Välimeren ruoat pitävät suomalaisen terveenä

Suomalaista ruokavaliota on historiallisesti rajoittanut meidän pohjoinen ilmastomme. Viljeltävien kasvilajien määrä on ollut pieni verrattuna esimerkiksi Etelä-Eurooppaan. Olen joskus lukenut suomalaisen maatalouden historiaa. Olen ollut hämmästynyt siitä, miten yksipuolinen suomalainen ruokavalio on ollut. Varsinkin talviaikaan syötyjen ruokien kirjo on ollut todella suppea.

Viime vuosikymmeninä suomalainen ruokavalio on monipuolistunut elintason nousun, ruoan tuonnin, kasvihuoneviljelyn ja kylmäsäilytyksen ansiosta. Niinpä suomalaiset ovat hieman lähentyneet välimerellistä syömistä esimerkiksi siinä, että vihannesten ja hedelmien syöntiä on lisätty, mutta edelleen jäämme siitä jälkeen.

Suomalaisten kannattaisi pyrkiä välimerelliseen syömiseen, sillä alueen ruokavalion hyödyistä on vakuuttavaa ravitsemustieteellistä näyttöä ympäri maailmaa. Välimeren ruokavaliota on sovellettu erilaisiin väestöihin ja kaikkialla se on ollut terveellinen.

Välimeren ruokavaliota vahvasti puoltavasta tutkimusnäytöstä huolimatta Suomessa on yritetty nostaa sen rinnalle tai jopa ohi Itämeren ruokavalio. Vaikuttaa siltä, että sen suosittelijat eivät oikein tajua Suomen pohjoisen ilmaston rajoittavan monien terveellisten vihannesten, hedelmien, pähkinöiden ja papujen viljelyä.

Ravitsemussuosituksia on sekä Yhdysvalloissa että Suomessa kritisoitu siitä, että niitä ei ole laadittu puhtaasti terveysperustein, vaan niiden muotoilemiseen ovat vaikuttaneet myös maatalouspoliittiset ja elintarviketeollisuuden intressit. Myös puheessa Itämeren ruokavalion puolesta näyttää olevan paljolti kysymys terveyden ulkopuolisista asioista.

Kotimaisten marjojen käyttö on ilman muuta terveellistä, sitä on turha kiistää. Silti olen vakuuttunut, että monien Välimeren ruokavalion osatekijöiden hylkiminen aiheuttaisi hallaa suomalaisten terveydelle. On nimittäin olemassa mielenkiintoista tutkimusnäyttöä, joka viittaa vahvasti siihen, että Välimeren ruokavalion elementtien suosiminen on terveellistä myös suomalaisille ja yleensä pohjoismaalaisille. Seuraavassa nostan esille joitakin Välimeren ruokavalion osatekijöitä, joilla on vahvoja terveyshyötyjä.



Viininjuonti yhteydessä kolmannesta pienempään kokonaiskuolleisuuteen

Viini on olennainen Välimeren ruokavalion osatekijä, joka useiden seurantatutkimusten mukaan vähentää erityisesti sepelvaltimotaudin riskiä. Kohtuullisen viininjuonnin hyödyt ovat tulleet esille useissa pohjoismaisissakin tutkimuksissa. Esimerkiksi Grønbaekin ym. tanskalaisessa koostetutkimuksessa viininjuonti oli yhteydessä 34 prosenttia pienempään kokonaiskuolleisuuteen verrattuna absolutisteihin.

Myös suomalaisessa peräti 29 vuotta kestäneessä Strandbergin ym. seurantatutkimuksessa, johon osallistuneet olivat korkeassa sosioekonomisessa asemassa olevia miehiä, viininjuonti osoittautui yhtälailla suojaavaksi. Viininjuojilla oli tutkimusajanjaksolla 34 prosenttia pienempi kaikista syistä johtuva kuolemanriski. Sen sijaan Itämeren ruokavalion mukaisesta oluen tai kirkkaiden juonnista ei ollut vastaavaa hyötyä.

Myös muissa pohjoismaisissa tutkimuksissa viinin juonti on osoittautunut vastaavalla tavalla terveelliseksi. Eräässä norjalaisessa tapaus-kontrollitutkimuksessa viinin juominen yhdistyi 42 prosenttia pienempään infarktiriskiin. Muut alkoholijuomat eivät olleet tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä pienempään riskiin.

