K-vitamiinitutkijan haastattelu K-vitamiinin hyödyistä

K2-vitamiini on aihe, josta kirjoitin ensimmäisen kerran blogissani jo vuonna 2007 tässä artikkelissa. Alla olevilla parilla videolla hollantilainen K-vitamiinitutkija, tohtori Leon Schurgers kertoo K-vitamiinin hyödyistä. Ensimmäisessä osassa hän puhuu K-vitamiinista yleisesti, hyödyistä luustolle ja turvallisuudesta. Video alkaa parilla norjalankielisellä lauseella mutta jatkuu englanninkielisenä.



Videon toisessa osassa Schurgers käsittelee K2-vitamiinin hyötyjä verisuonten kalkkiutumisen ehkäisemisessä mutta palaa uudelleen hyötyihin luustolle, kun häneltä kysytään, sopiiko K-vitamiini myös lapsille. Schurgers puhuu erityisesti K2-vitamiiniravintolisän hyödyistä, mutta K2-vitamiinia saa myös ravinnosta. Sen paras lähde on japanilainen soijapapuruoka natto, mutta melko runsaasti sitä on myös kypsytetyissä juustoissa, erityisesti edamissa ja norjalaisessa jarlsbergjuustossa.



Varfariinilääkitystä (Marevan) käyttävien ei pidä lisätä K-vitamiinin saantia sopimatta siitä lääkärin kanssa.

Facebookissakin on nyt Aamiainen ruohikolla -sivu, jolla seuraan tuoreimpia ravitsemusuutisia. Usein postitan ainoastaan blogin Facebook-sivulle, joten julkaisen siellä paljon sellaista uutta aineistoa, jota ei löydy täältä. Kannattaa siis liittyä sivun seuraajaksi.

Ruoasta saatu K2-vitamiini yhteydessä pienempään syöpäkuolleisuuteen

K2-vitamiini on asia, josta olen ollut kiinnostunut jo pitkään. Jo lähes kolme vuotta sitten kirjoitin blogissani sen yhteydestä huomattavasti pienempään sydäntautiriskiin.

Nyt uuden seurantatutkimuksen mukaan ruoasta saatu runsas K2-vitamiini on yhteydessä myös vähäisempään syöpäkuolleisuuteen. Eniten K2-vitamiinia saaneilla oli lähes 30 prosenttia pienempi riski kuolla syöpään vitamiinia vähiten saaneisiin verrattuna. Lähinnä hyödyt olivat seurausta siitä, että K2-vitamiinia runsaammin saaneilla oli pienempi eturauhas- ja keuhkosyövän riski.

Parhaita K2-vitamiinin lähteitä ovat japanilainen käytetty soijapapuruoka natto sekä Edam- ja Jarlsberg-juustot. Viimemainittu on norjalainen, Emmentalia muistuttava juusto, jota saa Suomessa hyvin varustetuista ruokakaupoista.

Kun aiemmissa tutkimuksissa pitkäketjuisten K2-vitamiinin muotojen on osoitettu olevan yhteydessä myös pienempään sydäntautiriskiin, on mielestäni suositeltavaa syödä säännöllisesti joko nattoa tai näitä mainittuja juustoja. Niitä ei ole tarpeen nauttia suuria määriä.

Pienempiä määriä K2-vitamiinia on myös viilissä, kefiirissä ja useissa muissa kypsytetyissä juustoissa. Tuorejuustoissa ei K2-vitamiinia juuri ole. Esimerkiksi Weston A. Pricen sivulla mainittu voi on K2-vitamiinin lähteenä aika kehno. Broilerissa ja kalkkunassa on melko runsaasti K2-vitamiinia, mutta se on niissä lyhyempiketjuisessa, nopeammin kehosta poistuvassa muodossa, josta tuskin on juuri hyötyä ravinnosta saatavina määrinä.

Jos nattoa, Edam- tai Jarlsberg-juustoa ei syödä, voi olla hyvä käyttää K2-vitamiinia sisältävää ravintolisää esimerkiksi annostuksella 45-90 mcg päivässä. Verenohennuslääkkeitä käyttävien ei pidä lisätä K-vitamiinin saantia omin päin, sopimatta asiasta hoitavan lääkärin kanssa.

