></span></span><br />
<a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/17217453"><span lang="EN-US"><span style="font-family: "Arial", "Helvetica", sans-serif;">Gibson P et al.</span></span></a><span lang="EN-US" style="color: #141413;"><span style="font-family: "Arial", "Helvetica", sans-serif;"> Review article: fructose malabsorption and the bigger
picture. Aliment Pharmacol Ther 2007; 25:349–363</span></span><br />
<span lang="EN-US"><span style="font-family: "Arial", "Helvetica", sans-serif;"><br /></span></span><br />
<a href="http://www.nature.com/ajg/journal/v107/n5/abs/ajg201249a.html"><span lang="EN-US"><span style="font-family: "Arial", "Helvetica", sans-serif;">Gibson P &Shepherd S</span></span></a><span lang="EN-US" style="color: #444444;"><span style="font-family: "Arial", "Helvetica", sans-serif;">. Food Choice as a Key Management Strategy
for Functional Gastrointestinal Symptoms. Am J Gastroenterol advance online
publication, 10 April 2012; doi:10.1038/ajg.2012.49</span></span><br />
<span lang="EN-US"><span style="font-family: "Arial", "Helvetica", sans-serif;"><br /></span></span><br />
<a href="http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-10-6100-4"><span lang="EN-US"><span style="font-family: "Arial", "Helvetica", sans-serif;">Hillilä Markku</span></span></a><span lang="EN-US" style="color: #444444;"><span style="font-family: "Arial", "Helvetica", sans-serif;">. Väitöstutkimus “Irritable bowel syndrome in the
general population: epidemiology, comorbidity and societal costs” tarkastettu
12.3.2010 Helsingin yliopistossa.</span></span><br />
<span lang="EN-US" style="color: #5c770f;"><span style="font-family: "Arial", "Helvetica", sans-serif;"><br /></span></span><br />
<a href="http://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/36130/pathophy.pdf?sequence=1"><span lang="EN-US" style="color: #5c770f;"><span style="font-family: "Arial", "Helvetica", sans-serif;">Kajander Kajsa</span></span></a><span lang="EN-US" style="color: #444444;"><span style="font-family: "Arial", "Helvetica", sans-serif;">. Doctoral dissertation
“Pathophysiological factors of irritable bowel syndrome, and the effects of
probiotic supplementation”. Faculty of Medicine of the University of Helsinki.
March 14th, 2008.</span></span><br />
<span lang="EN-US" style="color: #5c770f;"><span style="font-family: "Arial", "Helvetica", sans-serif;"><br /></span></span><br />
<a href="http://www.aafp.org/afp/2007/0401/p1027.html"><span lang="EN-US" style="color: #5c770f;"><span style="font-family: "Arial", "Helvetica", sans-serif;">Kligler B, Chaudhary S</span></span></a><span lang="EN-US" style="color: #444444;"><span style="font-family: "Arial", "Helvetica", sans-serif;">. Peppermint oil. Am Fam Physician.
2007;75:1027-30.</span></span><br />
<span lang="EN-US" style="color: #5c770f;"><span style="font-family: "Arial", "Helvetica", sans-serif;"><br /></span></span><br />
<a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/22489905"><span lang="EN-US" style="color: #5c770f;"><span style="font-family: "Arial", "Helvetica", sans-serif;">McKenzie YA, Alder A, Anderson W </span></span></a><span lang="EN-US" style="color: #444444;"><span style="font-family: "Arial", "Helvetica", sans-serif;">et al. British Dietetic Association
evidence-based guidelines for the dietary management of irritable bowel
syndrome in adults. J Hum Nutr Diet. 2012 Apr 10. doi:
10.1111/j.1365-277X.2012.01242.x.</span></span><br />
<span lang="EN-US"><span style="font-family: "Arial", "Helvetica", sans-serif;"><br /></span></span><br />
<a href="http://ctnr.newcenturyhealthpublishers.com/about/issue_2_2.php#6"><span lang="EN-US"><span style="font-family: "Arial", "Helvetica", sans-serif;">Tarpila S et al</span></span></a><span lang="EN-US" style="color: #444444;"><span style="font-family: "Arial", "Helvetica", sans-serif;">. Efficacy of ground flaxseed on constipation in
patients with irritable bowel syndrome. Current Topics in Nutraceutical Research
2004;2:119-125</span></span></div>
<span style="font-family: "Arial", "Helvetica", sans-serif;">
</span><br />
<div class="MsoNormal">
</div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="EN-US"><br /></span><br />
<span lang="EN-US"><br /></span><br />
<span lang="EN-US"><o:p><br /></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
</div>
</div>Juhana Harjuhttp://www.blogger.com/profile/17054647455809401203noreply@blogger.com8tag:blogger.com,1999:blog-8247124230321274841.post-48804536677905633222012-05-11T09:41:00.001+03:002012-05-12T13:12:49.597+03:00Maidon rikastaminen kalsiumilla — onko siinä järkeä?Maitotuotteiden myyminen modifioimattomina terveellisinä luonnontuotteina ei ilmeisesti tarjoa tarpeeksi hyvää kasvua ja katetta meijeriteollisuudelle. Myynnin ja voiton maksimoimiseksi sen täytyy siksi kehitellä jatkuvasti uusia tuotteita, jotka perustuvat tavalla tai toisella kuluttajien miellyttämiseen.<br />
<br />
Muutaman vuosikymmenen meijeriteollisuus kehitteli ylimakeita jogurtteja ja muita maitotuotteita. Niitä on tarjolla yhä vieläkin, mutta kritiikki niitä kohtaan on kasvussa, koska liiallisen sokerin haitat ovat hyvin tiedossa. Trendien kääntyessä meijeriteollisuus on alkanut modifioida maitotuotteita muulla tavoin. Kun osa kuluttajista käyttää yhä rasvattomia maitotuotteita, on kätevää, että maitorasvan ylimäärä voidaan tunkea esimerkiksi normaalia rasvamäärää paljon rasvaisempiin "turkkilaisiin" ja "kreikkalaisiin" jogurtteihin.<br />
<br />
Viime aikoina meijeriteollisuus on alkanut enenevässä määrin täydentää maitotuotteita lisäkalsiumilla ja lisäproteiinilla — ikään kuin kalsium ja proteiini olisivat ravintoaineita, joita suomalaisesta ruokavaliosta puuttuu. Esimerksi Valiolla on Plus-tuotesarjansa, jossa on 50 prosenttia enemmän kalsiumia ja proteiinia. Valion tuotesivulla esitettyjen väitteiden mukaan ne sisältävät "enemmän tärkeitä ravintoaineita luuston ja lihasten hyvinvointiin". Valio väittää Plus-maidon olevan "entistä parempi maito luustolle ja lihaksille".<br />
<br />
Maallikosta voi tuntua upealta, jos luustolle ja lihaksille tarkoitettuja ravintoaineita saadaan enemmän. Mutta tarkastellaanpa asiaa lähemmin. Onko todella niin, että ylimäärä kalsiumia ja maitoproteiinia on hyväksi? Tarvitsemmeko lisää kalsiumia ja maidon proteiinia? Onko niin, että "too much of a good thing can be wonderful", kuten amerikkalainen elokuvatähti Mae West joskus sanoi?<br />
<br />
<br />
<b>Kalsiumin ylimäärä ei vähennä murtumariskiä</b><br />
<br />
Pohjoismaisen ruokavaliomallin erityispiirre verrattuna maailman muihin ruokavalioihin on maitotuotteiden runsas käyttö. Niinpä suomalaiset saavatkin kalsiumia ravinnostaan keskimäärin riittävästi. Virallisissa suomalaisissa ravitsemussuosituksissa todetaan:<br />
<br />
<blockquote class="tr_bq">
”Suomalaisten kalsiumin saanti on suosituksiin nähden runsasta, miehillä keskimäärin 1187 mg/vrk ja naisilla 971 mg/vrk. Myös lasten, nuorten ja vanhusten kalsiumin saanti on runsasta." </blockquote>
<br />
Edelleen suosituksissa arvioidaan:<br />
<br />
<blockquote class="tr_bq">
