Aivokasvainriski, kännykänkäyttö ja ravinto

Bataatissa on karotenoideja ja tofussa on isoflavoneita, jotka voivat vähentää aivosyöpäriskiä.

Aivokasvaimet ovat yleistyneet viime vuosikymmenten aikana. Vaikka ne ovat vielä harvinainen syöpätyyppi, nykyinen matkapuhelinten käytön aloittaminen jo lapsena saattaa lisätä niiden määrää räjähdysmäisesti.

Ruotsalaisen professorin Lennart Hardellin tutkimuksissa matkapuhelimen käytön teinivuosina aloittaneilla on nähty viisinkertainen pahanlaatuisen aivokasvaintyypin astrosytooman riski kymmenen vuoden kuluttua (Hardell 2009).

Jos kuitenkin matkapuhelimen käyttö aloitetaan jo lapsena, kuten nykyisin tehdään, ja sitä käytetään useiden vuosikymmenten ajan, tulevaisuudessa saatetaan nähdä aivokasvainriskissä paljon suurempaakin kasvua.

Matkapuhelinten kasvainriskiä lisäävä vaikutus voi johtua esimerkiksi siitä, että säteily lisää oksidatiivista stressiä, aiheuttaa DNA-vaurioita sekä viivästyttää DNA-vaurioiden korjausta. DNA-vaurioitahan syntyy meille koko ajan mutta on huono asia, jos elimistön kyky korjata niitä häiriintyy. Kännykänkäytön on myös havaittu lisäävän proteiinien hapettumista aivoissa.

Altistuksen vähentämisen pitäisi olla ensisijainen keino vähentää aivosyöpien yleistymistä. Mistä kukaan on ylipäänsä saanut mieleen ajatuksen, että mikroaaltosäteilyllä toimivien laitteiden käyttö korvalla olisi harmitonta terveydelle? Olisikin järkevää siirtyä takaisin pääasiassa langallisiin viestintävälineisiin, kuten lankapuhelimiin, langallisiin internet-yhteyksiin ja kaapeli-TV:hen.

Aivosyöpien riskiä lisäävät myös tietokonetomografiat, torjunta-aineille altistuminen maataloudessa sekä työskentely tietyissä teollisuuden ammateissa, joissa altistutaan kemikaaleille. Varsinkin kevyin perustein tehtyjä lapsuuden tietokonetomografiakuvauksia pitäisi välttää. Maanviljelijöiden olisi hyvä siirtyä luomuviljelyyn, jolloin ei tarvitse altistaa itseään torjunta-aineille.

Altistuksen vähentäminen ei aina ole mahdollista. Monien on työssään käytännössä pakko käyttää kännykkää. Onkin hyvä tietää, että aivosyöpien riskiä voi vähentää ravitsemuksellisin keinoin. Tutkimusnäyttö tosin perustuu tällä hetkellä pääasiassa tapaus-kontrollitutkimuksiin, joiden antama näyttö ei ole vahvaa, mutta en koe sitä suureksi ongelmaksi.


Ravitsemuksellisia keinoja vähentää aivosyöpien riskiä

Yhdysvaltalaisessa tapaus-kontrollitutkimuksessa havaittiin, että eniten oransseja vihanneksia ja papuja syöneillä oli huomattavasti pienempi gliooman riski kuin muilla. Oransseista vihanneksista, kuten porkkanoista, saadaan alfa- ja beetakaroteenia. Niiden saanti yhdistyikin tutkimuksessa puolta pienempään gliooman riskiin (OR 0.5). Vastaavasti myös pavuista saatu kuitu yhdistyi puolta pienempään riskiin (OR 0.5).

Kiinalaisessa tapaus-kontrollitutkimuksessa puolestaan huomattavasti pienempään aivosyöpäriskiin yhdistyivät vahvimmin kiinankaalin, sipulin, hedelmien ja siipikarjan syönti. Myös tuoreilla vihanneksilla, tuoreella kalalla, E-vitamiinilla ja kalsiumilla oli suojaavaa vaikutusta. Muut tutkimukset viittaavat siihen, että E-vitamiinin muodoista erityisesti gammatokoferolista on apua. Sitä on esimerkiksi saksanpähkinöissä ja pekaanipähkinöissä.

Hyvässä kreikkalaisessa katsausartikkelissa tuodaan esille myös monia muita glioomariskiä ja sen etenemistä mahdollisesti ehkäiseviä ravintoaineita. Myös siinä mainitaan edellä mainitut oranssit vihannekset ja pavut. Hyödyllisinä pidetään myös soijan isoflavoneita sekä appelsiinien, sitruunoiden ja greippien flavonoideja.

Lihan runsaasti sisältämän metioniini-aminohapon saannin rajoittaminen on mahdollisesti järkevää. Samoin lihajalosteiden ja savustetun lihan nitrosamiinit saattavat lisätä aivosyöpien riskiä, joten niiden syömistä on hyvä välttää. Glioomaa jo sairastavia voi auttaa ketogeeninen ruokavalio, koska glioomasolut tarvitsevat glukoosia. Hyötyä voi olla myös kurkuman sisältämästä kurkumiinista sekä GLA:sta, jota on esimerkiksi purasruohoöljyssä.

Tieteellisessä kirjallisuudessa mainitaan mahdollisesti hyödyllisinä myös E-vitamiini, C-vitamiini, folaatti, D3-vitamiini-johdannaiset, reishi- ja siitake-sienet sekä Nigella sativa (suom. ryytineito).

Kännykänkäytön lisätessä oksidatiivista stressiä antioksidanttivitamiinien ja polyfenolien runsaan saannin voi olettaa olevan hyödyllistä. C-ja E-vitamiinien sekä mustikoiden onkin tutkimuksissa osoitettu vähentävän säteilyn aiheuttamaa oksidatiivista stressiä.

Ravintolisistä erityisesti neidonhiuspuulla (Ginkgo biloba) ja melatoniinilla on säteilyn haittoja vähentävää vaikutusta.


Yhteenveto

Yhteenvetona ravitsemuksellisista keinoista voi sanoa, että ainakin kaalikasvien, porkkanoiden, bataatin, papujen, soijan ja sitrushedelmien syömistä voi suositella kaikille, koska ne ehkäisevät myös aivokasvaimia yleisempiä sairauksia. Ruokien maustamisessa on suositeltavaa käyttää usein kurkumaa, ja lihajalosteiden syömistä kannattaa välttää, koska se ei ole muutenkaan terveellistä.


Viitteitä:

Chen H, et al. Diet and risk of adult glioma in eastern Nebraska, United States. Cancer Causes Control. 2002 Sep;13(7):647-55.

Hardell L, Carlberg M. Mobile phones, cordless phones and the risk for brain tumours. Int J Oncol. 2009 Jul;35(1):5-17.

Hu J, et al. Diet and brain cancer in adults: a case-control study in northeast China. Int J Cancer. 1999 Mar 31;81(1):20-3.

Kyritsis AP, et al. Modulation of glioma risk and progression by dietary nutrients and antiinflammatory agents. Nutr Cancer. 2011;63(2):174-84.

Sheweita SA, et al. Can dietary antioxidants reduce the incidence of brain tumors? Curr Drug Metab. 2011 Jul;12(6):587-93.

Tedeschi-Blok N, et al. Inverse association of antioxidant and phytoestrogen nutrient intake with adult glioma in the San Francisco Bay Area: a case-control study. BMC Cancer. 2006 Jun 3;6:148.

Tutkimus: GMO-maissi lisää syövän muodostumista

Kaksivuotisessa tutkimuksessa GMO-maissi lisäsi kasvainten muodostumista rotilla. Kuvat ovat nyt puheena olevasta tutkimuksesta.

Ranskassa kohistaan uudesta kaksivuotisesta tutkimuksesta, jossa geneettisesti manipuloitu maissi on aiheuttanut syöpää rotille paljon useammin kuin tavallinen maissi. Tietoja geneettisesti manipuloidun maissin haitallisuudesta on saatu jo aiemmin: kirjoitin blogissani lyhyesti jo toissa vuonna siitä, että GMO-maissi on yhdistetty sisäelinvauroihin.

GMO:n haitat eivät ole akuutisti tärkeimpiä asioita kansanterveydessä. Pidän asian esillä pitämistä kuitenkin tärkeänä sen vuoksi, että tulevaisuuden uhkakuvat ovat aika ikäviä, jos GMO-ruoat päästetään Euroopan markkinoille. Viime aikoina on lisäksi ollut merkkejä siitä, että EU:n kanta GMO-ruokiin on ollut rakoilemassa. Nyt on tärkeää torjua näiden ruokien hivuttautuminen eurooppalaiseen maatalouteeen ja ruokahyllyillemme. Toivon erityisesti, että suomalaiset mepit ovat asiassa aktiivisia.

