30. joulukuuta 2007

Terveyserot kasvavat — vastuu on poliitikoilla

Hyvä- ja huono-osaisuudesta johtuvat terveyserot ovat kasvaneet Helsingissä entisestään, kirjoittaa sunnuntain Helsingin Sanomat (sivut A3 ja A9). Siinä missä jakomäkeläinen mies kuolee keskimäärin jo 70-vuotiaana, kulosaarelainen mies elää keskimäärin 79-vuotiaaksi. Erot eri alueilla elävien odotettavissa olevassa eliniässä ovat vain kasvaneet. Tiedot perustuvat Helsingin tietokeskuksen julkaisemaan professori Tapani Valkosen johdolla tehtyyn tutkimukseen 'Elinajanodotteen kehitys Helsingissä ja sen väestön osaryhmissä 1991–2005'.

Valkosen mukaan sydän- ja verisuonitaudit aiheuttavat hyvin suuren osan eroista kuolleisuudessa. Niiden jälkeen tulevat alkoholikuolemat, itsemurhat ja tapaturmat. "Huonot elinolot tai työttömyys johtavat usein alkoholikuolleisuuteen ja itsemurhiin", Valkonen selvittää Helsingin Sanomien artikkelissa. Hän arvelee, että eräänä syynä alueellisiin terveyseroihin voi olla se, että työttömät eivät ole työterveyspalvelujen piirissä, eikä vähävaraisilla ole varaa yksityislääkäreihin.

Helsingin kokoomuslainen apulaiskaupunginjohtaja Paula Kokkonen vastaa, että erot eliniänodotteessa eivät tule yllätyksenä mutta hän kiistää sen, että terveyserot johtuisivat esimerkiksi eroista terveyspalveluissa alueiden välillä. Sen sijaan hän vaikuttaa sysäävän vastuun kokonaan huono-osaisille ja heidän elintavoilleen. Ratkaisuksi hän peräänkuuluttaa "uudenlaista yhteisöllisyyttä", jossa ihmiset huolehtisivat paremmin läheisistään.

Toisistaan huolehtimisen lisääminen on varmaan oikea tavoite, mutta Kokkonen tuntuu unohtavan, että apulaiskaupunginjohtajana hänellä olisi käytössään myös poliittisia ja hallinnollisia keinoja puuttua asiaan. Hänen roolissaan vastuun sälyttäminen pelkästään kansalaisyhteiskunnalle ei ole aivan asianmukaista.

Sosiaalisiin terveyseroihin on puututtava

Nyt Helsinkiä koskeva tutkimus ei ole mitenkään ainutlaatuinen. Sosiaalisten terveyserojen suuruus Suomessa on ollut tiedossa jo kauan. Hyvä- ja huono-osaisuudesta johtuvat terveyserot kuuluvat Suomessa Länsi-Euroopan pahimpiin. Sosioekonomiset erot vaikuttavat täällä myös sydän- ja verisuonitautikuolleisuuteen pahemmin kuin useimmissa muissa maissa.

Asia on ollut päättäjienkin tiedossa jo kauan. Rotterdamin Erasmus-yliopiston professori Johan Mackenbach totesi jo vuonna 1999 Stakesin järjestämässä seminaarissa, että sosiaaliryhmien väliset terveyserot ovat tärkeä kansanterveysongelma, joka jarruttaa väestön terveydentilan paranemista. Ongelma ei kuitenkaan ratkea minkään yksittäisen hallinnonalan sisäisillä päätöksillä, vaan asiaan tarvittaisiin rohkeaa poliittista puuttumista.

Professori Mackenbachin mielestä sosiaaliryhmien välisiin terveyseroihin voidaan usein vaikuttaa tehokkaimmin estämällä yhteiskunnallisen eriarvoisuuden kärjistymistä vähentämällä tuloihin ja koulutukseen liittyvää eriarvoisuutta. Tahtoa tällaisiin poliittisiin toimiin ei kuitenkaan näytä löytyvän. Nykyinenkin hallitus on päinvastoin lisännyt terveyseroja esimerkiksi päättämällä terveydenhoitomaksujen korotuksista. Se heikentää osaltaan terveyspalveluiden saatavuutta. Huono-osaisimmilla kun terveyskeskusmaksukin voi joskus olla liikaa, niin alhainen on vähimmäisetuuksien taso.

