Luomua ja ravintolakokemuksia Baleaareilta

Olin lomamatkalla Mallorcalla ja Ibizalla. Matkalla tutustuin tietysti myös paikalliseen ruokakulttuuriin. Tärkeä havainto oli, että luomu- ja lähiruokatrendi on nostamassa päätään myös Espanjassa. Kun EHEC- ja muut ruokaskandaalit seuraavat toinen toistaan, ei ole vaikea ennustaa, että luonnollisen ruoan trendi tulee yhä vain vahvistumaan.

Palma de Mallorcassa on lauantaisin pelkästään luomuruoan myyntiin keskittynyt tori.

Lähiruoan myyntiä keskiviikkoisin Andratxin pikkukaupungissa. Myynti oli levittäytynyt monille lähikaduille, jotka oli suljettu autoliikenteeltä markkinoiden ajaksi. Tarjonta markkinoilla on niin houkuttelevaa, että asiakkaita torille tulee kaikkialta Lounais-Mallorcalta.

Luomuruoan myyntiä Eivissassa Ibizalla.

Pidän uusien makujen maistelemisesta. Tässä herkullisia tapaksia parin nuoren marokkolaisen perustamassa tasokkaassa tapas-ravintolassa Sant Josepissa Ibizalla. Kuvassa näkyvä tumma möykky on lammas-tajinea, marokkolaista pataruokaa. En usein syö lihaa, mutta kun oli tilaisuus maistaa aitoa erikoisuutta, en voinut vastustaa. Lammas olikin mehevää ja herkullista, kuten muutkin tapakset.

Mallorcan suurimmassa kaupungissa Palma de Mallorcassa on boheemi ja viehättävä Santa Catalinan kaupunginosa, jossa on monia hyviä ravintoloita. Kävin siellä tässä afrikkalaisessa ravintolassa, joka osoittautuikin hyväksi.

Afrikkalaisessa ravintolassa söin tätä eksoottisesti mutta miedosti maustettua kanaa vihannesten ja maissipuuron kera. Jos maistoin oikein, mausteiden joukossa oli ainakin kardemummaa.

Kuvat Juhana Harju

Viisaat päät yhteen vai tiivistyykö tyhmyys sosiaalisessa mediassa?

Ravitsemusuutisten Janne Huovila tarkastelee uudessa blogikirjoituksessaan sosiaalisen median asiantuntijuutta. Hän kuvaa sitä, miten aivan muutamassa vuodessa esimerkiksi karppaus — eli vähähiilihydraattisen ruokavalion kannattaminen — on sosiaalisen median avulla saanut uuden viestintäkanavan. Samalla sosiaalinen media ja perinteinen media ovat alkaneet elää symbioosissa.

Kirjoituksessa kuvataan myös asiantuntijuuden muutosta. Sosiaalisen median ansiosta viestintään voidaan suhtautua uudella tavalla. Asiantuntija voi suhtautua kirjoittamiseensa avoimemmin ja hän voi hyödyntää lukijoiden tietoa, jolloin on kysymys joukkoistamista (engl. crowdsourcing). Siinä asiantuntija myöntää oman rajallisuutensa ja ottaa käyttöön sosiaalisen median parviälyn. "Asiantuntijuus ei ole korostetun suvereenia osaamista vaan kykyä kommunikoida, tuntea rajansa ja tehdä lopulliset johtopäätökset."

Itse näen sosiaalisen median verkottumisessa mahdollisuuksia mutta myös uhkia. Mahdollisuus se on ennen kaikkea, jos pystytään luomaan kohtaavaa ja eri osapuolia arvostava keskusteluympäristö. Näin keskustelijat voivat nopeasti hyödyntää toinen toistensa tietoja ja näkemyksiä. Tällöin sosiaalinen media on verrattavissa vaikkapa onnistuneisiin avoimen lähdekoodin ohjelmistohankkeisiin.

Haluaisin uskoa sosiaalisen median demokraattisiin mahdollisuuksiin. Koen kuitenkin todelliseksi uhkaksi sen — ja näen sen jo osittain toteutuvan — että sosiaalisessa mediassa aletaan harrastaa lukijoita mielistelevää iltapäivälehtimäistä kirjoittelua, jossa suosiosta kilpaillaan lukijoiden ennakkoasenteiden mukaisilla ja sensaatiohakuisilla kirjoituksilla. Lisäksi saatetaan jättää itsesensuurinomaisesti sanomatta sellaiset sisällöllisesti tärkeätkin asiat, joiden ennakoidaan ärsyttävän osaa lukijapiireistä.