"Kalsiumin vähäisen saannin ja osteoporoosin yhteys on edelleen epäselvä. Kalsiumin niukkuus ruokavaliossa on tuskin päätekijä osteoporoosin kehittymisessä, vaan mm. perimä ja liikunta vaikuttavat siihen."</blockquote>
<br />
Kalsiumin saannin korostaminen osteoporoosin ehkäisyssä olisi paikallaan, jos suomalaisten kalsiumin saanti olisi yleisesti liian vähäistä. Siitä huolimatta, että kalsiumin saanti on yleisesti riittävää, mainonnassa suomalaisille toitotetaan kalsiumia ja maitotuotteita pääasiallisena keinona torjua osteoporoosia.<br />
<br />
Maailman arvostetuimpiin kuuluva ravitsemustutkija, Harvardin professori Walter C. Willett kirjoittaa asiasta näin:<br />
<br />
<blockquote class="tr_bq">
”Monien länsimaiden ravitsemussuosituksissa puhutaan runsaan maitotuotteiden käytön puolesta, mitä perustellaan tavallisimmin niiden korkealla kalsiumpitoisuudella sekä osteoporoosin ja murtumien vähentämisellä. Kuitenkin suurimmat murtumariskit ovat maissa, joissa kalsiumin saanti on korkeaa. Suuret seurantatutkimukset eivät ole myöskään osoittaneet yhtäpitävästi, että maitotuotteita paljon käyttävillä olisi vähäisempi murtumien riski. Kalsium on välttämätön ravintoaine, mutta luun tarvitsemaa määrää on luultavasti liioiteltu tukeutumalla lyhytaikaisiin tutkimuksiin.”</blockquote>
Lisäksi satunnaistettujen ja kontrolloitujen tutkimusten meta-analyysissä eli aiempien tutkimusten koosteessa pelkän kalsiumlisän on osoitettu <i>lisäävän</i> murtumariskiä (<a href="http://www.ajcn.org/content/86/6/1780.long" target="_blank">Bischoff-Ferrari, et al. 2007</a>).<br />
<br />
Näkemykseni onkin, että kalsiumin saannin tuputtaminen väestölle yleensä ei ole paikallaan. Sen sijaan on totta, että kalsiumin liian vähäisen saannin ryhmiä on olemassa. Kalsiumin liian vähäinen saanti (alle 700 mg päivässä) <i>on</i> riski luustolle. Maitoa korvaaviin soijamaitoihin, soijajogurtteihin ja kauramaitoihin on kuitenkin lisätty kalsiumia. Sen vuoksi kalsiumin liian vähäisestä saannnista kärsivät lähinnä vain ne harvat raakaravintoa syövät vegaanit, jotka eivät käytä kalsiumilla täydennettyjä maitoa korvaavia juomia tai kalsiumlisää. He eivät kuitenkaan kuulu kalsiumilla täydennettyjen maitotuotteiden kuluttajakohderyhmään, koska he eivät halua käyttää maitotuotteita.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhRCiVfmiw11dFfffyvCDYXvsUhk-A9gUCB8Jba0pVb52p_VdRmbFIdEQ3YDR9Nh2vqeEE2BbznlQB6RJXY43MHX4_HKAR2ld9vXw6wXFIm6h-OgmmkPGU4KYsI7iQRFskPzakocGO5Mss/s1600/Aorta+ja+lonkkavaltimoiden+kalkkiutumia.+Utrechtin+yliopiston+sivulta..jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhRCiVfmiw11dFfffyvCDYXvsUhk-A9gUCB8Jba0pVb52p_VdRmbFIdEQ3YDR9Nh2vqeEE2BbznlQB6RJXY43MHX4_HKAR2ld9vXw6wXFIm6h-OgmmkPGU4KYsI7iQRFskPzakocGO5Mss/s400/Aorta+ja+lonkkavaltimoiden+kalkkiutumia.+Utrechtin+yliopiston+sivulta..jpg" width="300" /></a></td></tr>
<tr style="font-family: "Trebuchet MS",sans-serif;"><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: xx-small;"><b>Liiallinen kalsiumin saanti ruokavaliosta ja/tai ravintolisistä voi lisätä aortan ja verisuonten kalkkiutumista. Vaaleat alueet ovat verisuonten kalkkiutumisia. </b>Kuva Utrecthin yliopiston sivuilta.</span></td></tr>
</tbody></table>
<br />
<b>Liiallinen kalsiumin saanti kohottaa sydäninfarktiriskiä</b><br />
<br />
Sen lisäksi, että liiallisesta kalsiumista ei ole hyötyä luustolle, se voi myös kohottaa sydäntapausten riskiä, kuten British Medical Journalissa vuoden 2008 alussa julkaistu satunnaistettu ja lumekontrolloitu tutkimus paljastaa.<br />
<br />
Tutkittavat olivat iäkkäitä mutta terveitä naisia, jotka saivat kalsiumia ruokavaliostaan noin 850 milligrammaa eli hieman vähemmän kuin suomalaisnaiset saavat. <b>1 000 milligramman kalsiumlisä kohotti heillä sydäninfarktiriskin peräti kaksinkertaiseksi lumevalmistetta saaneisiin verrattuna. </b>Tulokset viittaavat vahvasti siihen, että runsas kalsiumin saanti voi olla haitallista sydän- ja verenkiertoelimistölle.<br />
<br />
Asialle saatiin vielä vahvistusta kesällä 2010 British Medical Journalissa julkaistusta meta-analyysistä eli aiempien tutkimusten yhteenvedosta. Sen mukaan <b>kalsiumlisän käyttö oli yhteydessä noin 85 prosenttia suurempaan sydäninfarktiriskiin niillä tutkituista, joiden kalsiumin saanti ruokavaliosta oli jo riittävää</b> eli vähintään 800 milligrammaa päivässä. Kalsiumlisästä ei sen sijaan ollut haittaa niille, joiden kalsiumin saanti ravinnosta jäi alle 800 milligramman. <br />
<br />
Kalsiumin sydäninfarktiriskiä lisäävä vaikutus voi aiheutua siitä, että kalsium kohottaa veren seerumin kalsiumtasoja. Pidempään jatkuvana se puolestaan voi lisätä verisuonten ja sydämen aortan kalkkiutumista
—
kalsiumin kertymistä verisuonten ja aortan seinämiin
—
varsinkin jos samanaikainen <a href="http://ruohikolla.blogspot.com/search/label/K2-vitamiini" target="_blank"><b>K2-vitamiinin</b></a> saanti on vähäistä. Tutkijat toteavatkin, että jos kalsiumia saadaan hyvin runsaasti, sen "sydäninfarktia kohottava riski voi painaa vaa'assa enemmän kuin ne hyödyt, joita kalsiumista on luustolle.”<br />
<br />
<br />
<b>Maitotuotteet ja rintasyöpäriski</b><br />
<br />
Joskus on epäilty, että maitotuotteet lisäisivät rintasyöpäriskiä. Asia on päinvastoin: useissa pitkissä seurantatutkimuksissa, myös parissa suomalaisessa, maitotuotteiden runsaahko käyttö ja kalsiumin saanti maitotuotteista on ollut yhteydessä tilastollisesti merkitsevästi pienempään rintasyöpäriskiin.<br />
<br />
Maitotuotteiden käytöstä ja maidon kalsiumista on siis apua rintasyövän ehkäisyssä. Suomalaisillakin naisilla on kuitenkin tilastokeskuksen vuoden 2009 tietojen mukaan lähes seitsemän kertaa suurempi riski kuolla sepelvaltimotautiin, jonka riskitekijä liiallinen kalsium on. Siksi kalsiumin ylenmääräisessä nauttimisessa ei luultavasti ole mitään järkeä.<br />
<br />
<br />
<b>Suositukseni</b><br />
<br />
Maitotuotteet ovat hyvä ja kätevä kalsiumin lähde ruokavaliossa. Maitotuotteiden kohtuukäyttö — noin kaksi annosta päivässä — on terveellistä niille, joille maitotuotteet sopivat. Suomalaisten kalsiumin saanti on yleisesti ottaen riittävällä tasolla. Jos kalsiumia kuitenkin saadaan liikaa, siitä voi olla haittaa sydämelle ja verisuonille. Siksi kalsiumilla täydennetyissä maitotuotteissa ei ole järkeä.<br />
<br />
Suunnittelen artikkelille myös seuraavaa osaa, jossa aikomuksenani on
tarkastella sitä, onko terveyden kannalta järkevää lisätä
maitotuotteisiin ylimääräistä maitoproteiinia.<br />
<br />
<br />
<div style="font-family: Arial,Helvetica,sans-serif;">
<b>Viitteet:</b></div>
<div style="font-family: Arial,Helvetica,sans-serif;">
<br /></div>
<div style="font-family: Arial,Helvetica,sans-serif;">
<a href="http://www.ajcn.org/content/86/6/1780.long" target="_blank">Bischoff-Ferrari HA, et al. Calcium intake and hip fracture risk in men and women: a meta-analysis of prospective cohort studies and randomized controlled trials. Am J Clin Nutr. 2007 Dec;86(6):1780-90.</a><br />
<br />
<a href="http://www.bmj.com/content/342/bmj.d2040" target="_blank">Bolland MJ, et al. Calcium supplements with or without vitamin D and risk of cardiovascular events: reanalysis of the Women's Health Initiative limited access dataset and meta-analysis. BMJ. 2011 Apr 19;342:d2040.</a><br />