Näen sosiaaliset terveyserot monen tekijän summana. Paitsi Helsingin Sanomien jutussa jo mainituista syistä terveyserot johtuvat myös esimerkiksi siitä, että vähäosaisimmilla ei ole varaa ostaa terveellistä ruokaa. Olen kirjoittanut asiasta jo parissakin aiemmassa blogikirjoituksessani (täällä ja täällä), joissa on myös selvää tutkimusnäyttöä siitä, että terveellinen ruoka maksaa enemmän. Tutkimusnäyttöä on myös siitä, että köyhät ostavat vähemmän terveellisiä ruoka-aineita, esimerkiksi vihanneksia ja hedelmiä, koska heillä ei yksinkertaisesti ole niihin varaa.

Sosiaaliset terveyserot eivät ole muusta yhteiskunnasta erillinen ilmiö. Terveyserojen tasaamiseksi tarvittaisiin alkajaiksi vähimmäisetuuksien korottamista ja ruoan arvonlisäveron alentamista.

Sosioekonomisen eriarvoisuuden vaikutuksesta sydän- ja verisuonitautikuolleisuuteen:
Mackenbach JP et al. Socioeconomic inequalities in cardiovascular disease mortality; an international study. Eur Heart J. 2000 Jul;21(14):1141-51.

26. joulukuuta 2007

Kalaöljyt vähentävät Alzheimerin taudin riskiä

Monet Alzheimerin taudin tutkijat ovat jo pitkään olleet sitä mieltä, että kalaöljyt ovat helppo ja edullinen tapa ennaltaehkäistä ja viivästyttää sairautta. Nyt yhdysvaltalaiset tutkijat ovat havainneet eläinkokeissa vaikutustavan, jolla kalaöljyt voivat ehkäistä tautia. Kalaöljyjen omega-3-rasvahappoihin kuuluvan DHA:n on nimittäin havaittu lisäävän LR11-proteiinin tuotantoa. Tämä on proteiini, jonka tasojen on havaittu olevan alempia Alzheimerin tautia sairastavilla. Proteiinin tiedetään tuhoavan toista proteiinia, joka muodostaa tautiin liittyviä amyloidiplakkeja.

Jälleen yksi hyvä syy syödä rasvaista kalaa ja käyttää kalaöljyjä. Jos käyttää kalaöljyjä, on parasta valita valmiste, joka ei sisällä ainoastaan EPA:a, vaan myös DHA:ta.

Tutkimustiivistelmä: Ma Q-L et al. Omega-3 Fatty Acid Docosahexaenoic Acid Increases SorLA/LR11, a Sorting Protein with Reduced Expression in Sporadic Alzheimer's Disease (AD): Relevance to AD Prevention. The Journal of Neuroscience, December 26, 2007, 27(52):14299-14307.


21. joulukuuta 2007

Toivotan kaikille lukijoilleni
Rauhallista Joulua!



J.S. Bachin aaria 'Kommt, ihr angefochtnen Sunder', solistina mezzosopraano
Magdalena Kožená, joka myös näyttelee tässä videossa.

Kolesteroli ja verisuonten kalkkiutuminen

NewsTarget.com-nimisellä sivustolla kirjoitetaan tällä viikolla aiheesta, jota minäkin olen jo käsitellyt tässä blogissa: verisuonten kalkkiutumisesta sydäntaudin riskitekijänä. Kirjoittajana on Bill Sardi, joka on useita asioita kriittisesti arvioiva toimittaja. Poleemisesti hän uudessakin jutussaan asettaa kolesterolin ja verisuonten kalkkiutumisen vastakkain, mutta aivan tarpeetta. Tosiasiassa perinteistä ateroskleroottisten plakkien muodostumista ja verisuonten kalkkiutumista pidetään toisistaan jossain määrin riippumattomina prosesseina, kuten asiaa sivuava artikkeli kertoo. Ihanteellista olisi ehkäistä molempia.

Kalkkiutumisen ehkäisijöinä Sardin artikkelissa tuodaan esille D-vitamiini, magnesium, K-vitamiini sekä C-vitamiini. Itse korostaisin näistä K-vitamiinin ja erityisesti K2-vitamiiin merkitystä. Se nimittäin pitää huolta matriksi Gla -proteiinin karboksylaatiosta eli käytännössä sen toimintakykyisyydestä. Tämä proteiini on pääasiallinen pehmeiden kudosten (esimerkiksi verisuonten ja aortan) kalkkiutumista ehkäisevä proteiini.

