Uuden laajan tutkimuksen mukaan D-vitamiini voi vähentää riskiä sairastua flunssaan ja muihin ylähengitysteiden infektioihin. Niillä tutkituista, joiden seerumin D-vitamiinitasot olivat alle 25 nanomoolia litrassa (eli 10 ng/ml) oli 40 prosenttia suurempi riski sairastua flunssaan kuin niillä tutkimukseen osallistuneista, joiden D-vitamiinitasot olivat vähintään 75 nanomoolia litrassa (eli 30 ng/ml). Astmaa tai keuhkoahtaumatautia sairastavilla riski oli vielä huomattavasti suurempi.
Suomalaisten keskimääräiset D-vitamiinitasot lienevät noin 50-55 nanomoolia litrassa. Tutkimuksen tuloksen perusteella voikin hyvin tehdä sen johtopäätöksen, että suomalaisten olisi järkevää tavoitella korkeampia D-vitamiinitasoja flunssien ehkäisemiseksi. Käytännössä se merkitsee sitä, että D-vitamiinia tulisi käyttää ravintolisänä nykyistä runsaammin. Aikuisten tulisi käyttää sitä vähintään 25 mikrogrammaa, mutta mieluummin 50 mikrogrammaa päivässä. Ravinnosta ei D-vitamiinia ole käytännössä mahdollista saada optimaalista määrää, vaan varsinkin talviaikana riittävän D-vitamiinilisän käyttö on tarpeen.
"Suomalaisten keskimääräiset D-vitamiinitasot lienevät noin 5o-55 nanomoolia litrassa"
VastaaPoistaKnept ja kumppanit saivat suomalaisten 25(OH)D-lukemiksi 43 nmol/L. Miehille 45,7 nmol/l ja naisille vain 38,1 nmol/l.
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/18496468
Itse "heräsin" D-vitamiiniin viime syksynä, kun lueskelin että sitä tarvitaan lisää - en edes muista miksi, mutta tuntui hyvältä ajalta aloittaa. Jo parin viikon 25 µg:n syönnin jälkeen muilla todella ilkeä syksyflunssa menikin ohi parissa päivässä ja olin ihan hämilläni.
Sittemmin aloin ottaa 50 µg ja lopulta nostin tammikuun lopulla 125-145 mikroon päivässä. Mitä sillä välillä tapahtui sitten Vitamin D Councilin sivuston löytämisen ohessa?
Verenpaineeni (systolinen) tippui matalimmaksi 20 vuoteen (120, ennen ollut vuosikaudet 140-145), jo ennen joulua alkanut ja lääkitty unihäiriöni loppui kuin seinään ja Crohnin tauti - siis tulehduksellinen parantumattomana pidetty suolistotulehdus ruoka-aine-yliherkkyyksineen - lähti käytännössä TÄYSIN lomalle eli remissioon ja hampaisiin ei tule plakkia juuri ollenkaan päivän mittaan.
Solusalpaajiin tottuneena voin kyllä sanoa, että jo pelkästään suun kunto olisi muuttunut näin radikaalisti näin lyhyessä ajassa, olisin valmis maksamaan D-vitamiinn kaltaisesta lisäravinteesta AIKA paljon jerkkua. Se että kaupan päälle sain vatsani käytännössä terveeksi ja unen tulemaan paremmin kuin ennen unihäiriötä, on jo ihan uskomatonta.
Mitä tuohon flunssaan tulee, olen kehottanut tuttavia ja kavereita ottamaan ihan apteekkiannoksia tai tuplaa D-vitamiinia flunssanoireiden välttämiseen ja ensilääkkeeksi ja palaute on ollut kauttaaltaan erinomaista - kukaan ei ole ilmoitellut että flunssanoireet olisivat jatkuneet iltaa kauempaa. Itse olen juossut kirjaimellisesti takki auki pakkasessa, eikä vilustumisesta ole ollut tietoakaan. Solusalpaajien syöntiin tottuneena ja lisäravinteita vuosikaudet kokeilleena tiedän tarkalleen, mikä minulla aiheuttaa flunssan ja mikä ei.