<br />
<a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/20671013%20" target="_blank">Bolland MJ et al. Effect of calcium supplements on risk of myocardial infarction and cardiovascular events: meta-analysis. BMJ 2010;341:c3691.</a></div>
<div style="font-family: Arial,Helvetica,sans-serif;">
<br /></div>
<div style="font-family: Arial,Helvetica,sans-serif;">
<a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/18198394%20" target="_blank">Bolland MJ et al. Vascular events in healthy older women receiving calcium supplementation: randomised controlled trial. BMJ. 2008 Jan 15. </a></div>
<div style="font-family: Arial,Helvetica,sans-serif;">
<br /></div>
<div style="font-family: Arial,Helvetica,sans-serif;">
<a href="http://ec.europa.eu/nuhclaims/" target="_blank">EU Register on nutrition and health claims. Directorate General for Health & Consumers. Tarkistettu 29.4.2012.</a> </div>
<div style="font-family: Arial,Helvetica,sans-serif;">
<br /></div>
<div style="font-family: Arial,Helvetica,sans-serif;">
<a href="http://www.atenakustannus.fi/kirjat/kirja/371" target="_blank">Harju J. Luusto lujaksi elämäntavoilla. Atena 2011.</a></div>
<div style="font-family: Arial,Helvetica,sans-serif;">
<br /></div>
<div style="font-family: Arial,Helvetica,sans-serif;">
<a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/17278090" target="_blank">Mitrou PN, et al. A prospective study of dietary calcium, dairy products and prostate cancer risk (Finland). Int J Cancer. 2007 Jun 1;120(11):2466-73.</a><br />
<br />
<a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/19178652" target="_blank">Sabbagh Z, Vatanparast H. Is calcium supplementation a risk factor for cardiovascular diseases in older women? Nutr Rev. 2009 Feb;67(2):105-8.</a></div>
<div style="font-family: Arial,Helvetica,sans-serif;">
<br /></div>
<div style="font-family: Arial,Helvetica,sans-serif;">
<a href="http://www.valio.fi/tuotteet/artikkeli/katso-miten-erinomainen-valio-maito-plus-on/" target="_blank">Valio Plus -tuotteiden tuotesivu. Käyty 29.4.2012.</a></div>
<div style="font-family: Arial,Helvetica,sans-serif;">
<br /></div>
<div style="font-family: Arial,Helvetica,sans-serif;">
<a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/18296289" target="_blank">Willett WC. Overview and perspective in human nutrition. Asia Pac J Clin. Nutr 2008;17(S1):1-4.</a></div>Juhana Harjuhttp://www.blogger.com/profile/17054647455809401203noreply@blogger.com40tag:blogger.com,1999:blog-8247124230321274841.post-70108411405752879102012-04-23T09:12:00.000+03:002017-01-28T11:04:26.727+02:00Onko tauriini tarpeellista?<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr align="left"><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEghKxJR8kwIffJgOacmCpEo6LgUve4T-RDIhs8lyZroSBEF7pCsOmvXmG7fx2RxsmPpNeirwJqUB82moEk9hGcZEFpqizV4q7COuWO7osDm9yEP7QN2KiSqxpwgcSt5E09YBZc-vd-4odc/s1600/Kampasimpukka.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="371" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEghKxJR8kwIffJgOacmCpEo6LgUve4T-RDIhs8lyZroSBEF7pCsOmvXmG7fx2RxsmPpNeirwJqUB82moEk9hGcZEFpqizV4q7COuWO7osDm9yEP7QN2KiSqxpwgcSt5E09YBZc-vd-4odc/s400/Kampasimpukka.jpg" width="505" /></a></td></tr>
<tr align="left"><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;"><b><span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;">Kampasimpukat ovat erinomainen tauriinin lähde. Niitä saa myös pakasteena.</span></b></span></td></tr>
</tbody></table>
<br />
Lukijani tietävät, että pidän pääasiassa kasvikunnan
tuotteisiin painottuvaa ruokavaliota terveellisenä. Silti myös eläinkunnan
tuotteissa on joitakin tärkeitä ja hyödyllisiä ravintoaineita.<br />
<br />
Olen usein esimerkiksi kirjoittanut rasvaisen kalan
sisältämien omega-3-rasvahappojen hyödyistä sekä kertonut varsinkin kypsytettyjen
juustojen sisältämän K2-vitamiinin terveellisyydestä verisuonistolle.<br />
<br />
Joskus olen myös referoinut italialaistutkimusta, jossa muun
muassa salaattien ja kanan syöminen yhdistyi huomattavasti pienempään
kuolleisuuteen iäkkäillä ihmisillä. Silloin en pyrkinyt löytämään syytä kanansyönnin
terveellisyyteen. Yksi merkittävä syy kanan terveellisyyteen saattaa olla se,
että varsinkin tummalihainen siipikarja sisältää merkittävästi tauriinia, joka on
aminohapon kaltainen aine (kemiallisesti tauriini on sulfonihappo).<br />
<br />
<h3>
<b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Vähentää sydäntaudin
ja ehkä diabeteksenkin riskiä</b></h3>
<br />
Tauriinista näyttää olevan hyötyä varsinkin ihmisille,
joiden kolesteroliarvot ovat korkeat. Pari kuukautta sitten julkaistiin tutkimus,
jossa selvitettiin veren seerumin tauriinitasojen yhteyttä naisten
sepelvaltimotaudin riskiin. Jos veren kokonaiskolesteroli oli yli 6,47 mmol/l,
<b>sepelvaltimotaudin riski oli 61 prosenttia pienempi</b> niillä naisilla, joiden tauriiniarvot olivat
korkeimmat (3. vs. 1. tertiili). <br />
<br />
Saman tutkimuksen tulokset viittasivat lisäksi siihen, että
tauriinin runsaasta saannista voi olla hyötyä diabeteksen ja korkean
verenpaineen ehkäisyssä. <br />
<br />
Tutkittavien tauriinitasot yhdistyivät vahvasti siipikarjan syömiseen. Se osoittaa, että siipikarja on
käytännössä usein merkittävä tauriinin lähde.<br />
<br />
Pari vuotta sitten julkaistussa kymmeniä maita käsittäneessä WHO-CARDIAC-tutkimuksessa virtsasta mitatun <b>tauriinin määrä yhdistyi pienempään sydäntautikuolleisuuteen niin miehillä kuin naisillakin</b> (Yamori 2010).<br />
<br />
Tauriinin ajatellaan parantavan sydämen ja verisuonten tilaa mm. parantamalla kolesteroliarvoja, alentamalla verenpainetta, vaikuttamalla solunsisäisen kalsiumin määrään sekä antioksidanttivaikutuksen kautta (Xu 2008). Tauriinin verenpainetta alentavasta vaikutuksesta kirjoitin jo <a href="http://wsoy.fi/yk/products/show/28453" target="_blank"><b>Ravintoa sydämelle</b></a> -kirjassani (WSOY 2007).<br />
<br />
Tauriini on myös yksi ravintotekijöistä, jonka vähäinen saanti on yhdistetty suurempaan harmaakaihin riskiin. Tauriini on silmien puhtaanapitäjä, joka auttaa verkkokalvon makrofageja poistamaan jätteitä fotoreseptorisoluista.<br />
<br />
<h3>
<b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Tauriinin saanti</b></h3>
<br />
Tauriinia on runsaasti meren antimissa, tummassa siipikarjan
lihassa ja jonkin verran myös lihassa. Sekaruoan syöjät saavat sitä noin 40–400
mg päivässä ruokavaliosta riippuen.<br />
<br />
Terveillä ihmisillä ruokavalio on tauriinin pääasiallinen
lähde. Tauriinin synteesi on rajallista; sitä muodostuu elimistössä päivittäin
50–125 mg. Stressi kuitenkin vähentää synteesiä, minkä vuoksi eräät tutkijat
ovat pitäneet sitä ihmiselle ehdollisesti välttämättömänä. Tauriinin
synteesi elimistössä voi myös heikentyä ikääntymisen vuoksi. Lisäksi se on
välttämätön imeväisikäisille — sitä on saatava joko äidinmaidosta tai
äidinmaidonkorvikkeista.<br />
<br />
Vegaaneilla tauriinin saanti jää hyvin vähäiseksi, ja myös
heidän plasman tauriinitasojen on havaittu olevan alempia kuin sekaruoan syöjillä.
