D-vitamiinin puutos syynä pohjoisen sikainfluenssaepidemiaan?

Sodankylässä, Rovaniemellä ja Meri-Lapissa on jo pieni sikainfluessaepidemia. Päivä tai pari sitten uutisissa kerrottiin, että sen alkamista Sodankylästä pidetään pelkkänä sattumana. Itse epäilen kuitenkin vahvasti, että pohjoisen ihmisten alemmat D-vitamiinitasot saattavat erityisesti altistaa taudille.

Alhaisilla D-vitamiinitasoilla on aiemmin havaittu olevan yhteys tavalliseen kausi-influenssaan, ja uskoisin niillä olevan vaikutusta myös siihen, miten hyvä immuuniteetti on sikainfluessaa vastaan. D-vitamiinin tiedetään parantavan luonnollista eli niin sanottua ensilinjan immuniteettia.

Lisätietoa:

Vitamin D and H1N1 Swine Flu. The Vitamin D Newsletter, September 2009.

Cannell JJ et al. Epidemic influenza and vitamin D. Epidemiol Infect. 2006 Dec;134(6):1129-40 (pdf).

Cannell JJ et al. On the epidemiology of influenza. Virol J. 2008 Feb 25;5:29.

D-vitamiini ja syövän ehkäisy

Asianharrastajia varten postitan tänne Cedric Garlandin 40-minuuttisen englanninkielisen luennon. Garland on yhdysvaltalainen perhe- ja ennaltaehkäisevän lääketieteen professori, joka on perehtynyt erityisesti siihen, miten riittävällä D-vitamiinilla voidaan ehkäistä syöpiä.

Videolla Garland hahmottelee tutkimuksiin perustuen, minkälaisia seerumin D-vitamiinitasoja tarvitaan, jos halutaan puolittaa syöpäriski. Garland selvittää videolla lyhyesti myös sitä, mitä solutasolla tapahtuu, jos D-vitamiinia saadaan liian vähän. Muuttaaksesi videolla esiintyvät amerikkalaiset yksiköt (ng/ml) Euroopassa käytettäviksi yksiköiksi (nmol/l) kerro luvut 2,5:llä.

Garlandin tavoitteeksi asettamat D-vitamiinitasot (100-150 nmol/l) voivat mielestäni olla vähän liian korkeita. Garland puhuu nimittäin vain syövän ehkäisemisestä eikä ota huomioon D-vitamiinitasojen yhteyttä kokonaiskuolleisuuteen, joka on erään observaatiotutkimuksen mukaan alhaisin seerumin kalsidiolitasojen ollessa noin 85-90 nmol/l (ks. viite alla).

Käytännössä suosittelen aikuisille syövän ehkäisemiseksi 50 mikrogrammaa (= 2000 IU) D-vitamiinia päivässä (kesäkuukausina riittää usein vähempikin määrä). Jos D-vitamiinia halutaan käyttää enemmän, asiasta on hyvä sopia lääkärin kanssa.

Lisätietoa:

Melamed ML et al. 25-hydroxyvitamin D levels and the risk of mortality in the general population. Arch Intern Med. 2008 Aug 11;168(15):1629-37.

Ennaltaehkäisyllä kustannukset kuriin

Aamu-TV:ssä oli tänään pari terveyttä koskevaa ohjelmaosuutta. Ne saivat minut hieman mietteliääksi. Ensimmäisessä osuudessa haastateltiin erästä Helsingin terveyskeskuksen päällikköä. Hän pohti haastetta kyetä vähentämään terveyspalveluiden kysyntää. Muuten jatkuu trendi, jossa sairaanhoidon kulut kohoavat jatkuvasti, mihin ei pidemmällä tähtäimellä ole varaa.

Ilmeisenä keinona minulla tulee mieleen, että terveydenhuollossa tulisi panostaa ennaltaehkäisevään terveydenhoitoon ja elämäntapakeinoihin. Ne ovat edullisia ja kustannustehokkaita. Näitä keinoja ovat erityisesti liikuntaan ja terveelliseen ruokavalioon ohjaaminen.

Elämäntapaohjausta on toki olemassa terveydenhuollossa nykyisinkin, mutta tarjottavat keinot ovat ylimalkaisia. Ne ovat usein vain pöydillä olevia esitteitä terveyskeskusten odotushuoneissa. Elämäntapaohjauksen laatua tulisikin parantaa siten, että eri sairauksien ehkäisyyn olisi tarjolla laadukasta ja kattavaa ohjausta kaikissa terveydenhuollon portaissa. Asia edellyttäisi myös lisäkoulutusta.

