26. huhtikuuta 2008

Luteiini ja zeaksantiini suojaavat silmiä



Luteiini ja zeaksantiini ovat tiettyjen vihannesten ja hedelmien sisältämiä karotenoideja. Pari kuukautta sitten Ophthalmology-tiedelehdessä julkaistussa tutkimuksessa havaittiin, että runsas näiden karotenoidien saanti yhdistyi peräti 65 prosenttia alempaan silmänpohjan ikärappeuman (makulan degeneraatio) riskiin. Suojaavaa vaikutusta oli myös sinkillä, jonka runsaampi saanti yhdistyi 45 prosenttia alempaan riskiin.

Viime kuussa American Journal of Clinical Nutrition -lehdessä julkaistiin toinen tutkimus, joka myös osoitti zeaksantiinin hyötyjä silmänpohjan ikärappeuman ehkäisemisessä. Luteiinin ja zeaksantiinin runsaamman saannin on lisäksi muissa tutkimuksissa osoitettu yhdistyvän alempaan kaihiriskiin.

Verkkokalvon ikärappeumaa on noin 10 prosentilla 66–74-vuotiaista. 75–85-vuotiaista siitä kärsii jo lähes joka kolmas. Iän lisäksi muita voimakkaita riskitekijöitä ovat tupakointi ja perinnöllinen taipumus.

Hyviä luteiinin lähteitä ovat lehtikaali, pinaatti ja parsakaali sekä kananmunat. Kananmunissa luteiinia ei ole kovin paljon, mutta se on niissä hyvin imeytyvässä muodossa. Lehtikaali ja pinaatti ovat myös zeaksantiinin erinomaisia lähteitä. Muita sen hyviä lähteitä ovat maissi, oranssi paprika, persimonit, mandariinit ja roomansalaatti (sidesalaatti).

Lehtikaalin tai pinaatin syöminen on kätevä tapa saada sekä luteiinia että zeaksantiinia. Itse syön säännöllisesti myös oranssia paprikaa, jolla on mukava koristaa salaatteja. Punaisessakin paprikassa on zeaksantiinia, mutta ei yhtä paljon kuin oranssissa.

Lisätietoa:

Lutein and zeaxanthin. Monograph. Altern Med Rev. 2005 Jun;10(2):128-35.

19. huhtikuuta 2008

Elämä riskinä, elämä lahjana

"Elämä on sukupuoliteitse tarttuva sairaus, johon kuollaan 100 prosentin todennäköisyydellä."

Sanat ovat brittiläisen psykiatrin R.D. Laingin, joka varmaankin halusi ironisoida aikansa puritaanisia asenteita.

Meidän aikamme puritaanisuutta on elämän riskien liioittelu. Skandinaviassa, Suomi mukaan lukien, turvallisuuden tavoittelu on ylikorostunutta. Tänä päivänä se näkyy esimerkiksi siinä, että "Suomi halutaan nostaa Euroopan turvallisimmaksi maaksi vuoteeen 2015 mennessä", kuten sisäasiainministeriö nyt ehdottaa. Kevään tullessa viranomaiset ovat myös aloittaneet varoittelut auringon UV-säteilystä. Vähän aikaa sitten Evira varoitteli vihannesten nitraateista. Ja nyt on turvavyöpakko jo linja-autoissakin.

Kuinka pitkälle tämä turvallisuushakuisuus on tarkoitus viedä? Onko viranomaisten tavoitteena, että päädymme elämään steriileihin laboratorioihin, kiinnitettyinä valjaisiin jottemme kaadu ja syömään säteilytettyä ruokaa ettemme altistuisi ruoan mikrobeille?

Elämän riskejä korostavan lähestymistavan taustalla on se perustavanlaatuinen virheolettamus, että elämä on ennen kaikkea vaarallista ja luonto uhka. Itse näen asian päinvastoin. Ilman elämää ja luontoa emme olisi täällä. Olemme syntyneet elämän ja luonnon jatkaessa itseään (monien näkemyksen mukaan Hengen avustuksella) ja nämä myös pitävät jatkuvasti elämäämme yllä.


Miramarin luostarin puutarhaa, Mallorca. Kuva JH

Koko biosfäärimme on riippuvainen auringonvalon mahdollistaman yhteyttämisen synnyttämästä elämästä. Sen sijaan, että pelkäämme luontoa ja sen mahdollisia uhkia, voisimme olla kiitollisia luonnolle siitä, että se pitää elämäämme yllä niin nerokkaasti ja sallii meidän kokea elämää niin rikkaasti, kaikkine väreineen, tunteineen ja muine olioineen. Intialainen Nobel-kirjailija Rabindranath Tagore on ilmaissut asian näin:

"Intiassa teroitetaan ihmisten mieliin sen tosiasian kirkasta tajuamista, että he ovat mitä kiinteimmässä suhteessa heitä ympäröiviin olioihin ruumiiltaan ja sielultaan ja että heidän tulee tervehtiä aamuaurinkoa, virtaavaa vettä ja hedelmääkantavaa maata sen elävän totuuden ilmennyksinä, jonka povella he itse lepäävät."

Tietysti ennemmin tai myöhemmin tulee aika, jolloin se sama elämä, josta olemme syntyneet, myös tuhoaa meidät. Ennen pitkää kehomme ohjelmoidusti rapistuu telomeerien lyhentyessä, DNA:n tuhoutuessa ja verisuonten tukkeutuessa. Elämä vetäytyy joko hitaammin tai nopeammin siitä muodosta jonka se on saanut. Sekin kuuluu asiaan.