Jos kirjoittelu vinoutuu tällaiseksi ravitsemuspopulismiksi, kirjoittajalle ei olekaan enää tärkeää rehellisyys itseään kohtaan, vaan kirjoittamisen houkuttimiksi nousevat suurimmat mahdollisimmat lukijamäärät, persous lukijoiden antamalle tunnustukselle ja rikastumisen pyyde (viimeisestä esimerkkinä superfoodismi).

Viite:

Ravitsemusviestintä vuonna 2025. Ravitsemusuutiset 3.5.2011

Luonnollisetkin transrasvat sydämelle haitallisia norjalaistutkimuksessa

CLA eli konjugoitu linolihappo on luonnollinen transrasva, jota on runsaasti rasvaisissa maitotuotteissa mutta myös lampaanlihassa. Viime vuonna julkaistun costaricalaisilla naisilla tehdyn tutkimuksen perusteella näytti siltä, että CLA olisi sydämelle terveellistä. Niillä tutkituista, joilla rasvakudoksen CLA-pitoisuus oli korkein, oli lähes puolta pienempi sydäninfarktiriski.

Yllättäen uuden suuren 25-vuotisen norjalaisen seurantatutkimuksen tulokset ovat kuitenkin täysin päinvastaisia. Sen mukaan runsaasti luonnollisia transrasvoja, kuten CLA:ta, saavilla on suurempi riski kuolla niin sepelvaltimotautiin kuin yleensäkin sydän- ja verisuonitauteihin. Eniten näitä rasvoja saaneilla miehillä oli 41 prosenttia suurempi riski kuolla sepelvaltimotautiin; naisilla vastaava riski oli 95 prosenttia suurempi.

Yli 71 000 miestä ja naista käsittäneen norjalaistutkimuksen tulokset esiteltiin eurooppalaisessa sydänkonferenssissa, ja niistä raportoi MedPage Today -uutissivusto. Tutkimuksen koko tekstiä ei ole vielä julkaistu.

Suomalaisia ajatellen norjalaistutkimusta voi pitää painavampana näyttönä kuin aiemmin costaricalaisilla tehtyä tutkimusta senkin vuoksi, että norjalaisten ruokavalio ja elämäntavat ovat lähempänä suomalaisia. Kokonaisuutena vetäisin tutkimustuloksia tässä vaiheessa yhteen sillä tavoin, että maitorasvan saannissa kannattaa edelleen pysyä kohtuudessa.

Lähteitä:

Phend C. EuroPRevent: Trans Fat in Dairy and Beef Not Benign. MedPage Today.

Phend C. AHA: Trans Fats Raise Cholesterol Regardless of Source. MedPage Today.

Smit LA, et al. Conjugated linoleic acid in adipose tissue and risk of myocardial infarction. Am J Clin Nutr. 2010 Jul;92(1):34-40.

Iloista pääsiäistä!

Toivotan iloista pääsiäistä kaikille lukijoilleni!

Haastatteluni osteoporoosin ehkäisykeinoista

Jos olet kiinnostunut luuston vahvistamisesta, kannattaa lukea uusi haastatteluuni perustuva juttu YLEn Uusi Musta -sivustolta. Siinä tuon esille joitain niistä keinoista, joista kirjoitan Luusto lujaksi elämäntavoilla -kirjassani.

Lyhyessä haastattelussa on mahdotonta kertoa tyhjentävästi kaikkia luustoon vaikuttavia keinoja, joita on todella paljon. Siksi suosittelen koko kirjan lukemista.

Linkki:

Miten tukevaa tekoa olet? Uusi Musta 13.4.2011.

Zen ja ravitsemus

Kuten lukijani ovat huomanneet, lähestyn terveellistä ravitsemusta pääasiallisesti ravitsemustieteellisiin tutkimuksiin tukeutuen. Se johtuu siitä, että arvostan ravitsemustieteellistä tutkimusta keinona hankkia tietoa.

