Fruktoosi-glukoosisiirappi haitallista — kuuleeko elintarviketeollisuus?

Fruktoosi-glukoosisiirappi (tai glukoosi-fruktoosisiirappi) on viime vuosina voimakkaasti yleistynyt makeutusaine. Elintarviketeollisuus käyttää sitä paljon sen edullisuuden vuoksi. Lisäksi sitä on nestemäisenä helppo kuljettaa ja sekoittaa tuotannossa muihin raaka-aineisiin. Fruktoosi-glukoosisiirappia valmistetaan kemiallisesti maissitärkkelyksestä.

Fruktoosi-glukoosisiirapissa on se ongelma, että se lisää insuliiniresistenssin, rasvamaksan, metabolisen oireyhtymän ja dementian riskiä, kuten myös eristetty fruktoosi (hedelmien mukana saatavaa fruktoosia ei ole syytä pelätä). Lisäksi fruktoosi-glukoosisiirappi lisää elimistön lievää systeemistä tulehdusta ja ruokkii syöpäsoluja.

Nyt uudessa eläinkokeessa on osoitettu, että fruktoosi-glukoosisiirappi on aineenvaihdunnallisesti haitallisempaa kuin tavallinen sokeri (sakkaroosi, sukroosi), vaikka niiden fruktoosin ja glukoosin suhteet olisivat täsmälleen samat (50/50). Erot niiden välillä johtuvat siitä, että fruktoosi-glukoosisiirapissa fruktoosi on vapaana monosakkaridimuotona, kun sakkaroosissa se on sidottuna disakkaridina. Vapaa fruktoosi häiritsee verensokerin säätelyä pahemmin kuin sidottu fruktoosi. Sen vuoksi fruktoosi-glukoosisiirapin arvioidaan lisäävän enemmän tyypin 2 diabeteksen ja sydäntaudin riskiä.

Oma kantani on, että viimeistään tässä vaiheessa elintarviketeollisuuden, jos se haluaa noudattaa vastuullisia eettisiä periaatteita, pitäisi lopettaa eristetyn fruktoosin ja fruktoosi-glukoosisiirapin käyttö makeuttamisessa. Sitä odotellessa me kuluttajat voimme kaupassa lukea tuoteselosteita. Sellaiset tuotteet on parasta jättää ostamatta, joissa lukee, että niissä on lisättyä fruktoosia, fruktoosi-glukoosisiirappia tai glukoosi-fruktoosisiirappia.

Viitteitä:

Sheludiakova A, et al. Metabolic and behavioural effects of sucrose and fructose/glucose drinks in the rat. Eur J Nutr. 2011 Jul 29.

Dekker MJ, et al. Fructose: A highly lipogenic nutrient implicated in insulin resistance, hepatic steatosis and metabolic syndrome. Am J Physiol Endocrinol Metab. 2010 Sep 7.

Stanhope KL, et al. Consuming fructose-sweetened, not glucose-sweetened, beverages increases visceral adiposity and lipids and decreases insulin sensitivity in overweight/obese humans. J Clin Invest. 2009 May;119(5):1322-34.

Ruoanvalmistusmenetelmillä on vaikutusta terveyteen

Ruoanvalmistusmenetelmien vaikutus ruoan terveellisyyteen on tärkeä aihe, johon ei ole useinkaan kiinnitetty huomiota. Jo keväällä kirjoitin paistamisessa syntyvistä haitallisista AGE-tuotteista. Nyt YLEn Uuden Mustan sivuilla on julkaistu uusi artikkelini, jossa puhun näistä AGE-tuotteista mutta sen lisäksi myös tarkastelen, voiko raakaravintopainotteisuudesta olla hyötyä. Käy lukemassa tätä klikkaamalla ja saat tietää enemmän siitä, miten ruoka olisi terveellisintä valmistaa!

Viite:

Harju J. Ruoan paistaminen on luultua epäterveellisempää. Uusi Musta 2.8.2011

Erilaisuuden sietokyvystä ravitsemuksen kentällä

Suvaitsevuus on teema, joka on ollut vahvasti esillä suomalaisessa yhteiskunnassa viime vuosina. Se on tullut esille esimerkiksi suhteessa maahanmuuttajiin ja seksuaalivähemmistöihin. Osa tätä ongelmakenttää on ollut rajankäynti sen kohdalla, miten ongelmista voidaan puhua ilman, että ollaan suvaitsemattomia.

Itse olen viime aikoina pohtinut sitä, että suvaitsevaisuus tulisi ulottaa myös ravitsemuksen puolelle. Meillä tulisi olla kykyä suvaita ihmisten erilaisia ruokavaliovalintoja ja ravitsemusnäkemyksiä. Samaan aikaan tulisi olla myös mahdollisuus puhua asiallisesti ja neutraalisti — ja miksei joskus huumoriakin viljellen — eri ruokavalioihin liittyvistä ongelmista.

