THL myöntää, että sikainfluenssarokote ei sittenkään ollut riskitön

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) myöntää nyt uudessa tiedotteessaan, että sikainfluenssarokote Pandemrix ei sittenkään ollut riskitön. Sitä saaneilla 4–19-vuotiailla oli moninkertaisesti lisääntynyt riski sairastua narkolepsiaan rokotusta seuraavan kahdeksan kuukauden aikana verrattuna samanikäisiin rokottamattomiin.

Lähde:

Pandemrix-rokotetta saaneilla lapsilla ja nuorilla lisääntynyt riski sairastua narkolepsiaan. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 1.2.2011.

Sikainfluenssa kausi-influenssaa lievempi

"H1N1 kausi-flunssaa lievempi", otsikoi suomalainen Poliklinikka.fi-sivusto tuoreeseen tutkimukseen viitaten.

"PLoS Medicine -lehdessä julkaistussa tuoreessa tutkimuksessa tutkijat arvioivat, että sikainfluenssakuolemia tulee olemaan Yhdysvalloissa 7 800—29 000 välillä. Jonkinlaisen kuvan tilanteesta saa siitä, kun vertaa lukuja tavalliseen kausi-influenssaan.

Vuosittain kausi-influenssaan kuolee Amerikassa peräti 36 000 ihmistä ja 200 000 joutuu sairaalahoitoon, joten ainakin tähän mennessä näyttää siltä, että sikainfluenssa on jäämässä kausi-influenssaa lievemmäksi."

Suomen Lääkärilehti puolestaan kertoo etusivullaan julkaisemassa uutisessa WHO:n pandemiajulistuksen riippumattomuutta epäiltävän.

Lue lisää:

H1N1 kausi-flunssaa lievempi. Poliklinikka.fi

Pandemiajulistuksen riippumattomuutta epäillään. Suomen Lääkärilehti

Kokemus rokotteen haittavaikutuksesta

Olin marraskuussa 2003 aikeissa lähteä kaukomatkalle. Hain silloin kolmoisrokotteen, joka pistettiin vasempaan olkavarteen. Sama olkavarsi kipeytyi kahden viikon kuluessa ja kehittyi vähitellen jäätyneeksi olkapääksi. Menin jonkin ajan kuluttua näyttämään olkapäätä terveyskeskuslääkärille, joka totesi jäätyneen olkapään ja antoi hoito-ohjeita.

Pidin itse aivan ilmeisenä, että kysymyksessä oli rokotekomplikaatio. Sanoin sen jo terveyskeskuslääkärillenikin. Muutamaa kuukautta myöhemmin olin vielä infektiotautien erikoislääkärin vastaanotolla. Myös hän oli sitä mieltä, että kysymyksessä voi hyvinkin olla rokotekomplikaatio, vaikkakaan hän ei osannut sanoa, mikä mekanismi olisi.

Mielenkiintoista näissä lääkärikäynneissä oli se, että kumpikaan lääkäri — vaikka muuten hyviä ovatkin — ei tehnyt rokotteen haittavaikutusilmoitusta. Sen tekemisen mahdollisuus tuli esille vasta, kun sattumalta olin käymässä terveyskeskuksessa terveydenhoitajan luona. Hän kysyi, olenko tehnyt haittavaikutusilmoituksen. Kun kerroin, että en edes ollut tiennyt sellaisesta, hän antoi minulle kaavakkeen täytettäväksi. Ilman terveydenhoitajan aktiivisuutta haittavaikutusilmoitus olisi tapauksessani jäänyt tekemättä.

Kokemukseni perusteella minulla on hyvä syy epäillä, että Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ei saa tietää kaikista rokotekomplikaatioista, koska kaikkia ei raportoida. Raportointia vielä todennäköisesti vähensi kaksi vuotta sitten se, että silloinen Kansanterveyslaitos rajoitti yksilöllisen palautteen antamista haittailmoituksista.

Koska Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ei siis saa tietää kaikista rokotekomplikaatioista, sen asiantuntijoiden perustelut rokotteiden turvallisuudesta eivät täysin vakuuta.

