Sokeripitoisten tuotteiden verottaminen

Onko sokeripitoisten tuotteiden verotus hyvä ajatus ja miten se pitäisi toteuttaa? Sinulla on nyt mahdollisuus ottaa kantaa siihen oikeusministeriön Ota kantaa.fi -kansalaisfoorumilla 15.4. asti.

Itse pidän epäilyttävänä sitä, että sokeriveroa selvitellään valtiovarainministeriön vetämänä. Se kertoo siitä, että verolla on ennen kaikkea fiskaalisia tavoitteita: sillä pyritään paikkaamaan valtiontaloutta. Olisikin parempi, että sokeriveron valmistelu siirrettäisiin valtiovarainministeriöltä sosiaali- ja terveysministeriölle.

Joka tapauksessa terveydellisten perusteiden pitäisi olla sokeriveron valmistelussa ensijaisia. Jotta veron ohjaava vaikutus todella toimisi, sokeriveron rinnalla tarvitaan veron alentamista tuoreilta vihanneksilta, hedelmiltä ja marjoilta. Se helpottaisi vähävaraisten mahdollisuuksia ostaa terveellistä ruokaa ja vähentäisi osaltaan sosioekonomisia terveyseroja, jotka ovat Suomessa suuria. Sokerivero tulisi siis toteuttaa kustannusneutraalisti, pyrkimättä lisätulojen hankkimiseen valtiolle.

Terveydellisistä syistä sokeriveroon tulisi tehdä pari poikkeusta. Ksylitolituotteet ja suklaa (erityisesti tumma suklaa) ovat eri syistä tutkitusti terveyttä edistäviä. Ksylitolituotteet vähentävät tunnetusti hampaiden reikiintymistä. Tumma suklaa puolestaan vähentää tehokkaasti sydäntautiriskiä: viime vuonna julkaistussa meta-analyysissä suklaata eniten syöneillä oli 37 prosenttia pienempi sydäntautiriski ja 29 prosenttia alempi aivohalvausriski:

"The highest levels of chocolate consumption were associated with a 37% reduction in cardiovascular disease (relative risk 0.63 (95% confidence interval 0.44 to 0.90)) and a 29% reduction in stroke compared with the lowest levels."

Ksylitoli ja tumma suklaa tulisikin terveydellisistä syistä jättää veron ulkopuolelle.

Viitteitä:

Buitrago-Lopez A, et al. Chocolate consumption and cardiometabolic disorders: systematic review and meta-analysis. BMJ. 2011 Aug 26;343:d4488.

Sokeripitoisten tuotteiden verottaminen. Ota kantaa.fi

Tuore EVA-raportti unohtaa elämäntapakeinot ja sosioekonomiset terveyserot

Mielenkiintoinen raportti, jolla on rajoituksensa

Suomalaisten terve elinikä on Länsi-Euroopan lyhin, vain 54 vuotta. Muun muassa sen vuoksi suomalainen terveydenhuoltojärjestelmä tarvitsisi korjaamista. Tuore Elinkeinoelämän valtuuskunnan tilaama raportti Sairaat elämät, jonka on laatinut Markus Leikola, pyrkii tarttumaan tähän haasteeseen.

Pikaisesti katsoen raportissa on monia mielenkiintoisia ehdotuksia, jotka tähtäävät palvelun parantamiseen. Monet niistä ovat joustavuutta lisääviä ja parantaisivat terveyspalveluiden tasoa ja asiakastyytyväisyyttä.

Raportin huutava puute on kuitenkin ennaltaehkäisyn laiminlyönti. Erityisesti raportti unohtaa niiden keinojen mahdollisuudet, jotka liittyvät elämäntapoihin. Liikuntaa, ravitsemusta ja ruokavaliota ei mainita lainkaan koko 88-sivuisessa raportissa. Kuitenkin tiedetään, että yleisiä kansansairauksia, kuten sydäntauteja, diabetesta ja osteoporoottisia lonkkamurtumia, voitaisiin ehkäistä hyvin juuri elämätapakeinoin.