Maslow'n tarvehierarkiassa turvallisuus kuuluu toiseksi alimmalle tasolle. Riittävän turvallisuusasteen saavuttamisen jälkeen olisi luonnollista pyrkiä siirtymään eteenpäin, tavoittelemaan seuraavia, hienovaraisempia tarpeita. Näitä ovat esimerkiksi ystävyys, rakkaus ja luovuus sekä tarve kehittyä ihmisenä.

Suomalainen yhteiskunta on jäänyt jumiin tiettyjen alatason tavoitteiden tavoittelemiseen. Kun ei kyetä hahmottamaan ylevämpiä tavoitteita, elämästä yritetään tehdä hieman parempaa jatkamalla kontrollointia ja sääntelyä yhä edelleen. Pyritään siihen, että materiaalisella tasolla kaikki olisi mahdollisimman täydellistä. Itse en usko ollenkaan tällaisen lähestymistavan toimivuuteen.

En ole kaikkea sääntelyä vastaan. On mielekästä, että henkilöautoissa käytetään turvavöitä. Kannatan myös hyvää sosiaaliturvaa heikommin toimeentulevien aseman helpottamiseksi. Elämän riskien ja turvallisuudentarpeen liioittelu saattaa kuitenkin johtaa päinvastaiseen lopputulokseen kuin olemme toivoneetkaan.

Toivoisin, että Suomi ja me kaikki voisimme olla onnellisempia vuonna 2015 (eikä meidän tarvitse odottaa sen seitsemää vuotta vaan voimme olla sitä jo nyt). Uskoisin, että saavutamme tavoitteen parhaiten, jos suuntaamme aikaisempaa enemmän huomiota tarvehierarkian ylemmille tasoille: ystävyyteen, luovuuteen ja pyrkimykseen toimia sopusoinnussa omien korkeampien päämääriemme kanssa — mitä ne sitten itse kullekin ovat.

16. huhtikuuta 2008

Syötkö pähkinöitä?

Välimeren ruokavalio on tunnetusti sydämelle terveellinen. Yksi sen suurimmista eroista suomalaiseen ruokavalioon on, että pähkinät ovat aina olleet sen olennainen osa. Siinä missä joku onnekas suomalainen on voinut löytää mantelin jouluisesta riisipuurostaan, niin Espanjassa manteleista tehty mantelimaito, leche de almendras, on suosittu ja perinteikäs juoma.


Näin tehdään mantelimaitoa.

Kreikassa pähkinöitä käytetään Espanjaakin enemmän. Kun Suomessa pähkinöitä syödään FAOn tilastojen mukaan keskimäärin vain noin 1,5 grammaa päivässä, Kreikassa niitä syödään 12 grammaa. Jälkimmäinenkään määrä ei ehkä kuulosta paljolta, mutta se on kuitenkin kahdeksan (8) kertaa enemmän kuin Suomessa.

Miksi sitten pähkinöitä pitäisi syödä? Ennen kaikkea siksi, että ne alentavat huikeasti sydäntautiriskiä. Pähkinöiden syöminen useimpina päivinä viikossa yhdistyy 30–50 prosenttia alempaan sydäninfarktien ja sydänkuolemien riskiin, kuten katsauksessa Nuts and coronary heart disease: an epidemiological perspective hyvin kuvataan. Lisäksi ne monipuolistavat ruokavaliota. Niistä saa paljon sellaisia ravintoaineita, joiden saanti voi muuten jäädä liian vähäiseksi. Paitsi terveellisiä rasvahappoja, pähkinät sisältävät esimerkiksi runsaasti eri E-vitamiinin muotoja ja arginiinia — aminohappoa, joka lisää typpioksidin tuotantoa verisuonissa ja auttaa niitä siten rentoutumaan.

Suomalaisessa ravitsemuksessa pähkinät on monella tapaa täysin laiminlyöty ruoka-aineryhmä. Kuvaavaa on, että suomalaisten ravitsemustilaa kartoittanut ja siihen myös kantaa ottava Finravinto 2002 -tutkimus ei edes mainitse pähkinöitä. Virallisissa suomalaisissa ravitsemussuosituksissa pähkinät puolestaan kuitataan muutamalla melko ohimenevällä maininnalla.

Jotta terveyshyödyt voisi saada osakseen, pähkinöitä ei tarvitse syödä kerralla paljon — pieni kourallinenkin päivässä riittää. Olennaisempaa olisi, että niitä syötäisiin usein, mieluummin useimpina päivinä viikossa.

Yksi hyvä lisäsyy pähkinöiden runsaampaan käyttöön on yksinkertaisesti se, että ne tuovat kulinaarisesti nautittavan lisän ruoanlaittoon. Pähkinät tuovat ruokiin vaihtelua ja ovat herkullisia. Käyttömahdollisuuksia on uskomattoman paljon, rajana on oikeastaan vain mielikuvitus. (Voisinkin heittää ruokabloggaajille haasteen sellaisen aterian kehittämiseksi, jossa yhtenä ainesosana olisi käytetty pähkinöitä. Pullia ja jälkiruokia ei nyt hyväksytä, sillä niissä manteleita ja pähkinöitä on jo totuttu Suomessakin käyttämään.)