Elämäntapaohjauksen puutteet tulivat käytännössä esille Aamu-TV:n Aamutohtorissa, jossa eräs sisätautien erikoislääkäri oli puhumassa verenpainetaudista. Hyvin hanakasti hän oli tarjoamassa korkeasta verenpaineesta kärsiville potilaille heti verenpainelääkitystä ilman mitään mainintaa siitä, että ensin tulisi kokeilla ruokavalion ja muiden elämäntapakeinojen vaikuttavuutta.

Mitään mainintaa siitä, että verenpainetta voitaisiin mahdollisesti alentaa hyvällä ruokavaliolla ei ollut; ainoana hän mainitsi suolan käytön vähentämisen. Kuitenkin verenpainetta alentavan DASH-ruokavalion tehosta on tutkimusnäyttöä (ks. alla). DASH-ruokavaliossa on monia osatekijöitä, mutta keskeistä on kasvisten ja hedelmien syönnin lisääminen.

Kasvisten ja hedelmien syönnin lisääminen on tärkeää, koska niissä on verenpainetta alentavaa kaliumia. Kalium toimii verenpainetta kohottavan natriumin vastavaikuttajana. Kalium myös vähentää verenpainehormonien toimintaa ja lisää natriumin eritystä virtsaan. Lisäksi kasvisten ja hedelmien sisältämillä folaatilla, karotenoideilla ja fytokemikaaleilla on lievää verenpainetta alentavaa vaikutusta.

Yhdistettynä painon pudottamiseen ja liikunnan lisäämiseen DASH-ruokavalio saattaa hyvinkin riittää monille, joiden verenpaine on vain lievästi koholla. (Kerron DASH-ruokavaliosta ja muista verenpaineeseen vaikuttavista elämäntapakeinoista tarkemmin Ravintoa sydämelle -kirjassani, joka perustuu laajaan tutkimustietoon.)

Myös stressinhallinnan merkitys verenpainetaudin hoidossa jäi Aamutohtorissa mainitsematta, vaikka erilaisten stressinhallintamenetelmien verenpainetta alentava vaikutus on hyvin osoitettu. D-vitamiinistakin olisi voitu kertoa, koska sen vähäinen saanti on yhdistetty verenpaineen kohoamisen riskiin.

Tutkimusviitteitä:

Sacks FM et al. Rationale and design of the Dietary Approaches to Stop Hypertension trial (DASH): a multicenter controlled-feeding study of dietary patterns to lower blood pressure. Ann Epidemiol 1995;5:108-118.

Appel LJ et al. A clinical trial of the effects of dietary patterns of blood pressure. N Engl J.Med. 1997;336:1117-24.

Conlin PR et al. The effect on dietary patterns on blood pressure control in hypertensive patients: results from the dietary apporoaches to stop hypertension (DASH) trial. The American Journal of Hypertension. 2000;13:949-955.

Sacks FM et al. Effects on blood pressure of reduced dietary sodium and the Dietary Approaches to Stop Hypertension (DASH) diet. N Engl J Med. 2001;344:3-9.

Haitalliset lakritsi ja salmiakki

Äidin runsas lakritsin syöminen raskausaikana voi haitata lapsen kognitiivista kehitystä, kertoo uusi Helsingin yliopistossa tehty tutkimus. Odotusaikana paljon lakritsia syöneiden äitien lapset menestyivät kahdeksanvuotiaina heikommin päättelysuoriutumista mittaavissa testeissä. Lisäksi heillä oli enemmän ADHD-tyyppisiä keskittymis- ja käytöshäiriöitä. Aiemmin on lisäksi havaittu runsaan lakritsin syömisen lisäävän ennenaikaisen synnytyksen riskiä.

Lakritsin haitalliseksi ainesosaksi epäillään sen luontaista ainesosaa glykyrritsiiniä, jota on myös salmiakissa. Salmiakissa on glykyrritsiinin lisäksi myös ammoniumkloridia. Sen saaminen lisää elimistön happamuutta ja aiheuttaa kalsiumin erittymistä luustosta. Sen vuoksi Tanskassa tietyn määrän ammoniumkloridia sisältävissä salmiakkipakkauksissa tuleekin olla merkintä "Voksenbolsje — ikke børnebolsje" (aikuisten makeinen — ei lasten makeinen). Ei ole kuitenkaan mitään syytä olettaa, että salmiakki olisi haitallista ainoastaan lasten luustolle. Ammoniumkloridin luustovaikutusten vuoksi olenkin sitä mieltä, että salmiakki on haitallista tavallisesti kohtuullisinakin pidettyinä määrinä nautittuna.