Maailman terveysjärjestön WHO:n ja Harvardin ravitsemustutkijoiden mukaan elintavoilla, kuten liikunnalla ja terveellisellä ruokavaliolla, voitaisiin ehkäistä jopa 80 prosenttia ennenaikaisista sydän- ja verisuonisairauksista.

Raportti ei myöskään mainitse sosioekonomisia terveyseroja, vaikka ne ovat Suomessa erityisen suuria. Sosioekonomisten terveyserojen räikein ilmentymä on 12,5 vuoden ero köyhän ja rikkaan miehen eliniänodotteessa. Kun yritetään kohottaa tervettä elinikää koko väestössä, hyviin tuloksiin ei päästä ellei kiinnitetä huomiota erityisesti niiden terveyteen, joiden terveydentila on heikoin. Kun ottaa huomioon raportin tilaajan – Elinkeinoelämän valtuuskunnan – tätä laiminlyöntiä voi pitää odotettuna, mutta olisi ollut kiva, jos EVA olisi tässä suhteessa yllättänyt.

Terveydenhuollon kehittämisen lähtökohdaksi pitäisi mielestäni ottaa yksilöllisyyden ja joustavuuden parantaminen samanaikaisesti sen kanssa, että tuloeroihin ja koulutukseen liittyviä terveyseroja pyritään pienentämään. Perinteisestihän näitä tavoitteita on pidetty toisilleen vastakkaisina. Mielestäni niiden yhdistäminen on kuitenkin täysin mahdollista.

Viite:

Leikola M. EVA Raportti: Sairaat elämät – Suomalaisen terveydenhuollon korjauspaketti. Taloustieto Oy, 2011 (PDF).

Perusturvan riittämättömyys osasyy terveyseroihin

Suurin osa perusturvan varassa elävistä kotitalouksista ei pysty kattamaan tuloillaan kohtuullisen minimin mukaista kulutusta, selviää Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen uudesta raportista. Lukuunottamatta takuueläkettä saavia eläkkeensaajia, perusturvan varassa elävien kotitalouksien tulot riittävät kattamaan vain noin kaksi kolmasosaa kohtuulliseksi katsotusta minimikulutuksesta.

Asumiskulujen jälkeen perusturvan varassa olevien tulot ovat THL:n raportin mukaan reaalisesti jopa hieman laskeneet vuodesta 1990. Samaan aikaan kuilu keskipalkkaisten tulotasoon on revähtänyt yhä suuremmaksi.

Omana kommenttina uutiseen lisään, että perusturvan riittämättömyys on yksi syy, joka selittää myös väestöryhmien välisiä suuria terveyseroja Suomessa. Perusturvan varassa elävä joutuu karsimaan menoja sellaisilla tavoilla, joita keskituloinen ei tule usein ajatelleeksikaan. Riittämättömän perusturvan varassa elävä joutuu leikkaamaan menojaan läpi linjan ja kaikilta osin esimerkiksi terveelliseen ravintoon ei ole varaa. Sitäkin voi joutua pohtimaan, onko lääkärissä käyntiin tai lääkärin määräämiin lääkkeisiin varaa.

Väestöryhmien välisiä terveyseroja ei onnistuta poistamaan pelkillä sosiaali- ja terveydenhoitosektorin toimilla. Terveyserojen tasaamiseksi tarvitaan myös tasokorjausta perusturvaan ja veropolitiikkaa, jolla pienennetään väestöryhmien välisiä tuloeroja.

Tärkeää olisi myös terveydenhuollon maksujen omavastuuosuuksien leikkaaminen — ne ovat karanneet Suomessa huomattavasti korkeammiksi kuin ne ovat EU:ssa keskimäärin. Myös ruoan arvonlisäveron alentaminen jalostamattomilta peruselintarvikkeilta parantaisi terveyttä koko väestössä sen suunnatessa kulutusta terveellisiin perusruoka-aineisiin.

Pian voimme eduskuntavaaleissa vaikuttaa näihinkin asioihin.