Lähteitä:

Nimptsch K et al. Dietary vitamin K intake in relation to cancer incidence and mortality: results from the Heidelberg cohort of the European Prospective Investigation into Cancer and Nutrition (EPIC-Heidelberg). AJCN, online March 24, 2010.

Higher vitamin K intake tied to lower cancer risks. Reuters, March 31, 2010.

Edam-juusto on sydämelle terveellistä

Jälleen on tullut uutta tutkimustietoa K2-vitamiinin hyödyistä sydäntautiriskin vähentämisessä. Nyt uudessa hollantilaistutkimuksessa tiettyjen kypsytettyjen juustojen sisältämät K2-vitamiinin muodot olivat yhteydessä alempaan sepelvaltimotautiriskiin naisilla. (Todennäköisesti K2-vitamiini on samalla tavoin hyödyllistä myös miehille, mutta tämän tutkimuksen aineistoon kuului vain naisia.) Nyt saadut uudet tiedot tukevat tuloksia, joita saatiin merkittävästä Rotterdamin tutkimuksesta, josta kirjoitin blogissani puolitoista vuotta sitten.

Tutkimuksessa tehokkaimmaksi osoittautunutta K2-vitamiinin muotoa (MK-7) on länsimaisissa ruokavalioissa eniten Edam-juustossa, mutta erityisen paljon sitä on japanilaisessa soijapapuvalmisteessa natossa. Toisaalta paria muuta tutkimuksessa terveelliseksi osoittautunutta muotoa (MK-8 ja MK-9) saadaan länsimaisissa ruokavalioissa sen verran enemmän, että myös niistä on käytännössä paljon hyötyä. Myös näitä viimeksi mainittuja muotoja on ilmeisesti varmimmin juuri Edamissa.

Tutkimuksen perusteella ei vielä pystytä sanomaan, minkä verran näitä hyödyllisiä K2-vitamiinin muotoja olisi parasta saada. Itse en suosittelisi juustojen ahmimista, mutta kohtuullista Edam-juuston sisällyttämistä ruokavalioon pitäisin kuitenkin järkevänä, varsinkin jos ei haluta ruveta syömään japanilaiseen tapaan nattoa.

Terveellisimpiä K2-vitamiinin muotoja on erään japanilaistutkimuksen mukaan runsaasti myös sveitsiläisessä Emmentalissa ja norjalaisessa Jarlsberg-juustossa. Suomessa Edam lienee kuitenkin varmempi K2-vitamiinin lähteenä, koska täkäläisessä tutkimuksessa Emmentalin K2-vitamiinipitoisuuden havaittiin olevan Edamiin nähden vähäinen. Tuorejuustoista voidaan sanoa melko varmasti, että niissä K2-vitamiinia ei ole merkittäviä määriä. Myöskään fermentoimatta valmistetuissa juustoissa, kuten sulatejuustossa, Mozzarellassa tai Ricotta-juustossa, ei ole juuri K2-vitamiinia. Sen sijaan valkohomejuustot, kuten Camembert-, Brie-juustot ja kypsytetyt vuohenjuustot, saattavat olla kohtalaisen hyviä lähteitä.

Monia lukijoitani ehkä askarruttaa juuston sisältämä tyydyttynyt rasva. Tämä ja aiemmat hollantilaiset tutkimukset viittaavat kuitenkin siihen, että Edam-juuston sisältämistä K2-vitamiinin muodoista on niin paljon hyötyä verisuonten kalkkiutumisen ja sepelvaltimotaudin ehkäisemisessä, että se painaa vaakakupissa paljon enemmän kuin sen sisältämä tyydyttynyt rasva. Niinpä ainakin Edam-juusto ansaitsisi mielestäni Sydänmerkin, vaikka se ei olisikaan vähärasvaista, kasvirasvajuustoa tai vähäsuolaista. Tällaisen hyväksyminen saattaa kuitenkin olla vaikeaa, koska juustot eivät tyypillisesti ole olleet olennainen osa niin sanottua terveystietoista ruokavaliomallia.

