Jäykkä suhtautuminen tieteelliseen tutkimustietoon on uhka kansanterveydelle

Tohtori Devra Davis on epidemiologi ja kirjailija, joka on ollut marraskuussa vierailulla Suomessa. Hänen mukaansa matkapuhelimet ovat suurin uhka kansanterveydelle, jota ei sellaisena pidetä — "the greatest threat to public health not addressed as such."

Devra Davis piti Tampereeen yliopistolla luennon aiheesta 'Lessons Learnt from Tobacco to Mobile Phones: Regulation, Research Funding and Guidance Levels'.

Esityksessään hän kuvasi hyvin, mihin jo olemassa olevan tieteellisen näytön väheksyminen ja liian tiukan tieteellisen näytön vaatiminen käytännössä johtaa.

Senkin jälkeen kun tupakoinnin ja keuhkosyövän yhteys oli havaittu jo kolmessa laajassa prospektiivisessa tutkimuksessa, lääkärit osallistuivat vielä tupakkamainontaan. Joissain mainoksissa oli mukana myös oikeita lääkäreitä.

Davis kertoi, että 1930-luvun alussa Saksa oli maailman johtava maa tieteessä. Siellä tiedettiin jo silloin, että tupakansavu on terveydelle haitallista ja aiheuttaa keuhkosyöpää. Sen perusteella esimerkiksi suomalaisia Saksassa koulutettuja lentäjiä kiellettiin tupakoimasta. Kun tieteellinen tieto ei kuitenkaan levinnyt siihen aikaan yhtä hyvin kuin nykyisin Internetin aikaan, asia jäi muulta maailmalta pitkälti pimentoon. Lisäksi tupakkateollisuus vähätteli riskejä vuosikymmenten ajan  ja yritti vaikuttaa lääketieteelliseen yhteisöön monin keinoin. Vielä vuonna 1981 tupakkateollisuus myönsi Yhdysvalloissa suuren apurahan lääketieteelliselle järjestölle terveydelle vaarattoman tupakan kehittämiseksi, vaikka tupakan kausaalinen yhteys keuhkosyöpään oli osoitettu jo vuonna 1964 (First Surgeon General's Report).

Samantapainen tilanne oli asbestin kohdalla. Vakuutusyhtiöt olivat huomanneet jo varhain, että asbestiteollisuuden työntekijöillä oli enemmän keuhkosyöpää, ja sen seurauksena vakuutusyhtiöt ottivat yhteyttä alan teollisuuteen. Teollisuus kuitenkin epäili tietoja ja vaati asian tutkimista eläinkokein. Niihin kuluikin sitten kolme vuosikymmentä ja paljon tutkimusrahaa.


Aivosyövät vain jäävuoren huippu

Devra Davis puhui tupakasta ja asbestista sen vuoksi, että hän näki suhtautumisen niiden terveyshaittoja koskevaan tutkimustietoon olevan analogista sen kanssa, miten nykyään suhtaudumme matkapuhelinsäteilyn terveysriskeihin. Hänen toiveenaan on, että voisimme oppia menneistä virheistä sen sijaan, että toistamme niitä.

Matkapuhelinsäteilyn tiettyjä aivosyöpiä kohottavaa vaikutusta on vaikeaa osoittaa luotettavasti muun muassa siksi, että aivosyöpien kehittymisen latenssiaika on pitkä. Esimerkiksi Hiroshiman atomipommin jälkeen aivosyöpien yleistymistä ei nähty kuin vasta runsaan 40 vuoden kuluttua. Matkapuhelimien kohdalla suurempi riski nähdään matkapuhelinta runsaasti käyttäneillä 10 vuoden kuluttua (Hardell et al. 2011).

Aivosyövät ovat kuitenkin harvinainen sairaus, ja vaikka ne esimerkiksi viisikertaistuisivatkin, ne olisivat silti suhteellisen harvinainen sairausryhmä väestötasolla. Aivosyövät voidaankin nähdä jäävuoren huippuna. Ne ovat selvästi hälyttävin merkki matkapuhelinsäteilyn haitoista, mutta eivät suinkaan ainoa eivätkä edes tärkein. Jäävuoren huipun alapuolella paljon suuremman ongelman muodostaa se, että matkapuhelinten, tukiasemien ja langattomien verkkojen säteily aiheuttaa lukuisia neurologis-psyykkisiä oireita, kuten unettomuutta, päänsärkyä, ahdistusta, stressiä ja yleistä pahoinvoinnin tunnetta (Eger et al. 2009). Teemme elämästämme kaiken kaikkiaan epämukavampaa ja stressaavampaa langattoman teknologian säteilyllä.


On tarkasteltava näytön kokonaisuutta

Radiotaajuisen säteilyn neurologisia oireita osoittava näyttö on pääasiassa väestötutkimustasoista, ja sen vuoksi siitä voitaisiin helposti sanoa, että ne ovat vain assosiaatioita ja siten näyttöä voi pitää viitteellisenä. Näin ehkä olisikin ellei väestötutkimusten lisäksi olisi olemassa kymmenittäin koeputkissa, koe-eläimillä ja vapaaehtoisilla koehenkilöillä tehtyjä tutkimuksia, jotka myös osoittavat haittoja: vapaiden radikaalien muodostumisen lisääntymistä, kalsiumin vuotoa soluista, DNA-vaurioiden korjauksen viivästymistä, veri-aivoesteen vuotamista, EEG-muutoksia, melatoniinin tuotannon vähenemistä, sperman laadun heikkenemistä jne. Todella suuri määrä erilaisia tutkimuksia osoittaa sähkömagneettisen säteilyn haittoja.

