Sujuvasti kirjoitettu teos kännykkäsäteilyn haitoista

Pätkii! sopii myös kesälukemiseksi 

Luin peräjälkeen kaksi matkapuhelinsäteilyn ja langattoman teknologian haitoista kertovaa kirjaa. Se oli silmät avaava kokemus.

Ensimmäinen kirjoista oli yhdysvaltalaisen tutkijan ja kirjailijan, tohtori Devra Davisin teos Pätkii! Matkapuhelinten terveysvaikutukset — tutkimuksia ja torjuntaa (Green Spot 2011).

Devra Davisin sanomalle antaa painoarvoa se, että hän ei ole aivan kuka tahansa tietokirjailija. Hän on koulutukseltaan filosofian tohtori luonnontieteiden alalta ja kansanterveystieteen maisteri epidemiologian alalta. Hän on tehnyt mittavan elämäntyön akateemisena tutkijana ja Yhdysvaltain julkishallinnossa. Davis on saanut työstään useita palkintoja. Davis toimi pääkirjoittajana Kansainvälisessä ilmastopaneelissa, ja hän pääsi myös vuonna 2007 osalliseksi Nobelin rauhanpalkinnosta yhdessä Al Goren kanssa. Suomessa Davis vieraili viime keväänä ja luennoi Tampereen yliopistossa Tietotekniikka ja yhteiskunta -luentosarjassa.


Tutkimusnäytön kokonaisuus osoittaa haittoja

Davisin sujuvasti kirjoitetusta kirjasta piirtyy kuva, että matkapuhelinsäteily on riski ja haitallista, jos katsomme tutkimusnäytön kokonaisuutta. Tutkimusnäyttö on kuitenkin osittain ristiriitaista. Teollisuuden rahoittamissa tutkimuksissa riskiä ei useinkaan ole havaittu. Sen sijaan riippumattomasti rahoitetuissa tutkimuksissa on usein ilmennyt terveydellisiä ongelmia.

Kokonaisuudessaan kirja maalaa kuvan, jonka mukaan matkapuhelinteollisuus käyttää keinoja, jotka muistuttavat aiempien vuosikymmenten tupakka- ja asbestiteollisuuden käymää viivytystaistelua. Nämä teollisuudenhaarathan pyrkivät eri keinoin kieltämään haitat niin pitkälle kuin mahdollista.


Matkapuhelinsäteilyllä on lämpövaikutuksesta riippumattomia haitallisia vaikutuksia

Matkapuhelimet ovat kirjan mukaan pieniä mikroaaltoradioita, jotka levittävät ympäristöönsä mikroaaltouunien kaltaista, mutta huomattavasti heikompaa, pulssimaista sähkömagneettista säteilyä.

Eräs keskeisistä matkapuhelinteollisuuden käyttämistä keinoista säteilyn haittojen vähättelemisessä on ollut pitää kiinni väitteestä, että kännyköillä ei ole lämpövaikutuksesta riippumattomia haittoja. Monethan meistä ovat voineet havaita, että korvaa alkaa kuumottaa, jos kännykkää on pitänyt pitkään korvaa vasten ja sillä on puhunut pitkään. Tämä kuumotus ei ole ainoa matkapuhelinten säteilyn haitta, vaan lukuisat tutkimukset osoittavat, että kännykkäsäteilyllä on myös muunlaisia haitallisia vaikutuksia.


Haitallisia muutoksia solu- ja kudostasolla

Matkapuhelimen käyttöä vastaavan radiotaajuisen säteilyn on osoitettu vahingoittavan solujen DNA:ta, vähentävän siittiöiden määrää ja heikentävän aivoja suojaavaa veri-aivoestettä, jolloin aivoille mahdollisesti haitallisia aineita, kuten kemikaaleja, pääsee kulkeutumaan aivoihin. Langattomien signaalien on lisäksi osoitettu häiritsevän solujen keskinäistä, niin sanottua aukkoliitosviestintää.

Davisin kirjan jälkeen on julkaistu myös tutkimuksia, joiden mukaan matkapuhelinsäteily vaikuttaa aivojen glukoosiaineenvaihduntaan ja voi häiritä sydämen sykettä.


Häiritsevää vaikutusta lapsiin ja nuoriin


Lapsia ei tietenkään eettisistä syistä voi käyttää oikeina koekaniineina mutta lapset kuitenkin käyttävät kännyköitä, vaikka niiden turvallisuutta varsinkaan heille ei ole osoitettu. Kirjassa referoidussa venäläisessä tutkimuksessa seurattiin 5-12-vuotiaita lapsia. Kännyköitä käyttävillä lapsilla havaittiin enemmän käyttäytymisen ja oppimisen ongelmia kuin muilla. 

Kirjan mukaan lasten matkapuhelinten käyttö alentaa aivojen varalla olevaa kapasiteettia. Sen seurauksena koko kännykänkäyttäjien sukupolvi saattaakin kärsiä päivittäisestä ja vuosikymmeniä kestäneestä kännykänkäytöstä heidän tullessaan keski-ikään, tutkijat arvioivat Davisin kirjan mukaan.