Ja jotta tästäkään blogikirjoituksesta ei syntyisi väärää mielikuvaa, korostan uudelleen sitä, että sydämelle terveellinen ruokavalio on tietysti kokonaisuus, jossa ei pidä tukeutua liikaa mihinkään yksittäiseen tekijään. Sydämelle terveellisen ruokavalion olennaisia piirteitä ovat muun muassa vihannesten ja hedelmien runsas syöminen, pähkinöiden kohtuullinen mutta säännöllinen käyttö, omega-3-rasvojen riittävä saanti (mm. rasvaisesta kalasta), myös muiden hyvien rasvojen riittävä saanti, raffinoitujen hiilihydraattien välttäminen, tyydyttyneiden rasvojen saannin rajoittaminen, transrasvojen välttäminen sekä kasvikunnan proteiinin (tofu, pavut, linssit) suosiminen.

En myöskään ajattele, että maitotuotteiden osuutta ruokavaliossa pitäisi yleisesti lisätä sen vuoksi, että Edam-juusto on kohtuullisesti syötynä terveellistä. Pikemminkin on niin, että muita maitotuotteita olisi osittain hyvä korvata tiettyjen juustojen käytöllä, vähän ranskalaiseen tapaan.

Lisätietoja tutkimuksesta löytyy myös tämän blogikirjoituksen kommenteista alta.

Lähteet ja lisätietoa:

Gast GC et al. A high menaquinone reduces the incidence of coronary heart disease in women. Nutr Metab Cardiovasc Dis.

Vitamin K2, but not K1, effective for heart health benefits: Study. NutraIngredients

Toinen laiminlyöty vitamiini

Aihe josta nyt kirjoitan, ei ole mitään ravitsemusfriikkien hifistelyä tai hienosäätöä, vaan oikeasti tärkeä. Yleensäkin yritän kirjoittaa tässä blogissa ainoastaan tärkeistä ravintoon ja terveyteen liittyvistä kysymyksistä.

D-vitamiiniakin pahemmin suomalaisessa ravitsemuksessa on ehkä laiminlyöty eräs toinen vitamiini — K-vitamiini. Hiljattain julkistetun Finravinto 2007 -tutkimuksen mukaan suomalaisten K-vitamiinin saanti on noin 80-100 mikrogrammaa, hieman eri ikäryhmästä, sukupuolesta ja asuinpaikasta riippuen. Se on vähän, mutta niukkaan saantiin ei tutkimuksessa kiinnitetty silti mitään huomiota.

K-vitamiinille ei ole Suomessa edes virallista saantisuositusta; Finravinto-tutkimuskaan ei mainitse sellaista. Silti K-vitamiini on terveydellemme hyvin merkityksellinen. Yleensä tiedetään parhaiten, että K-vitamiinia tarvitaan veren hyytymiseen. Suomalaisten keskimääräinen saanti riittääkin juuri ja juuri siihen.

K-vitamiinilla on elimistössä kuitenkin myös monia muita tärkeitä tehtäviä, joista suoriutumiseen suomalaisten nykyinen saanti ei täysin riitä. K-vitamiinista riippuvaisia proteiineja (mm. osteokalsiini ja matriksi Gla -proteiini) tarvitaan muun muassa kollageenin muodostumiseen luustossa ja verisuonten kalkkiutumisen ehkäisemiseen. Jotta elimistö voisi suoriutua niistä hyvin, K-vitamiinia tarvitaan nykyistä saantia huomattavasti enemmän niin vihreistä kasviksista kuin tietyistä eläinkunnankin tuotteista.

Mitä hyötyä K-vitamiinin suuremmasta saannista olisi?

K-vitamiinien runsaamman saannin on osoitettu olevan yhteydessä vähäisempään verisuonten kalkkiutumiseen, pienempään osteoporoottisten murtumien riskiin, pienempään eturauhassyöpäriskiin ja nyt aivan viimeksi vähäisempään insuliiniresistenssin riskiin iäkkäillä miehillä, mikä edelleen saattaa vähentää diabetesriskiä. Näistä syistä K-vitamiinin riittävään saantiin pitäisikin kiinnittää virallisella taholla parempaa huomiota. Suositus K-vitamiinin korkeammasta saannista parantaisi samalla myös vihreiden kasvisten sisältämien muiden arvokkaiden ravintoaineiden (folaatti, luteiini, zeaksantiini) saantia.

Paljonko on riittävästi?

