Suomalaisten sydäntautiriski on edelleen Länsi-Euroopan korkeimpia brittien ohella. Eräänä syynä on se, että suomalaisten vihannesten ja hedelmien syönti on vähäisempää kuin muualla läntisessä ja eteläisessä Euroopassa. Lisäsyynä voi olla myös se, että hammashygieniasta ei huolehdita täällä riittävän hyvin.
Viime kuussa British Medical Journalissa julkaistun tutkimuksen mukaan ihmisillä, jotka harjaavat hampaitaan harvoin, on merkittävästi korkeampi sydäntautiriski verrattuna hampaansa säännöllisesti harjaaviin. Skotlantilaisessa väestössä tehdyn tutkimuksen mukaan hampaitaan harvoin harjaavilla oli 70 prosenttia korkeampi sydäntautiriski verrattuna hampaansa kahdesti päivässä harjaaviin. Tutkimustulokset oli vakioitu muun muassa sosiaaliluokan, liikalihavuuden ja tupakoinnin osalta.
Huonon hammashygienian yhteys kohonneeseen sydäntautiriskiin selittyy sillä, että suun tulehdukset lisäävät lievää systeemistä tulehdusta koko elimistössä. Hampaita harvoin harjaavien tulehdusarvojen, kuten CRP:n ja fibrinogeenin, havaittiinkin olevan korkeammat kuin hampaitaan säännöllisesti kahdesti päivässä harjaavilla. Tutkimuksen tulokset vahvistavat jo aiemmista tutkimuksista saatua käsitystä, että huono hammashygienia suurentaa sydäntautiriskiä.
Suomalaisia tutkimustulos koskee aivan erityisesti sen vuoksi, että suomalaiset harjaavat hampaitaan laiskasti. TNS Gallupin viime vuonna toteuttaman kyselytutkimuksen mukaan suomalaisista vain 60 prosenttia harjaa hampaansa kahdesti päivässä, kun muissa Pohjoismaissa luku on paljon korkeampi.
Lähde:
de Oliveira C et al. Toothbrushing, inflammation, and risk of cardiovascular disease: results from Scottish Health Survey. BMJ. 2010 May 27;340:c2451.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste CRP. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste CRP. Näytä kaikki tekstit
13. kesäkuuta 2010
8. toukokuuta 2008
Unohdettu sydänkuolemien aiheuttaja
Liikenne aiheuttaa Suomessa suoraan noin 350 kuolemaa vuosittain. Mitenkään väheksymättä näitä onnettomuuksien aiheuttamia kuolemia, harva tulee ajatelleeksi, että liikenne tappaa myös välillisesti. Suomessa noin 1300 ihmisen arvioidaan kuolevan vuosittain ilmansaasteiden pienhiukkasten seurauksena, kuten asiaa käsittelevä Tekesin raportti kertoo. Näiden pienhiukkasten eräs merkittävä lähde on liikenne.
Asia herättääkin kysymyksen: eikö olisi jatkossa kustannustehokkaampaa yrittää vähentää liikenteen aiheuttamaa kuolleisuutta siten, että liikenneturvallisuustyön painopistettä siirrettäisiin liikenteen välittömästi aiheuttamista kuolemista pienhiukkasten vähentämiseen? Näin vähenisivät samalla myös liikenteen aiheuttamat haitat ilmastolle ja muulle luonnolle. Suuri osa pienhiukkasista on toki kaukokulkeuman mukana saapuvia, mutta paikallinenkin liikenne on iso riskitekijä.
Pienhiukkaset haitallisia sydämelle
Aikaisemmin ajateltiin, että ilmansaasteet ovat haitallisia lähinnä hengityselimistölle. Nykyisin kuitenkin tiedetään, että ilmansaasteet ovat haitallisia myös sydämelle ja verenkiertoelimistölle. Jo kaupunki-ilman lyhytaikainenkin hiukkaspitoisuuden kasvu pahentaa sydän- ja verisuonitautioireita, johtaa sairaalahoitoihin ja aiheuttaa sydänkuolemia. Erityisen haitallisena pidetään pitkäaikaista altistumista; vilkasliikenteisten väylien varsilla asuminen on erityisen vahingollista. Viime vuonna julkaistussa saksalaistutkimuksessa havaittiin, että vilkasliikenteisten teiden tuntumassa asuvilla on lähes kaksi kertaa enemmän pitkälle edennyttä sepelvaltimotautia kuin yli 200 metrin päässä asuvilla.