Suositeltavia ja sydämellekin terveellisiä pähkinöitä ovat esimerkiksi mantelit, saksanpähkinät, pekaanit, makadamiat ja pistaasit, mutta muitakin pähkinöitä voi käyttää. Pähkinöiden sulamista voi tarvittaessa helpottaa liottamalla niitä yön yli.

10. huhtikuuta 2008

Ehkei sittenkään kannata mennä munalla töihin

Keski-ikäiset ja sitä vanhemmat muistavat hyvin 1970-luvun mainoskampanjat (vai oliko se 1960-luvun loppua?), joissa kehotettiin menemään munalla töihin. Sen jälkeen suhtautuminen kananmuniin on muuttunut pariinkin otteeseen matkan varrella.

Nyt MediUutiset kirjoittaa, että "kananmuna päivässä voi olla liikaa" viitaten uuteen American Journal of Clinical Nutrition -lehdessä julkaistuun tutkimukseen. Olen aiemmin Ravintoa sydämelle -kirjassani ja tässä blogissa esittänyt samansuuntaisia näkemyksiä.

Bloggaamisessa voi olla tarkoitus



Olen yllättäen saanut yllä olevan tunnustusplakaatin Tanssitytöltä. Kiitän ilahduttavasta huomionosoituksesta!

Minä puolestani lähetän tunnustuksen näille seuraamilleni blogeille:

Iineksen kuvat (valokuvia joissa on esteettistä näkemystä)
MonkeyFood (Blogistanian ylivoimaisesti hauskin ja vahvin ruokakirjoittajatar — vetää enemmän leukoja kuin isäsi!)
Gnothi Seauton (viisas maratoonari)
Sivullisen askeleita (kauniisti pienistä olennaisista asioista)
Sanat (mielenkiintoisesti kulttuurista)

Tunnustus olisi mennyt ilman muuta myös Hiljaiselle tienoolle, mutta Poikkeavan tavallista elämää ehti ensin. Sivuni alalaidassa on linkkejä moniin muihinkin hyviin blogeihin.

Ohjeet:
1. Sinun tulee jakaa tämä tunnustus viidelle sellaiselle blogille, jotka eivät ole saaneet tätä tunnustusta aiemmin.
2. Jokaisella blogilla tulee olla tarkoitus!
3. Tunnustuksen saaneiden blogien tulisi linkittää takaisin tälle sivulle.
4. Tunnustuksen logon tulisi näkyä blogissa ja logosta on linkki takaisin tähän blogiin.
Tämän tunnustuksen alkuperäiset ohjeet löytyvät
täältä.

5. huhtikuuta 2008

D-vitamiinitutkijat luennoivat vakuuttavasti


Meksikolainen aurinkojumala

Linkitän tänne blogiini D-vitamiinitutkija, professori Michael Holickin luennon The vitamin D pandemic and its health consequences (D-vitamiinipandemia ja sen terveydelliset seuraukset). Pitkässä luennossaan, jonka hän on pitänyt eräässä eurooppalaisessa symposiumissa viime vuonna, hän kertoo vakuuttavasti D-vitamiinin alhaisten tasojen yhteyksistä eri sairauksiin, muun muassa osteoporoosiin, infektioihin, MS-tautiin, reumaan, korkeaan verenpaineeseen ja moniin syöpiin. Luento on englanninkielinen, mutta sen ymmärrettävyyttä helpottavat lukuisat selkeät diat. Luennon katsominen vie aikaa, mutta on mielestäni vaivan arvoista.

Mielenkiintoinen on myös Holickin haastattelu kanadalaisen Shaw TV:n ohjelmassa Studio 4. Siinäkin hän puhuu D-vitamiinin liian vähäisen saannin yhteydestä moniin sairauksiin. Hän viittaa esimerkiksi suomalaistutkimukseen, jossa lasten runsas D-vitamiinin saanti 1960-luvulla vähensi 80 prosentilla myöhempää riskiä sairastua ykköstyypin diabetekseen.

Vähintään yhtä kiinnostavasti ja vakuuttavasti D-vitamiinin hyödyistä puhuu D-vitamiinitutkija, professori Reinhold Vieth luennossaan Prospects for Vitamin D Nutrition (klikkaa luennon kuvan päältä). Tämä luento on noin tunnin pituinen, jos muistan oikein.

Professori Holick on muuten kirjoittanut pätevän suurelle yleisölle tarkoitetun pokkarin The UV advantage, jossa hän kertoo D-vitamiinin hyödyistä ja antaa ohjeita järkevään auringonottoon eri ihotyypeille, eri puolille maailmaa ja eri vuodenaikoina. Mielenkiintoista Holickissa on myös hänen taustansa — hän on entinen dermatologian professori.

Hän suosittelee kohtuullista auringonottoa hyvänä ja edullisena D-vitamiinin lähteenä. Sopivana auringonottoaikana keskikesällä Helsingin leveysasteilla (60°N) keskimääräiselle ihotyypille hän pitää 15–20 minuuttia kolme kertaa viikossa ilman aurinkovoidetta. Tarvittava aika on kuitenkin ihotyypistä riippuvainen: hyvin vaaleaihoisille ja helposti palaville riittää 5–10 minuutin auringonotto, kun taas mustaihoiset tarvitsevat 30–40 minuuttia muodostaakseen riittävästi D-vitamiinia ihossa. Näiden suositeltujen auringonottoaikojen jälkeen Holick neuvoo suojaamaan ihon vaatetuksella tai aurinkovoiteella.