K1-vitamiinia on eniten vihreissä vihanneksissa; pinaatti, parsakaali ja persilja ovat sen hyviä lähteitä. Tehokkainta verisuonten kalkkiutumisen ehkäisemisessä K-vitamiini on kuitenkin K2-vitamiinina, jota on länsimaisissa ruokavalioissa terveellisimmissä muodoissaan eniten juustoissa. Juustoista paras valinta K2-vitamiinin lähteenä on Edam-juusto. Aivan omaa luokkaansa K2-vitamiinin lähteenä on kuitenkin natto, joka on japanilainen soijapavuista Bacillus subtilis var. natto -bakteerikannalla käytetty ruoka. Nattoa voi Helsingissä ostaa Tokyokan-nimisestä ruokakaupasta Annankadulta.

Verenohennuslääkkeitä käyttävien ei pidä lisätä K-vitamiinia ruokavalioonsa ilman keskustelua lääkärin kanssa.

20. joulukuuta 2007

Harmailla panttereilla on asennetta

Olen puhunut tässä blogissa aikaisemmin vanhustenhoidon puolesta. Tässä videossa vanhukset tekevät sen itse. Kannattaa katsoa loppuun asti, se on cool.

18. joulukuuta 2007

Kansanterveyslaitos vastaa maitoa koskeviin epäilyihin

Kansanterveyslaitoksen pääjohtaja Pekka Puska ja tutkimusprofessori Outi Vaarala vastaavat päivän (18.12.) Helsingin Sanomien mielipidepalstalla maidon A1-beetakaseiinia koskeviin epäilyihin. Artikkeli alkaa lyhyellä katsauksella maidon roolista suomalaisessa ruokavaliossa. Samassa yhteydessä lainataan ravitsemusneuvottelukunnan maitoa koskevia suosituksia, joissa korostetaan maitoa tärkeiden ravintoaineiden lähteenä. Maitovalmisteisiin liitettyinä haittoina tuodaan esille niiden sisältämä "kova rasva" sekä laktoosi-intoleranssi.

Sen jälkeen kirjoitus siirtyy käsittelemään "uusiseelantilaista tutkimushypoteesia, jonka mukaan lehmänmaidon valkuaisaineista kaseiinin A1-tyypin käyttö lisäisi muun muassa tyypin 1 diabeteksen, autismin, skitsofrenian ja sydäntautien riskiä." Tyypin 1 diabetesta koskevista epäilyksistä kirjoittajat toteavat, että hypoteesia tukevia tutkimuksia on julkaissut lähinnä uusiseelantilainen tutkimusryhmä ja että näyttö tautimekanismien tasolla on heikkoa. Sydänsairauksia koskevien epäilyjen mainitaan jutussa saaneen alkunsa eläinkokeista, mutta "ihmisiä tutkittaessa näitä löydöksiä ei ole kuitenkaan voitu vahvistaa", kirjoittajat toteavat.

Jutussa käsitellään lyhyesti myös sitä, voisiko A1-beetakaseiini olla syynä siihen, että joillakin ihmisillä ulkomainen maito tuntuu aiheuttavan vähemmän vatsaoireita kuin suomalainen. Tällaisen näkemyksen tueksi ei kirjoittajien mukaan kuitenkaan löydy tieteellistä näyttöä, ja kirjoittajat arvelevatkin vähempien vatsaoireiden johtuvan muista syistä.

Artikkelin loppupuolella Puska ja Vaarala toteavat, että maidon ja terveyden suhteen on käynnissä useita tutkimuksia. He kertovat Kansanterveyslaitoksen olevan mukana esimerkiksi tutkimuksissa siitä, voidaanko lehmänmaidon valkuaista imeväisiässä välttämällä vähentää diabetesriskiä. Lisäksi kirjoittajat viittaavat TRIGR- ja FINDIA-tutkimuksiin, joista molemmissa selvitetään voidaanko äidinmaidonkorvikkeita modifioimalla vähentää diabetesriskiä. Kirjoittajat uskovat, että näiden tutkimusten myötä löytyy vastaus siihen, onko lehmänmaidossa jokin diabetesriskiä lisäävä tekijä. "Tähän mennessä ei siis ole tutkimustuloksia siitä, että suomalainen maito olisi yhteydessä diabetesriskiin." Juttu päättyy kirjoittajien kokoavaan toteamukseen, että Kansanterveyslaitoksen maitoa koskevat suositukset ovat edelleen voimassa.