Virallisten suositusten muuttumista odoteltaessa jokainen voi oma-aloitteisesti pitää huolta K-vitamiinin paremmasta saannista. Hollantilaiset tutkijat Schurgers ja Vermeer arvioivat, että K-vitamiinista riippuvaisten proteiinien pitämiseksi hyvässä iskussa K1-vitamiinia tarvitaan vähintään 250 mikrogrammaa ja K2-vitamiinia vähintään 50 mikrogrammaa päivässä. Käytännössä tämän määrän K1-vitamiinia saa esimerkiksi parista lehdestä lehtikaalia (40 g), annoksesta pinaattia (70 g) tai isosta annoksesta parsakaalia (n. 200 g). Päivittäisen K2-vitamiinin saa sisällyttämällä ruokavalioon hieman Edam-juustoa (myös broilerissa ja kalkkunassa on K2-vitamiinia, mutta viimeisimpien tutkimusten mukaan se on vähemmän hyödyllisessä muodossa). Mainittujen juustojen määrien ei tarvitse olla suuria. Paras K2-vitamiinin lähde on kuitenkin japanilainen soijapapuvalmiste natto.

K-vitamiini kestää hyvin varastointia, esimerkiksi pakastamista, sekä kuumentamista ruoanlaiton yhteydessä. K-vitamiini on arka valolle.

Huom. Jos käytät verenohennuslääkkeitä, kuten Marevania, K-vitamiinia ei pidä lisätä ruokavalioon omin päin, ilman keskustelua lääkärin kanssa.

Syventävää tietoa:

K-vitamiinitutkija Leon Schurgersin englanninkielinen online-luento K-vitamiinista.

Terhi Koivu-Tikkanen. Determination of phylloquinone and menaquinones in foods by HPLC. Academic disseration. Helsinki 2001 (pdf-tiedosto).

Kolesteroli ja verisuonten kalkkiutuminen

NewsTarget.com-nimisellä sivustolla kirjoitetaan tällä viikolla aiheesta, jota minäkin olen jo käsitellyt tässä blogissa: verisuonten kalkkiutumisesta sydäntaudin riskitekijänä. Kirjoittajana on Bill Sardi, joka on useita asioita kriittisesti arvioiva toimittaja. Poleemisesti hän uudessakin jutussaan asettaa kolesterolin ja verisuonten kalkkiutumisen vastakkain, mutta aivan tarpeetta. Tosiasiassa perinteistä ateroskleroottisten plakkien muodostumista ja verisuonten kalkkiutumista pidetään toisistaan jossain määrin riippumattomina prosesseina, kuten asiaa sivuava artikkeli kertoo. Ihanteellista olisi ehkäistä molempia.

Kalkkiutumisen ehkäisijöinä Sardin artikkelissa tuodaan esille D-vitamiini, magnesium, K-vitamiini sekä C-vitamiini. Itse korostaisin näistä K-vitamiinin ja erityisesti K2-vitamiiin merkitystä. Se nimittäin pitää huolta matriksi Gla -proteiinin karboksylaatiosta eli käytännössä sen toimintakykyisyydestä. Tämä proteiini on pääasiallinen pehmeiden kudosten (esimerkiksi verisuonten ja aortan) kalkkiutumista ehkäisevä proteiini.

K1-vitamiinia on eniten vihreissä vihanneksissa; pinaatti, parsakaali ja persilja ovat sen hyviä lähteitä. Tehokkainta verisuonten kalkkiutumisen ehkäisemisessä K-vitamiini on kuitenkin K2-vitamiinina, jota on länsimaisissa ruokavalioissa terveellisimmissä muodoissaan eniten juustoissa. Juustoista paras valinta K2-vitamiinin lähteenä on Edam-juusto. Aivan omaa luokkaansa K2-vitamiinin lähteenä on kuitenkin natto, joka on japanilainen soijapavuista Bacillus subtilis var. natto -bakteerikannalla käytetty ruoka. Nattoa voi Helsingissä ostaa Tokyokan-nimisestä ruokakaupasta Annankadulta.

Verenohennuslääkkeitä käyttävien ei pidä lisätä K-vitamiinia ruokavalioonsa ilman keskustelua lääkärin kanssa.

Vitamiini joka estää verisuonten kalkkiutumista

Hollantilaisessa vuonna 2004 julkaistussa Rotterdamin tutkimuksessa havaittiin, että K2-vitamiinia eniten ruoastaan saaneilla oli 50 prosenttia alempi riski kuolla sepelvaltimotautiin kuin sitä vähiten saaneilla. Ruokavaliossa yleisemmällä K1-vitamiinilla ei vastaavaa vaikutusta havaittu.

