Tutkimus: hunaja lääkettä tehokkaampi yskän hoidossa

Hunajaa on käytetty vuosituhansia erilaisten vammojen ja vaivojen hoidossa. Vasta viime aikoina tutkijat ovat alkaneet selvittää, millaisia antiseptisia ja antibakteerisia vaikutuksia ihmisen terveyteen tällä luonnollisella makeutusaineella täsmälleen ottaen on.

Uudessa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa, josta kertoo myös uutisartikkeli, hunaja osoittautui lasten yskän hoidossa tehokkaammaksi kuin yskänlääke. Osittain sokkoutetussa tutkimuksessa 2–18-vuotiaat lapset jaettiin kolmeen ryhmään. Yhdelle ryhmistä annettiin hunajaa, toiselle hunajanmakuista dextrometorfaani-yskänlääkettä, kolmas ryhmä ei saanut mitään hoitoa. Vanhempien antamien oirepisteiden mukaan hunajalla hoidettujen lasten tila parani keskimäärin 10,71 pistettä verrattuna dextrometorfaani-lääkettä saaneiden 8,39:ään pisteeseen. Hoitamattomien pistemääräksi jäi 6,41.

— Tutkimus on lisä siihen kasvavaan aineistoon, joka kyseenalaistaa dextrometorfaanin käytön lapsilla, mutta se myös tarjoaa lääkäreille ja vanhemmille tunnustetun ja turvallisen vaihtoehdon, toteaa tutkija Ian Paul.

Kannattaa huomata, että tutkimuksessa oli käytetty tattarihunajaa. Eri hunajalajeilla voi olla paljonkin eroa tehossa ja välttämättä kaikki hunajat eivät tehoa yskään. Tattarihunajan valmistajia ja myyjiä löytyy helposti googlettamalla, mutta sen tilaamista valikoimiin voi myös ehdottaa omalle kauppiaalle tai luontaistuotekauppiaalle.

Hunajaa ei suositella annettavaksi alle vuoden ikäisille lapsille botulismiriskin takia.

Juttuja A1- ja A2-maidosta

Löysin pari uutta uusiseelantilaista, ilmeisesti ajankohtaisohjelmissa ollutta TV-inserttiä, jotka käsittelevät A1-maidon mahdollisia terveysriskejä.

Ensimmäisessä videossa (pituus 4:37) Uuden-Seelannin elintarviketurvallisuusvalvontaa edustava Carole Inkster toteaa olevansa melko luottavainen, että A1- ja A2-maito, ja maito yleensäkin, on terveellistä. Hänen mukaansa molemmat maidot ovat turvallisia. Jälkimmäisessä videossa (pituus 8:37) Inkster toteaa, että asiaa koskeva tieteellinen näyttö on riittämätöntä ("inconclusive"). Silti hän pitää A1-maitoa "ehdottoman turvallisena". Ristiriitaista?

Turun Sanomat kirjoittaa asiasta

Myös päivän Turun Sanomat kirjoittaa tästä A1/A2-maito-kysymyksestä. Lehti on haastatellut juttua varten professori Olli Simelliä TYKSin lastenklinikalta ja Kansanterveyslaitoksen pääjohtaja Pekka Puskaa. Simellin mukaan Woodfordin kirjassa esittämät väitteet ovat vanhoja:

— Kyse on jo reilut kymmenen vuotta sitten esitetyistä hypoteeseista, joiden mukaan alkukantaisten lehmärotujen tuottama maito ei altistaisi diabetekselle toisin kuin pitkälle jalostettujen rotujen. Nyt on herätetty uudestaan henkiin vanhaa ajatusta.

Pääjohtaja Pekka Puska puolestaan toteaa, että maidonjuontia koskevia suosituksia ei ole syytä muuttaa. Hän korostaa, että haitallisinta maidossa voi olla sen sisältämä tyydyttynyt rasva. Maitorasvan saannin vähentäminen on siten hänen mukaansa ylivoimaisesti tärkein asia.

Oma kommentti

Vaikkakin ensimmäiset hypoteesit on esitetty jo kauan sitten, asiasta on tehty myös uudempia tutkimuksia, jotka edelleen heittävät epäilyksen varjon asian ylle. Esimerkiksi viime vuonna julkaistun islantilaistutkimuksen mukaan vähäisempi A1-beeta-kaseiinin saanti saattaa selittää Islannin muita Pohjoismaita pienempää ykköstyypin diabeteksen riskiä.