Lähteet:

Perusturvan taso on Suomessa matala ja jäänyt jälkeen yleisestä tulokehityksestä. THL:n tiedote 1.3.2011

Perusturvan riittävyyden arviointiraportti (PDF). THL. Avauksia 4/2011

Terveyttä tukevia veroratkaisuja

Pidän hallituksen eilistä arvonlisäveropakettia hyvänä ja tilanteeseen sopivana ratkaisuna. Ruoan alv:n alentaminen parantaa pienituloisten asemaa hieman. Tärkeänä pidän myös sitä, että ruoan hinnan alentuminen vähentää hieman kiusausta säästää ruokakuluissa terveellisyyden kustannuksella. Epäterveellistä ruokaahan saa halvemmalla kuin terveellistä, mistä olen aiemmin tutkimuksiinkin viitaten tässä blogissa kirjoittanut. Näin ollen myös pienituloisilla on ainakin teoreettisesti hieman paremmat mahdollisuudet syödä terveellisemmin. Käyttävätkö he tämän mahdollisuuden, on sitten kokonaan toinen asia.

Etenkin demarit ovat kritisoineet ruoan alv:n alentamista siitä, että vähimmäisetuuksien kohottaminen suoraan olisi auttanut vähäosaisia enemmän. Näin tietysti periaatteessa on, mutta vertailuasetelma on täysin spekulatiivinen. Edes demaritkaan eivät käytännössä kohottaneet vähimmäisetuuksia. Esimerkiksi Lipposen ykköshallituksessa demarit toimivat toisin. He lisäsivät toimeentulotukeen asumiskulujen 7 prosentin omavastuuosuuden, mikä käytännössä alensi toimeentulotukea härskisti. Lisäksi varallisuusvero käsittämättömästi poistettiin.

Alv-paketissa on terveellisyyden kannalta ehkä vielä olennaisempaa se, että makeisvero palautetaan ja virvoitusjuomaveroa nostetaan. Makeisverossa on tosin puutteena se, että makeisissa on kaksi ryhmää tuotteita, jotka ovat tutkimustenkin perusteella selvästi terveellisiä: tumma suklaa ja ksylitolipurukumi. Itse toivoisin, että nämä voitaisiin vielä saada pois makeisveron piiristä.

Ravintolaruoan alv-kannan alentaminen suosii enemmän hyvätuloisia, mutta pidän ratkaisua hyvänä sekä työllisyyden kannalta että myös kulttuurisista syistä. On hyvä, että ulkona syömisen kulttuuri kehittyy. Se on sellaista elämänlaatua kohottavaa sosiaalisuutta, jota esimerkiksi Ranskassa on enemmän.

Miten syödä terveellisesti ja halvalla?

Olen blogissani  jo muutaman kerran aiemmin kertonut tutkimustietoonkin viitaten, että hyvin pienet tulot eivät riitä terveellisesti syömiseen. Silti minulla on ollut jo pitkään mielessäni, että vähävaraiset tarvitsivat käytännöllisen oppaan, jossa kerrottaisiin, miten pienillä tuloilla voi edes yrittää syödä terveellisesti. Uskon siis, että terveellisyydestä voi yrittää huolehtia myös silloin, kun joutuu tulemaan toimeen hyvin vähällä — vaikka puutteita ruokavalioon epäilemättä jääkin.

Tarkoitukseni on nyt herätellä uutta ideariihi-tyyppistä keskustelua aiheesta. Ajatuksenani on, että kokoaisin ideoiden pohjalta tähän blogiin pienen käytännöllisen koosteen siitä, mitä ruoka-aineita pienituloisen kannattaisi suosia ja mistä ruokaa hankkia. Myös säästeliäät ruoanvalmistusvinkit ovat tervetulleita. Niin ajatukset yksittäisistä terveellisistä ruoka-aineista, ruokavalion tasapainoisen kokonaisuuden saavuttamisesta kuin riittävän vaihtelun takaamisestakin ovat tervetulleita. Tule nyt mukaan ideoimaan ja kommentoimaan!

Missä poliittinen tahto terveyserojen korjaamiseen?

