Ravitsemusuutisten Janne Huovila tarkastelee uudessa blogikirjoituksessaan sosiaalisen median asiantuntijuutta. Hän kuvaa sitä, miten aivan muutamassa vuodessa esimerkiksi karppaus — eli vähähiilihydraattisen ruokavalion kannattaminen — on sosiaalisen median avulla saanut uuden viestintäkanavan. Samalla sosiaalinen media ja perinteinen media ovat alkaneet elää symbioosissa.
Kirjoituksessa kuvataan myös asiantuntijuuden muutosta. Sosiaalisen median ansiosta viestintään voidaan suhtautua uudella tavalla. Asiantuntija voi suhtautua kirjoittamiseensa avoimemmin ja hän voi hyödyntää lukijoiden tietoa, jolloin on kysymys joukkoistamista (engl. crowdsourcing). Siinä asiantuntija myöntää oman rajallisuutensa ja ottaa käyttöön sosiaalisen median parviälyn. "Asiantuntijuus ei ole korostetun suvereenia osaamista vaan kykyä kommunikoida, tuntea rajansa ja tehdä lopulliset johtopäätökset."
Itse näen sosiaalisen median verkottumisessa mahdollisuuksia mutta myös uhkia. Mahdollisuus se on ennen kaikkea, jos pystytään luomaan kohtaavaa ja eri osapuolia arvostava keskusteluympäristö. Näin keskustelijat voivat nopeasti hyödyntää toinen toistensa tietoja ja näkemyksiä. Tällöin sosiaalinen media on verrattavissa vaikkapa onnistuneisiin avoimen lähdekoodin ohjelmistohankkeisiin.
Haluaisin uskoa sosiaalisen median demokraattisiin mahdollisuuksiin. Koen kuitenkin todelliseksi uhkaksi sen — ja näen sen jo osittain toteutuvan — että sosiaalisessa mediassa aletaan harrastaa lukijoita mielistelevää iltapäivälehtimäistä kirjoittelua, jossa suosiosta kilpaillaan lukijoiden ennakkoasenteiden mukaisilla ja sensaatiohakuisilla kirjoituksilla. Lisäksi saatetaan jättää itsesensuurinomaisesti sanomatta sellaiset sisällöllisesti tärkeätkin asiat, joiden ennakoidaan ärsyttävän osaa lukijapiireistä.
Jos kirjoittelu vinoutuu tällaiseksi ravitsemuspopulismiksi, kirjoittajalle ei olekaan enää tärkeää rehellisyys itseään kohtaan, vaan kirjoittamisen houkuttimiksi nousevat suurimmat mahdollisimmat lukijamäärät, persous lukijoiden antamalle tunnustukselle ja rikastumisen pyyde (viimeisestä esimerkkinä superfoodismi).
Viite:
Ravitsemusviestintä vuonna 2025. Ravitsemusuutiset 3.5.2011
Erittäin hyviä poinnteja mielestäni, kaikki nämä... sekä mahdollisuudet että riskit ovat mielséstäni tosiaankin olemassa!
VastaaPoistaItse olen viime talven aikana siirtynyt muun ruokavaliomuutoksen lisäksi käyttämään runsaasti myös erinäisiä superfoodeja. On tullut paljonkin seurattua aihepiiriin liittyvää kirjoittelua. Itse ajattelen, että joillakin näistä superfoodeista kirjoittavista voi tosiaan suurena motiivina olla vaurastuminen tavalla tai toisella asiaan liittyen, mutta uskoisin, että on myös paljon niitä,joita ainakin eniten motivoi halu innostaa toisiakin itse tosi terveellisinä pitämiensä ruokien pariin. Tietenkin toisten motiiveja voi usein olla vaikea arvioida, koska lienee niinkin, että aina ei edes kaikkia omiakaan piilotettuja motiivejaan välttämättä tunnista.
Ihmisellehän on yleensä luontaista halu miellyttää toisia, ainakin joitakin toisiakin ihmisiä, mutta tosiaan,jos se menee liian pitkälle, oma ajattelu ja ääni vesittyy ja lopulta ehkä häviääkin. Silloin uskoisin bloggaamisen ilon häviävän. Ja kaikkia ei voi ainakaan koskaan miellyttääkään ja tämä voi joillekin luonnetyypeille olla vaikeaakin.
