Aihe on kiinnostava suomalaisia ajatellen. Viljelysmaahan on täällä seleeniköyhää, ja sen vuoksi vuonna 1984 Suomessa aloitettiin seleenin lisääminen lannoitteisiin. Se poistikin varsinaisen seleenin puutteen, mutta seleenin saanti on suomalaisilla Finravinto 2007 -tutkimuksen mukaan yhä vain noin 50-75 mikrogrammaa päivässä (naisilla vähemmän kuin miehillä). Se on noin puolet amerikkalaisten saannista ja selvästi alle puolet japanilaisten saannista.
Miksi suomalaisten vähäisemmästä saannista sitten pitäisi olla kiinnostunut? Lähinnä sen vuoksi, että runsaammasta seleenin saannista saattaisi olla hyötyä esimerkiksi eturauhassyövän ja sydäntautien riskin vähentämisessä. Tarvitseehan esimerkiksi sydänlihas seleeniä. Mahdollisen seleenilisän käytössä ei kuitenkaan pidä mennä liiallisuuksiin, sillä kovin runsas seleenin saattaa lisätä diabeteksen ja ihosyövän riskiä. Suurina annoksina seleeni on peräti myrkyllistä.Joka tapauksessa tuntuisi hyvinkin järkevältä tavoitella seleenin saannissa keskimääräisiä japanilaisia tasoja. Siihen terveydestään kiinnostuneet suomalaiset pääsevät kätevästi syömällä kaksi (2) parapähkinää (engl. Brazil nut) päivässä. Se lisää seleenin saantia noin 100 mikrogrammalla päivässä. Viime vuonna julkaistiin arvostetussa ravitsemustieteellisessä lehdessä tutkimuskin, joka vahvisti, että tällä tavoin voidaan hyvin korjata seleenin saantia.
Lisätietoa:
Seleeni, sydän ja metabolinen oireyhtymä (tohtori Tolosen artikkeli)
Selenium supplements may boost heart health: Study (uutisartikkeli)
Selenium and coronary heart disease: a meta-analysis.
Effect of selenium supplementation after acute myocardial infarction (suomalaistutkimus)
Parapähkinät ovat pähkinöistä maukkaammasta päästä.
VastaaPoistaMuita Finelistä poimittuja hyviä seleenin lähteitä: munuainen, rapu, kalat, broileri, maksa, korvasieni, rouskut, sianliha, poronliha.
Jari,
VastaaPoistaParapähkinöiden maukkautta en tässä yhteydessä korostaisi, koska niitä ei todellakaan pidä syödä paljon kerralla. Jo kaksi parapähkinää päivässä riittää turvaamaan riittävän seleenin saannin.
Korkeampaa seleenin saantia tavoiteltaessa ei pidä ajautua siihen, että ruokavaliossa lisätään sellaisten ruoka-aineiden määrää, joista on muuta haittaa. Ruokavalion kokonaisuus kannattaa siis pitää mielessä tässäkin tapauksessa.
Esimerkiksi munuaisia, maksaa tai sianlihaa en pidä sellaisina terveellisinä ruoka-aineina, joiden syöntiä olisi hyvä lisätä suomalaisessa ruokavaliossa. Pikemminkin päinvastoin. Siksi suosittelen mieluummin parapähkinöitä ja kalaa seleenin lähteiksi.
Onko sinulla Juhani tarkempia tietoja parapähkinöiden ravintosisällöstä? Esim. mitä 100 g tuotetta sisältää?
VastaaPoistaParapähkinöissä on seleeniä noin 1000 mikrogrammaa 100 grammassa. Yksi parapähkinä painaa noin 5 grammaa ja siinä on seleeniä noin 50 mikrogrammaa.
VastaaPoistaParapähkinöiden seleenipitoisuudessa on jonkin verran vaihtelua, mutta pitkässä juoksussa ja eri paikoista ostettuna niistä saa tämän keskimääräisen määrän.
Seleeni on erinomainen antioksidantti. Se ehkäisee ja vaimentaa hapetusstressiä, jota esiintyy lähes kaikissa kroonisissa sairauksissa. Siksi seleenilisästä on hyötyä, ei haittaa, ainakin meidän oloissamme.
VastaaPoistaYhdysvalloissa seleenin saanti on paljon runsaampaa (useilla alueilla yli 200 µg/vrk) kuin Suomessa ja muualla Euroopassa (keskimäärin 65 µg/vrk).
Seleenilisän EI OLE osoitettu lisäävän diabeteksen riskiä. Huhu riskistä lähti liikkeelle 2007 Annals of Interneal Medicine -lehden jutusta, jossa 1200 amerikkalaiselle koehenkilölle oli annettu ruoan lisänä orgaanista seleeniä 200 µg/vrk syövän ehkäisytutkimuksessa nimeltään Nutritional Prevention of Cancer Trial (NPC). Heidän päivittäinen seleenin saantinsa oli siis jossakin 400 µg:n huijakoilla. Seuruun aikana 58 seleeniä saaneelle ja 39 lumeryhmäläiselle kehittyi tyypin 2 diabetes. Mitään kausaalista syy-yhteyttä ei kyetty näyttämään toteen. Diabeteksen puhkeamiseen vaikuttavia syytekijöitä on leegio. Seleeni ei kuulu niihin, uskon minä. Olen antanut vuosikausia seleenihoitoa tuhansille suomalaisille (jopa 2000-4000 µg/vrk). Yhtään sivuvaikutusta ei ole ilmennyt. Paljon positiivia vaikutuksia kylläkin. Suomalaisissa ravintolisissä ei edes ole 200 µg orgaanista seleeniä, joten sillä pelottelu täällä on aiheetonta.