Osaatko Juhana sanoa oman versiosi siitä, miksi meidän täysin epäluonnollisilla leveyspiireillämme asuvista noin 16 miljoonasta viiden ja puolen pitäisi tyytyä ottamaan talvella kehoonsa "suositusten mukaisia" 7,5-10 µg:n annoksia D-vitamiinia, kun hyödyt aletaan todeta eri tutkimuksissa näin selkeästi jo aivan jokapäiväisissä vaivoissa - eikä vain esimerkiksi 86% kokonaissyövänestossa sekä I-tyypin diabetesriskin vähenemisenä lapsilla jopa 87%?
http://www.grassrootshealth.org/_download/disease%20incidence%20prev%2025%20ng%20p%20ml%20bline%20061308.pdf
Itse olen täysin raivoissani asiasta - tekisi mieli lähettää Halosen Tarjalle dioja Afrikan maiden syöpätilastojen, tyypin I tilastojen sekä MS-taudin jakaantumisesta Päiväntasaajan ympärillä. MS-tautia siellä ei ole käytännössä ollenkaan, muitakin hyvin vähän. Mutta etelään ja pohjoiseen mentäessä tilastot kummasti muuttuvat.
Tuntuu kuin oltaisiin keskellä Äärirajoilla-sarjan jaksoa, jossa lääkeyhtiöt hankkivat "oikeat" tulokset D-vitamiinitutkimuksista pitämällä annokset naurettavina ja yleisön mahdollisimman kauan tietämättöminä D-vitamiinin kiistattomista terveyseduista.
Kiitos kommentista.
VastaaPoistaOlen jo aiemmin kertonut, että D-vitamiinisuosituksia ei luultavasti kohoteta sen vuoksi, että näyttövaatimukset ovat kohtuuttomia. Vaikka meidän mielestämme näyttöä on jo tarpeeksi, terveyssuosituksista päättävien mielestä ilmeisesti ei ole (eikä se koske vain suomalaisia päättäjiä). Tämän ainakin D-vitamiinitutkija Vieth mainitsi syyksi, kun olin häneen yhteydessä.
Tässä vielä jälkimmäinen linkkisi avautuvana: Disease Incidence Prevention by Serum 25(OH)D Level.
Verenpaineeni olikin uudessa mittauksessa 115/74. Taidan elää tätä menoa ikuisesti, kun virtaakin riittää ihan kuin ylikellotetussa sähköhiiressä.
VastaaPoista- -
Kiitos tiedosta, arvelinkin että Vieth kommentoisi jotain tuollaista. Hän ehdotti jo vuonna 2001 D-vitamiinitutkijoiden kansainvälisessä kokoontumisessa jossa oli suomalaisiakin tutkijoita, että 100 µg vaan kaikille aikuisille. Asennetta riittää. ;-)
Itse tutustuin tuohon flunssakysymykseen jo noin kuukausi sitten, kun törmäsin tähän artikkeliin:
http://www.virologyj.com/content/5/1/29
Erityisen kiinnostavaa artikkelissa oli Aloia JF, Li-Ng:n (2007) tutkimus:
http://www.virologyj.com/content/5/1/29/figure/F2
... jossa kolmen vuoden tutkimuksessa havaittiin post-hoc-analyysissa, että D-vitamiini käytännössä laski muina vuodenaikoina flunssien todennäköisyyden kesän tasolle.
Tutkimuksessa olleesta 208:sta afro-amerikkalaisesta vaihdevuosi-iän ylittäneestä naisesta puolet oli lumeryhmässä ja puolet 20 µg:n D-vitamiiniryhmässä. Viimeisenä vuonna D-vitamiiniryhmälle annettiin 50 µg.
Plaseboryhmässä flunssia oli 24, sen sijaan 20 µg:n ryhmässä enää 8 (vähennys kolmasosaan) ja kolmantena vuonna 50 mikroa saaneista 104 henkilöllä VAIN YHDELLÄ oli flunssanoireita.
Itse tulkitsen tuota siten, että lisäravinteena otettu D3-vitamiini ei todennäköisesti pelkästään "vähennä flunssaan sairastumisen riskiä", vaan ehkäisee sen käytännössä kokonaan.
Eli kyllä, kaksoissokkotutkimus on tehty ja näytti todistavan, että tuolla itsekin suosittelemallasi 50 mikrolla estää flunssat kokonaan. Kalsidiolitasoja noilta naisilta ei käsittääkseni missään vaiheessa mitattu.
Itse olen ollut kitarisaleikkaukseen menevien seurassa köhimisen maailna ja juossut takkia auki pakkasessa kilometritolkulla - ihan vaan testatakseni voinko sairastua flunssaan - onhan minulla vielä infektioille altistava solunsalpaajalääkitys.
