Google Trends -haku "Mediterranean diet", 16.11.2009
Välimeren ruokavaliota koskevan tutkimustiedon lisääntyessä sen suosio maailmalla kasvaa, kuten Google Trends yllä lahjomattomasti kertoo.
Välimeren ruokavalio on tunnetusti sydämelle terveellinen, mutta se toimii hyvin myös painonhallinnassa ja auttaa ehkäisemään diabetesta ja silmänpohjan ikärappeumaa. Lisäksi se vähentää masennuksen riskiä, auttaa kognitiivisen tason säilyttämisessä ja pienentää Alzheimerin taudin riskiä. Eikä siinä kaikki: Välimeren ruokavalio alentaa myös aivohalvauksen riskiä, vähentää kaikista syistä johtuvaa kuolleisuutta ja hieman syöpäkuolleisuuttakin.
Mielenkiintoista Välimeren ruokavaliossa on myös se, että se on hyvin sovellettavissa muihin kulttuureihin. Sitä on voitu noudattaa eri puolilla maailmaa ja aina se on osoittautunut terveelliseksi.
Välimeren ruokavaliota koskevaa tutkimustietoa:
Sofi F et al. Adherence to Mediterranean diet and health status: meta-analysis. BMJ. 2008 Sep 11;337:a1344.
Mitrou PN et al. Mediterranean dietary pattern and prediction of all-cause mortality in a US population: results from the NIH-AARP Diet and Health Study. Arch Intern Med. 2007 Dec 10;167(22):2461-8.
Estruch R et al. Effects of a Mediterranean-style diet on cardiovascular risk factors: a randomized trial. Ann Intern Med. 2006 Jul 4;145(1):1-11.
Knoops KT et al. Mediterranean diet, lifestyle factors, and 10-year mortality in elderly European men and women: the HALE project. JAMA. 2004 Sep 22;292(12):1433-9.
Esposito K et al. Effect of a Mediterranean-style diet on endothelial dysfunction and markers of vascular inflammation in the metabolic syndrome: a randomized trial. JAMA. 2004 Sep 22;292(12):1440-6.
Simopoulos AP. The traditional diet of Greece and cancer. Eur J Cancer Prev. 2004 Jun;13(3):219-30.
Trichopoulou A, Costacou T, Bamia C, et al. Adherence to a Mediterranean diet and Survival in a Greek Population. The New England Journal of Medicine. 2003;348:2599-2608.
Kouris-Blazos A. Are the advantages of the Mediterranean diet transferable to other populations? A cohort study in Melbourne, Australia. Br J Nutr. 1999 Jul;82(1):57-61.
Hei! Blogissasi on paljon erinomaista asiaa. Haluaisin vaan kysäistä, että kun puhut vähän väliä nimenomaan Välimeren ruokavaliosta, miten kommentoisit tätä blogausta: http://sanojalautaselta.blogspot.com/2009/11/trendikas-suomalainen-ruokavalio.html
VastaaPoistaMielenkiintoisia käyriä. Millainenhan "otanta" tässä on käytössä? Tulee mieleen, että välimeren dieettiä luulisi käyttävän suurelta osalta henkilöt joita valo ja lämpökin hellii enempi. Onkohan se otettu huomioon? Tai tietysti varmaan on, mutta se ajatus itsellä heräsi ensin. Kiva postaus jälleen!
VastaaPoistaHei Malitsu,
VastaaPoistaKommentoisin viittaamaasi blogikirjoitusta siten, että se perustui uutiseen, jonka olin itsekin nähnyt. Vertailu ei perustu mihinkään tutkimukseen, vaan erään tutkijan yksityiseen arvioon, jossa hän vertasi rappeutunutta Välimeren ruokavaliota siihen, mitä suomalainen ruokavalio voisi parhaimmillaan olla. Vertailu on siis lähtökohdiltaan hyvin spekulatiivinen ja epäreilu Välimeren ruokavaliota kohtaan.
