On ilmeistä, että lasten D-vitamiinisuositusten tuntuva kohottaminen tulisi mitä todennäköisimmin vähentämään radikaalisti ykköstyypin diabeteksen riskiä. Aiempi suomalainen Lancetissä julkaistu syntymäkohorttitutkimus nimittäin osoitti, että 1960-luvulla tuolloisten lasten D-vitamiinisuositusten noudattaminen vähensi ykköstyypin diabeteksen riskiä todella dramaattisesti. Silloinen lasten D-vitamiinisuositus oli 2000 IU:ta eli 50 mikrogrammaa päivässä. Tuon verran D-vitamiinia saaneilla lapsilla oli tutkimuksen mukaan lähes 80 prosenttia alempi ykköstyypin diabeteksen riski verrattuna lapsiin, jotka olivat saaneet D-vitamiinia vähemmän. Nykyisin lasten D-vitamiinisuositus on vain 7,5–10 mikrogrammaa. (Määrää alennettiin 1960-luvun puolen välin korkeammista annoksista D-vitamiinitutkijan, professori Reinhold Viethin esittämän kritiikin mukaan vääräksi osoittautuneen tutkimustiedon perusteella.)
Lasten D-vitamiinisuosituksia tulisi nostaa
Suomessa on ollut tapana seurata ulkomaisia tahoja vitamiinien ja mineraalien saantisuosituksista päätettäessä. Nyt hälyttävästi kasvava ykköstyypin diabeteksen esiintyvyys antaisi kuitenkin perustellun aiheen siihen, että Suomessa tulisi tehdä asiassa itsenäisiä päätöksiä. Mielestäni Suomessa pitäisi harkita lasten D-vitamiinia koskevien suositusten kohottamista 25 mikrogrammaan päivässä. Tuota määrää pidetään nykyään virallisestikin lasten turvallisen saannin ylärajana, joten mitään turvallisuusriskiä asiaan ei pitäisi liittyä (turvallisen saannin ylärajat on määritelty siten, että niihin sisältyy jo turvallisuusmarginaali). Lisävahvistusta on saatu vastikään The Journal of Clinical Endocrinology and Metabolism -lehdessä julkaistusta tutkimuksesta, joka osoitti 50 mikrogramman (2000 IU) päivittäistä saantia vastaavan D-vitamiinilisän olevan pitkäaikaisestikin turvallinen 10–17-vuotiaille lapsille ja nuorille. 50 mikrogrammaa D-vitamiinia on myös vastikään julkaistussa tutkimuksessa käytetty pienten lasten D-vitamiinin puutteen hoitoon.
Mainittakoon vielä, että Kanadan Lastenlääkäriyhdistys suosittelee pohjoisten alueittensa alkuperäiskansojen alle 1-vuotiaille lapsille 20 mikrogramman (800 IU) D-vitamiinilisää päivittäin talvikuukausina. Inuiitit elävät Kanadassa suurin piirtein Suomen leveysasteilla, joten talviaikaisen auringonvalon määrä on Suomessa yhtä vähäistä kuin sielläkin.
Oletan, että kansanterveystahot eivät ole tehneet asiassa ratkaisuja sen vuoksi, että ensin on haluttu saada tarkempaa tietoa ykköstyypin diabetekseen johtavista syistä. Vaikka syitä onkin hyvä selvittää, haluan huomauttaa, että jo tällä hetkellä lääketieteessä on käytössä monien sairauksien hoidossa menetelmiä, joiden tarkkoja vaikutusmekanismeja ei täysin tunneta (tällaisia hoitoja on esimerkiksi reumassa). Sillä välin kun ykköstyypin diabeteksen syitä vielä selvitellään, olisi mahdollista päättäväisesti torjua sen esiintyvyyttä D-vitamiinilla sen sijaan, että jäädään odottelemaan tarkempaa tutkimustietoa. Kannatan siis pragmaattista suhtautumista asiaan, sillä tarkkaa ja varmaa tietoa odoteltaessa monet ehtivät sairastua. Liiallinen varovaisuus maksaa ja on itse asiassa riski. Mikäli suosituksia kohotettaisiin, D-vitamiinitasojen kohoamisen myötä tulisi vähenemään myös MS-taudin, osteoporoosin, kakkostyypin diabeteksen ja monien syöpien esiintyvyys.