Alkoholi on Suomessa sellainen mörkö, että suomalaisessa kansanterveystyössä näistä tutkimustuloksista ei ole juuri puhuttu. Vallitsevan ajattelutavan mukaan alkoholinkäyttö karkaa heti käsistä kuin mopo. Mutta ehkä olisi jo aika arvioida tätä totuutta uudestaan. Tutkimusnäyttökin osoittaa, että keski-iässä aloitettu kohtuullinen alkoholinkäyttö vähentää tuntuvasti sepelvaltimotaudin riskiä verrattuna absolutismiin ja lisäksi alkoholinkäyttö karkaa hallitsemattomaksi vain ani harvoin.

Alkoholinkäytössä on tietysti paikallaan muistaa kohtuus. Jos tuntuu siltä, että se pysyy hallinnassa, Harvardin tutkijoiden näyttöön perustamaa suositusta, yhtä annosta (12 cl) viiniä päivässä naisille ja korkeintaan kahta (24 cl) miehille, voi pitää hyvänä.



Pähkinät suojaavat sydäntä ja ehkäisevät diabetesta

Pähkinät on ruoka-aineryhmä, jonka hyödyistä sydämelle on ravintoasiantuntijoiden ja ravitsemustieteilijöiden keskuudessa laaja yhteisymmärrys. Pähkinöiden säännöllinen syönti useimpina päivinä viikossa on ollut väestötutkimuksissa yhteydessä 37 pienempään sydäntautiriskiin.

Lisäksi pähkinöiden sisällyttämisestä ruokavalioon on paljon hyötyä metabolisessa oireyhtymässä ja diabeteksen ehkäisyssä. PREDIMED-Reus-tutkimuksessa pähkinöillä vahvistettu Välimeren ruokavalio vähensi aikuistyypin diabeteksen ilmaantumista yli 50 prosentilla.

Diabeetikoilla puolestaan hiilihydraattien vaihtaminen pähkinöihin on alentanut LDL-kolesterolia ja parantanut verensokeritasojen hallintaa.

Varsinkin aiemmin pelättiin, että pähkinät lihottaisivat, koska ne sisältävät niin runsaasti rasvaa. Tutkimukset osoittavat pikemminkin päinvastaista. Pitkissä seurantatutkimuksissa pähkinöiden syöminen on ollut yhteydessä parempaan painonhallintaan.

Pähkinöiden hyödyistä on kirjoittanut myös ravitsemusterapeutti Reijo Laatikainen hyvin muun muassa kirjoituksissaan Pähkinät, oliiviöljy ja Välimeren ruokavalio ehkäisevät diabetesta? ja Pähkinöitä miesten terveydelle.

Itse olen kirjoittanut pähkinöiden syömisen hyödyistä Ravintoa sydämelle -kirjassani (WSOY 2007) sekä esimerkiksi Uuden Mustan artikkelissani Pekaanipähkinöitä sydämelle, manteleita sokeritasapainoon.


kuva www.pronutritionist.net

Tomaatin syömisestä tuntuvaa hyötyä

Suomalaisessa Silasteen ym. tutkimuksessa runsaan tomaattiruokien syömisen osoitettiin alentavan LDL-kolesterolia ja suojaavan sitä hapettumiselta.

Kuopion yliopiston tutkimuksissa tomaatin lykopeeni on puolestaan ollut yhteydessä pienempään kaulavaltimon sisäseinämän paksuuntumiseen. Tulos on sikäli merkittävä, että kaulavaltimon seinämän paksuuntuminen ennustaa aivohalvausriskiä ja sydäninfarktin riskiä.

Niinpä ei olekaan ihme, että seerumin matalat lykopeenipitoisuudet on yhdistetty suurempaan sydäntapausten ja aivohalvausten riskiin. Kuopiolaisessa KIHD-tutkimuksessa miehillä, joiden lykopeenitasot olivat matalimmat — jotka siis eivät olleet syöneet tomaattia — oli peräti 3,3-kertainen sydäntapausten riski verrattuna muihin.

Sen lisäksi seerumin korkeat lykopeenipitoisuudet — jota voi pitää siis tomaatin syömisen osoittajana — on yhdistetty pienempään syöpäriskiin. Kuopiolaisessa KIHD-tutkimuksessa lykopeenia runsaasti saaneilla oli 45 prosenttia pienempi syöpäriski (3. vs. 1. tertiili).