Joskus on silti hyvä vaihtaa näkökulmaa — ainakin kokeeksi. Usein kun netin ravitsemuskeskustelut ovat käyneet kiivaina, olen miettinyt sitä, että jokaisen olisi hyvä kyetä ottamaan hieman etäisyyttä edustamaansa katsantokantaan. Viime päivinä olen lukenut erään zen-perinteestä lähtöisin olevan kirjoittajan kirjaa, ja se innoitti minut viimein tarttumaan tähän aiheeseen.

Ravitsemustieteellisellä tutkimuksella ja siihen pohjaavilla ravitsemussuuuntauksilla on kiistämättömät vahvuudet. Samalla niiden tiedon luonteessa on zen-näkökulmasta kuitenkin jotain vieraantunutta. Analyyttisesti ruoan terveysvaikutuksia tutkittaessamme emme ole välittömässä aistimellisessa ja läsnäolevassa yhteydessä syömäämme ruokaan. Ruoka ei ravitsemustieteessä useimmiten edes ole edes ruokaa vaan ravintoa, mikä sekin kertoo etääntyneestä suhteesta.

Ravitsemustieteessä ruoan terveysvaikutuksia tutkitaan mallintamalla todellisuutta (ruokaa, ravintoa). Älyllisesti on hyvin ymmärrettävää ja perusteltua, että näin tehdään. Heikkoutena tässä lähestymistavassa on kuitenkin se, että usein kuvittelemme malliemme ja ajatustemme kuvaavan täysin osuvasti todellisuutta. Unohdamme, että olemme luoneet älyllisen mallin, jonka avulla yritämme ymmärtää sitä, mikä on terveellistä ravintoa.

Samalla tässä piilee kiistojen siemen. Ravinnosta keskusteltaessa usein unohdetaan, että omat tulkinnat terveellisestä ravinnosta ovat todellakin vain tulkintoja. Tämä koskee kaikkia riippumatta siitä minkälaista ravitsemussuuntausta kukin edustaa. Usein käy niin, että samaistumme puolustamaan jotain ravitsemussuuntausta ja saatamme jopa rakentaa identiteettiämme sen varaan, että olemme jonkin suuntauksen edustajia.

Sen potentiaali, mitä kutsun tässä kirjoituksessa zeniksi, on siinä, että se voi auttaa luomaan reflektoivaa etäisyyttä omiin ajatuksiin ja tulkintoihin. Sen avulla voimme karistaa kaikki todellisuuden tulkinnat hetkeksi pois mielestämme ja olla vain ajatuksettomasti läsnä tässä hetkessä. Tällaisen lähestymistavan tai harjoituksen arvo on siinä, että näin tehdessämme luomme tietoisuuteemme eräänlaista tilaa. Tässä ei ole kysymys ajatuksellisesta kokeesta, vaan todellakin siitä, että teemme sen.

Ollessamme täysin ajatuksettomasti läsnä tässä hetkessä voimme huomata, että tässä hetkessä ei ole makroravintoaineita, mineraaleja, Välimeren ruokavaliota tai vähähiilihydraattista ruokavaliota. Vaikka hetki sitten saatoimme pitää niitä täysin todellisina, ne olivat vain mentaalisia konstruktioita ja ajatuksettomassa tilassa ne kaikki katoavat taivaan tuuliin.

Jos olemme harjoitelleet tällaista jonkin aikaa, voimme havaita, että palatessamme jälleen ajattelun maailmaan, vaikkapa pohtimaan analyyttisesti ravitsemuksen terveysvaikutuksia, jokin on muuttunut. Emme voi enää "sata lasissa" samaistua omiin mielipiteisiimme, vaan osaamme paremmin ottaa niihin periaatteellista etäisyyttä.

Tällä en tarkoita, että olisin itse täysin omiin näkemyksiini samaistumisen yläpuolella, vaan sitäkin tapahtuu silloin tällöin keskusteluitten tiimellyksessä. Silti olen sitä mieltä, että useimmille ihmisille olisi terveellistä harjoitella etäisyyden ottamista omiin ajatuksiin. Eikä asia mitenkään edes rajoitu ravitsemusnäkemyksiin. Vaikkapa kristillisen fundamentalismin tai islamismin ytimessä näyttää olevan ehdoton usko siihen, että oma tulkinta todellisuudesta on oikea.