Runsas lakritsin ja salmiakin syöminen voi myös nostaa verenpainetta osalla ihmisistä ja aiheuttaa hypokalemiaa eli plasman alentunutta kaliumpitoisuutta. Sen seurauksena suolan ja nesteen kerääntyminen elimistöön lisääntyy. Hypokalemia voi myös aiheuttaa voimattomuutta, lihasheikkoutta ja suonenvetoja.

Lisätietoa:

Runsas lakritsinsyönti odotusaikana voi olla haitallista sikiölle. Lehdistötiedote.

Onko lakritsi harmiton makeinen? Kuopion lääkeinformaatiokeskus.

Sikainfluenssan massarokotuksia kritisoidaan

Ruotsin TV:n englanninkielisessä haastattelussa Cochrane-instituutin epidemiologi Tom Jefferson kritisoi sikainfluessa-hysteriaa ja epäilee massarokotusten mielekkyyttä.


Jefferson itse yrittää ehkäistä sikainfluenssaa usein tapahtuvalla käsienpesulla ja pitämällä etäisyyttä ihmisiin. Mutta onko sekään tässä vaiheessa järkevää? Asiantuntijathan ovat olleet sillä kannalla, että sikainfluenssa on ensimmäisessä aallossaan vaarattomin. Tällöin olisi järkevää sairastaa sikainfluenssa aikaisin, jolloin viruksen vaarallisempia muotoja vastaan olisi ehtinyt kehittyä immuniteetti.

Pari Tom Jeffersonin aiempaa haastattelua:

Interview: Dr Tom Jefferson and pandemic flu vaccines. Financial Times.

'A Whole Industry Is Waiting For A Pandemic'. Spiegel Online.

Torjunta-aineettomuus on hyvä syy suosia luomua

Erään tuoreen ravitsemustieteellisessä julkaistun tutkimuksen mukaan luomuruuan ravitsemuksellinen laatu ei olisi sen parempi kuin tavanomaisestikaan viljellyn.

Tutkimuksessa unohdettiin kuitenkin täysin pari olennaista tekijää, joiden vuoksi luomuruoka on terveellisempi valinta. Ensimmäinen on se, että luomuruuassa on keskimäärin enemmän flavonoideja ja muita fytokemikaaleja kuin tavanomaisesti viljellyssä.

Vielä tärkeämpi syy on siinä, että luomuruokaa suosimalla voidaan välttää torjunta-ainejäämät. Erityisesti asialla on merkitystä lapsille, koska lasten ajatellaan olevan herkempiä torjunta-aineille.

Parissakin tutkimuksessa on havaittu, että hyönteismyrkkyinä käytettyjen organofosforiyhdisteiden jäämät lasten virtsassa putoavat nopeasti luomuruokaan vaihtamisen jälkeen. Kun luomusta siirrytään takaisin tavanomaisesti viljeltyyn, pitoisuudet jälleen kohoavat nopeasti.

Hyönteismyrkyt ja monet torjunta-aineet on yhdistetty riskiin sairastua moniin sairauksiin, mutta niistä lienee eniten haittaa sen vuoksi, että ne voivat toimia umpieritysjärjestelmää häiritsevinä aineina.

Torjunta-aineiden pelossa ei pidä kuitenkaan jättää syömättä terveellisiksi tiedettyjä ruoka-aineita. Siten on esimerkiksi terveellisempää syödä tavanomaisin viljelymenetelmin viljeltyä parsakaalia kuin jättää se syömättä sen vuoksi, että se ei ole luomua. Tämän linjaukseni takana on myös esimerkiksi syövän ehkäisystä kirjan kirjoittanut maailmankuulu lääkäri David Servan-Schreiber.

Lisätietoa:

Curl CL et al. Organophosphorus pesticide exposure of urban and suburban preschool children with organic and conventional diets. Environmental Health Perspectives, 2003. 111(3): p. 377-82.

Lu C et al.Organic diets significantly lower children's dietary exposure to organophosphorus pesticides. Environmental Health Perspectives, 2006. 114(2): p. 260-3.

Fruit and veg have 'unacceptable' levels of pesticides. Daily Telegraph.

Kuluttaja-lehden vertailu: runsasrasvainen margariini on terveellisempi

Kuluttaja-lehden numerossa 6/2009 on pääpiirteiltään asiallinen artikkeli margariineista. Jutun pääsanoma on, että kevytmargariinien sijaan on terveellisempää käyttää vähintään 60 prosenttia rasvaa sisältäviä margariineja. Näin siitä syystä, että kevytmargariinien rasvan laatu on heikompi kuin rasvaisempien.