Tietysti monet suomalaiset haluaisivat mielellään kuulla, meidän ruokavaliommekin olevan terveellisin. Olisihan mukavaa, jos suomalaisilla olisi paitsi nopeimmat formulakuskit, parhaimmat jääkiekkoilijat, niin myös terveellisin ruokavalio. :-D
Kannattaa myös huomata, että ravitsemustieteellisissä tutkimuksissa esiintyvä Välimeren ruokavalio on vakiintunut ravitsemustieteelliseksi konseptiksi. Välimeren ruokavalio ei tarkoita ruokavaliota sellaisena kuin se nykyisin nähdään esimerkiksi Etelä-Euroopan turistikohteissa, vaan sen prototyypiksi tai terveellisimmäksi muodoksi on vakiintunut se kreetalainen ruokavalio, jonka mukaisesti syötiin ennen vuotta 1960. Sen ruokavalion terveellisyys on osoitettu vakuuttavasti.
Eräs suomalaisen ruokavalion terveellisyyttä rajoittava tekijä on se, että täällä ei luontaisesti voi viljellä kaikkia terveellisiä ruokia. Luonnonolot ovat rajoittaneet viljelyoloja läpi historian ja rajoittavat yhä. Sen sijaan Välimeren ilmasto on ollut ja on hyvin ihanteellinen maanviljelykselle siinä mielessä, että se sallii melkeinpä minkä tahansa viljelyn. Otetaanpa esimerkiksi vaikkapa pähkinät, joiden terveellisyydestä sydämelle olen myös kirjoittanut. Niitä emme saa Suomessa ja siksi lähtökohdiltaan ruokavaliossamme on aukko.
Sen sijaan voimme kyllä mielestäni yhdistää hyvin Välimeren ruokavalion suomalaisen kulttuurin terveellisiin - joskin harvoihin - piirteisiin. Esimerkiksi marjat ovat terveellinen valinta, joita soisi käytettävän nykyistä enemmän.
ESC, otanta on Google-hakupalvelun koko liikenne tältä vuodelta koko maailmassa. Google Trends -haku siis kertoo ihmisen kiinnostuksesta eri asioita kohtaan eri puolilla maailmaa. Google Trends -haun voi tehdä kuka tahansa, ja mainittakoon, että useammankin vuoden otanta olisi näyttänyt Välimeren ruokavalion suosion kasvaneen.
VastaaPoistaKiitos vastauksesta! Pitäisi tosiaan ymmärtää ottaa termit terminä, mutta jostain syystä tuo nimenomainen ärsyttää. Ehkä siksi, että itse pyrin elvyttämään suomalaista ruokakulttuuria ja ylpeyttä omista raaka-aineista, vastakohtana einesmössöille ja pullaleiville. Noh, onneksi nämä eivät sulje toisiaan pois, päinvastoin.
VastaaPoistaSuomalaista ruokavaliota voi hyvin kehittää terveellisempään suuntaan, mutta olen itse sillä kannalla, että meidän on hyvä ottaa oppia muualta ja sisällyttää ruokavalioomme elementtejä, jotka tutkimustiedon valossa on terveellisiä. Mainitsemieni pähkinöiden lisäksi ruokavalioon on terveellistä sisällyttää esimerkiksi vihreää teetä, tiettyjä mausteita (kurkumaa, inkivääriä), sitrushedelmiä ja talviaikaan tuontivihanneksia (esimerkiksi parsakaalia ja tomaattia).
VastaaPoistaMiten alkuperäinen muuten suomalainen ruokavalio on? Suomalaiset syövät paljon perunaa, joka on kotoisin Etelä-Amerikasta ja juovat pannukaupalla kahvia, joka tuodaan Etelä-Amerikasta tai Afrikasta. Kenties yleisin mausteemme, maustepippuri, on kotoisin Jamaikalta.
"Perinteiseksi ruoaksi" useimmiten mielletään 1950-luku. Suomessa tuon kauden ruokavalio ei ollut erityisen terveellinen, kuten sairaustilastoistakin näkee. Terveellisimmin on syöty luultavimmin rannikon satamakaupungeissa. Esim. Raumalla tomaatinviljely kaupunkitalojen eteläseinustoilla alkoi jo 1920-luvulla. Ja ulkomainen vaikutus ruokavalioon oli merimiesten mukana huomattavan suuri.
VastaaPoistaYlimalkaan kansainvälistä elintarvikekauppaa on harjoitettu niin kauan kuin Suomea on jääkauden jälkeen asuttu. Jo vanhemmalla roomalaiskaudella kauppa oli yllättävän vilkasta mm. Itä-Preussiin (Unto Salo: Ajan ammoisen oloista)
Ruokavaliossamme on hyvin vähän mitään kotoperäistä. Muutamaa laatikkoruokaa lukuunottamatta lähes kaikki on kopioitu Ruotsista tai Venäjältä.
