30. joulukuuta 2008

Kuluneen vuoden 10 merkittävintä terveyttä koskevaa läpimurtoa

Terveysasioita seuraavat ja englanninkielentaitoiset lukijani saattaavat olla kiinnostuneita ravitsemusterapeutti Byron Richardsin kirjoituksesta, johon hän on valinnut kuluneen vuoden 10 merkittävintä terveyttä koskevaa läpimurtoa. Listauksessa ovat mukana:
  • Kalaöljyjen merkityksen yleinen tunnustaminen
  • Luuston yhteys muuhun terveyteen
  • Viinirypäleensiemenuute Alzheimerin taudin ehkäisemisessä
  • D-vitamiinin laaja-alaiset vaikutukset
  • Resveratroli ikääntymisen hidastamisessa
  • Suolen limakalvon terveyden syvempi ymmärtäminen
  • Edistysaskeleet koskien kolesterolia, vyötärölle kertyvää rasvaa ja sydäntauteja
  • Aivoperäisen hermokasvutekijän (BDNF) merkitys aivojen terveydelle
  • Juoksemisen moninaiset terveyshyödyt sekä
  • Kilpirauhasen vajaatoiminnan yhteys moniin sairauksiin.
Listalle valitut asiat ovat tietysti enemmän tai vähemmän näkemyksestä riippuvaisia, mutta joka tapauksessa Richards kirjoittaa mielenkiintoisista ja tärkeistä asioista.

Toivon kaikille lukijoilleni Onnellista Uutta Vuotta 2009!

23. joulukuuta 2008


Toivotan kaikille lukijoilleni lämminhenkistä Joulua!

22. joulukuuta 2008


Lahjavihje terveyttä arvostavalle

Lahjavihjeenä ehdotan pukinkonttiin Ravintoa sydämelle -kirjaa. Monet suomalaiset arvostavat nykyään hyvin paljon terveyttä, ja tällä lahjalla voit auttaa sen saajaa pitämään parempaa huolta itsestään. Edullisimmin ja vaivattomasti saat kirjan Booky.fi-nettikirjakaupasta (Booky lähettää sen kotimaan osoitteisiin postikuluitta).

19. joulukuuta 2008

Apua migreeniin

Migreeni on piinallinen vaiva, josta monet kärsivät säännöllisesti. Amerikkalaisen Life-Extension Foundationin sivuilla on pääosin asiantunteva artikkeli migreenin syistä ja erilaisista hoitomahdollisuuksista. Sen ohella että kirjoituksessa kerrotaan migreenin tavanomaisista lääkehoidoista, artikkelissa on tietoa myös rohdosvalmisteista ja ravintolisistä, joista voi olla hyötyä migreenin ehkäisyssä, oireiden lievittämisessä ja toipumisen nopeuttamisessa.

Reunuspäivänkakkaraa ja B2-vitamiinia

Artikkelissa mainitaan esimerkiksi reunuspäivänkakkara (Tanacetum parthenium), mutta sen saatavuudessa voi olla ongelmia Suomessa (täällä on tapana siirtää kaikki tehokkaiksi osoittautuneet rohdosvalmisteet lääkeluetteloon, mikä vaikeuttaa niiden saatavuutta). Reunuspäivänkakkaran sivuvaikutuksena on se, että se voi aiheuttaa mm. suun haavaumia.

Sen sijaan artikkelissa mainittua etelänruttojuurta ei pidä käyttää, sillä se on osoittautunut maksalle myrkylliseksi. Siitä varoitetaankin esimerkiksi tällä brittiläisellä sivustolla.

Muita migreenissä mahdollisesti auttavia ravintolisiä ovat LEF:n artikkelin mukaan B2-vitamiini (riboflaviini), ubikinoni, magnesium (mieluiten magnesiumsitraattina), maitohappobakteerit ja melatoniini. Näistä kiinnostavin on ehkä B2-vitamiini, jolla on useissa tutkimuksissa saatu hyviä tuloksia. Tyypillisesti migreenin hoidossa käytetty B2-vitamiinin annos on ollut 400 milligrammaa päivässä. Käsikaupassa ei ole näin vahvoja valmisteita, mutta erityisluvalla saa 200 milligramman tabletteja. Toisaalta 25 milligrammaakin päivässä saattaa riittää, kuten tässä tutkimuksessa arvellaan. Myös magnesiumia voi suositella sen ansiosta, että sitä on helposti saatavilla ja se on edullista. Suositelluilla annoksilla (esim. 350 mg päivässä) käytettynä sitä voi myös pitää turvallisena.

LEF:n suosituksille antaa vahvistusta se, että useimmat näistä rohdoksista ja ravintolisistä on mainittu myös suomalaisessa migreenin hoitoon liittyvässä Käypä hoito -artikkelissa (klikkaa lukeaksesi). Sen mukaan myös B12-vitamiinista voi olla hyötyä migreenissä, jo mainittujen lisäksi. B12-vitamiinia on käytetty annoksella 1 milligramma päivässä.

Kannattaa huomata, että näiden ravintolisien käytölle on joitakin vasta-aiheita, jotka on lueteltu LEF:n artikkelin toisella sivulla. Ihanteellista olisi, että ravintolisien sopivuus varmistettaisiin niitä tuntevalta lääkäriltä ennen käyttöä.

Jos sinulla on omia kokemuksia näiden tai muiden ravintolisien käytöstä migreenissä tai haluat kertoa muista onnistuneista omakohtaisista hoitotavoista, voit jakaa tietoasi myös muille lukijoille kommentoimalla tätä blogikirjoitusta.


Life-Extension Foundationista

Life-Extension Foundation on voittoa tavoittelematon järjestö, jonka sivuilla on usein tasokkaita artikkeleita ravintolisien käytöstä eri sairauksien ehkäisyssä ja hoidossa. Sen lisäksi järjestö myy ravintolisiä Pohjois-Amerikassa. Tietojeni mukaan suomalaisen kuluttajan ei pidä ostaa ravintolisiä suoraan netin kautta Yhdysvalloista, sillä valmisteet voivat jäädä tulliin. Sen lisäksi lainsäädäntö ja muut määräykset voivat rajoittaa monien ravintolisien ja rohdosvalmisteiden tuontia Suomeen. Sen sijaan Life-Extensionin yleensä laadukkaina pidettyjä ravintolisiä voi ostaa joistakin suomalaisista luontaistuotekaupoista ja urheiluravintolisiä myyvistä liikkeistä.

Tämän blogin kirjoittajalla ei ole mitään taloudellisia kytkentöjä tässä mainittujen ravintolisien valmistukseen, kauppaan tai markkinointiin. Tuon näitä tietoja esille pelkästään sen vuoksi, että haluan informoida lukijoitani.


Lisätietoa

Life-Extension Foundationin artikkelissa mainitut lukuisat tutkimusviitteet löytyvät klikkaamalla tätä.

11. joulukuuta 2008

Joulunvalmistelumusiikkia

Video antaa vihjeen joulumusiikin oivasta käytöstä näin joulun alla.


Alttoaaria 'Bereite dich, Zion' (Valmistaudu Siion) J.S.Bachin Jouluoratoriosta.
Esittäjänä sopraano Emmanuelle Halimi.

10. joulukuuta 2008

Iso osa amerikkalaisista käyttää luontaishoitoja

Vaihtoehtohoidot pysyvät suosittuina Yhdysvalloissa. 38 prosenttia amerikkalaisista aikuisista käyttää erilaisia täydentäviä ja vaihtoehtoisia hoitomuotoja, kertoo YLE uutiset. Uutisen mukaan vaihtoehtoisten hoitomuotojen suosio on pysynyt melko vakaana vuodesta 2002, jolloin niiden käyttöä tutkittiin ensimmäisen kerran. "Meditaatioon, joogaan ja erilaisiin hengitystekniikoihin liittyvien hoitojen käyttäminen on kuitenkin lisääntynyt selvästi. Luontaistuotteita sanoi viime vuonna käyttävänsä vajaat 20 prosenttia aikuisista."