17. joulukuuta 2007

A1/A2-maitokysymys aiotaan selvittää perusteellisesti Uudessa-Seelannissa

Olen aiemmin tässä blogissa kirjoittanut A1-beetakaseiinia sisältävän maidon mahdollisista haitoista. Kysymyshän on ollut erityisen kuuma Uudessa-Seelannissa, ja vaikuttaa siltä, että asiaan suhtaudutaan siellä vakavasti. Nyt nimittäin maan ruokaturvallisuudesta vastaava ministeri Lianne Dalziel on pannut alulle riippumattoman katsauksen tekemisen asiasta, kertoo sikäläinen Scoop-lehti. Katsauksen laatimista alkaa johtaa kansainvälinen ruokaturvallisuusasiantuntija tohtori Stuart Slorach.

Asiasta tehdään Uudessa-Seelannissa myös toinen katsaus, jossa perehdytään A1/A2-maitoon liittyviin tieteellisiin tutkimuksiin.

Kiitän ravintoblogini "Uuden-Seelannin avustajaa" asiaa koskevasta uutisvinkistä. :-)

15. joulukuuta 2007

Runsas lihansyönti lisää syöpäriskiä

Punaisen lihan ja lihajalosteiden runsas syöminen lisää syöpäriskiä, paljastaa laajaan aineistoon perustuva yhdysvaltalainen seurantatutkimus. Punaista lihaa eniten syöneillä oli 20–60 prosenttia korkeampi ruokatorven, paksu- ja peräsuolen sekä maksa- ja keuhkosyövän riski sitä vähiten syöneisiin verrattuna. Lisäksi lihajalosteita eniten syövillä oli 20 prosenttia suurempi paksu- ja peräsuolen ja 16 prosenttia suurempi keuhkosyövän riski. Tulokset oli vakioitu sekoittavien tekijöiden, kuten tupakoinnin osalta. Punaiseen lihaan oli tutkimuksessa laskettu kuuluvaksi myös sianliha ja lammas.

Tutkimuksen tulosten huomioon ottamisen voi halutessaan aloittaa vaikka siitä, että hankkii joulupöytään perinteisen kinkun sijaan esimerkiksi kalkkunaa ja lohta — vaikka toki paljon tärkeämpää on se, mitä syömme uuden vuoden ja joulun välillä kuin se, mitä syömme joulun ja uuden vuoden välillä.

Tutkimusta referoi englanniksi esimerkiksi Medical News Today.

12. joulukuuta 2007

Rypsiöljyn käyttö vähentänyt sydäntautikuolleisuutta Itä-Euroopassa

Samaan aikaan kun sydäntautikuolleisuus väheni Länsi-Euroopassa, se lisääntyi nopeasti Itä-Euroopassa 1980-luvulla ja 1990-luvun alussa. Entisten sosialististen maiden hälyttävän korkeaa sydäntautikuolleisuutta on selitetty muun muassa sosiaalisten rakenteiden hajoamisesta aiheutuneella turvattomuudella sekä alkoholin humalahakuisella käytöllä.

1990-luvun alkupuolen huippuvuosista sydäntautikuolleisuus on onneksi laskenut useimmissa Itä-Euroopan maissa. Uudessa tutkimuksessa on nyt havaittu, että lisääntynyt alfalinoleenihapon (kasvikunnan omega-3-rasva) saanti selittää aika hyvin havaittua laskua. Pääasiallinen alfalinoleenihapon lähde näissä maissa on rypsiöljy (tai rapsiöljy).

Rypsiöljy ja rypsiöljypohjaiset margariinit ovat hyviä alfalinoleenihapon lähteitä myös Suomessa. Jos rypsiöljyä tai siitä valmistettua margariinia ei halua syystä tai toisesta käyttää, on hyvä pitää huolta alfalinoleenihapon saannista muista lähteista, esimerkiksi pellavansiemenöljystä tai saksanpähkinöistä. Kasvikunnan omega-3-rasvojen saanti on tärkeää erityisesti ihmisille, jotka eivät syö kalaa tai syövät sitä vain vähän.