Toki minuakin harmittaa, että lapset tai nuoret aikuisetkaan eivät enää tunne esim. silakkalaatikkoa. (Jonka Andeilta tulleet perunat voi mainiosti korvata kotimaisemmilla nauriilla tai lantulla.)
Mirka, juuri noin! Aivan liian monen käsitys kunnon suomalaisesta raavaan miehen mätöstä perustuu sodanjälkeisen pulan ja teollistumisen aikaan, jolloin ruuan tärkein ravitsemusmittari oli kalorimäärä. Ja minkä tahansa kasvin tekee jotenkin vähemmän osaksi ruokakulttuuria, että se on levinnyt näille leveyksille vasta jääkauden jälkeen. Mutta juurekset, ruis, palkokasvit, sienet, marjat, yrtit, siemenet ja kasivöljyt eivät kai ole mikään huono perusta ruokavaliolle. Modernia lähiruokaa.
VastaaPoistaVaikka termeistä jankuttaminen onkin vähän typerää, niin pelkäänpä, että tavallinen kaduntallaaja unohtaa juuri nuo pilarit ostoskoristaan, kun lukee naistenlehdestä, miten on trendikästä syödä focacciaa ja fetaa. (Ai miten niin kyyninen?) Välimeren maissa käyneet kun tietävät, että Pohjois-Karjala-projekti olisi tarpeen sielläkin.
Tuo on sikäli ymmärrettävää, että erityisesti raskaat metsätyöt talvisin kuluttivat aivan valtavasti energiaa. Jos muistan hatusta oikein, jopa 8000 kcal päivässä. Samaan aikaan maassa oli elintarvikepula.
VastaaPoistaSuurimmat ongelmat tuon ajan ravitsemuksessa olivat halpatärkkelyksen suuri osuus ja margariinien transrasvat. Tuon ajan margariinit olivat todella haitallisia, kuten mm. tämä linkki osoittaa:
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/9229205
Ainakaan tuon ajat margariinit eivät todellakaan olleet voita terveellisempiä, vaikka muuta uskoteltiin. Maitorasvan yhteyttä sydäntautiin ei ole kyetty osoittamaan. Tämän päivän margariinien terveysvaikutuksista pitkällä tähtäimellä ei tiedä kukaan.
Pohjois-Karjala-projektin ainoat selvästi myönteiset saavutukset olivat kasvisten lisääminen ja miesten tupakoinnin väheneminen, rasvapoliittisesti se oli täysi fiasko. Tai siis korruption menestys.
Tuona aikana alkoi myös leivän laadun romahdus. Perinteinen leipähän leivottiin vastajauhetuista jauhoista taikinajuureen eli raskiin, jolloin hapatusprosessi hajotti viljan haitta-aineet (fytiinit, lektiinit). Sen lisäksi perus arikileipään laitettiin se puolet petäjäistä, joka teki siitä yhä vain terveellisempää. Sotien jälkeen alkoi leipomoteollisuuden nousu. Niinkutsutun suoraleivonnan osuus on kasvamistaan kasvanut, jolloin haitta-aineet jäävät jäljelle.
Perinteinen kaskinauris väistyi ja korvautui ravinneköyhällä, nopeasti sokeristuvalla perunalla. Perinteinen härkäpapu, jossa on samoja yhdisteitä kuin huipputerveellisessä soijapavussa, korvautui nopeasti sokeristuvalla peltoherneellä.
Itse en kykene käyttämään kylmäpuristettua rypsiöljyä, ja korkeasti prosessoituja monityydyttymättömiä pidän epäilyttävinä, margariineista puhumattakaan. Rypsiöljy on mm. yhdistetty etrauhassyöpään. Siksi sieltä Välimereltä kannattaa nimenomaan tuoda se extra vergine oliiviöljy, ja ne tomaattituotteet.
Marjat, sienet, kala ja riista ovat Suomen parasta antia, mutta niiden käyttö on kovin vähäistä. On arvioitu, että pronssikauden suomalainen söi päivässä jopa kilon kalaa, josta pelkästään D-vitamiinia kertyy noin 200µg, terveellisistä omgearasvoista puhumattakaan. Rannikolla pääasiallista ravintoa oli hylje, erityisesti sen rasva, traani.
