Uusi tutkimus vahvistaa edelleen näkemystä, että tummanvihreiden vihannesten ja lehtisalaatin päivittäinen syöminen on tärkeää luustolle. Norjalaisessa tutkimuksessa, johon osallistuneet olivat 71–75-vuotiaita miehiä ja naisia, vähäinen K1-vitamiinin saanti oli yhteydessä 57 prosenttia suurempaan lonkkamurtumariskiin (alin vs. ylin kvartaali). Ravinnon K2-vitamiinilla ei sen sijaan ollut vaikutusta murtumariskiin.
K1-vitamiini on tärkeää luustolle, koska sitä tarvitaan luuston kollageenin muodostamisessa. Sen lisäksi K1-vitamiini pitää huolta osteokalsiinin karboksylaatiosta eli toimintakykyiseksi tekemisestä. Osteokalsiinia tarvitaan luuston mineralisaatiossa.
Näkemykseni mukaan K-vitamiinin merkitys luustolle on aiemmin jäänyt pitkälti huomiotta sen vuoksi, että osteoporoosin ehkäisyssä ja hoidossa on tarkasteltu yksisilmäisesti vaikutusta luuntiheyteen, johon K-vitamiinilla ei ole ravinnosta saatuina määrinä kovinkaan suurta vaikutusta. Luun lujuus ei kuitenkaan selity pelkällä luuntiheydellä, vaan tärkeää on myös luun laatu. Viime vuosina on pystytty tutkimuksin osoittamaan, että K-vitamiini parantaa ratkaisevasti luun laatua. Se selittää sen, miksi K-vitamiini vähentää tuntuvasti myös murtumariskiä.
Arvioni on tällä hetkellä, että ravinnosta saatavina määrinä vihreiden vihannesten K1-vitamiinista on hyötyä luustolle, mutta K2-vitamiinista ei. (Japanilaista käytetyistä soijapavuista valmistettua nattoa pidän poikkeuksena – sen K2-vitamiinimäärä on niin suuri – mutta sen saatavuudessa on viime aikoina ollut ongelmia.) K2-vitamiinista on sen sijaan hyötyä verisuonten kalkkiutumisen ehkäisemisessä. Kaiken kaikkiaan pidän K-vitamiinia laiminlyötynä vitamiinina, jonka riittävään saantiin ei esimerkiksi virallisissa ravitsemusuosituksissa ole kiinnitetty riittävästi huomiota.
Olen aiemmissa kirjoituksissani ja myös Luusto lujaksi elämäntavoilla -kirjassani suositellut vähintään 250 mikrogramman suuruista K1-vitamiinin saantia päivässä luuston suojaamiseksi. Siihen pääsee helposti sillä, että syö päivittäin yhden pääruokasalaatin sekä pienen annoksen parsakaalia, pinaattia tai lehtikaalia.
Varfariinia (Marevan ja rinnakkaislääkkeet) verenohennuslääkkeenä käyttävien ei pidä lisätä K-vitamiinin saantiaan omin päin, vaan mahdollisesta lisäämisestä tulee sopia lääkärin kanssa.
Olen kirjoittanut ravitsemusterapeutti Reijo Laatikaisen Pronutritionist-sivustolle melkoisen perusteellisen artikkelin K-vitamiini – unohdettu ravintoaine osteoporoosin ehkäisyssä ja hoidossa. Suosittelen sitä ja luustokirjaani kaikille asiasta syvemmin kiinnostuneille.
Lähteitä ja lisätietoa:
Aging bone quality found to be a factor of fracture risk. ORTHOSuperSite August 30, 2011.
hei!
VastaaPoistakiitos paljon tästä blogista! oon vasta vähän aikaa sitte löytäny tän (uuden mustan kautta).
tää oli hesarissa pari päivää sitten:
http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Tutkimus+Luumujen+syöminen+ehkäisee+osteoporoosia+ja+murtumia/1135268733106
oot ehkä jo käsitelly asiaa, mut kuten sanottu, oon lukenu vasta vähän aikaa (ja kirjaa en ollenkaan). olis kiva kuulla joku kommentti asiasta (tai ohjaus johonkin postaukseen), hs:n uutinen oli niin tynkä. kiitos jo etukäteen!
Hei Emma, kiitos itsellesi kommentista. Hesarin luumu-uutinen pitää paikkansa, vaikkakin se on vähän oikaisten otsikoitu. Olen kirjoittanut laajemmin kuivattujen luumujen hyödyllisyydestä Luusto lujaksi elämäntavoilla -kirjassani. Siinä olen myös selostanut, miksi luumuista on hyötyä. Kirjasta löytyy myös monia muita keinoja vahvistaa luustoa, joten voin vain suositella sen lukemista! :-)
VastaaPoistakiitos nopeesta vastauksesta!
VastaaPoistakirja olis varmasti hyödyllistä luettavaa... silti vielä pieni lisäkysymys: mihin perustuu kuivattujen luumujen paremmuus verrattuna tuoreisiin?
Ilmeisesti vähäisempään veden määrään. :-) Saman asian ajaisi luultavasti myös se, että söisit 10 tuoretta luumua, mutta se tuntuisi luultavasti niin täyttävältä, että se jäisi tekemättä.
VastaaPoistaKiitos informatiivisesta ja todella mielenkiintoisesta blogista. Olen seurannut sitä jo varmaan vuoden verran. Minulla todettiin osteoporoosi tai oikeastaan osteopenia joitain vuosia sitten ja sain osteoporoosilääkkeet (ikäni on 58). Kun näin mtv:n ohjelman osteoporoosilääkkeiden sivuvaikutuksista, päätin lopettaa lääkityksen (keskustelin lääkärini kanssa tietenkin ensin). Lääkkeitä määrätään liian kevyin perustein. Luuntiheysarvoja verrataan alle 40-vuotiaiden länsimaisten naisten arvoihin, ikäiseni arvot ovat ilmeisesti aika normaaleja. Syön nyt Calcipos D:tä ja liikun paljon. Minulla on kyllä estrogeenilääkitys, uskon että sekin auttaa. Kirjasi on tullut todella tarpeeseen. Kiitos siitä!
VastaaPoistaKiitos paljon, Marja.
VastaaPoista