Olen itse ollut tällaista yksioikoista ajattelutapaa vastaan, koska nämä olettamukset linolihapon haitallisuudesta harvoin näyttävät aktualisoituvan tosielämässä. On pikemminkin niin, että tutkimuksissa runsaampi linolihapon (omega-6) saanti on yhdistynyt alempaan sydäntautikuolleisuuteen, varsinkin jos myös omega-3-rasvoja on saatu tarpeeksi.
Nyt myös Yhdysvaltain Sydänliitto on ottanut asiaan kantaa. Circulation-lehdessä julkaistussa ohjeellisessa katsauksessa torjutaan väitteet omega-6-rasvojen haitallisuudesta. Katsauksessa selvitetään, että käsitys omega-6-rasvojen tulehdusta lisäävästä vaikutuksesta on yksinkertaistava. Samalla perustellaan, että tyydyttyneitä rasvoja, joita siis on esimerkiksi voissa, rasvaisissa maitotuotteissa ja lihassa, on terveellistä korvata myös linolihapolla (omega-6).
Samalla kannalla on myös arvostettu Harvardin ravitsemustutkija Walter C. Willett kirjassaan Eat, Drink, and Be Healthy. Siinä hän toteaa:
"There's no doubt that many Americans could benefit from getting more omega-3 fatty acids. But there is also strong evidence that omega-6 fatty acids, which make up the majority of the polyunsaturated fats in our diet, help shape healthy cholesterol levels and reduce heart disease. In the Nurses' Health Study, the ratio of omega-3 to omega-6 wasn't linked with risk of heart disease because both of these were beneficial." (s. 87)
Käytännössä kaikki tämä merkitsee sitä, että on edelleen terveellistä suosia muun muassa kalan, rypsiöljyn ja saksanpähkinöiden sisältämiä omega-3-rasvahappoja, joita ovat EPA, DHA ja alfalinoleenihappo. Mutta terveellistä on saada myös hieman kasviöljyjen, pähkinöiden ja siementen sisältämiä omega-6-rasvahappoja. Silti pidän edelleen, Willettin tapaan, turvallisimpana käyttää ruoanlaitossa pääasiassa oliiviöljyä tai rypsiöljyä. Ne sisältävät enimmäkseen yksinkertaisesti tyydyttymätöntä öljyhappoa (omega-9).
Lisätietoa:
Making Omega-6 Fatty Acids A Part Of Heart-Healthy Eating. Medical News Today.
Willett WC. The role of dietary n-6 fatty acids in the prevention of cardiovascular disease. J Cardiovasc Med (Hagerstown).
Hyvä tietää että voin edelleenkin jatkaa pähkinöiden ja siementen syöntiä! Lukiessa kaikenlaista tietoa omega-rasvahapoista menee helposti sekaisin.
VastaaPoistaYaelian,
VastaaPoistaIlman muuta. Kohtuullisesti nautittuina ne ovat olennainen osa terveellistä ruokavaliota. Paitsi terveellisiä rasvahappoja, ne sisältävät myös monia eri E-vitamiinin muotoja. Saksanpähkinöissä on myös erittäin runsaasti tiettyä flavonoidia, myrisetiiniä, joka toimii elimistössä antioksidanttina.
Hei, kirjoitit tuossa omega-6-rasvojen yhteydessä "..turvallisimpana käyttää ruoanlaitossa pääasiassa oliiviöljyä tai rypsiöljyä. Ne sisältävät enimmäkseen yksinkertaisesti tyydyttymätöntä öljyhappoa (omega-9)."
VastaaPoistaMinulla on sellainen käsitys, että oliiviöljyssä on reilusti omega-9:ä, kun taas rypsiöljyssä erityisesti omega-6:a (myös omega-3:a). En nyt löydä äkkiä taulukkoa, missä olisi sekä rasvahappojen suhteet että määrät eri öljyissä. tulisiko mieleen hyvä lähde tähän?
Antioksidanttiklinikalla kehotettiin syömään oliiviöljyä rypsiöljyn sijaan juuri sen vuoksi, että rypsi sisältää niin reilusti omega-6:a.
terv. Kati
Kiitos kommentista, Kati. Kaikissa tällaisissa pitoisuuksia koskevissa asioissa kehotan käyttämään THL:n Fineli-hakua, jonka löytää esimerkiksi blogini sivupalkista tai ihan Google-haulla.
VastaaPoistaSe, mitä kerroin edellä, pitää paikkansa. Sekä oliiviöjy että rypsiöljy sisältävät enimmäkseen yksinkertaisesti tyydyttymättömiä rasvahappoja. Silti on totta, että rypsiöljyssä on enemmän sekä linolihappoa (omega-6) että alfalinoleenihappoa (omega-3). Öljyhappoa on rypsiöljyssä noin 60 %, linolihappoa 22 % ja alfalinoleenihappoa 10 %.