Vegaaniäideillä äidinmaidon tauriinitaso on keskimäärin 277 µmol/l, kun
sekaruokaa syövillä äideillä se on 427 µmol/l. Erolla saattaa olla merkitystä
imeväisikäisten ravitsemukselle.<br />
<br />
<h4>
Hyviä tauriinin lähteitä per 100 g:</h4>
<br />
Kampasimpukka 670–827 mg<br />
Osteri 70–1190 mg<br />
Mustekala 550 mg<br />
Simpukka 520 mg<br />
Sinisimpukka 510 mg<br />
Kalmari 356 mg<br />
Rapu 330 mg<br />
Hanhi 329 mg<br />
Siipikarja, tummalihainen 169–306 mg<br />
Valkotonnikala (albacore) 155 mg <br />
Silakka 154 mg<br />
Sardiini 129-176 mg<br />
Makrilli 78-207 mg<br />
Siika 151 mg<br />
Punakampela 126-146 mg<br />
Lohi 123–130 mg<br />
Turska 108 mg<br />
Sianliha 61 mg<br />
Viljelty lohi 60 mg<br />
Lammas 47 mg<br />
Naudanliha 43 mg<br />
Tonnikala 42 mg<br />
Katkarapu 39 mg<br />
Siipikarja, vaalealihainen 18–30 mg<br />
<br />
<i>Määrät perustuvat eri tieteellisistä artikkeleista kokoamiini analyysituloksiin. Lähteitä alla. </i><br />
<br />
Kuten luettelosta voi havaita, merenelävät ja tummalihainen siipikarja ovat parempia tauriinin lähteitä kuin punainen liha. Ero saattaakin osaltaan selittää sitä, miksi seurantatutkimuksissa punainen liha ei ole näyttäytynyt kovin terveellisenä verrattuna esimerkiksi kalaan ja siipikarjaan. Myös punaisen lihan sisältämä hemirauta, joka liiallisena toimii elimistössä pro-oksidanttina eli hapettumisen edistäjänä, vaikuttaa tietysti asiaan.<br />
<br />
Tavallisissa simpukoissa on
runsaasti kadmiumia ja valkotonnikalassa on melko paljon elohopeaa. Sen vuoksi niitä ei voi oikein suositella
säännöllisinä tauriinin lähteinä. Sen sijaan esimerkiksi kampasimpukoita, pikkumakrillia,
tummalihaista siipikarjaa, siikaa ja villiä lohta voi suositella. Yleisesti ottaen kalkkuna näyttää olevan parempi tauriinin lähde kuin broileri.<br />
<br />
<i>Päivitetty 24.9.2013</i><br />
<br />
<h4>
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">
</span><span lang="EN-US"><span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><b>Lähteitä:</b></span></span></h4>
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">
</span><br />
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">
</span><span lang="EN-US"><span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"> </span></span><br />
<span lang="EN-US"><span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/22254206" target="_blank">Abebe W, Mozaffari MS. Role of taurine in the vasculature: an overview of experimental and human studies. Am J Cardiovasc Dis. 2011;1(3):293-311.</a> </span></span><br />
<br />
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">
</span><span lang="EN-US"><span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><a href="http://www.biomedcentral.com/content/pdf/1423-0127-17-S1-S40.pdf" target="_blank">Park JY, et al. Dietary taurine intake, nutrients intake, dietary habits and life stress by depression in Korean female college students: a case-control study. J BiomedSci. 2010 Aug 24;17 Suppl 1:S40.</a></span></span><br />
<br />
<span lang="EN-US"><span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><a href="http://www.vetmed.ucdavis.edu/vmb/aal/pdfs/spitze.pdf">Spitze
AR, et al. Taurine concentrations in animal feed ingredients; cooking
influences taurine content. J Anim Physiol Anim Nutr (Berl). 2003
Aug;87(7-8):251-62.</a></span></span><span lang="EN-US"><span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span></span><br />
<span lang="EN-US"><span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/2685667" target="_blank">Taylor A. Associations between nutrition and cataract. Nutr Rev. 1989 Aug;47(8):225-34.</a></span></span><span lang="EN-US"><span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span></span><br />
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">
</span><span lang="EN-US"><span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/22322924" target="_blank">Wójcik OP, et al. Serum taurine and risk of coronary heart disease: a prospective, nested case-control study. Eur J Nutr. 2012 Feb 10.</a></span></span><br />
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">
</span><br />
<span lang="EN-US"><span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/19343117" target="_blank">Xu YJ, et al. The potential health benefits of taurine in cardiovascular disease. Exp Clin Cardiol. 2008 Summer;13(2):57-65.</a></span></span><br />
<span lang="EN-US"><span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span></span>
<span lang="EN-US"><span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/16877951" target="_blank">Yamori Y, et al. Male cardiovascular mortality and dietary markers in 25 population samples of 16 countries. J Hypertens. 2006 Aug;24(8):1499-505.</a></span></span><br />
<br />
<span lang="EN-US"><span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/20804596" target="_blank">Yamori Y, et al. Low cardiovascular risks in the middle aged males and females excreting greater 24-hour urinary taurine and magnesium in 41 WHO-CARDIAC study populations in the world. J Biomed Sci. 2010 Aug 24;17 Suppl 1:S21</a>.<br /> </span></span><br />
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">
</span><span lang="EN-US"><span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span></span><br />
