A-studiossa nähtiin insertti, jossa kerrottiin aikeista rajoittaa luontaishoitoja. Asia liittyy siihen, että sosiaali- ja terveysministeriössä valmistellaan alaa sääntelevää lainsäädäntöä. Hanke on esitelty niin, että luontaishoitojen rajoittamisella pyrittäisiin suojaamaan haavoittuvaisia potilasryhmiä. Lainsäädäntöä valmistelevan työryhmän yksipuolinen koostumus viittaa kuitenkin siihen, että taustalla on ennen kaikkea ideologinen halu rajoittaa sellaisia hoitoja, joiden harjoittaminen ei sovi vallitsevaan terveydenhoitoa koskevaan paradigmaan.
Näen asian niin, että luontaishoitoja ja vaihtoehtohoitoja koskevia ennakkoluuloja on paljon. Siitä kertoo jo se, että hoidot on pyritty leimaamaan orwellilaisen uuskielisellä termillä "uskomushoidot".
Termin käytön taustalla on se paikkansa pitämätön olettamus, että luontaishoitojen teho olisi pelkästään uskomuksen varassa. On selvää, että luontaishoitoja koskevaa näyttöä on vähemmän kuin koululääketieteen hoitoihin liittyvää, koska edellisten tutkimiseen ei liity sellaisia taloudellisia intressejä, että niillä voisi rikastua. Tutkimusrahoitusta ei siksi löydy, ja kun sitä ei löydy, näyttöäkin kertyy vähemmän.
Onnellinen asiakas aromaterapiahieronnan jälkeen. Kuva JH
Toisaalta on niin, että uskomushoito-nimityksen käyttäjät eivät ole perillä siitäkään vaihtoehtohoitoja koskevasta näytöstä, jota jo on olemassa. Esimerkiksi akupunktion hyödyistä migreenissä ja niska-hartia-alueen säryissä on näyttöä, ja kalevalaisen jäsenkorjauksen on osoitettu auttavan alaselkäkipuihin paremmin kuin fysioterapian. Kosketushoidoistakin on olemassa suomalainen väitöskirjatutkimus, joka kertoi hoitojen auttavan.
Luontaislääketieteen käyttämillä hoitomenetelmillä on usein myös pitkiä perinteitä. Hoitomenetelmien harjoittamisen taustalla on monesti käytännön kokemusta siitä, että jokin toimii. Lääketieteen piirissä vastaavaa kutsutaan kliiniseksi kokemukseksi.
En väitä, että kaikki luontaishoidot toimisivat. En esimerkiksi itse ole saanut apua homeopatiasta, ja suhtaudun siihen aika skeptisesti. Toisaalta pidän taas monia muita hoitoja hyödyllisinä. Paitsi suoranaisesti parantavia, luontaishoitojen joukossa on monia miellyttäviä kosketushoitoja, joilla on rentouttava ja muutenkin hyvää tekevä vaikutus. Itse pidän paljon esimerkiksi aromaterapiahieronnoista. Olisi todella harmi, jos laajoilta potilasryhmiltä kiellettäisiin oikeus esimerkiksi tällaisiin hemmotteluhoitoihin.
Katson, että hoitomuotoja koskeva valinnanvapaus on asia, jonka pitäisi itsestään selvästi kuulua moniarvoiseen yhteiskuntaan siinä kuin esimerkiksi mielipiteenvapauden ja kokoontumisoikeudenkin. Jos olet kiinnostunut siitä, että myös tällä alueella yhteiskunnassamme säilyisi valinnanvapaus, käy allekirjoittamassa asiaa koskeva adressi (klikkaa tätä).