YLEn TV-uutiset kertoo, että köyhä saa huonompaa hoitoa kuin keski- tai hyvätuloinen. Uutinen perustuu Stakesin tutkimukseen, jonka tuloksia tuotiin esille Stakesin tänään järjestetyssä seminaarissa. Erityisen selvästi terveyserot ovat kärjistyneet pitkäaikaisesta sairaudesta kärsivien kohdalla. 

Tutkimusta kommentoinut professori Juhani Lehto kertoo, että erot johtuvat muun muassa siitä, että hyvin toimeentulevat voivat käyttää työterveydenhuoltoa ja yksityisiä terveyspalveluita, kun taas huono-osaisilla on varaa vain kunnallisiin terveyspalveluihin.

— Alimmissa tuloryhmissä voidaan käyttää vain yhtä näistä vaihtoehdoista. Tähän ei politiikassa ole kyetty puuttumaan, sanoo Lehto.

Ehkä oikeammin olisi sanoa, että puolueilla ei ole ollut siihen poliittista tahtoa. Tilanne olisi syytä korjata, sillä terveyserot ovat Suomessa OECD-maiden kolmanneksi suurimmat.

Tutkimus: viheralueet vähentävät sosioekonomisia terveyseroja

Tulotasoltaan alhaisen ja elinajan odotteeltaan heikon Vallilan ainoa laaja viheralue

on Vallilanlaakso. Nyt kaavoittaja on aikeissa silpoa alueen joukkoliikennekadulla. Kuva JH

Lancet on yksi maailman arvostetuimmista lääketieteellisistä lehdistä. Lehden viimeisessä numerossa on julkaistu suuri tutkimus, jossa yhdistyy mielenkiintoisella tavalla kaksi aihetta: sosioekonomiset terveyserot ja viheralueiden terveyttä kohentava vaikutus. Äkkisiltään voisi ajatella, että aiheilla ei ole mitään tekemistä keskenään. Tutkimus osoittaa kuitenkin toisin.

Tutkimuksen keskeinen tulos on, että viheralueiden läheisyys vähentää sosioekonomisista syistä (mm. köyhyydestä) johtuvaa kuolleisuutta. Viheralueiden helppo saavutettavuus vähensi tuntuvasti kokonaiskuolleisuudessa nähtäviä eroja. Vielä sitäkin selvemmin viheralueiden läheisyys lievitti kuolleisuutta sydän- ja verisuonitauteihin.

Viheralueiden terveyshyödyt selittyvät muun muassa sillä, että ne rohkaisevat ihmisiä liikkumaan enemmän. Lisäksi viheralueet auttavat uudistumaan psyykkisesti. On osoitettu, että luonnossa liikkumisella on stressiä vähentäviä vaikutuksia. Kuten useimpien ihmisten oma kokemuskin kertoo, luonnossa liikkuminen virkistää psyykkisesti. Se auttaa toipumaan arkipäivän rasituksista, ja mielikin hiljenee.

Suomalaisille nyt saatu tutkimustieto on sikäli merkittävä, että täällä sosioekonomiset terveyserot eri väestöryhmien välillä ovat poikkeuksellisen suuret. Ne ovat Suomessa suuremmat kuin useimmissa muissa länsimaissa. Kuulemma esimerkiksi sosiaali- ja terveysministeriössä on jo kauan pohdittu, mitä asialle pitäisi tehdä.

Olen aiemmissa blogikirjoituksissani ehdottanut, että sosioekonomisten terveyserojen vähentämiseksi tulisi muun muassa kohottaa vähimmäisetuuksia ja laskea ruoan arvonlisäveroa. Nyt Lancetin tutkimus osoittaa, että myös viheralueet ovat tärkeitä. Erityisesti köyhillä ja elinajanodotteeltaan heikoilla alueilla on syytä pitää huolta siitä, että niiden yhteyteen on kaavoitettu riittävästi viheralueita. Lisäksi alueet on myös syytä pitää kunnossa, mikä ei nykyään ole lainkaan itsestään selvää.

Lähteet:

Green space, psychological restoration, and health inequality.

Effect of exposure to natural environment on health inequalities: an observational population study.