Sain jäätyneen olkapään rokotuskomplikaationa mahdollisesti sen vuoksi, että jotkin rokotteet sisältävät pienen määrän elohopeaa. Näin on myös Suomeen saadun sikainfluenssarokotteen kohdalla. Se sisältää valmisteyhteenvedon mukaan pienen määrän tiomersaalia, joka on puoliksi elohopeaa.

Elohopea voi heikentää immuniteettia ja aiheuttaa autoimmuunisia ja allergisia häiriöitä. Sen totesivat vuonna 2007 julkaistun amerikkalaistutkimuksen (ks. alla) tutkijat. He käyttivät tutkimuksissaan sellaisia määriä (20 ng/ml) elohopeaa, joita saimme aikaisemmin lapsuudenaikaisista rokotteista. (Nykyisin lapsuudenaikaisissa rokotteissa elohopean käytöstä apuaineena on Suomessa pääasiassa luovuttu.)

Tutkijat havaitsivat, että elohopea voi aiheuttaa immuniteettiongelmia muuntamalla niin sanottuja dendriittisiä soluja. Ne ovat tärkeitä antigeenia esitteleviä ja immuunijärjestelmää sääteleviä soluja, joita on muun muassa limakalvoilla ja ihossa. Dendriittiset solut kuuluvat luonnolliseen immuniteettiin ja muodostavat sillan luonnollisen ja hankitun immuniteetin välille.

Sanottakoon lopuksi, että en ole yleisesti ottaen rokotuksia vastaan. Rokotteiden mahdollisten hyvinkin ikävien haittavaikutuksien vuoksi olen kuitenkin sitä mieltä, että rokotteiden ottamiseen pitää olla hyvä syy. Ja sikainfluenssan kohdalla en ole täysin vakuuttunut siitä, että se on kovinkaan monen kohdalla hyvä syy.

Lisätietoa:

Agrawal A et al. Thimerosal induces TH2 responses via influencing cytokine secretion by human

dendritic cells. J Leukoc Biol. 2007 Feb;81(2):474-82.

Thimerosal Linked To Immune System Dysfunction. Science Daily.

Hewitson L et al. Delayed acquisition of neonatal reflexes in newborn primates receiving a thimerosal-containing Hepatitis B vaccine: Influence of gestational age and birth weight. Neurotoxicology. 2009 Oct 2 (pdf).

D-vitamiinin puutos syynä pohjoisen sikainfluenssaepidemiaan?

Sodankylässä, Rovaniemellä ja Meri-Lapissa on jo pieni sikainfluessaepidemia. Päivä tai pari sitten uutisissa kerrottiin, että sen alkamista Sodankylästä pidetään pelkkänä sattumana. Itse epäilen kuitenkin vahvasti, että pohjoisen ihmisten alemmat D-vitamiinitasot saattavat erityisesti altistaa taudille.

Alhaisilla D-vitamiinitasoilla on aiemmin havaittu olevan yhteys tavalliseen kausi-influenssaan, ja uskoisin niillä olevan vaikutusta myös siihen, miten hyvä immuuniteetti on sikainfluessaa vastaan. D-vitamiinin tiedetään parantavan luonnollista eli niin sanottua ensilinjan immuniteettia.

Lisätietoa:

Vitamin D and H1N1 Swine Flu. The Vitamin D Newsletter, September 2009.

Cannell JJ et al. Epidemic influenza and vitamin D. Epidemiol Infect. 2006 Dec;134(6):1129-40 (pdf).

Cannell JJ et al. On the epidemiology of influenza. Virol J. 2008 Feb 25;5:29.

Sikainfluenssan massarokotuksia kritisoidaan

Ruotsin TV:n englanninkielisessä haastattelussa Cochrane-instituutin epidemiologi Tom Jefferson kritisoi sikainfluessa-hysteriaa ja epäilee massarokotusten mielekkyyttä.


