Ravintolaruoasta

Tämän lauantain Helsingin Sanomat kirjoittaa terveydenhuollon ja kasvatustieteen maisteri Enni Mertasen uuteen väitöskirjaan liittyen ravintolaruoasta. HS:n artikkelin mukaan "monissa ravintola-annoksissa on kuitenkin liikaa rasvaa, runsaasti proteiinia ja liian vähän hiilihydraatteja." Samassa yhteydessä haastateltu kokki ja ravintolakoulu Perhon tuntiopettaja Markus Maulavirta suhtautuu kriittisesti näihin näkemyksiin viitaten siihen, että vähärasvaisuus ei ole auttanut nuoria painonhallinnassa. Hän ei myöskään ole havainnut asiakkaiden olevan erityisen kiinnostuneita ravitsemusasioista.

Ravintolaruoan laatu on sinänsä tärkeä aihe ja siihen pitäisi kiinnittää enemmän huomiota. Katsoisin Mertasen painottamien rasvan, proteiinin ja hiilihydraattien keskinäisten määrien olevan kuitenkin toisarvoisia asioita — siitä olen kokki Maulavirran kanssa samaa mieltä. Terveyttä ajatellen olennaisempaa on se, onko ravintolaruoan rasvan laatu hyvää. Toinen tärkeä kysymys on se, onko vihanneksia tarpeeksi. Olisi myös tärkeää kiinnittää huomiota hiilihydraattien laatuun — esimerkiksi valkoisista jauhoista tehdyn pastan sijaan vain aniharvoissa paikoissa saa täysjyväpastaa.

Siitä en ole Maulavirran kanssa samaa mieltä, että ihmiset eivät olisi erityisen kiinnostuneita ravitsemuksesta. Ihmiset ovat. Ravintolaruokailutilanne ei vain suo luontevaa mahdollisuutta tuoda omaa kiinnostusta esille. Harva haluaa itselleen niuhottajan leimaa sillä, että alkaisi kysellä vaikkapa lounasravintolan kiireisessä kassajonossa siitä, onko ravintolan käyttämässä paistorasvassa osittain kovetettuja kasvirasvoja ja siten haitallisia transrasvoja. Asia on silti tärkeä, ja jokaisen ravintolan tulisi tarkistaa käyttämiensä paistorasvojen laatu.

Kevennykseksi liitän tähän asiaan liittyvän videon, jossa arvostettu Harvardin huippututkija Walter C. Willett on italialaisravintolassa syömässä ja puhuu samalla tärkeistä ravintolaruoan terveellisyyteen vaikuttavista kysymyksistä.