Ravitsemuksen alueella kykyä neutraaliin suhtautumiseen ja suvaitsevuuteen kuitenkin on puuttunut. Pääasiallisesti ongelma johtunee siitä, että ihmisillä on taipumus rakentaa identiteettiään ruokavaliovalintojen ja ravitsemusnäkemystensä ympärille. Tällaisessa tilanteessa monet vaatimalla vaativat, että myös muut — varsinkin asiantuntijat — kannattaisivat juuri niitä valintoja, joihin itse on päätynyt. Suvaitsevaisuutta on kuitenkin hyväksyä se, että joku toinen on päätynyt ravitsemuksen alueella erilaisiin loppupäätelmiin. Erilaisiin näkemyksiin on ravitsemuksen alueella täysi oikeus siinä missä meillä on oikeus erilaisiin näkemyksiin muillakin elämänalueilla.

Peräänkuuluttaisin siis jälleen hyvässä hengessä käytävää ravitsemuskeskustelua. Toista osapuolta ei tarvitse alkaa tuohtuneesti syytellä, vaikka hän ei olisikaan vähähiilihydraattisen, vegaaniruokavalion tai jonkin muun ruokavalion kannattaja. Neutraaliuden ja suvaitsevaisuuden kehittämisessä auttaa, jos on kykyä ottaa etäisyyttä omiin mielipiteisiin. Niin voimme oppia suhtautumaan kevyemmin siihen, että toinen keskusteluosapuoli on eri mieltä.

Hyvä esimerkki eri tavoin ajattelevan osapuolen kunnioittamisesta oli eräs keväällä järjestetty amerikkalainen D-vitamiinia koskeva videoitu keskustelu. Ihaillen seurasin, miten huippuravitsemustutkijat antoivat toisilleen tunnustusta, vaikka olivatkin päätyneet erilaisiin loppupäätelmiin.

Aamiainen on tärkeä

Monesti Aamiainen ruohikolla -sivulle löydetään "terveellinen aamiainen" -hakusanoilla, mutta en ole muistaakseni juurikaan käsitellyt aihetta blogissani. Yritän nyt hieman paikata asiaa.

Uusimmassa Harvardin yliopiston uutiskirjeessä puhutaan aamiaisen tärkeydestä. Aamiainen katkaisee sen mukaan hyvällä tavalla yön kestäneen paaston, mutta jos jätämme aamiaisen väliin, "koko systeemimme stressaantuu", sanoo ravitsemusasiantuntija David S. Ludwig.

Helposti voi käydä myös niin, että aamiaisen väliin jättämisen jälkeen meihin voi iskeä kiusaus napostella jotain ei-niin-terveellistä ja lounaalla voi tulla syödyksi liikaa.

Tutkimukset ovat yhdistäneet säännöllisen aamiaisen syömisen parempaan muistiin ja keskittymiskykyyn sekä alempaan LDL-kolesteroliin. Lisäksi aamiaisen säännöllisesti nauttivilla on pienempi ylipainon, diabeteksen ja sydäntaudin riski. Silti ylipainoisten olisi hyvä kiinnittää huomiota siihen, että aamiaisellakaan ei syödä liikaa.

Sisällytä täysjyvää aamiaiseesi

Uutiskirjeessä korostetaan varsinkin täysjyvää sisältävän aamiaisen terveellisyyttä. Siinä todetaan, että vaikka hiilihydraatteja usein arvostellaankin, ne kuuluvat terveelliseen aamiaiseen. Täysjyvää sisältävään aamiaiseen voi kuulua esimerkiksi täysjyväleipää, täysjyvämuroja, mysliä tai puuroa. Itse olen puuron ystävä.

Täysjyväviljan lisäksi aamiaiseen voi kuulua myös esimerkiksi tuoretta hedelmää, marjoja ja vaikkapa soijamaitoa, jogurttia tai kourallinen manteleita tai pähkinöitä. Kuitupitoisuutensa ja hitaamman verensokeria kohottavan vaikutuksen vuoksi kokonaiset hedelmät ovat terveellisempi valinta kuin tuoremehu.

Kananmunien syönti kannattaa uutiskirjeen mukaan rajoittaa korkeintaan yhteen päivässä, mutta itse olen vähän tiukempi ja kannatan vain 2–4 viikoittaisen munan syömistä.

Lihajalosteita, kuten pekonia tai makkaraa, ei kannata syödä ollenkaan tai ei ainakaan usein, koska niiden syönti on yhdistetty suurempaan paksusuolensyövän, sydäntaudin ja tyypin 2 diabeteksen riskiin. Niissä on myös runsaasti haitallisia AGE-tuotteita, joista hiljattain kirjoitin blogissani.

Viitteitä:

Breaking the fast. Harvard Health Letter, June 2011.

Cho S, et al. The effect of breakfast type on total daily energy intake and body mass index: results from the Third National Health and Nutrition Examination Survey (NHANES III). J Am Coll Nutr. 2003 Aug;22(4):296-302.

Kochar J, et al. Breakfast cereals and risk of type 2 diabetes in the Physicians' Health Study I. Obesity (Silver Spring). 2007 Dec;15(12):3039-44.

Mekary RA, et al. Eating patterns and type 2 diabetes risk in men: breakfast omission, eating frequency, and snacking. Am J Clin Nutr. 2012 Mar 28.

Park Y, et al. Dietary Fiber Intake and Mortality in the NIH-AARP Diet and Health Study. Arch Intern Med. 2011 Feb 14.