En ole nähnyt vastaavia tutkimustuloksia Suomesta, mutta arvelisin luontaistuotteiden ja vaihtoehtohoitojen käytön likimain samansuuruiseksi kuin Yhdysvalloissa. Samaan aikaan näiden hoitojen vastaista ideologista asennetta on näkynyt julkisuudessa paljon, ja luontaishoidot yritetään painaa yhä ahtaammalle. Erityisesti tietyt lääkärikunnan edustajat ovat esittäneet vaihtoehtohoitojen vastaisia näkemyksiä, jotka kertovat usein esittäjiensä ennakkoluuloisuudesta ja tietämättömyydestä.

Oma näkemykseni on, että kun näinkin suuri osa kansasta kokee vaihtoehtoiset ja luontaishoidot omalla kohdallaan tarpeellisiksi, olisi paikallaan hyväksyä nämä hoidot osana sitä yhteiskuntaa, jossa elämme. Olisi myös hyvä, jos tavanomaisia lääketieteellisiä hoitoja ja luontaishoitoja ei nähtäisi toistensa vastakohtina, vaan menetelminä, jotka voivat luontevasti täydentää toinen toisiaan. Esimerkiksi Kiinassa ja Japanissa perinteisiä hoitomuotoja käytetään usein länsimaisen lääketieteen rinnalla, ja hyvin tuloksin.


8. joulukuuta 2008

Mäkikuisma vaikean masennuksen hoidossa yhtä tehokas kuin masennuslääkkeet

Cochrane-katsaukset ovat kansainvälisesti arvostettuja katsauksia siitä, mitkä hoitomenetelmät ovat tuloksellisia. Niitä käytetään Suomessa esimerkiksi lääkäreitä ohjeistavien Käypä hoito -suositusten laadinnan pohjana. 

Hiljattain julkistetussa uudessa Cochrane-katsauksessa arvioitiin mäkikuismauutteen (Hypericum perforatum) tehokkuutta masennuksen hoidossa verrattuna plasebovalmisteeseen ja tavanomaisiin masennuslääkkeisiin. Laadittu katsaus perustui 29 aiempaan tutkimukseen. Niiden pohjalta katsauksessa päädyttiin ehkä yllättävään tulokseen, että mäkikuisma on vaikean masennuksen hoidossa yhtä tehokas kuin tavanomaiset masennuslääkkeet. Lisäksi katsauksessa todetaan, että mäkikuismauutteilla on vähemmän haittavaikutuksia kuin tavallisilla masennuslääkkeillä.

Lähteet ja lisätietoa: 



3. joulukuuta 2008

Toinen laiminlyöty vitamiini

Aihe josta nyt kirjoitan, ei ole mitään ravitsemusfriikkien hifistelyä tai hienosäätöä, vaan oikeasti tärkeä. Yleensäkin yritän kirjoittaa tässä blogissa ainoastaan tärkeistä ravintoon ja terveyteen liittyvistä kysymyksistä.

D-vitamiiniakin pahemmin suomalaisessa ravitsemuksessa on ehkä laiminlyöty eräs toinen vitamiini — K-vitamiini. Hiljattain julkistetun Finravinto 2007 -tutkimuksen mukaan suomalaisten K-vitamiinin saanti on noin 80-100 mikrogrammaa, hieman eri ikäryhmästä, sukupuolesta ja asuinpaikasta riippuen. Se on vähän, mutta niukkaan saantiin ei tutkimuksessa kiinnitetty silti mitään huomiota.

K-vitamiinille ei ole Suomessa edes virallista saantisuositusta; Finravinto-tutkimuskaan ei mainitse sellaista. Silti K-vitamiini on terveydellemme hyvin merkityksellinen. Yleensä tiedetään parhaiten, että K-vitamiinia tarvitaan veren hyytymiseen. Suomalaisten keskimääräinen saanti riittääkin juuri ja juuri siihen.

K-vitamiinilla on elimistössä kuitenkin myös monia muita tärkeitä tehtäviä, joista suoriutumiseen suomalaisten nykyinen saanti ei täysin riitä. K-vitamiinista riippuvaisia proteiineja (mm. osteokalsiini ja matriksi Gla -proteiini) tarvitaan muun muassa kollageenin muodostumiseen luustossa ja verisuonten kalkkiutumisen ehkäisemiseen. Jotta elimistö voisi suoriutua niistä hyvin, K-vitamiinia tarvitaan nykyistä saantia huomattavasti enemmän niin vihreistä kasviksista kuin tietyistä eläinkunnankin tuotteista.


Mitä hyötyä K-vitamiinin suuremmasta saannista olisi?

K-vitamiinien runsaamman saannin on osoitettu olevan yhteydessä vähäisempään verisuonten kalkkiutumiseen, pienempään osteoporoottisten murtumien riskiin, pienempään eturauhassyöpäriskiin ja nyt aivan viimeksi vähäisempään insuliiniresistenssin riskiin iäkkäillä miehillä, mikä edelleen saattaa vähentää diabetesriskiä. Näistä syistä K-vitamiinin riittävään saantiin pitäisikin kiinnittää virallisella taholla parempaa huomiota. Suositus K-vitamiinin korkeammasta saannista parantaisi samalla myös vihreiden kasvisten sisältämien muiden arvokkaiden ravintoaineiden (folaatti, luteiini, zeaksantiini) saantia.


Paljonko on riittävästi?

Virallisten suositusten muuttumista odoteltaessa jokainen voi oma-aloitteisesti pitää huolta K-vitamiinin paremmasta saannista. Hollantilaiset tutkijat Schurgers ja Vermeer arvioivat, että K-vitamiinista riippuvaisten proteiinien pitämiseksi hyvässä iskussa K1-vitamiinia tarvitaan vähintään 250 mikrogrammaa ja K2-vitamiinia vähintään 50 mikrogrammaa päivässä. Käytännössä tämän määrän K1-vitamiinia saa esimerkiksi parista lehdestä lehtikaalia (40 g), annoksesta pinaattia (70 g) tai isosta annoksesta parsakaalia (n. 200 g). Päivittäisen K2-vitamiinin saa sisällyttämällä ruokavalioon hieman Edam-juustoa (myös broilerissa ja kalkkunassa on K2-vitamiinia, mutta viimeisimpien tutkimusten mukaan se on vähemmän hyödyllisessä muodossa). Mainittujen juustojen määrien ei tarvitse olla suuria. Paras K2-vitamiinin lähde on kuitenkin japanilainen soijapapuvalmiste natto.

K-vitamiini kestää hyvin varastointia, esimerkiksi pakastamista, sekä kuumentamista ruoanlaiton yhteydessä. K-vitamiini on arka valolle.

Huom. Jos käytät verenohennuslääkkeitä, kuten Marevania, K-vitamiinia ei pidä lisätä ruokavalioon omin päin, ilman keskustelua lääkärin kanssa.

Syventävää tietoa:

1. joulukuuta 2008

D-vitamiinin puute lisää sydänkuoleman riskiä

D-vitamiinin puute lisää sydänkuoleman riskiä, kertoo uusi tutkimus. Tiedelehdessä Journal of Clinical Endocrinology & Metabolism julkaistussa saksalaisessa seurantatutkimuksessa D-vitamiinin puute yhdistyi peräti viisi kertaa suurempaan äkillisen sydänkuoleman riskiin ja lähes kolme kertaa suurempaan sydämen vajaatoiminnasta johtuvaan kuoleman riskiin verrattuna D-vitamiinin riittäviin tasoihin. Tutkimuksessa puutteena pidettiin alle 25 nmol/l olevia tasoja, riittävinä vähintään 75 nmol/l olevia tasoja.