Voi on osoittautunut harmittomaksi, mutta sen osuus ruokavaliossa ei ole perinteisesti ollut korkea. Se oli veronmaksun väline ja kauppatavaraa, lisäksi talvikuukausina lehmät olivat ummessa eli eivät tuottaneet maitoa lainkaan. Riistakin oli vähärasvaista, joten pääasiallisin rasvanlähde oli kala tai hylje.
Luonnonkasvien ravinto- ja lääkekäyttö unohdettiin parissa sukupolvessa.
Hei,
VastaaPoista"Paleodieetin" johtava tutkija Loren Cordain ja Lyon-interventiotutkimuksen pääkirjoittaja Michel de Lorgeril kollegoineen julkaisivat pari kuukautta sitten jossa muistuttavat Lyonin alentaneen _linolihapon_ kokonaissaantia rajusti ja että se voisi selittää 70% laskun kokonaiskuolleisuudessa (sivu 7), eli samaa mistä terveysblogaajat ovat kirjoittaneet jo kauan:
http://thepaleodiet.com/articles/Dietary%20Fat%20Quality%20%20CHD%20August%202009.pdf
Itselläni meinasi lentää vihreät teet näytölle kun luin tuon. Kommentteja ?
Välimeren dieetin kannalta ikävää asiassa on se, että vain joillain Välimeren alueen kansoilla (Kreeta?) linolihapon saanti on Lyonissa saavutetun alapuolella JA se näkyy myös sydänkuolleisuudessa.
VastaaPoistaOlisiko Lyon siis onnistunut paremmin alentamalla linolihappoa vielä enemmän, niin alas kuin mahdollista ?
En ole linolihapon suurimpia faneja - esimerkiksi Israelissa äärimmäisen suuri linolihapon saanti assosioituu merkittävään sydänkuolleisuuteen. Toisaalta mitä enemmän linolia ravinnossa, sitä enemmän ilmenee psykiatrisia terveysongelmia niin rotilla kuin ihmisillä.
Absoluuttinen alfalinoleenihapon (ALA) saanti on se "virallinen" Lyonin selittäjä tyydyttyneiden rasvojen vähentämisen ohella, mutta taitaa asiassa olla muutakin ?
Käytännön kannalta tämä tarkoittaisi rypsiöljy < oliiviöljy - matsissa tärkeää erävoittoa jälkimmäiselle.
Mirka sanoi...
VastaaPoista"- - talvikuukausina lehmät olivat ummessa eli eivät tuottaneet maitoa lainkaan. Riistakin oli vähärasvaista, joten pääasiallisin rasvanlähde oli kala tai hylje."
Jep, vähärasvainen riistanliha ei oikein toimi ravinnonlähteenä talvisin eikä hylkeitä joka järvessä lyllertänyt. Toisaalta kun ajassa mennään tarpeeksi taaksepäin, riistaeläinten koko ja määrä on ollut moninkertaista nykyiseen verrattuna.
Mitä isompi eläin, sitä enemmän rasvaa se suhteessa sisältää. Se on todennäköisesti vakava ongelma näissä ekstrapoloinneissa metsästäjä-keräilijöiden ravinnon koostumuksesta suhteessa "kivikauden ruokavalioon".
Tutkitaan pikku peuroja teoriakynä sauhuten kun pitäisi tutkia mammutteja - noin kuvaannollisesti.
(kyllä, tiedän että mammuttiarot sijaitsivat huomattavan etelässä ;-) )
Lyonin sydäntutkimushan on sydänpotilailla tehty tutkimus, jossa sovellettua Välimeren ruokavaliota noudattaneilla sydäntauti- ja kokonaiskuolleisuus oli lähes 70 prosenttia alempaa kuin vertailuryhmällä, joka sekin noudatti suhteellisen järkevää, tuolloin sydänpotilaille suositeltua ruokavaliota.