Erilaisia näkemyksiä ruoan kalleudesta

Onko terveellinen ruoka kallista? Toimittaja Tiia Lappalainen halusi ottaa siitä selvää. Hän haastatteli Mikä pitää miehen tiellä -juttuaan varten ravitsemustieteen dosentti Ursula Schwab'ia, KTL:n tutkija Jaana Lindströmiä, KTL:n erikoistutkija Ritva Prättälää sekä minua.

Haastateltujen välillä on ainakin painotuksissa selviä eroja. Dosentti Schwab ei varsinaisesti ota jutussa kantaa tavallisen terveellisen ruoan kalleuteen, mutta hän ei pidä kalliita terveysvaikutteisia elintarvikkeita välttämättöminä ellei ole terveydellisiä ongelmia. Hän ei myöskään liputa varauksetta luomuruoan puolesta. Tutkija Lindströmin mukaan terveellisen ruoan kalleus on osittain illuusio, joka johtuu yksittäisiin hintalappuihin tuijottamisesta.

Erikoistutkija Prättälä puolestaan katsoo, että ruoan hinta vaikuttaa eri tuloluokkien välisiin ruokailutottumuksiin: "Suurin ero on kasvisten syönnissä." Prättälä kannattaakin kasvisten arvonlisäveron alentamista, jotta terveelliseen ruokavalioon voitaisiin kannustaa. Minä olen jutussa pitkälti Prättälän kanssa samoilla linjoilla. Pidän terveellistä ruokaa kalliina ja halpuutta myyttinä, joka on seurausta täysjyväviljan liiallisesti painottamisesta. Jos köyhä yrittää syödä terveellisesti, hänellä on kyllä varaa siihen täysjyväviljaan, mutta ei esimerkiksi vihreisiin lehtivihanneksiin.

Lue koko juttu SAK:n julkaisemasta, 18–30-vuotiaalle jäsenistölle jaetusta Arvo-lehdestä (sivut 32–35).

Terveyserot kasvavat — vastuu on poliitikoilla

Hyvä- ja huono-osaisuudesta johtuvat terveyserot ovat kasvaneet Helsingissä entisestään, kirjoittaa sunnuntain Helsingin Sanomat (sivut A3 ja A9). Siinä missä jakomäkeläinen mies kuolee keskimäärin jo 70-vuotiaana, kulosaarelainen mies elää keskimäärin 79-vuotiaaksi. Erot eri alueilla elävien odotettavissa olevassa eliniässä ovat vain kasvaneet. Tiedot perustuvat Helsingin tietokeskuksen julkaisemaan professori Tapani Valkosen johdolla tehtyyn tutkimukseen 'Elinajanodotteen kehitys Helsingissä ja sen väestön osaryhmissä 1991–2005'.

Valkosen mukaan sydän- ja verisuonitaudit aiheuttavat hyvin suuren osan eroista kuolleisuudessa. Niiden jälkeen tulevat alkoholikuolemat, itsemurhat ja tapaturmat. "Huonot elinolot tai työttömyys johtavat usein alkoholikuolleisuuteen ja itsemurhiin", Valkonen selvittää Helsingin Sanomien artikkelissa. Hän arvelee, että eräänä syynä alueellisiin terveyseroihin voi olla se, että työttömät eivät ole työterveyspalvelujen piirissä, eikä vähävaraisilla ole varaa yksityislääkäreihin.

Helsingin kokoomuslainen apulaiskaupunginjohtaja Paula Kokkonen vastaa, että erot eliniänodotteessa eivät tule yllätyksenä mutta hän kiistää sen, että terveyserot johtuisivat esimerkiksi eroista terveyspalveluissa alueiden välillä. Sen sijaan hän vaikuttaa sysäävän vastuun kokonaan huono-osaisille ja heidän elintavoilleen. Ratkaisuksi hän peräänkuuluttaa "uudenlaista yhteisöllisyyttä", jossa ihmiset huolehtisivat paremmin läheisistään.

Toisistaan huolehtimisen lisääminen on varmaan oikea tavoite, mutta Kokkonen tuntuu unohtavan, että apulaiskaupunginjohtajana hänellä olisi käytössään myös poliittisia ja hallinnollisia keinoja puuttua asiaan. Hänen roolissaan vastuun sälyttäminen pelkästään kansalaisyhteiskunnalle ei ole aivan asianmukaista.