Entä mikä olisi zen-näkemys terveellisestä syömisestä? Se varmaankin painottaisi kussakin hetkessä tapahtuvaa hereillä olevaa toimintaa. Kaupassa ruokaa ostaessani en olisi piintyneiden tapojen, riippuvuuksien tai mainonnan uhri, vaan valitsisin ruoka-aineet tietoisena siitä, mikä ylläpitää kehoni vitaliteettia ja mielen harmoniaa.

Nähdessäni ruoan lautasella ihailisin sen värejä ja muotoja. Aistisin tuoksun ja nauttisin siitä. Syödessäni olisin täysin läsnä sille, miltä ruoka maistuu ja miltä se tuntuu suussa pureskellessani sitä. En lukisi lehteä syödessäni, koska silloin en voisi täysin nauttia ruoasta (ei kuitenkaan ole kysymys siitä, että lehden lukeminen syödessä olisi kiellettyä). Koska olisin täysin läsnä ja söisin rauhallisesti, tulisin täyteen kohtuullisesta määrästä ruokaa.

En ole muodollinen zen-buddhalaisuuden seuraaja. Siksi tässä esitetyt näkemykset zenistä eivät välttämättä ole oikeaoppisia.

Viite:

Adyashanti. Falling into Grace. Sounds True, 2011.

Oletko jäänyt lisäaineiden vangiksi?

Lisäaineet herättävät nyt kuumaa keskustelua niin lehdissä kuin netissäkin. Kiinnostuksen nostattaja oli ennen kaikkea syksyllä ilmestynyt Mats Nilssonin kirja Aitoa ruokaa (Atar 2010). Elintarvikkeiden lisäaineita yksityiskohtaisesti luetteloiva kirja on noussut myyntitilastojen kärkeen.

Moni kuitenkin kokee, että lisäaineiden pelossa on menty liiallisuuksiin ja että siinä lähestytään jo hysteriaa. Esimerkiksi toimittaja Virpi Salmi kirjoitti aiheesta pakinan Lisäainesekot, sekoilkaa lisää. Monia juttu hauskuutti mutta jotkut myös loukkaantuivat kirjoituksesta.

Oma näkemykseni on, että pyrkimys luonnolliseen, lisäaineettomaan ruokaan hyvä asia. Sen lisäksi että lisäaineista voi olla runsaasti saatuna haittaa, runsas lisäaineiden määrä tuotteessa on myös sen indikaattori, että elintarviketeollisuus on käsitellyt ruokaa liikaa.

En kuitenkaan usko, että eri elintarvikkeiden lisäaineiden yksityiskohtaisessa ja loppumattomassa analysoinnissa on mitään järkeä. Niin tehdessämme jäämme jumittamaan tuoteselosteiden lisäainelistojen E-koodien opetteluun. Vaikka joistakin lisäaineista on hyvä tietää jotain, yleisesti ottaen lisäaineiden opiskeleminen lähestymistapana terveellisesti syömisen oppimiseksi ei toimi!

Paljon järkevämpää olisi, että kuluttajina ostaisimme mahdollisimman käsittelemättömiä peruselintarvikkeita. Ne ovat terveellisiä ja niitä syödessämme samalla lisäaineiden saantikin jää automaattisesti vähäiseksi. Olennaista on mielestäni se, miten koostaa terveellisistä perusraaka-aineista koottu ruokavalio oikein.

Uusi kirjani luuston vahvistamisesta on ilmestynyt

Uusi Luusto lujaksi elämäntavoilla -kirjani on ilmestynyt. Kirjassa kerron, miten voit parantaa luuntiheyttä ja luun laatua elämäntapakeinoin eli terveellisellä ravinnolla, ravintolisillä ja liikunnalla.

Tein teoksen parissa työtä kolmen vuoden ajan. Aikaa kului paljon, koska otin selvää osteoporoosista perusteellisesti ravitsemus- ja lääketieteellisiin tutkimuksiin perustuen. Halusin selvittää luotettavasti, mitkä ovat todella parhaimmat elämäntapakeinot luuston vahvistamiseksi ja murtumariskin vähentämiseksi.