Tomaattien syöminen on myös yksi parhaista keinoista ehkäistä osteoporoottisia murtumia, kuten Luusto lujaksi elämäntavoilla -kirjassa olen kertonut. Pitkässä amerikkalaisessa 17-vuotisessa seurantatutkimuksessa vähintään neljä annosta tomaattiruokia viikossa syöneillä oli peräti 42 prosenttia pienempi lonkkamurtumariski. Se on sen ansiota, että lykopeeni vähentää luustoa hajottavien osteoklastisolujen muodostumista. Lisäksi lykopeeni lisää luustoa muodostavien osteoblastisolujen muodostumista.

Jotkut välttelevät tomaatin syömistä talvella, mutta se ei ole järkevää, sillä kuukauden mittaisen lykopeenirajoituksen on kanadalaisessa tutkimuksessa osoitettu lisäävän oksidatiivista stressiä ja kiihdyttävän luuston hajoamista.

Metalli- ja pahvipakkauksien pinnoitteissa on bisfenoli A:ta, joka on hormonihäiritsijä. Sen vuoksi on parempi ostaa esimerkiksi lasipurkkeihin pakattua paseerattua tomaattia, jos tomaattisäilykkeitä käyttää.


kuva www.pronutritionist.net

Sitrushedelmät pienentävät aivohalvausten ja syöpien riskiä

Sitrushedelmät ovat Välimeren ruokavalioon kuuluva ruoka-aineryhmä, joiden syöminen vähentää aivohalvausriskiä. Se on tärkeä asia, sillä aivohalvauksiin kuolee paljon myös työikäisiä ja lisäksi se on merkittävä työkyvyttömyyden aiheuttaja.

THL:n pari vuotta sitten julkaistussa tutkimuksessa selvitettiin muun muassa vihannesten, hedelmien ja marjojen yhteyttä suomalaisten aivohalvausriskiin. Hedelmät ja ristikukkaiset vihannekset osoittautuivat tutkimuksessa suojaaviksi. Hedelmistä erityisesti sitrushedelmät näyttivät olevan hyödyksi: runsas sitrushedelmien syönti oli yhteydessä 33 prosenttia pienempään aivohalvausriskiin. Sen sijaan esimerkiksi marjoilla — vaikka ne muuten terveellisiä ovatkin — ei havaittu olevan suojaavaa vaikutusta.

Suomalaistutkimus ei ole mikään onnenkantamoinen, sillä myös tanskalaisessa prospektiivisessa seurantatutkimuksessa havaittiin, että vihanneksista ja hedelmistä vain sitrushedelmät olivat tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä pienempään aivohalvausriskiin. Eniten sitrushedelmiä syöneillä oli 47 prosenttia pienempi aivohalvausriski.

Sitrushedelmien ja esimerkiksi appelsiinimehun aivohalvaukselta suojaava vaikutus on tullut esiin myös amerikkalaisissa tutkimuksissa. Lukuun ottamatta ristikukkaisia vihanneksia, jotka myös ovat osoittautuneet suojaaviksi, sitrushedelmät ovat pienentäneet aivohalvausriskiä tehokkaammin kuin mitkään muut vihannekset tai hedelmät.

Erityisesti punaisten greippien syömisellä on suotuisaa vaikutusta sydäntaudin riskitekijöihin. Punaisen greipin syöminen alentaa tutkimusten mukaan tehokkaasti LDL-kolesterolia ja triglyseridejä. Lisäksi punaisten greippien syöminen tarjoaa elimistölle hyvää antioksidanttisuojaa. Greippejä syödessä toki kannattaa muistaa, että niiden syöminen ja greippimehun juominen haittaa useiden lääkeaineiden metaboliaa maksassa.

Sitrushedelmät ehkäisevät myös joitakin syöpiä. Laajan 248-sivuisen australialaisen katsauksen The Health Benefits of Citrus Fruits mukaan sitrushedelmät ovat ehkäisseet tilastollisesti merkitsevästi syöpää 48 tutkimuksessa. Lisäksi sitrushedelmät ovat olleet tilastollisesti ei-merkitsevässä yhteydessä pienempään syöpäriskiin 21 tutkimuksessa. Sitrushedelmät ehkäisevät erityisesti suun, ruokatorven ja vatsan syöpiä.