Suurin osa tutkimusnäytöstä osoittaa, että radiotaajuisella säteilyllä on biologisia vaikutuksia. Sen lisäksi  tämä kooste osoittaa, että tutkimusrahoituksella on suuri vaikutus tutkimustuloksiin. 
Lähde: Prof. Henry Lai, University of Washington.

Sähkömagneettista säteilyä koskevaa tieteellistä näyttöä tulkitaan nykyään ahtaasti arvioimalla sitä, onko jotakin sen kapeaa aihealuetta koskeva näyttö riittävän aukotonta ja vakuuttavaa. Pidän tällaista selvänä ajattelun jäykkyytenä ja putkikatseisuutena, ja joku voisi kutsua sitä myös fakki-idiotismiksi. Oikea tapa arvioida näyttöä olisi se, että katsottaisiin koko aihepiiriä koskevan tieteellisen näytön laajaa kokonaisuutta ja arvioitaisiin, mitä se osoittaa. Jos näin tehtäisiin tällä hetkellä sähkömagneettisen säteilyn kohdalla, se johtaisi ilman muuta erilaiseen käsitykseen terveysriskeistä ja sitä kautta säännösten kiristämiseen ja täyskäännökseen langatonta teknologiaa koskevassa politiikassa.

Matkapuhelimen käytön vaikutuksia ihmisen kehoon (klikkaa suuremmaksi). 
(Agarwal 2011, Makker 2009)

Sähkömagneettisen säteilyn haittoja koskevasta tutkimusnäytöstä voidaan väittää vielä pitkään, että näyttöä ei ole riittävästi ja että se ei ole tyhjentävää. Jos näin tehdään, toimitaan täysin samalla tavoin kuin tupakan ja asbestin kohdalla. Seurauksena on se, että osa väestöstä sairastuu ja kuolee turhaan. Vielä suurempi osa ihmisistä joutuu kärsimään neurologisista oireista ja elämänlaadun heikkenemisestä.


Varovaisuusperiaatteen käyttöönottoon on vahvat perusteet

Suuri osa tutkimuksista siis osoittaa, että säteilyllä on vaikutuksia ja vaikutukset ovat pääasiassa kielteisiä. Sen pitäisi ilman muuta johtaa varovaisuusperiaatteen soveltamiseen.

Vahvimpia yksittäisiä perusteita varovaisuusperiaatteen käyttönottoon ovat WHO:n alaisen syöväntutkimusinstituutin IARC:n kannantotot. 2000-luvun alussa se lausui ensin, että matalataajuiset sähkömagneettiset kentät ovat mahdollisesti syöpää aiheuttavia. Vuonna 2011 IARC luokitteli myös radiotaajuiset kentät mahdollisesti syöpää aiheuttaviksi. Esimerkiksi Säteilyturvakeskus STUKin tutkimusprofessori Dariusz Leszczynski on laitoksensa yleisestä kannasta poiketen katsonut, että nämä WHO:n kannanotot antavat aiheen varovaisuusperiaatteen käyttöönottoon (Leszczynski 2012).

Varovaisuusperiaatteen oikeaa soveltamista ei ole STUKin virkamiesten luimuileva tapa käyttää haastatteluissa hieman epävarmoja ja varovaisia sanankäänteitä. Oikeaa varovaisuusperiaatteen soveltamista on antaa selkeitä teollisuutta, puhelinoperaattoreita ja muita tahoja sitovia viranomaismääräyksiä, jotka johtavat väestön sähkömagneettisen säteilyn altistustasojen selvään pienenemiseen. Jos varovaisuuteen on syytä, tulee toimia niin, että altistus todella vähenee ja riskit todella vähenevät.

On syytä korostaa, että varovaisuusperiaatteen soveltamisen kynnys on paljon matalammalla kuin siinä, että tieteellisen näytön pitäisi olla aukotonta.

Maailmanlaajuisesti katsoen STUK ei ole tietenkään yksin laiminlyödessään tieteellistä näyttöä ja välttäessään varovaisuusperiaatteen käyttöönottoa. Tohtori Donald Maischin väitöskirjatutkimuksen mukaan läntiset matkapuhelinsäteilyn raja-arvoja asettavat organisaatiot (esim. ICNIRP) ovat soveltaneet prokrusteista normia: kaikki siihen sopimattomat tieteelliset tutkimustulokset on jätetty huomiotta. Näin on tehty, koska raja-arvojen tiukentamisen on ajateltu haittaavan teknologian kehittymistä ja teollisuutta (Maisch 2009).


Tukiasemasäteilyn osuus altistuksesta on merkittävä

STUKia on myös syytä kritisoida siltä osin, että se suhtautuu jatkuvasti vähätellen varsinkin muihin säteilylähteisiin kuin matkapuhelimiin. Esimerkiksi matkapuhelinten tukiasemien ja langattomien verkkojen säteilyä se pitää vähäpätöisenä, mistä kertovat esimerkiksi STUKin antamat lausunnot eduskunnalle (LiVM 12/2012).

Vaikuttaa siltä, että STUKin tutkijat eivät ole seuranneet kovin tiiviisti alan tieteellistä kirjallisuutta. Sveitsiläisessä tutkimuksessa nimittäin selvitettiin tutkimukseen osallistuneiden henkilöiden kantamien dosimetrien eli säteilyannosmittarien avulla, mistä säteilylähteistä he saavat eniten radiotaajuista säteilyä viikon aikana. Suurin yksittäinen lähde olivat matkapuhelintukiasemat (32 %), vasta toisena tulivat matkapuhelimet (29,1 %) ja loppu säteily oli peräisin eri lähteistä, muuan muassa langattomista DECT-puhelimista (Frei et al. 2009).