Itse katsoisin, että riskienhallinnan yleisen periaatteen mukaisesti altistusta pitäisi yrittää vähentää, jos siihen päästään yksinkertaisilla menetelmillä, silloinkin kun tieteellinen näyttö terveysriskistä on epävarmaa. Eräs tärkeimpiä altistusta vähentäviä keinoja voisi olla professori Woodfordin ehdottama äidinmaidonkorvikkeiden muuttaminen A2-maitopohjaisiksi.

Tutkimuksia A1-maidon mahdollisista haitoista

Parillekin uusiseelantilaiselle sivustolle on koottu tutkimustietoja suomalaisen maidon runsaasti sisältämän A1-beeta-kaseiinin ja sen ruoansulatuksessa vapauttaman beeta-kasomorfiini 7:n (BCM7) mahdollisista haitoista. Sivustoilla väitetään muun muassa, että BCM7:n olisi osoitettu aiheuttavan haitallisena pidettyä LDL-kolesterolin hapettumista.

A1-beeta-kaseiinin epäillyistä yhteyksistä sydäntauteihin kirjoitetaan Beta Casein -sivustolla täällä ja havaituista yhteyksistä ykköstyypin diabetekseen täällä. Uusiseelantilaisen Scoop-lehden sivustolla on puolestaan luettavissa A1-maidon haitoista kirjan kirjoittaneen Keith Woodfordin lehdistötiedotteeseen perustuva juttu. Siinä referoidaan ytimekkäästi näyttöä A1-maidon haitallisuudesta.

Vastapainoksi on syytä todeta, että A1-beeta-kaseiinista on olemassa myös tutkimuksia, joissa yhteyttä proteiinin ja sairastuvuuden välillä ei ole havaittu.


Juustot maitoa terveellisempiä

Joka tapauksessa on selvää, että aihetta hysteriaan ei ole olemassa. A1-maitoa on juotu Suomessa iät ajat ja kaikesta huolimatta täällä on pysytty kohtalaisen hyvin hengissä. Varmuuden vuoksi saattaa kuitenkin olla terveellisempää nauttia maitotuotteet ennemminkin ranskalaiseen tapaan juustoina kuin juoda maitoa. Juustojen kypsytyksessä A1-beeta-kaseiinin sanotaan nimittäin hajoavan. Myös väestötutkimusten näyttö tukee käsitystä, että juustot ovat maitoa jonkin verran terveellisempi vaihtoehto. Välimeren ruokavalioita tutkineen professori Serge Renaud'n mukaan "juusto on 9000 vuotta vanha keksintö, joka ei ole yhteydessä sepelvaltimotautiin."

Maidolla ja maidolla voi olla eroa

Yhdysvaltalainen A2-maitomainos.

Helsingin Sanomissa oli sunnuntaina hyvin kirjoitettu (vaikkakin harhaanjohtavasti otsikoitu) mielipide-kirjoitus. Juttu nosti pohdittavaksi sen, olisiko Suomessa yleisten lypsykarjarotujen tuottama maito syynä täällä yleiseen tyypin 1 diabetekseen ja sydäntauteihin. Kirjoituksen taustalla oli uusiseelantilaisen professori Keith Woodfordin kirja Devil in the Milk.

Woodfordin mukaan tiettyjen Suomessakin hyvin yleisten lypsykarjarotujen tuottama maito sisältää runsaasti A1-beeta-kaseiini-nimistä proteiinia. Tämä proteiini on monissa väestötutkimuksissa yhdistetty muun muassa suurempaan ykköstyypin diabeteksen ja sydäntautien riskiin, ja A1-maidon on osoitettu aiheuttavan diabetesta eläinkokeissa. Näyttö A1-maidon haitoista ei kuitenkaan ole vielä mitenkään aukotonta. Silti epäilykset ovat johtaneet esimerkiksi siihen, että Uudessa-Seelannissa ja Australiassa on kaupoissa ollut jo neljän vuoden ajan myytävänä terveellisemmäksi uskottua A2-beeta-kaseiinia sisältävää maitoa. A1-maidosta A2-maitoon siirtyminen edellyttäisi laajaa karjanjalostusta. A2-beeta-kaseiinia on eniten guernsey-rotuisten lehmien maidossa.