Kasvikunnan proteiinin suosiminen on terveellistä

Tapasruokaa ibizalaisessa ravintolassa. Kuva JH

Korvaa edes osa lihasta pavuilla on artikkeli, joka jatkaa Välimeren ruokavaliota esittelevää juttusarjaani YLEn Uuden Mustan sivuilla. Uusimmassa kirjoituksessani käsittelen terveyshyötyjä, joita olisi jos söisimme enemmän kasvikunnan proteiinia — papuja, linssejä, tofua ja pähkinöitä. Lisäksi pohdiskelen syitä siihen, miksi runsas lihansyönti yhdistyy terveyshaittoihin joissakin tutkimuksissa. Jutun loppuun olen liittänyt muutamia keskeisiä tutkimuslähteitäni. Käy lukemassa, jos asiat kiinnostavat!

Linkki:

Harju J. Välimeren ruokavalio: Korvaa edes osa lihasta pavuilla. Uusi Musta, 15.6. 2011.

D-vitamiini-Wiki

Ravitsemuksen harrastajia voi kiinnostaa D-vitamiini-Wiki. Englanninkieliselle sivustolle on koottu systemaattisesti laaja määrä tutkimuksia D-vitamiinin yhteydestä eri sairauksiin. Myös esimerkiksi D-vitamiinin saantia ja annostusta koskevia tietoja löytää sivulta helposti.

Linkki:

Vitamin D Wiki

Vähennä paistamista, hidasta ikääntymistä

Ruoanlaittotavoilla on terveydellistä merkitystä. Paistettaessa syntyy haitallisia aineita, kuten AGE-tuotteita. Suosimalla paistamisen ja grillaamisen sijaan keittämistä ja höyryttämistä teet palveluksen terveydellesi.

Paistettaessa muodostuu monia terveydelle haitallisia aineita. Aiemmin luulin, että ongelma koskee lähinnä vain liiallista paistamista, jossa ruoka ruskistuu tai muuttuu mustaksi, kuten vaikkapa liikaa grillatessa. Olin ajatellut, että jos syön merkittävän osan ruoista raakaravintona, kuten salaatteina, voin hyvin paistaa oliiviöljyssä suuren osan ruoista.

Viime kuukausien aikana olen lueskellut aiheeseen liittyviä tieteellisiä artikkeleita, jotka ovat muuttaneet näkemyksiäni. Ne ovat paljastaneet hätkähdyttävästi, että haitallisia aineita, kuten esimerkiksi glykosylaation lopputuotteita eli AGE-tuotteita, muodostuu aivan tavallisissa paistolämpötiloissa ja lyhyilläkin paistoajoilla.

Paistetussa kuusinkertainen määrä AGE-tuotteita

Esimerkiksi tunnin ajan keitetyssä kananrinnassa on AGE-tuotteita vain 11236 yksikköä grammassa, kun niitä on 8 minuuttia paistetussa kananrinnassa 73896 yksikköä grammassa eli yli 6 kertaa enemmän. Asia ei kuitenkaan koske ainoastaan eläinkunnan tuotteita, vaan AGE-tuotteita muodostuu paistettaessa tai paahdettaessa myös esimerkiksi tofuun ja pähkinöihin.

On ollut hämmästyttävää havaita, että haitallisten AGE-tuotteiden määrä lisääntyy huomattavasti jo lyhyillä paistoajoilla. Se onkin saanut minut arvioimaan uudelleen paistamisen terveellisyyttä.

AGE-tuotteet yhdistetty moniin sairauksiin

Paistamisen välttäminen saattaa kuulostaa turhalta terveyshifistelyltä, koska paistaminen on niin olennainen osa ruokakulttuuriamme. Näkemykseni mukaan asia on kuitenkin terveydellisesti merkittävä. Siinä ole kysymys turhasta hienosäädöstä. AGE-tuotteet on nimittäin yhdistetty sydän- ja munuaissairauksiin, insuliiniresistenssiin, diabetekseen, sarkopeniaan ja Alzheimerin tautiin. Niiden ajatellaan myös aiheuttavan ennenaikaista ikääntymistä. Erityisen hankalaa AGE-tuotteissa on se, että ne kerääntyvät ajan mittaan elimistöön.

Tutkimuksissa on havaittu, että runsaasti AGE-tuotteita sisältävä ruoka lisää oksidatiivista stressiä ja tulehdusta ja heikentää valtimoiden ja muidenkin verisuonten toimintaa. AGE-tuotteiden kerääntyminen aiheuttaa ajan myötä haitallisia muutoksia sydän- ja verenkiertoelimistöön. Se näkyy valtimoiden kovettumisena, häiriöinä sydänlihaksen rentoutumisessa, ateroskleroottisten plakkien muodostumisena ja endoteelin toiminnan häiriintymisenä (Luevano-Contreras 2010).

Superhaitallinen sokeroitunut LDL-kolesteroli

Paistamisessa syntyy myös metyyliglyoksaalia, joka on AGE-tuotteiden esiaste. Maailmalla kohistaan tuoreesta tutkimusuutisesta, jonka mukaan metyyliglyoksaali aiheuttaa LDL-kolesterolin sokeroitumista ja muuttumista superhaitalliseksi MGmin-LDL-kolesteroliksi, joka tarttuu hanakasti verisuonten seinämiin. Metyyliglyoksaali on myös yhdistetty verenpaineen nousuun.