Jefferson itse yrittää ehkäistä sikainfluenssaa usein tapahtuvalla käsienpesulla ja pitämällä etäisyyttä ihmisiin. Mutta onko sekään tässä vaiheessa järkevää? Asiantuntijathan ovat olleet sillä kannalla, että sikainfluenssa on ensimmäisessä aallossaan vaarattomin. Tällöin olisi järkevää sairastaa sikainfluenssa aikaisin, jolloin viruksen vaarallisempia muotoja vastaan olisi ehtinyt kehittyä immuniteetti.

Pari Tom Jeffersonin aiempaa haastattelua:

Interview: Dr Tom Jefferson and pandemic flu vaccines. Financial Times.

'A Whole Industry Is Waiting For A Pandemic'. Spiegel Online.

Sikainfluenssan tarttumistapa on selvitetty

D-vitamiinilla sikainfluenssan kimppuun?

Tervetuloa jälleen lukemaan ravinto- ja terveysblogiani pienen tauon jälkeen. Toivon, että kesäsi on sujunut antoisissa ja rentouttavissa merkeissä.

Suomalaisten D-vitamiinitilannetta kuvaavat kalsidiolitasot eivät keskimäärin ole optimaaliset edes kesän jälkeen. Niinpä D-vitamiinin riittävä saanti on aihe, joka on jälleen mielekästä nostaa pöydälle. Eräs lukijani linkitti minulle Lääkelaitoksen Tabu-lehdessä julkaistun melkoisen asiantuntevan artikkelin D-vitamiinin vaikutuksista. Farmakologian professori Ilari Paakkarin kirjoittaman artikkelin 'D – etelän hormoni ja pohjoisen vitamiini' pääsee lukemaan klikkaamalla tätä.

Pari otetta artikkelista:

"Kalsidiolin tasoa noin 80–100 nmol/l voisi esittää tavoitteeksi, koska tällä pitoisuudella:

• ei ylitetä luonnollisen auringolle altistuksen ihossa tuottamaa pitoisuutta,
• kalsiumin imeytyminen on optimaalista, mutta hyperkalsemiaa ei esiinny,
• parathormonin suppressio on maksimaalinen,
• kolekalsiferolin hydroksylaatio kalsidioliksi maksassa ei ole saturoitunut eli ei synny D3:n kumulaatiota rasva- ja lihaskudokseen,
• kliinisissä tutkimuksissa on saatu edullisia vaikutuksia luutiheyteen ja luunmurtumien estoon."

"FDA:n [Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkeviraston] asiantuntijaryhmä suosittaa D3-vitamiinin päiväsaanniksi neljästä ikävuodesta ylöspäin annosta 25 µg (1 000 KY). D-vitamiinilisällä saattaa olla tärkeä merkitys Yhdysvaltojen tummaihoiselle väestölle, joiden muuta väestöä suurempi kardiovaskulaari- ja syöpäsairastavuus on liitetty vähäiseen D-vitamiinin saantiin. Sijainniltaan Suomen kaltaisen maan, Kanadan, syöpäyhdistys on yhdessä terveysviranomaisten kanssa laatinut suosituksen, jonka mukaan aikuisten tulisi ottaa D-vitamiinivalmistetta talvikuukausina 50 µg (2 000 KY) päivässä. Yli 50-vuotiaille suositus on ympärivuotinen. Kirjallisuudessa on ehdotettu vähän aurinkoa saavien aikuisväestöjen D-vitamiinin sopivaksi päiväsaanniksi vieläkin suurempaa 100 µg (4 000 KY) annosta, mikä merkitsisi arviolta seerumin kalsidiolin pitoisuuden tasoa yli 80 nmol/l."

Itse katson, että artikkelin suosittelema D-vitamiinilisän käyttö vain talvikuukausina alle 50-vuotiaiden kohdalla on riittämätöntä. Tämän ikäiset tarvitsevat D-vitamiinilisää syyskuusta toukokuuhun saakka, koska aurinko paistaa niin matalalta ja vaatetusta on viileän ilman vuoksi sen verran runsaasti, että D-vitamiinia ei juuri syksyllä ja keväällä ihossa muodostu.