Englanninkielinen video A1/A2-maidosta sisältäen Woodfordin TV-haastattelun on katsottavissa täällä. Suomeksi aiheesta on aiemmin kirjoitettu Verkkouutisissa.

Myöhempi lisäys : Verkkouutisten jutun jälkeen asiasta on tehty uusiakin tutkimuksia. Nykyisin niitä mekanismeja, joilla A1-beeta-kaseiini mahdollisesti aiheuttaa sairauksia, pystytään selittämään paremmin. Niitä on kuvattu hyvin Beta Casein -sivustolla.

Kolesteroli ON riskitekijä

Kokonaiskolesterolin merkitys riskitekijänä on asetettu aina silloin tällöin kyseenalaiseksi. Nyt Lancetissä julkaistun erittäin laajan meta-analyysin (tutkimusten tutkimuksen) mukaan veren kokonaiskolesteroli yhdistyy iskeemisen sydäntaudin riskiin molemmilla sukupuolilla keski-iästä aina vanhuuteen.

Yhden millimoolin litrassa (1 mmol/l) alempi kokonaiskolesteroli yhdistyi 40–49-vuotiailla noin puolta alempaan ja 50–69-vuotiailla kolmannesta alempaan riskiin kuolla iskeemiseen sydäntautiin. 70–89-vuotiailla vastaavan suuruinen aleneminen oli yhteydessä noin kuudennesta alempaan iskeemisen sydäntaudin riskiin.

Vaikka kokonaiskolesteroli osoittautui tutkimuksessa selväksi riskitekijäksi, kokonaiskolesteroli/HDL-suhde oli silti tutkimuksen mukaan yli kaksi kertaa informatiivisempi merkkiarvo kuin pelkkä kokonaiskolesteroli.

Eräänä mielenkiintoisena tuloksena tutkimuksessa oli se, että kokonaiskolesteroli ei yhdistynyt suurempaan aivohalvausriskiin joitakin alaryhmiä lukuunottamatta.

Lähteet:

Blood cholesterol and vascular mortality by age, sex, and blood pressure: a meta-analysis of individual data from 61 prospective studies with 55 000 vascular deaths. The Lancet 2007; 370:1829-1839.

Medscape (vaatii kirjautumisen).

Sydäntaudit syöpää suurempi riski naisillakin

Suomalaiset naiset pelkäävät sairastua syöpään, mutta sairastuvat paljon useammin sydän- ja verisuonitauteihin, muistuttaa Suomen Sydänliitto sivuillaan.

Sydän- ja verisuonitaudit ovat myös naisilla ylivoimaisesti tavallisin kuolinsyy. Niiden osuus kokonaiskuolleisuudesta oli vuonna 2004 lähes kaksi kertaa suurempi kuin kaikkien syöpätautien yhteensä. Sydäntautien osuus kokonaiskuolleisuudesta oli miehillä 40 prosenttia ja naisilla 43 prosenttia.

Sydän- ja verisuonitautien ehkäisyn tärkeyttä korostaa se, että niitä on paljon helpompi ehkäistä kuin syöpää. Harvardin yliopisto ja Maailman terveysjärjestö WHO ovat arvioineet, että ennenaikaista riskiä sairastua sydäntauteihin voi pienentää terveellisten elintapojen yhdistelmällä jopa 80 prosenttia. Sen sijaan mahdollisuudet ehkäistä syöpää ovat selvästi heikommat, vaikka toki syöpäriskiäkin on mahdollista vähentää.

Vanhusten ravitsemuksessa on vakavia puutteita

Ikääntyneiden virhe- ja aliravitsemus on yleistä vanhainkodeissa ja sairaaloissa. Näin kertoo tuore suomalainen väitöskirjatyö, joka koostuu viidestä osatutkimuksesta.

Tutkituista 11–57 prosenttia kärsi aliravitsemuksesta tai ravitsemuksen virheistä, ja 40–89 prosentilla virheravitsemuksen riski oli kasvanut. Vain 0–16 prosentilla tutkituista ravitsemustila oli hyvä. Hoitajat tunnistivat aliravitsemuksen vain noin neljäsosassa tapauksista. Aliravitsemuksen syinä olivat pääasiassa dementia, heikentynyt toimintakyky, nielemisvaikeudet ja ummetus. Myös syöminen vain puolet tai vähemmän tarjotusta ruoka-annoksesta ja välipalojen syömättömyys olivat yhteydessä virhe- ja aliravitsemukseen.