Huolimatta tukeutumisestani laajaan tutkimusnäyttöön kirjan neuvot ovat hyvin käytännöllisiä ja helppotajuisia. Kirjan lopussa olevat luustolle terveellisten ruokien reseptit vielä helpottavat ohjeiden soveltamista käytäntöön.

Suosittelen kirjaa erityisesti kaikille, jotka kärsivät osteoporoosista tai joiden luuntiheys on heikentynyt lievemmin. Myös jos lähisukulaisillasi — vanhemmillasi tai sisaruksillasi — on todettu luuntiheyden heikentyneen, luuston vahvistamiseen on hyvä syy paneutua.

Kirja on jo myynnissä esimerkiksi Helsingin Akateemisessa kirjakaupassa, mutta hieman halvemmalla kirjan saa nettikirjakaupoista, kuten esimerkiksi Ad Libriksesta tai Bookysta.

Seuraa Aamiainen ruohikolla -sivua Facebookissa

Myös Facebookissa on nyt Aamiainen ruohikolla -sivu, jolla seuraan tuoreimpia ravitsemusuutisia. Usein postitan ainoastaan blogin Facebook-sivulle, joten julkaisen siellä paljon sellaista uutta aineistoa, jota ei löydy täältä. Kannattaa siis liittyä seuraajaksi. Facebook-sivulle pääsee klikkaamalla tätä.

Perusturvan riittämättömyys osasyy terveyseroihin

Suurin osa perusturvan varassa elävistä kotitalouksista ei pysty kattamaan tuloillaan kohtuullisen minimin mukaista kulutusta, selviää Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen uudesta raportista. Lukuunottamatta takuueläkettä saavia eläkkeensaajia, perusturvan varassa elävien kotitalouksien tulot riittävät kattamaan vain noin kaksi kolmasosaa kohtuulliseksi katsotusta minimikulutuksesta.

Asumiskulujen jälkeen perusturvan varassa olevien tulot ovat THL:n raportin mukaan reaalisesti jopa hieman laskeneet vuodesta 1990. Samaan aikaan kuilu keskipalkkaisten tulotasoon on revähtänyt yhä suuremmaksi.

Omana kommenttina uutiseen lisään, että perusturvan riittämättömyys on yksi syy, joka selittää myös väestöryhmien välisiä suuria terveyseroja Suomessa. Perusturvan varassa elävä joutuu karsimaan menoja sellaisilla tavoilla, joita keskituloinen ei tule usein ajatelleeksikaan. Riittämättömän perusturvan varassa elävä joutuu leikkaamaan menojaan läpi linjan ja kaikilta osin esimerkiksi terveelliseen ravintoon ei ole varaa. Sitäkin voi joutua pohtimaan, onko lääkärissä käyntiin tai lääkärin määräämiin lääkkeisiin varaa.

Väestöryhmien välisiä terveyseroja ei onnistuta poistamaan pelkillä sosiaali- ja terveydenhoitosektorin toimilla. Terveyserojen tasaamiseksi tarvitaan myös tasokorjausta perusturvaan ja veropolitiikkaa, jolla pienennetään väestöryhmien välisiä tuloeroja.

Tärkeää olisi myös terveydenhuollon maksujen omavastuuosuuksien leikkaaminen — ne ovat karanneet Suomessa huomattavasti korkeammiksi kuin ne ovat EU:ssa keskimäärin. Myös ruoan arvonlisäveron alentaminen jalostamattomilta peruselintarvikkeilta parantaisi terveyttä koko väestössä sen suunnatessa kulutusta terveellisiin perusruoka-aineisiin.

Pian voimme eduskuntavaaleissa vaikuttaa näihinkin asioihin.

Lähteet:

Perusturvan taso on Suomessa matala ja jäänyt jälkeen yleisestä tulokehityksestä. THL:n tiedote 1.3.2011

Perusturvan riittävyyden arviointiraportti (PDF). THL. Avauksia 4/2011

Artikkelini K-vitamiinin tärkeydestä osteoporoosin ehkäisyssä ja hoidossa

K-vitamiini on osteoporoosin ehkäisyssä ja hoidossa unohduksiin jäänyt ravintoaine. Pidän sitä kuitenkin luustolle vähintään yhtä tärkeänä kuin kalsiumia ja D-vitamiinia. Sen vuoksi olen kirjoittanut aiheesta melko perusteellisen artikkelin, joka on nyt julkaistu vieraskirjoituksena ravitsemusterapeutti Reijo Laatikaisen Pronutritionist-sivustolla.