Myös maitotyypillä voi olla merkitystä
A1-maidon kulutus yhdistyy vahvasti ykköstyypin diabeteksen riskiin.Ylimpänä Suomi korkeimmalla riskillä.Toisena kokeilemisen arvoisena mahdollisuutena diabetesriskin vähentämisessä on lypsykarjan jalostus. Mikäli Suomessakin alettaisiin Uuden-Seelannin mallin mukaisesti suosia A2-maitoa lypsäviä lypsykarjarotuja, sekin tulisi todennäköisesti vähentämään ykköstyypin diabetesta. Väestötutkimukset viittaavat nimittäin siihen, että A1-maito saattaa olla merkittävä tekijä lisäämässä ykköstyypin diabeteksen riskiä. A1/A2-maitoproblematiikkaa on kuvattu hyvin artikkelissa A1 and A2 milk: what is the fuss? Artikkeliin sisältyy myös ylle lainaamani kaavio A1-maidon kulutuksen ja ykköstyypin diabeteksen esiintyvyydestä eri maissa (alkuperäinen lähde on alla mainittu Laugesenin tutkimus). On vaikea uskoa, että vahva korrelaatio olisi sattumanvarainen.
Lisätietoa
Canadian Paediatric Society. Vitamin D supplementation: Recommendations for Canadian mothers and infants (PDF).
Gordon CM et al. Treatment of Hypovitaminosis D in Infants and Toddlers. J Clin Endocrinol Metab. 2008 Apr 15.
Maalouf J, Nabulsi M, Vieth R et al. Short-term and long-term safety of weekly high-dose vitamin D3 supplementation in school children. J Clin Endocrinol Metab. 2008 Apr 29.
D-vitamiinia ja diabetesta koskevia tutkimuksia Vitamin D Councilin sivuilla.
A1-maidon A1-beeta-kaseiinista ja ykköstyypin diabeteksesta.
Laugesen M, Elliott R. Ischaemic heart disease, Type 1 diabetes, and cow milk A1 beta-casein. N Z Med J. 2003 Jan 24;116(1168):U295. (Tutkimuksen koko teksti on luettavissa täällä.)
Käypä hoito -artikkeli: Heikki Hyöty ja Suvi M. Virtanen. Miksi tyypin 1 diabeteksen ilmaantuvuus on kasvanut Suomessa toisen maailmansodan jälkeen?
Juhana, mielelläni kuulisin, mikä on tämänhetkinen kantasi kesäkauden D-lisään. Onko tarpeen?
VastaaPoistaKirjoitin asiasta viestin eilen Helsingin Sanomien verkkokeskusteluun, mutta lehti ei viestiä julkaissut. Viesti oli tällainen:
VastaaPoista"Vahingossa saatu aurinko ei riitä
Jos oikein muistan, suomalaisten keskimääräiset D-vitamiinitasot eivät loppukesästäkään ole keskimäärin optimaalisia (eivät saavuta 80 nmol/l tasoa). Se viittaa siihen, että ikään kuin vahingossa saatu kesäaikainen auringon saanti ei riitä, vaan tarvitaan vähäistä auringonottoa, noin 20 minuuttia suurimalle osalle kehoa 3 kertaa viikossa (hieman ihotyypistä riippuen).
Paras auringonottoaika - toisin kuin usein on neuvottu - on keskipäivä. Silloin aurinko paistaa riittävän korkealta, jotta D-vitamiinin muodostumiseen tarvittavaa UVB-säteilyä olisi hyvin tarjolla. Ihoa ei tietenkään pidä missään tapauksessa pidä polttaa, koska se lisää ihosyöpien riskiä.
Vanhukset ja laitoksissa asuvat tarvitsevat kesäaikanakin D-vitamiinia, koska D-vitamiinin muodostuminen auringon UVB-säteilyn vaikutuksesta heikkenee iän myötä."