Pientä ohimenevää päänsärkyä lukuunottamatta ei niin oireen oiretta. Olen äärimmäisen vakuuttunut.
Kuka haluaa ensimmäisenä laskea, kuinka monta taalaa suomalaiset työnantajat säästäisivät, jos antaisivat työntekijöilleen 50 mikkiä poskeen joka aamu?
Niin, otan tällä hetkellä noin 150 µg päivässä ja vireystila on tosiaan aivan kesän tasoa - ei kaamosmasareista tietoakaan.
Piti vielä todeta, että ainakin tämän tutkimuksen mukaan yli 60% suomalaisista tarvitsee 125 µg päivässä D3:sta päästäkseen edes todennäköisesti yli suositusrajan eli 75 nmol/l:
VastaaPoistahttp://www.ncbi.nlm.nih.gov/sites/entrez?Db=pubmed&Cmd=ShowDetailView&TermToSearch=18541590
Vieth toisin sanottuna oli aivan oikeassa - sekä Kanadan että Suomen nykyiset 7,5/10 mikron D-vitamiinisuositukset ovat sulaa järjettömyyttä.
Minulla on myös ollut mielessäni tuo ajatus, että jos olisin työnantaja, kustantaisin kaikille työntekijöilleni ilmaiset 50 mikrogramman vahvuiset D-vitamiinit. Se on luultavasti tehokkain yksittäinen toimi jolla voitaisiin vähentää sairauspoissaoloja.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
PoistaOnko maitoihin lisätty D-vitamiini D2- vai D3-muotoa? Entä kauramaidot?
VastaaPoistaMaitoihin on lisätty hivenen D3-vitamiinia. Maitoon on lisätty vitamiinia kuitenkin niin vähän, että sitä juomalla ei omia D-vitamiinitasojaan voi mitenkään pitää lähellä optimitasoa. Erillistä D-vitamiinilisää siis tarvitaan.
VastaaPoistaKauramaidossa en tiedä olevan D-vitamiinia lainkaan ellei tilanne sitten ole aivan viime aikoina muuttunut.
osaatko neuvoa mikä on paras markkinoilla oleva D-vitamiini valmiste? tiedän että pitäisi olla d3 muotoa, mutta valmisteita on niin paljon etten tiedä, mikä on hyvä ja tehokas. lisäksi en haluaisi syödä säilöntäaineita, joita valmisteissa on.
VastaaPoistaD3-vitamiini on kolekalsiferolia ja kolekalsiferoli on kolekalsiferolia valmisteesta riippumatta. Eräissä valmisteissa D3-vitamiini on kapseleissa ja apuaineena on rasvaa. Se voi parantaa D3-vitamiinin imeytymistä. Tällainen tuote on esimerkiksi Bioteekin Teho D Plus.
VastaaPoistaTuohon pitää vielä lisätä, että lapsille on apteekissa toistaiseksi vain yksi D3-valmiste, DeeTipat. Muut ovat tehottomammaksi usein havaittua D2:sta, ergokalsiferolia.
VastaaPoistaOn perin omituista, että vieläkin neuvoloissa ilmeisesti suositellaan D2-tippoja, vaikka näyttöä ei ole että se olisi yhtä hyvää ja turvallista kuin D3. D-vitamiinista väitöksen tehnyttä Heli Viljakaista haastateltiin aiheesta loppuvuonna ja hänkin ihmetteli kovasti asiaa.
En kommentoi tuloksia, mutta mun elimistö ei sidä mitään teollista d-vitamiinia, mutta kun en mitään estolääkkeitäkään (esim solusalpaajillla estetään vieraiden aineiden vaikutus elimistöön... ja kortisonilla niiden aiheuttamat tulehdusoireet...) ole koskaan käyttänyt (pl. nenäsuihkeessa kortisoni aiheutti hirvittävän onteloverenvuodon, ei ikinä sitä enää!)...
VastaaPoistaNiin, luomumaitoa sentään voi vielä käyttää huoletta - luomukermaa ei karrageenin vuoksi edes vahingossa:-(
Kuinka tehokasta aivopesua, ei voi kuin ihmetellä, miten moni noita valmisteita varmuuden vuoksi napsii ja sitten sairastelee...