Jutun alkupuolella käsittelen K-vitamiinin puutetta riskitekijänä ja kerron mitä hyötyä sen runsaammasta saannista on luustolle. Artikkelin loppupuolella annan käytännön suosituksia siitä, miten K-vitamiinin runsaammasta saannista voi huolehtia. Kun on kysymys luustosta, on tärkeää syödä päivittäin vihreitä vihanneksia – parsakaalia, lehtikaalia tai pinaattia.

Varfariinia (Marevan) verenohennuslääkkeenä käyttävien ei kuitenkaan pidä lisätä K-vitamiinin saantiaan sopimatta asiasta hoitavan lääkärin kanssa.

Lue juttu:

Harju J. K-vitamiini – unohdettu ravintoaine osteoporoosin ehkäisyssä ja hoidossa (vieraskirjoitus). Pronutritionist 15.2.2011.

THL myöntää, että sikainfluenssarokote ei sittenkään ollut riskitön

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) myöntää nyt uudessa tiedotteessaan, että sikainfluenssarokote Pandemrix ei sittenkään ollut riskitön. Sitä saaneilla 4–19-vuotiailla oli moninkertaisesti lisääntynyt riski sairastua narkolepsiaan rokotusta seuraavan kahdeksan kuukauden aikana verrattuna samanikäisiin rokottamattomiin.

Lähde:

Pandemrix-rokotetta saaneilla lapsilla ja nuorilla lisääntynyt riski sairastua narkolepsiaan. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 1.2.2011.

K-vitamiinitutkijan haastattelu K-vitamiinin hyödyistä

K2-vitamiini on aihe, josta kirjoitin ensimmäisen kerran blogissani jo vuonna 2007 tässä artikkelissa. Alla olevilla parilla videolla hollantilainen K-vitamiinitutkija, tohtori Leon Schurgers kertoo K-vitamiinin hyödyistä. Ensimmäisessä osassa hän puhuu K-vitamiinista yleisesti, hyödyistä luustolle ja turvallisuudesta. Video alkaa parilla norjalankielisellä lauseella mutta jatkuu englanninkielisenä.



Videon toisessa osassa Schurgers käsittelee K2-vitamiinin hyötyjä verisuonten kalkkiutumisen ehkäisemisessä mutta palaa uudelleen hyötyihin luustolle, kun häneltä kysytään, sopiiko K-vitamiini myös lapsille. Schurgers puhuu erityisesti K2-vitamiiniravintolisän hyödyistä, mutta K2-vitamiinia saa myös ravinnosta. Sen paras lähde on japanilainen soijapapuruoka natto, mutta melko runsaasti sitä on myös kypsytetyissä juustoissa, erityisesti edamissa ja norjalaisessa jarlsbergjuustossa.



Varfariinilääkitystä (Marevan) käyttävien ei pidä lisätä K-vitamiinin saantia sopimatta siitä lääkärin kanssa.

Facebookissakin on nyt Aamiainen ruohikolla -sivu, jolla seuraan tuoreimpia ravitsemusuutisia. Usein postitan ainoastaan blogin Facebook-sivulle, joten julkaisen siellä paljon sellaista uutta aineistoa, jota ei löydy täältä. Kannattaa siis liittyä sivun seuraajaksi.

Laskuvarjon käytön hyödystä ei ole luotettavaa näyttöä

Yksi hauskimmista koskaan julkaistuista tieteellisistä artikkeleista on British Medical Journalissa jo joitakin vuosia sitten julkaistu, muodollisesti oikealta näyttävä tutkimus. Sen mukaan laskuvarjon käytön hyödystä vapaassa pudotuksessa ei ole näyttöä satunnaistetuista ja kontrolloiduista tutkimuksista.

Kysymys on tietysti parodiasta, mutta sen lisäksi tutkimuksen kirjoittajilla oli vakava tarkoitus: he halusivat osoittaa, että ajaudutaan mahdottomuuksiin, jos tieteellistä näyttöä koskevat vaatimukset ovat liian tiukkoja. Terveen järjen käyttö on paitsi sallittua, myös tuiki tarpeellista. Fiksaatio liian tiukkoihin näyttövaatimuksiin on tällä hetkellä esteenä esimerkiksi D-vitamiinisuositusten riittävälle nostolle.