Metyyliglyoksaalia muodostuu myös elimistössä sisäisesti verensokeriarvojen ollessa koholla, esimerkiksi diabeetikoilla. Sen lisäksi metyyliglyoksaalia kohottavat kuitenkin myös rasvainen länsimainen ruokavalio sekä ketogeeninen Atkinsin ruokavalio. Ne lisäävät metyyliglyoksaalin muodostumista, joka puolestaan osaltaan lisää sokeroituneen LDL:n muodostumista.

AGE-tuotteiden rajoittamisen hyödyt osoitettu

AGE-tuotteiden saannin rajoittamisesta on hyötyä. Kontrolloidussa tutkimuksessa on osoitettu niin terveillä kuin munuaisten toiminnan heikkenemisestäkin kärsivillä, että AGE-tuotteiden määrän vähentäminen ruoanlaittotapoja terveellisemmiksi muuttamalla vähentää oksidatiivista stressiä ja tulehdusta (Vlassara 2009). AGE-tuotteiden rajoittaminen myös parantaa insuliiniherkkyyttä ja vähentää sydäntaudin riskitekijöitä. Hiirillä AGE-tuotteiden rajoittaminen on pidentänyt elinikää (Cai 2007).

Monella voi herätä epäilys, että ruoasta tulee väkisinkin sairaalaruoan makuista, jos luovumme paistamisesta. Omasta kokemuksestani kuitenkin tiedän, että jo elävä ravinto voi olla herkullista (se on ruokavaliosuuntaus, jossa ruokaa ei kuumenneta lainkaan). Pitkälle onkin kysymys ruoanlaittotaidoista ja maustamisesta. Tuskin kukaan ajattelee thaimaalaista tom yum -keittoa syödessään, että se on mautonta.

1960-luvulla ja vielä 1970-luvullakin Suomessa oli yleistä käristää ja tehdä ruskeita kastikkeita. Se oli päivittäiseen ruoanlaittoon kuuluva asia kunnes se ymmärrettiin epäterveelliseksi. Tajuttiin, että vehnäjauhoja ja voita käristettäessä syntyy haitallisia aineita, vaikka asiaa ei ehkä sen tarkemmin tunnettukaan. Niinpä yleisestä ruskeiden kastikkeiden tekemisestä luovuttiin. Ehkäpä meidän olisi nyt aika arvioida kriittisesti paistamista yleensäkin.

Näin voit vähentää AGE-tuotteiden saantia ruoasta:

• Paistaminen (uunissa paistaminen mukaan lukien), paahtaminen ja grillaaminen kannattaa korvata keittämisellä, höyryttämisellä ja hauduttamisella. Jälkimmäisiä kypsennystapoja suosimalla AGE-tuotteiden saantia voi vähentää jopa 50 prosentilla (Goldberg 2004).
• Jos raakaravinnon osuutta lisätään, AGE-tuotteiden määrää voi vähentää enemmänkin. Suosi siis salaatteja ja muuta raakaravintoa.
• Vähennä eniten AGE-tuotteita sisältävien elintarvikkeiden, kuten kermajuuston, voin, pekonin, makkaran ja yleensäkin lihan syömistä.
• Valitse pastöroimattomia maitotuotteita silloin kun mahdollista.
• Suosi kasvikunnan raaka-aineita ja kalaa.
• AGE-tuotteiden muodostumista vähentää myös hieman jonkin happaman, esimerkiksi sitruunan tai viinietikan, käyttö ruoanlaitossa.

Viitteitä:

Birlouez-Aragon I, et al. A diet based on high-heat-treated foods promotes risk factors for diabetes mellitus and cardiovascular diseases. Am J Clin Nutr. 2010 May;91(5):1220-6.

Cai W, et al. Reduced oxidant stress and extended lifespan in mice exposed to a low glycotoxin diet: association with increased AGER1 expression. Am J Pathol. 2007 Jun;170(6):1893-902.

Goldberg T, et al. Advanced glycoxidation end products in commonly consumed foods. J Am Diet Assoc. 2004 Aug;104 (8):1287-91.

Desai KM, et al. Oxidative stress and aging: is methylglyoxal the hidden enemy? Can J Physiol Pharmacol. 2010 Mar;88(3):273-84.

Luevano-Contreras C, Chapman-Novakofski K. Dietary advanced glycation end products and aging. Nutrients 2010, 2(12), 1247-1265.

Negrean M, et al. Effects of low- and high-advanced glycation endproduct meals on macro- and microvascular endothelial function and oxidative stress in patients with type 2 diabetes mellitus. Am J Clin Nutr. 2007 May;85(5):1236-43.


Nordqvist C. New Super Sticky Cholesterol In Individuals With High Heart Disease Risk Discovered. Medival News Today, 30.5. 2011.

Peppa M, et al. Aging and glycoxidant stress. Hormones (Athens). 2008 Apr-Jun;7(2):123-32.

Rabbani N, et al. Glycation of LDL by methylglyoxal increases arterial atherogenicity: A possible contributor to increased risk of cardiovascular disease in diabetes. Diabetes. 2011 May 26.


Robb D. What is MGmin LDL Cholesterol & why does it want to kill you? Health Habits, May 27, 2011.

Uribarri J, et al. Advanced glycation end products in foods and a practical guide to their reduction in the diet. J Am Diet Assoc. 2010 Jun;110(6):911-16.e12.