Tutkimuksen tulos on selitettävissä siten, että D-vitamiinilla on reseptoreita myös sydämessä, ja D-vitamiini vaikuttaa esimerkiksi sydämen supistumiskykyyn. Lisäksi D-vitamiini voi osaltaan ehkäistä aortan ja verisuonten kalkkiutumista. Käytännössä tutkimuksessa riittävänä pidetyn D-vitamiinitason ylläpitämiseen tarvitaan noin 25 mikrogrammaa D-vitamiinia päivässä, mutta jotkut saattavat tarvita enemmänkin. D-vitamiinivalmisteen vahvuus kannattaa tarkistaa. Sekä luontaistuotekaupoissa että apteekeissa on tätä nykyä saatavilla D-vitamiinivalmisteita, joissa on 25 mikrogrammaa D-vitamiinia. Valmisteen vahvuus kannattaa kuitenkin ostettaessa tarkistaa, sillä useimmat valmisteet ovat ovat heikompia.

Lähteet:

30. marraskuuta 2008

Tupakoivat naiset elävät 14,5 vuotta lyhyempään

The Washington Post kertoo hätkähdyttävän uutisen: tupakoiva nainen elää 14,5 vuotta lyhyemmän elämän kuin tupakoimaton kanssasisarensa. Ero eliniänodotteessa johtuu ennen kaikkea siitä, että tupakointi lisää monien kroonisten ja vakavien sairauksien riskiä. 

Monet tupakoijat tietävät keuhkosyöpäriskistä. Suurempi tupakoijia vaaniva riski on kuitenkin lisääntynyt keuhkoahtaumataudin vaara. Tupakoijien sydäninfarktiriski on 1,5 kertaa suurempi kuin tupakoimattomien. Aivohalvausten ja osteoporoottisten lonkkamurtumien riski on kaksi kertaa suurempi. Lisäksi tupakointi kasvattaa myös Alzheimerin taudin ja monien muidenkin sairauksien riskiä sekä kiihdyttää ikääntymistä.

PS. Vinkit edelleen tervetulleita siitä, miten syödä terveellisesti ja halvalla. Kommentoi alla olevaan blogikirjoitukseen.

28. marraskuuta 2008

Miten syödä terveellisesti ja halvalla?

Olen blogissani  jo muutaman kerran aiemmin kertonut tutkimustietoonkin viitaten, että hyvin pienet tulot eivät riitä terveellisesti syömiseen. Silti minulla on ollut jo pitkään mielessäni, että vähävaraiset tarvitsivat käytännöllisen oppaan, jossa kerrottaisiin, miten pienillä tuloilla voi edes yrittää syödä terveellisesti. Uskon siis, että terveellisyydestä voi yrittää huolehtia myös silloin, kun joutuu tulemaan toimeen hyvin vähällä  vaikka puutteita ruokavalioon epäilemättä jääkin.

Tarkoitukseni on nyt herätellä uutta ideariihi-tyyppistä keskustelua aiheesta. Ajatuksenani on, että kokoaisin ideoiden pohjalta tähän blogiin pienen käytännöllisen koosteen siitä, mitä ruoka-aineita pienituloisen kannattaisi suosia ja mistä ruokaa hankkia. Myös säästeliäät ruoanvalmistusvinkit ovat tervetulleita. Niin ajatukset yksittäisistä terveellisistä ruoka-aineista, ruokavalion tasapainoisen kokonaisuuden saavuttamisesta kuin riittävän vaihtelun takaamisestakin ovat tervetulleita. Tule nyt mukaan ideoimaan ja kommentoimaan!

27. marraskuuta 2008

Miten parantaisit syömisemme laatua?

Haluaisin viritellä hieman keskustelua teidän lukijoiden kanssa siitä, mitkä olisivat parhaimpia keinoja parantaa ravitsemuksemme laatua ja ruokailutilanteitamme. Edellisessä blogikirjoituksessani luonnostelinkin jo tavallisia ruokavalion vinoutumia hyvin yleisellä tasolla. 

Nyt kysyn Sinulta lukijani: Mitä muuta voimme tehdä syömisemme laadun parantamiseksi? Voit ottaa puheeksi myös torjunta-ainejäämät ja lisäaineet sekä puhua luomusta, ruoan jalostamisesta, tai vaikkapa säilöntämenetelmistä.  Entä onko väliä sillä, miten ruokaa valmistettaessa käsitellään tai missä seurassa se syödään? Muuta tärkeää?

25. marraskuuta 2008

Mikä ruoassa on vaarallista?

Tähän blogikirjoitukseen kirvoitti erään lukijan kommentti, jossa hän kysyi huolestuneena ruoan sisältämistä myrkyistä ja vierasaineista. Olen aiemminkin huomannut, että maallikot pitävät näitä aineita ruoan suurimpina riskeinä. Siinä heidän käsityksensä poikkeavat huomattavasti ravitsemustutkijoiden näkemyksistä. 

Asiantuntijat (ja siinä sivussa minä) tuntuvat pitävän yleisesti ravitsemuksen suurimpina riskeinä epäterveellisiä ravintotottumuksia ja liiallista energiansaantia. Ruoan torjunta-ainejäämät ja lisäaineet ovat näiden riskien rinnalla aika vähäpätöisiä. Riskit ovat siis mitä arkisimpia ja johtuvat paljolti omista valinnoistamme ruokakaupassa  seikka mitä ehkä emme haluaisi hyväksyä. Tietysti elintarviketeollisuudella on myös oma vastuunsa siinä, mitä he tarjoavat, ja lisäksi esimerkiksi ravitsemussuositukset ohjaavat jonkin verran ruokavalintojamme. 

Arkiset riskit, joihin viittaan, ovat niin tavallisia, että moniakaan niistä ei ehkä tule edes ajatelleeksi riskeinä. Niitä on esimerkiksi: 
  • Liiallinen energiansaanti kulutukseen nähden (eli syödään yksinkertaisesti liikaa)
  • Raffinoitujen hiilihydraattien syönti (näitä ovat mm. pulla, valkoinen leipä ja limsa)
  • Liian vähäinen vihannesten ja hedelmien syönti (sen seurauksena saadaan liian vähän mm. folaattia, K-vitamiinia ja antioksidantteja)
  • Liian vähäinen hyvien rasvahappojen saanti (erityisesti omega-3-rasvahappoja saadaan usein liian vähän)
  • Liiallinen rasvaisten maitotuotteiden ja punaisen lihan syöminen (näiden suosiminen on myös epäekologista). 
Tällaiset aivan tavalliset virheet ravitsemuksessa aiheuttavat jatkuvasti esimerkiksi diabetesta, sydäntauteja ja syöpää. Näistä tyypillisistä länsimaisen ruokavalion vinoutumista olen kirjoittanut myös tässä aiemmassa blogikirjoituksessani. Toki on hyvä pyrkiä myös vähentämään torjunta-aineiden ja lisäaineiden saantia esimerkiksi luomuruokaa suosimalla, mutta se on sittenkin vain hienosäätöä. Olisi myös virhe jättää appelsiinit tai parsakaalit syömättä vain sen takia, että ne on kasvatettu jossain Välimeren maassa. Silloin menisi lapsi pesuveden mukana.

