Vanhustenhoitoon tarvitaan lisää rahaa

YLE Uutiset kertoo lääninhallitusten selvitysten osoittavan, että vanhustenhoidossa on pahoja puutteita. Vanhuksia sidotaan peteihin, teljetään lukkojen taakse, he eivät pääse vessaan ja he saavat usein liikaa lääkkeitä. Vanhuksilla on myös todettu aliravitsemusta ja yksityisiä laitoksia on huomautettu ravitsemusarvoltaan köyhästä ruoasta. Itseäni järkytti myös kuulla, että kaatumisten aiheuttamia murtumia on jätetty hoitamatta.

Viiden lääninhallituksen kaikissa selvityksissä päädytään päätelmään, että henkilökuntaa on liian vähän. Niissä tullaan myös siihen yhteiseen lopputulokseen, että vanhusten perushoito on mitoitettu niin tiukaksi, ettei hoitajilla ole missään riittävästi aikaa vanhuksille.

Tiukka vanhustenhoidon mitoittaminen johtuu siis siitä, että resursointi on riittämätöntä. Kuntien rahatilanne on niin tiukka, että vanhustenhoitoon ei ole varaa ohjata riittävästi resursseja.

Kokoomuslainen peruspalveluministeri Paula Risikko on jo ehtinyt kommentoida lääninhallitusten selvitystä. Lääkkeeksi hän tarjoaa — uskomatonta kyllä — sosiaalitoimen valvontaa, joka onkin käynnistymässä ensi vuodenvaihteessa. Risikon näkemys tarvittavista keinoista on pyöristyttävä. Valvontahan ainoastaan kasvattaa julkisen hallinnon byrokratiaa lisäämättä yhtäkään käsiparia suorittavaan työhön.

Näen asian niin, että vanhustenhoidon tilannetta ei pystytä korjaamaan mitenkään muuten kuin nostamalla hieman veroastetta. Se on realiteetti, joka täytyy hyväksyä, jos haluamme hoitaa ikääntyvän väestön ihmisarvoa kunnioittavalla tavalla. Tuntuu siltä, että vaaleissa hyvin toimeentulevien äänestäjien ensisijaisena intressinä on oman veroasteen alentaminen. Se sitten vääjäämättä näkyy heikentyvinä julkisina palveluina, kuten heikkotasoisena vanhustenhoitona.

Haluaisin tuoda vanhustenhoidosta käytävään keskusteluun elämänkaariajattelun. Olisi mielekästä, että kollektiivisesti laskisimme aavistuksen verran elintasoamme keski-iässä sen kustantamiseksi, että voisimme saada parempaa hoitoa vanhuudessa. Muuten jatkuu nykyinen epäsuhta, jossa elämänkaaren keskivaiheilla suurin osa kansalaisista elää suhteellisessa yltäkylläisyydessä, mutta vanhuudessa edes perustarpeistammekaan ei välttämättä pidetä huolta.

Lähde:

Lääninhallitukset: Vanhustenhoidossa paljon puutteita. YLE Uutiset.

Vanhustentarhoihin elämänlaatua

Kansanterveyslaitoksen tutkimusprofessori Pentti Huovinen kirjoittaa muutaman päivän takaisessa Vanhustentarha-blogikirjoituksessaan siitä, miten vanhusten elämänlaatua sekä fyysistä ja psyykkistä suorituskykyä voidaan parantaa luomalla vanhainkoteihin kodinomaisempi ruokailutilanne. Suosittelen lukemista. En edusta samaa poliittista kantaa kuin Huovinen.

Vanhustenhoitoon tarvitaan arvokkuutta

Parikin mediassa ollutta juttua on käsitellyt vanhustenhoidon ongelmia. Keskiviikkoillan MTV3:n ajankohtaisohjelma 45 minuuttia (katso video) kertoi, että vanhusten liikalääkityksen aiheuttamia haittoja hoidetaan — ironista kyllä — lisälääkkeillä.

Ohjelmassa oli esimerkkinä potilas, joka oli saanut lähes kahtakymmentä lääkettä. Vanhuslääketieteen asiantuntija, professori Sirkka-Liisa Kivelä piti tilannetta älyttömänä.

Tanskassa vanhuksia ei makuuteta osastoilla

Päivän Helsingin Sanomissa on toimittaja Annukka Oksasen kirjoittama puolen sivun artikkeli 'Tanskassa vanhuksia ei jätetä sänkyihin' (sivu B4). Juttu kertoo vanhusten hoidon eroista Tanskan ja Suomen välillä. Suurin ero on siinä, että siellä huonokuntoisiakaan vanhuksia ei siirretä terveyskeskusten makuuosastoille.

— Täällä niitä makuusaleja ei yksinkertaisesti ole, kertoo Tanskassa työskentelevä sairaanhoitaja.

Vanhuksia ei silti jätetä heitteille, vaan heitä hoidetaan heidän omissa kodeissaan tai hoitokodeissa. Se onnistuu ympärivuorokautisen kotihoidon ansiosta, ja lääkärikin käy tarvittaessa.