K2-vitamiinin hyödyt vahvistettiin sittemmin eläinkokeilla. Niissä rotille syötettiin ensin sellaista ruokaa, joka kulutti loppuun niiden K-vitamiinivarastot. Sen seurauksena tietyt K-vitamiinista riippuvaiset elimistön proteiinit eivät olleet enää toimintakykyisiä, mikä johti valtimoiden pahaan kalkkiutumiseen. Samalla osoitettiin, että K2-vitamiini pystyi täysin estämään valtimoiden kalkkiutumisen, mutta K1-vitamiinilla ei vastaavaa vaikutusta ollut.

Myöhempi Maastrichtin yliopiston tutkimus paljasti, että K2-vitamiini ei ainoastaan pysäytä valtimoiden kalkkiutumista, vaan se voi myös vähentää sitä. Tuloksista kerrottiin tieteellisessä Blood-lehdessä. K2-vitamiinia runsaasti sisältävällä ravinnolla kyettiin vähentämään sydämen aortan kalkkiutumista rotilla, joiden verisuonet jo olivat kalkkiutuneet. K2-vitamiini vaikuttaa siten, että se aktivoi erään tärkeän proteiinin (matriksi Gla-proteiini). K2-vitamiinin ansiosta tämä proteiini saa ikään kuin kourat, joilla se voi estää kalsiumin kiinnittymisen valtimoiden seinämiin.

Verisuonten ja sydämen aortan kalkkiutuminen on sydäntautien uusi riskitekijä, josta Time-lehti kirjoitti vuonna 2005 otsikolla Do You Know Your Calcium Score? (Tunnetko kalsiumarvosi?). Ja tämän kalkkiutumisen estämisestä K2-vitamiinilla on nyt siis kysymys.


Parhaimmat K2-vitamiinin lähteet

Länsimaisissa ruokavalioissa parhaimpia K2-vitamiinin lähteitä ovat etenkin kypsytetyt juustot, erityisesti Edam-juusto. Siihen K2-vitamiinia on muodostunut maitohappokäymisen seurauksena. Maidossa ei K2-vitamiinia sen sijaan juuri ole. Maitotuotteiden käyttö ranskalaiseen tapaan juustoina saattaakin olla paljon terveellisempää kuin Pohjoismaissa yleinen maidon juominen. Juuston lisäksi myös kalkkunassa ja broilerissa on kohtalaisen paljon K2-vitamiinia. Viimemainituissa se on kuitenkin sellaista muotoa (MK-4), joka ei ole elimistölle läheskään yhtä hyödyllinen kuin naton ja kypsytettyjen juustojen sisältämät pitkäketjuisemmat K2-vitamiinin muodot (esim. MK-7).


Avattu nattopakkaus sinappeineen ja soijakastikkeineen. Kuva JH

Täysin omaa luokkaansa K2-vitamiinin lähteenä on kuitenkin natto, joka on japanilainen soijapavuista käyttämällä valmistettu perinneruoka. Nattoa, jota syödään nykyisin Japanissa 7,5 miljardia (sic!) pakkausta vuodessa, voi ostaa Tokyokanista, joka on Helsingissä Annankatu 24:ssä.

K2-vitamiinia on olemassa myös ravintolisänä. Niissä se on joko menakinoni-4:nä tai menakinoni-7:nä, joka on natossakin esiintyvä luonnollinen muoto. Menakinoni-7-muotoisena K2-vitamiini on kaikkein tehokkainta, koska sen puoliintumisaika elimistössä on erittäin pitkä, noin kolme vuorokautta. Siten jo suhteellisen pienillä ravintolisäannoksilla, esimerkiksi 45 mikrogrammalla menakinoni-7-muotoista K2-vitamiinia päivässä, voidaan pitää huolta K-vitamiinista riippuvaisten proteiinien hyvästä karboksylaatiosta (eli hyvästä toimintakyvystä).

Huom! Verenohennuslääkkeitä käyttävien tulee keskustella lääkärinsä kanssa ennen K-vitamiinin lisäämistä ruokavalioon tai sen käyttöä ravintolisänä.

Viite:

Detrano R et al. Coronary Calcium as a Predictor of Coronary Events in Four Racial or Ethnic Groups. N Engl J Med. 2008 Mar 27;358(13):1336-45.