Ravintoasiantuntija Juhana Harju kirjoittaa tähän blogiin ravinnosta, ravintolisistä ja terveydestä
— Sinulle, joka haluat pitää parempaa huolta terveydestäsi.
Olin lomamatkalla Mallorcalla ja Ibizalla. Matkalla tutustuin tietysti myös paikalliseen ruokakulttuuriin. Tärkeä havainto oli, että luomu- ja lähiruokatrendi on nostamassa päätään myös Espanjassa. Kun EHEC- ja muut ruokaskandaalit seuraavat toinen toistaan, ei ole vaikea ennustaa, että luonnollisen ruoan trendi tulee yhä vain vahvistumaan.
Palma de Mallorcassa on lauantaisin pelkästään luomuruoan myyntiin keskittynyt tori.
Lähiruoan myyntiä keskiviikkoisin Andratxin pikkukaupungissa. Myynti oli levittäytynyt monille lähikaduille, jotka oli suljettu autoliikenteeltä markkinoiden ajaksi. Tarjonta markkinoilla on niin houkuttelevaa, että asiakkaita torille tulee kaikkialta Lounais-Mallorcalta.
Luomuruoan myyntiä Eivissassa Ibizalla.
Pidän uusien makujen maistelemisesta. Tässä herkullisia tapaksia parin nuoren marokkolaisen perustamassa tasokkaassa tapas-ravintolassa Sant Josepissa Ibizalla. Kuvassa näkyvä tumma möykky on lammas-tajinea, marokkolaista pataruokaa. En usein syö lihaa, mutta kun oli tilaisuus maistaa aitoa erikoisuutta, en voinut vastustaa. Lammas olikin mehevää ja herkullista, kuten muutkin tapakset.
Mallorcan suurimmassa kaupungissa Palma de Mallorcassa on boheemi ja viehättävä Santa Catalinan kaupunginosa, jossa on monia hyviä ravintoloita. Kävin siellä tässä afrikkalaisessa ravintolassa, joka osoittautuikin hyväksi.
Afrikkalaisessa ravintolassa söin tätä eksoottisesti mutta miedosti maustettua kanaa vihannesten ja maissipuuron kera. Jos maistoin oikein, mausteiden joukossa oli ainakin kardemummaa.
Erään tuoreen ravitsemustieteellisessä julkaistun tutkimuksen mukaan luomuruuan ravitsemuksellinen laatu ei olisi sen parempi kuin tavanomaisestikaan viljellyn.
Tutkimuksessa unohdettiin kuitenkin täysin pari olennaista tekijää, joiden vuoksi luomuruoka on terveellisempi valinta. Ensimmäinen on se, että luomuruuassa on keskimäärin enemmän flavonoideja ja muita fytokemikaaleja kuin tavanomaisesti viljellyssä.
Vielä tärkeämpi syy on siinä, että luomuruokaa suosimalla voidaan välttää torjunta-ainejäämät. Erityisesti asialla on merkitystä lapsille, koska lasten ajatellaan olevan herkempiä torjunta-aineille.
Parissakin tutkimuksessa on havaittu, että hyönteismyrkkyinä käytettyjen organofosforiyhdisteiden jäämät lasten virtsassa putoavat nopeasti luomuruokaan vaihtamisen jälkeen. Kun luomusta siirrytään takaisin tavanomaisesti viljeltyyn, pitoisuudet jälleen kohoavat nopeasti.
Hyönteismyrkyt ja monet torjunta-aineet on yhdistetty riskiin sairastua moniin sairauksiin, mutta niistä lienee eniten haittaa sen vuoksi, että ne voivat toimia umpieritysjärjestelmää häiritsevinä aineina.
Torjunta-aineiden pelossa ei pidä kuitenkaan jättää syömättä terveellisiksi tiedettyjä ruoka-aineita. Siten on esimerkiksi terveellisempää syödä tavanomaisin viljelymenetelmin viljeltyä parsakaalia kuin jättää se syömättä sen vuoksi, että se ei ole luomua. Tämän linjaukseni takana on myös esimerkiksi syövän ehkäisystä kirjan kirjoittanut maailmankuulu lääkäri David Servan-Schreiber.
Kadmium on raskasmetalli, jota kertyy elimistöön pääasiallisesti tupakoinnin ja ruoan mukana. Euroopan ruokaturvallisuusvirasto EFSA on nyt antanut aiempaa paljon tiukemmat ohjeet kadmiumin saannista. Syynä tiukentuneisiin ohjeisiin on ennen kaikkea se, että käsitykset turvallisen saannin määristä ovat uuden tutkimustiedon myötä laskeneet.