<br />Juhana Harjuhttp://www.blogger.com/profile/17054647455809401203noreply@blogger.com13tag:blogger.com,1999:blog-8247124230321274841.post-83744003017167915082012-04-21T13:54:00.005+03:002012-04-23T12:15:11.553+03:00Päivän mietelauseMitä laveampi on kuilu ravitsemussuositusten ja uusimman tutkimustiedon välillä, sen vähemmän ravitsemussuosituksia kohtaan tunnetaan arvostusta.Juhana Harjuhttp://www.blogger.com/profile/17054647455809401203noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8247124230321274841.post-60751844578530166092012-03-22T10:48:00.015+02:002012-03-22T21:47:59.815+02:00Sokeripitoisten tuotteiden verottaminen<p>Onko sokeripitoisten tuotteiden verotus hyvä ajatus ja miten se pitäisi toteuttaa? Sinulla on nyt mahdollisuus ottaa kantaa siihen oikeusministeriön <strong><a href="http://otakantaa.fi/aihe/sokeripitoisten-tuotteiden-verottaminen">Ota kantaa.fi</a></strong> -kansalaisfoorumilla 15.4. asti.</p><p>Itse pidän epäilyttävänä sitä, että sokeriveroa selvitellään valtiovarainministeriön vetämänä. Se kertoo siitä, että verolla on ennen kaikkea fiskaalisia tavoitteita: sillä pyritään paikkaamaan valtiontaloutta. Olisikin parempi, että sokeriveron valmistelu siirrettäisiin valtiovarainministeriöltä sosiaali- ja terveysministeriölle.</p><p>Joka tapauksessa terveydellisten perusteiden pitäisi olla sokeriveron valmistelussa ensijaisia. Jotta veron ohjaava vaikutus todella toimisi, <span style="font-weight: bold;">sokeriveron rinnalla tarvitaan veron alentamista tuoreilta vihanneksilta, hedelmiltä ja marjoilta</span>. Se helpottaisi vähävaraisten mahdollisuuksia ostaa terveellistä ruokaa ja vähentäisi osaltaan sosioekonomisia terveyseroja, jotka ovat Suomessa suuria. Sokerivero tulisi siis toteuttaa kustannusneutraalisti, pyrkimättä lisätulojen hankkimiseen valtiolle.</p><p>Terveydellisistä syistä sokeriveroon tulisi tehdä pari poikkeusta. Ksylitolituotteet ja suklaa (erityisesti tumma suklaa) ovat eri syistä tutkitusti terveyttä edistäviä. Ksylitolituotteet vähentävät tunnetusti hampaiden reikiintymistä. Tumma suklaa puolestaan vähentää tehokkaasti sydäntautiriskiä: viime vuonna julkaistussa meta-analyysissä suklaata eniten syöneillä oli 37 prosenttia pienempi sydäntautiriski ja 29 prosenttia alempi aivohalvausriski:<br /></p><blockquote>"The highest levels of chocolate consumption were associated with a 37% reduction in cardiovascular disease (relative risk 0.63 (95% confidence interval 0.44 to 0.90)) and a 29% reduction in stroke compared with the lowest levels." </blockquote><p></p><p>Ksylitoli ja tumma suklaa tulisikin terveydellisistä syistä jättää veron ulkopuolelle.</p><p><br /></p><p><span style="font-family:arial;"><strong>Viitteitä: </strong></span></p><p><span style="font-family:arial;"><a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3163382/pdf/bmj.d4488.pdf">Buitrago-Lopez A, et al. Chocolate consumption and cardiometabolic disorders: systematic review and meta-analysis. BMJ. 2011 Aug 26;343:d4488.</a></span></p><p><span style="font-family:arial;"><a href="http://otakantaa.fi/aihe/sokeripitoisten-tuotteiden-verottaminen">Sokeripitoisten tuotteiden verottaminen. Ota kantaa.fi</a></span><span style="font-family:arial;"><br /></span><span style="font-family:arial;"></span><span style="font-family:arial;"><br /></span></p>Juhana Harjuhttp://www.blogger.com/profile/17054647455809401203noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-8247124230321274841.post-54646401325062702512012-03-16T15:00:00.002+02:002012-03-17T17:43:46.217+02:00Silmät, aivot ja ahaa-elämys<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjXk14eOwq55SbnLZa6DSBzTCRheWKu8238NbtsnE1nX1FCk3qdDyATlg-8pjzDQE2LREiK7mEA8t30jDqwbXmKrHKfAs5UFkk0bzM6T99zf60Cp7O2icERInE54okOvsYuTSxHKgmnqxY/s1600/Silm%25C3%25A4.jpg"><img style="cursor:pointer; cursor:hand;width: 400px; height: 268px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjXk14eOwq55SbnLZa6DSBzTCRheWKu8238NbtsnE1nX1FCk3qdDyATlg-8pjzDQE2LREiK7mEA8t30jDqwbXmKrHKfAs5UFkk0bzM6T99zf60Cp7O2icERInE54okOvsYuTSxHKgmnqxY/s400/Silm%25C3%25A4.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5720506267822932690" border="0" /></a><p style="color: rgb(153, 153, 153);"><span style="font-size:25%;"><span style="font-family:arial;">kuva flickr/artwork_rebel</span></span></p><p>Silloin tällöin ravitsemusasioita lukiessa voi kokea ilahduttavia ahaa-elämyksiä. Palapelin palaset loksahtelevat kohdalleen ja aiemmin irrallisista ravitsemuksen osatekijöistä muodostuu kokonaisempi kuva. Niin kävi tänäänkin. </p><p>Kaikki alkoi kiinnostavasta <strong><a href="http://www.medicalnewstoday.com/articles/242969.php">Medical News Todayn</a></strong> julkaisemasta uutisesta, jonka mukaan silmän terveys ja aivojen terveys ovat läheisesti sidoksissa toisiinsa. Erityisesti retinopatia, jossa on kyse silmänpohjan hienonhienon verisuoniston vaurioitumisesta, ennustaa kognitiivisen tason laskua. Retinopatian syynä on tavallisesti tyypin 2 diabetes tai korkea verenpaine. </p><p>Uutista lukiessani mielessäni heräsi hypoteesi, että jos silmän ja aivojen terveyden välillä on yhteys, niin voisivatko silmän terveyttä ylläpitävät ravintoaineet olla hyväksi myös aivoille. Entuudestaan tiesin, että silmille ovat hyväksi esimerkiksi pinaatin sisältämät karotenoidit luteiini ja zeaksantiini sekä kalan pitkäketjuinen omega-3-rasvahappo DHA. Jälkimmäisen tiesinkin jo etukäteen suojaavan kognitiivisen tason laskua ikäihmisillä. </p><p>DHA:ta ja luteiinia on tutkittu silmän terveyteen liittyen. Mielenkiintoista oli kuitenkin havaita, että satunnaistetussa ja kontrolloidussa tutkimuksessa on havaittu DHA:ta ja luteiinia sisältävän ravintolisän parantavan myös tutkittavien mielen toimintoja: muisti ja oppimiskyky ovat parantuneet näitä sisältävää ravintolisää käyttäneillä. </p><p>Sen lisäksi ranskalaisessa EVA-tutkimuksessa toinen silmille tärkeä karotenoidi zeaksantiini yhdistyi käänteisesti huonompaan kognitiiviseen tasoon: kognitiiviselta tasoltaan heikoimpien ihmisten plasman zeaksantiinin määrä oli huomattavasti useammin pieni kuin muiden. Vastaava yhteys havaittiin kognitiivisen tason ja plasman lykopeenin välillä. Nämä tulokset viittaavatkin siihen, että zeaksantiini ja lykopeeni voivat suojata aivoja.</p><p>Edelleen tiedossani oli entuudestaan, että intialainen mauste kurkuma ja varsinkin sen vaikuttava aine kurkumiini voi ehkäistä kognitiivisen tason laskua ja Alzheimerin tautia. Mielenkiintoista olikin löytää tutkimuksia, joiden mukaan kurkuma suojaa verkkokalvon soluja ja näyttää ehkäisevän myös diabeettista retinopatiaa.</p><p><br /></p><p><span style="font-weight: bold;">Syö näitä</span><br /></p><p>Luteiinia ja zeaksantiinia on runsaasti esimerkiksi lehtikaalissa, pinaatissa, oranssissa ja punaisessa paprikassa, mandariineissa, gojimarjoissa ja kananmunissa. Erityisesti pinaatin ja lehtikaalin syöminen on hyvin suositeltavaa.<br /><br />DHA:ta on rasvaisessa kalassa mutta myös sellaisissa kalaöljyvalmisteissa, jotka tuoteselosteen mukaan sisältävät myös DHA:ta (eli pelkkää EPA:a ei siis kannata käyttää).