Sosiaalisiin terveyseroihin on puututtava

Nyt Helsinkiä koskeva tutkimus ei ole mitenkään ainutlaatuinen. Sosiaalisten terveyserojen suuruus Suomessa on ollut tiedossa jo kauan. Hyvä- ja huono-osaisuudesta johtuvat terveyserot kuuluvat Suomessa Länsi-Euroopan pahimpiin. Sosioekonomiset erot vaikuttavat täällä myös sydän- ja verisuonitautikuolleisuuteen pahemmin kuin useimmissa muissa maissa.

Asia on ollut päättäjienkin tiedossa jo kauan. Rotterdamin Erasmus-yliopiston professori Johan Mackenbach totesi jo vuonna 1999 Stakesin järjestämässä seminaarissa, että sosiaaliryhmien väliset terveyserot ovat tärkeä kansanterveysongelma, joka jarruttaa väestön terveydentilan paranemista. Ongelma ei kuitenkaan ratkea minkään yksittäisen hallinnonalan sisäisillä päätöksillä, vaan asiaan tarvittaisiin rohkeaa poliittista puuttumista.

Professori Mackenbachin mielestä sosiaaliryhmien välisiin terveyseroihin voidaan usein vaikuttaa tehokkaimmin estämällä yhteiskunnallisen eriarvoisuuden kärjistymistä vähentämällä tuloihin ja koulutukseen liittyvää eriarvoisuutta. Tahtoa tällaisiin poliittisiin toimiin ei kuitenkaan näytä löytyvän. Nykyinenkin hallitus on päinvastoin lisännyt terveyseroja esimerkiksi päättämällä terveydenhoitomaksujen korotuksista. Se heikentää osaltaan terveyspalveluiden saatavuutta. Huono-osaisimmilla kun terveyskeskusmaksukin voi joskus olla liikaa, niin alhainen on vähimmäisetuuksien taso.

Näen sosiaaliset terveyserot monen tekijän summana. Paitsi Helsingin Sanomien jutussa jo mainituista syistä terveyserot johtuvat myös esimerkiksi siitä, että vähäosaisimmilla ei ole varaa ostaa terveellistä ruokaa. Olen kirjoittanut asiasta jo parissakin aiemmassa blogikirjoituksessani (täällä ja täällä), joissa on myös selvää tutkimusnäyttöä siitä, että terveellinen ruoka maksaa enemmän. Tutkimusnäyttöä on myös siitä, että köyhät ostavat vähemmän terveellisiä ruoka-aineita, esimerkiksi vihanneksia ja hedelmiä, koska heillä ei yksinkertaisesti ole niihin varaa.

Sosiaaliset terveyserot eivät ole muusta yhteiskunnasta erillinen ilmiö. Terveyserojen tasaamiseksi tarvittaisiin alkajaiksi vähimmäisetuuksien korottamista ja ruoan arvonlisäveron alentamista.

Sosioekonomisen eriarvoisuuden vaikutuksesta sydän- ja verisuonitautikuolleisuuteen:
Mackenbach JP et al. Socioeconomic inequalities in cardiovascular disease mortality; an international study. Eur Heart J. 2000 Jul;21(14):1141-51.

Ravitsemustieteellinen lehti: köyhyys rajoittaa vihannesten ja hedelmien ostamista

Muutama päivä sitten kirjoitin terveellisen ruoan kalleudesta. Tässä kuussa asiaan on tarttunut myös ravitsemustieteellinen lehti Journal of the American Dietetic Association, joka on omistanut koko marraskuun numeronsa köyhyyden ja ravinnon terveellisyyden käsittelylle. Kolme lehdessä julkaistua tutkimusta päätyvät kaikki samoihin lopputuloksiin: Pienituloisissa perheissä ei syödä tarpeeksi vihanneksia ja hedelmiä. Köyhyyden todetaan myös olevan todellinen rajoite näiden ruoka-aineiden ostamiselle. Kasvisten vähäisempi syönti johtaa esimerkiksi monien terveydelle tärkeiden karotenoidien (alfa- ja beetakaroteeni, luteiini, zeaksantiini, lykopeeni ja beetakryptoksantiini), folaatin, K-vitamiinin ja fytokemikaalien vähäisempään saantiin.