— Dementiakotien asukkaiden energian ja joidenkin ravintoaineiden saanti oli suosituksia alhaisempaa, vaikka tarjottu ruoka sisälsi riittävästi energiaa ja ravintoaineita. D-vitamiinilisää saavien vanhainkotiasukkaiden osuus oli pieni, vaikka D-vitamiinilisän käytöstä on olemassa suositukset ja sen hyöty on selvästi osoitettu, ETM Merja Suominen toteaa.


Kommentti

Väitöskirjatutkimuksen osatutkimuksessa havaittiin, että vain alle kymmenesosa (2/23) vanhuksista sai D-vitamiinilisää, vaikka sen hyödyt on osoitettu vahvasti. Jo pelkästään tämä laiminlyönti osoittaa, että laitosvanhusten hoitoon ja ravitsemukseen suhtaudutaan Suomessa välinpitämättömästi.

Vaikuttaa myös siltä, että laitoksissa yliarvioidaan vanhusten syömää ruokamäärää yleisesti. Kun kerran monet vanhukset syövät vain osan heille tarkoitetuista ruoka-annoksista, tuntuisi järkevältä pyrkiä lisäämään ruoan energia- ja ravintoainetiheyttä. Siten vanhukset saisivat riittävän määrän energiaa ja ravintoaineita pienemmästä ruokamäärästä. Käytännössä energia- ja ravintoainetiheyden parantaminen merkitsisi esimerkiksi sitä, että laitosravitsemuksessa raffinoidut viljat tulisi korvata ravinteikkaammilla ruoka-aineilla.

Monilla vanhuksilla on myös pureskelu- ja nielemisongelmia. Ruoanvalmistusmenetelmiä kehittämällä voitaisiin helpottaa syömistä — esimerkiksi tuoreista vihanneksista voitaisiin tehdä sosekeittoja elävän ravinnon tapaan.

Lisäksi tarvitaan lisää henkilökuntaa. Nykyisin hoitohenkilökuntaa on monissa paikoissa niin vähän, että vanhukset joudutaan syöttämään pikavauhtia, jolloin monet potilaat lopettavat syömisen ennen kuin ovat saaneet riittävästi ruokaa. Ruoka myös ehtii jäähtyä kun se jää pitkäksi aikaa tarjottimelle odottamaan syöttämisvuoroa.

Väitösuutisen kertoi myös Finfood.

Tumma suklaa auttaa valtimoita laajenemaan

Tumman suklaan terveyshyödyistä on tullut jälleen uutta tutkimustietoa. Plasebokontrolloidussa kaksoissokkotutkimuksessa on nyt havaittu, että tumma suklaa auttaa ainakin hetkellisesti sepelvaltimoita laajentumaan sekä vähentää hapettumisstressiä ja verihiutaleiden kasaantumista.

Tutkimusryhmään kuuluneet söivät 40 grammaa 70-prosenttista, runsaasti flavonoideja sisältävää tummaa suklaata. Kontrolliryhmään kuuluneet söivät saman verran flavonoiditonta tummaa suklaata. Vaikutusta tutkittiin kaksi tuntia tumman suklaan nauttimisen jälkeen.

Aiemmissa tutkimuksissa on muun muassa havaittu, että tumma suklaa parantaa endoteelin eli verisuonen sisäpinnan toimintaa, vähentää hieman LDL-kolesterolin hapettumisherkkyyttä, kohottaa hyvää HDL-kolesterolia sekä saattaa alentaa hieman verenpainetta.

Eräässä hollantilaisessa tutkimuksessa runsaimmin kaakaota sisältäviä ruokia käyttävien sydän- ja verisuonitautikuolleisuus oli puolta alempaa kuin vähiten kaakaota käyttävien. Tärkein kaakaon lähde hollantilaisilla oli juuri tumma suklaa. Runsaimmin kaakaota käyttäneessä ryhmässä sitä syötiin keskimäärin määrä, joka vastaa vain noin kymmentä grammaa tummaa suklaata päivässä. Terveyshyödyt saadakseen sitä ei siis tarvitse syödä paljon.

Tutkimusten perusteella voi tehdä ainakin sen johtopäätöksen, että jos makeaa tekee mieli, tumma suklaa on yksi terveellisimmistä vaihtoehdoista.