Altistuminen hiukkasille lisää lähes kaikkien sydän- ja verisuonisairauksien riskiä: sydäninfarkteja ja muita iskeemisiä sydänsairauksia, sydämen vajaatoimintaa, rytmihäiriöitä, aivohalvauksia ja ääreisverenkierron häiriöitä, kuten Kansanterveyslaitoksen tutkijoiden Timo Lankin ja Juha Pekkasen Suomen Lääkärilehteen kirjoittama artikkeli 'Kaupunki-ilman hiukkaset ja sydänsairaudet' kertoo (Suomen Lääkärilehti 11/2008).
Systeeminen tulehdus
Pienhiukkasten ajatellaan suurentavan sydäntautiriskiä ennen kaikkea siten, että ne pahentavat verisuonten lievää systeemistä tulehdusta. Ilmansaasteiden hiukkaspitoisuuksien suurentuessa on havaittu tulehduksesta kertovien merkkiarvojen (esimerkiksi CRP:n ja interleukiini-6:n) pitoisuuksien kohoavan. Lisäksi pienhiukkaset kohottavat fibrinogeenia, mikä lisää verihyytymien muodostumisen vaaraa. Edelleen dieselhiukkasille altistumisen on havaittu heikentävän endoteelin eli verisuonten sisäpinnan toimintaa. Kun koehenkilöt ovat altistuneet dieselhiukkasille vain tunnin ajan, se on näkynyt vielä vuorokaudenkin kuluttua verisuonten seinämien heikompana kykynä rentoutua.
Ilmansaasteet myös aiheuttavat elimistössä hapettumisstressiä ja ilmansaasteiden on esimerkiksi liikennepoliiseilla havaittu vähentävän elimistön itse muodostamien antioksidanttien pitoisuuksia. Lisäksi ilmansaasteiden on havaittu lisäävän rytmihäiriöitä, ja elimistöön kulkeutuvien ultrahienojen hiukkasten on havaittu heikentävän HDL-kolesterolin kykyä vastustaa tulehduksia. Monia näistä mekanismeista on kuvattu edellä mainitussa Suomen Lääkärilehden artikkelissa.
Dieselveron alentaminen oli kansanterveydelle haitallista
Liikenteen pakokaasujen aiheuttamien haittojen vähentämisen kannalta on erityisen valitettavaa, että nykyinen hallitus on dieselveropäätöksillään lisännyt rajusti dieselautojen myyntiä. Hallituksen autoveropäätösten seurauksena eniten laskivat suurten dieselautojen hinnat, mikä on terveydelliseltä kannalta asiaa arvioiden aika järjetöntä.
Juuri dieselautojen pienhiukkaspäästöt ovat terveydelle erityisen haitallisia. Myös typenoksidipäästöt ovat dieseleillä jopa yli 3–6-kertaiset nykyisiin bensiinimoottoreihin nähden ja hiukkaspäästöt ovat moninkertaiset, vaikka autot täyttävätkin nykyiset päästönormit, kuten viime vuoden lopulla ilmestynyt Tekniikka ja Talous kertoo. Huolestuttavaa on myös, että vaikka uusien dieselautojen päästöt ovat aiempia dieselmalleja vähäisempiä, päästöt ovat joidenkin tietojen mukaan terveydelle vaarallisempia, koska päästöissä on haitallisia nanopartikkeleita. Uusimpiin dieselautoihin on toki saatavissa pakokaasujen hiukkassuodattimia, mutta niiden tehoa epäillään vahvasti. Myöskään biopolttoaineet eivät ole ratkaisu, sillä on epäilty niiden olevan vain haitallisempia terveydelle, ja liikenteen biopolttoaineista epäillään olevan enemmän haittaa kuin hyötyä.