Huonompi rasvan laatu johtuu siitä, että kevytmargariineissa on jouduttu kiinteyden saavuttamiseksi käyttämään enemmän trooppisia rasvoja tai osa kasvirasvoista on kovetettu keinotekoisesti. Lisäksi esimerkiksi omega-6- ja omega-3-rasvahappojen suhde voi kevytmargariineissa olla heikompi.

Artikkelissa on pari yksityiskohtaa, joiden kanssa olen hieman eri linjoilla. Siinä sanotaan, että margariineja tai juoksevia margariineja voitaisiin käyttää paistamiseen. Näin ei mielestäni kuitenkaan pitäisi tehdä, vaan paistamiseen olisi terveellisempää käyttää hyvälaatuisia juoksevia kasviöljyjä, kuten neitsytoliiviöljyä tai kylmäpuristettua rypsiöljyä.

Kuluttaja-lehden jutussa kiinnitettiin huomiota myös D-vitamiinin määrään margariineissa. Se on käytännössä kuitenkin merkityksetön asia, koska vitaminointimäärät ovat mitättömiä. Margariinit tai muutkaan ruuat eivät sisällä riittävästi D-vitamiinia. Suomessa tarvitaan syksystä kevääseen D-vitamiinilisää tablettimuodossa.

Joka tapauksessa margariinit ovat leivänpäällisrasvana voita terveellisempi valinta, koska hyvälaatuisten margariinien rasvahappokoostumus on voita parempi. Esimerkiksi margariinivertailun parhaimmistoon kuuluvan Sinisen Keijun rasvat ovat pääasiassa rypsiöljyä ja camelinaöljyä. Margariinin riittävä kiinteys on saavutettu lisäämällä pieni määrä palmuöljyä ja kookosrasvaa. Muissakaan suomalaisissa jääkaappimargariineissa ei ole osittain kovetettuja kasvirasvoja, koska teollisuus luopui niiden käytöstä 1990-luvun alussa.

Periaatteessa vielä margariinien käyttöä terveellisempää olisi saada terveelliset tyydyttymättömät rasvahapot pähkinöistä, avokadosta ja juoksevista kasviöljyistä (rypsiöljystä, pellavansiemenöljystä). Sellainen edellyttää kuitenkin, että asia myös muistetaan toteuttaa käytännössä.

Pari tutkimusviitettä:

Tonstad S et al. Serum cholesterol response to replacing butter with a new trans-free margarine in hypercholesterolemic subjects. Nutr Metab Cardiovasc Dis. 2001 Oct;11(5):320-6.

Jacobsen MU et al. Major types of dietary fat and risk of coronary heart disease: a pooled analysis of 11 cohort studies. Am J Clin Nutr. 2009 May;89(5):1425-32.

Lukijat: D-vitamiinisuositusta tulee nostaa heti

Kiitän kaikkia äänestäjiä, jotka osallistuivat D-vitamiinisuositusten kohottamista koskevaan blogikyselyyni. Vastanneista peräti 96 prosenttia oli sitä mieltä, että suosituksia olisi syytä nostaa heti.

On selvää, että D-vitamiinisuositusten kohottamisesta ei päätetä jonkin blogin "huutoäänestyksellä". Blogini lukijoiden joukossa on kuitenkin myös lääkäreitä, ravitsemustieteilijöitä ja muita erittäin asiantuntevia ihmisiä. Sen vuoksi lähes yksimielisellä äänestystuloksella on tiettyä painoarvoa.

Suomessa asiat nytkähtävät eteenpäin usein vasta sitten, kun ne on otettu esille TV:n pääuutislähetyksissä. Vaalirahakohu on siitä hyvä esimerkki.

Ehkä D-vitamiinisuositusten jälkeenjääneisyyskin pitäisi ottaa esille YLEn TV-uutisissa, jotta asialle alkaisi tapahtua jotain. Ainakin siihen olisi aihetta. Riittämättömät D-vitamiinisuositukset kun ovat kansanterveydelliseltä merkitykseltään esimerkiksi sikainfluenssaa tärkeämpi asia.

Sikainfluenssan tarttumistapa on selvitetty

Hitaita ovat herrojen kiireet

Helsingin Sanomissa oli eilen artikkeli, jonka mukaan D-vitamiinin saantisuosituksia saatetaan nostaa kolmen vuoden kuluttua, vuonna 2012. Hitaita ovat herrojen kiireet, täytyy sanoa. Jutustakin kävi hyvin ilmi, että tällä hetkellä yli puolet suomalaisista saa liian vähän tätä vitamiinia.