Vlassara H, et al. Protection against loss of innate defenses in adulthood by low advanced glycation end products (AGE) intake: role of the antiinflammatory AGE receptor-1. J Clin Endocrinol Metab. 2009 Nov;94(11):4483-91.

Luomua ja ravintolakokemuksia Baleaareilta

Olin lomamatkalla Mallorcalla ja Ibizalla. Matkalla tutustuin tietysti myös paikalliseen ruokakulttuuriin. Tärkeä havainto oli, että luomu- ja lähiruokatrendi on nostamassa päätään myös Espanjassa. Kun EHEC- ja muut ruokaskandaalit seuraavat toinen toistaan, ei ole vaikea ennustaa, että luonnollisen ruoan trendi tulee yhä vain vahvistumaan.

Palma de Mallorcassa on lauantaisin pelkästään luomuruoan myyntiin keskittynyt tori.

Lähiruoan myyntiä keskiviikkoisin Andratxin pikkukaupungissa. Myynti oli levittäytynyt monille lähikaduille, jotka oli suljettu autoliikenteeltä markkinoiden ajaksi. Tarjonta markkinoilla on niin houkuttelevaa, että asiakkaita torille tulee kaikkialta Lounais-Mallorcalta.

Luomuruoan myyntiä Eivissassa Ibizalla.

Pidän uusien makujen maistelemisesta. Tässä herkullisia tapaksia parin nuoren marokkolaisen perustamassa tasokkaassa tapas-ravintolassa Sant Josepissa Ibizalla. Kuvassa näkyvä tumma möykky on lammas-tajinea, marokkolaista pataruokaa. En usein syö lihaa, mutta kun oli tilaisuus maistaa aitoa erikoisuutta, en voinut vastustaa. Lammas olikin mehevää ja herkullista, kuten muutkin tapakset.

Mallorcan suurimmassa kaupungissa Palma de Mallorcassa on boheemi ja viehättävä Santa Catalinan kaupunginosa, jossa on monia hyviä ravintoloita. Kävin siellä tässä afrikkalaisessa ravintolassa, joka osoittautuikin hyväksi.

Afrikkalaisessa ravintolassa söin tätä eksoottisesti mutta miedosti maustettua kanaa vihannesten ja maissipuuron kera. Jos maistoin oikein, mausteiden joukossa oli ainakin kardemummaa.

Kuvat Juhana Harju

Viisaat päät yhteen vai tiivistyykö tyhmyys sosiaalisessa mediassa?

Ravitsemusuutisten Janne Huovila tarkastelee uudessa blogikirjoituksessaan sosiaalisen median asiantuntijuutta. Hän kuvaa sitä, miten aivan muutamassa vuodessa esimerkiksi karppaus — eli vähähiilihydraattisen ruokavalion kannattaminen — on sosiaalisen median avulla saanut uuden viestintäkanavan. Samalla sosiaalinen media ja perinteinen media ovat alkaneet elää symbioosissa.

Kirjoituksessa kuvataan myös asiantuntijuuden muutosta. Sosiaalisen median ansiosta viestintään voidaan suhtautua uudella tavalla. Asiantuntija voi suhtautua kirjoittamiseensa avoimemmin ja hän voi hyödyntää lukijoiden tietoa, jolloin on kysymys joukkoistamista (engl. crowdsourcing). Siinä asiantuntija myöntää oman rajallisuutensa ja ottaa käyttöön sosiaalisen median parviälyn. "Asiantuntijuus ei ole korostetun suvereenia osaamista vaan kykyä kommunikoida, tuntea rajansa ja tehdä lopulliset johtopäätökset."

Itse näen sosiaalisen median verkottumisessa mahdollisuuksia mutta myös uhkia. Mahdollisuus se on ennen kaikkea, jos pystytään luomaan kohtaavaa ja eri osapuolia arvostava keskusteluympäristö. Näin keskustelijat voivat nopeasti hyödyntää toinen toistensa tietoja ja näkemyksiä. Tällöin sosiaalinen media on verrattavissa vaikkapa onnistuneisiin avoimen lähdekoodin ohjelmistohankkeisiin.

Haluaisin uskoa sosiaalisen median demokraattisiin mahdollisuuksiin. Koen kuitenkin todelliseksi uhkaksi sen — ja näen sen jo osittain toteutuvan — että sosiaalisessa mediassa aletaan harrastaa lukijoita mielistelevää iltapäivälehtimäistä kirjoittelua, jossa suosiosta kilpaillaan lukijoiden ennakkoasenteiden mukaisilla ja sensaatiohakuisilla kirjoituksilla. Lisäksi saatetaan jättää itsesensuurinomaisesti sanomatta sellaiset sisällöllisesti tärkeätkin asiat, joiden ennakoidaan ärsyttävän osaa lukijapiireistä.

Jos kirjoittelu vinoutuu tällaiseksi ravitsemuspopulismiksi, kirjoittajalle ei olekaan enää tärkeää rehellisyys itseään kohtaan, vaan kirjoittamisen houkuttimiksi nousevat suurimmat mahdollisimmat lukijamäärät, persous lukijoiden antamalle tunnustukselle ja rikastumisen pyyde (viimeisestä esimerkkinä superfoodismi).