Suomessa seleenin saanti ruoasta on keskimäärin liian vähäistä optimaaliseen (100-200 µg/vrk) nähden.
Kiitos kommentista, Matti. Tunnustan, että epäilykseni seleenin yhteydestä suurempaan diabetesriskiin perustuu juuri tuohon tutkimukseen, johon viittasit.
VastaaPoistaBlogikirjoitukseni taustalla oli ajatuksena tavoitella 150-175 mikrogramman suuruista päivittäistä saantia. Sen verran seleeniä amerikkalaiset ja japanilaiset keskimäärin saavat.
Ostin pariviikkoa sitten pussillisen luomuparapahkinoita, ja olen joka aamu teekupillisen kanssa nauttinut pari. ihan mukava aamurutiini ainakin, jos ei muuta.
VastaaPoistaOlen jostain lukenut, että saadaksemme seleenin hyödyt käyttöömme, meidän tulisi ottaa samanaikaisesti E-vitammiinia.
VastaaPoistaKysyisin nyt Matti Toloselta, että kuinka paljon E-vitamiinia meidän tulisi nauttia esim. 400 mikrogramman seleenilisän kanssa?
Ja jos on jotain muutakin, jota tulisi nauttia yhdessä seleenin kanssa, niin olisin tiedosta erittäin kiitollinen.
Olen kyllä maistanut parapähkinöitä, mutten välitä kuoria niitä. Niillä voi korvata makeisia.
VastaaPoistahttp://chriskresser.com/another-reason-you-shouldnt-go-nuts-on-nuts
VastaaPoistaParapähkinöissä varsinkin on paljon fytaatteja, jotka estävät tehokkaasti ravintoaineiden imeytymistä. Eli jos seleenit on pakko yrittää saada ruoasta, esim. syömällä juuri parapähkinöitä, kannattaa pähkinät liottaa vähintään yön yli. Itse napsin seleenit pilleristä ja jätän härskiintyneet parapähkinät suosiolla ruohonjuurien sun muiden markettien hyllyille kylpemään valossa ja lämmössä.
Paleosivuilla on paljon fytaattien ja muiden "kasvitoksiinien" haittoja liioittelevia väitteitä. Noiden neuvojen seuraaminen johtaa ihmisiä pahasti harhaan ravitsemuksessa. Fytaattimäärä, jonka saa suosittelemastani parista päivittäisestä parapähkinästä, ei ole merkittävä.
VastaaPoistaFytaateilla on sitä paitsi hyödyllisiä, esim. syöpää ehkäiseviä vaikutuksia. Poikkeuksellisen pitkäikäisiksi elävissä väestöissä syödään usein fytaatteja sisältävää ruokaa: täysjyväviljaa (Sardinia, Loma Linda), palkokasveja (mm. Okinawa, Ikaria, Sardinia, Campodimele) ja pähkinöitä (Loma Linda, Ikaria), mikä käytännössä osoittaa niiden terveellisyyttä.
Kirjoittelen nykyään ravintoblogia tässä osoitteessa. Tervetuloa sinne seuraamaan.
Aivan. Ajatuksena olikin seleenin imeytymisen maksimointi pähkinöistä, koska postaus seleeniä käsittelee. Fytaattien terveysvaikutukset on taas aihe erikseen.
VastaaPoistaKiitos tiedosta, pitää tulla vierailulle osoitteeseen.
Seleenin imeytymistä parapähkinöistä ei ole mitään syytä boostata, sillä se imeytyy niistä vallan hyvin, kuten tämä kontrolloitu tutkimus osoittaa. Siinä vain kahden (2) parapähkinän päivittäinen nauttiminen 12 viikon ajan paransi tutkittavien seleenistatusta hyvin verrattuna lumevalmisteeseen.
VastaaPoistaTuohan on hyvä tieto. Silti ei houkuttele tippaakaan useimpien markettien pilaantuneen näköiset pähkinät. Saakohan Suomesta tyhjiöpakattuja, kylmäsäilytettyjä ja valolta suojattuja pähkinöitä, jotka eivät ole pilalla, tällä hetkellä mistään? Kuorimattomia pähkinöitä taitaa olla aivan mahdotonta löytää.
VastaaPoistaEsim. LIDListä saa suojakaasuun pakattuja pähkinöitä, mutta pidän pähkinöiden kiertonopeutta nykyisin niin nopeana, että pähkinöiden rasvojen härskiintyminen ei ole yleensä ongelma.
VastaaPoistaKannattaa myös huomata, että väestötutkimuksissa, joissa pähkinöiden hyödyt ovat tulleet esille, tutkittavat ovat yleensä syöneet aivan markettien normipähkinöitä ilman mitään hifistelyä.
Epärealistisen korkea vaatimustaso saattaa käytännössä johtaa terveyden kannalta epätoivottuihin lopputuloksiin, jos terveellisiä ruoka-aineita ei osteta siitä syystä, että tarjolla olevien tuotteiden laatu ei aivan vastaa omia tiukkoja kriteereitä.