Kun aiemmin kadmiumin vielä turvallisen saannin määrinä pidettiin 7 mikrogrammaa painokiloa kohti viikossa, EFSA on nyt alentanut rajan 2,5 mikrogrammaan. Suomalaisten saanti keskimäärin jää vielä tuon rajan alle, 0,9—1,95 mikrogrammaan painokiloa kohti viikossa. Suomalaisten eurooppalaista vähäisempi saanti johtuu Evirasta saamieni tietojen mukaan muun muassa siitä, että täällä keinolannoitteet ovat tarkemmin valvottuja kuin muualla Euroopassa.
Vaikka suomalaisten keskimääräiset kadmiumin saantimäärät eivät ylitäkään turvallisen saannin rajaa, kadmiumin saannin rajoittaminen kuitenkin kannattaa, koska kadmium rasittaa munuaisia, lisää tuntuvasti osteoporoosin riskiä ja se on myös luokiteltu syöpävaaralliseksi aineeksi.
Tupakoinnin välttäminen on tärkein yksittäinen keino vähentää kadmiumin saantia. Tupakoinnin osuus kadmiumin saannista on 15—30 prosenttia, kun tupakoidaan 20—40 savuketta päivässä. Kuitenkin kun otetaan huomioon se, että kadmiumin imeytyminen keuhkoista on ruuansulatuskanavaa suurempaa, tupakoinnista saadaan kadmiumia käytännössä saman verran kuin ravinnostakin.
Korkeita kadmium-pitoisuuksia on näissä ruoka-aineissa: munuainen, maksa, simpukat, osterit, mustekala (myös kalmari), merilevä, hevosenliha, metsäsienet, pellavansiemenet ja tumma suklaa. Näitä ei pitäisikään syödä kovin suuria määriä. Merilevää, pellavansiemeniä ja tummaa suklaata en silti näkisi tarpeelliseksi hylätä kokonaan, koska vähäisesti nautittuina ne ovat muuten terveellisiä. Harvoin voi toki syödä muitakin.
Erityisen korkeita pitoisuuksia on hirven ja poron maksassa ja munuaisissa, minkä vuoksi yli 1-vuotiaiden eläinten maksaa tai munuaisia ei hyväksytä lainkaan elintarvikkeiksi. Elintarviketurvallisuusvirasto Evira muistuttaakin metsästäjiä siitä, että hirven sisäelimiä ei pitäisi käyttää korkean kadmiumpitoisuuden vuoksi. Myös etanoiden kadmiumin määrä on hälyttävää tasoa, mutta niiden syöminen taitaa olla Suomessa kulinaarinen kuriositeetti.
Keinolannoitteiden käyttö lisää kadmiumpitoisuutta ja siksi tavanomaisesti viljellyn ruoan kadmiumpitoisuus on keskimäärin korkeampi kuin luonnonmukaisesti viljellyn. Eri ruoka-aineryhmistä eniten kadmiumia saadaan viljasta sen runsaan käytön vuoksi. Siksi luomuviljan käyttö olisikin perusteltua, vaikka sen kadmiumpitoisuus ei välttämättä aina olekaan alempi kuin tavanomaisesti viljellyn. On eräitä tutkimusviitteitä, joiden mukaan erityisesti luomuviljelty pinaatti, tomaatti ja peruna on paljon puhtaampaa tavanomaisesti viljeltyyn verrattuna.
Ranskalaissyntyinen lääkäri David Servan-Schreiber on kirjoittanut kirjan Anticancer: A New Way of Life. Sitä suositteli minulle eräs lukijani, joka oli lukenut teoksen ranskankielisen alkuteoksen Anticancer: Prévenir et lutter grâce à nos défenses naturelles. Etsiessäni tietoja kirjoittajasta ja kirjasta löysin alla olevan englanninkielisen videon, jolla Servan-Schreiber kertoo pääpiirteissään lähestymistavastaan.
Servan-Schreiber suosittelee kurkuman, kaalikasvien (mm. parsakaalin), vihreän teen, vadelmien ja mustikoiden säännöllistä sisällyttämistä ruokavalioon. Ne ovat kaikki tärkeitä, sillä ne sisältävät eri fytokemikaaleja ja torjuvat siten syöpää eri tavoin.
Maailman Syöpätutkimusrahaston suositukseen viitaten Servan-Schreiber kehottaa rajoittamaan lihan syöntiä. Suosituksen mukaan ihmisten ei pitäisi syödä enempää kuin 300 grammaa punaista lihaa viikossa, vaikka USA:ssa syödään usein sama määrä päivässä. Lihan osittainen korvaaminen kasvikunnan proteiinilla, kuten pavuilla, täysjyväviljalla ja tofulla, ehkäisisi syöpiä. Servan-Schreiber suosittelee myös valkosipulin, sipulin ja purjon lisäämistä ruokiin.
On myös parempi syödä luomuruokaa kuin tavanomaisesti viljeltyä ruokaa, jolloin elimistön tuholaismyrkkymäärien pitoisuudet laskevat (vaikutus voidaan havaita virtsasta). Hän kuitenkin korostaa sitä, että on huomattavasti terveellisempää syödä tavanomaisesti viljeltyä parsakaalia kuin jättää se syömättä vain sen vuoksi ettei se ole luomua. (Tätä olen itsekin korostanut, JH huom.)