Koko tutkimustekstin pääsee lukemaan ilmaiseksi kirjautumalla British Medical Journalin sivulle. Suosittelen koko tutkimuksen lukemista kaikille tieteellisestä tutkimuksesta ja varsinkin näyttöön perustuvasta lääketieteestä kiinnostuneille.

Lähde:

Smith GC, Pell JP. Parachute use to prevent death and major trauma related to gravitational challenge: systematic review of randomised controlled trials. BMJ. 2003 Dec 20;327(7429):1459-61.

Lisää vihanneksia ja hedelmiä, mutta miksi?

YLEn Uuden Mustan sivuilla on ilmestynyt uusi artikkelini, jossa jatkan Välimeren ruokavalion hyötyjen käsittelemistä. Tässä uudessa osassa kerron, miksi vihanneksia ja hedelmiä olisi hyvä syödä enemmän. Jutun pääset lukemaan klikkaamalla tätä.

Facebookissakin on nyt Aamiainen ruohikolla -sivu, jolla seuraan tuoreimpia ravitsemusuutisia. Usein postitan ainoastaan blogin Facebook-sivulle, joten julkaisen siellä paljon sellaista uutta aineistoa, jota ei löydy täältä. Kannattaa siis liittyä sivun seuraajaksi.

D-vitamiinisuositukset eivät ole riittäviä luustolle

D-vitamiinitasoilla on yhteys luuntiheyteen. Pienin ympyröin merkitty käyrä kuvaa yli 50-vuotiaita valkoihoisia (kaksi muuta käyrää koskevat muita rotuja).

Pari päivää sitten virallisia suomalaisia D-vitamiinisuosituksia tarkistettiin hieman. Uutuutena on lähinnä se, että 18-vuotiaiksi asti annettiin ohje käyttää pientä ympärivuotista D-vitamiinilisää. Sen sijaan aikuisten D-vitamiinisuositusta ei korjattu mitenkään lukuunottamatta raskaana olevia ja imettäviä.

Elimistön D-vitamiinitilaa kuvaa seerumin kalsidiolitaso, jonka optimaalisena arvona useimmat asiantuntijat pitävät 80–100 nanomoolia litrassa (nmol/l). Tämä taso vaikuttaa olevan hyödyllinen useilla terveyden osa-alueilla. Sen lisäksi hyvät D-vitamiinitasot yhdistyvät myös alempaan kuolleisuuteen (Virtanen 2010). 80–100 nmol/l taso vaikuttaa olevan ihanteellinen luustollekin.

Tutkimukset osoittavat, että suomalaiset jäävät yleisesti tämän tavoitetason alapuolelle: suomalaisten keskimääräinen kalsidiolitaso lienee noin 50–55 nmol/l, mutta tasossa on paljon vuodenaikaista vaihtelua. Tavoitetason alapuolelle jäämisen pitäisi olla hyvä syy kohottaa reippaasti D-vitamiinisuosituksia, mutta niin ei jostain syystä tehdä.

Luustolle hyvät D-vitamiinitasot ovat tärkeitä mm. näistä syistä:

• Hyvät D-vitamiinitasot mahdollistavat kalsiumin aktiivisen imeytymisen suoliston seinämän läpi. Ilman hyviä D-vitamiinitasoja aktiivista imeytymista ei tapahdu ja kalsiumin imeytyminen on ratkaisevasti heikompaa.

• Matalat D-vitamiinitasot johtavat lisäkilpirauhashormonipitoisuuden kohoamiseen. Se on luustolle haitallista, koska tämän hormonin jatkuvasti koholla olevat pitoisuudet johtavat luuston resorption (hajoamisen) lisääntymiseen. Pitkään jatkuessaan se heikentää luuntiheyttä ja altistaa osteoporoosille.
  

• Korkeahkot D-vitamiinitasot ovat yhteydessä hyvään luuntiheyteen. Paras luuntiheys yli 50-vuotiailla valkoihoisilla on D-vitamiinitasojen ollessa noin 100 nmol/l (Bischoff-Ferrari 2008).
  