Viite:

Ravitsemusviestintä vuonna 2025. Ravitsemusuutiset 3.5.2011

Luonnollisetkin transrasvat sydämelle haitallisia norjalaistutkimuksessa

CLA eli konjugoitu linolihappo on luonnollinen transrasva, jota on runsaasti rasvaisissa maitotuotteissa mutta myös lampaanlihassa. Viime vuonna julkaistun costaricalaisilla naisilla tehdyn tutkimuksen perusteella näytti siltä, että CLA olisi sydämelle terveellistä. Niillä tutkituista, joilla rasvakudoksen CLA-pitoisuus oli korkein, oli lähes puolta pienempi sydäninfarktiriski.

Yllättäen uuden suuren 25-vuotisen norjalaisen seurantatutkimuksen tulokset ovat kuitenkin täysin päinvastaisia. Sen mukaan runsaasti luonnollisia transrasvoja, kuten CLA:ta, saavilla on suurempi riski kuolla niin sepelvaltimotautiin kuin yleensäkin sydän- ja verisuonitauteihin. Eniten näitä rasvoja saaneilla miehillä oli 41 prosenttia suurempi riski kuolla sepelvaltimotautiin; naisilla vastaava riski oli 95 prosenttia suurempi.

Yli 71 000 miestä ja naista käsittäneen norjalaistutkimuksen tulokset esiteltiin eurooppalaisessa sydänkonferenssissa, ja niistä raportoi MedPage Today -uutissivusto. Tutkimuksen koko tekstiä ei ole vielä julkaistu.

Suomalaisia ajatellen norjalaistutkimusta voi pitää painavampana näyttönä kuin aiemmin costaricalaisilla tehtyä tutkimusta senkin vuoksi, että norjalaisten ruokavalio ja elämäntavat ovat lähempänä suomalaisia. Kokonaisuutena vetäisin tutkimustuloksia tässä vaiheessa yhteen sillä tavoin, että maitorasvan saannissa kannattaa edelleen pysyä kohtuudessa.

Lähteitä:

Phend C. EuroPRevent: Trans Fat in Dairy and Beef Not Benign. MedPage Today.

Phend C. AHA: Trans Fats Raise Cholesterol Regardless of Source. MedPage Today.

Smit LA, et al. Conjugated linoleic acid in adipose tissue and risk of myocardial infarction. Am J Clin Nutr. 2010 Jul;92(1):34-40.

Iloista pääsiäistä!

Toivotan iloista pääsiäistä kaikille lukijoilleni!

Haastatteluni osteoporoosin ehkäisykeinoista

Jos olet kiinnostunut luuston vahvistamisesta, kannattaa lukea uusi haastatteluuni perustuva juttu YLEn Uusi Musta -sivustolta. Siinä tuon esille joitain niistä keinoista, joista kirjoitan Luusto lujaksi elämäntavoilla -kirjassani.

Lyhyessä haastattelussa on mahdotonta kertoa tyhjentävästi kaikkia luustoon vaikuttavia keinoja, joita on todella paljon. Siksi suosittelen koko kirjan lukemista.

Linkki:

Miten tukevaa tekoa olet? Uusi Musta 13.4.2011.

Zen ja ravitsemus

Kuten lukijani ovat huomanneet, lähestyn terveellistä ravitsemusta pääasiallisesti ravitsemustieteellisiin tutkimuksiin tukeutuen. Se johtuu siitä, että arvostan ravitsemustieteellistä tutkimusta keinona hankkia tietoa.

Joskus on silti hyvä vaihtaa näkökulmaa — ainakin kokeeksi. Usein kun netin ravitsemuskeskustelut ovat käyneet kiivaina, olen miettinyt sitä, että jokaisen olisi hyvä kyetä ottamaan hieman etäisyyttä edustamaansa katsantokantaan. Viime päivinä olen lukenut erään zen-perinteestä lähtöisin olevan kirjoittajan kirjaa, ja se innoitti minut viimein tarttumaan tähän aiheeseen.

Ravitsemustieteellisellä tutkimuksella ja siihen pohjaavilla ravitsemussuuuntauksilla on kiistämättömät vahvuudet. Samalla niiden tiedon luonteessa on zen-näkökulmasta kuitenkin jotain vieraantunutta. Analyyttisesti ruoan terveysvaikutuksia tutkittaessamme emme ole välittömässä aistimellisessa ja läsnäolevassa yhteydessä syömäämme ruokaan. Ruoka ei ravitsemustieteessä useimmiten edes ole edes ruokaa vaan ravintoa, mikä sekin kertoo etääntyneestä suhteesta.

Ravitsemustieteessä ruoan terveysvaikutuksia tutkitaan mallintamalla todellisuutta (ruokaa, ravintoa). Älyllisesti on hyvin ymmärrettävää ja perusteltua, että näin tehdään. Heikkoutena tässä lähestymistavassa on kuitenkin se, että usein kuvittelemme malliemme ja ajatustemme kuvaavan täysin osuvasti todellisuutta. Unohdamme, että olemme luoneet älyllisen mallin, jonka avulla yritämme ymmärtää sitä, mikä on terveellistä ravintoa.