Juttua taustoittamaan oli haastateltu myös suomalaista asiantuntijaa, koulutuspäällikkö Jari Koivistoa. Hänen mukaansa Tanskan malli tulee jonkin verran kalliimmaksi, mutta olennaista eroa Suomeen verrattuna ei kuitenkaan ole. Kyse ei siis ole rahasta vaan asenteesta, suhtautumisesta vanhuuteen ja vanhuksiin.

— Vanhuus ei ole sairaus, mutta vanhuksilla on sairauksia, jotka tulee hoitaa hyvin, kiteytti Koivisto.

Oikeus päättää itse omasta elämästään on Tanskassa johtava vanhustenhoitoa ohjaava periaate.

Suomessa tarvitaan suhtautumistavan muutosta

Suomalaisten vanhusten liikalääkitys ja makuuttaminen vuodeosastoilla ovat erilaisia vanhustenhoidon ongelmia. Niillä on kuitenkin myös jotain yhteistä. Ne paljastavat sen, että suomalaisen terveydenhoitojärjestelmän suhtautumisessa vanhuuteen on jotain pahasti vialla. Vanhuuteen suhtaudutaan kuin sairauteen, ja vanhukset esineellistetään irrallisten hoitotoimenpiteiden tahdottomiksi objekteiksi.

Nyt olisi korkea aika tuoda vanhustenhoitoon arvokkuus. Vanhuksia on mahdollista hoitaa kokonaisvaltaisesti, ja heidän on mahdollista asua jos ei kodeissa, niin ainakin kodinomaisissa olosuhteissa, jos vain sitä yhteiskuntana haluamme.

Vanhusten ravitsemuksessa on vakavia puutteita

Ikääntyneiden virhe- ja aliravitsemus on yleistä vanhainkodeissa ja sairaaloissa. Näin kertoo tuore suomalainen väitöskirjatyö, joka koostuu viidestä osatutkimuksesta.

Tutkituista 11–57 prosenttia kärsi aliravitsemuksesta tai ravitsemuksen virheistä, ja 40–89 prosentilla virheravitsemuksen riski oli kasvanut. Vain 0–16 prosentilla tutkituista ravitsemustila oli hyvä. Hoitajat tunnistivat aliravitsemuksen vain noin neljäsosassa tapauksista. Aliravitsemuksen syinä olivat pääasiassa dementia, heikentynyt toimintakyky, nielemisvaikeudet ja ummetus. Myös syöminen vain puolet tai vähemmän tarjotusta ruoka-annoksesta ja välipalojen syömättömyys olivat yhteydessä virhe- ja aliravitsemukseen.

— Dementiakotien asukkaiden energian ja joidenkin ravintoaineiden saanti oli suosituksia alhaisempaa, vaikka tarjottu ruoka sisälsi riittävästi energiaa ja ravintoaineita. D-vitamiinilisää saavien vanhainkotiasukkaiden osuus oli pieni, vaikka D-vitamiinilisän käytöstä on olemassa suositukset ja sen hyöty on selvästi osoitettu, ETM Merja Suominen toteaa.


Kommentti

Väitöskirjatutkimuksen osatutkimuksessa havaittiin, että vain alle kymmenesosa (2/23) vanhuksista sai D-vitamiinilisää, vaikka sen hyödyt on osoitettu vahvasti. Jo pelkästään tämä laiminlyönti osoittaa, että laitosvanhusten hoitoon ja ravitsemukseen suhtaudutaan Suomessa välinpitämättömästi.

Vaikuttaa myös siltä, että laitoksissa yliarvioidaan vanhusten syömää ruokamäärää yleisesti. Kun kerran monet vanhukset syövät vain osan heille tarkoitetuista ruoka-annoksista, tuntuisi järkevältä pyrkiä lisäämään ruoan energia- ja ravintoainetiheyttä. Siten vanhukset saisivat riittävän määrän energiaa ja ravintoaineita pienemmästä ruokamäärästä. Käytännössä energia- ja ravintoainetiheyden parantaminen merkitsisi esimerkiksi sitä, että laitosravitsemuksessa raffinoidut viljat tulisi korvata ravinteikkaammilla ruoka-aineilla.

Monilla vanhuksilla on myös pureskelu- ja nielemisongelmia. Ruoanvalmistusmenetelmiä kehittämällä voitaisiin helpottaa syömistä — esimerkiksi tuoreista vihanneksista voitaisiin tehdä sosekeittoja elävän ravinnon tapaan.

Lisäksi tarvitaan lisää henkilökuntaa. Nykyisin hoitohenkilökuntaa on monissa paikoissa niin vähän, että vanhukset joudutaan syöttämään pikavauhtia, jolloin monet potilaat lopettavat syömisen ennen kuin ovat saaneet riittävästi ruokaa. Ruoka myös ehtii jäähtyä kun se jää pitkäksi aikaa tarjottimelle odottamaan syöttämisvuoroa.

Väitösuutisen kertoi myös Finfood.