Suvaitsevuus on teema, joka on ollut vahvasti esillä suomalaisessa yhteiskunnassa viime vuosina. Se on tullut esille esimerkiksi suhteessa maahanmuuttajiin ja seksuaalivähemmistöihin. Osa tätä ongelmakenttää on ollut rajankäynti sen kohdalla, miten ongelmista voidaan puhua ilman, että ollaan suvaitsemattomia.
Itse olen viime aikoina pohtinut sitä, että suvaitsevaisuus tulisi ulottaa myös ravitsemuksen puolelle. Meillä tulisi olla kykyä suvaita ihmisten erilaisia ruokavaliovalintoja ja ravitsemusnäkemyksiä. Samaan aikaan tulisi olla myös mahdollisuus puhua asiallisesti ja neutraalisti — ja miksei joskus huumoriakin viljellen — eri ruokavalioihin liittyvistä ongelmista.
Ravitsemuksen alueella kykyä neutraaliin suhtautumiseen ja suvaitsevuuteen kuitenkin on puuttunut. Pääasiallisesti ongelma johtunee siitä, että ihmisillä on taipumus rakentaa identiteettiään ruokavaliovalintojen ja ravitsemusnäkemystensä ympärille. Tällaisessa tilanteessa monet vaatimalla vaativat, että myös muut — varsinkin asiantuntijat — kannattaisivat juuri niitä valintoja, joihin itse on päätynyt. Suvaitsevaisuutta on kuitenkin hyväksyä se, että joku toinen on päätynyt ravitsemuksen alueella erilaisiin loppupäätelmiin. Erilaisiin näkemyksiin on ravitsemuksen alueella täysi oikeus siinä missä meillä on oikeus erilaisiin näkemyksiin muillakin elämänalueilla.
Peräänkuuluttaisin siis jälleen hyvässä hengessä käytävää ravitsemuskeskustelua. Toista osapuolta ei tarvitse alkaa tuohtuneesti syytellä, vaikka hän ei olisikaan vähähiilihydraattisen, vegaaniruokavalion tai jonkin muun ruokavalion kannattaja. Neutraaliuden ja suvaitsevaisuuden kehittämisessä auttaa, jos on kykyä ottaa etäisyyttä omiin mielipiteisiin. Niin voimme oppia suhtautumaan kevyemmin siihen, että toinen keskusteluosapuoli on eri mieltä.
Hyvä esimerkki eri tavoin ajattelevan osapuolen kunnioittamisesta oli eräs keväällä järjestetty amerikkalainen D-vitamiinia koskeva videoitu keskustelu. Ihaillen seurasin, miten huippuravitsemustutkijat antoivat toisilleen tunnustusta, vaikka olivatkin päätyneet erilaisiin loppupäätelmiin.
Totta puhut Juhana ! Ainoastaan tuolla Sinun asenteella voidaan ravinasioissakin päästä eteenpäin hyvään suuntaan, sillä jokaisen gurun mielipiteissä on aina oikeaa, mutta myös usein väärää tietoa. Mutta kun ajatuksen "jyviä" tarpeeksi kauan puidaan, niin kyllä ne parhaat jyvät sieltä akanoista erottuu !
VastaaPoistaKiitos, Leo. Minäkin ajattelen, että esimerkiksi virallisterveellisessä, vähähiilihydraattisessa, vegaani-, raakaravinto- ja Välimeren ruokavaliossa on kaikissa omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Siitä aiheesta voisi joskus kirjoittaa oman blogipostituksensa.
VastaaPoistaErittäin hyvin sanottu, olen ehdottomasti sitä mieltä, että viisaat ihmiset uskaltavat kyseenalaistaa omat näkemyksensä sekä osaavat keskustella avoimesti, ystävällisesti ja asiallisesti toisten kanssa. :)
VastaaPoistaKiitos, Mlle Fromage. :-)
VastaaPoistaMonesti tuo suvaitsemattomuudelta näyttävä asenne juontaa juurensa kuitenkin toiseuden pelosta. Kun joku toinen syö toisin kuin itse ja uskoo eri asioiden terveellisyyteen/turvallisuuteen, voi se aiheuttaa pelkoa: "Pitäisikö minun pysyä omissa uskomuksissani vai ottaa mallia tästä toisesta henkilöstä vai mitä ihmettä tässä pitäisi oikein tehdä, että pysyy terveenä? Apua!"
VastaaPoistaKaikenlaisia tutkimuksia julkaistaan jatkuvasti, ja ellei ole tottunut surffailemaan niiden joukossa lähdekritiikkiä soveltaen, saattaa infoähky vain ahdistaa ja hämmentää. Silloin varmasti monesta tuntuu turvallisemmalta juurtua yhtä tiukemmin omiin, vanhoihin näkemyksiin ja pysyä niissä, olivatpa ne sitten mitä tahansa (D-vitamiiniannostuksen oikea määrä on ollut tästä hyvä esimerkki!). Pelko ja puolustautuminen ei ole uuden tiedon vastaanottamiselle hedelmällinen lähtökohta ja uskon, että juuri siksi toisten ihmisten ruokavalioihin helposti suhtaudutaan tyrmäävästi jo heti kättelyssä. Tämä on ainakin oma näkemykseni. :)
Jutta,
VastaaPoistaNoissa selityksissäsi ja arveluissasi on varmasti paljon perää. Ristiriitaisen informaation paljous voi hämmentää monia, ja silloin on helppo ripustautua uskonvaraisesti jonkin yhden ruokavaliosuuntauksen kannattajaksi ja torjua kaikki sitä kyseenalaistava.
Kiitos Juhana! Loistava kirjoitus. Suvaitsevaisuudella saatamme vahingossa vaikka oppia toisiltamme jotain uutta:-)
VastaaPoistaKiitos, Kristian. Tuo oppimisaspekti on tosiaan myös tärkeä. Oppimista kokemukseni mukaan tapahtuu, kun on kuuntelukykyä, mielen avoimuutta ja vielä kykyä arvioida, onko minun syytä kuulemani tai lukemani valossa arvioida uudelleen sitä, minkä tiedän entuudestaan. Se ei merkitse tuuliviirimäistä mielipiteiden muuttamista aina uusien tietojen mukaan. Ennemminkin on nähdäkseni usein kysymys kyvystä synteesin tekemiseen - siitä, että kykenee integroimaan uuden tiedon osaksi aiempaa tietoa.
VastaaPoistaJoskus harvoin vastaan voi kuitenkin tulla jotain, joka on sen verran mullistavaa, että se panee hylkäämään jotain keskeistä omissa aiemmissa käsityksissä. Se on yksilöllisellä tasolla sitä, mitä Thomas Kuhn on tieteessä kutsunut paradigmanvaihdokseksi.