Saisin varmasti enemmän lukijoita, jos keskittyisin kirjoittamaan ruoan sisältämistä torjunta-aineista ja lisäaineista, mutta en voi muuta kuin olla rehellinen sille, mitä oikeasti pidän riskinä. Ja ehkäpä on väärin ajatella ruokaa ollenkaan riskinä. Ehkäpä olisi sittenkin parempi ajatella sitä oivana ja usein nautinnollisenakin keinona, jolla voimme pitää kehomme terveenä ja elinvoimaisena. Syöminen voi olla samaan aikaan sekä terveellistä että nautinto.

21. marraskuuta 2008

Kiinanruusutee alentaa verenpainetta

Hibiscus- eli kiinanruusutee alentaa kohtuullisesti verenpainetta, kertovat Yhdysvaltain Sydänliiton kokouksessa julkistetut tutkimustulokset. Kiinanruusuteen nauttiminen alensi systolista verenpainetta keskimäärin noin 7 elohopeamillimetriä kuusi viikkoa kestäneessä plasebokontrolloidussa tutkimuksessa. Nyt julkaistut tutkimustiedot eivät suinkaan ole ensimmäisiä, vaan olen kertonut kiinanruusuteen verenpainetta alentavasta vaikutuksesta jo aiemmin Ravintoa sydämelle -kirjassani. Kiinanruusuteen verenpainetta alentava vaikutus on sen sisältämien fytokemikaalien ansiota. Kiinanruusuteen käyttö sopii hyvin esimerkiksi DASH-ruokavalion ja liikunnan lisäämisen rinnalle keinoksi alentaa verenpainetta.

19. marraskuuta 2008

Musiikki on hyväksi sydämelle

Miellyttävä musiikki tekee hyvää sydämelle ja verenkiertoelimistölle. Sen paljastaa uutisartikkeli, joka perustuu Yhdysvaltain Sydänliiton kokouksessa julkistettuun tutkimukseen. Koehenkilöitä miellyttävän musiikin havaittiin laajentavan verisuonten seinämiä. Itse valitun mieleisen musiikin verisuonia rentouttava vaikutus oli verrattavissa aerobisella liikunnalla tai statiini-kolesterolilääkkeillä saavutettuun hyötyyn.

Tutkijat toteavatkin, että musiikki "tulisi sisällyttää terveelliseen elämäntapaan aivan samalla tavoin kuin sisällytämme siihen muitakin terveellisiä tapoja."

Omia verisuoniani rentouttaa esimerkiksi Sarah McLachlanin kappale Angel. Ken pitää klassisesta musiikista, voi alentaa verenpainettaan Natalie Dessayn esittämällä huikealla tulkinnalla Mozartin aariasta 'Ruhe sanft mein holdes Leben' oopperasta Zaide. Kaunis ja rauhallinen on myös alla oleva kuuluisan barokkisäveltäjän R. Stonesin kappale 'Vernicilo nero', jonka esittää Arto Wikla.



17. marraskuuta 2008

Missä poliittinen tahto terveyserojen korjaamiseen?

YLEn TV-uutiset kertoo, että köyhä saa huonompaa hoitoa kuin keski- tai hyvätuloinen. Uutinen perustuu Stakesin tutkimukseen, jonka tuloksia tuotiin esille Stakesin tänään järjestetyssä seminaarissa. Erityisen selvästi terveyserot ovat kärjistyneet pitkäaikaisesta sairaudesta kärsivien kohdalla. 

Tutkimusta kommentoinut professori Juhani Lehto kertoo, että erot johtuvat muun muassa siitä, että hyvin toimeentulevat voivat käyttää työterveydenhuoltoa ja yksityisiä terveyspalveluita, kun taas huono-osaisilla on varaa vain kunnallisiin terveyspalveluihin.
— Alimmissa tuloryhmissä voidaan käyttää vain yhtä näistä vaihtoehdoista. Tähän ei politiikassa ole kyetty puuttumaan, sanoo Lehto.

Ehkä oikeammin olisi sanoa, että puolueilla ei ole ollut siihen poliittista tahtoa. Tilanne olisi syytä korjata, sillä terveyserot ovat Suomessa OECD-maiden kolmanneksi suurimmat.

13. marraskuuta 2008

Tutkimus: viheralueet vähentävät sosioekonomisia terveyseroja


Tulotasoltaan alhaisen ja elinajan odotteeltaan heikon Vallilan ainoa laaja viheralue
on Vallilanlaakso. Nyt kaavoittaja on aikeissa silpoa alueen joukkoliikennekadulla. Kuva JH

Lancet on yksi maailman arvostetuimmista lääketieteellisistä lehdistä. Lehden viimeisessä numerossa on julkaistu suuri tutkimus, jossa yhdistyy mielenkiintoisella tavalla kaksi aihetta: sosioekonomiset terveyserot ja viheralueiden terveyttä kohentava vaikutus. Äkkisiltään voisi ajatella, että aiheilla ei ole mitään tekemistä keskenään. Tutkimus osoittaa kuitenkin toisin.

Tutkimuksen keskeinen tulos on, että viheralueiden läheisyys vähentää sosioekonomisista syistä (mm. köyhyydestä) johtuvaa kuolleisuutta. Viheralueiden helppo saavutettavuus vähensi tuntuvasti kokonaiskuolleisuudessa nähtäviä eroja. Vielä sitäkin selvemmin viheralueiden läheisyys lievitti kuolleisuutta sydän- ja verisuonitauteihin.

Viheralueiden terveyshyödyt selittyvät muun muassa sillä, että ne rohkaisevat ihmisiä liikkumaan enemmän. Lisäksi viheralueet auttavat uudistumaan psyykkisesti. On osoitettu, että luonnossa liikkumisella on stressiä vähentäviä vaikutuksia. Kuten useimpien ihmisten oma kokemuskin kertoo, luonnossa liikkuminen virkistää psyykkisesti. Se auttaa toipumaan arkipäivän rasituksista, ja mielikin hiljenee.

Suomalaisille nyt saatu tutkimustieto on sikäli merkittävä, että täällä sosioekonomiset terveyserot eri väestöryhmien välillä ovat poikkeuksellisen suuret. Ne ovat Suomessa suuremmat kuin useimmissa muissa länsimaissa. Kuulemma esimerkiksi sosiaali- ja terveysministeriössä on jo kauan pohdittu, mitä asialle pitäisi tehdä.

Olen aiemmissa blogikirjoituksissani ehdottanut, että sosioekonomisten terveyserojen vähentämiseksi tulisi muun muassa kohottaa vähimmäisetuuksia ja laskea ruoan arvonlisäveroa. Nyt Lancetin tutkimus osoittaa, että myös viheralueet ovat tärkeitä. Erityisesti köyhillä ja elinajanodotteeltaan heikoilla alueilla on syytä pitää huolta siitä, että niiden yhteyteen on kaavoitettu riittävästi viheralueita. Lisäksi alueet on myös syytä pitää kunnossa, mikä ei nykyään ole lainkaan itsestään selvää.

19. kesäkuuta 2008

Hyvää juhannusta!


Kesäilta Kumpulanlaaksossa Helsingissä. Kuva JH

18. kesäkuuta 2008

"Syöpätutkijat: Kännykän vaaroista ei voida enää vaieta"

Kansainvälisen tutkijaryhmän mukaan kännykänkäyttöön liittyvä syöpäriski on niin suuri, ettei sitä voi enää jättää huomioimatta, kirjoittaa päivän Helsingin Sanomat.
— Olemme tänään samassa tilanteessa kuin olimme 50 vuotta sitten asbestin ja tupakan kanssa, sanoo syöpätutkija Thierry Bouillet HS:n mukaan.