D-vitamiini on sikälikin ajankohtainen, että riittävän suuret annokset saattavat ehkäistä myös sikainfluenssaa. Kanadassa onkin käynnistetty tutkimus, jossa yritetään selvittää, voiko D-vitamiini todella ehkäistä sitä. Olettamukselle antaa tukea se, että D-vitamiini näyttää ehkäisevän tavallista kausi-influenssaa. Lisäksi jo 1940-luvulla havaittiin, että D-vitamiini voi ehkäistä influenssaa sioilla. Ainakaan siitä ei ole mitään haittaa, että D-vitamiinia ottaa varmuuden vuoksi sikainfluenssan torjumiseksi.

Syventävää tietoa:

Canada examines vitamin D for swine flu protection

Committee to Review Dietary Reference Intakes for Vitamin D and Calcium

Sikaiso riski on lähempänä kuin Meksikossa

Valtavirran ajatuskulkujen vahvasti läpäisemässä Helsingin Sanomissa on kerrankin hyvä juttu. Toimittaja Ritva Liisa Snellman asettaa artikkelissaan 'Kulkutaudeista tuli kohu-uutisia' sikainfluenssahypetyksen oikeisiin mittasuhteisiin. Hän on käynyt haastattelemassa infektiotautien professoria Heikki Peltolaa, jonka mielestä sekä tiedotusvälineet että osa terveysviranomaisista ovat kadottaneet suhteellisuudentajunsa.

"Keuhkokuumeeseen kuolee joka vuosi neljä miljoonaa lasta, samoin ripulitauteihin, mutta niiden tutkiminen ei ole seksikästä", Peltola selvittää lehdessä.

Itse epäilin sikainfluenssasta vaahtoamista vahvasti jo ennen kuin alkoi näyttää siltä, että se on tautina uskottua lievempi. Tiedotusvälineillä ja ihmisillä on nimittäin taipumuksena korostaa yhtäkkisiä ja dramaattisia riskejä. Hitaasti kehittyvät ja yleiset riskit jäävät samaan aikaan huomiotta.

Hiipivistä ja paljolti näkymättömistä riskeistä huomattavimpia ovat sydän- ja verisuonitaudit, joihin kuolee Suomessa vuodessa noin 20 000 ihmistä. Vaikka suomalaiset periaatteessa tietävätkin jotain sydäntaudeista, tavalliset ihmiset eivät liiemmin ole kiinnostuneita niiden ehkäisystä.

Alettuani muutama vuosi sitten kirjoittaa Ravintoa sydämelle -kirjaani uskoin, että se voisi myydä todella hyvin. Ajattelin, että sydäntautien luvatussa maassa suomalaiset olisivat kiinnostuneita aihetta käsittelevästä kirjasta. Uskoin myös, että ihmiset olisivat kiinnostuneita lääkkeettömistä tavoista pitää huolta terveydestään.

Kirja on myynyt suomalaiseksi, pienen kielialueen tietokirjaksi kohtalaisen hyvin. Se ei silti saavuttanut sellaista huomiota ja myyntimääriä kuin olisin toivonut. Syyksi arvelen sitä, että suomalaiset pitävät sydäntaudin riskiä niin etäisenä iäkkäiden ihmisten asiana, että siihen ei viitsitä perehtyä.

Veikkaisin useimpien meistä silti haluavan iäkkäinä terveitä lisävuosia, jos se vain olisi mahdollista. Lisävuosien hankkiminen olisi kuitenkin hyvä aloittaa mieluiten viimeistään keski-iässä, jotta terveellisten elintapojen vaikutus olisi todella tuntuva. Kehittyyhän valtimotauti hitaasti, vuosikymmenten kuluessa.

Suosittelemani Välimeren ruokavalio on siitä houkutteleva tapa pienentää sydäntautiriskiä, että se ei vaadi suuria kieltäymyksiä. Onhan ruokavaliota noudatettu Välimeren maissa aivan luonnostaan useiden vuosisatojen, ellei vuosituhansien ajan. Pitää vain tietää, miten sitä noudatetaan ja sen jälkeen on vain hieman totuttauduttava uusille tavoille.

Lisätietoa:

Ritva Liisa Snellman. Kulkutaudeista tuli kohu-uutisia. Helsingin Sanomat 3.5.2009. (Maksullista sisältöä)