Sveitsiläistutkimuksen suurin opetus on se, että jos väestön altistusta radiotaajuiselle säteilylle halutaan vähentää merkittävästi, muutokset matkapuhelinten käyttötottumuksissa eivät riitä vaan sen lisäksi tarvitaan passiivisen altistuksen vähentämistä. Ihmisiä tulee suojata myös matkapuhelintukiasemien ja langattomien verkkojen liialliselta säteilyltä. Se on asia, jolle STUK tai muutkaan valvovat viranomaiset eivät tee tällä hetkellä yhtään mitään. STUK päinvastoin toimii täysin vastakkaisella tavalla ja näyttää vihreää valoa kaikille langattoman teknologian laajentamishankkeille. Se sallii 4G-verkkojen rakentamisen sekä iPhonien kaupan vaikka vauvoille.

Olisiko syytä tehdä asialle jotain vai jatketaanko viivyttelyä niin kuin tupakan kohdalla ja jäädään odottelemaan aivosyöpien ja muiden haittojen ilmaantumista niin, että aivokirurgit saavat tulevaisuudessa paiskia töitä oikein urakalla?


Blogikirjoituksen alkuosan historiatiedot perustuvat Devra Davisin luentoon. Niitä en muista aivan niin tarkasti kuin haluaisin, joten mahdolliset epätarkkuudet johtuvat minusta. Mahdolliset virheet ovat kuitenkin pieniä.


Viitteitä:

Davis DL, Miller AB, Philips A. Association of mobile phone use with adult brain cancer remains plausible. BMJ. 2012 May 1;344:e3083.

Frei P,  et al. Temporal and spatial variability of personal exposure to radio frequency electromagnetic fields. Environ Res. 2009 Aug;109(6):779-85.

Maisch DR. The procrustean approach: setting exposure standards for telecommunications frequency electromagnetic radiation. University of Wollongong, 2009.

Witschi H. A short history of lung cancer. Toxicol Sci. 2001 Nov;64(1):4-6.

Tuhti tietopaketti langattomasta säteilystä

Kännykät ja langattomia nettiyhteyksiä käyttävät tietokoneet on otettu kaikialla maailmassa käyttöön pelkästään teknologista ja taloudellisista lähtökohdista. Teollisuudelta ei ole vaadittu sen osoittamista, että sen valmistamat tuotteet ovat turvallisia ja haitattomia ihmiselle. Tutkimustiedon lisääntyessä näiden laitteiden levittämän mikroaaltosäteilyn haitat alkavat paljastua yhä selvemmin.

Kirjassa käsitellään laajalti myös radiotaajuisen säteilyn vaikutusta lapsiin ja nuoriin sekä matkapuhelintukiasemien sijoittelua koulujen katoille.

Tietokirjailija Erja Tamminen on toimittanut kirjan Langaton teknologia ja terveys (HouseProtector 2011). Se on  yllättävänkin kattava teos kännyköiden ja langattomien verkkojen aiheuttamista haitoista ja riskeistä terveydelle.  Kirja koostuu aihetta eri puolilta valottavista asiantuntija-artikkeleista, joista suuren osan ovat kirjoittaneet Tamminen ja ruotsalainen matkapuhelinsäteilyn haittoihin perehtynyt toimittaja Mona Nilsson. Lisäksi kirjoittajina on muun muassa lääkäreitä.


Matkapuhelinsäteilyllä on biologisia vaikutuksia

Yksi teoksen kirjoittajista on fysiologian emeritusprofessori Osmo Hänninen. Artikkelissaan hän luo hyvän yleiskatsauksen matkapuhelinteknologian vaikutuksiin. Hänninen kertoo, että WHO:n syöväntutkimuslaitos IARC luokitteli vuonna 2011 matkapuhelinsäteilyn mahdollisesti karsinogeeniseksi ihmiselle, luokkaan 2B. Tähän samaan luokkaan kuuluvat esimerkiksi lyijy, pakokaasut ja jotkin torjunta-aineet. Kategoria 2B on riskiluokituksen keskivaiheilla.

Kirjoituksessaan Hänninen referoi myös ruotsalaisen Lennart Hardellin tutkimuksia, jotka osoittavat, että teini-iässä kännykänkäytön aloittavilla ja sitä yli vuosikymmenen ajan jatkavilla on suurempi kasvainriski. Heillä nähtiin pahanlaatuista aivokasvaintyyppi astrosytomaa 4,9-kertaisesti verrokkeihin nähden sillä puolella päätä, jolla kännykkää oli käytetty.

Aivokasvainriskin lisääntyminen ei ole ainoa kännykänkäyttöön liittyvä riski, vaan GSM-säteily vaikuttaa esimerkiksi geenien luentaan. Nykyinen 3G-teknologia on myös haitallisempaa kuin 2G, Hänninen kirjoittaa, ja jatkaa kertomalla aivosolujen kromosomien DNA-katkosten syntymisestä ja vaikutuksesta verisuonten endoteelisoluihin, joiden luennassa ja valkuaisaineiden tuotannossa tapahtuu muutoksia. Hänninen kertoo laajasti myös muista kännykkäsäteilyn ja langattomien WLAN-yhteyksien biofysikaalisista vaikutuksista ja vaikutuksesta esimerkiksi aivojen aineenvaihduntaan.