Sitruuna lisää vihreän teen terveellisyyttä

Vihreä tee sisältää terveellisiä antioksidantteina toimivia flavanoleja, kuten katekiineja, joista tärkein on epigallokatekiinigallaatti (EGCG). Suurin osa näistä muun muassa syöpä- ja sydäntautiriskiä vähentävistä antioksidanteista kuitenkin hajoaa ruoansulatuksessa. Vain alle 20 prosenttia vihreän teen katekiineista selviää ruoansulatuksesta. Nyt tutkijat ovat havainneet, että sitruunamehun lisääminen vihreään teehen voi viisinkertaistaa elimistöön imeytyvien antioksidanttien määrän.

Lue asiaa koskeva englanninkielinen uutisartikkeli.

Tasapainon löytämisestä ravitsemuksessa

Eri ruokavalioihin sisältyy erilaisia puutosten ja liikasaantien riskejä.
Muokattu lähteestä Sabaté J. Am J Clin Nutr. 2003 Sep;78(3 Suppl):502S-507S.

Hyvä ruokavalio on tietysti herkullinen, mutta myös sellainen, että sillä pystytään välttämään erilaiset puutokset — mutta myös liikasaanti. Historiallisesti ravitsemustieteessäkin keskityttiin pitkään erilaisten puutosten tutkimiseen ja torjumiseen. Elintason nousu on johtanut kuitenkin siihen, että länsimaissa sairaudet johtuvat yhä useammin myös erilaisista liiallisuuksista.

Syömme tai saamme helposti liikaa:

● Energiaa (kaloreita)
● Tyydyttynyttä rasvaa
● Transrasvaa
● Nopeasti verensokeria kohottavia hiilihydraatteja
● Natriumia (suolaa)
● Hemirautaa
● A-vitamiinia
● Ympäristömyrkkyjä
● Lisäaineita

Syömme tai saamme helposti liian vähän:

● Omega-3-rasvoja
● D-vitamiinia
● C-vitamiinia
● E-vitamiinia
● Folaattia
● Kaliumia
● Karotenoideja
● Flavonoideja ja muita fytokemikaaleja
● B12-vitamiinia

Luettelo ei ole mitenkään tyhjentävä, mutta antaa suuntaa hyvän ruokavalion hahmottamiselle.

Liikaa saamme yleisesti ottaen niitä ravintoaineita, joita on runsaasti eläinkunnan tuotteissa ja raffinoiduissa hiilihydraateissa.

Liian vähän saamme yleisesti niitä ravintoaineita, joita on kasvikunnan tuotteissa ja kalassa.

Tasapainon löytämiseksi useimpien olisi hyvä lisätä vihannesten, hedelmien, marjojen, pähkinöiden, rasvaisen kalan, palkokasvien (tofu, pavut, linssit, herneet) ja täysjyväviljan käyttöä.

Samalla olisi hyvä rajoittaa valkoisista jauhoista valmistettujen ja sokeroitujen tuotteiden, punaisen lihan, valmisruokien, sisäelinten sekä rasvaisten maitotuotteiden käyttöä. Ympäristömyrkkyjen ja lisäaineiden saantia voi vähentää suosimalla luomuruokaa, käyttämällä mahdollisimman vähän jalostettuja raaka-aineita sekä suosimalla puhtaammissa vesissä kasvaneita kaloja.

Riittävä D-vitamiinin saanti edellyttää kohtuullista auringonottoa kesäisin sekä riittävää D-vitamiinilisää talviaikaan. Ravinnosta D-vitamiinia on käytännössä mahdotonta saada riittävästi.

B12-vitamiini voi vähentää dementian riskiä

B12-vitamiini voi vähentää dementian riskiä ravitsemustieteellisessä American Journal of Clinical Nutrition -lehdessä julkaistun pitkittäistutkimuksen mukaan. Tutkimuksessa, jossa seurattiin yli 1600 osallistujaa 10 vuoden ajan havaittiin, että B12-vitamiinitasojen kaksinkertaistaminen yhdistyi 30 prosenttia hitaampaan kognitiivisen tason laskuun. Samassa tutkimuksessa lisäksi homokysteiinitasojen kaksinkertaistuminen, mikä voi osaltaan johtua B12-vitamiinin puutteesta, yhdistyi yli 50 prosenttia nopeampaan kognitiivisen tason laskuun.