Jutussa haastateltu Säteilyturvakeskuksen tutkimusprofessori Kari Jokela vähättelee riskejä. Jokelan kommenteista paistaa se, että kännykkäsäteilyn mahdolliset haitat yritetään pelkistää sen aiheuttamaan kudosten lämpenemiseen. Se voi mielestäni olla virhe, sillä sähkömagneettisella säteilyllä saattaa olla myös muita haittavaikutuksia solutasolla.

Kännykkäsäteilyn haitat eivät ole aivan spekulaation tasolla, sillä viime vuonna julkaistussa ruotsalaistutkimuksessa Long-term use of cellular phones and brain tumours: increased risk associated with use for ≥ 10 years pitkäaikainen kännykänkäyttö yhdistyi lisääntyneeseen aivokasvainten riskiin. Tutkijoiden johtopäätösten mukaan varovaisuus kännykän käytössä on paikallaan.

Matkapuhelinvalmistaja Nokialle lähettäisin terveisiä, että nyt voisi olla olemassa hyvä markkinasegmentti säteilyltään vähäiselle kännykälle. Jos se olisi vielä klassisen tyylikkäästi muotoiltu ja edullinen, ostaisin sellaisen heti. (Kummastelen muuten hieman sitä, että Nokian yritysvastuuta koskevassa dokumentissa ei mainita lainkaan terveyttä yrityksen toimintaa ohjaavana arvona. Ovatkohan yrityksen arvot kunnossa?)

17. kesäkuuta 2008

Professorismies hämmentää turhaan maitorasvakirjoituksellaan

Toisinajattelu on joskus aivan paikallaan. Oli aiheellista olla toisinajattelija esimerkiksi valtiososialismin aikaan Itä-Euroopassa. Olisi myös syytä olla toisinajattelija USA:ssa mitä tulee kuolemantuomioihin. Joskus toisinajattelu vaikuttaa kuitenkin vain periaatteelliselta halulta vastustaa vallitsevia ajatuskulkuja. Se tuli vahvasti mieleen lukiessani professori Kari Salmisen Vieraskynä-artikkelia sunnuntain 15.6. Helsingin Sanomista. Salmisen keskeinen väite on, että maitorasvan käyttö ei lisäisi, vaan pikemminkin vähentäisi sydänsairauksien riskiä.

Salminen aloittaa juttunsa kertomalla, että 20 vuotta sitten keskeisissä päivälehdissä julkaistiin ilmoitus: "Viisi asiaa, jotka olet halunnut kuulla ravinnon rasvoista, mutta kukaan ei ole kertonut." Keskeinen mainoksen sanoma oli, ettei maitorasva ole haitallista sydämen terveydelle. Salminen jättää mainitsematta, että ilmoituksen kustansivat maidontuottajat ja Valio, joilla oli tietysti omat taloudelliset intressinsä puolustaa maitorasvaa.

Sittemmin maidontuottajat ja Valio ovat aika hyvin taipuneet virallisen ravintovalistuksen taakse, mutta Salminen jatkaa yhä siitä, mihin 20 vuotta sitten jäätiin.

Salminen katsoo englantilaisen Caerphilly-tutkimuksen tulosten osoittavan, että runsas maito vähentäisi sydänsairastavuutta ja aivohalvauksia. Tutkimuksen tulosten lähempi tarkastelu kuitenkin osoittaa, että runsas maidonjuonti yhdistyi tilastollisesti merkitsevästi ainoastaan vähäisempään aivohalvausten määrään (p = 0.05). Iskeemisen sydäntaudin ja kokonaiskuolleisuuden kohdalla sekoittavien tekijöiden osalta täysin vakioidut tulokset olivat kaukana tilastollisesta merkitsevyydestä (p = 0.59 ja p = 0.67). Siten tulosten perusteella ei voi ainakaan väittää sitä, mitä Salminen väittää tulosten osoittavan. Maito tosin yhdistyi alempaan aivohalvausten määrään, mutta mikään tutkimuksessa ei osoita, että se olisi ollut juuri maidon rasvaisuuden ansiota.

Salminen käyttää keppihevosenaan myös kreikkalaisen Cardio2000-tutkimuksen osatutkimusta. Salmisen mukaan tutkimus osoittaisi maidon suojaavan sydäntaudeilta. Salminen on siltä osin oikeassa, että tutkimuksessa maitotuotteiden käyttö yhdistyi alempaan sepelvaltimotaudin riskiin. Jos kuitenkin katsoo Cardio2000-tutkimusta tarkemmin, voi huomata, että sepelvaltimotautiriskin vähentämisen kannalta optimaalinen maitotuotteiden (sisältäen kaikki maitotuotteet, ei siis vain maitoa) määrä oli niinkin alhainen kuin vain 7,4 annosta viikossa. Määrä on niin vähäinen, että siihen päästäkseen suomalaisten pitäisi vähentää maitotuotteiden käyttö alle puoleen nykyisestä!

Edellä mainituista tutkimuksista kumpikaan ei osoita rasvaisen maidon haitattomuutta tai terveellisyyttä rasvattomaan nähden, koska kummassakaan ei ollut arvioitu riskejä suhteessa maidon rasvaisuuteen. Luotettavampaa tietoa rasvaisen ja rasvattoman maidon terveellisyydestä saadaan esimerkiksi suureen Sairaanhoitajien terveystutkimuksen aineistoon perustuvasta Harvardin tutkimuksesta Dietary saturated fats and their food sources in relation to the risk of coronary heart disease in women. Siinä tutkittiin myös rasvaisen ja rasvattoman maidon yhteyttä sydäntautiriskiin.

Tutkijat havaitsivat, että rasvaista maitoa runsaasti juoneilla oli 67 prosenttia korkeampi sepelvaltimotautiriski maitoa lähes täysin välttäneisiin verrattuna. Tulos oli tilastollisesti erittäin merkitsevä (p = 0.0001). Lisäksi rasvattoman maidon käyttö yhdistyi 22 prosenttia alempaan sepelvaltimotautiriskiin sitä lähes täysin välttäneisiin verrattuna. Vaikkakaan tämä tulos ei ollut tilastollisesti merkitsevä, tulos osoitti kuitenkin trendiä vähenemisen suuntaan (p = 0.09) ja oli siten todennäköinen.
"Similarly, the ratio of high-fat to low-fat dairy product consumption was positively associated with the risk of CHD. Among the dairy products, whole-milk consumption was associated with a significantly increased risk of CHD. The multivariate RRs across categories of intake of whole milk [almost never, <244 trend =" 0.09).">

Tämän tutkimuksen valossa on siis viisasta korvata rasvainen maito rasvattomalla, jos maitoa juo ja haluaa vähentää omaa sydäntautiriskiään. Maidonjuonti ei tietenkään ole mitenkään välttämätöntä, vaan pidän parempana maitotuotteiden käyttöä esimerkiksi rasvattomana jogurttina ja juustoina. Jos haluaa rajoittaa tyydyttyneen rasvan saantia esimerkiksi siten kuin virallisissakin ravitsemussuosituksissa suositellaan, mikä mielestäni on viisasta, se edellyttää silloin sitä, että suurimman osan käytetyistä maitotuotteista tulee olla rasvattomia tai vähärasvaisia.


Klikkaa isommaksi.