Matkapuhelinsäteilyllä on verenkierrollisia vaikutuksia aivoihin etenkin sillä puolella aivoja, jolla kännykkää käytetään. Sen lisäksi sillä on vaikutusta aivojen glukoosiaineenvaihduntaan ja sähkömagneettinen säteily myös heikentää aivoja suojaavaa veri-aivoestettä. Sen seurauksena niinkin isot molekyylit kuin veren albumiini ja fibrinogeeni ovat koe-eläimillä päässeet tunkeutumaan veri-aivoesteen läpi. "Yhä enenevässä määrin tutkimukset osoittavat, että sähkömagneettisella säteilyllä on biologisesti merkittäviä vaikutuksia", emeritusprofessori Hänninen tiivistää.


Tietoa lääkäreille matkapuhelimen kasvainriskeistä

Kirjaan sisältyy myös työterveyshuollon erikoislääkäri Seppo Kinnusen artikkeli. Myös hän toteaa kirjoituksessaan Suomen Säteilyturvakeskuksen tutkimusprofessori Darius Leszczynskiä lainaten, että matkapuhelinsäteilyllä on myös lämpövaikutuksesta riippumattomia biofysikaalisia vaikutuksia ja "niiden sivuuttaminen on nykytieteen vastaista."

Kinnunen tarkastelee kirjoituksessaan pääasiassa matkapuhelinsäteilyn yhteyttä aivokasvainriskiin ja lainaa professori Hügo Rüdigeria, joka sanoo radiotaajuisen säteilyn aiheuttamista DNA-vaurioista olevan lukuisia tieteellisiä julkaisuja:

"Radiotaajuisen säteilyn karsinogeenisuudesta on olemassa laaja määrä todisteita. Genotoksiset vaikutukset voivat muodostua vapaiden radikaalien kautta ja radiotaajuinen säteily voi vaikuttaa solujen luontaiseen korjausmekanismiin."

Lääkäri Kinnunen tarkastelee myös kasvainriskiä koskevaa epidemiologista näyttöä ja viittaa amerikkalais-korealaiseen Seung-Kwon Myungin vuonna 2009 julkaistuun 23 tutkimusta käsittäneeseen meta-analyysiin, jossa nähtiin kohonnut riski matkapuhelimia runsaasti käyttäneillä. Kinnunen arvioi myös teollisuuden rahoittamaa Interphone-hanketta ja ruotsalaisen epidemiologin Lennart Hardellin tutkimuksia:

"Hardellin tutkimukset ovat rahoitustaustaltaan riippumattomia ja havaittu Interphone-tutkimusta metodologisesti laadukkaammiksi. Hardellin tutkimuksissa on nähty yli kaksinkertainen gliooma-riski sekä kuulohermokasvainriski pitkäaikaiskäytössä."

Kinnunen summaa, että Interphone-tutkimuksen yhteenveto kuulohermokasvaimen osalta osoittaa 2,8-kertaista riskiä, syöpälääkäri Lennart Hardellin kooste 2,9-kertaista riskiä ja viimeisin yksittäinen tuore tutkimus Japanista 3,1-kertaista riskiä.

Artikkelin lopussa tarkastellaan vielä sähkömagneettisen säteilyn vaikutuksia EEG-tutkimuksiin ja viitataan Lebrecht von Klitzingin ja Andrew A. Marinon tutkimuksiin. von Klintzin tutkimuksissa muutokset aivosähkökäyrässä ilmaantuivat hiljalleen useiden minuuttien kuluessa ja vähenivät myös hiljalleen altistuksen loputtua. Marino puolestaan on kehittänyt ärsyke-vaste-testin sähkömagneettisen säteilyn EEG-vaikutusten selvittämiseksi. Vaikutuksia aivosähkökäyrään siis on.

Lasten aivoihin pääsee paljon enemmän kännykkäsäteilyä kuin aikuisten aivoihin. Kuva ei sisälly tässä arvioitavaan kirjaan.

Näyttöä epidemiologisista tutkimuksista

Matkapuhelintukiasemia on kaupungeissa on hyvin taajassa, muutaman sadan metrin välein ellei tiheämmässäkin. Altistumme niiden säteilylle vuorokauden kaikkina tunteina seitsemänä päivänä viikossa. Siksi on tärkeää tutkia sitä, voiko niillä olla yhteyttä sairastuvuuteen.

Ruotsalainen toimittaja Mona Nilssonilta on julkaistu kirjassa monia artikkeleita. Ehkä tärkein niistä on kirjoitus, jossa hän referoi tutkimuksia, joissa on havaittu matkapuhelintukiasemien lisäävään neurologisia oireita niiden lähellä asuvilla. Tässä joitakin poimintoja Nilssonin kirjoituksesta.

Ranskalainen tutkija Roger Santini on havainnut, että matkapuhelintukiaseman läheisyydellä on yhteys niin sanottuun mikroaaltosyndromaan, jonka oireita ovat muun muassa väsymys, päänsärky, ärtyneisyys, univaikeudet ja eräät muutkin oireet. Santinin mukaan nykyisin sallitut säteilytasot eivät mitenkään takaa sitä, etteikö altistuville ihmisille voisi muodostua ongelmia. "Vaikutukset aivotoimintoihin, kuten unihäiriöt, väsymys ja päänsärky, on osoitettu jo kenttävoimakkuuksilla 1 mW/m2."

Myös vuonna 2003 julkaistussa espanjalaistutkimuksessa havaittiin yhteys säteilytasojen ja ihmisten oireiden välillä. Tässä tutkimuksessa ei arvioitu etäisyyttä tukiasemiin vaan tutkimuksen vahvuutena oli se, että tutkijat mittasivat todelliset säteilytasot ihmisten kodeissa. Tulosten mukaan säteilyn kenttävoimakkuudella oli selvä yhteys epämiellyttävään oloon, ruokahaluttomuuteen ja päänsärkyyn, mutta myös keskittymisvaikeuksia ja unihäiriöitä oli enemmän.