Parhaimmillaan sosiaalisesta mediasta voi saada paljonkin hyötyä ja iloa, mutta kun ei olla kasvotusten eikä aina edes omilla nimillä niin loukkaamista ja ilkeilyäkin esiintyy kyllä enemmän.
Itse arvostan hyvin paljon aitoutta ja rehellisyyttä sekä mielellään laajaa perspektiiviä asioihin. Yksipuolinen omien lempiajatusten ja elämän valintojen kritiikitön hehkuttelu voi tosiaan alkaa tuntua toisista kiiltokuvamaiselta ja siten uuvuttavaltakin jossain vaiheessa.
Lisäksi logiikka, että "koska minä voin parhaiten ja olen onnellisin, olen oikeassa." häiritsee ainakin minua ja tappaa helposti kaiken aidosti älyllisen ja terveeseen kriittisyyteen kykenevän keskustelun.
Mielestäni kaiken terveyteen tai ravitsemukseen liittyvän bloggaamisen ei tarvitsekaan olla niin kovin painokkaasti tieteellisin viittein perusteltua (vaikka itse pidän kovasti sellaisestakin), mutta jatkuva kovin höttöisten terveysväittämien heittely lähinnä emotionaalisin perustein ryyditettynä alkaa myös helposti tuntua rasittavalta, jopa vaikka olisi noista väittämistä muista syistä samaa mieltä. No, toisaalta onneksi jokainen voi valita ,mitä lukee ja kehittää (sos.)mediakriittisyyttään! :)
Hyviä näkökulmia Juhanalta. Olen samaa mieltä: on mahdollisuuksia, ja myös uhkia. Lukijoiden kannattaa seurata monia erilaisia kirjoittajia, jotta sieltä hahmottuu "todellisuus".
VastaaPoistaMutta yksi ongelma mielestäni on, että koululääketieteen näkemykset tulevat täällä huonosti esiin. Lääkäreitä ei näy missään! Sosiaalisessa mediassa liikkuvalle voi muodostua varsin vinoutunut käsitys sairauksien hoidosta.
Myös kritiikki ravintolisien markkinoijia kohtaan on vähäistä. Lääketeollisuutta arvostellaan kovin ottein, mutta miten usein näkee ravintolisien markkinoijiin kohdistuvaa kritiikkiä omalla nimellä tehtynä? Tämä tuntuu olevan osittainen tabu. Yksikään blogisti ei ole kirjoittanut ravintolisistä kärkevää kirjoitusta vai onko?
Hyviä kommentteja Tiinuliinulta ja Reijolta.
VastaaPoistaKasvottomuus tuo keskusteluihin usein vähän turhan kirpeän sävyn, sillä ruokaan ja terveyteen liittyvät aiheet ovat monelle hyvin herkkiä. Toivoisin tästä johtuen yksilöllisiä kokemuksia kunnioittavaa keskustelukulttuuria. Emme todellakaan tiedä vielä kaikkea ihmiselimistöjen yksilöllisistä biokemiallisista eroista. Saati siitä miten nämä erot ilmenevät käytännön elämässä. Omakohtaisille kertomuksille on siis paikkansa, vaikka ne eivät aina sopisi yhteen suositusten kanssa.
Myös tiedon monimuotoisuus tuntuu aiheuttavan helposti ahdistuneisuutta ja sen seurauksena kärkkäitä vääntöjä. Ihmisellä on voimakas taipumus validoida ainoastaan omaa kapea-alaista näkökulmaansa vahvistavaa dataa. Kannatan siis Reijon ohjetta seurata erilaisia kirjoittajia, jos vain aika riittää.
Itse ihailen mielelläni sekä tutkimustulosten erittelyyn keskittyviä asiantuntijoita että asiakastyön kuvaamiseen panostavia ravitsemusterapeutteja jne. Kaikkein hienointa on toki, jos edellämainitut osa-alueet jaksaa yhdistää kirjoittelussaan.
Tärkeitä pointteja. Itse suodatan sosiaalista mediaa ennen kaikkea kahden periaatteen läpi.
VastaaPoistaEnsimmäinen periaate on, että sosiaalinen media on sen näköinen kuin siellä olevat ihmiset ovat. Toinen periaate on että sosiaalinen media on vielä laajassa käytössä hiekkalaatikkoiässä. Näiden periaatteiden takia pidän tärkeänä hahmottaa sitä, missä voisimme tulevaisuudessa mennä.