Tyydyttyneiden rasvojen määrää on lisäksi hyvä tarkastella suhteessa tyydyttymättömien rasvojen saantiin. Olennaista on, että kasvikunnan pääasiassa tyydyttymättömiä rasvoja saadaan riittävästi suhteessa eläinkunnan suurelta osin tyydyttyneisiin rasvoihin. Maissa, joissa eläinrasvaa saadaan ravinnosta runsaasti ja kasvikunnan rasvaa vain vähän, sydäntautikuolleisuus on yleensä korkeaa. Yleisesti on siis järkevää rajoittaa eläinrasvojen saantia ja pitää huolta riittävästä hyvälaatuisten kasvirasvojen saannista. Hyviä kasvikunnan rasvoja on esimerkiksi neitsytoliiviöljyssä, kylmäpuristetussa rypsiöljyssä, avokadossa ja pähkinöissä. Lisäksi on tietysti hyvä pitää huolta kalan pitkäketjuisten omega-3-rasvahappojen saannista eli rasvaista kalaa on hyvä syödä.

13. kesäkuuta 2008

Sanotaan se suoraan: perinteinen suomalainen ruoka ei ole terveellistä

Aika usein kuulee väitettävän, että perinteinen suomalainen kotiruoka on terveellistä. Internetin keskustelupalstoiltakin voi lukea kertomuksia mummoista ja vaareista, jotka kuulemma elivät 95-vuotiaiksi, vaikka levittivät puoli senttiä voita leivän päälle, söivät makkaraa, joivat pannukaupalla kahvia ja polttivat norttia niin, että tupa oli sinisenä. Tai ehkä juuri siksi?

Anekdotaalisilla kertomuksilla voidaan puolustaa aivan minkälaisia ruokavalioita tahansa. Tutkimusnäyttö ei kuitenkaan tue väitettä perinteisen suomalaisen ruokavalion terveellisyydestä. Tuoreessa Vera Mikkilän väitöstutkimuksessa Diet and the development of atherosclerosis: a whole-diet approach from childhood to adulthood osoitetaan selvästi, että perinteinen suomalainen ruokavalio on yhteydessä moniin sydän- ja verisuonitautien riskitekijöihin.

Väitöstutkimuksessa kartoitettiin sepelvaltimotaudin riskitekijöitä ja niiden muutosta lapsuudesta aikuisuuteen. Tutkimushanke käynnistettiin vuonna 1980, jolloin tutkittavat olivat 3–18-vuotiaita. Tutkimuksen aineistona käytettiin 1 037 tutkittavalta toistuvasti vuosina 1980–2001 kerättyjä tietoja ruokavaliosta ja sepelvaltimotaudin riskitekijöiden tasosta. Vuonna 2001 saatiin lisäksi ultraäänimittauksella tietoja kaulasuonten sisäseinämän paksuudesta.


Perinteinen suomalainen ruokavalio yhdistyi sydäntaudin riskitekijöihin

Eräs tutkimuksen keskeinen löydös oli, että pitkäaikainen perinteisen suomalaisen ruokavalion noudattaminen oli yhteydessä useisiin sepelvaltimotaudin riskitekijöihin. Se yhdistyi korkeisiin LDL-kolesterolin, apolipoproteiini B:n ja C-reaktiivisen proteiinin tasoihin sekä naisilla myös kohonneeseen verenpaineeseen ja insuliinitasoon. Lisäksi miehillä, jotka käyttivät runsaasti perinteiselle ruokavaliolle tyypillisiä elintarvikkeita, sepelvaltimotaudin riskiä ennustava kaulavaltimon sisäseinämä oli paksuuntunut muita enemmän.

Kun katsoo tutkimuksen faktorianalyysin tuloksia koko 21 vuoden ajalta, niin sydämelle epäterveelliseksi osoittautuneessa perinteisessä ruokavaliossa käytettiin runsaasti maitoa, voita, kahvia, makkaroita, perunoita ja vehnää. Lisäksi perinteisessä ruokavaliossa oli tyypillistä välttää esimerkiksi muihin maitotuotteisiin kuulunutta jogurttia.

Sydämelle terveellistä terveystietoista ruokavaliota puolestaan luonnehti parhaiten vihannesten, juuston, muiden maitotuotteiden (esimerkiksi jogurtin), teen, marjojen ja hedelmien, palkokasvien, pähkinöiden ja kalan runsas käyttö. Juureksia terveystietoisessa ruokavaliossa syötiin selvästi enemmän aivan tutkimusjakson alussa vuonna 1980, mutta ei enää sen jälkeen.

Naudanlihaa terveystietoisessa ruokavaliossa syötiin vähemmän kuin perinteisessä ruokavaliossa. Lisäksi terveystietoisessa ruokavaliossa käytettiin aikuisiällä alkoholia, jonka kohtuullisen (ei-humalahakuisen) nauttimisen tiedetään muista tutkimuksista suojaavan sydäntä. Molemmissa ruokavalioissa käytettiin runsaasti myös ruista, mutta havaintoa voi pitää pikemminkin suomalaista ruokavaliota kuvaavana kuin terveellisyydestä kertovana. Ruis vaikuttaakin tutkimuksen valossa suhteellisen neutraalilta terveyttä ajatellen. Toki pääasiassa täysjyvää sisältävä ruisleipä on silti vaaleaa leipää paljon terveellisempi valinta.

Pidän tutkimuksessa erityisen mielenkiintoisena maitotuotteiden toisistaan poikkeavaa yhteyttä sydänterveyteen. Suomalaisessa ravintovalistuksessahan on kiinnitetty huomiota yksinomaisesti maitotuotteiden tyydyttyneeseen rasvaan. Itse näkisin kuitenkin, että sen lisäksi maitotuotteiden terveellisyyttä tai epäterveellisyyttä saattavat määrittää vahvasti myös muut tekijät, esimerkiksi maidon proteiinit ja laktoosi. Olen tuonut tässä blogissanikin esille näkemyksen, että maitotuotteet olisi terveellisempää nauttia ranskalaiseen tapaan juustoina tai jogurtteina kuin maitona. Juustoja kypsytettäessä laktoosi ja osa niiden proteiineista hajoaa, ja juustoihin muodostuu lisäksi verisuonten kalkkiutumista ehkäisevää K2-vitamiinia. Myös tämä väitöstutkimus antaa viitteitä siihen suuntaan, että toiset maitotuotteet ovat terveellisempiä kuin toiset, vaikka tällainen väestötutkimus ei tietenkään todista yksittäisten ruoka-aineiden terveellisyyttä. Esitän kuitenkin harkittavaksi, tulisiko ravitsemussuosituksia muuttaa niin, että niissä suositeltaisiin juuston ja jogurtin käyttöä maidon sijaan. Maidon voisi jättää lähinnä vain kahvin kanssa käytettäväksi.


Suomalaista ruokavaliota ei ole syytä romantisoida

Ei siis ole syytä romantisoida perinteistä suomalaista ruokaa. Juuri perinteisen suomalaisen ruokavalion vuoksi Suomessa jouduttiin käynnistämään Pohjois-Karjala-projekti hälyttävän korkean sepelvaltimotautiriskin alentamiseksi. Kun suomalaiset saatiin valtavalla kansallisella projektilla muuttamaan ruokavaliotaan ja vähentämään tupakointia, myös sepelvaltimotaudin riski aleni. Nyt puhutussa väitöstutkimuksessa korkein sepelvaltimotautiriski oli yhä pääasiassa maaseudun kouluttamattomilla ihmisillä. Voi olettaa, että nämä olivat samalla ihmisiä, jotka eivät olleet juuri piitanneet suosituksista syödä enemmän vihanneksia, marjoja ja hedelmiä ja korvata voi terveellisimmillä rasvoilla — tai sitten heillä ei ollut siihen varaa.

On syytä erottaa Suomessa viljelty ruoka suomalaisesta ruokakulttuurista. Suomessa viljelty ruoka on varmasti keskimäärin ulkomailla viljeltyä terveellisempää ja turvallisempaa. Kotimaisen ruoan torjunta-aine- ja raskasmetallijäämät ovat pienempiä kuin ulkomailta tuodun, mutta suomalainen ruokakulttuuri ei ole terveellinen. Olisi viimein aika sanoa se suoraan.