Antioksidanttiklinikan suositus perustuu juuri tuohon blogikirjoituksessani mainitsemaani ja mahdollisesti yksioikoiseen käsitykseen omega-6 rasvojen tulehdusta ylläpitävästä vaikutuksesta. Toisaalta rasvahappojen vaikutuksilla voi olla myös yksilöllisiä eroja.
Suuret määrät omega-3:sta lisäävät E-vitamiini tarvetta, jotta estetään rasvan härskiintyminen. Myös seleeni auttaa estämään hapettumista.ja olen tietoinen C-vitamiinin kyvystä palauttaa E-vitamiinin ja seleenin antioksidanttiominaisuus.Kysymykseni kuuluukin, mikä lisätarve edellä mainituille vitamiineille, jos omega-3:n saanti on suuri? Otan esimerkin: jos ihminen syö saa päivittäin ALAa 3,5g ja EPAa ja DHAta yhteensä 1,6g, kuinka paljon se lisää E-vitamiini, Seleenin ja C-vitamiinin tarvetta? Voiko Omega-3:sta saada liikaa? Jos voi niin mitkä ovat sivuvaikutukset? Tiedän, että omega-3:n sopiva saanti liittyy omega-6:den saantiin ja niiden oikeaan suhteeseen.Kiitos jo etukäteen!
VastaaPoistaEn näe mainitsemasi esimerkin määrillä hapettumisriskiä niin isona, että sillä olisi käytännössä merkitystä. Pidän järkevänä tavoitella melko runsasta omega-3-rasvahappojen saantia, sekä alfalinoleenihappona että EPA:na ja DHA:na. Omega-6/omega-3-suhde ei ole relevantti, vaan omega-3-rasvahappojen riittävä saanti. Kolmea grammaa kalan rasvahappoja päivässä (EPA:a ja DHA:ta yhteensä) pidetään yleisesti varmasti turvallisena määränä jatkuvasti saatuna; alfalinoleenihapon suurimmasta turvallisesta saantimäärästä en osaa sanoa, mutta jos välttää pellavansiemenöljyn yletöntä käyttöä, liikasaanti ei liene käytännössä mahdollista.
VastaaPoistaSamalla pidän järkevänä tavoitella melko suurta antioksidanttien saantia ruokavaliosta (esimerkiksi E-vitamiineja saadaan runsaasti käyttämällä kylmäpuristettuja kasviöljyjä, manteleita, pähkinöitä, paprikaa ja täysjyväviljaa). Toisaalta antioksidantteja eivät ole vain mainitsemasi E- ja C-vitamiini ja seleeni, vaan myös monet kasvisten sisältämät fytokemikaalit. Niinpä vihanneksia, yrttejä, marjoja ja hedelmiä kannattaa sisällyttää ruokavalioon runsaasti ja monipuolisesti.
Tällä tavoin voidaan käytännössä ehkäistä rasvojen hapettuminen. Lisänä voidaan haluttaessa käyttää myös esimerkiksi 500-1000 mg C-vitamiinia päivässä sekä pientä annosta E-vitamiinia, mieluiten sekatokoferoleina (suuret annokset E-vitamiinia johtavat verenvuotoriskin lisääntymiseen ja runsas pelkän alfatokoferolin käyttö johtaa elimistön gammatokoferolipitoisuuksien laskuun).
Vielä lisäyksenä sen verran, että pitkäketjuisten omega-3-rasvahappojen hapettumista ilmeisesti pelätään turhaan, koska niiden on itse asiassa osoitettu eläinkokeissa toimivan antioksidantteina ja vähentävän rasvojen hapettumista, kuten tämäkin tutkimus osoittaa.
VastaaPoistaAlfalinoleenihapon hapettuminen paistettaessa saattaa sen sijaan olla jonkinlainen riski. Se seikka, että alfalinoleenihapon suurempi saanti on yhteydessä suurempaan eturauhassyöpäriskiin miehillä, panee epäilemään, että syynä voi olla esimerkiksi rypsiöljyn sisältämän alfalinoleenihapon hapettuminen paistettaessa. Jos niin on, siihen ei auta mikään antioksidanttilisä, vaan vain rypsiöljyn korvaaminen paistettaessa esimerkiksi oliiviöljyllä.
Hei, kiitos aiemmasta vastauksesta kommenttiini. Vielä tässä mietin tuota omega 3/6-asiaa. Kysyisin, mihin perustat kommenttisi siitä, ettei näiden rasvahappojen suhteella olisi merkitystä. Vanha tieto pysyy itsepintaisesti takaraivossa, ja sekä lääkärini että ravitsemusterapeuttini ovat suositelleet omega-3:sten lisäämistä ja 6:ten vähentämistä ruokavaliossa, koska näiden suhde heidän mukaansa on yleensäkin suomalaisilla epätasapainossa.