Lähteitä:

Petäistö H. Tutkimus: Geenimuunnellun maissin ja syövän välillä yhteys. MTV3 Uutiset.

Séralini G-E, et al. Long term toxicity of a Roundup herbicide and a Roundup-tolerant genetically modified maize. Food Chem Toxicol. 2012 Sept.

de Vendômois JS, et al. A Comparison of the Effects of Three GM Corn Varieties on Mammalian Health. Int J Biol Sci 2009; 5:706-726.

Lisääkö akryyliamidi syöpäriskiä?

Olen kirjoittanut useamman kerran paistamisessa syntyvistä haitallisista AGE-tuotteista. Näiden lisäksi korkeissa lämpötiloissa syntyy myös muita haitallisia aineita, kuten PAH-yhdisteitä ja akryyliamidia. Perustuen eläinkokeisiin, joissa koe-eläimet ovat saaneet huomattavan paljon akryyliamidia, on epäilty syöpäriskin lisääntyvän myös ihmisillä. Useissa väestötutkimuksissa yhteyttä akryyliamidin ja syöpäriskin välillä ei kuitenkaan ole havaittu. Ehkä siksi, että tutkimuksissa käytetyt ruokapäiväkirjat eivät anna kovinkaan tarkkaa kuvaa akryyliamidin todellisista saantimääristä.

Joissain tutkimuksissa yhteys akryyliamidin saannin ja syövän välillä on kuitenkin todettu. Esimerkiksi hollantilaisessa tutkimuksessa, joka käsitti 62 573 iältään 55-69-vuotiasta naista, havaittiin yhteys vaihdevuosien jälkeiseen kohdun limakalvon syövän ja munasarjasyövän riskiin. Tanskalaisessa vuonna 2008 julkaistussa tutkimuksessa puolestaan havaittiin 2,7-kertainen estrogeenireseptori-positiivisen rintasyövän riski niillä naisilla, joiden veren akryyliamidipitoisuudet olivat kymmenen kertaa korkeammat kuin verrokeilla.

Vahvistusta sille, että akryyliamidin saanti voi lisätä rintasyöpäriskiä saatiin viime kesänä julkaistusta toisesta tanskalaistutkimuksesta, joka käsitti 24 697 vaihdevuosi-iän ylittänyttä naista. Tutkimuksessa akryyliamidin saantia arvioitiin sen perusteella, paljonko sen hajoamistuotetta glysidamidia löytyi verestä. Havaittiin, että akryyliamidin saanti oli kohtalaisen voimakkaassa yhteydessä rintasyöpäkuolleisuuteen (HR 1.63). Riski oli suurempi naisilla, joilta oli diagnosoitu estrogeenireseptori-positiivinen rintasyöpä (HR 2.23).

Tänä vuonna julkaistussa laajassa ja seuranta-ajaltaan pitkässä hollantilaisessa tutkimuksessa puolestaan akryyliamidin runsas saanti yhdistyi miehillä myelooman ja follikulaarisen lymfooman riskiin. Edellinen on plasmasoluihin liittyvä syöpä ja jälkimmäinen imukudossyöpä. Kiinnitin tutkimuksessa huomiota siihen, että tutkijat olivat pyrkineet mittaamaan akryyliamidin saannin ruokavaliosta huolellisesti.

Nämä ja eräät muut tutkimukset vahvistavat käsitystä, että paistaminen ei ole niitä terveellisimpiä juttuja ravitsemuksessa. Varsinaiseen akryyliamidipelkoon en näe silti aihetta. Mielestäni on kuitenkin järkevää välttää sellaisten ruoka-aineiden runsasta syömistä, joissa akryyliamidia on paljon.

Erityisen paljon akryyliamidia on perunalastuissa ja kahvin korvikkeena myytävässä paahdetussa viljakahvissa (jota huvittavasti mainostetaan terveellisempänä vaihtoehtona kahville). Runsaasti akryyliamidia on myös kahvissa, monissa kekseissä, piparkakuissa, hapankorpuissa, näkkileivässä, paahdetuissa aamiaisviljoissa ja ranskalaisissa perunoissa. Tupakoitaessa akryyliamidia saadaan myös paljon.

Mainittakoon lopuksi, että viime kesänä julkaistussa Lipworthin et al. epidemiologisten tutkimusten katsauksessa pidettiin sattumanvaraisena sitä, että akryyliamidi on yhdistynyt joissain tutkimuksissa syöpäriskiin. Itse en kuitenkaan usko katsauksen johtopäätöksiin. Arvelen nollatulosten syyksi pikemminkin aiemmin mainitsemaani akryyliamidin saannin arvioinnin epätarkkuutta sekä tupakoinnin sekoittavaa vaikutusta.

Katsaukseen eivät myöskään mahtuneet mukaan pari aivan viimeaikaista tutkimusta, joissa on havaittu melko voimakas yhteys akryyliamidin ja syöpäriskin välillä. Näistä syistä pidän akryyliamidin saannin ja syöpäriskin yhteyttä todellisena. Myös kansainvälinen syöväntutkimuslaitos IARC on arvioinut akryyliamidin todennäköisesti ihmisessä syöpää aiheuttavaksi.


Lähteitä:
 
Bongers ML, et al. Dietary acrylamide intake and the risk of lymphatic malignancies: the Netherlands Cohort Study on diet and cancer. PLoS One. 2012;7(6):e38016.

Hogervorst JG, et al. A prospective study of dietary acrylamide intake and the risk of endometrial, ovarian, and breast cancer. Cancer Epidemiol Biomarkers Prev. 2007 Nov;16(11):2304-13.

Lipworth L, et al. Review of epidemiologic studies of dietary acrylamide intake and the risk of cancer. Eur J Cancer Prev. 2012 Jul;21(4):375-86. 

Olesen PT, et al. Acrylamide exposure and incidence of breast cancer among postmenopausal women in the Danish Diet, Cancer and Health Study. Int J Cancer. 2008 May 1;122(9):2094-100.

Olsen A, et al. Pre-diagnostic acrylamide exposure and survival after breast cancer among postmenopausal Danish women. Toxicology. 2012 Jun 14;296(1-3):67-72.

Results on acrylamide levels in food from monitoring years 2007-2009 and Exposure assessment. EFSA Journal 2011;9(4):2133.

Tuhti tietopaketti langattomasta säteilystä

Kännykät ja langattomia nettiyhteyksiä käyttävät tietokoneet on otettu kaikialla maailmassa käyttöön pelkästään teknologista ja taloudellisista lähtökohdista. Teollisuudelta ei ole vaadittu sen osoittamista, että sen valmistamat tuotteet ovat turvallisia ja haitattomia ihmiselle. Tutkimustiedon lisääntyessä näiden laitteiden levittämän mikroaaltosäteilyn haitat alkavat paljastua yhä selvemmin.

Kirjassa käsitellään laajalti myös radiotaajuisen säteilyn vaikutusta lapsiin ja nuoriin sekä matkapuhelintukiasemien sijoittelua koulujen katoille.

Tietokirjailija Erja Tamminen on toimittanut kirjan Langaton teknologia ja terveys (HouseProtector 2011). Se on  yllättävänkin kattava teos kännyköiden ja langattomien verkkojen aiheuttamista haitoista ja riskeistä terveydelle.  Kirja koostuu aihetta eri puolilta valottavista asiantuntija-artikkeleista, joista suuren osan ovat kirjoittaneet Tamminen ja ruotsalainen matkapuhelinsäteilyn haittoihin perehtynyt toimittaja Mona Nilsson. Lisäksi kirjoittajina on muun muassa lääkäreitä.


Matkapuhelinsäteilyllä on biologisia vaikutuksia

Yksi teoksen kirjoittajista on fysiologian emeritusprofessori Osmo Hänninen. Artikkelissaan hän luo hyvän yleiskatsauksen matkapuhelinteknologian vaikutuksiin. Hänninen kertoo, että WHO:n syöväntutkimuslaitos IARC luokitteli vuonna 2011 matkapuhelinsäteilyn mahdollisesti karsinogeeniseksi ihmiselle, luokkaan 2B. Tähän samaan luokkaan kuuluvat esimerkiksi lyijy, pakokaasut ja jotkin torjunta-aineet. Kategoria 2B on riskiluokituksen keskivaiheilla.