1. huhtikuuta 2008

Hämmästyttävä uusi mielialalääke — Fukitol



Markkinoille on tullut uusi hämmästyttävä mielialalääke Fukitol, joka auttaa aikaisempaa paljon laajempaan kirjoon mielialaongelmia. Kysy lisää lääkäriltäsi!

Sitä ennen katso kuitenkin alla oleva lääkkeestä kertova video.

28. maaliskuuta 2008

Erilaisia näkemyksiä ruoan kalleudesta

Onko terveellinen ruoka kallista? Toimittaja Tiia Lappalainen halusi ottaa siitä selvää. Hän haastatteli Mikä pitää miehen tiellä -juttuaan varten ravitsemustieteen dosentti Ursula Schwab'ia, KTL:n tutkija Jaana Lindströmiä, KTL:n erikoistutkija Ritva Prättälää sekä minua.

Haastateltujen välillä on ainakin painotuksissa selviä eroja. Dosentti Schwab ei varsinaisesti ota jutussa kantaa tavallisen terveellisen ruoan kalleuteen, mutta hän ei pidä kalliita terveysvaikutteisia elintarvikkeita välttämättöminä ellei ole terveydellisiä ongelmia. Hän ei myöskään liputa varauksetta luomuruoan puolesta. Tutkija Lindströmin mukaan terveellisen ruoan kalleus on osittain illuusio, joka johtuu yksittäisiin hintalappuihin tuijottamisesta.

Erikoistutkija Prättälä puolestaan katsoo, että ruoan hinta vaikuttaa eri tuloluokkien välisiin ruokailutottumuksiin: "Suurin ero on kasvisten syönnissä." Prättälä kannattaakin kasvisten arvonlisäveron alentamista, jotta terveelliseen ruokavalioon voitaisiin kannustaa. Minä olen jutussa pitkälti Prättälän kanssa samoilla linjoilla. Pidän terveellistä ruokaa kalliina ja halpuutta myyttinä, joka on seurausta täysjyväviljan liiallisesti painottamisesta. Jos köyhä yrittää syödä terveellisesti, hänellä on kyllä varaa siihen täysjyväviljaan, mutta ei esimerkiksi vihreisiin lehtivihanneksiin.

Lue koko juttu SAK:n julkaisemasta, 18–30-vuotiaalle jäsenistölle jaetusta Arvo-lehdestä (sivut 32–35).

26. maaliskuuta 2008

Tutkimus: masennuslääkkeistä selvää hyötyä vain vakavimmin masentuneille

Masennuslääkkeistä on selvästi plaseboa enemmän hyötyä vain niille potilaille, jotka ovat lääkitystä aloitettaessa kaikkein vakavimmin masentuneita. Näin kertoo viime kuussa julkaistu meta-analyysi (tutkimusten tutkimus). Ottaen huomioon vielä masennuslääkkeiden mahdolliset haittavaikutukset sekä sen, että niiden käytön lopettaminen on monille vaikeaa, tulisikin panostaa enemmän vaihtoehtoisiin hoitotapoihin, kuten terapioihin, liikuntaan, mäkikuismaan ja kalaöljyihin (E-EPA 1 g/ päivä).

Lähteet:

Kirsch I et al. Initial severity and antidepressant benefits: a meta-analysis of data submitted to the Food and Drug Administration. PLoS Med. 2008 Feb;5(2):e45.

Science News Online.

22. maaliskuuta 2008

Iloista pääsiäistä kaikille!

17. maaliskuuta 2008

Kissat ovat hyväksi sydämelle


Goalainen kissa. Kuva JH.

Yhdysvaltain Aivohalvausliiton kansainvälisessä konferenssissa julkistettiin söpö tutkimustulos: kissan omistaminen vähentää sydäninfarktiriskiä. Ihmisillä, joilla ei ollut kissaa, oli tutkimuksen mukaan 40 prosenttia korkeampi riski kuolla sydäninfarktiin kuin kissaa lemmikkinä pitävillä.

Tutkimuksen tulokset perustuivat runsaan 4400 ihmisen aineistoon, ja tulokset oli vakioitu useiden sekoittavien tekijöiden, kuten iän, sukupuolen, rodun, systolisen verenpaineen, tupakoinnin, diabeteksen, seerumin kolesterolin ja kehon painoindeksin osalta. Siten ainakaan nämä tekijät eivät voi olennaisesti selittää kissanomistajien pienempää sydäninfarktiriskiä. Muiden lemmikkien omistamisen ei havaittu alentavan vastaavalla tavalla riskiä.

Itse uskon, että kissalla on rauhoittava, stressiä lievittävä ja hellyyttä herättävä vaikutus. Kissanomistajat saattavat myös persoonallisuuksina poiketa esimerkiksi koiranomistajista, sillä kissoihin ei komentaminen oikein tepsi. Siksi autoritaariset persoonallisuustyypit eivät useinkaan pidä kissoista.

Tutkimusta johtanut lääketieteen tohtori Adnan Qureshi totesi hauskasti, että mikäli tulokset vielä vahvistetaan muissa tutkimuksissa, kissan pitämistä lemmikkinä voidaan pitää kustannustehokkaana keinona vähentää korkean riskin potilaiden sydänkohtausten ja mahdollisesti myös aivohalvausten riskiä.