Ekologisesti ja kansanterveyden kannalta parasta olisi jättää auto kokonaan ostamatta ja kulkea matkat kävellen, pyöräillen tai julkista liikennettä käyttäen. Näin olen tehnyt itsekin. Jos kuitenkin auton katsoo välttämättä tarvitsevansa, nykyisin olisi ilmeisesti parasta ostaa uusi ja mahdollisimman vähäpäästöinen bensiinimoottorinen auto ja käyttää sitä vain silloin kun se on välttämätöntä. Kansanterveyden edistämiseksi autoveroratkaisuja tulisi muuttaa siihen suuntaan, että ne suosivat uusia ja pienehköjä, vähäpäästöisiä ja kolaritesteissä hyvin pärjänneitä autoja, jotka kulkevat jollain muulla polttoaineella kuin dieselillä. Nykyisten veroratkaisujen suosimien isojen dieselautojen verotusta tulisi sen sijaan kiristää rajusti.
Asia herättääkin kysymyksen: eikö olisi jatkossa kustannustehokkaampaa yrittää vähentää liikenteen aiheuttamaa kuolleisuutta siten, että liikenneturvallisuustyön painopistettä siirrettäisiin liikenteen välittömästi aiheuttamista kuolemista pienhiukkasten vähentämiseen? Näin vähenisivät samalla myös liikenteen aiheuttamat haitat ilmastolle ja muulle luonnolle. Suuri osa pienhiukkasista on toki kaukokulkeuman mukana saapuvia, mutta paikallinenkin liikenne on iso riskitekijä.
Pienhiukkaset haitallisia sydämelle
Aikaisemmin ajateltiin, että ilmansaasteet ovat haitallisia lähinnä hengityselimistölle. Nykyisin kuitenkin tiedetään, että ilmansaasteet ovat haitallisia myös sydämelle ja verenkiertoelimistölle. Jo kaupunki-ilman lyhytaikainenkin hiukkaspitoisuuden kasvu pahentaa sydän- ja verisuonitautioireita, johtaa sairaalahoitoihin ja aiheuttaa sydänkuolemia. Erityisen haitallisena pidetään pitkäaikaista altistumista; vilkasliikenteisten väylien varsilla asuminen on erityisen vahingollista. Viime vuonna julkaistussa saksalaistutkimuksessa havaittiin, että vilkasliikenteisten teiden tuntumassa asuvilla on lähes kaksi kertaa enemmän pitkälle edennyttä sepelvaltimotautia kuin yli 200 metrin päässä asuvilla.
Altistuminen hiukkasille lisää lähes kaikkien sydän- ja verisuonisairauksien riskiä: sydäninfarkteja ja muita iskeemisiä sydänsairauksia, sydämen vajaatoimintaa, rytmihäiriöitä, aivohalvauksia ja ääreisverenkierron häiriöitä, kuten Kansanterveyslaitoksen tutkijoiden Timo Lankin ja Juha Pekkasen Suomen Lääkärilehteen kirjoittama artikkeli 'Kaupunki-ilman hiukkaset ja sydänsairaudet' kertoo (Suomen Lääkärilehti 11/2008).
Systeeminen tulehdus
Pienhiukkasten ajatellaan suurentavan sydäntautiriskiä ennen kaikkea siten, että ne pahentavat verisuonten lievää systeemistä tulehdusta. Ilmansaasteiden hiukkaspitoisuuksien suurentuessa on havaittu tulehduksesta kertovien merkkiarvojen (esimerkiksi CRP:n ja interleukiini-6:n) pitoisuuksien kohoavan. Lisäksi pienhiukkaset kohottavat fibrinogeenia, mikä lisää verihyytymien muodostumisen vaaraa. Edelleen dieselhiukkasille altistumisen on havaittu heikentävän endoteelin eli verisuonten sisäpinnan toimintaa. Kun koehenkilöt ovat altistuneet dieselhiukkasille vain tunnin ajan, se on näkynyt vielä vuorokaudenkin kuluttua verisuonten seinämien heikompana kykynä rentoutua.