Riittämättömän D-vitamiinin saannin vuoksi lukuisat ihmiset saavat turhaan lonkkamurtumia, sairastuvat MS-tautiin, diabetekseeen, verenpainetautiin ja moniin syöpiin. Riittämätön D-vitamiinin saanti lisää myös sydäninfarktin ja hampaiden kiinnityskudosten sairauksien riskiä. Jutussa dosentti Christel Lamberg-Allardt kuitenkin toteaa, että "vain D-vitamiinin ja luuston yhteys on tähän mennessä todistettu."

Ehkä näin on, koska tieteellisen todistamisen kriteerit ovat erittäin tiukat. D-vitamiinia koskevaa tutkimusta on kuitenkin tehty niin paljon, että matalien D-vitamiinitasojen voidaan sanoa hyvin suurella todennäköisyydellä lisäävän riskiä sairastua edellä mainittuihin sairauksiin. Asiassa olisikin mitä järkevintä toimia todennäköisen näytön pohjalta. Kohtuuttomia vaatimuksia tieteellisestä näytöstä tulisi tässä asiassa höllentää, koska liian tiukat näyttövaatimukset johtavat käytännössä vain siihen, että lukuisat ihmiset vammautuvat, sairastuvat ja kuolevat turhaan aukottomampaa näyttöä odoteltaessa. Viisaampaa olisi toimia asiassa Kanadan syöpäyhdistyksen tavoin. Se on suositellut, että D-vitamiinia tulisi todennäköisen näytön perusteella ottaa runsaammin syövän ehkäisemiseksi.

Helsingin Sanomat kirjoittaa D-vitamiinista hyvin vanhanaikaisella tavalla myrkyllisenä aineena. Puhe D-vitamiinin myrkyllisyydestä on sellaista retoriikkaa, jota esimerkiksi huippu-D-vitamiinitutkija Reinhold Vieth on kritisoinut ankarasti. D-vitamiinimyrkytyksiä on nimittäin sattunut lähinnä harvinaisissa tilanteissa, joissa on tapahtunut todella vakava, esimerkiksi satakertainen annostusvirhe. Puhe D-vitamiinin myrkyllisyydestä lähinnä vain pelottaa turhaan tavallisia kansalaisia. Se johtaa käytännössä siihen, että yhä useampien D-vitamiinin saanti jää liian vähäiseksi, koska edes optimaalista määrää D-vitamiinia ei uskalleta käyttää.

On vaikeaa ymmärtää, mitä riskiä olisi siinä, jos aikuisten D-vitamiinisuositus nostettaisiin välittömästi nykyisestä 7,5 mikrogrammasta päivässä vaikkapa 35 mikrogrammaan. Nykyinenkin turvallisen saannin yläraja on nimittäin 50 mikrogrammaa päivässä, ja siihen sisältyy todella lavea turvallisuusmarginaali.

Dosentti Christel Lamberg-Allardt oli itse mukana useiden maailman johtavien D-vitamiinitutkijoiden ja ravitsemustieteilijöiden allekirjoittamassa varsin poikkeuksellisessa vetoomuksessa, joka julkaistiin vuonna 2007 maailman johtavassa ravitsemustieteellisessä lehdessä. Pääkirjoituksena The American Journal of Clinical Nutritionissa julkaistussa artikkelissa tutkijat vetoavat turhautuneina päättäjiin. Vetoomuksen keskeinen vaatimus on, että D-vitamiinisuosituksia tulisi nostaa kiireellisesti siten, että seerumin kalsidiolin vähintään 75 nmol/l taso saavutettaisiin.

Toivoisin, että Lamberg-Allardt ja muut suomalaisista D-vitamiinisuosituksista vastaavat toimisivat nyt myös suomalaisilla areenoilla ripeästi, jotta kansalaisten terveyttä ei edelleen vaaranneta. Jos ja kun ennaltaehkäisevää terveydenhoitoa pidetään tärkeänä, D-vitamiinisuositusten nostaminen on yksi parhaimmista, edullisimmista ja turvallisimmista tavoista ehkäistä sairauksia ja parantaa kansanterveyttä.

Vähärasvaisuus ei ole tavoiteltavaa

Käsitykset rasvan haitallisuudesta istuvat tiukassa varsinkin terveysuutisia popularisoivien toimittajien keskuudessa. Esimerkiksi pari päivää sitten YLE Uutiset kertoi rekkamiesten ruokavaliota kuvaillessaan, että "huomattava osa kuljettajien ruokavaliosta koostuu rasvaisista aineista."

Kuitenkin uutisen perustana olleessa Työterveyslaitoksen tiedotteessa sanotaan selvästi, että "pehmeän rasvan saanti on vähäistä ja kovaa rasvaa sisältävien ruokien käyttö on liian yleistä." Kysymyksessä olikin siis rasvan laatu, ei sen määrä.