Tutkimus on lisä niiden lukuisten tutkimusten joukkoon, jotka osoittavat terveyden olevan hyvinkin kokonaisvaltainen asia. Siihen vaikuttavat myös sosiaaliset, psyykkiset ja henkisetkin tekijät. Näiden tekijöiden tunnustaminen osatekijöiksi ei suinkaan merkitse perinteisten kovien ja helposti mitattavien riskitekijöiden kieltämistä.

Qureshi A et al. Cats as domestic pets reduce the risk of cardiovascular diseases: Results from the Second National Health and Nutrition Examination Study Mortality Follow-up Study. ASA Meeting 2008.

10. maaliskuuta 2008

Suomalaiset tietävät heikosti verenpaineen vaaroista

Suomalaisista yli miljoonalla on verenpaine koholla. Nyt lääketehdas AstraZeneca on teettänyt kyselytutkimuksen, jonka mukaan vain joka seitsemäs suomalainen tietää, että kohonnut verenpaine voi hoitamattomana johtaa aivohalvaukseen. Se taas voi aiheuttaa jopa pysyvän invaliditeetin.

"Alentamalla yläpainetta 10 mmHg ja alapainetta 5 mmHg lääkkein vähennetään aivohalvausriskiä 30–40 prosenttia", kerrotaan lääketehtaan sivuilla. Uutisen yhteydessä jätetään kuitenkin kertomatta, että verenpainetta on monin tavoin terveellisempää ja turvallisempaa alentaa ruokavaliolla kuin lääkkeillä.


Verenpaineen ruokavaliohoidolla on monia etuja

Lääkehoitoon verrattuna verenpaineen ruokavaliohoidolla on monia etuja: verenpaineen alenemisen lisäksi myös paino putoaa, huono LDL-kolesteroli laskee, hyvä HDL-kolesteroli kohoaa, tärkeä kokonaiskolesterolin ja HDL:n suhde paranee ja triglyseridit laskevat (lähde: Aro A et al. Kliininen ravitsemus. Duodecim 1993). Hoidettaessa verenpainetta ruokavaliolla saadaan näin samalla kätevästi parannuksia aikaan myös muissa sydäntaudin riskitekijöissä. Lisäksi vältytään lääkkeiden haittavaikutuksilta. Kaikista näistä syistä ruokavalion (ja muiden elämäntapakeinojen) tulisi yleensä olla kohonneen verenpaineen ensisijainen hoitokeino, ei lääkkeiden. Ruokavalion lisäksi muita elämäntapakeinoja verenpaineen alentamiseksi ovat painon pudottaminen, liikunta ja tupakoinnin lopettaminen. On myös hyvä opetella rentoutumaan säännöllisesti, sillä stressikin kohottaa verenpainetta.


DASH on täsmäruokavalio verenpaineen alentamiseen

Aina verenpainetta ei alenna riittävästi mikä tahansa terveellinen ruokavalio, vaan tarvitaan erityisesti verenpaineen alentamiseen räätälöityä ruokavaliota. Neljän amerikkalaisen yliopiston lääketieteellisten tiedekuntien yhteistyönä kehitetty DASH-ruokavalio on sellainen. Sen keskeisiä osatekijöitä ovat vihannesten ja hedelmien runsas määrä sekä rasvattomat maitotuotteet. Tällä ruokavaliolla pystytään keskimäärin alentamaan verenpainetta saman verran kuin yhtä verenpainelääkettä käyttäen. Kun DASH-ruokavalioon yhdistetään vielä suolan vähentäminen ja endoteelin (verisuonten sisäpinnan) toiminnan parantaminen, niin verenpaineen alentamisessa voidaan päästä vieläkin parempiin tuloksiin. Lisäksi voi vielä ottaa tueksi joitakin täsmäruoka-aineita, funktionaalisia elintarvikkeita ja ravintolisiä.

Seikkaperäisempiä ohjeita verenpaineen alentamiseen on tuoreeseen ja erittäin laajaan tutkimustietoon perustuvassa Ravintoa sydämelle -kirjassani, jonka voi tilata edullisimmin täältä. Kirjasta on hyötyä varsinkin kaikille, joiden kolesteroli- tai verenpainearvot ylittävät ohjearvot tai joita vyötärölihavuuden vuoksi uhkaa metabolinen oireyhtymä. Eli suurimmalle osalle suomalaisista.

8. maaliskuuta 2008

Irti mun munista!


Rakel Liekki vauhdittaa Animalian kampanjaa.

Animalia ja eräät muut eläinsuojelujärjestöt ovat käynnistämässä hauskaa kampanjaa, jolla tähdätään siihen, että kuluttajat jättäisivät häkkikanaloiden munat ostamatta. Kampanjan eläinsuojelulliset tavoitteet ovat mielestäni hyviä, ja kannatan niitä täysin.

Terveydelliseltä kannalta katsottuna kananmunia ei kuitenkaan kannata jättää kokonaan ostamatta, sillä munat ovat kohtuullisesti syötyinä terveellistä ruokaa. Kananmunat tunnetaan yleensä parhaiten siitä, että ne ovat hyvä proteiinin lähde. Paljon merkittävämpää on kuitenkin se, että munat sisältävät monia sellaisia ravintoaineita, joiden saanti voi muuten jäädä liian vähäiseksi. Tällaisia ravintoaineita ovat esimerkiksi luteiini (karotenoidi, joka ehkäisee mm. harmaakaihia ja silmänpohjan rappeumaa), koliini (tärkeää mm. aivoille) ja kromi (tarvitaan sokeriaineenvaihdunnassa).