Siis sellaisillehan niitä markkinoidaan, jotka purkin (tai tuotteissa lisävitaminoitu) ostaa, vaikka eivät sitä sitten ikinä käyttäisikään. Rahoilla tosin vois ostaa parempaa ruokaakin... Esim maissi- ja soijaruokittua ei kannata nykyään syödä ollenkaan jne... Crohnikot varsinkaan eivät siedä vieraita aineita ollenkaan!
Paula kirjoitti:
VastaaPoista"...mun elimistö ei sidä mitään teollista d-vitamiinia"
Pidän ajatustasi aika vaarallisena. Silloin kun emme kykene vuodenajan ja maantieteellisen sijainnin vuoksi valmistamaan ihossa D-vitamiinia, tarvitsemme sitä ulkopuolelta. Käytännössä D-vitamiinia tarvitaan siis ravintolisänä, ja D3-vitamiini on samaa kolekalsiferolia kuin elimistömmekin muodostama.
Jos alamme esimerkiksi apuaineiden pelossa välttää D-vitamiinia, ajaudumme ojasta allikkoon ja altistamme itsemme erilaisille riskeille, jotka johtuvat alhaisista D-vitamiinitasoista.
Crohnin tautia eli "chroonikkona" itsekin sairastavana tiedän kyllä, miten rasittavaa ja rajoittavaa pahimpina aikoina erilaisten yliherkkyyksien määrä voi olla. Tuntuu että vesijohtovedelläkin on väliä mistä sitä juo - itse opettelin vähitellen käyttämään tätä hyväkseni ja syömään hyvin sulavia ja ravinteikkaita ruokia olon mukaan.
VastaaPoistaTietystä herkistymisestä voi siis olla hyötyäkin ettei ihan mitä tahansa moskaa syö, vaikka toisaalta ikävänä puolena jokin tärkeä ravinne voi jäädä pois (jo imeytymishäiriöidenkin vuoksi).
D-vitamiinia menee nyt tosiaan päivässä noin 150 µg ja vahvan kalaöljyvalmisteen kanssa suolisto-oireet on pysyneet hyvin lähellä nollaa jo kolmatta kuukautta. Samoin ruokayliherkkyydet ovat pysyneet poissa maitoherkkyyttä lukuunottamatta. Pakkohan tällaisesta kehityksestä on ollut levittää sanaa - etenkin kun D-vitamiinin rooli immuunivasteen kehittymisessä ja toiminnassa on tunnettu jo vuosikaudet.
Crohnin tautia potevia saattaa siis minun lisäkseni kiinnostaa, että "Medical Hypothesis" vertaisarvioituun lehteen on tulossa artikkeli Crohnin taudin ja D-vitamiinin puutteen välisestä suhteesta:
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/19269107
Julkaisen pian oman blogin D-vitamiinille - olisi mukavaa juhlistaa sitä puhumalla Crohnin ja D-vitamiinin suhteesta. :-)
Aloia & Li-Ng sitten toistivat "flunssatutkimuksensa":
VastaaPoista162 adults were randomized to receive 50 mug vitamin D3 (2000 IU) daily or matching placebo for 12 weeks. A bi-weekly questionnaire was used to record the incidence and severity of URI symptoms. There was no difference in the incidence of URIs between the vitamin D and placebo groups (48 URIs vs. 50 URIs, respectively, P=0.57). There was no difference in the duration or severity of URI symptoms between the vitamin D and placebo groups [5.4+/-4.8 days vs. 5.3+/-3.1 days, respectively, P=0.86 (95% CI for the difference in duration -1.8 to 2.1)].
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/19296870
Eli 50 µg 3 kk ajan EI vaikuttanut ylähengitystie-infektioihin. Samojen tutkijoiden huima post-hoc havainto tekemästään luustotutkimuksesta afro-amerikkalaisilla naisillahan näytti, että 20 µg vähensi flunssat kolmannekseen ja 50 µg esti ne käytännössä kokonaan.
En itse asiassa ihan usko tuohon uuteen tulokseen, koska se sotii omia kokemuksia ja varsin vahvaa teoriaa vastaan. Mahdollisia syitä negatiiviselle tulokselle voisi olla:
1: Pöpöt olivat tällä kertaa sellasia, joihin D-vitamiinin stimuloima valkosolujen katelisidiini-immuunitekijä ei tehonnutkaan.
2: Aika oli liian lyhyt. Kolme kuukautta vastaan edellisen tutkimuksen kolme vuotta.