Olisi hyvä, jos sitkeässä istuvat käsitykset vähärasvaisuuden terveellisyydestä voitaisiin viimein kitkeä pois. Rasva nimittäin ei ole se ongelma, vaan esimerkiksi rasvan laatu, epäterveelliset ruoanvalmistusmenetelmät sekä vihannesten ja hedelmien syönnin vähyys.

Välimeren-tyylinen ruokavalio on vähärasvaista terveellisempi

Vähärasvaisuuden tavoittelun hyödyttömyys käy hyvin esille tuoreesta tutkimuksesta, jossa verrattiin vähärasvaista ruokavaliota Välimeren-tyyliseen vähähiilihydraattiseen ruokavalioon. Tutkimus osoitti, että runsaasti vihanneksia, hedelmiä, pähkinöitä, oliiviöljyä ja palkokasveja sisältävä ruokavalio on tehokkaampi kakkostyypin diabeteksen hallinnassa kuin vähärasvainen ruokavalio.

Tuloksella on merkitystä myös puheena olleiden rekkamiesten kannalta, sillä Työterveyslaitoksen selvityksen mukaan rekkamiesten diabetesriski on korkeampi kuin muun väestön.

Tutkimusviite:

Effects of a Mediterranean-Style Diet on the Need for Antihyperglycemic Drug Therapy in Patients With Newly Diagnosed Type 2 Diabetes. Annals of Internal Medicine.

Vanhustenhoitoon tarvitaan lisää rahaa

YLE Uutiset kertoo lääninhallitusten selvitysten osoittavan, että vanhustenhoidossa on pahoja puutteita. Vanhuksia sidotaan peteihin, teljetään lukkojen taakse, he eivät pääse vessaan ja he saavat usein liikaa lääkkeitä. Vanhuksilla on myös todettu aliravitsemusta ja yksityisiä laitoksia on huomautettu ravitsemusarvoltaan köyhästä ruoasta. Itseäni järkytti myös kuulla, että kaatumisten aiheuttamia murtumia on jätetty hoitamatta.

Viiden lääninhallituksen kaikissa selvityksissä päädytään päätelmään, että henkilökuntaa on liian vähän. Niissä tullaan myös siihen yhteiseen lopputulokseen, että vanhusten perushoito on mitoitettu niin tiukaksi, ettei hoitajilla ole missään riittävästi aikaa vanhuksille.

Tiukka vanhustenhoidon mitoittaminen johtuu siis siitä, että resursointi on riittämätöntä. Kuntien rahatilanne on niin tiukka, että vanhustenhoitoon ei ole varaa ohjata riittävästi resursseja.

Kokoomuslainen peruspalveluministeri Paula Risikko on jo ehtinyt kommentoida lääninhallitusten selvitystä. Lääkkeeksi hän tarjoaa — uskomatonta kyllä — sosiaalitoimen valvontaa, joka onkin käynnistymässä ensi vuodenvaihteessa. Risikon näkemys tarvittavista keinoista on pyöristyttävä. Valvontahan ainoastaan kasvattaa julkisen hallinnon byrokratiaa lisäämättä yhtäkään käsiparia suorittavaan työhön.

Näen asian niin, että vanhustenhoidon tilannetta ei pystytä korjaamaan mitenkään muuten kuin nostamalla hieman veroastetta. Se on realiteetti, joka täytyy hyväksyä, jos haluamme hoitaa ikääntyvän väestön ihmisarvoa kunnioittavalla tavalla. Tuntuu siltä, että vaaleissa hyvin toimeentulevien äänestäjien ensisijaisena intressinä on oman veroasteen alentaminen. Se sitten vääjäämättä näkyy heikentyvinä julkisina palveluina, kuten heikkotasoisena vanhustenhoitona.

Haluaisin tuoda vanhustenhoidosta käytävään keskusteluun elämänkaariajattelun. Olisi mielekästä, että kollektiivisesti laskisimme aavistuksen verran elintasoamme keski-iässä sen kustantamiseksi, että voisimme saada parempaa hoitoa vanhuudessa. Muuten jatkuu nykyinen epäsuhta, jossa elämänkaaren keskivaiheilla suurin osa kansalaisista elää suhteellisessa yltäkylläisyydessä, mutta vanhuudessa edes perustarpeistammekaan ei välttämättä pidetä huolta.

Lähde:

Lääninhallitukset: Vanhustenhoidossa paljon puutteita. YLE Uutiset.