Kommentti: B12-vitamiini on ravintolisänä otettuna hyvin turvallinen. Siksi kognitiivisen tason säilymisestä kiinnostuneiden yli 50-vuotiaiden kannattaisi harkita B12-vitamiinin käyttämistä ravintolisänä. Lisäksi maitotuotteita välttäville vegaaneille B12-vitamiinilisä on välttämätön. Esimerkiksi 1 mg apteekista saatavaa B12-vitamiinia kahdesti viikossa on tavallinen ravintolisäksi suositeltu annos.

Dementiariskiä vähentäviä ruokia

Vihannekset, hedelmät ja omega-3-rasvat alentavat dementiariskiä. 65 vuotta täyttäneillä ranskalaisilla tehdyssä tutkimuksessa havaittiin, että niillä henkilöillä, jotka söivät päivittäin vihanneksia ja hedelmiä oli 28 prosenttia alempi dementiariski kuin niillä, jotka eivät näitä säännöllisesti syöneet. Vihannesten ja hedelmien dementialta ehkäisevä vaikutus voi olla sen ansiota, että ne sisältävät C-vitamiinia, karotenoideja ja flavonoideja, jotka voivat suojata aivosoluja.

Myös kalan viikoittainen syöminen yhdistyi 35 prosenttia alempaan Alzheimerin taudin riskiin sekä 40 prosenttia alempaan kaikista syistä johtuvaan dementiariskiin sillä tutkittavien enemmistöllä, joilla ei ollut geneettistä syistä suurentunutta riskiä sairastumiseen. Lisäksi omega-3-rasvoja sisältävien öljyjen säännöllinen käyttö yhdistyi selvästi alempaan dementiariskiin. Sen sijaan omega-6-rasvojen runsas käyttö — jos niiden lisäksi ei saatu riittävästi omega-3-rasvoja — yhdistyi suurempaan dementiariskiin niillä tutkimushenkilöillä, joilla ei ollut tiettyä geenimuotoa (ei ApoE 4:ää).

Dementian ehkäisemiseksi on siis suositeltavaa syödä runsaasti vihanneksia ja hedelmiä. Rasvaista kalaa, joka sisältää kognitiivisia toimintoja ylläpitävää DHA:ta (omega-3-rasvahappo), kannattaa myös syödä säännöllisesti. Lisäksi on hyvä käyttää omega-3-rasvoja sisältäviä öljyjä ja ruoka-aineita, kuten rypsiöljyä, pellavansiemenöljyä ja/tai saksanpähkinöitä. Tutkimuksesta kertoo myös englanninkielinen uutisartikkeli.

Viime vuonna julkaistu suomalaistutkimus viittaa lisäksi siihen, että tyydyttyneiden rasvojen käyttö keski-iässä lisää myöhempää dementiariskiä. Tyydyttyneitä rasvojahan on runsaasti esimerkiksi rasvaisissa maitotuotteissa ja rasvaisessa lihassa. Niiden runsasta käyttöä on siis hyvä välttää ei ainoastaan sydäntautiriskin, vaan myös dementiariskin vähentämiseksi.

Ravitsemustieteellinen lehti: köyhyys rajoittaa vihannesten ja hedelmien ostamista

Muutama päivä sitten kirjoitin terveellisen ruoan kalleudesta. Tässä kuussa asiaan on tarttunut myös ravitsemustieteellinen lehti Journal of the American Dietetic Association, joka on omistanut koko marraskuun numeronsa köyhyyden ja ravinnon terveellisyyden käsittelylle. Kolme lehdessä julkaistua tutkimusta päätyvät kaikki samoihin lopputuloksiin: Pienituloisissa perheissä ei syödä tarpeeksi vihanneksia ja hedelmiä. Köyhyyden todetaan myös olevan todellinen rajoite näiden ruoka-aineiden ostamiselle. Kasvisten vähäisempi syönti johtaa esimerkiksi monien terveydelle tärkeiden karotenoidien (alfa- ja beetakaroteeni, luteiini, zeaksantiini, lykopeeni ja beetakryptoksantiini), folaatin, K-vitamiinin ja fytokemikaalien vähäisempään saantiin.

Eräässä tutkimuksista ehdotetaan erilaisia toimenpiteitä pienituloisten ravitsemustilanteen parantamiseksi. Esimerkiksi vihannesten ja hedelmien hankkimista varten voitaisiin jakaa alennuskuponkeja (Suomessa auttaisi varmaan sekin, että näiltä ruoka-aineilta poistettaisiin kokonaan arvonlisävero). Myös viljelijöiden suoramyyntiä ja vastaavia myyntimuotoja tulisi tukea.