3: Noin 90 (+-23,2) nmol/l kalsidiolitasot eivät sittenkään ehkä riitä merkittävään flunssanestoon - muistetaanpa että Cannell ja ystävät ovat ehdottaneet influenssan estoon pitoisuutta vähintään 125 nmol/l vuoden 2006 artikkelissaan:
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/16959053?dopt=Abstract
4: Koehenkilöt nauttivat jotain, joka haittaa VDR-reseptorien toimintaa, kuten paljon kofeiinia ja A-vitamiinia, tai heidät oli rokotettu - mene tiedä, kun kokoteksti ei ole vielä ulkona.
5: Aloia & Li-Ng halusivat pilailla D-vitamiinitutkijoiden kustannuksella. (kunhan vinoilen ;-) )
MS-taudista ja D-vitamiinista kerron omana kokemuksenani, että kun 2003 nostin oman 25OHD tasoni 60:stä 130:een, niin MS-oireet(tosin lievät sellaiset) hävisivät kokonaan. Tuo nosto vaati 4-5000 IU(100-125)mikrogrammaa D3:sta päivässä. Viime talvena nostin arvon 170 nmol:iin samalla annostuksella(lähtötaso oli syksyllä 100 kovan auringonoton jälkeen). Tulipa juostua viime vuonna pari maratoniakin. Se harrastus oli ollut kymmenen vuotta "tauolla" MS-diagnoosin jälkeen. Aikuiset lapseni syövät 50 mikrogrammaa/päivä ja hyvin ovat voineet:)
VastaaPoistaPidän nykytiedoilla hieman uskaliaana sitä, että tavoitellaan yli 150 nmol/l olevia kalsidiolitasoja. Jos tulevaisuudessa tiedot muuttuvat, tilanne saattaa olla toinen.
VastaaPoistaKommenttien kirjoittamista toivon mahdollisuuksien mukaan omalla nimellä; se parantaa kommenttien uskottavuutta.
Sinänsä pidän hyvin mahdollisena, että D-vitamiinilla voidaan vähentää MS-taudin oireita. Mielestäni D-vitamiinin käytöstä sairauden hoidossa tulisi kuitenkin sopia lääkärin kanssa.
"Pidän nykytiedoilla hieman uskaliaana sitä, että tavoitellaan yli 150 nmol/l olevia kalsidiolitasoja. Jos tulevaisuudessa tiedot muuttuvat, tilanne saattaa olla toinen."
VastaaPoista- Mitä pahaa voi tarkalleen ottaen tapahtua? Katsotaanpa:
Munuaiskivien riski saattaa nousta ruokavaliosta riippuen, rintasyövän, eturauhassyövän sekä haimasyövän riski voi myös nousta hieman. Suuren kolekalsiferoliannoksen kauan ottamisen pitkäaikaisvaikutuksia ei tiedetä, vaikka konsensus onkin sen kannalla että kolekalsiferoli on samaa mitä auringostakin saamme, mikä viittaisi samantasoisen saannin puolesta jo pelkästään UV-säteilyä koskevan tutkimuksen kautta.
Olisiko auringonvalossa sitten sellaisia ainesosia, jotka tukevat kolekalsiferolin toimintaa ja ehkäisevät sen mahdollisia haittavaikutuksia? Tämä on toki hyvä kysymys.
Perehdyin noihin D-vitamiinia koskeviin syöpäriskikeskusteluihin sen minkä maallikkona pystyin ja monet ovat ehdottaneet että mahdolliset ongelmat todennäköisemmin liittyivät lähinnä kalanmaksaöljyn karsinogeeneihin tai A-vitamiiniin, joka voi kilpailla suurina annoksina D-vitamiinin kanssa samoista reseptoreista solutasolla. Kalanmaksaöljy onkin kiistelty D-vitamiinin lähde.
Matalat kalsidiolitasot omaavilla rintasyöpä metastasoituu eli lähettää etäispesäkkeitä paljon todennäköisemmin ja esimerkiksi eturauhassyövän ennuste on monta kertaa parempi kun saa tarpeeksi kehoonsa D-vitamiinia. Eli vaikka riski hieman nousisikin noille syöville, niistä selviämisen todennäköisyys voi jopa moninkertaistua jos saa paljon D-vitamiinia (tai syöpä todetaan kesällä).