Nilssonin referoimista tutkimuksista vakuuttavimmalta vaikuttaa saksalaisista lääkäreistä koostuneen tutkijaryhmän Bambergin kaupungissa tehty tutkimus. Samoin kuin edelllä kerrotussa espanjalaistutkimuksessa, myös tässä tutkimuksessa henkilöiden kotona käytiin mittaamassa aktuaalisia säteilytasoja. Tuloksissa oli hälyyttävää se, että suurimmille kenttävoimakkuuksille altistuneiden joukossa, joita oli runsas neljännes 356 hengen ryhmästä, oli vain joitakin oireettomia henkilöitä. Sitä vastoin 80 prosenttia kärsi unihäiriöistä, väsymyksestä tai masennuksesta ja 70 prosenttia muisti- ja keskittymisvaikeuksista. Tutkijat havaitsivat lisäksi lineaarisen yhteyden altistuksen ja oireiden välillä, mikä lisää tulosten uskottavuutta.

Huomionarvoista on, että Bambergin kaupungissa tehdyssä tutkimuksessa henkilöt altistuivat kodeissaan säteilytasoille, jotka olivat 10 000 kertaa alempia kuin ICNIRPin raja-arvo 3G-järjestelmälle. Se viittaa vahvasti siihen, että nykyiset säteilyn raja-arvot ovat täysin riittämättömiä suojaamaan ihmisiä neurologisilta oireilta. Lisäksi on paikallaan huomata, että kun oireita saa 80 prosenttia kohderyhmästä, joukko on niin suuri, että he eivät ole vain sähköyliherkkiä vaan matkapuhelintukiasemat aiheuttavat ikäviä neurologisia oireita myös normaaliväestössä.

Saksalaisessa Naila-tutkimuksessa puolestaan viisi lääkäriä selvitti, onko tukiaseman läheisyydellä yhteyttä syöpäriskiin. Saksalaisessa tiedelehdessä julkaistujen tulosten mukaan alle 400 metrin säteellä matkapuhelintukiasemasta asuvilla oli kolminkertainen syöpäriski verrattuna 400-1000 metrin päässä asuviin. Myös artikkelissa referoidulla israelilaistutkimuksessa on havaittu vastaava yhteys tukiaseman läheisyyden ja syöpäriskin välillä.

Nilsson kertoo myös siitä, että kun oireiden ja riskien kasvua on nähty jo tavallisten GSM-verkkojen taajuuksilla, uudet 3G- ja 4G-verkot aiheuttavat oireita vielä enemmän. Voidaankin siis ennakoida, että neurologisia oireita saavien määrä vain kasvaa näiden uusien verkkojen  yleistyessä.

Itse haluaisin kirjan ulkopuolelta kiinnittää huomiota vuonna 2010 julkaistuun epidemiologisten tutkimusten meta-analyysiin. Siinä tutkijat löysivät 10 epidemiologista tutkimusta, joissa oli selvitetty matkapuhelintukiasemien yhteyttä terveysvaikutuksiin. Kahdeksassa kymmenestä tutkimuksesta havaittiin yhteys lisääntyneisiin neurologisiin oireisiin tai syöpään.


Haittaa myös eläimille ja kasveille

Sähkömagneettisen säteilyn haitat eivät rajoitu vain ihmisiin vaan kirjassa on myös useita artikkeleita, joissa kerrotaan sähkömagneettisen säteilyn haitoista luonnolle. Tukiasemasäteilyn on havaittu aiheuttavan koordinaatio-ongelmia  ja epänormaalia kasvua ja kuolemia sammakonpoikasilla, ja hiirillä puolestaan se on aiheuttanut muutoksia  käyttäytymisessä sekä lisännyt kasvainten muodostumista ja kuolleisuutta. Mehiläisillä sähkömagneettiset kentät ovat aiheuttaneet paniikinomaista käyttäytymistä. Linnuilla puolestaan tukiasemasäteily on heikentänyt pesänrakentamiskykyä, vähentänyt munimiskykyä, lisännyt poikasten kuolleisuutta ja vähentänyt lintulajien määrää. Matkapuhelinmastojen ja WLAN-säteilyn on havaittu vahingoittavan puiden kuorta ja lehtiä, ja myös maissintähkien kasvussa on havaittu vaurioita langattoman verkon vaikutuksesta.

Näiden haittojen vuoksi myös ympäristöjärjestöjen olisi aiheellista kiinnostua sähkömagneettisen säteilyn rajoittamisesta. Esimerkiksi Luontoliitto, Suomen Luonnonsuojeluliitto ja Greenpeace voisivat tarttua aiheeseen.

Myös koulujen ja asuintalojen katoille on asennettu matkapuhelintukiasemia.

Kouluissa ja kodeissa tulisi suosia langallisia yhteyksiä

Tieteellistä näyttöä matkapuhelinsäteilyn ja langattomien verkkojen haitoista on siis runsaasti. Terveydellisten haittojen vähentämiseksi ja riskien minimoimiseksi meidän ei ole tarpeen ruveta koneita rikkoviksi luddiiteiksi. Ratkaisuna on pikemminkin se, että otamme tietotekniikassa entistä enemmän huomioon myös vaikutukset luontoon ja ihmisiin ja alamme suosia langallisia tietoliikenneratkaisuja.

