Oletko jäänyt lisäaineiden vangiksi?

Lisäaineet herättävät nyt kuumaa keskustelua niin lehdissä kuin netissäkin. Kiinnostuksen nostattaja oli ennen kaikkea syksyllä ilmestynyt Mats Nilssonin kirja Aitoa ruokaa (Atar 2010). Elintarvikkeiden lisäaineita yksityiskohtaisesti luetteloiva kirja on noussut myyntitilastojen kärkeen.

Moni kuitenkin kokee, että lisäaineiden pelossa on menty liiallisuuksiin ja että siinä lähestytään jo hysteriaa. Esimerkiksi toimittaja Virpi Salmi kirjoitti aiheesta pakinan Lisäainesekot, sekoilkaa lisää. Monia juttu hauskuutti mutta jotkut myös loukkaantuivat kirjoituksesta.

Oma näkemykseni on, että pyrkimys luonnolliseen, lisäaineettomaan ruokaan hyvä asia. Sen lisäksi että lisäaineista voi olla runsaasti saatuna haittaa, runsas lisäaineiden määrä tuotteessa on myös sen indikaattori, että elintarviketeollisuus on käsitellyt ruokaa liikaa.

En kuitenkaan usko, että eri elintarvikkeiden lisäaineiden yksityiskohtaisessa ja loppumattomassa analysoinnissa on mitään järkeä. Niin tehdessämme jäämme jumittamaan tuoteselosteiden lisäainelistojen E-koodien opetteluun. Vaikka joistakin lisäaineista on hyvä tietää jotain, yleisesti ottaen lisäaineiden opiskeleminen lähestymistapana terveellisesti syömisen oppimiseksi ei toimi!

Paljon järkevämpää olisi, että kuluttajina ostaisimme mahdollisimman käsittelemättömiä peruselintarvikkeita. Ne ovat terveellisiä ja niitä syödessämme samalla lisäaineiden saantikin jää automaattisesti vähäiseksi. Olennaista on mielestäni se, miten koostaa terveellisistä perusraaka-aineista koottu ruokavalio oikein.

Mikä ruoassa on vaarallista?

Tähän blogikirjoitukseen kirvoitti erään lukijan kommentti, jossa hän kysyi huolestuneena ruoan sisältämistä myrkyistä ja vierasaineista. Olen aiemminkin huomannut, että maallikot pitävät näitä aineita ruoan suurimpina riskeinä. Siinä heidän käsityksensä poikkeavat huomattavasti ravitsemustutkijoiden näkemyksistä. 

Asiantuntijat (ja siinä sivussa minä) tuntuvat pitävän yleisesti ravitsemuksen suurimpina riskeinä epäterveellisiä ravintotottumuksia ja liiallista energiansaantia. Ruoan torjunta-ainejäämät ja lisäaineet ovat näiden riskien rinnalla aika vähäpätöisiä. Riskit ovat siis mitä arkisimpia ja johtuvat paljolti omista valinnoistamme ruokakaupassa — seikka mitä ehkä emme haluaisi hyväksyä. Tietysti elintarviketeollisuudella on myös oma vastuunsa siinä, mitä he tarjoavat, ja lisäksi esimerkiksi ravitsemussuositukset ohjaavat jonkin verran ruokavalintojamme. 

Arkiset riskit, joihin viittaan, ovat niin tavallisia, että moniakaan niistä ei ehkä tule edes ajatelleeksi riskeinä. Niitä on esimerkiksi: 

• Liiallinen energiansaanti kulutukseen nähden (eli syödään yksinkertaisesti liikaa)
• Raffinoitujen hiilihydraattien syönti (näitä ovat mm. pulla, valkoinen leipä ja limsa)
• Liian vähäinen vihannesten ja hedelmien syönti (sen seurauksena saadaan liian vähän mm. folaattia, K-vitamiinia ja antioksidantteja)
• Liian vähäinen hyvien rasvahappojen saanti (erityisesti omega-3-rasvahappoja saadaan usein liian vähän)
• Liiallinen rasvaisten maitotuotteiden ja punaisen lihan syöminen (näiden suosiminen on myös epäekologista). 

Tällaiset aivan tavalliset virheet ravitsemuksessa aiheuttavat jatkuvasti esimerkiksi diabetesta, sydäntauteja ja syöpää. Näistä tyypillisistä länsimaisen ruokavalion vinoutumista olen kirjoittanut myös tässä aiemmassa blogikirjoituksessani. Toki on hyvä pyrkiä myös vähentämään torjunta-aineiden ja lisäaineiden saantia esimerkiksi luomuruokaa suosimalla, mutta se on sittenkin vain hienosäätöä. Olisi myös virhe jättää appelsiinit tai parsakaalit syömättä vain sen takia, että ne on kasvatettu jossain Välimeren maassa. Silloin menisi lapsi pesuveden mukana.

Saisin varmasti enemmän lukijoita, jos keskittyisin kirjoittamaan ruoan sisältämistä torjunta-aineista ja lisäaineista, mutta en voi muuta kuin olla rehellinen sille, mitä oikeasti pidän riskinä. Ja ehkäpä on väärin ajatella ruokaa ollenkaan riskinä. Ehkäpä olisi sittenkin parempi ajatella sitä oivana ja usein nautinnollisenakin keinona, jolla voimme pitää kehomme terveenä ja elinvoimaisena. Syöminen voi olla samaan aikaan sekä terveellistä että nautinto.