Kananmunia ei kuitenkaan kannata syödä liikaa. Joissakin väestötutkimuksissa runsas kananmunien syönti (yli 1 päivässä) on yhdistynyt esimerkiksi suurentuneeseen munasarjasyövän ja sydämen vajaatoiminnan riskiin. Varsinkin diabeetikoille runsas kananmunien syönti vaikuttaa tutkimusten mukaan olevan haitallista. Mielestäni on järkevintä ja turvallisinta rajoittaa kananmunien syönti noin 3–4 munaan viikossa, vaikka terveellistä määrää koskeva tutkimusnäyttö ei olekaan vielä varmaa.

Eläinsuojelulliselta kannalta parhaimpia ovat munat, jotka on tuotettu luomukanaloissa. Luomumunien tuottajille esittäisin kuitenkin toivomuksen, että myös he kiinnittäisivät huomiota kanojen rehun terveellisyyteen. Myös luomumunista tulisi tehdä omega-3-munia siten, että kanoille annettaisiin omega-3-rasvoja sisältävää rehua (kylmäpuristettua pellavansiemenöljyä). Näin näidenkin munien rasvahappokoostumus muuttuisi terveellisemmäksi.

Lisää kananmunien terveellisyydestä on luettavissa The World's Healthiest Foods -sivustolta. Myös Finfood-lehti 3/2007 kertoo (s. 6) koliinista ja luteiinista kananmunien terveellisinä aineina.

6. maaliskuuta 2008

Eturauhassyöpä — vihreä tee ja monta muuta keinoa ehkäistä sitä

Eturauhassyöpä on miesten yleisin syöpätyyppi ja koskettaa siksi hyvin monia miehiä. Vaikka kuolleisuus siihen onkin nykyisin vähäistä, sen ehkäisemiseksi on silti tärkeää löytää hyviä keinoja.

Nyt uudessa japanilaistutkimuksessa on havaittu, että runsas vihreän teen juominen voi vähentää huomattavasti levinneen eturauhassyövän riskiä. Vähintään viisi kupillista vihreätä teetä päivässä juoneilla miehillä oli 48 prosenttia alempi levinneen eturauhassyövän riski verrattuna alle yhden kupillisen päivässä juoneisiin. Paikallisen eturauhassyövän riskiin vihreällä teellä ei ollut vaikutusta.

Eturauhassyöpäriskin vähentämiseen löytyy myös muita ravitsemuksellisia keinoja. Ainakin jonkintasoista tutkimusnäyttöä on seuraavien ruoka-aineiden hyödyistä: granaattiomenat ja granaattiomenamehu, soija (esim. tofu), kukkakaali, paprika, pinaatti, tomaatti ja parsakaali (erityisesti yhdessä), vadelmat, mansikat, mustikat, saksanpähkinät, pellavansiemenet, valkosipuli, sipuli, neitsytoliiviöljy ja kalaöljyt. Myös säännöllinen mutta kohtuullinen auringonotto sekä riittävän intensiivinen liikunta voivat ehkäistä eturauhassyöpää.

Vitamiineista, mineraaleista ja yrteistä hyödyllisiä eturauhassyövän ehkäisemisessä ovat: D-vitamiini (ja kohtuullinen auringonotto), seleeni (pari parapähkinää päivässä on hyvä seleenin lähde), gammatokoferoli (pekaanipähkinät, saksanpähkinät), K2-vitamiini, kversetiini (on sipulissa ja omenissa), kurkuma (curryn ainesosa), rosmariini, inkivääri, sahapalmu-uute (Serenoa repens), intialainen frankinsensi (Boswellia serrata), maarianohdake (Silybum marianum) ja baikalinvuohennokka (Scutellaria baicalensis; perinteisen kiinalaisen lääketieteen käyttämä yrtti).

Eturauhassyövän riskiä lisää länsimaisen ruokavaliomallin mukaisesti syöminen eli punaisen lihan, makkaran, paistetun kalan, hampurilaisten, ranskalaisten perunoiden, maidon ja valkoisen leivän runsas syöminen. Myös korkean glykeemisen indeksin ruoat ja liiallinen linolihappo (mm. auringonkukkaöljy, maissiöljy ja soijaöljy) kohottavat riskiä.

Päivitetty 1.11.2011

2. maaliskuuta 2008

Tietoisen ruokailun taito


Orkideoita Lotus-kahvilan pöydällä Ubudissa, Balilla.

Olin lomalla Balilla. Oli antoisaa tutustua herkullisiin indonesialaisiin ruokiin, mutta oli myös mielenkiintoista havainnoida ruokailuympäristöjä. Vaikka maa on Suomea köyhempi, kahvilat ja ravintolat saattoivat olla lummelammikoiden tai suihkulähteiden ympäröimiä — niihin oli varaa, koska balilaiset pitävät harmonista ympäristöä tärkeänä. Pöydille oli usein asetettu tuoreita kukkia, kuten orkideoita. Aistimani ympäristön kauneus ja aistikkuus kirvoittikin pohtimaan syömistä ja ruokailua kokemukselliselta ja kulttuuriselta kannalta.