Pitkään ja runsaasti käyttävillä enemmän aivosyöpää


Matkapuhelimien käyttöä tarkastelevien pitkien seurantatutkimusten tulokset ovat jossain määrin ristiriitaisia. Devra Davisin kirjan mukaan on niin, että haittoja ei ole yleensä havaittu teollisuuden rahoittamissa tutkimuksissa. Sen sijaan riippumattomissa, julkisrahoitteisissa tutkimuksissa niitä on havaittu useimmiten. Erot viittaavat siihen, että teollisuus on pyrkinyt esimerkiksi valitsemillaan tutkimusasetelmilla vaikuttamaan tuloksiin.

Lisäksi on niin, että alle 10 vuotta kestäneissä tutkimuksissa haitat eivät ole tulleet yleensä esille, mutta yli 10 vuotta kestäneissä tutkimuksissa runsaasti matkapuhelinta käyttävillä on havaittu enemmän aivosyöpää varsinkin, jos matkapuhelinta on käytetty runsaasti. Seuranta-ajan vaikutus syövän ilmaantuvuuteen on järkeenkäypää, koska muutenkin tiedetään, että syövän kehittyminen on usein vuosikymmenten pituinen prosessi.

Lisääntynyttä syöpäriskiä havaitaan jo 10 vuotta kestäneissä tutkimuksissa. Voi aiheellisesti kysyä, paljonko syöpäriski kasvaa niillä käyttäjillä, jotka aloittavat kännykänkäyttönsä jo lapsina ja jatkavat sitä päivittäin esimerkiksi 50 vuoden ajan. Tällaisiin kysymyksiin ei ole vastausta, sillä kautta maailman matkapuhelimet on otettu käyttöön ilman, että niiden turvallisuutta ihmiselle on osoitettu.


Tulisi tarkastella tutkimusnäytön kokonaisuutta

Kirjan perusteella muodostuu kuva, että matkapuhelinsäteilyn haitoista on riittävästi näyttöä, jos eri tutkimustyyppien näyttö vedetään yhteen. Kuten kirjassa siteerattu ruotsalainen radiotaajuista säteilyä tutkinut tohtori ja onkologian professori Lennart Hardell sanoo:

"Meidän on tutkittava kaikkea saatavilla olevaa tietoa. Minulle se tarkoittaa, etten pelkästään pohdi, onko meillä riittävästi ihmisillä tehtyjä tutkimuksia. Tiedemmehän, että niiden valmistuminen vie vielä kymmeniä vuosia. Pohdin tarkkaan, mitä voimme jo päätellä eläimillä tehdyistä tutkimuksista, tai tutkimuksista, jotka koskevat  lyhytaikaisia vaikutuksia muistiin ja muuhun aivotoimintaan ihmisillä. Sitten nämä kaikki on yhdistettävä havaintoihin, joita saadaan tutkimalla sairastuneita ja tekemällä vertailuja terveisiin. Tutkimuksissani toistuu yhä uudelleen eräs kuvio. Niillä, jotka ovat käyttäneet puhelimia eniten ja kauimmin, on pahanlaatuisempia kasvaimia kuin muilla."

Kirjan riittävää näyttöä koskeva pohdinta tuo mieleen tilanteen D-vitamiinin kohdalla. Vaikka D-vitamiinin hyödyistä on tukuittain tutkimuksia, suosituksista ja kansanterveydestä vastaavat viranomaiset ovat haluttomia tarkastelemaan näytön kokonaisuutta. On jääty odottamaan jäykästi juuri tietyn tyyppistä näyttöä ennen kuin ollaan valmiita tekemään johtopäätöksiä. Se näkyy samaan aikaan jatkuvasti suurempana sairastavuutena ja korkeampana kuolleisuutena verrattuna siihen, että D-vitamiinitasot olisivat optimitasolla.


Sujuvasti kirjoitettu teos

Devra Davisin kirja on erittäin sujuvasti ja paikoitellen viihdyttävästikin kirjoitettu, ja siinä on riittävästi myös asiaa. Kaiken kaikkiaan se toimii erittäin hyvänä johdatuksena matkapuhelinsäteilyn haittoihin, vaikka samaan hengenvetoon on todettava, että teoksessa tunnustetaan täysin myös matkapuhelinten hyödyt. Kirjan suomentanut Jussi Hirvi on tehnyt hyvää työtä, ja kirjaa on helppo lukea lukea myös miellyttävän leipätekstin fontin ansiosta. Suosittelen.


Lähteitä ja lisätietoa:

Dasdag S, et al. Effect of 900 MHz radio frequency radiation on beta amyloid protein, protein carbonyl, and malondialdehyde in the brain. Electromagn Biol Med. 2012 Mar;31(1):67-74.

Effects of mobile telephone radiation. STUK. Päivitetty 24.1.2012.

IARC classifies radiofrequency electromagnetic field as possibly carcinogenic for humans. International Agency for Reasearch on Cancer. WHO, Press Release N° 208, 31 May 2011.

Korhonen, M. Palkittu tutkija-kirjailija Devra Davis kannustaa kehittämään tekniikkaa kännykkäsäteilyn voittamiseksi. Tampereen yliopisto, 25.4.2012.

Säteilyturvakeskus: Lasten matkapuhelimen käyttöä on hyvä rajoittaa. STUK 7.1.2009

Säteilyturvakeskus rajoittaisi lasten kännykän käyttöä. YLE Uutiset 7.1.2009

Yang L, et al. Cellular Neoplastic Transformation Induced by 916 MHz Microwave Radiation. Cell Mol Neurobiol. 2012 Mar 7.