Parsakaalissa on sulforafaanin lisäksi terveellistä myös se, että se sisältää runsaasti luustolle terveellistä K-vitamiinia. Lisäksi parsakaali kuuluu hyviin kasvikunnan kalsiumin lähteisiin, millä voi olla eniten merkitystä maitotuotteita välttäville tai vähän käyttäville.
Monet sanovat, etteivät pidä parsakaalin mausta. Välttämättä parsakaalissa itsessään ei ole kuitenkaan mitään vikaa, vaan syynä voi olla sen syöminen ylikypsänä. Jos parsakaali kypsennetään pehmeäksi, sen maku muuttuu tunkkaiseksi. Lisäksi suurin osa sen terveellisestä sulforafaanista tuhoutuu, jos sitä keitetään tai höyrytetään yhtä pitkään kuin muita vihanneksia on totuttu kypsentämään.
Kokeile siis parsakaalin syömistä hyvin kevyesti, vain parin minuutin ajan höyrytettynä. Näin se pysyy rapeana ja maku raikkaana. Lisäksi saat hyödyksesi sen syöpää torjuvat ja verisuonia suojelevat fytokemikaalit.
PS. Parsa ei käy parsakaalin lyhenteeksi! Parsa merkitsee tankoparsaa. Parsakaalia voi sen sijaan kutsua broccoliksi, jos parsakaali tuntuu sanana liian pitkältä.
Lisätietoa:
parsakaali on ainakin minun herkkuani...syön sitä runsaasti...
VastaaPoistakiitos tiedoista!!!
Kiva. Meidän perheen se kasvis jota vähän turhankin usein tarjolla mutta hyvää se on eikä maistu koskaan tunkkaiselle. Ei ole lapsetkaan valittaneet.
VastaaPoistaItse en tykkää al dente -vihanneksista, minun suussani ne ovat vain raakoja. Mistään keitetyistä vihanneksista en tykkää. Freesaus on paras!
VastaaPoistaSeuraavassa minun himoparsikseni:
Parsakaalikukkakaalipaistos
Kukkakaalin ja/tai parsakaalin pieniksi palastellut kukinnot pannaan laakeaan uunivuokaan (ei syvään, johon tulee liian paksu kerros). Maustetaan mustapippurilla ja suolalla. Pari rkl öljyä vuokaan, kaalinkukinnot pyöritellään öljyssä. Sipulia suurehkoina lohkoina, valkosipuliviipaleita runsaasti. Uuniin 200 C, paistetaan 30-40 min. Välillä pari kertaa pyöräytetään vuoan pohjalla olevassa olevassa öljyssä.
Nopeutettu kukkakaaliparsakaalipaistos
Jos uunissa ei tarvitse paistaa muita ruokia, voi paistoksen tehdä paistinpannullakin. Samat aineet paistinpannulle, paistellaan niin kauan että kukinnot saavat väriä. Sen jälkeen koko hoito mikronkestävään vuokaan (ei tarvitse olla laakea) ja mikroon täydelle teholle 5 min.
Kiitos kommentista, Anna-Liisa. Suosittelemillasi tavoilla laitettuna parsakaali ja kukkakaali voivat hyvinkin sopia monen makuun, mutta terveelliset fytokemikaalit kyllä suurimmaksi osaksi tuhoutuvat. Itse suosittelisin al dente -tyyliseen parsakaaliin totuttautumista. Uusin makuihin tottuu ajan myötä.
VastaaPoistaJuu, Juhana, tiedän että pitäisi luopua kaikesta siitä syötävästä josta tykkää ja syödä vain sellaista mikä ei maistuisi.
VastaaPoistaNo, vitsinpoikanenhan tämä on. Mutta surkeaa totta omassa elämässäni. En vuosikymmenien mittaan ole oppinut olemaan tykkäämättä epäterveellisistä herkuista. Onneksi mulla on sen verran itsekuria että en niitä hirveän paljon syö. Hirveästi kyllä aina ja joka päivä tekisi mieli! :D
Ainoastaan syödyksi tullut ruoka voi hyödyttää yhtään mitään, siksi makuasioita on hyvä miettiä. Minä taas en saa makuani pitkään kypsennettyyn parsa-tai kukkakaaliin, enkä varsinkaan ruskistuneeseen. Parsakaalin värin täytyy minulle pysyä raikkaan tummanvihreänä ja rakenteen rapeana. Parin minuutin höyrytys on hyvä, samoin kiinalainen tapa pyöräyttää vokissa. Jos se on pieniksi kukinnoiksi leikattu, parikymmentä sekuntia öljyssä riittää. Ja sitä valkosipulia ihan ehdottomasti. Paahdettu seesaminsiemenöljy ja osterikastike tyypillisiä mausteita myöskin.
VastaaPoistaMonet valitettavasti kokevat niin, että ruoka ei voi olla samaan aikaan terveellistä ja herkullista. Se on mielestäni paikkaansapitämätön myytti. Usein on kysymys maustamisen puutteesta tai siitä, että maistuvuuden parantamiseksi ei ole löydetty uusia ruoanlaittotapoja.