Parsakaali on sydämellekin terveellistä

Parsakaali tunnetaan hyvin syöpää ehkäisevänä kasviksena. Nyt uudessa tutkimuksessa on havaittu, että sen sisältämä sulforafaani auttaa myös vähentämään tulehdusta valtimoissa. Siten parsakaalin säännöllinen syöminen voi hyvinkin olla lisäkeino, jolla voidaan ehkäistä valtimotaudin kehittymistä.

Parsakaalissa on sulforafaanin lisäksi terveellistä myös se, että se sisältää runsaasti luustolle terveellistä K-vitamiinia. Lisäksi parsakaali kuuluu hyviin kasvikunnan kalsiumin lähteisiin, millä voi olla eniten merkitystä maitotuotteita välttäville tai vähän käyttäville.

Monet sanovat, etteivät pidä parsakaalin mausta. Välttämättä parsakaalissa itsessään ei ole kuitenkaan mitään vikaa, vaan syynä voi olla sen syöminen ylikypsänä. Jos parsakaali kypsennetään pehmeäksi, sen maku muuttuu tunkkaiseksi. Lisäksi suurin osa sen terveellisestä sulforafaanista tuhoutuu, jos sitä keitetään tai höyrytetään yhtä pitkään kuin muita vihanneksia on totuttu kypsentämään.

Kokeile siis parsakaalin syömistä hyvin kevyesti, vain parin minuutin ajan höyrytettynä. Näin se pysyy rapeana ja maku raikkaana. Lisäksi saat hyödyksesi sen syöpää torjuvat ja verisuonia suojelevat fytokemikaalit.

PS. Parsa ei käy parsakaalin lyhenteeksi! Parsa merkitsee tankoparsaa. Parsakaalia voi sen sijaan kutsua broccoliksi, jos parsakaali tuntuu sanana liian pitkältä.

Lisätietoa:

Broccoli extract’s heart health benefits pinpointed? NutraIngredients.

Terveyttä tukevia veroratkaisuja

Pidän hallituksen eilistä arvonlisäveropakettia hyvänä ja tilanteeseen sopivana ratkaisuna. Ruoan alv:n alentaminen parantaa pienituloisten asemaa hieman. Tärkeänä pidän myös sitä, että ruoan hinnan alentuminen vähentää hieman kiusausta säästää ruokakuluissa terveellisyyden kustannuksella. Epäterveellistä ruokaahan saa halvemmalla kuin terveellistä, mistä olen aiemmin tutkimuksiinkin viitaten tässä blogissa kirjoittanut. Näin ollen myös pienituloisilla on ainakin teoreettisesti hieman paremmat mahdollisuudet syödä terveellisemmin. Käyttävätkö he tämän mahdollisuuden, on sitten kokonaan toinen asia.

Etenkin demarit ovat kritisoineet ruoan alv:n alentamista siitä, että vähimmäisetuuksien kohottaminen suoraan olisi auttanut vähäosaisia enemmän. Näin tietysti periaatteessa on, mutta vertailuasetelma on täysin spekulatiivinen. Edes demaritkaan eivät käytännössä kohottaneet vähimmäisetuuksia. Esimerkiksi Lipposen ykköshallituksessa demarit toimivat toisin. He lisäsivät toimeentulotukeen asumiskulujen 7 prosentin omavastuuosuuden, mikä käytännössä alensi toimeentulotukea härskisti. Lisäksi varallisuusvero käsittämättömästi poistettiin.

Alv-paketissa on terveellisyyden kannalta ehkä vielä olennaisempaa se, että makeisvero palautetaan ja virvoitusjuomaveroa nostetaan. Makeisverossa on tosin puutteena se, että makeisissa on kaksi ryhmää tuotteita, jotka ovat tutkimustenkin perusteella selvästi terveellisiä: tumma suklaa ja ksylitolipurukumi. Itse toivoisin, että nämä voitaisiin vielä saada pois makeisveron piiristä.

Ravintolaruoan alv-kannan alentaminen suosii enemmän hyvätuloisia, mutta pidän ratkaisua hyvänä sekä työllisyyden kannalta että myös kulttuurisista syistä. On hyvä, että ulkona syömisen kulttuuri kehittyy. Se on sellaista elämänlaatua kohottavaa sosiaalisuutta, jota esimerkiksi Ranskassa on enemmän.

D-vitamiinilla sikainfluenssan kimppuun?

Tervetuloa jälleen lukemaan ravinto- ja terveysblogiani pienen tauon jälkeen. Toivon, että kesäsi on sujunut antoisissa ja rentouttavissa merkeissä.