Ilmansaasteet myös aiheuttavat elimistössä hapettumisstressiä ja ilmansaasteiden on esimerkiksi liikennepoliiseilla havaittu vähentävän elimistön itse muodostamien antioksidanttien pitoisuuksia. Lisäksi ilmansaasteiden on havaittu lisäävän rytmihäiriöitä, ja elimistöön kulkeutuvien ultrahienojen hiukkasten on havaittu heikentävän HDL-kolesterolin kykyä vastustaa tulehduksia. Monia näistä mekanismeista on kuvattu edellä mainitussa Suomen Lääkärilehden artikkelissa.
Dieselveron alentaminen oli kansanterveydelle haitallista
Liikenteen pakokaasujen aiheuttamien haittojen vähentämisen kannalta on erityisen valitettavaa, että nykyinen hallitus on dieselveropäätöksillään lisännyt rajusti dieselautojen myyntiä. Hallituksen autoveropäätösten seurauksena eniten laskivat suurten dieselautojen hinnat, mikä on terveydelliseltä kannalta asiaa arvioiden aika järjetöntä.
Juuri dieselautojen pienhiukkaspäästöt ovat terveydelle erityisen haitallisia. Myös typenoksidipäästöt ovat dieseleillä jopa yli 3–6-kertaiset nykyisiin bensiinimoottoreihin nähden ja hiukkaspäästöt ovat moninkertaiset, vaikka autot täyttävätkin nykyiset päästönormit, kuten viime vuoden lopulla ilmestynyt Tekniikka ja Talous kertoo. Huolestuttavaa on myös, että vaikka uusien dieselautojen päästöt ovat aiempia dieselmalleja vähäisempiä, päästöt ovat joidenkin tietojen mukaan terveydelle vaarallisempia, koska päästöissä on haitallisia nanopartikkeleita. Uusimpiin dieselautoihin on toki saatavissa pakokaasujen hiukkassuodattimia, mutta niiden tehoa epäillään vahvasti. Myöskään biopolttoaineet eivät ole ratkaisu, sillä on epäilty niiden olevan vain haitallisempia terveydelle, ja liikenteen biopolttoaineista epäillään olevan enemmän haittaa kuin hyötyä.
Ekologisesti ja kansanterveyden kannalta parasta olisi jättää auto kokonaan ostamatta ja kulkea matkat kävellen, pyöräillen tai julkista liikennettä käyttäen. Näin olen tehnyt itsekin. Jos kuitenkin auton katsoo välttämättä tarvitsevansa, nykyisin olisi ilmeisesti parasta ostaa uusi ja mahdollisimman vähäpäästöinen bensiinimoottorinen auto ja käyttää sitä vain silloin kun se on välttämätöntä. Kansanterveyden edistämiseksi autoveroratkaisuja tulisi muuttaa siihen suuntaan, että ne suosivat uusia ja pienehköjä, vähäpäästöisiä ja kolaritesteissä hyvin pärjänneitä autoja, jotka kulkevat jollain muulla polttoaineella kuin dieselillä. Nykyisten veroratkaisujen suosimien isojen dieselautojen verotusta tulisi sen sijaan kiristää rajusti.
Lisätietoa:
2. marraskuuta 2007
Näin liikunta vähentää sydäntautiriskiä
Runsaimmin liikuntaa harrastavien riski saada sydänkohtaus tai aivohalvaus on 40 prosenttia alempi kuin vähiten liikkuvien. Circulation-lehdessä julkaistussa tutkimuksessa, jossa seurattiin 54–90-vuotiaita naisia 11 vuoden ajan, selvitettiin myös niitä tapoja joilla liikunta vähentää riskejä.
Eniten sydäntautiriskiä liikunta alentaa tutkimuksen mukaan vaikuttamalla tulehduksesta ja veren hyytymisestä kertoviin merkkiarvoihin — näitä ovat C-reaktiivinen proteiini, fibrinogeeni ja intrasellulaarinen adheesiomolekyyli-1 — sekä alentamalla verenpainetta. Liikunta vaikuttaa myös kolesteroliarvoihin, painoindeksiin, verensokeriin, munuaisten toimintaan ja homokysteiiniin, mutta vaikutukset näihin osoittautuivat sydäntautiriskin alentamisen kannalta edellisiä tekijöitä vähäisemmiksi.