Myös liikunta auttaa. Servan-Schreiberin mukaan esimerkiksi rintasyövän uusiutumista voi vähentää 50 prosentilla kävelemällä 30 minuuttia päivässä verrattuna siihen, että sitä ei tekisi.
Ihmisille on myös tärkeää kertoa, miten paljon he voivat vaikuttaa syövästä toipumiseen omilla valinnoillaan, sillä se antaa toivoa. Tällainen toivo ei ole väärää toiveikkuutta. Asenne, jolla kohtaamme elämämme, on myöskin tärkeä. Jos vielä löydämme jonkun läheisen, jolle kykenemme avautumaan ja jolta olemme valmiita vastaanottamaan apua, sillä on rauhoittava vaikutus kehomme neurobiologiaan, muotoilee Servan-Schreiber. Hän sanoo myös pitävänsä tärkeänä sitä, että suuntaamme jonkin verran huomiota itseemme. On hyvä kääntyä päivittäin sisäänpäin ja kiinnittää huomiota siihen, miltä tuntuu olla elossa.
Richard Béliveaun ja Denis Gingrasin kirja
Toinen lukijani, Mirka, on aiemmin suositellut innostuneena Richard Béliveaun ja Denis Gingrasin kirjaa Ruokavalio ja syöpä. Luotan Mirkan arvioon ja uskon, että tämänkin kirjan suositukset ovat hyviä. Tärkeimmät niistä mainitaan Béliveaun ja Gingrasin kirjoittamassa tieteellisessä katsauksessa Role of nutrition in preventing cancer. Siinä suositeltuja ruoka-aineita ovat muun muassa ruusukaali, parsakaali, valkosipuli, sipulit, pinaatti, vesikrassi, soija, tuoreeltaan rouhitetut pellavansiemenet, tomaattipuree, kurkuma, mustapippuri, mustikat, vadelmat, mustaherukat, kuivatut karpalot, viinirypäleet, tumma suklaa, appelsiinimehu, vihreä tee ja punaviini (lasillinen). Näiden ruoka-aineiden suositeltavat annokset kerrotaan katsauksen tässä kaaviossa.
Kuten arvata saattaa, raportissa suositellaan tupakoimattomuutta. Suosituksissa myös katsotaan, että syövän ehkäisemiseksi on tavoiteltavaa pyrkiä hoikkuuteen kehon normaalin painoindeksin puitteissa. Liikunta on myös suositeltavaa, ja ruokavalion olisi hyvä olla kasvispainotteinen. Sokeroitujen juomien ja lihajalosteiden käyttöä kehotetaan välttämään. Punaisen lihan, suolan ja alkoholin käyttöä tulisi rajoittaa.
Ravintolisiin raportti ottaa sen kannan, että ravitsemukselliset tarpeet tulisi tyydyttää pelkästään ruokavaliolla, ilman ravintolisiä. Tätä pidän varsinkin D-vitamiinin osalta epärealistisena. Kanadan Syöpäyhdistyssuosittelee aikuisille syksystä kevääseen 25 mikrogramman (1000 IU) suuruista D-vitamiinilisää syövän ehkäisemiseksi (erityisryhmille sivustolla on vielä omat suosituksensa). Pidän tätä määrää vähän liian pienenä ja suosittelen yleisesti 50 mikrogramman suuruista D-vitamiinilisää aikuisille.
Syöpäpotilaille ja syövästä jo toipuneille raportissa suositellaan syövän ehkäisemiseksi annettuja suosituksia. Lisäksi pidettäisiin hyvänä, että syöpäpotilaat saisivat erityistä ravitsemusneuvontaa asianmukaisesti koulutetuilta ammattilaisilta.
Huom. Väärinkäsitysten välttämiseksi totean, että pelkästään ravitsemuksellisilta keinoilta ei pidä odottaa ihmeitä jos jo sairastaa syöpää. Niillä voi ennemminkin olla merkitystä tukihoitona tavanomaisten hoitojen rinnalla. Oma käsitykseni syövästä on siis realistinen. En esimerkiksi missään tapauksessa suosittele lääkärin määräämistä syöpähoidoista luopumista, enkä ota kantaa yksittäisten potilaiden hoitoon.
Monet luomuruoat ovat ravinteikkaampia kuin tavallisilla viljelymenetelmillä tuotetut. Näin kertovat EU:n rahoittaman nelivuotisen tutkimuksen ensitulokset. Esimerkiksi luomuhedelmissä ja -vihanneksissa havaittiin olevan jopa 40 prosenttia enemmän syövän vastaisia ja sydämelle terveellisiä antioksidantteja, ja luomumaidossa todettiin olevan jopa 60 prosenttia enemmän antioksidantteja ja terveellisiä rasvahappoja kuin tavallisin tuotantomenetelmin tuotetussa.
