Iltapäivälehdet kertoivat eilen huvittavan uutisen siitä, kuinka oppilaan luvatta ottama neljäs kalapuikko johti poliisien kutsumiseen koululle. Tässä kalapuikkokahinassa, jota oikeastaan pitäisi kutsua kalapuikkofarssiksi, kulminoituu hyvin kouluruokailun surkea tila.
Ongelman taustalla näen uusliberalistista ajattelua. Kaiken julkisin varoin kustannetun pitäisi jostain syystä olla halpaa — jopa silloin kun se koskee omia lapsia — vaikka hyvin tiedetään, että halvalla saa harvoin hyvää. Sen sijaan omaan yksityiseen kulutukseen ollaan valmiita satsaamaan surutta.
Kouluruokailuun budjetoidut varat ovat niin vähäisiä, että ruokailusta pitäisi selvitä kaikkine kuluineen parilla eurolla. Samaan aikaan aikuiset käyttävät omaan lounasruokailuunsa rahaa monin verroin enemmän. Esimerkiksi syöminen lounasravintolassa maksaa tällä hetkellä tyypillisesti 9,20 euroa (lounassetelin arvo). Tällainen epäsuhta kertoo mielestäni aikamoisesta aikuisten kollektiivisesta itsekkyydestä.
Jos oikeasti rakastamme lapsiamme, emmekö haluaisi tarjota heille vähintäänkin yhtä herkullista ja terveellistä ruokaa kuin itse syömme lounaallamme?
Sanopa muuta. Jotkut kaupungit ovat sentään panostaneet ruokailuun tarjoamalla luomuraaka-aineista tehtyä kouluruokaa, mutta harvat ja onnekkaat ovat ne lapset, jotka sellaista herkkua saavat syödä. Tosin tuskin pelkällä luomuun siirtymiselläkään vielä ihan tarpeeksi saadaan aikaan, mutta siinä on jo komea alku.
VastaaPoistaToisaalta, vähän näinhän se on kaikessa - mistään ei olla valmiita maksamaan, mutta kaikki pitäisi silti saada. Vanhemmat varmasti haluaisivat lapsilleen parasta, mutta on kummallita, että näitä asioita ei muisteta enää silloin, kun ollaan kunnan-/kaupunginvaltuutettuja...
Kiitos kommentista, Riisa. Joissain kunnissa asia on toki hieman paremmalla tolalla, kuten kuvasit.
VastaaPoistaAsiahan ei ole kiinni ainoastaan valtuutetuista vaan myös meistä äänestäjistä. Vaaleissa tekemillämme puoluevalinnoilla voimme vaikuttaa jonkin verran myös siihen, minkä verran julkisiin palveluihin panostetaan.
Periaatteessa voimme olla yhteydessä valtuutettuhin ja lautakuntien jäseniin myös vaalien välillä, vaikka sellainen vaatiikin meiltä sekä aikaa että poikkeuksellista aloitteellisuutta.
Hei! Haluaisin kommentoida vielä marraskuista rasvakirjoitustasi. Luonnollisilla transrasvoilla siis tarkoitetaan esimerkiksi punaisen lihan sisältämää tyydyttynyttä rasvaa? Joka on siis atkinsilaisten mielipiteistä huolimatta epäterveellistä. (???)
VastaaPoistaMiten suosittelet tavallisen pulliaisen sitten koostavan päivittäisen rasvan saantinsa, jos Keijukaan ei ole paras vaihtoehto voista puhumattakaan. Leipä on hyvää! Mihin itse rasvasi ujutat ja kuinka monta prosenttia päivittäisestä energiansaanista ne ovat?
Kiitos kysymyksestä. Vain pieni osa lihan ja voin sisältämästä rasvasta on transrasvaa. Otin aiheen käsiteltäväksi ennen muuta sen vuoksi, että vähähiilihydraattisten ruokavalioiden kannattajat ovat käyttäneet väitettä luonnollisten transrasvojen terveellisyydestä keppihevosena puolustellessaan eläinrasvojen käyttöä. Nyt tältä osatekijältäkin on putoamassa pohja pois.
VastaaPoistaOman rasvalinjani kerroin mielestäni selkeästi kyseessä olevassa blogikirjoituksessani. Omassa ruokavaliossani noin 40 prosenttia energiansaannista tulee rasvasta. Käytän rasvaa juuri sen verran kuin maistuu hyvältä; en yritä rajoitttaa sen saantia. Käytän pääasiassa kylmäpuristettua oliiviöljyä. Leipää en juuri koskaan syö, vaan teen sen sijaan kunnon aterian tai syön välipalaksi esimerkiksi hedelmiä, pähkinöitä tai jogurttia ja marjoja.
Jos söisin leipää, saattaisin leikata päälle avokadoviipaleita tai vuohenjuustoa tai levittää tahinia tai itse tehtyä paputahnaa. Mutta päälle voi levittää myös hyvälaatuista margariinia — en näe siinä isoa ongelmaa.