Lahjavihje

Ravintoa sydämelle -kirjasta on nyt ilmestynyt toinen painos, joten kirjaa siis pitäisi jälleen olla saatavissa kaikista kirjakaupoista. Lahjavihjeenä ehdotan kirjaa myös pukinkonttiin. Suomalaiset arvostavat nykyään paljon terveyttä, ja lahjalla voit auttaa sen saajaa pitämään parempaa huolta terveydestään. Halvimmalla kirjan voi ostaa Uudet kirjat -kirjakerhosta ja Booky.fi-nettikirjakaupasta (Booky lähettää sen kotimaan osoitteisiin postikuluitta).

11. joulukuuta 2007

Välimeren ruokavalio alentaa kuolemanriskiä

Välimeren ruokavalion noudattaminen alentaa sekä riskiä kuolla sydäntauteihin että yleistä kuolemanriskiä. Tuoreen Archives of Internal Medicine -lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan Välimeren ruokavaliota parhaiten noudattaneiden kaikista syistä johtuva kuolleisuus oli sekä miehillä että naisilla noin 20 prosenttia alempaa kuin ruokavaliota vähiten noudattaneiden. Tutkimus perustui noin 380 000 amerikkalaisen miehen ja naisen seurantaan viiden vuoden ajan.

Perinteisessä Välimeren ruokavaliossa nautitaan runsaasti vihanneksia, hedelmiä, täysjyväviljaa ja palkokasveja. Ruokavalioon kuuluu myös pähkinöitä ja kalaa, mutta punaista lihaa syödään vain harvoin. Tyydyttynyttä rasvaa käytetään vain vähän verrattuna oliiviöljyn ja rypsiöljyn runsaasti sisältämiin yksinkertaisesti tyydyttymättömiin rasvoihin. Alkoholia juodaan kohtuullisesti ja pääasiassa ruoan kanssa.

Tutkimuksesta kertoo englanniksi myös Science Daily (samassa uutisessa referoidaan myös toista tutkimusta, jossa jo melko vaatimattomien liikuntasuositusten noudattaminen vähensi myös kuolleisuutta).

10. joulukuuta 2007

Ydinvoimalan lähellä asuminen lisää syöpäriskiä

Ydinvoimalan lähellä asuminen lisää lasten leukemiariskiä Mainzin yliopiston tutkimuksen mukaan.

Uutisen kertoi verkkolehti Uusi Suomi käyttäen lähteenä saksalaista päivälehteä Süddeutsche Zeitungia. Englanniksi asiasta kertoo uutistoimisto Reuters.

Suomalaistutkimus: tomaatti alentaa LDL-kolesterolia

Runsas tomaattiruokien syöminen alentaa haitallista LDL-kolesterolia ja suojaa LDL-kolesterolia hapettumiselta, kertoo uusi suomalaistutkimus. British Journal of Nutritionissa julkaistussa tutkimuksessa koehenkilöt nauttivat päivittäin pari lasillista (400 ml) tomaattimehua ja käyttivät parin ruokalusikallisen verran (30 g) tomaattisosetta päivittäin.

Tutkimukseen osallistuneilla kokonaiskolesteroli aleni 5,9 prosenttia ja LDL-kolesteroli 12,9 prosenttia. Myös suoja LDL-kolesterolin hapettumista vastaan parani 13 prosenttia tomaattiruokia runsaasti nauttineilla. Muutoksien kolesterolitasoissa havaittiin olevan yhteydessä tomaatin sisältämiin terveellisiin karotenoideihin (lykopeeni, beetakaroteeni, gammakaroteeni).

Tomaattiruokien terveellisyys sydämelle on ollut tiedossa jo aiemmin. Nyt tehty tutkimus tuo kuitenkin terveellisyydestä tarkempaa tietoa sen selittäesssä joitakin vaikutustapoja, joilla tomaattiruoat voivat suojata valtimoita.