Asiaa käsittelee myös NutraIngredients.comin uutisartikkeli.

D-vitamiini voi hidastaa ikääntymistä

D-vitamiinin riittävän saannin terveyshyödyistä on viime vuosina tullut jatkuvasti mielenkiintoista uutta tietoa. Nyt sekä BBC:n uutiset että Guardian-lehti kertovat uudesta tutkimuksesta, jonka mukaan D-vitamiini voi hidastaa solujen ja kudosten ikääntymistä.

Hieman yli 2000 naisen aineistoon perustuvassa tutkimuksessa vertailtiin veren D-vitamiinitasoja biologisesta iästä kertovien telomeerien pituuteen. Tutkijat havaitsivat, että naisilla joiden veren D-vitamiinitasot olivat korkeimmat, myös telomeerit olivat pisimpiä.

Viime vuonna julkaistun Harvardin tutkimuksen mukaan optimaaliset D-vitamiinitasot ovat vähintään 75 nanomoolia litrassa (parhaiden tasojen ollessa välillä 90-100 nmol/l). Tuon ja useiden muidenkin tutkimusten mukaan virallisesti suositeltavat D-vitamiinimäärät, esimerkiksi Suomessa suositeltava 7,5 mikrogrammaa päivässä, eivät ole riittäviä tuon optimitason saavuttamiseksi.

D-vitamiinintutkijat katsovat yleisesti, että aikuisten tulee ottaa D-vitamiinia vähintään 25 mikrogrammaa (1000 IU) päivässä syksystä kevääseen. Tuona aikana auringonvalon UVB-säteily ei juuri läpäise ilmakehää varsinkaan Suomen leveysasteilla jotta D-vitamiinia muodostuisi ihossa mainittavasti.

D-vitamiinin virallinen turvallisen saannin yläraja on 50 mikrogrammaa (2000 IU), mutta sitäkin D-vitamiinitutkijat, erityisesti Reinhold Vieth, ovat kritisoineet aivan liian matalaksi. (Myöhempi lisäys: yhdysvaltalaisissa suosituksissa turvallisen saannin yläraja on syksyllä 2010 nostettu 100 mikrogrammaan päivässä.)

Terveellinen ruoka on kallista

Kuka uskoo siihen, että terveellinen ruoka ei ole sen kalliimpaa kuin muukaan ruoka? Tänä vuonna julkaistun suomalaistutkimuksen mukaan näin ei kuitenkaan olisi vaan terveellistä ruokaa saisi yhtä edullisesti kuin muutakin (tutkimusta referoi suomeksi esimerkiksi MediUutiset). Jokainen joka itse ostaa ostoksensa ruokakaupasta tietää kuitenkin, että niin ei ole. Halpaa bulkkiruokaa, kuten vaaleaa leipää, sokeria ja lenkkimakkaraa, saa halvalla. Terveellisistä vihanneksista, marjoista ja hedelmistä saa maksaa itsensä kipeäksi. Joka muuta väittää, on joko vieraantunut todellisuudesta tai sitten hänellä on niin hyvä tulotaso, että ruoan hinnalla ei ole enää juuri mitään väliä.

Suomalaistutkimuksen lukeminen herättikin pohtimaan, mikä on motiivina sellaisen tutkimuksen teettämiselle, jossa yritetään todistella, että terveellistä ruokaa saa halvalla. Onko tutkimuksen tarkoituksena toimia apologiana, puolustuspuheena, sosioekonomisia terveyseroja ylläpitävälle politiikalle, jossa elintarvikkeiden arvonlisävero pidetään yhä korkealla, vähimmäisetuudet matalina ja kansalaisten terveysmaksuja korotetaan? Sellaisia motiiveja on vaikea uskoa, mutta on vaikea keksiä muutakaan järkevää selitystä asialle.