Ihmisten "luonnolliset" kalsidiolitasot ovat luokkaa 100-175 nmol/l ja kroonisten sairauksien sekä syöpäriskit näyttävät olevan matalimmillaan tähän astisten arvioiden mukaan luokassa >130 nmol/l. Tuosta ylöspäin ollaan - käsittääkseni - vielä pitkälti epäsuorien viitteiden, väestötilastojen ja uskon varassa. Mutta jotain voimme kai jo sanoa - tässä hyvin tuore esimerkki aiheesta:
The recent discovery--from a meta-analysis of 18 randomized controlled trials--that supplemental cholecalciferol (vitamin D) significantly reduces all-cause mortality emphasizes the medical, ethical, and legal implications of promptly diagnosing and adequately treating vitamin D deficiency.
- -
Treatment of vitamin D deficiency in otherwise healthy patients with 2,000-7,000 IU vitamin D per day should be sufficient to maintain year-round 25(OH)D levels between 40-70 ng per mL. In those with serious illnesses associated with vitamin D deficiency, such as cancer, heart disease, multiple sclerosis, diabetes, autism, and a host of other illnesses, doses should be sufficient to maintain year-round 25(OH)D levels between 55-70 ng per mL.
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/18377099
Eli tuo kahden tutkijan suositus marraskuulta 2008 perustuu kahteen huomioon: ihmisillä on lähempänä päiväntasaajaa jatkuvasti kalsidiolitasot 100-175 nmol/l ja tällaisten tasojen omaaminen vähentää sairastuvuutta ja kuolleisuutta dramaattisesti - aivan tuota tutkimusta aiemmin julkaistun satunnaistettujen tutkimusten analyysin mukaan. Kroonisesti sairaille kuten syöpäpotilaille, diabeetikoille, autisteille ja sydänpotilaille kalsidiolitason olisi samojen tutkijoiden mielesä hyvä olla 137,5 - 175 nmol/l.
Eli juuri tuon 150 nmol/l haarukassa, vai mitä? :-)
Tämä tarkoittaa 50 - 175 µg:n päiväannosta D-vitamiinia kaikista ravintolähteistä yhteenlaskettuna. Muuttujia on paljon, jotka vaikuttavat todelliseen tarpeeseen.
Mielestäni - kahta osteoporoosiliiton asiantuntijaprofessoria kompatakseni - suosituksia tulisi nostaa kerralla reippaammin ja ajaa kalsidiolikoe eli 25(OH)D niin nopeasti kuin mahdollista osaksi aivan peruslabrakokeita kaikkialle yleiseen terveydenhuoltoon. Näin nähtäisiin nopeasti sekä terveysefektien todellisuus ja voitaisiin kontrolloida mahdollisia ongelmaryhmiä paljon helpommin.
"Sinänsä pidän hyvin mahdollisena, että D-vitamiinilla voidaan vähentää MS-taudin oireita. Mielestäni D-vitamiinin käytöstä sairauden hoidossa tulisi kuitenkin sopia lääkärin kanssa."
- Minunkin pitäisi kai tehdä mieli lapsenmielisesti uskoa oman sisätautilääkärini asiantuntemattomaan mutuhöpinään aiheesta, mutta valitsen henkilökohtaisesti mieluummin 140/150 µg päivässä & hämmästyttävän oireettomuuden kuin solusalpaajan annoksen noston/kortisonikuurin/ökykalliit biologiset hoidot. Olen pöyristynyt erikoislääkärien tähänastisesta välinpitämättömyydestä aiheen suhteen - pelkästään paksusuolen syövän riskin väheneminen puhuu paljon reippaamman D-vitamiinin saannin puolesta omaa sairauttani sairastavilla. Toiseksi paras syöpää estävä aine ovat 5-ASA-valmisteet ja niiden teho syövänestossa on myöhemmin tehdyissä tutkimuksissa todettu olevan hädintuskin plaseboa kummempi. Sen sijaan D3 estää jopa 80% paksusuolensyövistä ja näyttöä on säkkitolkulla.
Tälläkin hetkellä rahoitusta odottamassa seisoo D-vitamiinitutkimuksia IBD-sairauksien suhteen - ketään ei vaan näytä kiinnostavan koska raha ei liiku. Kuitenkin tutkimusta Th1-immuunitekijän häiriön omaavissa autoimmuunisairauksissa kertyy koko ajan - itse sairastamani Crohnin tauti kuuluu samaan sarjaan. Mitä pohjoisempaan mennään, sitä enemmän Crohnia esiintyy. Sama ei tyypillisesti päde Th2-sairauksiin, koska vain Th1 näyttää reagoivan D-vitamiiniin VDR-reseptorien kautta.
