Uhkana provinsiaalisuus

Jokainen itseään kunnioittava ravitsemuksen ja ruoan kanssa tekemisissä oleva kannattaa nykyään luomua ja lähiruokaa. Onkin ilman muuta selvää, että järjetöntä rahdata lihaa Brasiliasta, kun sitä voidaan tuottaa omassa maakunnassa. Ei ole myöskään järkevää raahata tänne olutta Keski-Euroopasta, jos yhtä hyvää olutta osataan panna myös kotimaassa.

Yhtä järkevää on osata arvostaa täällä kasvavia ruoka-aineita. Kotimaan metsät ovat täynnä marjoja, sieniä ja villivihanneksia, joista vain murto-osa hyödynnetään. Kotimaisella ravitsemustutkimuksella on myös hyvä selvittää näiden täällä tuotettujen ruoka-aineiden terveellisyyttä, jotta niiden suosittelemiselle saadaan tukevampaa perustaa.

Samaa taustaa vasten on ymmärrettävää, että on haluttu myös tutkia Itämeren ruokavalion terveysvaikutuksia. Se on lanseerattu vastaiskuna terveelliseksi osoitetulle perinteiselle Välimeren ruokavaliolle, jonka puolesta olen itse puhunut.

Lähiruokaan tukeutuminen on ekologisessa mielessä ilman muuta järkevää.

Samaan aikaan näen paikallisuuteen ja perinteeseen tukeutumisessa myös ahdasta provinsiaalisuutta. Provinsiaalisuus ei ole vain paikallista rajoittuneisuutta vaan myös asenteellista ja ajatuksellista kapea-alaisuutta ja torjuntaa hyviäkin ulkomaisia vaikutteita kohtaan. Tätä asennoitumista näkyy myös muilla elämänalueilla, esimerkiksi politiikassa.

Itse muistan, että jo 1980-luvulla uuden ympäristöliikkeen tunnuslauseena oli "Ajattele globaalisti, toimi paikallisesti." Iskulause kuvaa hyvin sitä, että emme saa sortua ahtaaseen ajatteluun, ja lause sopii myös muihin yhteyksiin.

Ravitsemuksen alueella olisi mielestäni järkevää olla käytännöllinen ja joustava. Usein sellaiset ruoka-aineet, joita ei voi viljellä Suomessa, ovat yhdistyneet terveyshyötyihin, ja niinpä näitä ruokia on järkevää sisällyttää ruokavalioon. Hyvinä esimerkkeinä voi mainita vaikkapa soijan ja pähkinöiden syönnin sekä kohtuullisen alkoholinkäytön, jotka uudessa 18-vuotisessa seurantatutkimuksessa yhdistyivät alempaan kokonaiskuolleisuuteen ja pienempään sydän- ja verisuonitautikuolleisuuteen. Näiden ruoka-aineiden hyödyt ovat tulleet esille aiemmissakin tutkimuksissa.

Mielenkiintoista kuitenkin on, että soija, pähkinät ja kohtuullinen alkoholinkäyttö ovat ruokavalion osatekijöitä, joita Suomessa ei ole virallisesti suositeltu – luultavasti siksi, että ulkomaisina niitä on vierastettu. Ehkä myös tuottajajärjestöt ovat pystyneet vaikuttamaan ravitsemussuosituksiin. Tällaista asennoitumista olisi syytä tarkistaa.

Myös ravitsemuksen alueella tarvitsemme ahtaan provinsiaalisuuden sijaan avoimuutta hyviä ulkomaisia vaikutteita kohtaan. Se on täysin mahdollista yhdistää sopivaan ja epädogmaattiseen lähiruoka-ajatteluun.

Viite:

Akbaraly TN, et al. Alternative Healthy Eating Index and mortality over 18 y of follow-up: results from the Whitehall II cohort. Am J Clin Nutr. 2011 Jul;94(1):247-53.