31. lokakuuta 2011

Karppaus ja sosiaalisen median haasteet

Karppauskeskustelu käy nyt todella kuumana. Karppauksesta keskustellaan parhaaseen katseluaikaan lähetettävissä ajankohtaisohjelmissa. Tänään Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa vaaditaan asiantuntijoita kansan pariin keskustelemaan.

Äkkipäätään THL:n ja muiden asiantuntijoiden jalkautuminen sosiaaliseen mediaan voi kuulostaa tosi hyvältä.

En kuulu HS:n pääkirjoitusartikkelin tarkoittamiin virallisessa asemassa oleviin ravitsemusasiantuntijoihin, mutta haluan silti kertoa omista kokemuksistani.

Olen ollut jo vuosien ajan sillä kannalla, että karppaus on ennen kaikkea terapeuttinen laihdutusruokavalio, joka sopii niille, jotka haluavat laihduttaa ja/tai joilla on ongelmia verensokeritasojen säätelyn kanssa. Jos sitä noudatetaankin, olisi terveellisintä ja ekologisinta suosia pääasiassa juoksevia kasviöljyjä, erityisesti neitsytoliiviöljyä, ja kasvikunnan proteiinilähteitä ja kalaa. Tärkeää on tietysti myös syödä runsaasti kasviksia, hedelmiä unohtamatta.

Myös normaalipainoiset voivat vähentää viljan osuutta maltillisesti, mutta heidänkin olisi terveellisintä tehdä se kasviöljyjä sekä kasvikunnan proteiiinia ja kalaa suosien.

Olen siis paljolti ymmärtänyt hiilihydraattien vähentämistä, mutta siitä huolimatta olen joutunut kokemaan puolijulkisessa ravintoasiantuntijan roolissani sellaista loanheittoa, että se on ollut ajoittain hyvin raskasta. Olen joutunut kokemaan paljon epäystävällisyyttä, loukkauksia ja asiattomuuksia vain sen takia, että en ole taipunut sellaisen karppaamisen kannalle, jossa syödään runsaasti eläinrasvaa ja eläinproteiinia. Syynä kantaani on se, että tutkimusnäyttö on nähdäkseni jo vuosien ajan viitannut siihen, että jos hiilihydraatteja korvataan pääasiassa eläinkunnan tuotteilla, terveydelliset riskit ja ekologinen kuormitus lisääntyvät.

Karppaajien kanssa keskustelussa ovat onnistuneet vain sellaiset sosiaalisen median asiantuntijat, jotka ovat silittäneet karppaajia riittävästi myötäkarvaan. Ei voi olla oikein, että ystävällisen tai edes neutraalin keskustelun ehdoksi asetetaan taipuminen omalle kannalle.

En oikein tiedä, miten tämä yhtälö voitaisiin onnistuneesti ratkaista. Periaatteessa olisi hyvä, jos THL ja muut viralliset tahot voisivat jalkautua sosiaaliseen mediaan, mutta miten kukaan viran puolesta keskusteleva kestäisi sitä asiattomuutta ja painostusta, jota on odotettavissa?

Lue myös:

Professori välttää karppausväittelyä: ”Psyyke ei kestäisi”. Uusi Suomi 29.10.2011.

12 kommenttia:

  1. Yksi keino on moderoida joka ainoa kommentti. Näin omaan blogiin ilmestyy vain se mitä haluaa. Tämä on kai esim. sinun itsesi tapa nykyään. Minua on haastettu ja joskus syyteltykin. Joskus se on raskasta. Ikinä ei ole kuitenkaan vielä uhkailtu.

    Nykyään vihapuheisin suhtaudutaan aiempaa tiukemmin, joten ehkä sekin voisi nyt liennyttää tilannetta.

    Laitanpa tähän liitteeksi kirjoituksen jossa koskettelin tätä aihetta n. puoli vuotta sitten, kun Fogelholm kirjoitti asiasta Suomen Lääkärilehdessä. Tässä kirjoituksessa esitän myös vaihtoehtoisia syitä sille, miksi terveyspäättäjät eivät halua osallistua keskusteluun sosiaalisessa mediassa. Kaikki ei kuitenkaan aina ole sitä miltä päältä näyttää.

    http://www.pronutritionist.net/viileaa-keskustelua-ravitsemuksesta/

    VastaaPoista
  2. Hei Reijo,

    Kiitos kommentista. Omassa blogikirjoituksessasi on paljon hyvää pohdintaa aiheesta.