Eniten sydäntautiriskiä liikunta alentaa tutkimuksen mukaan vaikuttamalla tulehduksesta ja veren hyytymisestä kertoviin merkkiarvoihin — näitä ovat C-reaktiivinen proteiini, fibrinogeeni ja intrasellulaarinen adheesiomolekyyli-1 — sekä alentamalla verenpainetta. Liikunta vaikuttaa myös kolesteroliarvoihin, painoindeksiin, verensokeriin, munuaisten toimintaan ja homokysteiiniin, mutta vaikutukset näihin osoittautuivat sydäntautiriskin alentamisen kannalta edellisiä tekijöitä vähäisemmiksi.
20. lokakuuta 2007
Tulehduksen vähentäminen ruokavaliolla
Sydäntautien ja monien muidenkin sairauksien sekä ikääntymisen taustalla on yhtenä tekijänä pysyväksi jäänyt tulehdus. Joissain sairauksissa tulehdus voi olla selvästi havaittavissa, mutta esimerkiksi valtimotaudin taustalla vaikuttava systeeminen tulehdus on niin lievää, että sitä ei päälle päin havaitse. Se vain kytee piilevänä. Mielenkiintoista on, että elämäntavat voivat olla joko lisäämässä tai hillitsemässä tulehdusta.
Yleisiä tulehduksen kroonistumista lisääviä syitä ovat huono ruokavalio ja liikunnan puute. Raffinoidut hiilihydraatit (valkoiset jauhot ja niistä valmistetut tuotteet, sokeri ja sokeroidut ruoat ja juomat) lisäävät tulehdusta. Tulehdusta lisäävät myös transrasvat, joita on usein esimerkiksi kekseissä, leivonnaisissa ja valmisruoissa. Samoin linolihappoa runsaasti sisältävät öljyt, kuten esimerkiksi auringonkukkaöljy ja soijaöljy, voivat runsaasti käytettyinä ravintorasvoina pahentaa tulehdusta. Linolihaposta muodostuu elimistössä arakidonihappoa, josta elimistö valmistaa erilaisia tulehdusta välittäviä aineita, sytokiineja.
Lihassa, kanassa, kananmunissa ja mahdollisesti myös viljellyssä kalassa on melko runsaasti tulehdusta ylläpitävää arakidonihappoa jo valmiina. Siksi myös niiden runsasta syömistä saattaa olla hyvä välttää, jos on tarvetta rajoittaa tulehdusta. Myös tupakointi pitää yllä lievää tulehdusta, ja tupakoinnin lopettaminen alentaakin tulehdusarvoja.
Tulehduksessa suositeltavia ruoka-aineita ovat villinä kasvanut rasvainen kala (lohi, makrilli, sardiinit) ja vihannekset sekä täysjyvävilja kohtuullisina määrinä. Terveellisintä ruokaöljyä tulehduksen hillitsemiseksi on neitsytoliiviöljy, joka suotuisan rasvahappokoostumuksen ja fenolisten yhdisteidensä ansiosta alentaa tulehdusarvoja enemmän kuin muiden rasvojen käyttö (kalaöljyä lukuunottamatta).
Yksittäisiä tulehdusta vähentäviä ruoka-aineita ja mausteita ovat sipuli, omena, valkosipuli, vihreä tee ja kaakaojauhe. Myös aasialaisen keittiön mausteet inkivääri, kurkuma ja galangajuuri (saa etnokaupoista) hillitsevät hyvin tulehdusta.
Ravintolisänä kannattaa tulehduksissa käyttää kalaöljyjä, joiden omega-3-rasvahapoilla on erittäin tärkeää tulehdusta vähentävää merkitystä. Tulehduksen alentamiseksi nautittavien omega-3-rasvahappojen määrän on oltava riittävän suuri. Kalaöljyjen lisänä myös helokkiöljyn sisältämästä gammalinoleenihaposta (GLA) voi olla hyötyä. Vitamiineista C-vitamiini alentaa tulehdusta. Lisäksi kannattaa huolehtia riittävästä D- ja E-vitamiinien saannista.