Kirjoituksessaan Hänninen referoi myös ruotsalaisen Lennart Hardellin tutkimuksia, jotka osoittavat, että teini-iässä kännykänkäytön aloittavilla ja sitä yli vuosikymmenen ajan jatkavilla on suurempi kasvainriski. Heillä nähtiin pahanlaatuista aivokasvaintyyppi astrosytomaa 4,9-kertaisesti verrokkeihin nähden sillä puolella päätä, jolla kännykkää oli käytetty.

Aivokasvainriskin lisääntyminen ei ole ainoa kännykänkäyttöön liittyvä riski, vaan GSM-säteily vaikuttaa esimerkiksi geenien luentaan. Nykyinen 3G-teknologia on myös haitallisempaa kuin 2G, Hänninen kirjoittaa, ja jatkaa kertomalla aivosolujen kromosomien DNA-katkosten syntymisestä ja vaikutuksesta verisuonten endoteelisoluihin, joiden luennassa ja valkuaisaineiden tuotannossa tapahtuu muutoksia. Hänninen kertoo laajasti myös muista kännykkäsäteilyn ja langattomien WLAN-yhteyksien biofysikaalisista vaikutuksista ja vaikutuksesta esimerkiksi aivojen aineenvaihduntaan.

Matkapuhelinsäteilyllä on verenkierrollisia vaikutuksia aivoihin etenkin sillä puolella aivoja, jolla kännykkää käytetään. Sen lisäksi sillä on vaikutusta aivojen glukoosiaineenvaihduntaan ja sähkömagneettinen säteily myös heikentää aivoja suojaavaa veri-aivoestettä. Sen seurauksena niinkin isot molekyylit kuin veren albumiini ja fibrinogeeni ovat koe-eläimillä päässeet tunkeutumaan veri-aivoesteen läpi. "Yhä enenevässä määrin tutkimukset osoittavat, että sähkömagneettisella säteilyllä on biologisesti merkittäviä vaikutuksia", emeritusprofessori Hänninen tiivistää.


Tietoa lääkäreille matkapuhelimen kasvainriskeistä

Kirjaan sisältyy myös työterveyshuollon erikoislääkäri Seppo Kinnusen artikkeli. Myös hän toteaa kirjoituksessaan Suomen Säteilyturvakeskuksen tutkimusprofessori Darius Leszczynskiä lainaten, että matkapuhelinsäteilyllä on myös lämpövaikutuksesta riippumattomia biofysikaalisia vaikutuksia ja "niiden sivuuttaminen on nykytieteen vastaista."

Kinnunen tarkastelee kirjoituksessaan pääasiassa matkapuhelinsäteilyn yhteyttä aivokasvainriskiin ja lainaa professori Hügo Rüdigeria, joka sanoo radiotaajuisen säteilyn aiheuttamista DNA-vaurioista olevan lukuisia tieteellisiä julkaisuja:

"Radiotaajuisen säteilyn karsinogeenisuudesta on olemassa laaja määrä todisteita. Genotoksiset vaikutukset voivat muodostua vapaiden radikaalien kautta ja radiotaajuinen säteily voi vaikuttaa solujen luontaiseen korjausmekanismiin."

Lääkäri Kinnunen tarkastelee myös kasvainriskiä koskevaa epidemiologista näyttöä ja viittaa amerikkalais-korealaiseen Seung-Kwon Myungin vuonna 2009 julkaistuun 23 tutkimusta käsittäneeseen meta-analyysiin, jossa nähtiin kohonnut riski matkapuhelimia runsaasti käyttäneillä. Kinnunen arvioi myös teollisuuden rahoittamaa Interphone-hanketta ja ruotsalaisen epidemiologin Lennart Hardellin tutkimuksia:

"Hardellin tutkimukset ovat rahoitustaustaltaan riippumattomia ja havaittu Interphone-tutkimusta metodologisesti laadukkaammiksi. Hardellin tutkimuksissa on nähty yli kaksinkertainen gliooma-riski sekä kuulohermokasvainriski pitkäaikaiskäytössä."

Kinnunen summaa, että Interphone-tutkimuksen yhteenveto kuulohermokasvaimen osalta osoittaa 2,8-kertaista riskiä, syöpälääkäri Lennart Hardellin kooste 2,9-kertaista riskiä ja viimeisin yksittäinen tuore tutkimus Japanista 3,1-kertaista riskiä.

Artikkelin lopussa tarkastellaan vielä sähkömagneettisen säteilyn vaikutuksia EEG-tutkimuksiin ja viitataan Lebrecht von Klitzingin ja Andrew A. Marinon tutkimuksiin. von Klintzin tutkimuksissa muutokset aivosähkökäyrässä ilmaantuivat hiljalleen useiden minuuttien kuluessa ja vähenivät myös hiljalleen altistuksen loputtua. Marino puolestaan on kehittänyt ärsyke-vaste-testin sähkömagneettisen säteilyn EEG-vaikutusten selvittämiseksi. Vaikutuksia aivosähkökäyrään siis on.

Lasten aivoihin pääsee paljon enemmän kännykkäsäteilyä kuin aikuisten aivoihin. Kuva ei sisälly tässä arvioitavaan kirjaan.

Näyttöä epidemiologisista tutkimuksista

Matkapuhelintukiasemia on kaupungeissa on hyvin taajassa, muutaman sadan metrin välein ellei tiheämmässäkin. Altistumme niiden säteilylle vuorokauden kaikkina tunteina seitsemänä päivänä viikossa. Siksi on tärkeää tutkia sitä, voiko niillä olla yhteyttä sairastuvuuteen.

Ruotsalainen toimittaja Mona Nilssonilta on julkaistu kirjassa monia artikkeleita. Ehkä tärkein niistä on kirjoitus, jossa hän referoi tutkimuksia, joissa on havaittu matkapuhelintukiasemien lisäävään neurologisia oireita niiden lähellä asuvilla. Tässä joitakin poimintoja Nilssonin kirjoituksesta.

Ranskalainen tutkija Roger Santini on havainnut, että matkapuhelintukiaseman läheisyydellä on yhteys niin sanottuun mikroaaltosyndromaan, jonka oireita ovat muun muassa väsymys, päänsärky, ärtyneisyys, univaikeudet ja eräät muutkin oireet. Santinin mukaan nykyisin sallitut säteilytasot eivät mitenkään takaa sitä, etteikö altistuville ihmisille voisi muodostua ongelmia. "Vaikutukset aivotoimintoihin, kuten unihäiriöt, väsymys ja päänsärky, on osoitettu jo kenttävoimakkuuksilla 1 mW/m2."

Myös vuonna 2003 julkaistussa espanjalaistutkimuksessa havaittiin yhteys säteilytasojen ja ihmisten oireiden välillä. Tässä tutkimuksessa ei arvioitu etäisyyttä tukiasemiin vaan tutkimuksen vahvuutena oli se, että tutkijat mittasivat todelliset säteilytasot ihmisten kodeissa. Tulosten mukaan säteilyn kenttävoimakkuudella oli selvä yhteys epämiellyttävään oloon, ruokahaluttomuuteen ja päänsärkyyn, mutta myös keskittymisvaikeuksia ja unihäiriöitä oli enemmän.

Nilssonin referoimista tutkimuksista vakuuttavimmalta vaikuttaa saksalaisista lääkäreistä koostuneen tutkijaryhmän Bambergin kaupungissa tehty tutkimus. Samoin kuin edelllä kerrotussa espanjalaistutkimuksessa, myös tässä tutkimuksessa henkilöiden kotona käytiin mittaamassa aktuaalisia säteilytasoja. Tuloksissa oli hälyyttävää se, että suurimmille kenttävoimakkuuksille altistuneiden joukossa, joita oli runsas neljännes 356 hengen ryhmästä, oli vain joitakin oireettomia henkilöitä. Sitä vastoin 80 prosenttia kärsi unihäiriöistä, väsymyksestä tai masennuksesta ja 70 prosenttia muisti- ja keskittymisvaikeuksista. Tutkijat havaitsivat lisäksi lineaarisen yhteyden altistuksen ja oireiden välillä, mikä lisää tulosten uskottavuutta.