VastaaPoistaVäitteitä siitä, että omega-6-rasvojen saannin väheneminen olisi selittänyt merkittävästi Lyonin sydäntutkimuksen tuloksia, vähähiilihydraattisten ruokavalioiden kannattajat ovat esittäneet jo aiemmin, joten ne ovat minulle tuttuja. Yritykset etsiä vaihtoehtoisia selityksiä johtuvat tietysti siitä, että vähähiilihydraattisen ruokavalio kannattajien on vaikea hyväksyä sitä, että voin korvaaminen rypsiöljyllä, oliiviöljyllä ja rypsiöljypohjaisella margariinilla on niinkin terveellistä kuin mitä Lyonin sydäntutkimus osoittaa. ;-)
Hieman ihmettelen vähähiilihydraattisten ruokavalioiden kannattajien kritiikkiä. Mielestäni kritiikin kärkeä ei pitäisi suunnata toimineisiin ja toimiviin ratkaisuihin, vaan siihen, mikä ruokavalioissa on epäterveellistä. Jos tutkimuksessa päästään 70 prosentin vähennykseen, sen pitäisi pikemminkin kiinnostusta hyvänä esimerkkinä kuin asiana, johon kohdistetaan kritiikin kärki. Näin hyvään tulokseen ei päästä vain yhtä osatekijää muuttamalla, vaan ruokavalion kokonaisuuden ja monien osatekijöiden tulee olla kunnossa.
Ravitsemustieteijät katsovat Lyonin sydäntutkimuksen tulosten yleensä osoittavan keskeisesti sitä, että rypsiöljyn sisältämän alfalinoleenihapon (omega-3) runsaampi saanti on hyvin terveellistä sydämelle. Lisäksi runsaampaa vihannesten ja hedelmien syöntiä pidetään tietysti hyvänä.
Itse olen myös näiden tulkintojen kannalla ja samalla myös sillä kannalla kuin arvostettu Harvardin ravitsemustutkija Walter C. Willett, joka kirjassaan Eat, Drink, and Be Healthy katsoo että linolihapon vähentäminen (omega-6) tulisi yleisesti päinvastoin lisäämään sydänkuolleisuutta:
"There's no doubt that many Americans could benefit from getting more omega-3 fatty acids. But there is also strong evidence that omega-6 fatty acids, which make up the majority of the polyunsaturated fats in our diet, help shape healthy cholesterol levels and reduce heart disease. In the Nurses' Health Study, the ratio of omega-3 to omega-6 wasn't linked with risk of heart disease because both of these were beneficial."(s. 87)
Myös esimerkiksi tämä suomalaistutkimus osoittaa, että linolihapon (omega-6) runsaampi saanti on yhteydessä alempaan sydänkuolleisuuteen. Samaa osoittaa viimevuotinen Warensjön ym. tutkimus, jossa linolihapon (omega-6) runsaampi saanti yhdistyi alempaan sydäntautikuolleisuuteen ja tyydyttyneet rasvat korkeampaan.
Neo, mistä israelilaistutkimuksesta mahdat puhua? Minun tuntemassani erittäin korkea kuutossaanti yhdistyi hivenen alempaan sydäntautiin, ei suinkaan korkeampaan. Olen yrittänyt etsiskellä näyttöä kuutosen haitoista, mutta kovin köyhältä on näyttänyt. Kuutosen saanti ei ole korreloinut sydäntautiin sitä kasvattavasti, joissakin tutkimuksissa se on yhdistynyt päinvastoin vähempään. Sen sijaan AA on yhdistynyt, mutta se on eri asia.
VastaaPoistaKuutosen haitallisuutta on kovasti rummutettu joissakin blogeissa, esim. tämä Stephan, jota kuitenkin pidän erittäin epäluotettavana lähteenä. (Sitä paitsi hän EI ole karppi.) Näiden tahojen selitys on, että haitallisuus ei näy, koska taso on lähtökohtaisesti haitallisen korkea. Näin voi tietysti väittää, mutta minusta argumentti on halpa. Esim. transrasvan haitallisuus näkyy lineaarisesti annoksen kasvaessa.
Mammuttien rasvahappojakaumaa en ole nähnyt. Rasvavertailuja ylimalkaan haittaa erittäin huono tutkimuksen dokumentointi ja tulosten kovin rohkea tulkinta. Millään muulla alalla moinen ei menisi läpi!
Eläinrasva ei ole sitä mitä se oli ennen, koska luontaisesta ravinnosta on siirrytty viljarehuun. Tämä on lisännyt sekä AA:n että palmitiinin pitoisuutta EPA:n ja DHA:n kustannuksella. Viittaamasi artikkeli kertoo, että tyydyttynyttä rasvaa on kaksin- tai jopa nelinkertaisesti enemmän jenkkiläisessä tehokasvatetussa naudassa verrattuna ruohoa syöneeseen. Voisi siis sanoa, että eläinrasvat on pilattu. Kuitenkaan tyydyttyneen vähentämistä ei nähdä tärkeimpänä keinona sydäntaudin vähentämiseksi.
