Viiden lääninhallituksen kaikissa selvityksissä päädytään päätelmään, että henkilökuntaa on liian vähän. Niissä tullaan myös siihen yhteiseen lopputulokseen, että vanhusten perushoito on mitoitettu niin tiukaksi, ettei hoitajilla ole missään riittävästi aikaa vanhuksille.
Tiukka vanhustenhoidon mitoittaminen johtuu siis siitä, että resursointi on riittämätöntä. Kuntien rahatilanne on niin tiukka, että vanhustenhoitoon ei ole varaa ohjata riittävästi resursseja.
Kokoomuslainen peruspalveluministeri Paula Risikko on jo ehtinyt kommentoida lääninhallitusten selvitystä. Lääkkeeksi hän tarjoaa — uskomatonta kyllä — sosiaalitoimen valvontaa, joka onkin käynnistymässä ensi vuodenvaihteessa. Risikon näkemys tarvittavista keinoista on pyöristyttävä. Valvontahan ainoastaan kasvattaa julkisen hallinnon byrokratiaa lisäämättä yhtäkään käsiparia suorittavaan työhön.
Näen asian niin, että vanhustenhoidon tilannetta ei pystytä korjaamaan mitenkään muuten kuin nostamalla hieman veroastetta. Se on realiteetti, joka täytyy hyväksyä, jos haluamme hoitaa ikääntyvän väestön ihmisarvoa kunnioittavalla tavalla. Tuntuu siltä, että vaaleissa hyvin toimeentulevien äänestäjien ensisijaisena intressinä on oman veroasteen alentaminen. Se sitten vääjäämättä näkyy heikentyvinä julkisina palveluina, kuten heikkotasoisena vanhustenhoitona.
Haluaisin tuoda vanhustenhoidosta käytävään keskusteluun elämänkaariajattelun. Olisi mielekästä, että kollektiivisesti laskisimme aavistuksen verran elintasoamme keski-iässä sen kustantamiseksi, että voisimme saada parempaa hoitoa vanhuudessa. Muuten jatkuu nykyinen epäsuhta, jossa elämänkaaren keskivaiheilla suurin osa kansalaisista elää suhteellisessa yltäkylläisyydessä, mutta vanhuudessa edes perustarpeistammekaan ei välttämättä pidetä huolta.
Lähde:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Haluan säilyttää blogissani miellyttävän ilmapiirin. Eri mieltä saa olla, mutta töykeitä, halventavia tai jankkaavia kommentteja ei julkaista.