Huomionarvoista on, että Bambergin kaupungissa tehdyssä tutkimuksessa henkilöt altistuivat kodeissaan säteilytasoille, jotka olivat 10 000 kertaa alempia kuin ICNIRPin raja-arvo 3G-järjestelmälle. Se viittaa vahvasti siihen, että nykyiset säteilyn raja-arvot ovat täysin riittämättömiä suojaamaan ihmisiä neurologisilta oireilta. Lisäksi on paikallaan huomata, että kun oireita saa 80 prosenttia kohderyhmästä, joukko on niin suuri, että he eivät ole vain sähköyliherkkiä vaan matkapuhelintukiasemat aiheuttavat ikäviä neurologisia oireita myös normaaliväestössä.

Saksalaisessa Naila-tutkimuksessa puolestaan viisi lääkäriä selvitti, onko tukiaseman läheisyydellä yhteyttä syöpäriskiin. Saksalaisessa tiedelehdessä julkaistujen tulosten mukaan alle 400 metrin säteellä matkapuhelintukiasemasta asuvilla oli kolminkertainen syöpäriski verrattuna 400-1000 metrin päässä asuviin. Myös artikkelissa referoidulla israelilaistutkimuksessa on havaittu vastaava yhteys tukiaseman läheisyyden ja syöpäriskin välillä.

Nilsson kertoo myös siitä, että kun oireiden ja riskien kasvua on nähty jo tavallisten GSM-verkkojen taajuuksilla, uudet 3G- ja 4G-verkot aiheuttavat oireita vielä enemmän. Voidaankin siis ennakoida, että neurologisia oireita saavien määrä vain kasvaa näiden uusien verkkojen  yleistyessä.

Itse haluaisin kirjan ulkopuolelta kiinnittää huomiota vuonna 2010 julkaistuun epidemiologisten tutkimusten meta-analyysiin. Siinä tutkijat löysivät 10 epidemiologista tutkimusta, joissa oli selvitetty matkapuhelintukiasemien yhteyttä terveysvaikutuksiin. Kahdeksassa kymmenestä tutkimuksesta havaittiin yhteys lisääntyneisiin neurologisiin oireisiin tai syöpään.


Haittaa myös eläimille ja kasveille

Sähkömagneettisen säteilyn haitat eivät rajoitu vain ihmisiin vaan kirjassa on myös useita artikkeleita, joissa kerrotaan sähkömagneettisen säteilyn haitoista luonnolle. Tukiasemasäteilyn on havaittu aiheuttavan koordinaatio-ongelmia  ja epänormaalia kasvua ja kuolemia sammakonpoikasilla, ja hiirillä puolestaan se on aiheuttanut muutoksia  käyttäytymisessä sekä lisännyt kasvainten muodostumista ja kuolleisuutta. Mehiläisillä sähkömagneettiset kentät ovat aiheuttaneet paniikinomaista käyttäytymistä. Linnuilla puolestaan tukiasemasäteily on heikentänyt pesänrakentamiskykyä, vähentänyt munimiskykyä, lisännyt poikasten kuolleisuutta ja vähentänyt lintulajien määrää. Matkapuhelinmastojen ja WLAN-säteilyn on havaittu vahingoittavan puiden kuorta ja lehtiä, ja myös maissintähkien kasvussa on havaittu vaurioita langattoman verkon vaikutuksesta.

Näiden haittojen vuoksi myös ympäristöjärjestöjen olisi aiheellista kiinnostua sähkömagneettisen säteilyn rajoittamisesta. Esimerkiksi Luontoliitto, Suomen Luonnonsuojeluliitto ja Greenpeace voisivat tarttua aiheeseen.

Myös koulujen ja asuintalojen katoille on asennettu matkapuhelintukiasemia.

Kouluissa ja kodeissa tulisi suosia langallisia yhteyksiä

Tieteellistä näyttöä matkapuhelinsäteilyn ja langattomien verkkojen haitoista on siis runsaasti. Terveydellisten haittojen vähentämiseksi ja riskien minimoimiseksi meidän ei ole tarpeen ruveta koneita rikkoviksi luddiiteiksi. Ratkaisuna on pikemminkin se, että otamme tietotekniikassa entistä enemmän huomioon myös vaikutukset luontoon ja ihmisiin ja alamme suosia langallisia tietoliikenneratkaisuja.

Nykytilanne on valitettavasti päinvastainen. Huolimatta jatkuvasti laajenevasta tieteellisestä näytöstä, joka osoittaa matkapuhelinten, tukiasemien ja langattomien nettiyhteyksien haittoja, edes herkimpiä ryhmiä, kuten lapsia ja nuoria ei ole pyritty suojaamaan säteilyltä vaan kouluissa on käytöissä langattomia verkkoja ja koulujen katoille on asennettu jopa useita matkapuhelintukiasemia.

Yksi kirjan artikkeleista on espoolaisen luokanopettajan Jarno Kukkosen kirjoittama,  ja hän kertoo mitanneensa espoolaiskouluista korkeita radiotaajuisen säteilyn lukemia. Ne ylittivät moninkertaisesti BioInitiative-asiantuntijaelimen antamat suositukset. Esimerkiksi Matinlahden koulussa hän mittasi 2 000-45 000 µW/m2 lukemia, kun BioInitiativen suositus ulkotiloihin on korkeintaan 1000 µW/m2 ja sisätiloihin 100 µW/m2. Myös muutamista muista kouluista saatiin tulokseksi korkeita lukemia.

Tietokirjailija Erja Tamminen on kirjoittanut toimittamaansa Langaton teknologia ja terveys -kirjaan lukuisia artikkeleita. Niissä hän tuo esille sen valitettavan tosiasian, että laajakaistaratkaisuja on pohdittu kapea-alaisesti pitkälti kilpailukyvyn ja elinkeinoelämän näkökuomasta. Terveydelliset näkökohdat on jätetty lähes täysin huomiotta. Tamminen pitää tärkeänä, että suosimme langattomien WLAN-yhteyksien sijaan langallisia yhteyksiä niin kouluissa kuin kodeissakin. Langalliset yhteydet olisi tärkeää ulottaa aina loppukäyttäjälle saakka.

Tammisen artikkelissa siteerattu Aalto-yliopiston professori Heikki Hämmäinen sanoo, että olemme todennäköisesti sivuraiteilla päästäessämme kiinteät verkot kuihtumaan. Hämmäinen on päinvastoin sitä mieltä, että optinen valokuitu pitäisi saada perille koteihin asti. Tammisen mukaan valokuitu mahdollistaisi adapterin avulla myös lankapuhelimet.


Vähennä omaa altistustasi

Yksittäinen ihminen ei voi tehdä paljonkaan esimerkiksi tukiasemien sijoittelun muuttamiseksi, kun ne on jo rakennettu. Sen sijaan kirjassa kerrotaan paljon muita hyviä keinoja vähentää altistusta. Näistä tärkeimpiä ovat:

• Hanki lankapuhelin ja käytä sitä pääasiallisena puhelimena
• Älä käytä langatonta, niin sanottua DECT-puhelinta
• Käytä aina handsfreetä kännykkään puhuessasi
• Vaihda langaton nettiyhteys langalliseen

Itse lisäisin, että kannattaa pitäytyä 2G-verkossa toimivassa "vanhanaikaisessa" GSM-puhelimessa, joka säteilee vähemmän haitallisesti kuin uudet 3G- ja 4G-verkoissa toimivat älypuhelimet. On myös hyvä huomata, että lapsiperheessä pitäisi olla aina lankapuhelin, koska lasten ei pitäisi käyttää kännykkää muuten kuin hätätilanteessa. Vaihtaessasi langattoman nettiyhteyden langalliseen teet itsesi lisäksi palveluksen myös naapureillesi, koska langattomat verkot säteilevät voimakkaasti myös naapuriasuntoihin.


Painava kirja

Kokonaisuudessaan Erja Tammisen kirja on painava teos kännyköiden, tukiasemien ja langattoman säteilyn haitoista. Se ei ole yhtä vetävästi kirjoitettu kuin aiemmin arvioimani Devra Davisin kirja, mutta toisaalta teoksessa on sellaista tarkempaa ja yksityiskohtaisempaa tietoa, jota Davisin kirjaa lukiessa jäi välillä kaipaamaan.  Langaton teknologia ja terveys -kirja on painava myös konkreettisesti: sen painopaperiksi on valittu turhankin hyvä ja painava paperi, joka sopisi paremmin esimerkiksi esitteen paperiksi. Tästä pienestä kömmähdyksestä huolimatta Tammisen toimittama kirja on laadukas ja tarpeellinen kirja tärkeästä aiheesta. Koostuessaan pääasiassa suomalaisten asiantuntijoiden artikkeleista sen tiedot ovat lähellä suomalaisia.


