Olin marraskuussa 2003 aikeissa lähteä kaukomatkalle. Hain silloin kolmoisrokotteen, joka pistettiin vasempaan olkavarteen. Sama olkavarsi kipeytyi kahden viikon kuluessa ja kehittyi vähitellen jäätyneeksi olkapääksi. Menin jonkin ajan kuluttua näyttämään olkapäätä terveyskeskuslääkärille, joka totesi jäätyneen olkapään ja antoi hoito-ohjeita.
Pidin itse aivan ilmeisenä, että kysymyksessä oli rokotekomplikaatio. Sanoin sen jo terveyskeskuslääkärillenikin. Muutamaa kuukautta myöhemmin olin vielä infektiotautien erikoislääkärin vastaanotolla. Myös hän oli sitä mieltä, että kysymyksessä voi hyvinkin olla rokotekomplikaatio, vaikkakaan hän ei osannut sanoa, mikä mekanismi olisi.
Mielenkiintoista näissä lääkärikäynneissä oli se, että kumpikaan lääkäri — vaikka muuten hyviä ovatkin — ei tehnyt rokotteen haittavaikutusilmoitusta. Sen tekemisen mahdollisuus tuli esille vasta, kun sattumalta olin käymässä terveyskeskuksessa terveydenhoitajan luona. Hän kysyi, olenko tehnyt haittavaikutusilmoituksen. Kun kerroin, että en edes ollut tiennyt sellaisesta, hän antoi minulle kaavakkeen täytettäväksi. Ilman terveydenhoitajan aktiivisuutta haittavaikutusilmoitus olisi tapauksessani jäänyt tekemättä.
Kokemukseni perusteella minulla on hyvä syy epäillä, että Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ei saa tietää kaikista rokotekomplikaatioista, koska kaikkia ei raportoida. Raportointia vielä todennäköisesti vähensi kaksi vuotta sitten se, että silloinen Kansanterveyslaitos rajoitti yksilöllisen palautteen antamista haittailmoituksista.
Koska Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ei siis saa tietää kaikista rokotekomplikaatioista, sen asiantuntijoiden perustelut rokotteiden turvallisuudesta eivät täysin vakuuta.
Sain jäätyneen olkapään rokotuskomplikaationa mahdollisesti sen vuoksi, että jotkin rokotteet sisältävät pienen määrän elohopeaa. Näin on myös Suomeen saadun sikainfluenssarokotteen kohdalla. Se sisältää valmisteyhteenvedon mukaan pienen määrän tiomersaalia, joka on puoliksi elohopeaa.
Elohopea voi heikentää immuniteettia ja aiheuttaa autoimmuunisia ja allergisia häiriöitä. Sen totesivat vuonna 2007 julkaistun amerikkalaistutkimuksen (ks. alla) tutkijat. He käyttivät tutkimuksissaan sellaisia määriä (20 ng/ml) elohopeaa, joita saimme aikaisemmin lapsuudenaikaisista rokotteista. (Nykyisin lapsuudenaikaisissa rokotteissa elohopean käytöstä apuaineena on Suomessa pääasiassa luovuttu.)
Tutkijat havaitsivat, että elohopea voi aiheuttaa immuniteettiongelmia muuntamalla niin sanottuja dendriittisiä soluja. Ne ovat tärkeitä antigeenia esitteleviä ja immuunijärjestelmää sääteleviä soluja, joita on muun muassa limakalvoilla ja ihossa. Dendriittiset solut kuuluvat luonnolliseen immuniteettiin ja muodostavat sillan luonnollisen ja hankitun immuniteetin välille.
Sanottakoon lopuksi, että en ole yleisesti ottaen rokotuksia vastaan. Rokotteiden mahdollisten hyvinkin ikävien haittavaikutuksien vuoksi olen kuitenkin sitä mieltä, että rokotteiden ottamiseen pitää olla hyvä syy. Ja sikainfluenssan kohdalla en ole täysin vakuuttunut siitä, että se on kovinkaan monen kohdalla hyvä syy.
Lisätietoa:
