D-vitamiinilla sikainfluenssan kimppuun?

Tervetuloa jälleen lukemaan ravinto- ja terveysblogiani pienen tauon jälkeen. Toivon, että kesäsi on sujunut antoisissa ja rentouttavissa merkeissä.

Suomalaisten D-vitamiinitilannetta kuvaavat kalsidiolitasot eivät keskimäärin ole optimaaliset edes kesän jälkeen. Niinpä D-vitamiinin riittävä saanti on aihe, joka on jälleen mielekästä nostaa pöydälle. Eräs lukijani linkitti minulle Lääkelaitoksen Tabu-lehdessä julkaistun melkoisen asiantuntevan artikkelin D-vitamiinin vaikutuksista. Farmakologian professori Ilari Paakkarin kirjoittaman artikkelin 'D – etelän hormoni ja pohjoisen vitamiini' pääsee lukemaan klikkaamalla tätä.

Pari otetta artikkelista:

"Kalsidiolin tasoa noin 80–100 nmol/l voisi esittää tavoitteeksi, koska tällä pitoisuudella:

• ei ylitetä luonnollisen auringolle altistuksen ihossa tuottamaa pitoisuutta,
• kalsiumin imeytyminen on optimaalista, mutta hyperkalsemiaa ei esiinny,
• parathormonin suppressio on maksimaalinen,
• kolekalsiferolin hydroksylaatio kalsidioliksi maksassa ei ole saturoitunut eli ei synny D3:n kumulaatiota rasva- ja lihaskudokseen,
• kliinisissä tutkimuksissa on saatu edullisia vaikutuksia luutiheyteen ja luunmurtumien estoon."

"FDA:n [Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkeviraston] asiantuntijaryhmä suosittaa D3-vitamiinin päiväsaanniksi neljästä ikävuodesta ylöspäin annosta 25 µg (1 000 KY). D-vitamiinilisällä saattaa olla tärkeä merkitys Yhdysvaltojen tummaihoiselle väestölle, joiden muuta väestöä suurempi kardiovaskulaari- ja syöpäsairastavuus on liitetty vähäiseen D-vitamiinin saantiin. Sijainniltaan Suomen kaltaisen maan, Kanadan, syöpäyhdistys on yhdessä terveysviranomaisten kanssa laatinut suosituksen, jonka mukaan aikuisten tulisi ottaa D-vitamiinivalmistetta talvikuukausina 50 µg (2 000 KY) päivässä. Yli 50-vuotiaille suositus on ympärivuotinen. Kirjallisuudessa on ehdotettu vähän aurinkoa saavien aikuisväestöjen D-vitamiinin sopivaksi päiväsaanniksi vieläkin suurempaa 100 µg (4 000 KY) annosta, mikä merkitsisi arviolta seerumin kalsidiolin pitoisuuden tasoa yli 80 nmol/l."

Itse katson, että artikkelin suosittelema D-vitamiinilisän käyttö vain talvikuukausina alle 50-vuotiaiden kohdalla on riittämätöntä. Tämän ikäiset tarvitsevat D-vitamiinilisää syyskuusta toukokuuhun saakka, koska aurinko paistaa niin matalalta ja vaatetusta on viileän ilman vuoksi sen verran runsaasti, että D-vitamiinia ei juuri syksyllä ja keväällä ihossa muodostu.

D-vitamiini on sikälikin ajankohtainen, että riittävän suuret annokset saattavat ehkäistä myös sikainfluenssaa. Kanadassa onkin käynnistetty tutkimus, jossa yritetään selvittää, voiko D-vitamiini todella ehkäistä sitä. Olettamukselle antaa tukea se, että D-vitamiini näyttää ehkäisevän tavallista kausi-influenssaa. Lisäksi jo 1940-luvulla havaittiin, että D-vitamiini voi ehkäistä influenssaa sioilla. Ainakaan siitä ei ole mitään haittaa, että D-vitamiinia ottaa varmuuden vuoksi sikainfluenssan torjumiseksi.

Syventävää tietoa:

Canada examines vitamin D for swine flu protection

Committee to Review Dietary Reference Intakes for Vitamin D and Calcium