Lopuksi

Tekee mieli sanoa tässä yhteydessä muutama sana lainsäätäjän ja viranomaisten roolista. Nämä eivät mielestäni ole huolehtineet riittävästi siitä, että väestöä suojattaisiin matkapuhelinten, tukiasemien ja langattomien verkkojen säteilyltä. Nykyisillä altistustasoilla herkät ihmiset kärsivät ikävistä oireista. Samalla koko väestö altistetaan niin runsaalle mikroaaltosäteilylle, että se todennäköisesti lisää neurologisia oireita, kuten stressiä, päänsärkyä ja unettomuutta sekä kohottaa aivokasvainriskiä. Kohottaessaan verenpainetta ja vaikuttaessaan endoteeliin matkapuhelinsäteily saattaa lisäksi suurentaa sydäntautiriskiä. Myös eräät epidemiologiset tutkimukset viittaavat sydänoireiden kasvuun altistuneilla.

Lainsäätäjän ja viranomaisten tulisi paneutua esimerkiksi WHO:n kantaan matkapuhelinsäteilystä mahdollisesti karsinogeenisena sekä Euroopan Neuvoston kannanottoon asiassa, ja niiden tulisi soveltaa varovaisuusperiaatetta, jonka noudattamista monet alan tiedemiehet kannattavat. Myös EU-lainsäädäntö antaa jäsenvaltioilleen mahdollisuuden varovaisuusperiaatteen käyttämisen, kuten tässä tieteellisessä artikkelissa ruotsalaistutkijat hyvin selvittävät.

Varovaisuusperiaatteen mukaisesti väestön altistusta sähkömagneettiselle säteilylle tulisi vähentää. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tulisi myös huolehtia matkapuhelinteknologiaan ja langattomiin verkkoihin liittyvästä riittävästä tiedottamisesta koko väestölle. Väestön hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen sekä sairauksien ehkäiseminen ovat THL:n tehtäviä, ja jos laitos ei huolehdi riittävästä tiedottamisesta, se ei tältä osin huolehdi tehtävistään. Asia on niin tärkeä, että sitä ei voi ulkoistaa vain Säteilyturvakeskukselle.


Viitteitä:

Abdel-Rassoul G, et al. Neurobehavioral effects among inhabitants around mobile phone base stations. Neurotoxicology. 2007 Mar;28(2):434-40.

Diem E, et al. Non-thermal DNA breakage by mobile-phone radiation (1800 MHz) in human fibroblasts and in transformed GFSH-R17 rat granulosa cells in vitro. Mutat Res. 2005 Jun 6;583(2):178-83.

Dämvik M, Johansson O. Health risk assessment of electromagnetic fields: a conflict between the precautionary principle and environmental medicine methodology. Rev Environ Health. 2010 Oct-Dec;25(4):325-33.

Eger H, Jahn M. Specific Health Symptoms and Cell Phone Radiation in Selbitz (Bavaria, Germany)—Evidence of a Dose-Response Relationship. [Käännös alkuperäisestä saksalaistutkimuksesta nimeltään Spezifische Symptome und Mobilfunkstrahlung in Selbitz (Bayern) – Evidenz für eine Dosiswirkungsbeziehung.] Umwelt-Medizin-Gesellschaft, Feb 2010, 130-139

Extremely low frequency fields and cancer. WHO Fact Sheet N° 263, October 2001.

Gandhi OP, et al. Exposure limits: the underestimation of absorbed cell phone radiation, especially in children. Electromagn Biol Med. 2012 Mar;31(1):34-51.

Genuis SJ, Lipp CT. Electromagnetic hypersensitivity: fact or fiction? Sci Total Environ. 2012 Jan 1;414: 103–12.

Hardell L, et al. Re-analysis of risk for glioma in relation to mobile telephone use: comparison with the results of the Interphone international case-control study. Int J Epidemiol. 2011 Aug;40(4):1126-8.

Myung SK, et al. Mobile phone use and risk of tumors: a meta-analysis. J Clin Oncol. 2009 Nov 20;27(33):5565-72.

Khurana VG, et al. Epidemiological evidence for a health risk from mobile phone base stations. Int J Occup Environ Health. 2010 Jul-Sep;16(3):263-7.

Navarro EA, et al. The microwave syndrome: a preliminary study in Spain. Electromagn Biol Med. 2003 Oct; 22(2):161-9. 

Ruediger HW. Genotoxic effects of radiofrequency electromagnetic fields. Pathophysiology. 2009 Aug;16(2-3):89-102.

Santini R, et al. Enquête sur la santé de riverains de stations relais de téléphonie mobile [Symptoms experienced by people in vicinity of base stations: II/ Incidences of age, duration of exposure, location of subjects in relation to the antennas and other electromagnetic factors]. Pathol Biol (Paris). 2003 Sep;51(7):412-5.

Sato Y, et al. A case-case study of mobile phone use and acoustic neuroma risk in Japan. Bioelectromagnetics. 2011 Feb;32(2):85-93.

Keinoja rintasyövän ehkäisyyn

Sivulleni tullaan aina välillä rintasyöpää koskevilla hakusanoilla. Asia siis kiinnostaa. Olen kirjoittanut rintasyövän ja yleensäkin syövän ehkäisemisestä muutamissa blogikirjoituksissani, muun muassa tässä, mutta nyt haluan vielä mainostaa englanninkielistä Food for Breast Cancer -sivustoa.

Se on mielestäni aika hyvältä näyttävä sivusto, jolle on koottu keinoja rintasyövän ehkäisemiseksi ja siitä selviytymisen tukemiseksi. Klikkaamalla ruoka-aineiden nimiä niistä löytää lisätietoja tutkimusviitteineen. Aina keinoja tukeva tutkimusnäyttö ei ole aina kovin vahvaa mutta pidän silti lähestymistavasta.

En suosittele lääkärin määräämistä syöpähoidoista luopumista ja pelkkää tukeutumista ravitsemuksellisiin keinoihin, jos jo sairastaa rintasyöpää.

Linkki:

Food for Breast Cancer.

Aspartaami aiheuttaa maksa- ja keuhkosyöpiä koe-eläimillä

Aspartaamin on nyt uudessa tutkimuksessa havaittu aiheuttavan maksa- ja keuhkosyöpiä koe-eläimillä. Kun koe-eläimille annettiin rehun mukana aspartaamia eri suuruisina annoksina jo raskausajasta alkaen ja läpi elämän, suurten annosten havaittiin aiheuttavan maksasyöpiä ja hyvin suurten annosten myös keuhkosyöpiä. Vaikutukset on havaittu naaras- ja koirasrotilla sekä koirashiirillä.

Tutkijat päättelivät tutkimuksessa, että aspartaami ei suoraan aiheuta syöpää, koska se hajoaa ruoansulatuksessa, vaan sen aineenvaihduntatuotteet. Loppupäätelmänään he toteavat, että aspartaamia tulisi pitää eri lajeilla karsinogeenisena aineena, jonka sääntely olisi kiireellisesti otettava uudelleenarvioitavaksi.

Lähde:

Soffritti M et al. Aspartame administered in feed, beginning prenatally through life span, induces cancers of the liver and lung in male Swiss mice. Am J Ind Med. 2010 Sep 30. [Epub ahead of print]

Ruoasta saatu K2-vitamiini yhteydessä pienempään syöpäkuolleisuuteen

K2-vitamiini on asia, josta olen ollut kiinnostunut jo pitkään. Jo lähes kolme vuotta sitten kirjoitin blogissani sen yhteydestä huomattavasti pienempään sydäntautiriskiin.

Nyt uuden seurantatutkimuksen mukaan ruoasta saatu runsas K2-vitamiini on yhteydessä myös vähäisempään syöpäkuolleisuuteen. Eniten K2-vitamiinia saaneilla oli lähes 30 prosenttia pienempi riski kuolla syöpään vitamiinia vähiten saaneisiin verrattuna. Lähinnä hyödyt olivat seurausta siitä, että K2-vitamiinia runsaammin saaneilla oli pienempi eturauhas- ja keuhkosyövän riski.

Parhaita K2-vitamiinin lähteitä ovat japanilainen käytetty soijapapuruoka natto sekä Edam- ja Jarlsberg-juustot. Viimemainittu on norjalainen, Emmentalia muistuttava juusto, jota saa Suomessa hyvin varustetuista ruokakaupoista.

Kun aiemmissa tutkimuksissa pitkäketjuisten K2-vitamiinin muotojen on osoitettu olevan yhteydessä myös pienempään sydäntautiriskiin, on mielestäni suositeltavaa syödä säännöllisesti joko nattoa tai näitä mainittuja juustoja. Niitä ei ole tarpeen nauttia suuria määriä.