Miellyttäminen on varmaan ongelma. Ja on nähtävissä kehitystä, että syntyy sisäänpäin kääntyviä kuppikunita. Ehkä yksi tärkeimmistä asiantuntijuuden piirteistä sosiaalisessa mediassa on kyky säilyttää itsenäisyys.
Henkilökohtaisesti koen kyllä että sosiaalinen media on myös kasvattanut oman äänen löytymiseen. Kun on ollut ilo - välillä raskastakin - saada palautetta hyvin erilaisita ihmisiltä ja ihmisryhmiltä, on huomannut ettei voi koskaan kaikkia miellyttää.
Jannen kommentiin "oman äänen löytämisestä" ja Juhanan miellyttämisestä. Miten helppoa onkaan nähdä muiden ihmisten kirjoituksissa miellyttämisen piirteitä, ja omissa kirjoituksissa niin vaikeaa! Kirjoitti mitä tahansa, varmaan ei kaikki tykkää. Ja monet viisaat väittää, että kun on merkkejä ilmassa että joku vähän suuttuukin kirjoituksistani niin silloin vasta on tullut kirjoitettua jotakin tärkeää. Tällä en toki tarkoita, että olisi itsetarkoitus ketään suututtaa.
VastaaPoistaJohtotähtenä olisi varmaan paras olla oma sydän, ja sen ääni sekä
pyrkimys pysyä avoimena muiden perusteluille. Moniäänisyys josta Janne usein kirjoittaa on myös tärkeää, nyt sitä alkaa olla meillä Suomessakin. Ei ole enää yhtä tai kahta ravintoblogia, vaan pikemminkin 10-20. Massa tasoittaa mahdollisia ylilyöntejä.
Tiinuliinu, välillä tekisi mieli avartaa lähestysmistapaa, mutta toisaalta haluan nimenomaisesti välttää sitä emotionaalista höttöilyä, josta puhuit. :-)
VastaaPoistaReijo, kieltämättä minuakin on joskus ärsyttänyt esimerkiksi ravintolisien katteeton TV-markkinointi, mutta yleisesti ottaen en koe ravintolisien käyttöä ongelmalliseksi. Jos kokisin, olisin varmasti jo kirjoittanut siitä. :-)
Toisen kommenttisi miellyttämisestä sanoisin, että en tarkoittanut miellyttämisellä niinkään äänensävyjä (ystävällisyys ja kohteliaisuus ovat mielestäni vain hyväksi) vaan sitä, jos annetaan sosiaalisten paineiden vaikuttaa kirjoittamisen asiasisältöön. Ainakin itse koen VHH-taholta tulevan paineen ajoittain kovaksi. Jos kirjoitan vähänkin jotain kielteistä eläinrasvoista, saan heti kuulla siltä taholta jotain aggressiivista. Välttääkseen sitä, joku vähemmän itsenäinen kirjoittaja jättäisi tulenaran aiheen käsittelemättä, mutta itse en ole halunnut taipua painostuksen edessä.
Hanna, toivoisin todella paljon hienotunteisempaa ja kohteliaampaa suhtautumistapaa kirjoittajilta ja annan myös arvoa omien kokemusten jakamiselle. Jos ajattellaan sosiaalisen median "parviälyn" tai "joukkoistamisen" mahdollisuuksia, niin hyväntahtoisen keskusteluilmapiirin luominen olisi siinä A ja O. Eri mieltä olevien tylyttäminen vie heti pohjan pois halulta osallistua avoimesti keskusteluun. Tarvittaisiin siis suvaitsevaisuutta eri mieltä olevia kohtaan, vaikka samaa mieltä ei tietenkään tarvitse olla.
Janne, olet varmaan oikeassa siinä, että sosiaalinen media on vielä paljolti hiekkalaatikkoiässä. Leluista kiukutellaan välillä lapsellisesti - mitä ne lelut sitten itse kullekin ovat. :-)
Arvostan myös itsenäisyyttä. Kun sen yhdistää avoimuuteen sekä kuuntelu- ja keskustelukykyyn, on jo paljon hyviä eväitä.
Kiitos kaikille keskusteluun osallistumisesta ja hyvistä näkökulmista asiaan!
Reijo:
VastaaPoistaMä ainakin oon kirjoittanut yhden kriittisen kirjoituksen ravintolisistä:
http://bit.ly/kadtud
Ja tässä tänään lukemassani kirjoituksessa oli tosi hauskaa kriittistä sanailua sekä ravintolisistä että funktionaalisista elintarvikkeista:
http://bit.ly/kIkebB
Mutta joo, lääkäreitä kehiin tosiaan. Niitä kaivattaisiin.
