27. elokuuta 2009

Terveyttä tukevia veroratkaisuja

Pidän hallituksen eilistä arvonlisäveropakettia hyvänä ja tilanteeseen sopivana ratkaisuna. Ruoan alv:n alentaminen parantaa pienituloisten asemaa hieman. Tärkeänä pidän myös sitä, että ruoan hinnan alentuminen vähentää hieman kiusausta säästää ruokakuluissa terveellisyyden kustannuksella. Epäterveellistä ruokaahan saa halvemmalla kuin terveellistä, mistä olen aiemmin tutkimuksiinkin viitaten tässä blogissa kirjoittanut. Näin ollen myös pienituloisilla on ainakin teoreettisesti hieman paremmat mahdollisuudet syödä terveellisemmin. Käyttävätkö he tämän mahdollisuuden, on sitten kokonaan toinen asia.

Etenkin demarit ovat kritisoineet ruoan alv:n alentamista siitä, että vähimmäisetuuksien kohottaminen suoraan olisi auttanut vähäosaisia enemmän. Näin tietysti periaatteessa on, mutta vertailuasetelma on täysin spekulatiivinen. Edes demaritkaan eivät käytännössä kohottaneet vähimmäisetuuksia. Esimerkiksi Lipposen ykköshallituksessa demarit toimivat toisin. He lisäsivät toimeentulotukeen asumiskulujen 7 prosentin omavastuuosuuden, mikä käytännössä alensi toimeentulotukea härskisti. Lisäksi varallisuusvero käsittämättömästi poistettiin.

Alv-paketissa on terveellisyyden kannalta ehkä vielä olennaisempaa se, että makeisvero palautetaan ja virvoitusjuomaveroa nostetaan. Makeisverossa on tosin puutteena se, että makeisissa on kaksi ryhmää tuotteita, jotka ovat tutkimustenkin perusteella selvästi terveellisiä: tumma suklaa ja ksylitolipurukumi. Itse toivoisin, että nämä voitaisiin vielä saada pois makeisveron piiristä.

Ravintolaruoan alv-kannan alentaminen suosii enemmän hyvätuloisia, mutta pidän ratkaisua hyvänä sekä työllisyyden kannalta että myös kulttuurisista syistä. On hyvä, että ulkona syömisen kulttuuri kehittyy. Se on sellaista elämänlaatua kohottavaa sosiaalisuutta, jota esimerkiksi Ranskassa on enemmän.

24. elokuuta 2009

D-vitamiinilla sikainfluenssan kimppuun?

Tervetuloa jälleen lukemaan ravinto- ja terveysblogiani pienen tauon jälkeen. Toivon, että kesäsi on sujunut antoisissa ja rentouttavissa merkeissä.

Suomalaisten D-vitamiinitilannetta kuvaavat kalsidiolitasot eivät keskimäärin ole optimaaliset edes kesän jälkeen. Niinpä D-vitamiinin riittävä saanti on aihe, joka on jälleen mielekästä nostaa pöydälle. Eräs lukijani linkitti minulle Lääkelaitoksen Tabu-lehdessä julkaistun melkoisen asiantuntevan artikkelin D-vitamiinin vaikutuksista. Farmakologian professori Ilari Paakkarin kirjoittaman artikkelin 'D – etelän hormoni ja pohjoisen vitamiini' pääsee lukemaan klikkaamalla tätä.

Pari otetta artikkelista:

"Kalsidiolin tasoa noin 80–100 nmol/l voisi esittää tavoitteeksi, koska tällä pitoisuudella:
  • ei ylitetä luonnollisen auringolle altistuksen ihossa tuottamaa pitoisuutta,
  • kalsiumin imeytyminen on optimaalista, mutta hyperkalsemiaa ei esiinny,
  • parathormonin suppressio on maksimaalinen,
  • kolekalsiferolin hydroksylaatio kalsidioliksi maksassa ei ole saturoitunut eli ei synny D3:n kumulaatiota rasva- ja lihaskudokseen,
  • kliinisissä tutkimuksissa on saatu edullisia vaikutuksia luutiheyteen ja luunmurtumien estoon."

"FDA:n [Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkeviraston] asiantuntijaryhmä suosittaa D3-vitamiinin päiväsaanniksi neljästä ikävuodesta ylöspäin annosta 25 µg (1 000 KY). D-vitamiinilisällä saattaa olla tärkeä merkitys Yhdysvaltojen tummaihoiselle väestölle, joiden muuta väestöä suurempi kardiovaskulaari- ja syöpäsairastavuus on liitetty vähäiseen D-vitamiinin saantiin. Sijainniltaan Suomen kaltaisen maan, Kanadan, syöpäyhdistys on yhdessä terveysviranomaisten kanssa laatinut suosituksen, jonka mukaan aikuisten tulisi ottaa D-vitamiinivalmistetta talvikuukausina 50 µg (2 000 KY) päivässä. Yli 50-vuotiaille suositus on ympärivuotinen. Kirjallisuudessa on ehdotettu vähän aurinkoa saavien aikuisväestöjen D-vitamiinin sopivaksi päiväsaanniksi vieläkin suurempaa 100 µg (4 000 KY) annosta, mikä merkitsisi arviolta seerumin kalsidiolin pitoisuuden tasoa yli 80 nmol/l."

Itse katson, että artikkelin suosittelema D-vitamiinilisän käyttö vain talvikuukausina alle 50-vuotiaiden kohdalla on riittämätöntä. Tämän ikäiset tarvitsevat D-vitamiinilisää syyskuusta toukokuuhun saakka, koska aurinko paistaa niin matalalta ja vaatetusta on viileän ilman vuoksi sen verran runsaasti, että D-vitamiinia ei juuri syksyllä ja keväällä ihossa muodostu.

D-vitamiini on sikälikin ajankohtainen, että riittävän suuret annokset saattavat ehkäistä myös sikainfluenssaa. Kanadassa onkin käynnistetty tutkimus, jossa yritetään selvittää, voiko D-vitamiini todella ehkäistä sitä. Olettamukselle antaa tukea se, että D-vitamiini näyttää ehkäisevän tavallista kausi-influenssaa. Lisäksi jo 1940-luvulla havaittiin, että D-vitamiini voi ehkäistä influenssaa sioilla. Ainakaan siitä ei ole mitään haittaa, että D-vitamiinia ottaa varmuuden vuoksi sikainfluenssan torjumiseksi.

Syventävää tietoa:



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...