Pienempiä määriä K2-vitamiinia on myös viilissä, kefiirissä ja useissa muissa kypsytetyissä juustoissa. Tuorejuustoissa ei K2-vitamiinia juuri ole. Esimerkiksi Weston A. Pricen sivulla mainittu voi on K2-vitamiinin lähteenä aika kehno. Broilerissa ja kalkkunassa on melko runsaasti K2-vitamiinia, mutta se on niissä lyhyempiketjuisessa, nopeammin kehosta poistuvassa muodossa, josta tuskin on juuri hyötyä ravinnosta saatavina määrinä.

Jos nattoa, Edam- tai Jarlsberg-juustoa ei syödä, voi olla hyvä käyttää K2-vitamiinia sisältävää ravintolisää esimerkiksi annostuksella 45-90 mcg päivässä. Verenohennuslääkkeitä käyttävien ei pidä lisätä K-vitamiinin saantia omin päin, sopimatta asiasta hoitavan lääkärin kanssa.

Lähteitä:

Nimptsch K et al. Dietary vitamin K intake in relation to cancer incidence and mortality: results from the Heidelberg cohort of the European Prospective Investigation into Cancer and Nutrition (EPIC-Heidelberg). AJCN, online March 24, 2010.

Higher vitamin K intake tied to lower cancer risks. Reuters, March 31, 2010.

D-vitamiini ja syövän ehkäisy

Asianharrastajia varten postitan tänne Cedric Garlandin 40-minuuttisen englanninkielisen luennon. Garland on yhdysvaltalainen perhe- ja ennaltaehkäisevän lääketieteen professori, joka on perehtynyt erityisesti siihen, miten riittävällä D-vitamiinilla voidaan ehkäistä syöpiä.

Videolla Garland hahmottelee tutkimuksiin perustuen, minkälaisia seerumin D-vitamiinitasoja tarvitaan, jos halutaan puolittaa syöpäriski. Garland selvittää videolla lyhyesti myös sitä, mitä solutasolla tapahtuu, jos D-vitamiinia saadaan liian vähän. Muuttaaksesi videolla esiintyvät amerikkalaiset yksiköt (ng/ml) Euroopassa käytettäviksi yksiköiksi (nmol/l) kerro luvut 2,5:llä.

Garlandin tavoitteeksi asettamat D-vitamiinitasot (100-150 nmol/l) voivat mielestäni olla vähän liian korkeita. Garland puhuu nimittäin vain syövän ehkäisemisestä eikä ota huomioon D-vitamiinitasojen yhteyttä kokonaiskuolleisuuteen, joka on erään observaatiotutkimuksen mukaan alhaisin seerumin kalsidiolitasojen ollessa noin 85-90 nmol/l (ks. viite alla).

Käytännössä suosittelen aikuisille syövän ehkäisemiseksi 50 mikrogrammaa (= 2000 IU) D-vitamiinia päivässä (kesäkuukausina riittää usein vähempikin määrä). Jos D-vitamiinia halutaan käyttää enemmän, asiasta on hyvä sopia lääkärin kanssa.

Lisätietoa:

Melamed ML et al. 25-hydroxyvitamin D levels and the risk of mortality in the general population. Arch Intern Med. 2008 Aug 11;168(15):1629-37.

Kadmiumin saantia on suotavaa vähentää

Kadmium on raskasmetalli, jota kertyy elimistöön pääasiallisesti tupakoinnin ja ruoan mukana. Euroopan ruokaturvallisuusvirasto EFSA on nyt antanut aiempaa paljon tiukemmat ohjeet kadmiumin saannista. Syynä tiukentuneisiin ohjeisiin on ennen kaikkea se, että käsitykset turvallisen saannin määristä ovat uuden tutkimustiedon myötä laskeneet.

Kun aiemmin kadmiumin vielä turvallisen saannin määrinä pidettiin 7 mikrogrammaa painokiloa kohti viikossa, EFSA on nyt alentanut rajan 2,5 mikrogrammaan. Suomalaisten saanti keskimäärin jää vielä tuon rajan alle, 0,9—1,95 mikrogrammaan painokiloa kohti viikossa. Suomalaisten eurooppalaista vähäisempi saanti johtuu Evirasta saamieni tietojen mukaan muun muassa siitä, että täällä keinolannoitteet ovat tarkemmin valvottuja kuin muualla Euroopassa.

Vaikka suomalaisten keskimääräiset kadmiumin saantimäärät eivät ylitäkään turvallisen saannin rajaa, kadmiumin saannin rajoittaminen kuitenkin kannattaa, koska kadmium rasittaa munuaisia, lisää tuntuvasti osteoporoosin riskiä ja se on myös luokiteltu syöpävaaralliseksi aineeksi.

Tupakoinnin välttäminen on tärkein yksittäinen keino vähentää kadmiumin saantia. Tupakoinnin osuus kadmiumin saannista on 15—30 prosenttia, kun tupakoidaan 20—40 savuketta päivässä. Kuitenkin kun otetaan huomioon se, että kadmiumin imeytyminen keuhkoista on ruuansulatuskanavaa suurempaa, tupakoinnista saadaan kadmiumia käytännössä saman verran kuin ravinnostakin.

Korkeita kadmium-pitoisuuksia on näissä ruoka-aineissa: munuainen, maksa, simpukat, osterit, mustekala (myös kalmari), merilevä, hevosenliha, metsäsienet, pellavansiemenet ja tumma suklaa. Näitä ei pitäisikään syödä kovin suuria määriä. Merilevää, pellavansiemeniä ja tummaa suklaata en silti näkisi tarpeelliseksi hylätä kokonaan, koska vähäisesti nautittuina ne ovat muuten terveellisiä. Harvoin voi toki syödä muitakin.

Erityisen korkeita pitoisuuksia on hirven ja poron maksassa ja munuaisissa, minkä vuoksi yli 1-vuotiaiden eläinten maksaa tai munuaisia ei hyväksytä lainkaan elintarvikkeiksi. Elintarviketurvallisuusvirasto Evira muistuttaakin metsästäjiä siitä, että hirven sisäelimiä ei pitäisi käyttää korkean kadmiumpitoisuuden vuoksi. Myös etanoiden kadmiumin määrä on hälyttävää tasoa, mutta niiden syöminen taitaa olla Suomessa kulinaarinen kuriositeetti.

Keinolannoitteiden käyttö lisää kadmiumpitoisuutta ja siksi tavanomaisesti viljellyn ruoan kadmiumpitoisuus on keskimäärin korkeampi kuin luonnonmukaisesti viljellyn. Eri ruoka-aineryhmistä eniten kadmiumia saadaan viljasta sen runsaan käytön vuoksi. Siksi luomuviljan käyttö olisikin perusteltua, vaikka sen kadmiumpitoisuus ei välttämättä aina olekaan alempi kuin tavanomaisesti viljellyn. On eräitä tutkimusviitteitä, joiden mukaan erityisesti luomuviljelty pinaatti, tomaatti ja peruna on paljon puhtaampaa tavanomaisesti viljeltyyn verrattuna.


Lisätietoa:

Eviran tiedonanto asiasta

EFSAn lausunto asiasta

Vihreä tee vähentää hieman rintasyöpäriskiä

Vihreä tee pienentää hieman rintasyöpäriskiä kiinalaisessa väestössä tehdyn tapaus-kontrolli-tutkimuksen mukaan. Säännöllisillä teenjuojilla oli 12 prosenttia alempi rintasyöpäriski teetä juomattomiin verrattuna. Alle vaihdevuosi-ikäisillä teen rintasyöpää ehkäisevä vaikutus oli lisäksi yhteydessä kuukaudessa juotuun teen määrään eli useammista kupillisista oli enemmän hyötyä.

Teen juonnin on aikaisemmin havaittu vähentävän esimerkiksi kohdunrungon syövän ja levinneen eturauhassyövän riskiä.

Lähde:

Shrubsole MJ et al. Drinking green tea modestly reduces breast cancer risk. J Nutr. 2009 Feb;139(2):310-6.

YLE Uutiset: Säteilyturvakeskus rajoittaisi lasten kännykän käyttöä

Olen jo aiemmin blogissani esittänyt epäilyksiä, että matkapuhelinten säteilystä saattaa olla terveydellistä haittaa. Kännykkäsäteily voi esimerkiksi lisätä aivokasvainten riskiä. Uudessa ruotsalaisessa tutkimuksessa on myös havaittu, että kännykkäsäteily vahingoittaa hermosoluja ja heikentää muistia.