Sekä eläimet että ihmiset syövät. Erona on kuitenkin se, että ihminen voi halutessaan luoda ruokailusta esteettisen kokemuksen pelkän mättämisen sijaan. Kaunis kattaus, aistikas ruokailuympäristö ja halu syödä hyvässä seurassa kertovat siitä, että ymmärrämme intuitiivisesti hienovaraisia tarpeitamme. Tällaisessa ympäristössä syötyämme tunnemme itsemme hyvin tyytyväisiksi, vaikka annos ei olisikaan ollut iso.


Tietoinen syöminen

Asiaa sivuten viimeinen
Harvardin yliopiston uutiskirje (jonka lähestymistapa kuulostaa sivumennen sanoen hyvin buddhalaiselta) kirjoittaa tietoisen syömisen merkityksestä. Jos syömme samalla kun teemme muita asioita, kuten esimerkiksi tehdessämme töitä kun syömme lounasta tai katsoessamme TV:tä kun syömme päivällistä, se johtaa helposti siihen, että syömme liikaa. Pikaruokakulttuuri on johtanut ruoan ahtamiseen ja ahmimiseen. Aamiainen saatetaan vain kahmia mukaan ja syödä lennossa, emmekä välttämättä kiinnitä paljonkaan huomiota syömäämme lounaaseen, jos se täytyy syödä työasioista keskustellen.

Harvardin uutiskirje kertoo myös siitä, että tiedostamattoman syömisen haittoja on alettu tutkiakin. Mielellä ja keholla on yhteys. On havaittu, että kun mieli ei ole läsnä syömisessä, ruoansulatus toimii sen seurauksena 30–40 prosenttia heikommin. Se voi edelleen aiheuttaa ruoansulatusongelmia, esimerkiksi ilmavaivoja, turvotusta ja suolen toiminnan epäsäännöllisyyttä.

Ilmavaivoja merkittävämpi ongelma on kuitenkin se, että tiedostamaton syöminen voi osaltaan johtaa ylensyömiseen ja lihomiseen, sillä mielellä on tärkeä rooli nälän ja kylläisyyden kontrolloinnissa. Jo terveyssyistä on siis tärkeää syödä tietoisesti.

Lisäksi ruoan värit, tuoksut ja maut ovat jo nautinto sinänsä. Jos emme kiinnitä niihin huomiota, niin silloinhan menetämme suuren osa koko syömisen ilosta! Eikä määrä korvaa laatua. Ja vaikka emme olisikaan ihanassa lomaympäristössä, voimme myös suomalaisissa ympyröissä panostaa enemmän ympäristömme aistikkuuteen ja kauneuteen. Aina ei ole kysymys edes rahasta vaan ennen kaikkea asenteesta, jolla teemme asioita.

9. helmikuuta 2008

Hyvän diabeteshoidon opas

Tohtori Matti Tolonen ja lääketieteen lisensiaatti Pentti Raaste ovat laatineet monelta osin hyvän oppaan diabeteksen hoitoon. Opas sisältää myös ruokavaliota, liikuntaa ja ravintolisiä koskevia ohjeita. Voin sanoa, että vaikka kirjoittajat eivät oppaassaan mainitsekaan lähteitä, heidän ruokavalio- ja ravintolisäsuosituksensa ovat perusteltuja — niille löytyy paljon tukea tutkimuksista. Muuten hyvin kirjoitetuista suosituksista on valitettavasti unohtunut painonhallinnan tärkeys. Lisäksi olisi toivonut, että ravintolisät olisi asetettu jonkinlaiseen tärkeysjärjestykseen. Nyt kirjoittajat suosittelevat diabeetikoille peräti viidentoista (15) eri ravintolisän käyttämistä. Se ei liene aivan realistista.

Oppaassa suositeltuja ravintolisiä, joita itse pidän diabeetikoille tärkeinä, ovat benfotiamiini (B1-vitamiinin muoto), D-vitamiini, kalaöljyt ja kromi. Kannattaa huomata, että D-vitamiiniannoksen on oltava riittävän iso, jotta sillä olisi insuliiniherkkyyttä parantavaa vaikutusta. Hyvää lisätietoa benfotiamiinista ja kromista voi lukea tohtori Tolosen sivuilta (klikkaa lihavoituja tekstejä lukeaksesi).


Lisätietoa myös:

Diabetes problems 'vitamin link'. BBC News.

5. helmikuuta 2008

Ravintovalistuksen lähestymistavasta

Haluan hieman kirjoittaa ravintovalistuksen lähestymistavasta. Lähtökohtani ravintokirjoittelussa on ollut se, että haluan pitää ruokavalion kokonaisuuden jatkuvasti kirkkaana mielessäni, mutta samalla haluan jakaa lukijoiden kanssa uteliaisuuteni ja kiinnostukseni ravitsemuksen yksityiskohtiin. Kirjassanikin tuon selvästi esille, että on olennaisen tärkeää saada ruokavalion kokonaisuus kuntoon.