    Moderointi ei silti ratkaise ongelmaa, sillä moderoija joutuu lukemaan loukkaavan kommentin, vaikka ei sitä julkaisisikaan. Se on raskasta.

    VastaaPoista
  3. Tärkeä ja hyvä kirjoitus Juhana :-). Kriittysyys ei todellakaan voi olla vain sitä, että kritiosoidaan esim. virallisen tahon kantoja, mutta ei suostuta minkäänlaiseen oman mielipiteen kritiikkiin. Tuskin kukaan tai mikään taho on koskaan täysin oikeassa. Keskusteluissa on lisäksi paljon sitä, että puhutaan samoilla termeillä, mutta kuitenkin ihan eri asiasta. Eli ajatukset eivät pääse todella kohtaamaan koskaan saati että päästäisiin asiassa eteenpäin.

    Näkemyksiisi VHHsta on helppo yhtyä. Tulin juuri eurooppalaisesta ravitsemuskongressista Madridista ja myös siellä oltiin hyvin samoilla linjoilla ´kuin mitä edellä esittelit :-).

    VastaaPoista
  4. Tuo fundamentalistikiihkoilu on yksi syy miksi, huolimatta ruokavaliostani, en halua kuulua karppaajiin. Maltillisempi puoli ei saa samanlaista näkyvyyttä kuin kiihkoilijat. Tämä on nähtävissä kaikessa vastakkainasettelussa.

    Osasyy on myös toisella puolella. Valitettavan usein karppaajan ruokavalion kuvitellaan koostuvan lihasta, juustosta ja kananmunista ja kauhistellaan miten yksipuolinen ruokavalio ja miten se tulee tappamaan kaikki heti. Tuntemillani karppaajilla on monipuolisempi ruokalautanen kun kolmannes-puolet siitä ei peity perunaan, pastaan tai riisiin vaan muihin, vähähiilihydraattisiin kasviksiin.

    VastaaPoista
  5. Mikko, ymmärrän hyvin kantaasi. Tiedossani on myös, että karppaajien ruokavalio ei aina ole välttämättä ollenkaan yksipuolinen, vaan karppauksen aloittaminen voi lisätä kiinnostusta ravitsemukseen ja monipuolistaa ruokavaliota. Silti yksipuolisesti eläinkunnan tuotteita suosivia karppaajia on, ja saa ollakin, koska jokainenhan saa tietysti valita vapaasti oman ruokavalionsa. :-)

    VastaaPoista
  6. Tässä päivästä toiseen karppijuttuja Hesaristakin lukeneena mietin asiaa vähän enemmän yhteiskunnalliselta kannalta. Mitä se kertoo meistä länsimaisista ihmisistä, että meidän pitää "kiertää" kroppaamme saavuttaaksemme sen tilan (hoikkuus, hyvinvointi, energisyys ym.), jonka pitäisi olla luonnollista syömällä _oikein_? Eikö ole paljon "vaikeampaa" syödä kohtuullisesti esim. täysjyväviljoja kuin mättää itseensä rasvaa siinä määrin, että viljaa ei edes tee mieli?

    Kuitenkin maailman terveimmät ja pitkäikäisimmät kansat syövät hiilihydraatteja. Paljon kasviksia. Vähän maitotuotteita, lihaa, teollisia valmisteita.

    Mikä siinä on niin vaikeaa, siis oikeasti? Eikö vanukkaita, karkkia, pullaa ja mössöä oikeasti pysty vastustamaan millään muulla keinolla kuin alkamalla KARPATA!