Nykytilanne on valitettavasti päinvastainen. Huolimatta jatkuvasti laajenevasta tieteellisestä näytöstä, joka osoittaa matkapuhelinten, tukiasemien ja langattomien nettiyhteyksien haittoja, edes herkimpiä ryhmiä, kuten lapsia ja nuoria ei ole pyritty suojaamaan säteilyltä vaan kouluissa on käytöissä langattomia verkkoja ja koulujen katoille on asennettu jopa useita matkapuhelintukiasemia.

Yksi kirjan artikkeleista on espoolaisen luokanopettajan Jarno Kukkosen kirjoittama,  ja hän kertoo mitanneensa espoolaiskouluista korkeita radiotaajuisen säteilyn lukemia. Ne ylittivät moninkertaisesti BioInitiative-asiantuntijaelimen antamat suositukset. Esimerkiksi Matinlahden koulussa hän mittasi 2 000-45 000 µW/m2 lukemia, kun BioInitiativen suositus ulkotiloihin on korkeintaan 1000 µW/m2 ja sisätiloihin 100 µW/m2. Myös muutamista muista kouluista saatiin tulokseksi korkeita lukemia.

Tietokirjailija Erja Tamminen on kirjoittanut toimittamaansa Langaton teknologia ja terveys -kirjaan lukuisia artikkeleita. Niissä hän tuo esille sen valitettavan tosiasian, että laajakaistaratkaisuja on pohdittu kapea-alaisesti pitkälti kilpailukyvyn ja elinkeinoelämän näkökuomasta. Terveydelliset näkökohdat on jätetty lähes täysin huomiotta. Tamminen pitää tärkeänä, että suosimme langattomien WLAN-yhteyksien sijaan langallisia yhteyksiä niin kouluissa kuin kodeissakin. Langalliset yhteydet olisi tärkeää ulottaa aina loppukäyttäjälle saakka.

Tammisen artikkelissa siteerattu Aalto-yliopiston professori Heikki Hämmäinen sanoo, että olemme todennäköisesti sivuraiteilla päästäessämme kiinteät verkot kuihtumaan. Hämmäinen on päinvastoin sitä mieltä, että optinen valokuitu pitäisi saada perille koteihin asti. Tammisen mukaan valokuitu mahdollistaisi adapterin avulla myös lankapuhelimet.


Vähennä omaa altistustasi

Yksittäinen ihminen ei voi tehdä paljonkaan esimerkiksi tukiasemien sijoittelun muuttamiseksi, kun ne on jo rakennettu. Sen sijaan kirjassa kerrotaan paljon muita hyviä keinoja vähentää altistusta. Näistä tärkeimpiä ovat:

• Hanki lankapuhelin ja käytä sitä pääasiallisena puhelimena
• Älä käytä langatonta, niin sanottua DECT-puhelinta
• Käytä aina handsfreetä kännykkään puhuessasi
• Vaihda langaton nettiyhteys langalliseen

Itse lisäisin, että kannattaa pitäytyä 2G-verkossa toimivassa "vanhanaikaisessa" GSM-puhelimessa, joka säteilee vähemmän haitallisesti kuin uudet 3G- ja 4G-verkoissa toimivat älypuhelimet. On myös hyvä huomata, että lapsiperheessä pitäisi olla aina lankapuhelin, koska lasten ei pitäisi käyttää kännykkää muuten kuin hätätilanteessa. Vaihtaessasi langattoman nettiyhteyden langalliseen teet itsesi lisäksi palveluksen myös naapureillesi, koska langattomat verkot säteilevät voimakkaasti myös naapuriasuntoihin.


Painava kirja

Kokonaisuudessaan Erja Tammisen kirja on painava teos kännyköiden, tukiasemien ja langattoman säteilyn haitoista. Se ei ole yhtä vetävästi kirjoitettu kuin aiemmin arvioimani Devra Davisin kirja, mutta toisaalta teoksessa on sellaista tarkempaa ja yksityiskohtaisempaa tietoa, jota Davisin kirjaa lukiessa jäi välillä kaipaamaan.  Langaton teknologia ja terveys -kirja on painava myös konkreettisesti: sen painopaperiksi on valittu turhankin hyvä ja painava paperi, joka sopisi paremmin esimerkiksi esitteen paperiksi. Tästä pienestä kömmähdyksestä huolimatta Tammisen toimittama kirja on laadukas ja tarpeellinen kirja tärkeästä aiheesta. Koostuessaan pääasiassa suomalaisten asiantuntijoiden artikkeleista sen tiedot ovat lähellä suomalaisia.


Lopuksi

Tekee mieli sanoa tässä yhteydessä muutama sana lainsäätäjän ja viranomaisten roolista. Nämä eivät mielestäni ole huolehtineet riittävästi siitä, että väestöä suojattaisiin matkapuhelinten, tukiasemien ja langattomien verkkojen säteilyltä. Nykyisillä altistustasoilla herkät ihmiset kärsivät ikävistä oireista. Samalla koko väestö altistetaan niin runsaalle mikroaaltosäteilylle, että se todennäköisesti lisää neurologisia oireita, kuten stressiä, päänsärkyä ja unettomuutta sekä kohottaa aivokasvainriskiä. Kohottaessaan verenpainetta ja vaikuttaessaan endoteeliin matkapuhelinsäteily saattaa lisäksi suurentaa sydäntautiriskiä. Myös eräät epidemiologiset tutkimukset viittaavat sydänoireiden kasvuun altistuneilla.