Sen lisäksi eräille erityisryhmille, kuten osteoporootikoille, suositellaan D-vitamiinilisää myös kesäaikaan.
Eivät julkaisseet?
VastaaPoistaEsitin saman kysymyksen eilen HS-keskustelussa nimimerkillä evidenssi. Sitä ei julkaistu.
Esitin kysymyksen uudelleen nimimerkillä mäkimeirami, ja se meni läpi.
Joko tekniikka toimii aivan sattumanvaraisesti, tai palstan moderointi on todella kummallista.
Uusintakysymyksen evidenssi sai läpi.
VastaaPoistaMirka kirjoitti:
VastaaPoista"Eivät julkaisseet?"
Niin, eivät julkaisseet. Olen muutenkin huomannut, että ko. lehden toimituspolitiikkana on monesti jättää julkaisematta kaikki sellainen, mistä toimittajat eivät itse tiedä. Keskivertosuomalaisten normaalikäsityksiä tukevia kirjoituksia julkaistaan.
Et haluaisi kokeilla vastata uudelleen?
VastaaPoistaEhkäpä, ja luultavastikin, moderoijia on useita, ja toiminta siksi epäjohdonmukaista.
No, onneksi Suomi on vapaa maa vailla korruptiota tai sensuuria.
Taidan jatkaa kiinanopintojani.
Yritin jo vastata uudelleenkin, mutta HS ei edelleenkään julkaissut. Olkoon.
VastaaPoistaHuomaa muuten, että täydensin tätä D-vitamiinia käsittelevää blogikirjoitustani Kanadan Lastenlääkäriyhdistyksen suosituksella koskien Suomen leveysasteilla asuvia inuiitteja.
Kanadan linkki oli varsin informatiivinen. Odottavalle tai imettävälle äidille suositteli jopa 4000 yksikköä - hyytävää luettavaa kun aikoinaan jollain multitabsilla mentiin.
VastaaPoistaMutta kun tietoa ei ollut, sitä ei ollut.
Olin yhteydessä D-vitamiinitutkija Michael F. Holickiin. Sähköpostiviestissään, jossa hän puolsi sitä, että alle 1-vuotiaat lapset voivat ottaa ainakin 800 IU:ta (20 mikrogrammaa) D-vitamiinia ilman huolta toksisuudesta, hän viittasi muun muassa tuohon Kanadan Lastenlääkärien suositukseen. Itse asiassa hän piti vielä paljon korkeampiakin määriä turvallisina vaikkakaan ei niitä suositellut.
VastaaPoistaOmaa jälkikasvua ajatellen hyvä puoli on, että aurinkosuojauksen suhteen olen osannut olla hyvin saamaton.
VastaaPoistaEivät silti ole palaneet.
Ymmärsin niin, että rintaruokituilla lapsilla äidin 4000 yksikköä riittäisi molemmille?
VastaaPoistaJoo. Neuvo on vain sikäli epäkäytännöllinen, että virallisesti turvallisen päiväsaannin (2000 IU/ 50 mcg) ylittävät määrät edellyttäisivät elimistön D-vitamiinitasojen (25-OH-D) seurantaa lääkärin valvonnassa.
VastaaPoistaKuka niin määrää?
VastaaPoistaJos kerran kymppitonnillakaan ei ole saatu toksisia arvoja?
Myös suhteellisen korkeita annoksia kannattavat D-vitamiinitutkijat ovat sitä mieltä, että tuon tasoisten annosten ottamisen pitäisi perustua seurantaan. On hyvä tietää missä mennään eikä ottaa D-vitamiinia sokkona.
VastaaPoistaBlogikirjoituksen loppupuolells ehdotin A2-maitoa tuottavien maitokarjarotujen jalostamista. Nyt lähes kymmenen vuotta myöhemmin iisalmelaisella Kurimon tilalla on alettu jalostaa A2-maitoa tuottavaa lypsykarjaa. Kurimon tilalla on Facebook-sivu ja tilasta kerrotaan Semex-Posti -lehden jutussa.
VastaaPoista