VastaaPoistaVilpittömästi kiinnostuneena,
Kati
Kati, perustan sen tutkimuksiin. Aiemmin todellakin luultiin (ja monet näköjään luulevat vieläkin), että omega-6/omega-3-suhde on tärkeä, mutta myöhemmät tutkimukset ovat osoittaneet, että vain omega-3-rasvojen absoluuttinen määrä on ratkaiseva. Kuten tässä blogikirjoituksessanikin totean, omega-6-rasvat ovat terveellisiä ja niiden vähentäminen johtaa allikkoon!
VastaaPoistaNiin, olisin kiinnostunut juuri näistä tutkimuksista! Olisiko sinulla tallessa lähdeviitteitä ko. tutkimuksista, todella mielenkiintoinen juttu.
VastaaPoistaHei, ei ole nyt tallessa, mutta mainitsemaani johtopäätökseen on tultu useammassakin tutkimuksessa ja katsauksessa. Näiden joukossa on myös ainakin yksi Willettin kirjoittama katsaus.
VastaaPoistaOlen kuullut, että omega-3-rasvahapot menevät ennen verenkiertoon menoa lymfakiertoon. Tätä ei tapahdu muilla rasvahapoilla. Tiedätkö mikä merkitys lymfakierron kautta menemisellä voisi olla terveyteemme tai rasvojen vaikutuksiin elimistössämme?
VastaaPoistaKiitos todella mielenkiintoisesta kommentista. Nyt täytyy tunnustaa, että tuosta asiasta en ole kuullutkaan. Pitänee ottaa asiasta selvää. Voit myös itse postittaa asiasta lähteitä, jos sinulla sellaisia sattuu olemaan.
VastaaPoistaKiitos vastauksesta. Yritetään molemmat löytää asiasta tietoa. Erittäin mielenkiintoinen juttu tosiaan, mutta tuo on ainut asia jonka olen kuullut. Sen tarkempia tietoja minullakaan ei ole. Jos löydät asiasta tietoa, voisitko postata sen vaikka heti etusivullesi, niin pystyn sen löytämään helposti, kun käyn katsastamassa uusia kirjoituksiasi. :)
VastaaPoistaKuulin tästä asiasta eräältä ravitsemualan henkilöltä. Puhuimme paljon muutakin, joten asian perusteellinen selvittäminen jäi kesken. En siis tiedä mistä lähteistä hän oli tietonsa saanut.
Hei. Loistava blogi tärkeistä aiheista. Kiitos tästä. Itse käytän suomalaista kylmäpuristettua hampunsiemenöljyä n.ruokalusikallisen päivässä.
VastaaPoista(Wikipediasta): "Hamppuöljy sisältää paljon terveellisiä ja ihmiselle välttämättömiä omega-3-, omega-6-, ja omega-9-rasvahappoja. Hampunsiementen monityydyttymätön ja paljon rasvahappoja sisältävä rasva koostuu pääosin linolihaposta (LA, omega-6), jota on siementen rasvapitoisuudesta noin 55 prosenttia ja alfalinoleenihaposta (ALA, omega-3) jota on 20–25 prosenttia. Hampunsiemenet sisältävät myös erittäin harvinaista ja terveellistä gammalinolihappoa (GLA, omega-6) neljä prosenttia ja stearidonihappoa (SDA, omega-3) suunnilleen kaksi prosenttia."
Välillä on mietityttänyt tuo korkea O6-pitoisuus, mutta onneksi netistä löytyy (mm.näiltä sivuilta) paljon hyvää tietoa.
Et käsittääkseni ole paljoa hamppuöljyä tekteissäsi maininnut, mutta omien kokemuksieni mukaan en voi kuin suositella!
Hei K, kiitos ystävällisestä tunnustuksesta. :-)
VastaaPoistaHampunsiemenöljy on terveellistä, mutta siinä askarruttaa hieman hinta. Suomalaisten ravitsemuksellisena ongelmana on ennen kaikkea liian vähäinen omega-3-rasvahappojen saanti. Jos ajatellaan niiden saantia, niin hampunsiemenöljy tulee alfalinoleenihapon (omega-3) lähteenä monta kertaa kalliimmaksi kuin pellavansiemenöljy.
Hampunsiemenöljyn käyttö tuntuisi perustellulta esimerkiksi ihottumissa, joissa sen tulehdusta vähentävästä GLA:sta (omega-6) voi olla hyötyä varsinkin silloin, kun sen rinnalla käytetään vielä kalaöljyjä.
Muistetaan ottaa päivittäin myös Seesamöljyä (kylmäpuristettua), sillä siinä olevat antioksidantit estävät öljyjä hapettumasta niin pullossa kuin elimistössäkin. Samoin kolesterolia.
VastaaPoistaSeesamiöljy on tosiaan ehkä suositeltavin omega-6-rasvahappojen lähde sen sisältämien antioksidanttien ansiosta. Suosittelen seesamiöljystä tätä blogikirjoitustani. Seesamiöljyn lisäksi seesamin antioksidantteja on tietysti myös seesaminsiemenissä ja niistä tehdyssä tahinissa (seesaminsiementahnassa).
VastaaPoista