YLEn Radio ykkösen Uusi Musta -ohjelmassa oli lauantaina vilkasta keskustelua superruoista. Vieraina ohjelmassa olivat superruokaluennoitsija Jaakko Halmetoja sekä ravintoasiantuntija Juhana Harju. Ohjelmassa haastateltiin myös esimerkiksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen erikoistutkija Marja-Leena Ovaskaista. Juontajina olivat Noora Shingler ja Katja Lahti.
Ohjelmassa puhutaan muun muassa siitä, ovatko eksoottiset superruoat tarpeellisia vai löytyykö meiltä kotimaastakin yhtä hyviä tai kenties parempiakin superruokia kuin goji-marjat ja maca-jauhe ovat. En tiedä miltä ohjelma kuulosti, mutta studiossa ainakin oli iloinen ja ajoittain hilpeäkin tunnelma. Ohjelman voi kuunnella klikkaamalla tätä. Itse olen äänessä vasta 18:25 alkaen.
Todella leppoisaa kuunneltavaa! Joko Juhanilla on tirripaisti tirissyt pannulla?
VastaaPoistaHei Jarkko,
VastaaPoistaKiva, että pidit kuuntelusta. :-) En harrasta tirripaistia, mutta suomalaiskansallisia perinteitä korostavien soittajien paljous ohjelmassa herätti ajatuksia. Jos siihen vain olisi ollut aikaa, asiaa olisi voinut pohtia ohjelmassa läheisemminkin.
Tuo muikun esiintuominen "superruokana" oli todella hieno veto sinulta. Harmi, että me suomalaiset emme osaa arvostaa kyseistä kalaa riittävästi. Kyseessä on kuitenkin monella tapaa paljon parempi ruokakala kuin esimerkiksi "merilohi".
VastaaPoistaMinkälaisia ajatuksia sinulla herätti nämä perinteitä korostavat soittajat?
Hei,
VastaaPoistaMuikku on hieno myös maultaan.
Uskon, että osa ihmisten identiteetistä rakentuu ruoan ympärille. Se, että on tottunut syömään vuosikymmeniä tietyllä tavalla tuntuu turvalliselta. Ihmisillä on myös tarve keksiä perusteluita sille, miksi oma tapa toimia on hyvä ja järkevä.
Kovin moni tuskin ajattelee suomalaisesta ruokaperinteestä puhuttaessa sitä, miten syömistämme vaikkapa keskiajalla säänteli ruoan niukka saatavuus ja hengissä selviytyminen.
Luin jokin aika sitten Suomen maatalouden historia -teosta. Kirjasta käy hyvin ilmi, miten vähistä ruoka-aineista suomalainen ruokavalio on perinteisesti koostunut. Ohra, ruis, kala, lammas, nauris, lanttu ja kirnupiimä näyttävät olleen pääasiallisia ruoka-aineita. Ruoka oli siis aika yksipuolista, yksinkertaista ja yksitoikkoistakin. Vaihtelua ei paljon ollut.
Minusta hiukan kuulostaa, että luettelossa on vain taloudellisen toiminnan piirissä olevat ruoka-aineet. Riista, marjat ja villikasvit puuttuvat, kun niihin ei ole liittynyt taloudellista vaihtoa vaan hankittu kotitarpeiksi. Esim. luostarit levittivät lisäksi yrttien tuntemusta.
VastaaPoistaMirka,
VastaaPoistaEn tietenkään väitä, että ruokavalio koostui pelkästään mainitsemistani ruoka-aineista. Ruokavalion monipuolisuutta ovat täällä rajoittaneet voimakkaasti kylmä ilmasto ja säilöntämahdollisuuksin rajallisuus. Kannattaa myös muistaa, että Suomessa on ollut katovuosia ja täällä on nähty ajoittain nälkää.
Suomihan oli varsinaisesti tammivyöhykettä, kun maa asutettiin. Kylmyys on myöhemmin voimakkaasti rajoittanut viljelykasvivalikoimaa. Viljaa jouduttiin jatkamaan säännöllisesti petulla vielä viime vuosisadalla vain aivan Turun ja Viipurin ympäristöjä lukuunottamatta.
VastaaPoistaHuomautukseni koski lähinnä sitä, että erityisesti juuri Suomessa on eletty sekataloutta, jossa varsinkin kalastus ja ansapyynti sekä kevättalvella metsästys sekä keräily ovat olleet merkittävä osa ruokataloutta maa- ja karjatalouden rinnalla.
Nälänhädistä on ajoittain kärsitty kaikkialla, en ymmärrä että se olisi erityisen suomalainen ilmiö? Vai liittyykö se edellä hehkutettuun tirripaistiin? On maailmanlaajuinen ilmiö, että talonpoikaisyhteisöissä on arvostettu mahdollisimman energiatiheää ruokaa. Suomi ei ole tässä mitenkään poikkeus.
Eräillä paikkakunnilla tirripaisti on muuten muikkuruoka.
Hyvä ohjelma kyllä! Mielenkiintoista juttua heititte Halmetojan kanssa molemmat. Itse naurahdin kyllä tuolle tirripaistille. Piti oikein kurkata netistä resepti. Olen monesti tehnyt ko. ruokaa tietämättä, että sillä on niinkin legendaarinen nimi taikka maine. Jokin perisuomalainen intuitio kai ohjannut kokkailuissa, hah.
VastaaPoista