Lisätietoa:
Luonnonlääketieteen keskusliiton kuvaus asiasta (pdf)
Menenkin just allekirjoittamaan tuon adressin.En ymmärrä minkä takia Suomessa väheksytään luontaishoitoja, kun niiden tulisi olla yhteistyössä konventionaalisen lääketieteen kanssa.Suomessa vielä asuessani meni alaselkä jumiin,kun työpaikalla seinistä veti, ja tavallinen lääketiede ei siinä voinut auttaa, mutta pari käyntiä naprapaatilla ja asia oli hoidettu.Ja sitten Kelasta ei saanut siitä minkäänlaista palautusta! Täällä sairaskassoissa uskotaan että niiden tulee tukea toistaan, ja niinpä luontaishoitoja saa edullisesti. Näin pitäisi olla Suomessakin, eli saada luontaishoidot, ainakin osa niistä, Kelan tuen pariin.
VastaaPoistaMonissa muissa maissa suhtautuminen on todellakin paljon suvaitsevaisempaa kuin Suomessa. Niin on esimerkiksi Saksassa. Englannissa esimerkiksi aromaterapiaa käytetään julkisen terveydenhuollon eli NHS:n sairaaloissa ja sairaalat maksavat sairaanhoitajien kursseja.
VastaaPoistaMinäkin käytän luontaishoitoja pelkästään krooniseen sairauteeni, kun käypä-hoitoja ei enää ole klöytynyt. Annettaisikohan minun mieluummin kitua ja kuolla pois, kuin että tunnustettaisiin, että käypä-hoidon ulkopuolellakin on elämää...
VastaaPoistaAnonyymi,
VastaaPoistaAivan, on parempi että tarjolla on mahdollisimman laaja valikoima erilaisia hoitokeinoja.
Voimala ohjelma eilen. Eduskunta aikoo kuitenkin rajoittaa näitä hyväksi havaittuja hoitoja tietyiltä ryhmiltä, juuri niiltä jotka niitä juuri tarvitsisivatkin, vaihtoehdoksi...
VastaaPoistaKiitos kommentista. En katsonut ohjelmaa, mutta on tietysti valitettavaa jos niin käy.
VastaaPoistaSuurin osa ihmisistä on kulttuuristen ehdollistumien vankeja ja se näkyy tällaisissa asioissa. Kykyä todella itsenäiseen ajatteluun ei ole.
Eräs mielenkiintoisimpia vaihtoehtolääkinnän puolustajia on tieteenfilosofi Paul Feyerabend. Sen lisäksi, että hän oli itse saanut käytännössä apua vaihtoehtolääkinnästä, hän myös katsoi, että ei ole olemassa mitään objektiivisia kriteereitä, joiden nojalla koululääketiede olisi lähtökohdiltaan vaihtoehtolääkintää parempaa.
Feyerabendin teesejä toisaalta on käytetty perustelemaan luomisoppia USA:ssa, mikä on myös yleisemmin eettisesti ongelmallinen eikä pelkästään yksilöllinen maailmankatsomuksellinen asia.
VastaaPoistaAllekirjoitin vetoomuksen - mielestäni olisin jäänyt todella monesta paitsi jos vaihtoehtohoidot olisivat kiellettyjä tai jonkinlainen ankarampi Codex Alimentarium olisi mennyt läpi lainsäädännössä.
Mitä noihin ilmavaivoihin tulee - kävin 4 vuotta sitten todellisen kaasuhelvetin akuutin suolitukoksen jälkeen ja sain siihen hoitona vain autoimmuunisairauden tyypillisiä lääkkeitä kuten kortisonia ja solunsalpaajia. Ruokavaliohoidosta ei ollut puhettakaan - sen sijaan sanottiin että perunamuusia ja vastaavaa kannattaa suosia jonkin aikaa ettei tukos uusi. Perunan tärkkelys vian pahensi oireitani ja laihduin edelleen kilotolkulla, mutta paljoa muutakaan en uskaltanut syödä. Meni aikaa tajuta, että on ruokia jotka turvottavat järjettömästi ja toiset eivät juuri ollenkaan.