Yleisesti tiedetään, että sitrushedelmissä on C-vitamiinia. Terveydelle merkittävämpiä ovat silti sitrushedelmien flavonoidit, muun muassa appelsiinin hesperidiini ja greipin naringeniini. Sen lisäksi punaisessa greipissä on merkittävästi lykopeenia, ja mandariineissa ja appelsiineissa on beetakryptoksantiinia. Viimemainittu on karotenoidi, joka on yhdistetty pienempään keuhkosyöpäriskiin. Harvardin tutkijoiden koostetutkimuksessa beetakryptoksantiinin runsas saanti oli yhteydessä 34 prosenttia pienempään keuhkosyöpäriskiin. Lisäksi beetakryptoksantiinin runsas saanti on yhdistetty pienempään kokonaiskuolleisuuteen.


Lopuksi

Edellä on vain joitain poimintoja siitä tutkimusnäytöstä, joka tukee näiden Välimeren ruokavalion osatekijöiden sisällyttämistä myös suomalaiseen ruokavalioon. Ainakin minut tällainen näyttö on vakuuttanut.


Tutkimusviitteet:

Gorinstein S, et al. Red grapefruit positively influences serum triglyceride level in patients suffering from coronary atherosclerosis: studies in vitro and in humans. J Agric Food Chem. 2006 Mar 8;54(5):1887-92.

Grønbaek M, et al. Type of alcohol consumed and mortality from all causes, coronary heart disease, and cancer. Ann Intern Med. 2000 Sep 19;133(6):411-9.

Johnsen SP, et al. Intake of fruit and vegetables and the risk of ischemic stroke in a cohort of Danish men and women. Am J Clin Nutr. 2003 Jul;78(1):57-64.

Kelly JH Jr, Sabaté J. Nuts and coronary heart disease: an epidemiological perspective. Br J Nutr. 2006 Nov;96 Suppl 2:S61-7.

King DE, et al. Adopting moderate alcohol consumption in middle age: subsequent cardiovascular events. Am J Med. 2008 Mar;121(3):201-6.

Mizrahi A, et al. Plant foods and the risk of cerebrovascular diseases: a potential protection of fruit consumption. Br J Nutr. 2009 Oct;102(7):1075-83.

Männistö S, et al. Dietary carotenoids and risk of lung cancer in a pooled analysis of seven cohort studies. Cancer Epidemiol Biomarkers Prev. 2004 Jan;13(1):40-8.

Salas-Salvadó J, et al. Reduction in the incidence of type 2 diabetes with the Mediterranean diet: results of the PREDIMED-Reus nutrition intervention randomized trial. Diabetes Care. 2011 Jan;34(1):14-9.

Silaste ML, et al. Tomato juice decreases LDL cholesterol levels and increases LDL resistance to oxidation. Br J Nutr. 2007 Dec;98(6):1251-8.

Rissanen TH, et al. Serum lycopene concentrations and carotid atherosclerosis: the Kuopio Ischaemic Heart Disease Risk Factor Study. Am J Clin Nutr. 2003 Jan;77(1):133-8.

Rissanen TH, et al. Low serum lycopene concentration is associated with an excess incidence of acute coronary events and stroke: the Kuopio Ischaemic Heart Disease Risk Factor Study. Br J Nutr. 2001 Jun;85(6):749-54.

Karppi J, et al. Serum lycopene and the risk of cancer: the Kuopio Ischaemic Heart Disease Risk Factor (KIHD) study. Ann Epidemiol. 2009 Jul;19(7):512-8.

Mackinnon ES, et al. Dietary restriction of lycopene for a period of one month resulted in significantly increased biomarkers of oxidative stress and bone resorption in postmenopausal women. J Nutr Health Aging. 2011 Feb;15(2):133-8.

Sahni S, et al. Protective effect of total carotenoid and lycopene intake on the risk of hip fracture: a 17-year follow-up from the Framingham Osteoporosis Study. J Bone Miner Res. 2009 Jun;24(6):1086-94.

Strandberg TE, et al. Alcoholic beverage preference, 29-year mortality, and quality of life in men in old age. J Gerontol A Biol Sci Med Sci. 2007 Feb;62(2):213-8.