    Kyselee ilmeisesti tavallista korkeammalla itsekurilla varustettu ihminen, joka voi vallattoman hyvin kalaa, kasviksia, öljyjä ja täysjyväviljaa hyödyntävällä "dieetillään". Since syntymä, heheh.

    ps. Tietysti tekisi vielä irviä kaikenmaailman läskeistä sohvaperunoista, jotka ovat löytäneet apologeettisen maailmankuvan karppaamisesta, mutta en viitsi vihapuhella. Sitä paitsi kaunis ilma tänään, nenäpäiväkin kai. Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
  7. Riikka,

    Voi sitä paitsi olla niin, että huomion kiinnittäminen johonkin ruokavalion muuhun aspektiin kuin hiilihydraatteihin johtaisi parempaan tulokseen. Se tuli mieleen hiljattain, kun luin tutkimuksen eri karotenoidien saannin yhteydestä pienempään kuolleisuuteen. Karotenoidien saannista huolehtiminenhan merkitsisi sitä, että söisimme joka päivä tai lähes joka päivä (1) porkkanaa tai bataattia, (2) tomaattia (tai vesimelonia), (3) punaista paprikaa tai mandariinia (tai kurpitsaa) ja (4) pinaattia, lehtikaalia ja/tai salaattia. Näin saisimme alfakaroteenia, beetakaroteenia, lykopeenia, beetakryptoksantiinia, luteiinia ja zeaksantiinia, ja ruokavalion laatu paranisi taatusti useimmilla.

    Ajattelen myös niin, että syömisen hallintaan olisi periaatteessa parempi löytää korvienväliratkaisu kuin mekaaninen ruokavalioratkaisu, koska edellisellä tavalla olemme aidosti ratkaisseet jonkin ongelman (esim. kohdanneet tyhjyyden tunteen) emmekä työntäneet sitä maton alle.

    VastaaPoista
  8. Sanna, pahoittelen kommenttisi myöhäistä julkaisemista. Blogini julkaisuohjelman pitäisi lähettää minulle ilmoitus uudesta kommentista, mutta jostain syystä sinun kommmenttisi kohdalla en ilmoitusta saanut. Näin aina joskus Blogger takeltelee.

    Kiva kuulla Madridin terveiset. Olisi kiva kuulla kuulumisia sieltä laajemminkin. En oikeastaan ole yllättynyt, jos ravitsemustieteilijät ovat päätyneet samankaltaisiin ajatuksiin vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta. Jos on seurannut laajasti viime vuosien tutkimusta aiheesta, ei voi kai kuin päätyä suurin piirtein esittelemiini päätelmiin karppauksen toteuttamistapojen eroista.

    VastaaPoista
  9. "Ajattelen myös niin, että syömisen hallintaan olisi periaatteessa parempi löytää korvienväliratkaisu kuin mekaaninen ruokavalioratkaisu, koska edellisellä tavalla olemme aidosti ratkaisseet jonkin ongelman (esim. kohdanneet tyhjyyden tunteen) emmekä työntäneet sitä maton alle."
    Juhana, olen tästä niiiiiiiin samaa mieltä :-)!

    VastaaPoista
  10. Sanna, kiva kuulla. :-) Syömisen hallinnan "korvienväliratkaisusta" on kirjojankin. Olen esimerkiksi kuullut kehuttavan Laura Katlemanin Skinny Thinking -kirjaa, mutta en ole itse vielä lukenut.

    Itse näen ongelman ratkaisun lyhykäisyydessään sellaiseksi, että jos meillä on mielihalu syödä jotain, tätä aistimusta ei ole pakko seurata vaan voimme vain katsella tätä halun aistimusta tai tunnetta, vaikka olisimmekin aiemmin tottuneet toimimaan toisin. Olemme hyvin ehdollistuneita siihen, että halun pohjalta täytyy heti toimia, mutta vaihtoehtona on se, että annamme vain halun olla ja suostumme olemaan sen kanssa etsimättä pakoa tai ratkaisua. Seurauksena on luultavasti turhautuneisuutta ja tyhjyyden tunnetta, ehkä suruakin, mutta siihenkään ei tarvitse reagoida, vaan sen voi vain antaa olla. Tämä kaikki on tietysti paljon helpommin sanottu kuin tehty, mutta näin se periaaatteessa menee.