Olemme syöneet liian yksipuolisesti ja painottaneet epäterveellisiä ruoka-aineita. Suurelta osin syyt suomalaiset ruokakulttuurin epäterveellisyyteen ovat hyvin ymmärrettäviä. Kylmä ilmasto on rajoittanut viljelykautta ja viljeltävien lajien määrää. Monet ruoka-aineet eivät ole säilyneet koko pitkää talvikautta. Aiemmin köyhän kansakunnan ruokapöydän valikoiman saneli pitkälti myös se, mihin oli varaa. Nykyisin tilanne on kuitenkin toisenlainen. Kasvihuoneviljely, elintarvikkeiden tuonti ja kehittynyt kylmäsäilytys mahdollistavat sen, että voimme periaatteessa syödä terveellisesti ympäri vuoden.

Suurimmalla osalla kansasta on myös sellainen tulotaso, että ihmiset voivat ostaa kaupasta melkein sellaista ruokaa kuin haluavat. Terveellisen ruuan kalleus toki koskettaa tiettyjä väestöryhmiä, esimerkiksi opiskelijoita, nuoria lapsiperheitä ja monia eläkeläisiä. Heidän asemaansa tulisikin parantaa. Mutta jos keskituloisella ei ole varaa terveelliseen ruokaan, hän voi pohtia omia preferenssejään. Jos hän ostaisi pikkuisen pienemmän auton, ruokakuluissa ei ehkä tarvitsisi säästää.

Edellä sanottu ei tietenkään merkitse sitä, etteikö suomalaisessa ruokakulttuurissa olisi mitään säilyttämisen arvosta. Toki suomalaiseenkin ruokaperinteeseen kuuluu herkullisia ja terveellisiäkin ruokia. Sellaisia ovat esimerkiksi monet kalaruuat ja marjat.

11. kesäkuuta 2008

Vanhustentarhoihin elämänlaatua

Kansanterveyslaitoksen tutkimusprofessori Pentti Huovinen kirjoittaa muutaman päivän takaisessa Vanhustentarha-blogikirjoituksessaan siitä, miten vanhusten elämänlaatua sekä fyysistä ja psyykkistä suorituskykyä voidaan parantaa luomalla vanhainkoteihin kodinomaisempi ruokailutilanne. Suosittelen lukemista. En edusta samaa poliittista kantaa kuin Huovinen.

Optimaalista alemmat D-vitamiinitasot lisäävät infarktiriskiä

Moni lukijani saattaa ajatella, että olen aikamoinen monomaani kirjoittaessani taas D-vitamiinista. Jatkuvasti julkaistaan kuitenkin uutta tutkimustietoa alhaisten D-vitamiinitasojen yhteydestä sairastumisriskeihin. Siksi näitä tuloksia ei voi oikein jättää huomiotta.

Nyt tuoreessa Archives of Internal Medicine -tiedelehdessä julkaistussa tutkimuksessa on havaittu, että D-vitamiinin puute yhdistyy miehillä kaksi kertaa suurempaan sydäninfarktiriskiin optimaalisiin tasoihin (vähintään 75 nmol/l ) verrattuna. Tutkimuksen tulokset oli vakioitu tavallisten sydäntautien riskitekijöiden suhteen, joten esimerkiksi D-vitamiinin puutteesta kärsivien mahdollisesti heikommat kolesteroliarvot tai vähäisempi liikunnan määrä eivät olennaisesti ole vaikuttaneet tutkimustuloksiin. Riskiä ei tutkimuksessa kohottanut ainoastaan selvä D-vitamiinin puutos vaan myös sellaiset optimaalista (vähintään 75 nmol/l) alemmat pitoisuudet, joita Suomessakin pidetään usein hyväksyttävinä. Mielestäni tutkimustulos on taas yksi lisä niiden tutkimusten joukkoon, jotka osoittavat, että vasta D-vitamiinin vähintään 75 nmol/l tasoa tulisi pitää normaalina. Sitä alemmat tasot yhdistyivät tässä tutkimuksessa korkeampaan sydäninfarktiriskiin.


Näin pidät huolta optimaalisista D-vitamiinitasoistasi
  • Ota kesäaikaan kohtuullisesti aurinkoa. 20 minuuttia keskipäivän aurinkoa kolmesti viikossa suurimmalle osalle kehoa on hyvä aika keskimääräiselle ihotyypille (lue täältä mitä professori Pentti Tuohimaa sanoo terveellisestä auringonotosta). Aurinkovoiteet estävät D-vitamiinin muodostuksen lähes täysin, joten käytä niitä vasta tämän lyhyen auringonottoajan jälkeen. Älä anna ihon palaa.
  • Syksystä kevääseen käytä 25 mikrogramman D3-vitamiinilisää päivässä. D3-vitamiinia saa apteekeista. Älä käytä kalanmaksaöljyä D-vitamiinin lähteenä. D-vitamiinin virallinen turvallisen saannin yläraja on 50 mikrogrammaa päivässä.
  • Voit mittauttaa D-vitamiinitasosi lääkäriasemalla tai terveyskeskuksessa kevättalvella varmistaaksesi, että 25 mikrogrammaa D-vitamiinia on riittävästi kohottamaan D-vitamiinitasosi (kalsidiolitasosi) vähintään 75 nmol–80 nmol/l tasolle. Jos D-vitamiinitasosi jää tämän alle, voit keskustella lääkärin kanssa annoksen nostamisesta.


Lähde

Giovannucci E et al. 25-Hydroxyvitamin D and Risk of Myocardial Infarction in Men: A Prospective Study. Archives of Internal Medicine (2008). 168[11]:1174 - 1180.

8. kesäkuuta 2008

Probioottijuoma voi auttaa heinänuhaan

Maitohappobakteereja sisältävän juoman päivittäinen käyttö voi auttaa heinänuhaan, kertoo Medwirenews. Probioottijuoman päivittäinen nauttiminen muun muassa alensi allergiseen reaktioon liittyvien IgE-vasta-aineiden pitoisuuksia ja kohotti samalla IgG-vasta-aineiden pitoisuuksia, minkä ajatellaan suojaavan allergisilta reaktioilta. Tutkimuksen tulokset julkaistiin tuoreessa Clinical & Experimental Allergy -tiedelehdessä.

Tutkimuksessa käytettiin Lactobacillus casei Shirota -bakteerikantaa, jota on monissa maissa myytävässä japanilaisessa Yakult-juomassa. En ole löytänyt suomalaista probioottijuomaa, jossa olisi juuri tätä bakteerilajia, mutta silti myös muilla probioottijuomilla saattaa olla allergisia oireita vähentävää vaikutusta. Lactobacillus casei -lajia on esimerkiksi Marlin ja Arlan tietyissä mehuissa ja mehujuomissa. Marlin mehujuomien täysmehupitoisuus on valitettavasti vain 30–40 prosenttia ja lisäksi ne ovat sokeroituja.

Probioottien vaikutuksesta immuniteettiin on hyvää tietoa Valion julkaiseman Nutrifocus-lehden teemanumerossa Luonnollista vastustuskykyä (nro 1/2006).

Syön itse aamuisin yhden Gefilus-jogurtin, jonka olen havainnut hyväksi vatsalleni. Heinänuhaan se ja sen bakteerikanta ei kuitenkaan auta ainakaan minulla. (Terveisiä muuten Valiolle, että varsinkin mansikkajogurtti maistuu keinotekoisille makuaineille.)