Lainsäätäjän ja viranomaisten tulisi paneutua esimerkiksi WHO:n kantaan matkapuhelinsäteilystä mahdollisesti karsinogeenisena sekä Euroopan Neuvoston kannanottoon asiassa, ja niiden tulisi soveltaa varovaisuusperiaatetta, jonka noudattamista monet alan tiedemiehet kannattavat. Myös EU-lainsäädäntö antaa jäsenvaltioilleen mahdollisuuden varovaisuusperiaatteen käyttämisen, kuten tässä tieteellisessä artikkelissa ruotsalaistutkijat hyvin selvittävät.

Varovaisuusperiaatteen mukaisesti väestön altistusta sähkömagneettiselle säteilylle tulisi vähentää. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tulisi myös huolehtia matkapuhelinteknologiaan ja langattomiin verkkoihin liittyvästä riittävästä tiedottamisesta koko väestölle. Väestön hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen sekä sairauksien ehkäiseminen ovat THL:n tehtäviä, ja jos laitos ei huolehdi riittävästä tiedottamisesta, se ei tältä osin huolehdi tehtävistään. Asia on niin tärkeä, että sitä ei voi ulkoistaa vain Säteilyturvakeskukselle.


Viitteitä:

Abdel-Rassoul G, et al. Neurobehavioral effects among inhabitants around mobile phone base stations. Neurotoxicology. 2007 Mar;28(2):434-40.

Diem E, et al. Non-thermal DNA breakage by mobile-phone radiation (1800 MHz) in human fibroblasts and in transformed GFSH-R17 rat granulosa cells in vitro. Mutat Res. 2005 Jun 6;583(2):178-83.

Dämvik M, Johansson O. Health risk assessment of electromagnetic fields: a conflict between the precautionary principle and environmental medicine methodology. Rev Environ Health. 2010 Oct-Dec;25(4):325-33.

Eger H, Jahn M. Specific Health Symptoms and Cell Phone Radiation in Selbitz (Bavaria, Germany)—Evidence of a Dose-Response Relationship. [Käännös alkuperäisestä saksalaistutkimuksesta nimeltään Spezifische Symptome und Mobilfunkstrahlung in Selbitz (Bayern) – Evidenz für eine Dosiswirkungsbeziehung.] Umwelt-Medizin-Gesellschaft, Feb 2010, 130-139

Extremely low frequency fields and cancer. WHO Fact Sheet N° 263, October 2001.

Gandhi OP, et al. Exposure limits: the underestimation of absorbed cell phone radiation, especially in children. Electromagn Biol Med. 2012 Mar;31(1):34-51.

Genuis SJ, Lipp CT. Electromagnetic hypersensitivity: fact or fiction? Sci Total Environ. 2012 Jan 1;414: 103–12.

Hardell L, et al. Re-analysis of risk for glioma in relation to mobile telephone use: comparison with the results of the Interphone international case-control study. Int J Epidemiol. 2011 Aug;40(4):1126-8.

Myung SK, et al. Mobile phone use and risk of tumors: a meta-analysis. J Clin Oncol. 2009 Nov 20;27(33):5565-72.

Khurana VG, et al. Epidemiological evidence for a health risk from mobile phone base stations. Int J Occup Environ Health. 2010 Jul-Sep;16(3):263-7.

Navarro EA, et al. The microwave syndrome: a preliminary study in Spain. Electromagn Biol Med. 2003 Oct; 22(2):161-9. 

Ruediger HW. Genotoxic effects of radiofrequency electromagnetic fields. Pathophysiology. 2009 Aug;16(2-3):89-102.

Santini R, et al. Enquête sur la santé de riverains de stations relais de téléphonie mobile [Symptoms experienced by people in vicinity of base stations: II/ Incidences of age, duration of exposure, location of subjects in relation to the antennas and other electromagnetic factors]. Pathol Biol (Paris). 2003 Sep;51(7):412-5.

Sato Y, et al. A case-case study of mobile phone use and acoustic neuroma risk in Japan. Bioelectromagnetics. 2011 Feb;32(2):85-93.

Tarpeettomista lääkehoidoista elämäntapahoitoihin

Tuoreessa Suomen Lääkärilehden numerossa on ärhäkkä dosentti Teppo Järvisen pääkirjoitusartikkeli. Jutussa hän kritisoi satojen miljoonien eurojen haaskaamista sellaiseen sairauksia ehkäisevään lääkitykseen, josta ei ole kunnon näyttöä. Maalitauluna on myös lonkkamurtumien ehkäisy bisfosfonaateilla.

Itse ehdotan THL:lle, Kelalle ja sosiaali- ja terveysministeriölle, että siellä suunnattaisin varoja tuhlailevasta lääkehoidosta ennaltaehkäisevään elämäntapahoitoon. Panostuksella kolmannen sektorin tekemään ennaltaehkäisevään työhön voisi olla hyvä kustannus-hyötysuhde. Ehdotan myös ravitsemuksesta, liikunnasta ja terveydestä kirjoittavien tietokirjailijoiden toimeentulon kuntoon laittamista. Pitkäaikaisia apurahoja heille.

Viite:

Järvinen T. Miljoonat eurot valuvat hukkaan sairauksia ehkäisevässä lääkityksessä. Suomen Lääkärilehti 37/2011.

Finelin hyödyistä ja heikkouksista

Fineli on Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) ylläpitämä elintarvikkeiden koostumustietopankki, jossa jokainen voi kätevästi tarkistaa ruoka-aineiden sisältämien ravintoaineiden määrän. Suomalaisille sivustossa on erityisen hyödyllistä suomen- tai ruotsinkielisyyden lisäksi se, että useiden elintarvikkeiden tiedot perustuvat tosiasiallisiin suomalaisista elintarvikkeista mitattuihin analyysituloksiin.