Eri pähkinöiden terveyshyödyt

YLEn Uuden Mustan sivuilla on ilmestynyt nyt uusi pähkinöiden terveyshyödyistä kertova juttu. Pähkinöitähän kannattaa syödä ennen kaikkea sen vuoksi, että ne ovat terveellisiä sydämelle. Väestötutkimuksissa pähkinöiden säännöllinen syönti on ollut yhteydessä selvästi pienempään sepelvaltimotaudin riskiin. Uuden Mustan jutussani painopiste on eri pähkinöiden hieman erilaisissa ominaisuuksissa ja hyödyissä. Jos haluat esimerkiksi tietää, mitä hyötyä on pekaanipähkinöiden tai parapähkinöiden syömisestä, käy lukemassa.

Klikkaa:

Harju J. Pekaanipähkinöitä sydämelle, manteleita sokeritasapainoon. Uusi Musta 11.11.2011

Kasvikunnan proteiinin suosiminen on terveellistä

Tapasruokaa ibizalaisessa ravintolassa. Kuva JH

Korvaa edes osa lihasta pavuilla on artikkeli, joka jatkaa Välimeren ruokavaliota esittelevää juttusarjaani YLEn Uuden Mustan sivuilla. Uusimmassa kirjoituksessani käsittelen terveyshyötyjä, joita olisi jos söisimme enemmän kasvikunnan proteiinia — papuja, linssejä, tofua ja pähkinöitä. Lisäksi pohdiskelen syitä siihen, miksi runsas lihansyönti yhdistyy terveyshaittoihin joissakin tutkimuksissa. Jutun loppuun olen liittänyt muutamia keskeisiä tutkimuslähteitäni. Käy lukemassa, jos asiat kiinnostavat!

Linkki:

Harju J. Välimeren ruokavalio: Korvaa edes osa lihasta pavuilla. Uusi Musta, 15.6. 2011.

Runsaampi magnesiumin saanti voi alentaa aivohalvauksen riskiä

Veren matalat magnesiumin tasot näyttävät kasvattavan aivohalvausriskiä noin 25 prosentilla uuden tutkimuksen mukaan. Myös vähäinen magnesiumin saanti ruokavaliosta oli yhteydessä suurempaan aivohalvausriskiin, vaikkakaan tämä tulos ei aivan saavuttanut tilastollista merkitsevyyttä (P = 0.09).

Magnesium alentaa aivohalvausriskiä mahdollisesti sen ansiosta, että magnesiumilla on hieman verenpainetta alentavaa vaikutusta. Korkea verenpainehan kohottaa aivohalvausriskiä.

Aiemman tutkimuksen mukaan magnesium näyttää alentavan myös kakkostyypin diabeteksen riskiä. Tukholman Karoliinisen Instituutin meta-analyysissä (tutkimusten tutkimuksessa) jokainen 100 milligramman lisä magnesiumin saannissa oli yhteydessä 15 prosenttia vähäisempään kakkostyypin diabeteksen riskiin.

Periaatteessa suomalaiset saavat suosituksiin nähden magnesiumia keskimäärin riittävästi, mutta tässä referoidut tutkimukset herättävät kysymyksen, ovatko suositukset riittävällä tasolla.

Finravinto 2007 -raportin mukaan viljatuotteet ovat merkittävin magnesiumin lähde suomalaisilla. Valkoisissa jauhoissa ja niistä leivotuissa tuotteissa magnesiumia on kuitenkin vain vähän, mutta täysjyvävilja on hyvä lähde. Muita hyviä magnesiumin lähteitä ovat muun muassa pähkinät, auringonkukan siemenet ja monet pavut. Näitä olisikin hyvä syödä nykyistä enemmän.

Lähteet:

Serum and Dietary Magnesium and Risk of Ischemic Stroke. American Journal of Epidemiology.

Magnesium intake and risk of type 2 diabetes: a meta-analysis. Journal of Internal Medicine.

Välimeren ruokavalio osoittautui jälleen kerran suojaavaksi

Välimeren ruokavalio on osoittautunut jälleen kerran sepelvaltimotaudilta suojaavaksi. Se käy ilmi uudesta katsauksesta, jossa käytiin järjestelmällisesti läpi aikaisempia tutkimuksia.

Katsauksen mukaan on hyvää näyttöä siitä, että vihannekset, pähkinät ja Välimeren ruokavalio suojaavat sepelvaltimotaudilta. Yhtä vakuuttavaa näyttöä on siitä, että transrasvahapot ja korkea glykeeminen indeksi tai kuorma ovat haitallisessa yhteydessä sydäntauteihin. 