Menee nyt mun kommentit ihan offtopiciksi, mutta huomasin että myös Juuso Reinikainen on blogannut kriittisesti ravintolisistä:
VastaaPoistahttp://ravintomedia.blogspot.com/search/label/Monivitamiinit
LingLing,
VastaaPoistaKyse on tutkimuksesta, jonka koko tutkimusteksti on tässä:
http://aje.oxfordjournals.org/content/early/2009/07/13/aje.kwp167.full.pdf+html
C- ja E-vitamiinien suhteen riskisuhteet ja vaihteluvälit ovat mielestäni Taulukossa 2 niiden käyttöön rohkaisevia.
OK. En ollut perehtynyt tuohon tutkimukseen. Ehkä muutenkin parempi että blogitekstin kirjoittaja itse kertoo kuinka kriittinen hänen tekstinsä on, sen sijaan että minä tulkitsen tekstin sävyä...
VastaaPoistaItse olen kuitenkin edelleenkin erittäin kriittinen vitamiinipillereitä kohtaan.
Pahoitteluni offtopicista. Nyt keskustelu voi palata takaisin itse asiaan.
:)
LingLing,
VastaaPoistaEhkä joskus olisikin hyvä käydä systemaattisemmin läpi tutkimusnäyttöä esimerkiksi C- ja E-vitamiinien hyödyistä. Itse olen muuten aika vakuuttunut myös ubikinonin, B12-vitamiinin, D-vitamiinin sekä kalaöljyjen hyödyistä useimmille tai ainakin monille.
Jatkan vielä vitamiineista. Tässä on mielenkiintoinen meta-analyysi, jonka mukaan vähintään 500 mg suuruinen C-vitamiinlisä alentaa LDL-kolesterolia 0.204 mmol/l ja triglyseridejä 0.227 mmol/l
VastaaPoistahttp://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2682928/
C-vitamiinin sydäntautiriskiä vähentävä vaikutus ei siis selity pelkästään antioksidanttivaikutuksella.
Olen kritisoinut Juhanan esille nostamia voivastaisia tutkimuksia siksi, että ne ovat olleet minusta kummallisia. Ensimmäinen haittatutkimus edellytti, että voita syödään yli kilo päivässä. Tämän jälkimmäisen kummallisuus heijastuu mm. juuri tuossa teollisessa transsissa. Täysin päinvastaiseen tulokseen on päästy naapurimaassa Ruotsissa. Siellä kasvisten terveysvaikutukset tulivat esille ainoastaan yhdistyessään runsaaseen voin käyttöön.
VastaaPoistaItse epäilen että muullakin rasvalla olisi ollut sama vaikutus.
Karppaaminen ei mitenkään edellytä maitorasvan käyttämistä. Esim. oma käyttöni on hyvin satunnaista. Karppien joukossa on monia, jotka eivät pidä voin saati kerman mausta ollenkaan, vaan käyttävät ruoanlaitossa mm. oliiviöljyä sen raikkaan maunkin vuoksi.
Mirka,
VastaaPoistaRuotsalaistutkimus, johon viittaat, oli mielestäni erityisen kummallinen. Siinä oli tarkoitus tutkia maitorasvan yhteyttä sydäntautikuolleisuuteen, mutta tutkijoilta jäi kysymättä sellainen asia kuin henkilöiden juuston syönti. Unohdus on käsittämätön ottaen huomioon, että juustosta saadaan noin puolet maitorasvasta. Kysyin asiaa vielä sähköpostitse tutkimusta johtaneelta tutkijalta, mutta hänkin myönsi, että he eivät olleet kysyneet tutkittavien juustonsyönnistä mitään. Lisäksi ko. tutkimus oli tehty maanviljelijäväestössä, mikä herättää myös kummastusta, koska se vähentää sovellettavuutta pääasiassa kaupungissa eläviin ihmisiin, jotka syövät lähes yksinomaisesti kaupasta ostettua ruokaa.
Karppaaminen ei edellytä maitorasvan käyttöä, mutta ihmettelen, miksi monille karpeille maitorasvan puolustamisesta on tullut uskonkappaleeseen verrattava asia. Itse pyrin kirjoittamisessani tuomaan esille sellaisia tekijöitä, joilla voidaan riskisuhteella katsottuna vähentää tuntuvasti sairastuvuutta ja kuolleisuutta, enkä oikein ymmärrä perustetta puolustaa kiihkeästi tekijää, joka meta-analyysitasolla on parhaimmillaankin neutraali.
