Kansanterveyslaitos vastaa maitoa koskeviin epäilyihin

Kansanterveyslaitoksen pääjohtaja Pekka Puska ja tutkimusprofessori Outi Vaarala vastaavat päivän (18.12.) Helsingin Sanomien mielipidepalstalla maidon A1-beetakaseiinia koskeviin epäilyihin. Artikkeli alkaa lyhyellä katsauksella maidon roolista suomalaisessa ruokavaliossa. Samassa yhteydessä lainataan ravitsemusneuvottelukunnan maitoa koskevia suosituksia, joissa korostetaan maitoa tärkeiden ravintoaineiden lähteenä. Maitovalmisteisiin liitettyinä haittoina tuodaan esille niiden sisältämä "kova rasva" sekä laktoosi-intoleranssi.

Sen jälkeen kirjoitus siirtyy käsittelemään "uusiseelantilaista tutkimushypoteesia, jonka mukaan lehmänmaidon valkuaisaineista kaseiinin A1-tyypin käyttö lisäisi muun muassa tyypin 1 diabeteksen, autismin, skitsofrenian ja sydäntautien riskiä." Tyypin 1 diabetesta koskevista epäilyksistä kirjoittajat toteavat, että hypoteesia tukevia tutkimuksia on julkaissut lähinnä uusiseelantilainen tutkimusryhmä ja että näyttö tautimekanismien tasolla on heikkoa. Sydänsairauksia koskevien epäilyjen mainitaan jutussa saaneen alkunsa eläinkokeista, mutta "ihmisiä tutkittaessa näitä löydöksiä ei ole kuitenkaan voitu vahvistaa", kirjoittajat toteavat.

Jutussa käsitellään lyhyesti myös sitä, voisiko A1-beetakaseiini olla syynä siihen, että joillakin ihmisillä ulkomainen maito tuntuu aiheuttavan vähemmän vatsaoireita kuin suomalainen. Tällaisen näkemyksen tueksi ei kirjoittajien mukaan kuitenkaan löydy tieteellistä näyttöä, ja kirjoittajat arvelevatkin vähempien vatsaoireiden johtuvan muista syistä.

Artikkelin loppupuolella Puska ja Vaarala toteavat, että maidon ja terveyden suhteen on käynnissä useita tutkimuksia. He kertovat Kansanterveyslaitoksen olevan mukana esimerkiksi tutkimuksissa siitä, voidaanko lehmänmaidon valkuaista imeväisiässä välttämällä vähentää diabetesriskiä. Lisäksi kirjoittajat viittaavat TRIGR- ja FINDIA-tutkimuksiin, joista molemmissa selvitetään voidaanko äidinmaidonkorvikkeita modifioimalla vähentää diabetesriskiä. Kirjoittajat uskovat, että näiden tutkimusten myötä löytyy vastaus siihen, onko lehmänmaidossa jokin diabetesriskiä lisäävä tekijä. "Tähän mennessä ei siis ole tutkimustuloksia siitä, että suomalainen maito olisi yhteydessä diabetesriskiin." Juttu päättyy kirjoittajien kokoavaan toteamukseen, että Kansanterveyslaitoksen maitoa koskevat suositukset ovat edelleen voimassa.

Juttuja A1- ja A2-maidosta

Löysin pari uutta uusiseelantilaista, ilmeisesti ajankohtaisohjelmissa ollutta TV-inserttiä, jotka käsittelevät A1-maidon mahdollisia terveysriskejä.

Ensimmäisessä videossa (pituus 4:37) Uuden-Seelannin elintarviketurvallisuusvalvontaa edustava Carole Inkster toteaa olevansa melko luottavainen, että A1- ja A2-maito, ja maito yleensäkin, on terveellistä. Hänen mukaansa molemmat maidot ovat turvallisia. Jälkimmäisessä videossa (pituus 8:37) Inkster toteaa, että asiaa koskeva tieteellinen näyttö on riittämätöntä ("inconclusive"). Silti hän pitää A1-maitoa "ehdottoman turvallisena". Ristiriitaista?

Turun Sanomat kirjoittaa asiasta

Myös päivän Turun Sanomat kirjoittaa tästä A1/A2-maito-kysymyksestä. Lehti on haastatellut juttua varten professori Olli Simelliä TYKSin lastenklinikalta ja Kansanterveyslaitoksen pääjohtaja Pekka Puskaa. Simellin mukaan Woodfordin kirjassa esittämät väitteet ovat vanhoja:

— Kyse on jo reilut kymmenen vuotta sitten esitetyistä hypoteeseista, joiden mukaan alkukantaisten lehmärotujen tuottama maito ei altistaisi diabetekselle toisin kuin pitkälle jalostettujen rotujen. Nyt on herätetty uudestaan henkiin vanhaa ajatusta.

Pääjohtaja Pekka Puska puolestaan toteaa, että maidonjuontia koskevia suosituksia ei ole syytä muuttaa. Hän korostaa, että haitallisinta maidossa voi olla sen sisältämä tyydyttynyt rasva. Maitorasvan saannin vähentäminen on siten hänen mukaansa ylivoimaisesti tärkein asia.

Oma kommentti

Vaikkakin ensimmäiset hypoteesit on esitetty jo kauan sitten, asiasta on tehty myös uudempia tutkimuksia, jotka edelleen heittävät epäilyksen varjon asian ylle. Esimerkiksi viime vuonna julkaistun islantilaistutkimuksen mukaan vähäisempi A1-beeta-kaseiinin saanti saattaa selittää Islannin muita Pohjoismaita pienempää ykköstyypin diabeteksen riskiä.

Itse katsoisin, että riskienhallinnan yleisen periaatteen mukaisesti altistusta pitäisi yrittää vähentää, jos siihen päästään yksinkertaisilla menetelmillä, silloinkin kun tieteellinen näyttö terveysriskistä on epävarmaa. Eräs tärkeimpiä altistusta vähentäviä keinoja voisi olla professori Woodfordin ehdottama äidinmaidonkorvikkeiden muuttaminen A2-maitopohjaisiksi.