    VastaaPoista
  11. Mitä te tarkoitatte, kun puhutte karppaajista ikäänkuin heimona?

    "Karppaajien kanssa keskustelussa ovat onnistuneet vain sellaiset sosiaalisen median asiantuntijat, jotka ovat silittäneet karppaajia riittävästi myötäkarvaan."
    "Tuo fundamentalistikiihkoilu on yksi syy miksi, huolimatta ruokavaliostani, en halua kuulua karppaajiin. "
    "Eikö vanukkaita, karkkia, pullaa ja mössöä oikeasti pysty vastustamaan millään muulla keinolla kuin alkamalla KARPATA!"

    Kirjoitamme blogia nimellä Karppisiskot ja sanon karppaavani. Se on mulle synonyymi hiilihydraattititoiselle elämäntavalle. Liitttyykö ilmaisuun jotain sellaista, jota en ole ymmärtänyt? Mitä se teille tarkoittaa? Mistä lähtien karppaus on ollut synonyymi hiilaritietoisille äärimeuhkaajille?

    Minulle karppaus on kätevä sanajohdanto sanaparista low carb. Minä en kiihkoile mihinkään suuntaan tai tappele ketään vastaan. Minä karppaan tähän tapaan http://karppisiskot.wordpress.com/2011/10/29/karppaus-nain-me-sen-teemme/

    Jos puhutaan vaikka hyväkarppauksesta, se sisältää myös jonkin verran täysjyväviljaa ja on muutenkin aika joustava tapa syödä
    http://karppaus.info/ruoto/numerot/05/02/index.php?sivu=ateriamatriisi

    Olisiko siis tarpeen määritellä käsitteet yhdessä?

    Ystävällisin terveisin
    Karppisisko Tuulevi

    VastaaPoista
  12. Tuulevi,

    Blogikirjoituksellani en tietenkään tarkoita, että kaikki vähähiilihydraattistan ruokavaliota noudattavat käyttäytyisivät huonosti tai vihamielisesti, mutta kourallinenkin hyökkäävästi käyttäytyviä karppaajia voi olla ikävää bloginpitäjän kannalta. Karppaajien valtaosa on varmasti aivan fiksuja ja ystävällisiä ihmisiä, enkä missään nimessä halua leimata koko ryhmää.

    Mitä termiin tulee, karppaus on näköjään vakiintumassa tarkoittamaan vähähiilihydraattisen ruokavalion noudattamista. Jos hiilihydraattitietoisuudella tarkoitetaan huomion kiinnittämistä pelkästään hiilihydraattien laatuun, se ei mielestäni ole vielä karppaamista, koska karppaaminenhan on puhekielinen vastine englannin kielen termille "low-carbohydrate diet", jolla tarkoitetaan nimenomaan hiilihydraattien vähentämistä.

    Hiilihydraattien laatuun kiinnitetään huomiota monissa ruokavalioissa ilman, että ne olisivat vähähiilihydraattisia, ja itsekin pidän hyvin aiheellisena raffinoitujen ns. höttöhiilarien välttämistä. Jo esimerkiksi Ravintoa sydämelle -kirjassani (WSOY 2007) puhuin selkeästi raffinoituja hiilihydraatteja vastaan ja kiinnitin huomiota hiilihydraattien laatuun. Silti en halua kutsua itseäni hiilihydraattitietoisuuden kannattajaksi tai hyväkarppaajaksi, koska se kohdentaa fokuksen ruokavaliossa mielestäni liian kapealle.

    Epäilen hyväkarppausta pelkästään tarpeettomaksi yritykseksi venyttää karppauksen käsitettä yhä laajemmaksi. Virallisissakin ravitsemuslinjauksissa pidetään täysjyväviljan syömistä suositeltavampana kuin jalostettujen viljojen. Mitä laajemmaksi karppauksen käsite venytetään, sen vaikeampaa on keskustella siitä mitenkään järkevästi.

    VastaaPoista

Haluan säilyttää blogissani miellyttävän ilmapiirin. Eri mieltä saa olla, mutta töykeitä, halventavia tai jankkaavia kommentteja ei julkaista.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...