Nyt myös Säteilyturvakeskus on muuttanut kantaansa kriittisempään suuntaan. Uudessa kannanotossaan laitos kehottaa rajoittamaan lasten kännykän käyttöä, kuten YLE Uutiset tänään pääuutisessaan kertoo.

Samassa yhteydessä STUK muistuttaa, että matkapuhelin saattaa häiritä sydämentahdistimen toimintaa. Vaikkakaan kännykän aiheuttamat häiriöt eivät yleensä ole vaarallisia, kännykkä olisi parasta pitää vähintään 20 senttimetrin etäisyydellä tahdistimen elektroniikkaosasta ja elektrodijohdoista.


Soita mieluummin lankapuhelimeen

Huomaavainen kännykänkäyttäjä ottaa selville, onko puhelun vastaanottajalla vielä olemassa lankapuhelin. Moni lankapuhelimen vielä omistava nimittäin puhuu pitkät puhelunsa mieluummin lankapuhelimestaan kuin kännykästään. Matkapuhelinoperaattoreiden kiinteähintaisista puhepaketeista on samanhintaista soittaa lankapuhelimeen ja kännykkään. Siten mahdollisuus soittaa halvempaan hintaan lankapuhelimiin on yksi hyvä lisäsyy hankkia kännykkään puhepaketti.


Säteilyturvakeskus ja auringon UV-säteily

Täytyy pitää myönteisenä, että STUK reagoi uuteen tutkimustietoon. Panin myös merkille, että laitos on muuttanut asennoitumistaan auringon UV-säteilyyn hieman tasapainoisempaan suuntaan. Nyt laitos tuo nettisivuillaan varovaisesti esille myös sen, että maltillisesta auringossa oleskelusta on hyötyä D-vitamiinin lähteenä. Tältä osin menisin itse hieman pidemmälle ja suosittelisin varovaista, ihotyypin mukaista auringonottoa.

Nyt vuodenvaihteessa julkistetussa tutkimuksessa muuten kerrotaan, että auringonoton hyödyt alkavat jo raskausaikana. Runsaimmin raskausaikana aurinkoa saaneiden äitien lapsilla on havaittu olevan parempi luuntiheys vähemmän aurinkoa saaneiden äitien lapsiin verrattuna. Tuloksella on merkitystä murtumien ja osteoporoosin riskin vähentämisessä. Tutkimus julkaistiin lääketieteellisessä Journal of Clinical Endocrinology & Metabolism -lehdessä.


Lisätietoa:

STUKin kannanotto matkapuhelimista ja terveydestä

Mobiler påverkar minnet hos försöksdjur. Forskning.se 3.12.2008

Mobile phone radiation wrecks your sleep. The Independent 20.1.2008 (pdf)

Tupakoivat naiset elävät 14,5 vuotta lyhyempään

The Washington Post kertoo hätkähdyttävän uutisen: tupakoiva nainen elää 14,5 vuotta lyhyemmän elämän kuin tupakoimaton kanssasisarensa. Ero eliniänodotteessa johtuu ennen kaikkea siitä, että tupakointi lisää monien kroonisten ja vakavien sairauksien riskiä. 

Monet tupakoijat tietävät keuhkosyöpäriskistä. Suurempi tupakoijia vaaniva riski on kuitenkin lisääntynyt keuhkoahtaumataudin vaara. Tupakoijien sydäninfarktiriski on 1,5 kertaa suurempi kuin tupakoimattomien. Aivohalvausten ja osteoporoottisten lonkkamurtumien riski on kaksi kertaa suurempi. Lisäksi tupakointi kasvattaa myös Alzheimerin taudin ja monien muidenkin sairauksien riskiä sekä kiihdyttää ikääntymistä.

PS. Vinkit edelleen tervetulleita siitä, miten syödä terveellisesti ja halvalla. Kommentoi alla olevaan blogikirjoitukseen.

"Syöpätutkijat: Kännykän vaaroista ei voida enää vaieta"

Kansainvälisen tutkijaryhmän mukaan kännykänkäyttöön liittyvä syöpäriski on niin suuri, ettei sitä voi enää jättää huomioimatta, kirjoittaa päivän Helsingin Sanomat.
— Olemme tänään samassa tilanteessa kuin olimme 50 vuotta sitten asbestin ja tupakan kanssa, sanoo syöpätutkija Thierry Bouillet HS:n mukaan.

Jutussa haastateltu Säteilyturvakeskuksen tutkimusprofessori Kari Jokela vähättelee riskejä. Jokelan kommenteista paistaa se, että kännykkäsäteilyn mahdolliset haitat yritetään pelkistää sen aiheuttamaan kudosten lämpenemiseen. Se voi mielestäni olla virhe, sillä sähkömagneettisella säteilyllä saattaa olla myös muita haittavaikutuksia solutasolla.

Kännykkäsäteilyn haitat eivät ole aivan spekulaation tasolla, sillä viime vuonna julkaistussa ruotsalaistutkimuksessa Long-term use of cellular phones and brain tumours: increased risk associated with use for ≥ 10 years pitkäaikainen kännykänkäyttö yhdistyi lisääntyneeseen aivokasvainten riskiin. Tutkijoiden johtopäätösten mukaan varovaisuus kännykän käytössä on paikallaan.

Matkapuhelinvalmistaja Nokialle lähettäisin terveisiä, että nyt voisi olla olemassa hyvä markkinasegmentti säteilyltään vähäiselle kännykälle. Jos se olisi vielä klassisen tyylikkäästi muotoiltu ja edullinen, ostaisin sellaisen heti. (Kummastelen muuten hieman sitä, että Nokian yritysvastuuta koskevassa dokumentissa ei mainita lainkaan terveyttä yrityksen toimintaa ohjaavana arvona. Ovatkohan yrityksen arvot kunnossa?)

Syöpää ehkäisevä ruokavalio

Ranskalaissyntyinen lääkäri David Servan-Schreiber on kirjoittanut kirjan Anticancer: A New Way of Life. Sitä suositteli minulle eräs lukijani, joka oli lukenut teoksen ranskankielisen alkuteoksen Anticancer: Prévenir et lutter grâce à nos défenses naturelles. Etsiessäni tietoja kirjoittajasta ja kirjasta löysin alla olevan englanninkielisen videon, jolla Servan-Schreiber kertoo pääpiirteissään lähestymistavastaan.



Servan-Schreiber suosittelee kurkuman, kaalikasvien (mm. parsakaalin), vihreän teen, vadelmien ja mustikoiden säännöllistä sisällyttämistä ruokavalioon. Ne ovat kaikki tärkeitä, sillä ne sisältävät eri fytokemikaaleja ja torjuvat siten syöpää eri tavoin.

Maailman Syöpätutkimusrahaston suositukseen viitaten Servan-Schreiber kehottaa rajoittamaan lihan syöntiä. Suosituksen mukaan ihmisten ei pitäisi syödä enempää kuin 300 grammaa punaista lihaa viikossa, vaikka USA:ssa syödään usein sama määrä päivässä. Lihan osittainen korvaaminen kasvikunnan proteiinilla, kuten pavuilla, täysjyväviljalla ja tofulla, ehkäisisi syöpiä. Servan-Schreiber suosittelee myös valkosipulin, sipulin ja purjon lisäämistä ruokiin.

On myös parempi syödä luomuruokaa kuin tavanomaisesti viljeltyä ruokaa, jolloin elimistön tuholaismyrkkymäärien pitoisuudet laskevat (vaikutus voidaan havaita virtsasta). Hän kuitenkin korostaa sitä, että on huomattavasti terveellisempää syödä tavanomaisesti viljeltyä parsakaalia kuin jättää se syömättä vain sen vuoksi ettei se ole luomua. (Tätä olen itsekin korostanut, JH huom.)

Myös liikunta auttaa. Servan-Schreiberin mukaan esimerkiksi rintasyövän uusiutumista voi vähentää 50 prosentilla kävelemällä 30 minuuttia päivässä verrattuna siihen, että sitä ei tekisi.

Ihmisille on myös tärkeää kertoa, miten paljon he voivat vaikuttaa syövästä toipumiseen omilla valinnoillaan, sillä se antaa toivoa. Tällainen toivo ei ole väärää toiveikkuutta. Asenne, jolla kohtaamme elämämme, on myöskin tärkeä. Jos vielä löydämme jonkun läheisen, jolle kykenemme avautumaan ja jolta olemme valmiita vastaanottamaan apua, sillä on rauhoittava vaikutus kehomme neurobiologiaan, muotoilee Servan-Schreiber. Hän sanoo myös pitävänsä tärkeänä sitä, että suuntaamme jonkin verran huomiota itseemme. On hyvä kääntyä päivittäin sisäänpäin ja kiinnittää huomiota siihen, miltä tuntuu olla elossa.