<br /><br />Kurkuman ja kurkumiinin saamiseksi on suositeltavaa käyttää päivittäin teelusikallinen kurkumaa mausteena. Kun kurkuman ohella käyttää samanaikaisesti hieman mustapippuria, se parantaa olennaisesti kurkumiinin imeytymistä.</p><p>Muitakin silmiä ja aivoja suojaavia ravitsemuksellisia tekijöitä on olemassa, mutta halusin tuoda tässä esille muutaman yhteisen ravitsemuksellisen tekijän. </p><p><br /></p><p><span style="font-weight: bold;">Ehkäise diabetesta ja verenpaineen kohoamista</span><br /></p><p>Retinopatian ehkäisemiseksi on tietysti ensiarvoisen tärkeää ehkäistä diabetesta ja korkean verenpaineen kehittymistä. Diabetesta ehkäisee mm. normaalipainon ylläpitäminen, riittävä liikunta sekä riittävän suuren D-vitamiinilisän käyttö. Verenpaineen nousun ehkäisemisessä on tärkeintä syödä runsaasti vihanneksia ja hedelmiä.</p><p>Jos jo sairastaa diabetesta, hyvä glykeeminen kontrolli eli verensokeritasojen hallinta on tärkeää. Vastaavasti jos kärsii korkeasta verenpaineesta, sen hyvä hoito on tärkeää.</p><p><br /></p><p><strong><span style="font-family:arial;">Viitteitä</span></strong><strong><span style="font-family:arial;">:</span></strong></p><p><span style="font-family:arial;"><a href="http://www.medicalnewstoday.com/articles/242969.php">Paddock C. Eye Disease As Marker Of Brain Health. Medical News Today, March 15, 2012.</a><br /></span></p><p><span style="font-family:arial;"><a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/17389729">Akbaraly NT, et al. Plasma carotenoid levels and cognitive performance in an elderly population: results of the EVA Study. J Gerontol A Biol Sci Med Sci. 2007 Mar;62(3):308-16. </a></span></p><p><span style="font-family:arial;"><a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/18510807">Johnson EJ, et al. Cognitive findings of an exploratory trial of docosahexaenoic acid and lutein supplementation in older women. Nutr Neurosci. 2008 Apr;11(2):75-83.</a> </span><span style="font-family:arial;"> </span></p><p><span style="font-family:arial;"><a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/19121385">Mandal MN, et al. Curcumin protects retinal cells from light-and oxidant stress-induced cell death. Free Radic Biol Med. 2009 Mar 1;46(5):672-9</a>. </span></p><p><span style="font-family:arial;"><a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/19433889">Masoumi A, et al. 1alpha,25-dihydroxyvitamin D3 interacts with curcuminoids to stimulate amyloid-beta clearance by macrophages of Alzheimer's disease patients. J Alzheimers Dis. 2009;17(3):703-17.</a><br /></span></p><p><span style="font-family:arial;"><a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/20434961">Yurko-Mauro K, et al. Beneficial effects of docosahexaenoic acid on cognition in age-related cognitive decline. Alzheimers Dement. 2010 Nov;6(6):456-64.</a><br /><br /></span></p>Juhana Harjuhttp://www.blogger.com/profile/17054647455809401203noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-8247124230321274841.post-35879632990046792832012-02-13T09:00:00.000+02:002012-02-13T11:42:16.531+02:00Painonhallintaa vai elämänhallintaa? — Aika uudistaa ajatuksia painonpudottamisesta (vieraskirjoitus)<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhgeWYc9hOybm0n-Bj9-fAhB4Mi1w76zjLeLem_3b6ZmWrPlkWg021kQtnNuKHO1eUxGUwxFUY2Hp17DJAwe-a-C_zrn3nDstK6eQ5JSnMnBEk3jrMBI0Nx_drjQ8O3dVmxP0MyQTeHvHc/s1600/leena_ty%25C3%25B6kuva.JPG"><img style="cursor:pointer; cursor:hand;width: 400px; height: 267px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhgeWYc9hOybm0n-Bj9-fAhB4Mi1w76zjLeLem_3b6ZmWrPlkWg021kQtnNuKHO1eUxGUwxFUY2Hp17DJAwe-a-C_zrn3nDstK6eQ5JSnMnBEk3jrMBI0Nx_drjQ8O3dVmxP0MyQTeHvHc/s400/leena_ty%25C3%25B6kuva.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5708511323968928946" border="0" /></a><br /><span style="color: rgb(153, 153, 153);font-size:25%;" ><span style="font-family:trebuchet ms;">valokuva Milko Konttinen</span></span><span style="font-style: italic;"><br /><br />Tämän vieraskirjoituksen on laatinut laillistettu ravitsemusterapeutti, TtM, Leena Putkonen, joka työskentelee tällä hetkellä lähinnä työterveyshuollossa Terveystalo Vaasassa ja Tampereella. Koska hänen tutkijahenkiset kollegansa jaksavat onneksi keskustella sosiaalisessa mediassa ravinnon terveysvaikutuksista mikrotasolla, on hän päättänyt keskustella syömisestä mikrouuni-jääkaappi-pääkoppa-tasolla. Tai poiketa siltäkin akselilta ihan sivusuun, kuten hän itse sanoo.</span><br /><br />Käsi ylös, kuka ei tiedä, että aamiaisen väliin jättäminen on huono tapa? Tai että on todennäköistä, että vyötärönympärys alkaa paisua, jos joka päivä syö iltapäiväkahvilla munkkipossun? Suklaalevy iltapalana on varmasti kaikkien mielestä painonhallinnan kannalta huono tapa. Mutta se voi tuntua auttavan elämänhallinnassa — edes hetkellisesti. Miksi muuten valitsisimme väsyneenä kaupassa sen suklaalevyn ja samalla ajattelisimme, että kunhan vain saan lapset nukkumaan, palkitsen itseni siitä, että jaksoin tämänkin päivän ahertaa arjen askareissa?<br /><br />Kaadamme itsellemme ison lasin viiniä ja napostellemme lempijuustojamme suolakeksien kera television ääressä ja ajattelemme, että nyt olen turvassa ja kaikki on hyvin. Viinilasillinen jos toinenkin rentouttaa ja ”nostaa arjen yläpuolelle”. Tai sitten hieman suorasukaisemmin nappaamme pullon kossua ja jaamme sen viikonlopulle kuin karkkipussin sisällön konsanaan. Tuntuu, että ihmiset hakevat tapaa pelastautua omasta elämästään ruoan tai nautintoaineiden käytön kautta. Hurja ajatus. Vaikka suurin osa pystyy nimeämään myös elämään iloa tuovia ajatuksia, niin tahti on vain liian kova nauttimaan niistä ilon hetkistä, kun ne kohdalle osuvat.<br /><br />Olen vastaanotollani kuullut, miten ylipaino on aiheuttanut erilaisia harmituksen aiheita ja itsesyytöksiä. Listalla ensimmäisenä on yleensä, että ei jaksa tehdä asioita (täytä rinkka 20 kg:lla kiviä ja ala kivuta portaita tai lähde lenkille), ei saa kengännauhoja kiinni (siispä Crocsit — nyt myös talvimallina) ja että henkilökohtaisesta hygieniasta huolehtiminen on nolottavan vaikeaa. Suomalaiset taitavat olla aika ujoja, mutta uskoisin, että jos ihmiset kehtaisivat, he kertoisivat myös siitä, miten ylipaino vaikuttaa seksuaalisuuteen. Lisäksi erittäin moni haluaa huolehtia terveydestään itsensä ja läheisten takia. Ajatuksen tasolta käytäntöön siirtäminen vain tuntuu olevan kovin vaikeaa. Terveydestä huolehtiminen siirtyy to do -listalla aina alemmaksi akuutimpien tehtävien alta.