Tärkeää on myös painon pudottaminen, jos ylipainoa on, sillä vyötärölihavuuteen yhdistyvä insuliiniresistenssi kytkeytyy lähes aina yhteen myös tulehduksen kanssa. Painon pudottamisessa on suositeltavaa yhdistää ruokavaliokeinot liikuntaan, sillä vain jommalla kummalla tavoitteiden saavuttaminen on vaikeaa. Lisäksi aerobinen liikunta — kävely, hölkkä, pyöräily, uiminen ja tanssi — on jo sinällään tehokas keino alentaa tulehdusarvo CRP:tä painon pudottamisesta riippumattakin.
Ruokavaliolla ja ravintolisillä ei välttämättä onnistuta parantamaan tulehdusta kokonaan, mutta ne voivat olla kuitenkin lääkehoidon hyvänä tukena.
Yleisiä tulehduksen kroonistumista lisääviä syitä ovat huono ruokavalio ja liikunnan puute. Raffinoidut hiilihydraatit (valkoiset jauhot ja niistä valmistetut tuotteet, sokeri ja sokeroidut ruoat ja juomat) lisäävät tulehdusta. Tulehdusta lisäävät myös transrasvat, joita on usein esimerkiksi kekseissä, leivonnaisissa ja valmisruoissa. Samoin linolihappoa runsaasti sisältävät öljyt, kuten esimerkiksi auringonkukkaöljy ja soijaöljy, voivat runsaasti käytettyinä ravintorasvoina pahentaa tulehdusta. Linolihaposta muodostuu elimistössä arakidonihappoa, josta elimistö valmistaa erilaisia tulehdusta välittäviä aineita, sytokiineja.
Lihassa, kanassa, kananmunissa ja mahdollisesti myös viljellyssä kalassa on melko runsaasti tulehdusta ylläpitävää arakidonihappoa jo valmiina. Siksi myös niiden runsasta syömistä saattaa olla hyvä välttää, jos on tarvetta rajoittaa tulehdusta. Myös tupakointi pitää yllä lievää tulehdusta, ja tupakoinnin lopettaminen alentaakin tulehdusarvoja.
Tulehduksessa suositeltavia ruoka-aineita ovat villinä kasvanut rasvainen kala (lohi, makrilli, sardiinit) ja vihannekset sekä täysjyvävilja kohtuullisina määrinä. Terveellisintä ruokaöljyä tulehduksen hillitsemiseksi on neitsytoliiviöljy, joka suotuisan rasvahappokoostumuksen ja fenolisten yhdisteidensä ansiosta alentaa tulehdusarvoja enemmän kuin muiden rasvojen käyttö (kalaöljyä lukuunottamatta).
Yksittäisiä tulehdusta vähentäviä ruoka-aineita ja mausteita ovat sipuli, omena, valkosipuli, vihreä tee ja kaakaojauhe. Myös aasialaisen keittiön mausteet inkivääri, kurkuma ja galangajuuri (saa etnokaupoista) hillitsevät hyvin tulehdusta.
Ravintolisänä kannattaa tulehduksissa käyttää kalaöljyjä, joiden omega-3-rasvahapoilla on erittäin tärkeää tulehdusta vähentävää merkitystä. Tulehduksen alentamiseksi nautittavien omega-3-rasvahappojen määrän on oltava riittävän suuri. Kalaöljyjen lisänä myös helokkiöljyn sisältämästä gammalinoleenihaposta (GLA) voi olla hyötyä. Vitamiineista C-vitamiini alentaa tulehdusta. Lisäksi kannattaa huolehtia riittävästä D- ja E-vitamiinien saannista.
Tärkeää on myös painon pudottaminen, jos ylipainoa on, sillä vyötärölihavuuteen yhdistyvä insuliiniresistenssi kytkeytyy lähes aina yhteen myös tulehduksen kanssa. Painon pudottamisessa on suositeltavaa yhdistää ruokavaliokeinot liikuntaan, sillä vain jommalla kummalla tavoitteiden saavuttaminen on vaikeaa. Lisäksi aerobinen liikunta — kävely, hölkkä, pyöräily, uiminen ja tanssi — on jo sinällään tehokas keino alentaa tulehdusarvo CRP:tä painon pudottamisesta riippumattakin.
Ruokavaliolla ja ravintolisillä ei välttämättä onnistuta parantamaan tulehdusta kokonaan, mutta ne voivat olla kuitenkin lääkehoidon hyvänä tukena.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
