Asiantuntijat (ja siinä sivussa minä) tuntuvat pitävän yleisesti ravitsemuksen suurimpina riskeinä epäterveellisiä ravintotottumuksia ja liiallista energiansaantia. Ruoan torjunta-ainejäämät ja lisäaineet ovat näiden riskien rinnalla aika vähäpätöisiä. Riskit ovat siis mitä arkisimpia ja johtuvat paljolti omista valinnoistamme ruokakaupassa — seikka mitä ehkä emme haluaisi hyväksyä. Tietysti elintarviketeollisuudella on myös oma vastuunsa siinä, mitä he tarjoavat, ja lisäksi esimerkiksi ravitsemussuositukset ohjaavat jonkin verran ruokavalintojamme.
Arkiset riskit, joihin viittaan, ovat niin tavallisia, että moniakaan niistä ei ehkä tule edes ajatelleeksi riskeinä. Niitä on esimerkiksi:
- Liiallinen energiansaanti kulutukseen nähden (eli syödään yksinkertaisesti liikaa)
- Raffinoitujen hiilihydraattien syönti (näitä ovat mm. pulla, valkoinen leipä ja limsa)
- Liian vähäinen vihannesten ja hedelmien syönti (sen seurauksena saadaan liian vähän mm. folaattia, K-vitamiinia ja antioksidantteja)
- Liian vähäinen hyvien rasvahappojen saanti (erityisesti omega-3-rasvahappoja saadaan usein liian vähän)
- Liiallinen rasvaisten maitotuotteiden ja punaisen lihan syöminen (näiden suosiminen on myös epäekologista).
Tällaiset aivan tavalliset virheet ravitsemuksessa aiheuttavat jatkuvasti esimerkiksi diabetesta, sydäntauteja ja syöpää. Näistä tyypillisistä länsimaisen ruokavalion vinoutumista olen kirjoittanut myös tässä aiemmassa blogikirjoituksessani. Toki on hyvä pyrkiä myös vähentämään torjunta-aineiden ja lisäaineiden saantia esimerkiksi luomuruokaa suosimalla, mutta se on sittenkin vain hienosäätöä. Olisi myös virhe jättää appelsiinit tai parsakaalit syömättä vain sen takia, että ne on kasvatettu jossain Välimeren maassa. Silloin menisi lapsi pesuveden mukana.
Saisin varmasti enemmän lukijoita, jos keskittyisin kirjoittamaan ruoan sisältämistä torjunta-aineista ja lisäaineista, mutta en voi muuta kuin olla rehellinen sille, mitä oikeasti pidän riskinä. Ja ehkäpä on väärin ajatella ruokaa ollenkaan riskinä. Ehkäpä olisi sittenkin parempi ajatella sitä oivana ja usein nautinnollisenakin keinona, jolla voimme pitää kehomme terveenä ja elinvoimaisena. Syöminen voi olla samaan aikaan sekä terveellistä että nautinto.
Olen täysin samaa mieltä riskeistä. Toki "vierasaineita" on syytä välttää, mutta jos valmistaa suurimman osan ruoastaan itse raaka-aineista lähtien ja käyttää maalaisjärkeä, en usko, että "myrkyt" tekevät liiaksi tuhojaan. Sillä toisaalta ajattelen, että kokonaisuuden eli maapallon kannalta on tärkeämpää huolehtia ilmastonmuutoksen pysäyttämisestä sekä ihmisten ja eläinten hyvistä elinolosuhteista kuin siitä, saako toisinaan pienen pläjäyksen e-koodia. Eri asia tietysti, jos on jotenkin yliherkkä. Mutta sittenhän tietysti säätää ruokavalionsa sen mukaan.
VastaaPoistaJa tosiaan, kansansairaudet ovat paljon suurempi ja kalliimpi ongelma ainakin tällä hetkellä kuin lisäaineet. Molempiin jeesaisi se ruoan valmistaminen ilman eineksiä jne. Joita tiedän, ettet kannata. :-) Eikä lisäaineita kannata ehdoin tahdoin popsia, luonnollisestikaan.
Hyvä lisäys tuo mainintasi siitä, että ruoka on parasta valmistaa perusraaka-aineista. Yleisesti ottaen se on hyvä sääntö, josta on kuitenkin joitakin harvoja poikkeuksia.
VastaaPoistaEsimerkiksi soijassa on myös erilaisia antinutrientteja ja jotta ne hajoaisivat, soija on terveellisintä syödä varsin käsitellyssä muodossa, mieluiten tempenä (saa Helsingissä Aseanic Tradingistä 3. linjalta) tai nattona (sitä taas saa Helsingissä Tokyokanista Annankadulta).
Myös kalasäilykkeet ovat sellaisia, joita voi hyvin käyttää. Niidenkin käyttö yhdistyy monissa tutkimuksissa terveyshyötyihin, eikä niistä saatava tina liene yleensä merkittävä ongelma. Silti tuore kala on parempi vaihtoehto.
Jos ihan totta puhutaan, protestanttisen etiikan läpilyömänä alan heti epäillä ruoan terveellisyyttä, jos oikein nautin siitä... Eli takuulla sushissakin on jotain haudattuna (no, tietenkin se ultravalkoinen riisi ainakin).