7. joulukuuta 2007

Haastattelu sydämelle terveellisestä ruokavaliosta

Joulukuun Voi Hyvin -lehdessä (8/07) on ilmestynyt haastatteluni, joka on otsikoitu 'Anna sydämellesi sen arvoista ravintoa'. Toimittaja Arja Sihvola on onnistunut tiivistämään kahden aukeaman laajuiseen juttuun paljon asiaa sydämelle terveellisestä ruokavaliosta.

6. joulukuuta 2007

Vanhustenhoitoon tarvitaan arvokkuutta

Parikin mediassa ollutta juttua on käsitellyt vanhustenhoidon ongelmia. Keskiviikkoillan MTV3:n ajankohtaisohjelma 45 minuuttia (katso video) kertoi, että vanhusten liikalääkityksen aiheuttamia haittoja hoidetaan — ironista kyllä — lisälääkkeillä.

Ohjelmassa oli esimerkkinä potilas, joka oli saanut lähes kahtakymmentä lääkettä. Vanhuslääketieteen asiantuntija, professori Sirkka-Liisa Kivelä piti tilannetta älyttömänä.

Tanskassa vanhuksia ei makuuteta osastoilla

Päivän Helsingin Sanomissa on toimittaja Annukka Oksasen kirjoittama puolen sivun artikkeli 'Tanskassa vanhuksia ei jätetä sänkyihin' (sivu B4). Juttu kertoo vanhusten hoidon eroista Tanskan ja Suomen välillä. Suurin ero on siinä, että siellä huonokuntoisiakaan vanhuksia ei siirretä terveyskeskusten makuuosastoille.

— Täällä niitä makuusaleja ei yksinkertaisesti ole, kertoo Tanskassa työskentelevä sairaanhoitaja.

Vanhuksia ei silti jätetä heitteille, vaan heitä hoidetaan heidän omissa kodeissaan tai hoitokodeissa. Se onnistuu ympärivuorokautisen kotihoidon ansiosta, ja lääkärikin käy tarvittaessa.

Juttua taustoittamaan oli haastateltu myös suomalaista asiantuntijaa, koulutuspäällikkö Jari Koivistoa. Hänen mukaansa Tanskan malli tulee jonkin verran kalliimmaksi, mutta olennaista eroa Suomeen verrattuna ei kuitenkaan ole. Kyse ei siis ole rahasta vaan asenteesta, suhtautumisesta vanhuuteen ja vanhuksiin.

— Vanhuus ei ole sairaus, mutta vanhuksilla on sairauksia, jotka tulee hoitaa hyvin, kiteytti Koivisto.

Oikeus päättää itse omasta elämästään on Tanskassa johtava vanhustenhoitoa ohjaava periaate.

Suomessa tarvitaan suhtautumistavan muutosta

Suomalaisten vanhusten liikalääkitys ja makuuttaminen vuodeosastoilla ovat erilaisia vanhustenhoidon ongelmia. Niillä on kuitenkin myös jotain yhteistä. Ne paljastavat sen, että suomalaisen terveydenhoitojärjestelmän suhtautumisessa vanhuuteen on jotain pahasti vialla. Vanhuuteen suhtaudutaan kuin sairauteen, ja vanhukset esineellistetään irrallisten hoitotoimenpiteiden tahdottomiksi objekteiksi.

Nyt olisi korkea aika tuoda vanhustenhoitoon arvokkuus. Vanhuksia on mahdollista hoitaa kokonaisvaltaisesti, ja heidän on mahdollista asua jos ei kodeissa, niin ainakin kodinomaisissa olosuhteissa, jos vain sitä yhteiskuntana haluamme.

5. joulukuuta 2007

Tutkimus: hunaja lääkettä tehokkaampi yskän hoidossa

Hunajaa on käytetty vuosituhansia erilaisten vammojen ja vaivojen hoidossa. Vasta viime aikoina tutkijat ovat alkaneet selvittää, millaisia antiseptisia ja antibakteerisia vaikutuksia ihmisen terveyteen tällä luonnollisella makeutusaineella täsmälleen ottaen on.