VastaaPoistaUsein kasvikset tarvitsevat mausteita (yrttejä tai muita) tai kastikkeita (jotka nekin voivat olla terveellisiä) ollakseen todella suussa sulavia. Jokainen voi mielessään miettiä, minkä ruokakulttuurin ruoista pitää. Jos pitää esimerkiksi Välimeren alueen ruoista, kasviksia voi alkaa maustaa yrttimausteilla. Jos pitää voimakkaammista mauista, voi käyttää vaikkapa intialaisen tai thaimaalaisen keittiön mausteita.
Parsakaali toimii erinomaisesti myös esim. japanilaishenkisissä keitoissa, jos pitää lempeämmästä. Kun ei keitä liian kauaa ja liemen juo, ei menetetä ravinteitakaan. Juustofondue'hyn ollan dippailtu myös, ja kyllähän sitä jotkut syövät ihan raakanakin salaattivihanneksena.
VastaaPoistaMutta kovia terveyshyötyjä olen nähnyt kirjoitetun parsakaalin iduista. Onko semmoista jostakin saatavilla vai pitääkö mennä maataloustukkuun ostamaan ammattiviljelijän siemensäkki ja idättää itse? Ne siemenet kun kaalikasveilla ovat niin kovin mitättömiä noin ruokakäyttöä ajatellen.
Mirka, olet oikeassa siinä, että parsakaaliakin terveellisempiä ovat parsakaalin idut. En oikein tiedä, mistä niitä voisi ostaa tai miten niitä voisi kasvattaa. Asia voisi olla merkityksellinen lähinnä jollekin jolla olisi hyvä syy yrittää rajoittaa syövän etenemistä tai uusiutumista ravitsemuksellisella tukihoidolla. Muiden kohdalla pidän asiaa lähinnä hifistelynä, koska oikein valmistetulla parsakaalilla on jo merkittäviä terveyshyötyjä.
VastaaPoistaMiksi se olisi sen enempää hifistelyä kuin muukaan idättäminen? Ei lapsiperheellisellä ole varaa mihinkään ostoituihin.
VastaaPoistaOlen oppinut syömään vuosikausia inhoamaani parsaa vasta täällä Japanissa, jossa sitä käytetään paljon salaateissa ja muissa ruoissa lisukkeina. Ja selvisi se syykin ilmeisesti - uunissa paistettu, pehmoinen, löllö parsakaali on minulle paitsi maultaan, myös hajultaan jotain ihan hirveää, ja Suomessa parsakaali tunnutaan valmistettavan melkein aina juuri ylikypsänä, ties minkä gratiinin alla uunissa. Omaan suuhuni kun sopii niin paljon paremmin japanilaisittain valmistettu, lähes raaka, rouskuva, kirkkaan vihreä parsa. Täkäläinen keittiö on muutenkin tuonut paljon uusia makuja elämääni - lukuisat hedelmät, vihannekset ja juurekset, joita ennen olin hädintuskin saattanut maistaa, ovat alkaneet tuntua herkullisilta. Makuaisti mukautuu ajan kanssa kyllä, niin uskomatonta kuin se onkin, jopa niin paljon, että ne inhokitkin voivat päätyä lempiruokien listalle.
VastaaPoistaKiitos kommentista, Riisa. Olen täsmälleen samaa mieltä kanssasi. Japanilainen ruokavalio on muutenkin terveellinen. Omassanikin ruokavaliossa on joitakin japanilaisia elementtejä. Syön esimerkiksi nattoa ja pidän sushista, vaikka sitä ei tulekaan kovin usein syödyksi.
VastaaPoistaParsa ja parsakaali ovat aivan eri vihannekset.
VastaaPoistaMirka, tuo on todellakin tarpeellinen korjaus. Parsa on tankoparsaa; parsakaali on aivan eri asia. Parsa ei siis käy parsakaalin lyhenteeksi.
VastaaPoistaJos parsakaali tuntuu sanana pitkältä, vanha ja yhä täysin hyväksyttävä nimitys on brokkoli.
VastaaPoistaLisäsin tästä terminologiasta huomautuksen varsinaiseen blogikirjoitukseenkin.
VastaaPoistaTuosta nimityksestä vielä, jos brokkoli tuntuu vierasperäiseltä niin parsakaalin voisi puhekielessä vakiintuneeseen tapaan lyhentää parsikseksi. Konsonantti + -is viittaa sanan lyhentämiseen, jolloin parsa ja parsis eivät sekaannu.
VastaaPoistaAa, totta! Anteeksi sanoissa sekoilemisesta, parsakaalia tarkoitin aiemmassa kommentissani, joskin ovat ne tankoparsatkin kivunneet makuasteikkoa ylöspäin täällä ollessani. ;) Natto on vielä työn alla.
VastaaPoista