<br /><br />Työssäni ravitsemusterapeuttina puhun ison osan ajasta muusta kuin ruosta. Tätä puolta tuo myös kokeneempi kollega Anette Palssa esille omassa, varsin realistisessa <a href="http://pullapoliisi.blogspot.com/2012/01/ravitsemusterapeutti-ei-vasy.html"><span style="font-weight: bold;">blogitekstissään</span></a>, johon on helppo samaistua. Ihmettelin ensin jutun otsikkoa, mutta sitten hokasin, että noinhan se parhaimmillaan on. Eli oma otsikkoni olisi ”Ravitsemusterapeutti ei väsy. Paitsi joskus, jos ei ole lomaillut tosi pitkään aikaan.” Niin kuin jokainen normaali psyykellä siunattu ihminen. Herkästi käy nimittäin niin, että sitä alkaa väsyneenä miettiä suklaalevyjä ja viinilasillisia, oli syömisen ammattilainen tai ei.<br /><br />Miten kiire ja painonhallinta sitten käytännössä nivoutuvat yhteen? Kiireessä nukkuu vähän ja aina väsyttää. Luultavasti stressitaso on korkealla jatkuvasti. Henkinen stressi tulkitaan elimistössä pitkälti kuten fyysinenkin stressaava uhkatilanne. Elimistö ajattelee, että nyt on ne kuuluisat ”pahat päivät” ja pitää kiinni varareservistään kiinni viimeiseen asti.<br /><br />Väsyneenä myös tuntuu, että on pakko napostella jotain, jotta pysyy hereillä. Tai jatkuvasti on tunne, että pitäisiköhän syödä, niin saan lisää energiaa ja jaksan tehdä vielä päivän loppuun. Tarve syödä, vaikka passiivisesti istuu paikallaan eikä lisäenergian tarvetta varmasti ole. Joskus kiireen takia päivän syömiset jäävät välistä ja iltaisin vietetään tunteja popsien ja nautiskellen suolaista ja makeaa vuorotellen. Vähän niin kuin joulun pyhinä. Hetkellistä olotilan- ja elämänhallintaa.<br /><br />Kiire synnyttää herkästi oman ihmislajinsa. Puhun ihmisistä, jotka suorittavat syömistä. Se joukko ihmisiä, jonka sisällä tuntuu olevan varsinainen kieltojen, rajoitusten ja sääntöjen superego.<br /><br />”Nyt ei saa syödä perunaa.”<br />”Minun pitäisi käydä joka ilta lenkillä.”<br />”Lopetin makean syömisen 10 vuotta sitten. En voi ottaa yhtään. Jos otan, niin tiedän, että en voi hallita syömistäni. Silti tätä ylipainoa vaan on.”<br /><br />Jostain syystä ihmiselämän eräästä suurimmasta riemusta, hyvästä ruoasta ja syömisestä, on tullut halujen ja kieltäymysten taistelukenttä. En tiedä, milloin näin on käynyt, mutta ainakin sellaisen käsityksen omien vanhempieni puheista saan, että ei tällaista ajattelua ole kovin pitkään ollut ilmoilla. Tainnut heidän aikaan vielä mennä ”sitä syötiin, mitä oli”- periaatteella. Toisaalta ruoalla kikkailu on eräs kontrollin muoto. Se antaa onnistumisen tunteita siitä, että ”hah, pystyn kontrolloimaan edes jotain osaa hektisestä elämästäni!” Pettymys vain on aika kova, jos ja kun kontrolli pettää. <a href="http://patrikborg.blogspot.com/"><span style="font-weight: bold;">Patrik Borg</span></a> puhuu niin kirjoissaan kuin blogissaan usein hyvästä syömisestä. Siihen osana kuuluu joustavuus ruokavalinnoissa.<br /><br />Syyllistyminen ei myöskään kuulu ruokailuun missään muodossa. Minä ainakin mussuttelen suklaamuffinssini hyvällä ruokahalulla, jos semmoista yllättäen vierailulla tarjotaan, vaikka ”suunnitellut” sitä päivän aikana syövänikään. On aika häkellyttävää tajuta, että vastaanotolla ajattelutapaani eivät kaikki edes ymmärrä. Useat ihmiset ovat siinä uskossa, että kun oikein tsemppaa hampaat irvessä, paino putoaa. Niin, voi se pudota ja useimmilla se tulee takaisin. Voisi loogisesti ajatella, että jos on kovasti ”tsempattu” useita kertoja ja silti ylipainoa on 30 kiloa, tekniikka ei toimi. Silti ihmisten tuntuu olevan kauhean vaikea vapauttaa ajatuksiaan totutusta. Tai ehkä juuri siitä syystä. Joutuu ajattelemaan, joutuu hakemaan ratkaisuja ongelmien alleviivaamisen sijaan ja joutuu keskittymään siihen, ettei pingota. Paradoksaalista, tiedän.<br /><br />Keskusteluun painonhallinnasta on tullut myös käsite tietoisesta syömisestä, eli englanniksi mindful eating. En ole siihen hurjan syvällisesti ehtinyt paneutumaan, mutta ilokseni Jan Chozen Baysin <a href="http://www.amazon.com/Mindful-Eating-Rediscovering-Relationship-Food--/dp/1590305310/ref=sr_1_1?s=books&ie=UTF8&qid=1329064207&sr=1-1"><span style="font-weight: bold;">Mindful Eating</span></a> -kirjaa lukiessa havahduin siihen, miten monesta asiasta olin samaa mieltä ja mistä olin jo asiakkaiden kanssa keskustellut. Laihdutus ja pysyvä painonhallinnan saavuttaminen perinteisin keinoin (kalori-kaloriton-mauton) on tullut tiensä päähän. Ei sillä laihdu. Tai laihtuu sillä, mutta löytääkö sillä hyvä syömisen ilon? Siitä en menisi takuuseen. Sen sijaan ruoan arvostaminen enemmän, syömisen äärellä rauhoittuminen ja elimistömme viesteille herkistyminen voi tässä meitä auttaa. Puhun meistä, koska itsekin tutustuin äskettäin uuteen minääni. Sellaiseen, joka söi sydän-nälkäänsä kaikkea, mutta mistään ei tullut kylläinen ja hyvä olo, vaikka fyysinen nälkä oli tyydytetty monta ruokalajia sitten. Lusikalliset eivät lakanneet ennen kuin selvitin itselleni sydän-nälän syyn.<br /><br />Ravitsemusterapeutin painajainen on kanssaihminen, joka on ”sumutettu” uskomaan, että nappi tai kolmekymmentä päivässä pitää kunnon kansalaisen kipittämässä oravanpyörässä entistä tarmokkaammin. Silloin on vaikea kuunnella ja kuulla, mitä tietoisella läsnäololla tai syömisellä voitaisiin saavuttaa. Moni kokee, että ei ole aikaa itseensä panostamiselle tai painonpudotusprojektille. Sen sijaan toivotaan, että olisipa vielä yks pilleri — sellainen, josta löytyisi ratkaisu laihduttamiseen. Sitä odotellessa voisi kuitenkin miettiä, jospa kokeilisikin tutustua kunnolla itseensä, hidastaa kiirettä keinolla millä hyvänsä ja alkaa etsiä tasapainoista suhdetta syömiseen ja itsestä huolehtimiseen. Pilleri-ratkaisu on tylsä, elämä ei.