Uudessa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa, josta kertoo myös uutisartikkeli, hunaja osoittautui lasten yskän hoidossa tehokkaammaksi kuin yskänlääke. Osittain sokkoutetussa tutkimuksessa 2–18-vuotiaat lapset jaettiin kolmeen ryhmään. Yhdelle ryhmistä annettiin hunajaa, toiselle hunajanmakuista dextrometorfaani-yskänlääkettä, kolmas ryhmä ei saanut mitään hoitoa. Vanhempien antamien oirepisteiden mukaan hunajalla hoidettujen lasten tila parani keskimäärin 10,71 pistettä verrattuna dextrometorfaani-lääkettä saaneiden 8,39:ään pisteeseen. Hoitamattomien pistemääräksi jäi 6,41.

— Tutkimus on lisä siihen kasvavaan aineistoon, joka kyseenalaistaa dextrometorfaanin käytön lapsilla, mutta se myös tarjoaa lääkäreille ja vanhemmille tunnustetun ja turvallisen vaihtoehdon, toteaa tutkija Ian Paul.

Kannattaa huomata, että tutkimuksessa oli käytetty tattarihunajaa. Eri hunajalajeilla voi olla paljonkin eroa tehossa ja välttämättä kaikki hunajat eivät tehoa yskään. Tattarihunajan valmistajia ja myyjiä löytyy helposti googlettamalla, mutta sen tilaamista valikoimiin voi myös ehdottaa omalle kauppiaalle tai luontaistuotekauppiaalle.

Hunajaa ei suositella annettavaksi alle vuoden ikäisille lapsille botulismiriskin takia.

4. joulukuuta 2007

Juttuja A1- ja A2-maidosta

Löysin pari uutta uusiseelantilaista, ilmeisesti ajankohtaisohjelmissa ollutta TV-inserttiä, jotka käsittelevät A1-maidon mahdollisia terveysriskejä.

Ensimmäisessä videossa (pituus 4:37) Uuden-Seelannin elintarviketurvallisuusvalvontaa edustava Carole Inkster toteaa olevansa melko luottavainen, että A1- ja A2-maito, ja maito yleensäkin, on terveellistä. Hänen mukaansa molemmat maidot ovat turvallisia. Jälkimmäisessä videossa (pituus 8:37) Inkster toteaa, että asiaa koskeva tieteellinen näyttö on riittämätöntä ("inconclusive"). Silti hän pitää A1-maitoa "ehdottoman turvallisena". Ristiriitaista?

Turun Sanomat kirjoittaa asiasta

Myös päivän Turun Sanomat kirjoittaa tästä A1/A2-maito-kysymyksestä. Lehti on haastatellut juttua varten professori Olli Simelliä TYKSin lastenklinikalta ja Kansanterveyslaitoksen pääjohtaja Pekka Puskaa. Simellin mukaan Woodfordin kirjassa esittämät väitteet ovat vanhoja:

— Kyse on jo reilut kymmenen vuotta sitten esitetyistä hypoteeseista, joiden mukaan alkukantaisten lehmärotujen tuottama maito ei altistaisi diabetekselle toisin kuin pitkälle jalostettujen rotujen. Nyt on herätetty uudestaan henkiin vanhaa ajatusta.

Pääjohtaja Pekka Puska puolestaan toteaa, että maidonjuontia koskevia suosituksia ei ole syytä muuttaa. Hän korostaa, että haitallisinta maidossa voi olla sen sisältämä tyydyttynyt rasva. Maitorasvan saannin vähentäminen on siten hänen mukaansa ylivoimaisesti tärkein asia.

Oma kommentti

Vaikkakin ensimmäiset hypoteesit on esitetty jo kauan sitten, asiasta on tehty myös uudempia tutkimuksia, jotka edelleen heittävät epäilyksen varjon asian ylle. Esimerkiksi viime vuonna julkaistun islantilaistutkimuksen mukaan vähäisempi A1-beeta-kaseiinin saanti saattaa selittää Islannin muita Pohjoismaita pienempää ykköstyypin diabeteksen riskiä.

Itse katsoisin, että riskienhallinnan yleisen periaatteen mukaisesti altistusta pitäisi yrittää vähentää, jos siihen päästään yksinkertaisilla menetelmillä, silloinkin kun tieteellinen näyttö terveysriskistä on epävarmaa. Eräs tärkeimpiä altistusta vähentäviä keinoja voisi olla professori Woodfordin ehdottama äidinmaidonkorvikkeiden muuttaminen A2-maitopohjaisiksi.