• Lonkkamurtumien riskin vähentämiseksi tarvitaan tutkimusten mukaan vähintään 75 nmol/l suuruista kalsidiolitasoa. Kuitenkin optimaalinen murtumariskiä vähentävä teho saavutetaan vasta, kun kalsidiolitaso on noin 100 nmol/l (Bischoff-Ferrari 2005).

Olisi järkevää pitää huolta riittävästä D-vitamiinin saannista jo ennen kuin luuntiheys on heikentynyt niin paljon, että kärsitään osteoporoosista tai sen esiasteesta osteopeniasta. Nykyisin on kuitenkin vallalla jälkijättöinen suhtautuminen, jossa D-vitamiinitasojen ylläpitämisestä aletaan kiinnostua vasta sitten kun potilas on jo hoidossa osteoporoosin vuoksi.

Silti myös osteoporoosin takia hoidossa olevien suomalaisten D-vitamiinitasot jäävät tutkimusten mukaan usein ehdottoman minimitavoitetason 75 nmol/l alapuolelle. Se kertoo siitä, että edes osteoporootikoille määrättävän D-vitamiinilisän suuruus ei useinkaan ole riittävä. Potilaiden D-vitamiinitasoja ei myöskään seurata tarpeeksi.

80–100 nmol/l tavoitetason saavuttamiseksi ei riitä, että D-vitamiinia saadaan virallisesti suositeltu 7,5 mikrogrammaa päivässä. Edes yli 60-vuotiaille suositeltu 20 mikrogrammaa päivässä ei useimmilla riitä.

Paljonko sitten on riittävä määrä luustolle ja muullekin terveydelle? Sopiva annos on noin 40–90 mikrogrammaa päivässä syyskuun alusta toukokuun loppuun (jos aurinkoa vältellään, D-vitamiinilisää on syytä käyttää ympäri vuoden). Tarvittavaan annokseen vaikuttaa paljon henkilön koko ja paino, mutta lisäksi annosvasteessa on yksilöllistä vaihtelua. 50 mikrogrammaa päivässä on kuitenkin useimmille hyvin sopiva annos. Kun Yhdysvalloissa hiljattain vielä nostettiin aikuisen turvallisen saannin yläraja 100 mikrogrammaan päivässä, annosta voi pitää myös hyvin turvallisena.

Varsinkin osteoporoosin takia hoidossa olevien D-vitamiinitasojen riittävyyttä olisi hyvä mitata aika ajoin samaan tapaan kun kolesterolitasoja on totuttu seuraamaan. D-vitamiinitasoilla on todennäköisesti kolesterolitasojakin suurempi vaikutus terveyteen.

Viitteitä:

Bischoff-Ferrari HA, et al. Fracture prevention with vitamin D supplementation: a meta-analysis of randomized controlled trials. JAMA. 2005 May 11;293(18):2257-64.

Bischoff-Ferrari HA. Optimal serum 25-hydroxyvitamin D levels for multiple health outcomes. Adv Exp Med Biol. 2008;624:55-71.

Bischoff-Ferrari HA, et a. Fall prevention with supplemental and active forms of vitamin D: a meta-analysis of randomised controlled trials. BMJ. 2009 Oct 1;339:b3692.

Dawson-Hughes B. Serum 25-hydroxyvitamin D and functional outcomes in the elderly. Am J Clin Nutr. 2008 Aug;88(2):537S-540S.

Heaney RP. Holick MF. Why the IOM recommendations for vitamin D are deficient. J Bone Miner Res. 2011 Jan 4.

Virtanen JK, et al. Association of serum 25-hydroxyvitamin D with the risk of death in a general older population in Finland. Eur J Nutr. 2010 Oct 26.

Juttuni Välimeren ruokavaliosta

YLEn radio-ohjelma Uuden Mustan sivuilla on julkaistu muutama terveellistä ravintoa käsittelevä artkkelini. Uunituoreessa, tänään julkaistussa jutussa kerron, mitä hyötyä on Välimeren ruokavaliosta ja miten se vaikuttaa. Samalla pohdin myös, miten sitä voi soveltaa suomalaisiin oloihin. Käy lukemassa ja vastaa samalla Välimeren ruokavaliota koskevaan kyselyyn!

Linkki:

Välimeren ruokavalio on tutkitusti terveellinen. Uusi Musta 3.1.2011.