<br /><br />Painonhallinta ei kuitenkaan ole pelkästään yksilötason juttu. Ainakin siitä tulisi keskustella myös yhteiskunnallisena asiana — meidän kaikkien asiana painoindeksiin tuijottamatta. Nykyinen elinympäristömme on kuin suuren suuri rottakoe siitä, kenen hermot kestää kaikkia ruokaärsykkeitä ja passiivisiksi rakennettuja yhteisöjä. Kuka sortuu keksipakettivuoren kohdalla? Kenen jääkaapin ovi narahtaa, kun mainoksissa kerrotaan, kuinka äsken ahmitun ähkyn saa pois jogurtilla? Siis syömällä lisää. Todella loogista. Tämä on käsitteenä niin hauska (saa syödä vielä vähän lisää hyvällä omatunnolla), että onhan sitä pitänyt itsekin kokeilla. Omakohtaiset kokemukset olivat huonot. Lisäämällä reilun kuupallisen lisää sulateltavaa elimistöön, en alkanut taianomaisesti voimaan paremmin. Ruoan keskittyminen ja hinnoittelu ovat myös yhteisiä asioita, jotka vaikuttavat yksilötason valintoihin.<br /><br />Luonnollisesti on hyvä, että on jonkin verran käsitystä siitä, mitä suuhunsa tulisi laittaa ja harhakäsityksiä tulee herkästi, kun mediasta tulee joka viikko vähän eriävää tietoa siitä, mitä pitäisi syödä. Vastaanotolla onkin mukavinta, kun voi keskustellen kertoa, mitkä asiat merkkaavat ja mistä ruokavalinnoista ei tarvitse niin stressata. Kuten Jan Chozen Bays toteaa <a href="http://www.amazon.com/Mindful-Eating-Rediscovering-Relationship-Food--/dp/1590305310/ref=sr_1_1?s=books&ie=UTF8&qid=1329064207&sr=1-1"><span style="font-weight: bold;">Mindful eating</span></a> -kirjassaan, vanhat tavat ruokailupulmien ratkomiseen eivät toimi — oli kyse liiallisesta tai muuten vääristyneestä syömisestä. Markkinamiehet eivät ehkä tästä näkökulmasta tykkää, sillä silloinhan syötäisiin vähemmän ja laadukkaammin. Toisaalta toivoisi, että ihmiset määräisivät miten elämäänsä elävät, eivät markkinat. Ruoka on hyvä renki, mutta huono isäntä. Siitä saa nauttia ja iloita ilman kurttuotsaisuutta, mutta samalla sen tulisi palvella meitä eikä niin, että me alamme uhrata ajatuksiamme ja elämämme tyystin ruoalle. Kiireen (pysyvään) katkaisuun ehdottaisinkin reipasta urheilua työpäivän päätteeksi kullekin mieluisalla tavalla ja sen jälkeen ruoanlaittoa rauhassa perheen tai ystäväpiirin kanssa, rupattelua ja maailman parantamista vaikkapa sen viinilasillisen ääressä. Pientä kiireen vastaista kapinahenkeä kehiin!Juhana Harjuhttp://www.blogger.com/profile/17054647455809401203noreply@blogger.com18tag:blogger.com,1999:blog-8247124230321274841.post-69179348832836526652012-02-07T09:11:00.030+02:002012-02-07T22:22:57.379+02:00Traditionaalisia ja ei-traditionaalisia keinoja vähentää sydäntautiriskiä<p><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgXYNpxq1M3aJsemIaKBhrR7DZk4hjYivJQSqOXyKGc3s_Xq91z7KHzwm6e8LlVhpdFSHRx90sDWhLWIBWEi3Gjy01T4FpgAmo_S5hPWcMfqBYwAf1IvqJP7DkOoSeg4jQ5HFXAHbzn52M/s1600/Elinik%25C3%25A4inen+syd%25C3%25A4n-+ja+verisuonikuoleman+riski.jpeg"><img style="cursor:pointer; cursor:hand;width: 400px; height: 267px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgXYNpxq1M3aJsemIaKBhrR7DZk4hjYivJQSqOXyKGc3s_Xq91z7KHzwm6e8LlVhpdFSHRx90sDWhLWIBWEi3Gjy01T4FpgAmo_S5hPWcMfqBYwAf1IvqJP7DkOoSeg4jQ5HFXAHbzn52M/s400/Elinik%25C3%25A4inen+syd%25C3%25A4n-+ja+verisuonikuoleman+riski.jpeg" border="0" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5706293036599441634" /></a></p><p><span style="font-family:trebuchet ms;"><span style="font-size:85%;"><strong>Joskus ylenkatsotut traditionaaliset riskitekijät vaikuttavat myös merkittävästi sydäntautiriskiin</strong></span></span></p><p>Olen blogikirjoituksissani ja muualla tuonut usein esille uusien, vähän tunnettujen tekijöiden mahdollisuuksia sydäntautiriskin alentamisessa. Esimerkiksi riittävällä karotenoidien saannilla, kaakaon polyfenoleilla tai riittävällä D-vitamiinilisän käytöllä voi vähentää sydäntautiriskiä. </p><p>Vastapainoksi on hyvä tuoda esille, että myös traditionaaliset riskitekijät vaikuttavat edelleen merkittävästi sydäntautiriskiin. Jos mitään traditionaalista sydäntaudin riskitekijää ei ole 55 vuoden iässä, elinikäinen riski kuolla sydäntautiin on pieni (n. 5-6 prosentin luokkaa), kertoo uusi meta-analyysi. Sen sijaan jos henkilöllä on kaksi tai useampia traditionaalisista riskitekijöistä, riski kuolla sydäntautiin on jo melko suuri (n. 20-30 prosentin luokkaa). </p><p>Koostetutkimuksessa tarkasteltuja traditionaalisia riskitekijöitä olivat muassa yli 4,7 mmol/l ylittävä kokonaiskolesteroli, korkea systolinen tai diastolinen verenpaine, tupakointi ja diabetes. </p><p>Se, että näillä vakiintuneilla riskitekijöillä on vaikutusta, ei tietenkään sulje pois sitä, että myös monet muut tekijät vaikuttavat sydäntautiriskiin. Muita tärkeitä tekijöitä, jotka eivät olleet tässä meta-analyysissa selvityksen kohteena, ovat esimerkiksi riittävä liikunta, normaalipainon ylläpitäminen, karotenoidien ja polyfenolien monipuolinen saanti ravinnosta, raffinoitujen hiilihydraattien välttäminen, omega-3-rasvahappojen runsaahko saanti, riittävä K2-vitamiinin saanti sekä hyvä D-vitamiinistatus (eli sopivan suuren D-vitamiinilisän käyttö).</p><p>Olisikin mielenkiintoista nähdä myös tutkimus, jossa tarkasteltaisiin, miten tämänkaltaiset elämäntapatekijät yhdessä ehkäisisivät sydänkuoleman riskiä. </p><p>Loppukaneettina tekee mieli sanoa, että kokonaiskolesterolin kummittelu riskitekijänä on vähän outoa. Vaikka väestötasolla se yhdistyy alempaan sydäntautiriskiin, matala kokonaiskolesteroli ei vähennä kokonaiskuolleisuutta. Kokonaiskolesterolin sijaan pitäisikin tarkastella <em>kolesterolisuhteita</em>, kuten kokonaiskolesteroli:HDL-suhdetta (tai LDL:HDL-suhdetta). Kolesterolisuhteiden merkitystä riskitekijöinä ei ole tietääkseni kukaan onnistunut ampumaan alas.</p><p>Jos edellä sanottu vaikuttaa liian monimutkaiselta, omaa sydäntautiriskiä voi vähentää yksinkertaisesti syömällä perinteisen Välimeren ruokavalion mukaisesti, harrastamalla liikuntaa sekä hallitsemalla stressiä.</p><p><br /></p><p><span style="font-family:arial;"><strong>Viitteet:</strong></span></p><p><span style="font-family:arial;"><a href="http://www.medpagetoday.com/Cardiology/Prevention/30854">Risk of Cardiac Death Pretty Much Set by 55. MedPage Today.</a></span></p><p><span style="font-family:arial;"><a href="http://www.nejm.org/doi/full/10.1056/NEJMoa1012848">Berry JD, et al. Lifetime Risks of Cardiovascular Disease. N Engl J Med. 2012 Jan 26;366(4):321-9.</a></span><span style="font-family:arial;"><br /></span></p>Juhana Harjuhttp://www.blogger.com/profile/17054647455809401203noreply@blogger.com2