Lisäksi korkealuokkaisimmat tutkimukset osoittavat katsauksen mukaan hyvin myös sen, että yksinkertaisesti tyydyttymättömiä rasvoja (rypsiöljyä, oliiviöljyä) sisältävillä ruokavalioilla on sydäntaudeilta suojaavaa vaikutusta. Samoin näistä tutkimuksista on hyvää näyttöä, että länsimaisen ruokavaliomallin mukaisesti syöminen on riski. Toisin sanoen runsas punaisen lihan, lihajalosteiden, rasvaisten maitotuotteiden ja raffinoitujen ruokien käyttö on riski, kuten tutkimusta referoiva Medical News Today -uutisartikkelikin kertoo.

Kohtalaista näyttöä on lisäksi siitä, että kalansyönti, kalan omega-3-rasvahapot, runsaasti E- ja C-vitamiineja sisältävät ruoat, beetakaroteeni (esimerkiksi porkkanoissa), täysjyvävilja, hedelmät, kuitu ja alkoholi suojaavat sydäntaudeilta.

Uusi tutkimus tukee täysin ravitsemuslinjaani ja niitä neuvoja, joita annan Ravintoa sydämelle -kirjassani. Jos olet kiinnostunut tutkimustietoon perustuvasta tavasta pitää huolta sydämestäsi, suosittelen kirjan hankkimista. Teos on kirjoitettu tavallisia terveydestään kiinnostuneita lukijoita — Sinuakin — varten.

Lähteet:

A Systematic Review of the Evidence Supporting a Causal Link Between Dietary Factors and Coronary Heart Disease.

Vegetables, Nuts And Mediterranean Diet Better For Heart, Research Review.

Välimeren ruokavalio vähentää diabetesriskiä

Välimeren ruokavaliossa syödään runsaasti vihanneksia ja hedelmiä. Kuva JH

Perinteisen Välimeren ruokavalion tiedetään olevan sydämelle terveellinen. Nyt uudessa tutkimuksessa on osoitettu, että se voi myös vähentää merkittävästi riskiä sairastua diabetekseen. British Medical Journalissa julkaistussa tutkimuksessa seurattiin yli 13 000:tta alun perin tervettä yliopistosta valmistunutta espanjalaista runsaan neljän vuoden ajan. Tuloksena havaittiin, että perinteisen Välimeren ruokavalion uskollinen noudattaminen yhdistyi peräti 83 prosenttia pienempään riskiin sairastua diabetekseen verrattuna niihin tutkituista, joiden ruokavalio poikkesi siitä eniten.

Välimeren ruokavalion kriteereinä olivat runsas vihannesten syönti, runsas hedelmien ja pähkinöiden käyttö, runsas palkokasvien (kuten papujen) käyttö, runsas kalansyönti, runsas viljan syönti, runsas oliiviöljystä saadun yksittäistyydyttymättömän rasvan määrä suhteessa tyydyttyneisiin rasvoihin sekä kohtuullinen alkoholinkäyttö. Maitotuotteita käytettiin vain kohtuullisesti ja lihaa vähän, ja myös tranrasvojen saanti jäi Välimeren ruokavaliota noudattaneilla vähäiseksi. Välimeren ruokavalion noudattamista mitattiin yksityiskohtaisella kysymyslomakkeella, jonka tutkitut täyttivät tutkimuksen alussa ja kahden vuoden välein.


Muita keinoja

Liikunnan lisäämisen ja painon pudottamisen merkitystä kakkostyypin diabeteksen ehkäisemisessä ei voi liikaa korostaa. Niiden rinnalle voi kuitenkin yllä mainitun tutkimuksen valossa ottaa vielä perinteisen Välimeren ruokavalion. Tärkeää olisi lisäksi välttää raffinoituja hiilihydraatteja, esimerkiksi pullaa ja sellaista leipää, jota ei ole leivottu pääasiallisesti täysjyväviljasta. Myös makeisia, limsoja ja muita sokeroituja juomia on hyvä välttää.