Useat ulkomaiset tutkimukset nimittäin osoittavat sen, minkä jokainen kaupassa käyvä tietää: Sokeri, rasva ja viljat ovat sisältämäänsä energiamäärään nähden halpaa ruokaa, mutta vihannekset ja hedelmät kalliita. Sen vuoksi köyhät käyttävät vähemmän rahaa vihannesten ja hedelmien ostamiseen kuin paremmin ansaitsevat, mikä näkyy yllä olevasta yhdysvaltalaisiin tilastoihin perustuvasta kaaviostakin. Suomalaistutkimuksen oudot tulokset selittyvät sillä, että ruoan terveellisyyttä on mitattu liian karkeilla mittareilla, kuten makroravintoaineiden suhteilla sekä tyydyttyneen rasvan ja kuidun saannilla. Ruoan todellinen terveellisyys ei kuitenkaan selity riittävän hyvin pelkästään tällaisilla tekijöillä. Myös mikroravintoaineiden saanti tulisi selvittää.

Tutkimusviitteitä asiasta enemmän kiinnostuneille:

Low-energy-density diets are associated with high diet quality in adults in the United States.

Replacing fats and sweets with vegetables and fruits--a question of cost.

Low-energy-density diets are associated with higher diet quality and higher diet costs in French adults.

Low-cost diets: more energy, fewer nutrients.

Dietary variety predicts low body mass index and inadequate macronutrient and micronutrient intakes in community-dwelling older adults.

Kansanterveyslaitoksen sivuilla sosioekonomisista eroista:

Ravinnon sosioekonomiset erot

Näin liikunta vähentää sydäntautiriskiä

Runsaimmin liikuntaa harrastavien riski saada sydänkohtaus tai aivohalvaus on 40 prosenttia alempi kuin vähiten liikkuvien. Circulation-lehdessä julkaistussa tutkimuksessa, jossa seurattiin 54–90-vuotiaita naisia 11 vuoden ajan, selvitettiin myös niitä tapoja joilla liikunta vähentää riskejä.

Eniten sydäntautiriskiä liikunta alentaa tutkimuksen mukaan vaikuttamalla tulehduksesta ja veren hyytymisestä kertoviin merkkiarvoihin — näitä ovat C-reaktiivinen proteiini, fibrinogeeni ja intrasellulaarinen adheesiomolekyyli-1 — sekä alentamalla verenpainetta. Liikunta vaikuttaa myös kolesteroliarvoihin, painoindeksiin, verensokeriin, munuaisten toimintaan ja homokysteiiniin, mutta vaikutukset näihin osoittautuivat sydäntautiriskin alentamisen kannalta edellisiä tekijöitä vähäisemmiksi.

Ruotsalaistutkimus: elintavoilla voidaan vähentää sydäninfarktiriskiä roimasti

Naiset voivat vähentää sydäninfarktin riskiä 77 prosentilla terveellisten elintapojen yhdistelmällä. Tämä käy ilmi ruotsalaisen mammografia-kohortin aineistoon perustuvasta tutkimuksesta, jonka tuloksista raportoitiin lokakuun Archives of Internal Medicine -tiedelehdessä.

Hyödyllisiksi havaittuihin elämäntapoihin kuuluivat terveellinen ruokavalio, kohtuullinen alkoholin käyttö, tupakoimattomuus, vyötärölihavuuden puuttuminen sekä liikunnan säännöllinen harrastaminen. Terveelliseksi ja riskejä vähentäväksi ruokavalioksi osoittautui tutkimuksessa runsas vihannesten, hedelmien, täysjyväviljan, kalan ja palkokasvien syönti. Riskiä vähentäväksi liikunnaksi riitti kävelyn, pyöräilyn tai vastaavaan liikunnan harrastaminen vähintään 40 minuuttia päivässä sekä yksi viikottainen liikuntatunti sen lisänä.

Tulokset ovat yhteneviä aiempien havaintojen kanssa. Sekä Maailman terveysjärjestö WHO että Harvardin tutkijat ovat olleet jo aiemmin sillä kannalla, että terveellisillä elintavoilla voidaan ehkäistä noin 80 prosenttia ennenaikaisista sydäntaudeista.

Tulokset tekee erityisen mielenkiintoisiksi se, että samaan aikaan kolesterolilääkityksen hyödyt naisten kohdalla ovat vähintäänkin kyseenalaisia. Tänä vuonna ilmestyneessä meta-analyysissä (tutkimusten tutkimuksessa) statiinilääkitys ei vähentänyt lainkaan kuolleisuutta naisilla. (Tästä ei pidä vetää sellaista johtopäätöstä, etteikö kolesterolilääkityksestä voisi olla hyötyä sellaisille naisille, joiden riski on erittäin korkea.)