3. joulukuuta 2007

Tutkimuksia A1-maidon mahdollisista haitoista

Parillekin uusiseelantilaiselle sivustolle on koottu tutkimustietoja suomalaisen maidon runsaasti sisältämän A1-beeta-kaseiinin ja sen ruoansulatuksessa vapauttaman beeta-kasomorfiini 7:n (BCM7) mahdollisista haitoista. Sivustoilla väitetään muun muassa, että BCM7:n olisi osoitettu aiheuttavan haitallisena pidettyä LDL-kolesterolin hapettumista.

A1-beeta-kaseiinin epäillyistä yhteyksistä sydäntauteihin kirjoitetaan Beta Casein -sivustolla täällä ja havaituista yhteyksistä ykköstyypin diabetekseen täällä. Uusiseelantilaisen Scoop-lehden sivustolla on puolestaan luettavissa A1-maidon haitoista kirjan kirjoittaneen Keith Woodfordin lehdistötiedotteeseen perustuva juttu. Siinä referoidaan ytimekkäästi näyttöä A1-maidon haitallisuudesta.

Vastapainoksi on syytä todeta, että A1-beeta-kaseiinista on olemassa myös tutkimuksia, joissa yhteyttä proteiinin ja sairastuvuuden välillä ei ole havaittu.


Juustot maitoa terveellisempiä

Joka tapauksessa on selvää, että aihetta hysteriaan ei ole olemassa. A1-maitoa on juotu Suomessa iät ajat ja kaikesta huolimatta täällä on pysytty kohtalaisen hyvin hengissä. Varmuuden vuoksi saattaa kuitenkin olla terveellisempää nauttia maitotuotteet ennemminkin ranskalaiseen tapaan juustoina kuin juoda maitoa. Juustojen kypsytyksessä A1-beeta-kaseiinin sanotaan nimittäin hajoavan. Myös väestötutkimusten näyttö tukee käsitystä, että juustot ovat maitoa jonkin verran terveellisempi vaihtoehto. Välimeren ruokavalioita tutkineen professori Serge Renaud'n mukaan "juusto on 9000 vuotta vanha keksintö, joka ei ole yhteydessä sepelvaltimotautiin."

2. joulukuuta 2007

Maidolla ja maidolla voi olla eroa


Yhdysvaltalainen A2-maitomainos.

Helsingin Sanomissa oli sunnuntaina hyvin kirjoitettu (vaikkakin harhaanjohtavasti otsikoitu) mielipide-kirjoitus. Juttu nosti pohdittavaksi sen, olisiko Suomessa yleisten lypsykarjarotujen tuottama maito syynä täällä yleiseen tyypin 1 diabetekseen ja sydäntauteihin. Kirjoituksen taustalla oli uusiseelantilaisen professori Keith Woodfordin kirja Devil in the Milk.

Woodfordin mukaan tiettyjen Suomessakin hyvin yleisten lypsykarjarotujen tuottama maito sisältää runsaasti A1-beeta-kaseiini-nimistä proteiinia. Tämä proteiini on monissa väestötutkimuksissa yhdistetty muun muassa suurempaan ykköstyypin diabeteksen ja sydäntautien riskiin, ja A1-maidon on osoitettu aiheuttavan diabetesta eläinkokeissa. Näyttö A1-maidon haitoista ei kuitenkaan ole vielä mitenkään aukotonta. Silti epäilykset ovat johtaneet esimerkiksi siihen, että Uudessa-Seelannissa ja Australiassa on kaupoissa ollut jo neljän vuoden ajan myytävänä terveellisemmäksi uskottua A2-beeta-kaseiinia sisältävää maitoa. A1-maidosta A2-maitoon siirtyminen edellyttäisi laajaa karjanjalostusta. A2-beeta-kaseiinia on eniten guernsey-rotuisten lehmien maidossa.

Englanninkielinen video A1/A2-maidosta sisältäen Woodfordin TV-haastattelun on katsottavissa täällä. Suomeksi aiheesta on aiemmin kirjoitettu Verkkouutisissa.

Myöhempi lisäys : Verkkouutisten jutun jälkeen asiasta on tehty uusiakin tutkimuksia. Nykyisin niitä mekanismeja, joilla A1-beeta-kaseiini mahdollisesti aiheuttaa sairauksia, pystytään selittämään paremmin. Niitä on kuvattu hyvin Beta Casein -sivustolla.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...