Mielestäni onkin järkevämpää kiinnittää huomiota vaikkapa alhaisiin D-vitamiinitasoihin tai pohtia myös uusien mielenkiintoisten keinojen mahdollisuutta, kuten vaikkapa sitä, voisiko ubikinonilisä vähentää sydäntautikuolleisuutta ja olla muutenkin hyödyksi.
Kutsun sinutkin, Mirka, avaamaan uusia uria.
Off topic, edelleen. Minusta Juhanan havainto juustoista on hyvä. Yhtä kriittisiä kysymyksiä tietysti pitäisi kysyä niiltäkin tutkijoilta, joiden saamat tulokset ovat meidän omien ideologioiden mukaisia. Mutta miten usein sitä jaksaa porautua syvälle, jos havaittu tulos pääasiassa vain vahvistaa omia käsityksiä?
VastaaPoistaMonia karppaajia ja muitakin suututtaa vuosikymmeniä jatkunut valehtelu maitorasvan haitoista. Se on ajanut tuhansia pientiloja konkursseihin erityisesti Pohjois- ja Itä-Suomessa, jossa pienet maitotilat olivat lähes ainoa elinkeino. Tästä mm. edesmennyt torniolainen isosetäni oli suunnattoman katkera Pekka Puskalle.
VastaaPoistaTaustalla on siis poliittinen katkeruus, ei ravitsemus sinänsä.
Eduskunnan suuren salin keskusteluissa on kuulemma kielletty puhumasta valehtelusta ja uskoisin siitä pidättäytymisen tekevän hyvää myös ravitsemuskeskustelulle. Kun on kysymys näkemyseroista, olisi paikallaan käyttää neutraalimpaa ilmaisua.
VastaaPoistaLisäksi ehdottaisin, että lopetettaisiin jo se Pohjois-Karjala-projektin juoksuhaudoissa eläminen ja palattaisiin tähän päivään ja katsottaisiin asioita tuorein silmin. :-)
Reijo laittoi erään postauksen yhteyteen Dariush Mozaffarianin (piti ihan tarkistaa oikeinkirjoitus) luentoon linkin. Mielestäni hän sanoi siinä aika mahtavan ajatuksen siitä, että ravitsemustieteestä voitaisiin ajatella samoin kuin lääkkeiden kehityksestä: ala kehittyy koko ajan. Samalla lailla kuin lääkkeet kehittyvät jatkuvasti, samoin myös ravitsemustiede hioutuu vähitellen tarkemmaksi. Joskus huomataan, että hei, vanha teoria tai tieto ei kyllä taidakaan pitää paikkaansa tai se ei ole nykytilanteessa pätevä. Se, että kinataa jatkuvasti siitä, että "meille on valehdeltu viralliselta taholta!" ei johda minnekään. Katse tulevaisuuteen ja nykyhetkeen, kiitos.
VastaaPoistaLennu,
VastaaPoistaOlen ilman muuta samaa mieltä. Myös ravitsemuksen alueella aiempien virheiden osoittaminen on jälkiviisautta, ja se on aina helppoa. Olisi myös toivottavaa, että syyllisten osoittamis -mentaliteetista luovuttaisiin. Se ei johda mihinkään vaan ainoastaan myrkyttää keskusteluilmapiiriä.
Virheellinen teoria on eri asia kuin tarkoituksellinen ja järejstelmällinen valehteleminen. Voin harmittomuus ja silloisen margariinin terveyshaitat tiedettiin mainiosti viimeistään 1970-luvulla. Silloin kuulin ammattilaistaholta tästä itse ensimmäisen kerran. Valehtelu kuitenkin jatkui ja jatkui. Harmitonta elintarviketta vaihdettiin haitalliseen pientilallisten tappioksi ja ison rahan eduksi. Teko lähenee kansanmurhaa. Pitäisikö natseillekin antaa anteeksi?
VastaaPoistaEn syytä tästä nykyisiä nuoria tai keski-ikäisiä ravitsemustieteilijöitä, tietenkään. He ehkä eivät edes tienneet, eivätkä missään tapauksessa linjaa luoneet. Mutta vastuulliset pitäisi saattaa vastuuseen normaalissa oikeusvaltiossa.