Röyhtäily ja ilmavaivat olivat jotain aivan kammottavaa, yötä päivää jatkunutta kaasunmuodostusta ja minulle vain sanottiin ettei pidä nieleskellä ilmaa! Eikä mistään "ilmaa vähentävästä" lääkityksestä ollut tietoakaan, tuntui että olin ihan heitteillä.
Onneksi löysin "epävirallisempia" reittejä ihana EPA-rasvahapon ja tietenkin D-vitamiinin. Edellinen vähensi oireitani tuntuvasti allergioita myöten ja luultavasti vaikutti jopa suolen kuroutumaani (arpikudokseen) niin ettei mitään erityisiä ruokia tarvite enää erityisesti varoa suolitukoksen pelossa. Monet muut kaltaiseni ovat jo joutuneet puukolle, mutta itse olen sinnitellyt.
D-vitamiini taasen toi sairauteni täydelliseen remissioon juuri ennen joulua - voin valehtelematta sanoa että röyhtäily ja ilma on nollassa ja olen niin lähelle parantunut kuin osasin kuvitella. Enkä VARMASTI ole alkanut yhtäkkiä niellä ilmaa vähemmän. ;-)
Mutta mitä tekevät ja sanovat erikoislääkärit tai ylioppilaiden terveydenhuolto? Ei D-vitamiinitestiä, ei edes kalsiumtestiä, sanotaan vain että "lopeta" kun otan 150 µg päivässä ja virallinen antiikkinen kattosuositus (50 µg) ei vielä auttanut.
Minua köyhänä opiskelijana kyllä kiinnostaisi tietää omaanko hyperkalsemiaa vai enkö koska sairauteeni liittyy kalsitriolitoiminnan häiriöiden riski, mutta näköjään lääkäreitä ei kiinnosta paranemiseni ollenkaan, vain se että "lopettaisin ylimääräisen D-vitamiinin käytön".
Että sellaisia terveisiä Suomen terveydenhuollolle.
Kiitos Jouni.
VastaaPoistaMinulla on aika vastaava tarina MS-tautini suhteen. Kaikkia kiinnosti vain saada minut ottamaan niitä ylikalliita lääkkeitä, jotka tutkitusti vain nopeuttavat taudin etenemistä. Otin selvää vaihtoehdoista ja ennen kaikkea ravinnosta, tajusin että luonto parantaa ei kemikaali, ja olen jo pitkään ollut paljon paremmassa kunnossa henkisesti ja fyysisesti kuin koskaan ennen taudin puhkeamista.
Luulin että löytämäni ilosanoma olisi otettu lääkäreiden, eli terveysalan ammattilaisten, joukossa ilolla vastaan. No, tuskin kukaan tämän blogin lukijoista on enää niin naiivi että luulisi lääkäreiden eli laillistettujen kemikaalihuumekauppiaiden välittävän sinun terveydestäsi - pillerit matkaan ja seuraava potilas! Ja sitten korruptioillalliselle lääke-edustajan kustannuksella.
Onneksi on sentään Internetissä vielä sen verran sanavapautta, että ehdin kertoa tarinani mahdollisimman monelle ennen kuin Codex tulee ja kieltää kaiken, jopa rehellisen nettikeskustelun.
Sille ei nimittäin edes lainsäätäjä voi mitään jos jokainen oppii tuottamaan itselleen ja läheisilleen todellista superterveyttä. Kaiken voi kieltää ja reguloida, mutta tuskin ne sentään oman säteilyttämättömän tuoresafkan kasvattamista ihan heti kieltää..?
Poistin tästä tänään yhden tyyliltään sopimattoman kommentin. Keskusteluohjeena korostan, että haluan blogin keskusteluilmapiirin pysyvän miellyttävänä. Sivulla saa esittää sivun linjasta poikkeaviakin kriittisiä näkemyksiä mutta loukkaavia tai halventavia kommentteja ei sallita.
VastaaPoista