Monityydyttymättömien ongelma taas on herkkä hapettuminen. Rasvatyyppejä tutkittaessa harvoin mainitaan sen lähde. Teollinen margariini tai avokado eivät välttämättä vaikuta elimistöön samoin. Eräässä tutkimuksessa jopa teollinen ja ekstra vergine oliiviöljy vaikuttivat aivan eri tavoin. Voidaan siis epäillä, että varsinkin Välimeren maiden ulkopuolella myös kasvirasvat on suurimmaksi osaksi pilattu.
Viittaamasi artikkeli pohtii kuutoskorttia yhtenä mahdollisuutena, mutta ei suinkaan väitä, että yhteys LA:n ja sydäntaudin välillä olisi osoitettu. Se tyytyy toteamaan, että korkea LA ei ole TARPEELLINEN sydäntaudin torjuntaan ja EPA:n ja DHA:n hyödyllisyydestä on paljon selvempi näyttö.
Itse luotan eniten kylmäpuristettuun, extra vergine oliiviöljyyn, päivittäisiin pähkinöihin, manteleihin ja kalaöljyyn sekä kohtuullisena pysyvään voin käyttöön.
Mirka sanoi:
VastaaPoista"Näiden tahojen selitys on, että haitallisuus ei näy, koska taso on lähtökohtaisesti haitallisen korkea."
Muistan kyllä käymänne väittelyn Lyonin analysoinnin yhteydessä. Stephanin argumenttihan oli, että linolihapon saanti lisää AA:n eli arakidonihapon pitoisuutta kudoksissa. AA taas korreloi selvästi sydänkuolleisuuden kanssa.
Vihreät teet meinasivat lentää näytölle, kun näin Lyonin tutkimuksen kirjoittajan _itse_ ihmetelleen linolihapon saannin rajoittamisen vaikutusta aivan tuoreessa artikkelissaan. Olisiko usko pelkkään alfalinoleenihappoon siis hiipumassa ?
Kyseisen artikkelin sivulla 4 todetaan, kuinka ODHS:n (Oslo Diet-Heart Study) pohjalta tehdyt LA:n korkeat saantisuositukset eivät ottaneet huomioon 7-kertaista kuolleisuutta suurella linolihapon saannilla vielä pari vuosikymmentä ennen kyseistä tutkimusta. Tulos liitettiin osittain hydrogenoituihin rasvavalmisteisiin.
Linolihappo voi aivan hyvin kääntää kuolinkäyrää taas alaspäin tietyn rajan ylittyessä. Kyse on siitä, voidaanko vastaava positiivinen efekti sydänkuolleisuuteen saavuttaa *myös* laskemalla LA:n saantia. Monilla alkuperäiskansoilla (mm. Kitavan) LA:n saanti on pari prosenttia kokonaiskaloreista, mutta merkkejä sydänkohtauksista alkoi näkyä vasta kun asukkaat alkoivat muuttaa Uuteen-Seelantiin.
Tietenkin pitkäaikainen altistuminen LA-pitoiselle dieetille on liitetty diabetesriskiin, syöpiin ja ateroskleroosiin mm. tässä katsauksessa:
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/8960090
Alkuperäiskansojen luontainen LA:n saanti kokonaiskaloreista on kyllä hyvä kysymys, mutta sen saanti (siemenet, pähkinät) lienee yleensä ollut kovin kausittaista ja paikallista. Eläinravinnon väheksyminen kivikaudella on vähän vaikeaa, kun niistä on saatu nykyisinkin kaloreista noin 70% - kohtalaisella vaihtelulla. Mammuttiarojen aikaan saaliseläimiä oli moninkertaisesti nykyiseen verrattuna - massasukupuutot kertovat eläinten kohtalosta karua kieltään.
Israelin ongelmana on ollut olematon omega-3-rasvahappojen saanti. Esimerkillä ei voida todistaa omega-6-rasvojen haitallisuutta. Olen aiemminkin useasti todennut, että kun omega-3-rasvoja (alfalinoleenihappoa, EPA:a ja DHA:ta) saadaan riittävästi, omega-6 ei yleensä ole ongelma.
VastaaPoista(Poikkeuksen muodostavat tulehduksista kärsivät, jotka voivat kokeilla, parantaako jonkin aikaa noudatettu linolihapon rajoittaminen tilaa.)