Suomalaisten D-vitamiinitilannetta kuvaavat kalsidiolitasot eivät keskimäärin ole optimaaliset edes kesän jälkeen. Niinpä D-vitamiinin riittävä saanti on aihe, joka on jälleen mielekästä nostaa pöydälle. Eräs lukijani linkitti minulle Lääkelaitoksen Tabu-lehdessä julkaistun melkoisen asiantuntevan artikkelin D-vitamiinin vaikutuksista. Farmakologian professori Ilari Paakkarin kirjoittaman artikkelin 'D – etelän hormoni ja pohjoisen vitamiini' pääsee lukemaan klikkaamalla tätä.

Pari otetta artikkelista:

"Kalsidiolin tasoa noin 80–100 nmol/l voisi esittää tavoitteeksi, koska tällä pitoisuudella:

• ei ylitetä luonnollisen auringolle altistuksen ihossa tuottamaa pitoisuutta,
• kalsiumin imeytyminen on optimaalista, mutta hyperkalsemiaa ei esiinny,
• parathormonin suppressio on maksimaalinen,
• kolekalsiferolin hydroksylaatio kalsidioliksi maksassa ei ole saturoitunut eli ei synny D3:n kumulaatiota rasva- ja lihaskudokseen,
• kliinisissä tutkimuksissa on saatu edullisia vaikutuksia luutiheyteen ja luunmurtumien estoon."

"FDA:n [Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkeviraston] asiantuntijaryhmä suosittaa D3-vitamiinin päiväsaanniksi neljästä ikävuodesta ylöspäin annosta 25 µg (1 000 KY). D-vitamiinilisällä saattaa olla tärkeä merkitys Yhdysvaltojen tummaihoiselle väestölle, joiden muuta väestöä suurempi kardiovaskulaari- ja syöpäsairastavuus on liitetty vähäiseen D-vitamiinin saantiin. Sijainniltaan Suomen kaltaisen maan, Kanadan, syöpäyhdistys on yhdessä terveysviranomaisten kanssa laatinut suosituksen, jonka mukaan aikuisten tulisi ottaa D-vitamiinivalmistetta talvikuukausina 50 µg (2 000 KY) päivässä. Yli 50-vuotiaille suositus on ympärivuotinen. Kirjallisuudessa on ehdotettu vähän aurinkoa saavien aikuisväestöjen D-vitamiinin sopivaksi päiväsaanniksi vieläkin suurempaa 100 µg (4 000 KY) annosta, mikä merkitsisi arviolta seerumin kalsidiolin pitoisuuden tasoa yli 80 nmol/l."

Itse katson, että artikkelin suosittelema D-vitamiinilisän käyttö vain talvikuukausina alle 50-vuotiaiden kohdalla on riittämätöntä. Tämän ikäiset tarvitsevat D-vitamiinilisää syyskuusta toukokuuhun saakka, koska aurinko paistaa niin matalalta ja vaatetusta on viileän ilman vuoksi sen verran runsaasti, että D-vitamiinia ei juuri syksyllä ja keväällä ihossa muodostu.

D-vitamiini on sikälikin ajankohtainen, että riittävän suuret annokset saattavat ehkäistä myös sikainfluenssaa. Kanadassa onkin käynnistetty tutkimus, jossa yritetään selvittää, voiko D-vitamiini todella ehkäistä sitä. Olettamukselle antaa tukea se, että D-vitamiini näyttää ehkäisevän tavallista kausi-influenssaa. Lisäksi jo 1940-luvulla havaittiin, että D-vitamiini voi ehkäistä influenssaa sioilla. Ainakaan siitä ei ole mitään haittaa, että D-vitamiinia ottaa varmuuden vuoksi sikainfluenssan torjumiseksi.

Syventävää tietoa:

Canada examines vitamin D for swine flu protection

Committee to Review Dietary Reference Intakes for Vitamin D and Calcium

Hyvää kesää!

Blogini jää nyt kesätauolle ja toivotan kaikille lukijoilleni antoisaa ja rentouttavaa kesää. Toivon, että ehdit nauttia luonnon kauneudesta ja hiljaisuudesta. Palannen blogikirjoitusten pariin joskus elokuussa.

Kuva JH

Kalaöljyistä on edelleen hyötyä

Helsingin Sanomissa oli 30.6. asenteellinen kalaöljyartikkeli, joka on hämmentänyt turhaan monia. Luotettavampaa tietoa kalaöljyistä on Poliklinikka.fi-sivuston tässä uudessa artikkelissa. Eli jos et kuulu sivuston mainitsemaan tarkkarajaiseen noin 5 prosentin joukkoon, kalaöljyistä on sinulle edelleen hyötyä.