Finelissä on myös näppärä Ruokakori-toiminto, jonne voi syöttää päivän aikana syömänsä ruuat ja jossa voi antaa ohjelman laskea niistä saadut ravintoainemäärät.

Ja sitten heikkouksiin. Niistä ikävin on se, että Finelin tietoja ei korjata edes silloin kun niiden virheellisyydestä on huomautettu. Esimerkiksi tietokannassa on elintarvikekummajainen "merilevä spirulina". Kummajainen se on sen vuoksi, että spirulina ei ole merilevä, vaan lammissa kasvatettu makean veden mikrolevä. Finelin ilmoittama "merilevä spirulinan" jodimäärä (36 000 mcg/ 100g) vastaa tanskalaisen tietokannan kombu-merilevälle ilmoittamaa määrää. (Spirulinassa on nettilähteiden mukaan jodia vain noin 40 mcg/ 100 g, joka on todennäköisemmin lähempänä oikeaa kuin Finelin ilmoittama tieto. Myös nori-merilevän jodipitoisuus on melko alhainen.)

Kokemus rokotteen haittavaikutuksesta

Olin marraskuussa 2003 aikeissa lähteä kaukomatkalle. Hain silloin kolmoisrokotteen, joka pistettiin vasempaan olkavarteen. Sama olkavarsi kipeytyi kahden viikon kuluessa ja kehittyi vähitellen jäätyneeksi olkapääksi. Menin jonkin ajan kuluttua näyttämään olkapäätä terveyskeskuslääkärille, joka totesi jäätyneen olkapään ja antoi hoito-ohjeita.

Pidin itse aivan ilmeisenä, että kysymyksessä oli rokotekomplikaatio. Sanoin sen jo terveyskeskuslääkärillenikin. Muutamaa kuukautta myöhemmin olin vielä infektiotautien erikoislääkärin vastaanotolla. Myös hän oli sitä mieltä, että kysymyksessä voi hyvinkin olla rokotekomplikaatio, vaikkakaan hän ei osannut sanoa, mikä mekanismi olisi.

Mielenkiintoista näissä lääkärikäynneissä oli se, että kumpikaan lääkäri — vaikka muuten hyviä ovatkin — ei tehnyt rokotteen haittavaikutusilmoitusta. Sen tekemisen mahdollisuus tuli esille vasta, kun sattumalta olin käymässä terveyskeskuksessa terveydenhoitajan luona. Hän kysyi, olenko tehnyt haittavaikutusilmoituksen. Kun kerroin, että en edes ollut tiennyt sellaisesta, hän antoi minulle kaavakkeen täytettäväksi. Ilman terveydenhoitajan aktiivisuutta haittavaikutusilmoitus olisi tapauksessani jäänyt tekemättä.

Kokemukseni perusteella minulla on hyvä syy epäillä, että Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ei saa tietää kaikista rokotekomplikaatioista, koska kaikkia ei raportoida. Raportointia vielä todennäköisesti vähensi kaksi vuotta sitten se, että silloinen Kansanterveyslaitos rajoitti yksilöllisen palautteen antamista haittailmoituksista.

Koska Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ei siis saa tietää kaikista rokotekomplikaatioista, sen asiantuntijoiden perustelut rokotteiden turvallisuudesta eivät täysin vakuuta.

Sain jäätyneen olkapään rokotuskomplikaationa mahdollisesti sen vuoksi, että jotkin rokotteet sisältävät pienen määrän elohopeaa. Näin on myös Suomeen saadun sikainfluenssarokotteen kohdalla. Se sisältää valmisteyhteenvedon mukaan pienen määrän tiomersaalia, joka on puoliksi elohopeaa.

Elohopea voi heikentää immuniteettia ja aiheuttaa autoimmuunisia ja allergisia häiriöitä. Sen totesivat vuonna 2007 julkaistun amerikkalaistutkimuksen (ks. alla) tutkijat. He käyttivät tutkimuksissaan sellaisia määriä (20 ng/ml) elohopeaa, joita saimme aikaisemmin lapsuudenaikaisista rokotteista. (Nykyisin lapsuudenaikaisissa rokotteissa elohopean käytöstä apuaineena on Suomessa pääasiassa luovuttu.)

Tutkijat havaitsivat, että elohopea voi aiheuttaa immuniteettiongelmia muuntamalla niin sanottuja dendriittisiä soluja. Ne ovat tärkeitä antigeenia esitteleviä ja immuunijärjestelmää sääteleviä soluja, joita on muun muassa limakalvoilla ja ihossa. Dendriittiset solut kuuluvat luonnolliseen immuniteettiin ja muodostavat sillan luonnollisen ja hankitun immuniteetin välille.

Sanottakoon lopuksi, että en ole yleisesti ottaen rokotuksia vastaan. Rokotteiden mahdollisten hyvinkin ikävien haittavaikutuksien vuoksi olen kuitenkin sitä mieltä, että rokotteiden ottamiseen pitää olla hyvä syy. Ja sikainfluenssan kohdalla en ole täysin vakuuttunut siitä, että se on kovinkaan monen kohdalla hyvä syy.

Lisätietoa:

Agrawal A et al. Thimerosal induces TH2 responses via influencing cytokine secretion by human

dendritic cells. J Leukoc Biol. 2007 Feb;81(2):474-82.

Thimerosal Linked To Immune System Dysfunction. Science Daily.

Hewitson L et al. Delayed acquisition of neonatal reflexes in newborn primates receiving a thimerosal-containing Hepatitis B vaccine: Influence of gestational age and birth weight. Neurotoxicology. 2009 Oct 2 (pdf).