Richard Béliveaun ja Denis Gingrasin kirja
Toinen lukijani, Mirka, on aiemmin suositellut innostuneena Richard Béliveaun ja Denis Gingrasin kirjaa Ruokavalio ja syöpä. Luotan Mirkan arvioon ja uskon, että tämänkin kirjan suositukset ovat hyviä. Tärkeimmät niistä mainitaan Béliveaun ja Gingrasin kirjoittamassa tieteellisessä katsauksessa Role of nutrition in preventing cancer. Siinä suositeltuja ruoka-aineita ovat muun muassa ruusukaali, parsakaali, valkosipuli, sipulit, pinaatti, vesikrassi, soija, tuoreeltaan rouhitetut pellavansiemenet, tomaattipuree, kurkuma, mustapippuri, mustikat, vadelmat, mustaherukat, kuivatut karpalot, viinirypäleet, tumma suklaa, appelsiinimehu, vihreä tee ja punaviini (lasillinen). Näiden ruoka-aineiden suositeltavat annokset kerrotaan katsauksen tässä kaaviossa.


Maailman Syöpätutkimusrahaston raportti

Lukijoille, jotka kaipaavat vieläkin perusteellisempaa tietoa ravinnon ja syövän yhteydestä, suosittelen Maailman Syöpätutkimusrahaston ja ja Yhdysvaltain Syöpätutkimusinstituutin vaikuttavaa ja tiukasti tutkimusnäyttöön perustuvaa 537-sivuista raporttia Food, Nutrition, Physical Activity, and the Prevention of Cancer: a Global Perspective.

Kuten arvata saattaa, raportissa suositellaan tupakoimattomuutta. Suosituksissa myös katsotaan, että syövän ehkäisemiseksi on tavoiteltavaa pyrkiä hoikkuuteen kehon normaalin painoindeksin puitteissa. Liikunta on myös suositeltavaa, ja ruokavalion olisi hyvä olla kasvispainotteinen. Sokeroitujen juomien ja lihajalosteiden käyttöä kehotetaan välttämään. Punaisen lihan, suolan ja alkoholin käyttöä tulisi rajoittaa.

Ravintolisiin raportti ottaa sen kannan, että ravitsemukselliset tarpeet tulisi tyydyttää pelkästään ruokavaliolla, ilman ravintolisiä. Tätä pidän varsinkin D-vitamiinin osalta epärealistisena. Kanadan Syöpäyhdistys suosittelee aikuisille syksystä kevääseen 25 mikrogramman (1000 IU) suuruista D-vitamiinilisää syövän ehkäisemiseksi (erityisryhmille sivustolla on vielä omat suosituksensa). Pidän tätä määrää vähän liian pienenä ja suosittelen yleisesti 50 mikrogramman suuruista D-vitamiinilisää aikuisille.

Syöpäpotilaille ja syövästä jo toipuneille raportissa suositellaan syövän ehkäisemiseksi annettuja suosituksia. Lisäksi pidettäisiin hyvänä, että syöpäpotilaat saisivat erityistä ravitsemusneuvontaa asianmukaisesti koulutetuilta ammattilaisilta.

Huom. Väärinkäsitysten välttämiseksi totean, että pelkästään ravitsemuksellisilta keinoilta ei pidä odottaa ihmeitä jos jo sairastaa syöpää. Niillä voi ennemminkin olla merkitystä tukihoitona tavanomaisten hoitojen rinnalla. Oma käsitykseni syövästä on siis realistinen. En esimerkiksi missään tapauksessa suosittele lääkärin määräämistä syöpähoidoista luopumista, enkä ota kantaa yksittäisten potilaiden hoitoon.

D-vitamiinitutkijat luennoivat vakuuttavasti

Meksikolainen aurinkojumala

Linkitän tänne blogiini D-vitamiinitutkija, professori Michael Holickin luennon The vitamin D pandemic and its health consequences (D-vitamiinipandemia ja sen terveydelliset seuraukset). Pitkässä luennossaan, jonka hän on pitänyt eräässä eurooppalaisessa symposiumissa viime vuonna, hän kertoo vakuuttavasti D-vitamiinin alhaisten tasojen yhteyksistä eri sairauksiin, muun muassa osteoporoosiin, infektioihin, MS-tautiin, reumaan, korkeaan verenpaineeseen ja moniin syöpiin. Luento on englanninkielinen, mutta sen ymmärrettävyyttä helpottavat lukuisat selkeät diat. Luennon katsominen vie aikaa, mutta on mielestäni vaivan arvoista.

Mielenkiintoinen on myös Holickin haastattelu kanadalaisen Shaw TV:n ohjelmassa Studio 4. Siinäkin hän puhuu D-vitamiinin liian vähäisen saannin yhteydestä moniin sairauksiin. Hän viittaa esimerkiksi suomalaistutkimukseen, jossa lasten runsas D-vitamiinin saanti 1960-luvulla vähensi 80 prosentilla myöhempää riskiä sairastua ykköstyypin diabetekseen.

Vähintään yhtä kiinnostavasti ja vakuuttavasti D-vitamiinin hyödyistä puhuu D-vitamiinitutkija, professori Reinhold Vieth luennossaan Prospects for Vitamin D Nutrition (klikkaa luennon kuvan päältä). Tämä luento on noin tunnin pituinen, jos muistan oikein.

Professori Holick on muuten kirjoittanut pätevän suurelle yleisölle tarkoitetun pokkarin The UV advantage, jossa hän kertoo D-vitamiinin hyödyistä ja antaa ohjeita järkevään auringonottoon eri ihotyypeille, eri puolille maailmaa ja eri vuodenaikoina. Mielenkiintoista Holickissa on myös hänen taustansa — hän on entinen dermatologian professori.

Hän suosittelee kohtuullista auringonottoa hyvänä ja edullisena D-vitamiinin lähteenä. Sopivana auringonottoaikana keskikesällä Helsingin leveysasteilla (60°N) keskimääräiselle ihotyypille hän pitää 15–20 minuuttia kolme kertaa viikossa ilman aurinkovoidetta. Tarvittava aika on kuitenkin ihotyypistä riippuvainen: hyvin vaaleaihoisille ja helposti palaville riittää 5–10 minuutin auringonotto, kun taas mustaihoiset tarvitsevat 30–40 minuuttia muodostaakseen riittävästi D-vitamiinia ihossa. Näiden suositeltujen auringonottoaikojen jälkeen Holick neuvoo suojaamaan ihon vaatetuksella tai aurinkovoiteella.

Runsas lihansyönti lisää syöpäriskiä

Punaisen lihan ja lihajalosteiden runsas syöminen lisää syöpäriskiä, paljastaa laajaan aineistoon perustuva yhdysvaltalainen seurantatutkimus. Punaista lihaa eniten syöneillä oli 20–60 prosenttia korkeampi ruokatorven, paksu- ja peräsuolen sekä maksa- ja keuhkosyövän riski sitä vähiten syöneisiin verrattuna. Lisäksi lihajalosteita eniten syövillä oli 20 prosenttia suurempi paksu- ja peräsuolen ja 16 prosenttia suurempi keuhkosyövän riski. Tulokset oli vakioitu sekoittavien tekijöiden, kuten tupakoinnin osalta. Punaiseen lihaan oli tutkimuksessa laskettu kuuluvaksi myös sianliha ja lammas.

Tutkimuksen tulosten huomioon ottamisen voi halutessaan aloittaa vaikka siitä, että hankkii joulupöytään perinteisen kinkun sijaan esimerkiksi kalkkunaa ja lohta — vaikka toki paljon tärkeämpää on se, mitä syömme uuden vuoden ja joulun välillä kuin se, mitä syömme joulun ja uuden vuoden välillä.

Tutkimusta referoi englanniksi esimerkiksi Medical News Today.

Ydinvoimalan lähellä asuminen lisää syöpäriskiä

Ydinvoimalan lähellä asuminen lisää lasten leukemiariskiä Mainzin yliopiston tutkimuksen mukaan.

Uutisen kertoi verkkolehti Uusi Suomi käyttäen lähteenä saksalaista päivälehteä Süddeutsche Zeitungia. Englanniksi asiasta kertoo uutistoimisto Reuters.