Samalla tässä piilee kiistojen siemen. Ravinnosta keskusteltaessa usein unohdetaan, että omat tulkinnat terveellisestä ravinnosta ovat todellakin vain tulkintoja. Tämä koskee kaikkia riippumatta siitä minkälaista ravitsemussuuntausta kukin edustaa. Usein käy niin, että samaistumme puolustamaan jotain ravitsemussuuntausta ja saatamme jopa rakentaa identiteettiämme sen varaan, että olemme jonkin suuntauksen edustajia.

Sen potentiaali, mitä kutsun tässä kirjoituksessa zeniksi, on siinä, että se voi auttaa luomaan reflektoivaa etäisyyttä omiin ajatuksiin ja tulkintoihin. Sen avulla voimme karistaa kaikki todellisuuden tulkinnat hetkeksi pois mielestämme ja olla vain ajatuksettomasti läsnä tässä hetkessä. Tällaisen lähestymistavan tai harjoituksen arvo on siinä, että näin tehdessämme luomme tietoisuuteemme eräänlaista tilaa. Tässä ei ole kysymys ajatuksellisesta kokeesta, vaan todellakin siitä, että teemme sen.

Ollessamme täysin ajatuksettomasti läsnä tässä hetkessä voimme huomata, että tässä hetkessä ei ole makroravintoaineita, mineraaleja, Välimeren ruokavaliota tai vähähiilihydraattista ruokavaliota. Vaikka hetki sitten saatoimme pitää niitä täysin todellisina, ne olivat vain mentaalisia konstruktioita ja ajatuksettomassa tilassa ne kaikki katoavat taivaan tuuliin.

Jos olemme harjoitelleet tällaista jonkin aikaa, voimme havaita, että palatessamme jälleen ajattelun maailmaan, vaikkapa pohtimaan analyyttisesti ravitsemuksen terveysvaikutuksia, jokin on muuttunut. Emme voi enää "sata lasissa" samaistua omiin mielipiteisiimme, vaan osaamme paremmin ottaa niihin periaatteellista etäisyyttä.

Tällä en tarkoita, että olisin itse täysin omiin näkemyksiini samaistumisen yläpuolella, vaan sitäkin tapahtuu silloin tällöin keskusteluitten tiimellyksessä. Silti olen sitä mieltä, että useimmille ihmisille olisi terveellistä harjoitella etäisyyden ottamista omiin ajatuksiin. Eikä asia mitenkään edes rajoitu ravitsemusnäkemyksiin. Vaikkapa kristillisen fundamentalismin tai islamismin ytimessä näyttää olevan ehdoton usko siihen, että oma tulkinta todellisuudesta on oikea.

Entä mikä olisi zen-näkemys terveellisestä syömisestä? Se varmaankin painottaisi kussakin hetkessä tapahtuvaa hereillä olevaa toimintaa. Kaupassa ruokaa ostaessani en olisi piintyneiden tapojen, riippuvuuksien tai mainonnan uhri, vaan valitsisin ruoka-aineet tietoisena siitä, mikä ylläpitää kehoni vitaliteettia ja mielen harmoniaa.

Nähdessäni ruoan lautasella ihailisin sen värejä ja muotoja. Aistisin tuoksun ja nauttisin siitä. Syödessäni olisin täysin läsnä sille, miltä ruoka maistuu ja miltä se tuntuu suussa pureskellessani sitä. En lukisi lehteä syödessäni, koska silloin en voisi täysin nauttia ruoasta (ei kuitenkaan ole kysymys siitä, että lehden lukeminen syödessä olisi kiellettyä). Koska olisin täysin läsnä ja söisin rauhallisesti, tulisin täyteen kohtuullisesta määrästä ruokaa.

En ole muodollinen zen-buddhalaisuuden seuraaja. Siksi tässä esitetyt näkemykset zenistä eivät välttämättä ole oikeaoppisia.

Viite:

Adyashanti. Falling into Grace. Sounds True, 2011.

Oletko jäänyt lisäaineiden vangiksi?

Lisäaineet herättävät nyt kuumaa keskustelua niin lehdissä kuin netissäkin. Kiinnostuksen nostattaja oli ennen kaikkea syksyllä ilmestynyt Mats Nilssonin kirja Aitoa ruokaa (Atar 2010). Elintarvikkeiden lisäaineita yksityiskohtaisesti luetteloiva kirja on noussut myyntitilastojen kärkeen.

Moni kuitenkin kokee, että lisäaineiden pelossa on menty liiallisuuksiin ja että siinä lähestytään jo hysteriaa. Esimerkiksi toimittaja Virpi Salmi kirjoitti aiheesta pakinan Lisäainesekot, sekoilkaa lisää. Monia juttu hauskuutti mutta jotkut myös loukkaantuivat kirjoituksesta.

Oma näkemykseni on, että pyrkimys luonnolliseen, lisäaineettomaan ruokaan hyvä asia. Sen lisäksi että lisäaineista voi olla runsaasti saatuna haittaa, runsas lisäaineiden määrä tuotteessa on myös sen indikaattori, että elintarviketeollisuus on käsitellyt ruokaa liikaa.

En kuitenkaan usko, että eri elintarvikkeiden lisäaineiden yksityiskohtaisessa ja loppumattomassa analysoinnissa on mitään järkeä. Niin tehdessämme jäämme jumittamaan tuoteselosteiden lisäainelistojen E-koodien opetteluun. Vaikka joistakin lisäaineista on hyvä tietää jotain, yleisesti ottaen lisäaineiden opiskeleminen lähestymistapana terveellisesti syömisen oppimiseksi ei toimi!