Pidän nykyisen virallisen ravitsemusvalistuksen ongelmana sitä, että se on liian yksinkertaistavaa. Valistus, joka vain yksinkertaistetusti kehottaa ihmisiä käyttämään "pehmeää rasvaa" ja syömään "puoli kiloa kasviksia päivässä", jää helposti niin yleisluontoiseksi, että sellaisen kuunteleminen ei pidemmän päälle kiinnosta ketään. Pidän sitä paitsi hieman vanhanaikaisena sitä, että itsenäisesti ajattelemaan oppineiden kansalaisten pitäisi kuuliaisesti hyväksyä suositukset vain sen vuoksi, että joku auktoriteetti on ne parhaaksi katsonut. Yksinkertaistavien suositusten taustalla on myös julkilausumaton olettamus, että lukijat ovat vähän yksinkertaisia eivätkä ymmärrä vaikeita asioita.

Ympäripyöreiden suositusten ongelmana on lisäksi se, että niiden noudattaminenkaan ei aina tehoa riittävästi. Pelkästään yleisluontoisia suosituksia seuraamalla esimerkiksi kolesteroli tai verenpaine eivät välttämättä alene tarpeeksi. Viralliset suositukset, jotka linjaltaan ovat sinänsä monessa suhteessa oikean suuntaisia, jäävät usein tehottomiksi. Sen seurauksena monet joutuvat turvautumaan verenpaine- tai kolesterolilääkkeisiin.

Mielenkiintonsa menettäneeseen yleisluontoisuuteen olen tarjonnut vastaukseksi sitä, että ravintokirjoittelussa tulisi myös käsitellä mekanismeja, joilla ruoka on terveellistä — tai epäterveellistä. Kun ravintokirjoittajat jakavat oman mielenkiintonsa aiheeseen, mutta tekevät sen kansantajuisella tavalla, se välittyy myös lukijoille. Uskon esimerkiksi, että kasvisten terveellisyydestä on helpompi vakuuttua kun selitetään, että niissä on esimerkiksi verenpainetta alentavaa kaliumia tai kun kerrotaan, millä kaikin eri tavoin niiden sisältämät fytokemikaalit ylläpitävät terveyttä ja ehkäisevät sairauksia. Vaikutustapoja selittävä lähestymistapa on myös lukijaa arvostava. Sen lähtökohtana on usko siihen, että vastaanottaja on fiksu, älyllisellä apparaatilla varustettu olento, jolla on kykyä ymmärtää asioita ja ajatella itse.

Lähtökohtanani on myös se, että eri sairauksien ehkäisyyn ja ravitsemustukihoitoon tulee tarjota ruokavalion kokonaisuuden lisäksi myös ns. täsmäruoka-aineita, joilla voidaan saada lisää tehoa sairauksien riskitekijöiden kohentamiseen — esimerkiksi kolesterolin tai verenpaineen alentamiseen. Tuotaessa esille yksittäisten ruoka-aineiden mahdollisuuksia vaarana on tietysti se, että kadotetaan ruokavalion kokonaisuus eikä nähdä metsää puilta. Olen kuitenkin jatkuvasti pitänyt ruokavalion terveellistä kokonaisuutta olennaisena ja täsmäruoka-aineita ja ravintolisiä sille selkeän alisteisina.

Tässä blogissanikin olen tämän tästä kirjoittanut ruokavalion kokonaisuudesta, jotta se ei unohdu. Sen ohella kirjoitan ruokavalion tärkeistä yksittäisistä tekijöistä. Niistä kirjoittaminen lisää mielenkiintoa aiheeseen, ja samalla ravitsemuksen yksityiskohtienkin käsittely voi tuoda esille terveyden kannalta todella merkityksellisiä asioita. Esimerkiksi D-vitamiini on "vain" ravitsemuksen yksittäinen asia, mutta vitamiinin jatkuvalla talviaikaisella puutteella voi pidemmän päälle olla kohtalokkaita seurauksia.

Tietenkin julkisen ravintovalistuksen on oltava riittävän selkeää ja yksinkertaista, että aiottu viesti menisi perille ja tulisi ymmärretyksi. On hyvä osata kiteyttää viestit ytimekkäästi. Mutta ehkä valistuksessa tulisi olla samalla jokin syventävä taso, jonka avulla ravitsemuksesta kiinnostuneet kansalaiset voisivat selvittää itselleen vaikkapa syitä siihen, miksi asiantuntijat ovat päätyneet pitämään juuri tietynlaista ruokavaliota terveellisenä. Eräs mahdollisuus lisätä virallisen ravitsemusvalistuksen mielenkiintoa olisi se, että virallisellakin taholla alettaisiin kertoa popularisoiden ja kommentoiden ravitsemusuutisia — kuten tässä blogissa. Jatkuvasti päivittyvä tieto toisi lukijat yhä uudelleen sivuille.

Saamani palautteen perusteella uskon, että monia lähestymistapani ravitsemukseen kiinnostaa. Lukijat ovat kertoneet ravintoasioiden avautuneen heille aivan uudella tavalla. Ilahduttavinta ja samalla täysin odottamatonta palautetta sain vähän aikaa sitten eräältä ystävältäni, joka oli ostanut Ravintoa sydämelle -kirjan aikuiselle lapselleen — nuorelle naiselle, joka oli ollut tuskastunut kun ei ollut löytänyt vielä omaa opiskelualaansa. Kirjan luettuaan hän oli innostunut siitä niin, että oli ilmoittanut äidilleen haluavansa lähteä opiskelemaan ravitsemustiedettä. Hieno asia. Toivon vain, että hän ei pety akateemisen vapauden puutteeseen omalla opiskelualallaan.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...