Eräässä tutkimuksista ehdotetaan erilaisia toimenpiteitä pienituloisten ravitsemustilanteen parantamiseksi. Esimerkiksi vihannesten ja hedelmien hankkimista varten voitaisiin jakaa alennuskuponkeja (Suomessa auttaisi varmaan sekin, että näiltä ruoka-aineilta poistettaisiin kokonaan arvonlisävero). Myös viljelijöiden suoramyyntiä ja vastaavia myyntimuotoja tulisi tukea.

Asiaa käsittelee myös NutraIngredients.comin uutisartikkeli.

Terveellinen ruoka on kallista

Kuka uskoo siihen, että terveellinen ruoka ei ole sen kalliimpaa kuin muukaan ruoka? Tänä vuonna julkaistun suomalaistutkimuksen mukaan näin ei kuitenkaan olisi vaan terveellistä ruokaa saisi yhtä edullisesti kuin muutakin (tutkimusta referoi suomeksi esimerkiksi MediUutiset). Jokainen joka itse ostaa ostoksensa ruokakaupasta tietää kuitenkin, että niin ei ole. Halpaa bulkkiruokaa, kuten vaaleaa leipää, sokeria ja lenkkimakkaraa, saa halvalla. Terveellisistä vihanneksista, marjoista ja hedelmistä saa maksaa itsensä kipeäksi. Joka muuta väittää, on joko vieraantunut todellisuudesta tai sitten hänellä on niin hyvä tulotaso, että ruoan hinnalla ei ole enää juuri mitään väliä.

Suomalaistutkimuksen lukeminen herättikin pohtimaan, mikä on motiivina sellaisen tutkimuksen teettämiselle, jossa yritetään todistella, että terveellistä ruokaa saa halvalla. Onko tutkimuksen tarkoituksena toimia apologiana, puolustuspuheena, sosioekonomisia terveyseroja ylläpitävälle politiikalle, jossa elintarvikkeiden arvonlisävero pidetään yhä korkealla, vähimmäisetuudet matalina ja kansalaisten terveysmaksuja korotetaan? Sellaisia motiiveja on vaikea uskoa, mutta on vaikea keksiä muutakaan järkevää selitystä asialle.

Useat ulkomaiset tutkimukset nimittäin osoittavat sen, minkä jokainen kaupassa käyvä tietää: Sokeri, rasva ja viljat ovat sisältämäänsä energiamäärään nähden halpaa ruokaa, mutta vihannekset ja hedelmät kalliita. Sen vuoksi köyhät käyttävät vähemmän rahaa vihannesten ja hedelmien ostamiseen kuin paremmin ansaitsevat, mikä näkyy yllä olevasta yhdysvaltalaisiin tilastoihin perustuvasta kaaviostakin. Suomalaistutkimuksen oudot tulokset selittyvät sillä, että ruoan terveellisyyttä on mitattu liian karkeilla mittareilla, kuten makroravintoaineiden suhteilla sekä tyydyttyneen rasvan ja kuidun saannilla. Ruoan todellinen terveellisyys ei kuitenkaan selity riittävän hyvin pelkästään tällaisilla tekijöillä. Myös mikroravintoaineiden saanti tulisi selvittää.

Tutkimusviitteitä asiasta enemmän kiinnostuneille:

Low-energy-density diets are associated with high diet quality in adults in the United States.

Replacing fats and sweets with vegetables and fruits--a question of cost.

Low-energy-density diets are associated with higher diet quality and higher diet costs in French adults.

Low-cost diets: more energy, fewer nutrients.

Dietary variety predicts low body mass index and inadequate macronutrient and micronutrient intakes in community-dwelling older adults.

Kansanterveyslaitoksen sivuilla sosioekonomisista eroista:

Ravinnon sosioekonomiset erot