Paljon järkevämpää olisi, että kuluttajina ostaisimme mahdollisimman käsittelemättömiä peruselintarvikkeita. Ne ovat terveellisiä ja niitä syödessämme samalla lisäaineiden saantikin jää automaattisesti vähäiseksi. Olennaista on mielestäni se, miten koostaa terveellisistä perusraaka-aineista koottu ruokavalio oikein.

Uusi kirjani luuston vahvistamisesta on ilmestynyt

Uusi Luusto lujaksi elämäntavoilla -kirjani on ilmestynyt. Kirjassa kerron, miten voit parantaa luuntiheyttä ja luun laatua elämäntapakeinoin eli terveellisellä ravinnolla, ravintolisillä ja liikunnalla.

Tein teoksen parissa työtä kolmen vuoden ajan. Aikaa kului paljon, koska otin selvää osteoporoosista perusteellisesti ravitsemus- ja lääketieteellisiin tutkimuksiin perustuen. Halusin selvittää luotettavasti, mitkä ovat todella parhaimmat elämäntapakeinot luuston vahvistamiseksi ja murtumariskin vähentämiseksi.

Huolimatta tukeutumisestani laajaan tutkimusnäyttöön kirjan neuvot ovat hyvin käytännöllisiä ja helppotajuisia. Kirjan lopussa olevat luustolle terveellisten ruokien reseptit vielä helpottavat ohjeiden soveltamista käytäntöön.

Suosittelen kirjaa erityisesti kaikille, jotka kärsivät osteoporoosista tai joiden luuntiheys on heikentynyt lievemmin. Myös jos lähisukulaisillasi — vanhemmillasi tai sisaruksillasi — on todettu luuntiheyden heikentyneen, luuston vahvistamiseen on hyvä syy paneutua.

Kirja on jo myynnissä esimerkiksi Helsingin Akateemisessa kirjakaupassa, mutta hieman halvemmalla kirjan saa nettikirjakaupoista, kuten esimerkiksi Ad Libriksesta tai Bookysta.

Seuraa Aamiainen ruohikolla -sivua Facebookissa

Myös Facebookissa on nyt Aamiainen ruohikolla -sivu, jolla seuraan tuoreimpia ravitsemusuutisia. Usein postitan ainoastaan blogin Facebook-sivulle, joten julkaisen siellä paljon sellaista uutta aineistoa, jota ei löydy täältä. Kannattaa siis liittyä seuraajaksi. Facebook-sivulle pääsee klikkaamalla tätä.

Perusturvan riittämättömyys osasyy terveyseroihin

Suurin osa perusturvan varassa elävistä kotitalouksista ei pysty kattamaan tuloillaan kohtuullisen minimin mukaista kulutusta, selviää Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen uudesta raportista. Lukuunottamatta takuueläkettä saavia eläkkeensaajia, perusturvan varassa elävien kotitalouksien tulot riittävät kattamaan vain noin kaksi kolmasosaa kohtuulliseksi katsotusta minimikulutuksesta.

Asumiskulujen jälkeen perusturvan varassa olevien tulot ovat THL:n raportin mukaan reaalisesti jopa hieman laskeneet vuodesta 1990. Samaan aikaan kuilu keskipalkkaisten tulotasoon on revähtänyt yhä suuremmaksi.

Omana kommenttina uutiseen lisään, että perusturvan riittämättömyys on yksi syy, joka selittää myös väestöryhmien välisiä suuria terveyseroja Suomessa. Perusturvan varassa elävä joutuu karsimaan menoja sellaisilla tavoilla, joita keskituloinen ei tule usein ajatelleeksikaan. Riittämättömän perusturvan varassa elävä joutuu leikkaamaan menojaan läpi linjan ja kaikilta osin esimerkiksi terveelliseen ravintoon ei ole varaa. Sitäkin voi joutua pohtimaan, onko lääkärissä käyntiin tai lääkärin määräämiin lääkkeisiin varaa.

Väestöryhmien välisiä terveyseroja ei onnistuta poistamaan pelkillä sosiaali- ja terveydenhoitosektorin toimilla. Terveyserojen tasaamiseksi tarvitaan myös tasokorjausta perusturvaan ja veropolitiikkaa, jolla pienennetään väestöryhmien välisiä tuloeroja.

Tärkeää olisi myös terveydenhuollon maksujen omavastuuosuuksien leikkaaminen — ne ovat karanneet Suomessa huomattavasti korkeammiksi kuin ne ovat EU:ssa keskimäärin. Myös ruoan arvonlisäveron alentaminen jalostamattomilta peruselintarvikkeilta parantaisi terveyttä koko väestössä sen suunnatessa kulutusta terveellisiin perusruoka-aineisiin.

Pian voimme eduskuntavaaleissa vaikuttaa näihinkin asioihin.

Lähteet:

Perusturvan taso on Suomessa matala ja jäänyt jälkeen yleisestä tulokehityksestä. THL:n tiedote 1.3.2011

Perusturvan riittävyyden arviointiraportti (PDF). THL. Avauksia 4/2011