Lisäksi on suositeltavaa pitää huolta riittävästä D-vitamiinin saannista. Viime vuonna lääketieteellisessä Diabetes Care -lehdessä julkaistu suomalaistutkimus osoitti, että elimistön lähes optimaaliset (71 nmol/l) D-vitamiinitasot yhdistyvät 30–40 prosenttia vähäisempään riskiin sairastua tyypin 2 diabetekseen verrattuna tasoihin, jotka kertovat D-vitamiinin puutoksesta. Käytännössä optimaalisten D-vitamiinitasojen alarajan saavuttaminen edellyttää kesäaikana kohtuullista auringonottoa ja syksystä kevääseen riittävää, vähintään 20–25 mikrogramman suuruista D-vitamiinilisää (7,5 mikrogrammaa ei riitä!). D-vitamiini on parasta ottaa D3-vitamiinia sisältävinä tabletteina, ei kalanmaksaöljynä (kalanmaksaöljyn liiallinen retinoli heikentää luustoa).

Syötkö pähkinöitä?

Välimeren ruokavalio on tunnetusti sydämelle terveellinen. Yksi sen suurimmista eroista suomalaiseen ruokavalioon on, että pähkinät ovat aina olleet sen olennainen osa. Siinä missä joku onnekas suomalainen on voinut löytää mantelin jouluisesta riisipuurostaan, niin Espanjassa manteleista tehty mantelimaito, leche de almendras, on suosittu ja perinteikäs juoma.


Näin tehdään mantelimaitoa.

Kreikassa pähkinöitä käytetään Espanjaakin enemmän. Kun Suomessa pähkinöitä syödään FAOn tilastojen mukaan keskimäärin vain noin 1,5 grammaa päivässä, Kreikassa niitä syödään 12 grammaa. Jälkimmäinenkään määrä ei ehkä kuulosta paljolta, mutta se on kuitenkin kahdeksan (8) kertaa enemmän kuin Suomessa.

Miksi sitten pähkinöitä pitäisi syödä? Ennen kaikkea siksi, että ne alentavat huikeasti sydäntautiriskiä. Pähkinöiden syöminen useimpina päivinä viikossa yhdistyy 30–50 prosenttia alempaan sydäninfarktien ja sydänkuolemien riskiin, kuten katsauksessa Nuts and coronary heart disease: an epidemiological perspective hyvin kuvataan. Lisäksi ne monipuolistavat ruokavaliota. Niistä saa paljon sellaisia ravintoaineita, joiden saanti voi muuten jäädä liian vähäiseksi. Paitsi terveellisiä rasvahappoja, pähkinät sisältävät esimerkiksi runsaasti eri E-vitamiinin muotoja ja arginiinia — aminohappoa, joka lisää typpioksidin tuotantoa verisuonissa ja auttaa niitä siten rentoutumaan.

Suomalaisessa ravitsemuksessa pähkinät on monella tapaa täysin laiminlyöty ruoka-aineryhmä. Kuvaavaa on, että suomalaisten ravitsemustilaa kartoittanut ja siihen myös kantaa ottava Finravinto 2002 -tutkimus ei edes mainitse pähkinöitä. Virallisissa suomalaisissa ravitsemussuosituksissa pähkinät puolestaan kuitataan muutamalla melko ohimenevällä maininnalla.

Jotta terveyshyödyt voisi saada osakseen, pähkinöitä ei tarvitse syödä kerralla paljon — pieni kourallinenkin päivässä riittää. Olennaisempaa olisi, että niitä syötäisiin usein, mieluummin useimpina päivinä viikossa.

Yksi hyvä lisäsyy pähkinöiden runsaampaan käyttöön on yksinkertaisesti se, että ne tuovat kulinaarisesti nautittavan lisän ruoanlaittoon. Pähkinät tuovat ruokiin vaihtelua ja ovat herkullisia. Käyttömahdollisuuksia on uskomattoman paljon, rajana on oikeastaan vain mielikuvitus. (Voisinkin heittää ruokabloggaajille haasteen sellaisen aterian kehittämiseksi, jossa yhtenä ainesosana olisi käytetty pähkinöitä. Pullia ja jälkiruokia ei nyt hyväksytä, sillä niissä manteleita ja pähkinöitä on jo totuttu Suomessakin käyttämään.)

Suositeltavia ja sydämellekin terveellisiä pähkinöitä ovat esimerkiksi mantelit, saksanpähkinät, pekaanit, makadamiat ja pistaasit, mutta muitakin pähkinöitä voi käyttää. Pähkinöiden sulamista voi tarvittaessa helpottaa liottamalla niitä yön yli.