VastaaPoistaTuo liian energian saanti on ihan taatusti pirullisin vaaniva vaara. Ilmeisesti nuo low carb -dieetitkin toimivat pääosin sen takia, että yletön liikaenergiansaanti on etupäässä hiilarien ansiota - ja alentaapa tuo epäortodoksinen ruokavalio muuten tehokkaasti kolesteroliarvojakin ihan pihvilinjalla.
Paras tähän mennessä kuulemani (lukemani) toimiva painonhallintamenetelmä jokamiehelle kuuluu näin: kaada aina lautaselle ainakin puoli pussillista pakastevihanneksia ennen kuin lappaat tavallista ruokaa siihen.
Itse toteutan tuota mahdollisuuksien mukaan salaatin ja muun vihannan avulla, kun en ollenkaan ole mieltynyt pakastevihanneksiin...
Minulla aivan päin vastoin kuin Tarjalla: jos ruoka ei ole nautinto, jätän sen syömättä.
VastaaPoistaMutta minä en olekaan protestantti...
Kiitos kommentista, Tarja. Sushissakin on jotain epäilyttävää. Mainitsemasi valkoisen riisin lisäksi tonnikalassa voi olla liikaa elohopeaa. :-D Ei kun oikeasti, sushi on terveellistä. Varsinkin jos muistaa syödä myös vihanneksia ja hedelmiä.
VastaaPoistaOn todella tärkeää, että oppisimme nauttimaan syömästämme ruoasta. Jos syömme ruoan läsnäollen ja hitaasti, tulemme tyytyväisiksi ja kylläisiksi pienemmästä ruokamäärästä. Kun syömme hitaasti, tieto kylläisyydestä ehtii aivoihin. Nopean syömisen eräs keskeinen haitta on siinä, että ehdimme ahtaa itsemme täyteen ennen kuin olemme ehtineet saada aivoihimme viestiä siitä, että olemme syöneet tarpeeksi.
Erilaisia painonhallintaruokavalioita on tutkittu. Tutkimuksissa on havaittu, että eri painonhallintaruokavaliot toimivat likimain yhtä hyvin. Olennaista on se, että pitäytyy jossain niistä. Kuitenkin keskivartalolihavuuden kärsivien on ainakin mielekästä rajoittaa raffinoitujen hiilihydraattien syömistä. Kuinka paljon sen lisäksi lähtee rajoittamaan myös täysjyväviljojen käyttöä on pitkälti makuasia ja jokaisen itse valittavissa.
Eräs hyvä nyrkkisääntö on muistaa syödä jotain vihreää joka päivä (ja vihreäksi ei oikein nyt käy aneeminen amerikansalaatti tai kurkku). Lisäksi laihdutusruokavalioillakin on hyvä syödä joitain marjoja ja hedelmiä. Voi valita sellaisia hedelmiä, joissa on vain vähän sokeria, jos haluaa rajoittaa energiansaantia.
Kyllä, kyllä, kyllä! Ruoka on nautinto :-) Ja lisäys vielä aiempaan, jonkun, en muista kenen, ajatus, jossa on logiikka: vain syöty ruoka on terveellistä (tai epäterveellistä). Kuulostaa kierolta mutta totta joka sana. Pinaatti kaalimaalla tai kaupassa ei vielä tuo sen terveyshyötyjä ja habaa käsivarteen :-P
VastaaPoistaOlin käsityksessä, että amerikansalaatti on ihan kelvollista ja hyödyllistäkin syötävää? Mikä siinä on vikana?
VastaaPoistaHei Jari, pakattu, vaalea amerikansalaatti on aika ravintoaineköyhää verrattuna esimerkiksi muihin salaatteihin. Siis liikaa vettä ja liian vähän esimerkiksi folaattia, karotenoideja ja K-vitamiinia (olen joskus katsonut näiden määriä eri salaattilajikkeissa). Tietysti on parempi syödä edes amerikansalaattia kuin olla syömättä salaattia ollenkaan.
VastaaPoistaSidesalaatti eli roomansalaatti on paras.
VastaaPoistaRoomansalaatti on hyvä ja vielä ravinteikkaampaa on lehtikaali, jota tälläkin hetkellä saa monista marketeista. Sitä voi käyttää raakana hieman lehtisalaatin seassa, tai sitten oliiviöljyssä valkosipulin kanssa paistettuna, kuten Mirka minulle hyvin neuvoi. Myös sen höyryttäminen onnistuu.
VastaaPoistaMuita hyviä vihreitä ovat esimerkiksi parsakaali, ruusukaali, pinaatti (myös pakasteena OK) ja vihreät pavut (myös pakasteena OK).
Minä syön ravintoköyhää amerikansalaattia enemmän kuin laki sallii... Se on niin ihanan rapeaa :-D Mutta kasvistenkulutukseni ei onneksi jää siihen.
VastaaPoistaKiitos kommentista, Ylimuuli. Enhän mä mikään amerikansalaatin vastustaja sentään ole. ;-) Itsekin syön sitä juuri sen rapeuden takia silloin tällöin. Mutta on vaan hyvä tietää, että se on köyhempää ravintoa kuin esimerkiksi tavallinen ja harvinaiseksi käyvä keräsalaatti tai roomansalaatti.
VastaaPoista