Ystävämme osteoporoositutkija Reinhold Vieth yritti saada D-vitamiinin suosituksia tänä vuonna tarkastavaan asiantuntijapaneeliin kuusi tutkijaa, joista kaikki hylättiin:
http://www.theglobeandmail.com/servlet/story/RTGAM.20090403.wlvitamind03/BNStory/specialScienceandHealth/home
Ei tarvita ruudinkeksijää ihmettelemään asiaa.
Niin ja hyvää pääsiäistä! ;-)
VastaaPoistaTuosta eturauhassyövästä vielä:
Men with higher levels of vitamin D have a 52% reduced incidence of prostate cancer:
17. Li H, Stampfer MJ, Hollis JB, et al. A prospective study of plasma vitamin D metabolites,
vitamin D receptor polymorphisms, and prostate cancer. PLoS Med. 2007 Mar;4(3):e103.
Haimasyövästä:
Consumption of Vitamin D tablets was found to cut the risk of pancreatic cancer nearly in half, according to a study led by researchers at Northwestern and Harvard universities.
- -
In addition to Vitamin D, the researchers also measured the association between pancreatic cancer and the intakes of calcium and retinol (Vitamin A). Calcium and retinol intakes showed no association with pancreatic cancer risk, although retinol is an antagonist of Vitamin D's ability to influence mineral balances and bone integrity.
http://www.sciencedaily.com/releases/2006/09/060912100027.htm
Eli D-vitamiini ehkäisee noitakin syöpiä about kaiken muun datan paitsi pohjoismaalaisten Tuohimaa et al. tutkimusten mukaan.
Sitten se uusin setti helmikuulta 2008:
Ote vertaisarvioidusta Annals of Epidemiology -tiedejulkaisusta:
"CONCLUSION: These findings provide strong evidence that vitamin D status plays an important role in controlling the outcome of cancer. Support for the UVB-vitamin D-cancer theory is now scientifically strong enough to warrant use of vitamin D in cancer prevention, and as a component of treatment. More research studies would help to explore whether there are benefits beyond the substantial effects that have been observed.
http://www.tiede.fi/keskustelut/post1029485.html#p1029485"
Suomeksi sanoen: D-vitamiinin edut syöpää vastaan on jo vahvistettu. Kysymys onkin enää siitä, että mitä vielä tutkimattomia hyötyjä siitä on. D-vitamiinin hyöty on niin kiistaton, että sitä tullaan käyttämään tulevaisuudessa syöpähoidon osana.
Pelkästään tuossa lehdessä oli viisi (5!) tekstiä D-vitamiinin ja syövän suhteesta. Uutta monille lienee se, että D-vitamiini todella parantaa syöpien ennustetta eli todella on eston ohella myös *syöpähoito*.
Hyvä Jouni, arvasin että Suomen Mr. D-vitamiini on mukana kun jossain keskustellaan D-asiaa!
VastaaPoistaMun D-vitamiinin otto ei ole mitenkään säännöllistä, välillä unohan ottaa viikkojakin putkeen, välillä otan takas ja vedän vaikka sen kuuluisan 1750 mikroo :)
Voin omasta puolestani vahvistaa, että tässä asiassa viralliset suositukset ja varoitukset ovat tavallistakin pahempaa puppua, suorastaan rikollista sellaista. Olen useammankin kerran syönyt tappavan annoksen D-tä ja ei se ainakaan ole fiilistä laskenut.
Mitähän tapahtuisi lääkemyynnille ja apteekkareiden luksusautoille jos D-vitamiinisuositukset nostettaisiin 10 mikrosta järkevämmälle tasolle, kuten vaikkapa kahteensataan? Hmm...
Tiedoksi Miialle, joka lähetti tänään uuden kommentin tähän ketjuun, että jostain syystä blogin julkaisuohjelma ei julkaissut kommenttiasi, vaan hävitti sen. Kysymyksesi koski D-vitamiinia ja harvinaista autoimmuunisairauttasi. Minun täytyy vain vastata, että en tiedä. Autoimmuunisairauksissa, kuten MS-taudissa, on kuitenkin tutkittu korkeampien D-vitamiiniannosten tehoa, ja siksi en pitäisi mahdottomana, että siitä olisi apua. Mitään suositusta en kuitenkaan osaa sinulle antaa.
VastaaPoista