10 sydämelle terveellistä superruokaa

Ruokavaliota on hyvä katsoa kokonaisuutena, mutta siitä huolimatta on olemassa joitakin sydämelle ja verenkiertoelimistölle erityisen terveellisiä superruokia. Tällaisia ovat esimerkiksi:

Mantelit ja pähkinät. Pähkinöiden säännöllisen syömisen on osoitettu olevan voimakkaassa yhteydessä alempaan sepelvaltimotautiriskiin. Terveellisiä ovat esimerkiksi mantelit, saksanpähkinät ja pekaanipähkinät.

Rasvainen kala. Rasvainen kala sisältää sydämelle terveellisiä pitkäketjuisia omega-3-rasvahappoja, EPA:a ja DHA:ta. Hyvää rasvaa sisältäviä kaloja ovat esimerkiksi lohi, kirjolohi, makrilli ja sardiinit sekä tuore tonnikala (purkkitonnikalassa ei juuri ole enää hyviä rasvoja jäljellä).

Tomaattiruoat. Tomaattien väriaine lykopeeni on voimakas antioksidantti. Sen korkeammat pitoisuudet veressä yhdistyvät alempaan sepelvaltimotautiriskiin.

Granaattiomenat ja granaattiomenamehu. Granaattiomenat ovat antioksidanttipitoisuudeltaan voimakkaimpiin kuuluvia ruoka-aineita. Granaattiomenamehun säännöllisen nauttimisen on mm. osoitettu alentavan huomattavasti verenpainetta ja vähentävän plakin määrää kaulavaltimoissa.

Omenat. Omenien säännöllinen syöminen alentaa aivohalvausriskiä ja on yhteydessä selvästi pienempään riskiin kuolla sepelvaltimotautiin, kuten tämä suomalaistutkimus kertoo. Omenat kannattaa syödä kuorineen, sillä kuorimattomissa omenissa on noin kaksi kertaa enemmän terveellisiä flavonoideja kuin kuorituissa. Suomessa myytävien tavanomaisesti viljeltyjenkin omenien torjunta-aineiden määrät ovat sallituissa rajoissa.

Verigreippi ja muut sitrushedelmät. Verigreippi alentaa tehokkaasti veren rasvoja, triglyseridejä, ja LDL-kolesterolia. Myös muut sitrushedelmät ovat sydämelle ja aivojen verisuonistolle terveellisiä.

Pinaatti ja muut lehtivihannekset. Näissä on mm. sydämelle terveellistä folaattia, luonnollisia karotenoideja ja K-vitamiinia.

Täysjyvävilja. Täysjyväviljojen käyttö yhdistyy alempaan sepelvaltimotauti- ja aivohalvausriskiin. Perusteellinen englanninkielinen yhteenveto viime vuosien täysjyväviljan hyötyjä koskevista keskeisistä tutkimuksista löytyy tästä PDF-tiedostosta.

Oliiviöljy ja rypsiöljy. Näillä öljyillä, ja erityisesti kylmäpuristettuina, on molemmilla sydämelle terveellisiä vaikutuksia. Etelä-Euroopassa korostetaan neitsytoliiviöljyn hyötyjä, Pohjois-Euroopassa rypsiöljyn. Oliiviöljyssä on terveellisiä fenolisia yhdisteitä, rypsiöljyssä mm. alfalinoleenihappoa, joka on kasvikunnan sydämelle terveellinen omega-3-rasvahappo.

Natto. Natto on japanilaisten jo noin 1000 vuoden ajan syömä perinneruoka, jota valmistetaan soijapapuja juuston tapaan käyttämällä. Natossa on erittäin paljon verisuonten ja aortan kalkkiutumista ehkäisevää K2-vitamiinia ja veritulppariskiä vähentävää nattokinaasientsyymiä. Nattoa voi ostaa Helsingissä Tokyokan-nimisestä liikkeestä.

Muitakin sydämelle terveellisiä ruokia toki on: porkkana, valkosipuli, sipuli, kaakaojauhe ja tumma suklaa, punaviini (lasillinen päivässä mieluiten aterian yhteydessä). Kannattaa huomata, että granaattiomenien ja greipin syöminen ei sovi lääkeaineiden yhteyteen. Verenohennuslääkkeitä käyttävien on myös syytä keskustella lääkärin kanssa ennen kuin he lisäävät K-vitamiinia sisältäviä ruokia, esim. pinaattia ja nattoa, ruokavalioonsa.