Muita lääkkeettömiä keinoja heinänuhan hoitoon

Muitakin lääkkeettömiä keinoja hoitaa heinänuhaa on. Minulla on hyvää omakohtaista kokemusta perillauutteesta. On myös jonkin verran tutkimustietoa, joka tukee perillan käyttöä allergisen nuhan hoidossa. Perillauutteen käyttö on suositeltavaa aloittaa viikkoa paria ennen oletetun allergiakauden alkua, jotta siitä olisi eniten apua.

Pahimpiin siitepölyoireisiin olen lisäksi muutaman päivän ajan käyttänyt noin kolmea grammaa C-vitamiinia päivässä puolen gramman annoksiksi jaettuna. Tällaisia isoja päivittäisiä annoksia käytettäessä C-vitamiini on parasta ottaa poretabletteina vatsaärsytyksen välttämiseksi. Todennäköisesti apua on myös omega-3-rasvahappoja sisältävistä kalaöljyistä sekä kversetiinistä. Kversetiini on flavonoidi, jota on ruoka-aineista sipulissa, omenissa ja kapriksessa (viimemainitussa todella huimasti). Sitä voi myös ostaa ravintolisänä hyvin varustetuista luontaistuotekaupoista.

Aiemmin luontaistuotekaupoissa oli myynnissä erillistä perillauutetta, mutta nykyisin tuote on korvautunut Kverilla-nimisellä yhdistelmävalmisteella, jossa on vaikuttavina aineina perillauutetta, kversetiiniä ja plantago- eli heinäratamouutetta. Tätä tuotetta voi pitää hyvin suositeltavana heinänuhaan.

Joskus heinänuhaan suositellaan myös Pycnogenolia, rannikkomännyn kuoriuutetta, mutta en ole itse havainnut siitä olevan juuri apua. Edellä mainitsemani perillauute ja Kverilla-valmiste toimivat paremmin.

Allergisia oireita lievittää hieman myös valkoisten vehnäjauhojen, sokerin ja maitotuotteiden välttäminen pahimpaan allergia-aikaan. Valkoisia vehnäjauhoja ja sokeria tosin kannattaa välttää muutenkin.

Monet ovat lisäksi saaneet apua nenähuuhtelukannun käytöstä, ja sen hyödyistä olen nähnyt jonkin verran tutkimusnäyttöäkin. Omakohtaista kokemusta kannun käytöstä minulla ei ole.

Lukijani Anna kertoo saaneensa apua rooibos-teestä. Sitä voi tosiaan myöskin kokeilla, sillä on joitakin tutkimusviitteitäkin, että se voi auttaa myös allergioissa. Rooibosta saa nykyisin tavallisista ruokakaupoista.

Päivitetty 11.6.2009


Lisätietoa

Suomalainen väitöstutkimus: Kekkonen R. Immunomodulatory effects of probiotic bacteria in healthy adults.
Life-Extension Foundation. Allergies: Finding Relief for a Common Conditition.
Ouwehand AC. Antiallergic effects of probiotics. J Nutr 2007; 137: S794-7.

5. kesäkuuta 2008

Vahvistusta D-vitamiinin hyödyille diabeteksen torjunnassa

Ehdotin runsas viikko sitten blogikirjoituksessani, että tyypin 1 diabeteksen ehkäisemiseksi Suomessa tulisi harkita lasten D-vitamiinisuositusten kohottamista 25 mikrogrammaan (1000 IU). Tänään ScienceDaily, joka välittää tiedeuutisia, kertoo tuoreesta Diabetologia-lehdessä julkaistusta tutkimuksesta, jonka mukaan tyypin 1 diabetes voisi olla ehkäistävissä juuri tuolla määrällä D-vitamiinia. Professori Cedric F. Garland kuitenkin lisäsi samassa yhteydessä, että ilman keskustelua lääkärin kanssa alle 1-vuotiaille ei pidä antaa yli 10 mikrogrammaa D-vitamiinia.

Lisätietoa

EurekAlert: Current vitamin D recommendations fraction of safe, perhaps essential levels for children.

2. kesäkuuta 2008

Välimeren ruokavalio vähentää diabetesriskiä


Välimeren ruokavaliossa syödään runsaasti vihanneksia ja hedelmiä. Kuva JH

Perinteisen Välimeren ruokavalion tiedetään olevan sydämelle terveellinen. Nyt uudessa tutkimuksessa on osoitettu, että se voi myös vähentää merkittävästi riskiä sairastua diabetekseen. British Medical Journalissa julkaistussa tutkimuksessa seurattiin yli 13 000:tta alun perin tervettä yliopistosta valmistunutta espanjalaista runsaan neljän vuoden ajan. Tuloksena havaittiin, että perinteisen Välimeren ruokavalion uskollinen noudattaminen yhdistyi peräti 83 prosenttia pienempään riskiin sairastua diabetekseen verrattuna niihin tutkituista, joiden ruokavalio poikkesi siitä eniten.

Välimeren ruokavalion kriteereinä olivat runsas vihannesten syönti, runsas hedelmien ja pähkinöiden käyttö, runsas palkokasvien (kuten papujen) käyttö, runsas kalansyönti, runsas viljan syönti, runsas oliiviöljystä saadun yksittäistyydyttymättömän rasvan määrä suhteessa tyydyttyneisiin rasvoihin sekä kohtuullinen alkoholinkäyttö. Maitotuotteita käytettiin vain kohtuullisesti ja lihaa vähän, ja myös tranrasvojen saanti jäi Välimeren ruokavaliota noudattaneilla vähäiseksi. Välimeren ruokavalion noudattamista mitattiin yksityiskohtaisella kysymyslomakkeella, jonka tutkitut täyttivät tutkimuksen alussa ja kahden vuoden välein.


Muita keinoja

Liikunnan lisäämisen ja painon pudottamisen merkitystä kakkostyypin diabeteksen ehkäisemisessä ei voi liikaa korostaa. Niiden rinnalle voi kuitenkin yllä mainitun tutkimuksen valossa ottaa vielä perinteisen Välimeren ruokavalion. Tärkeää olisi lisäksi välttää raffinoituja hiilihydraatteja, esimerkiksi pullaa ja sellaista leipää, jota ei ole leivottu pääasiallisesti täysjyväviljasta. Myös makeisia, limsoja ja muita sokeroituja juomia on hyvä välttää.

Lisäksi on suositeltavaa pitää huolta riittävästä D-vitamiinin saannista. Viime vuonna lääketieteellisessä Diabetes Care -lehdessä julkaistu suomalaistutkimus osoitti, että elimistön lähes optimaaliset (71 nmol/l) D-vitamiinitasot yhdistyvät 30–40 prosenttia vähäisempään riskiin sairastua tyypin 2 diabetekseen verrattuna tasoihin, jotka kertovat D-vitamiinin puutoksesta. Käytännössä optimaalisten D-vitamiinitasojen alarajan saavuttaminen edellyttää kesäaikana kohtuullista auringonottoa ja syksystä kevääseen riittävää, vähintään 20–25 mikrogramman suuruista D-vitamiinilisää (7,5 mikrogrammaa ei riitä!). D-vitamiini on parasta ottaa D3-vitamiinia sisältävinä tabletteina, ei kalanmaksaöljynä (kalanmaksaöljyn liiallinen retinoli heikentää luustoa).

28. toukokuuta 2008

Mitä on vialla syömisessämme?

TED Talks on sarja laadukkaita englanninkielisiä puheita ja muita esityksiä. Nyt sarjassa on ilmestynyt New York Timesin ruokakirjoittajan Mark Bittmanin puhe, jossa hän selvittää ytimekkäästi, mitä on vialla syömisessämme. Videon voi käydä katsomassa klikkaamalla tätä. Hänen maalitauluinaan ovat liiallinen lihansyönti, pikaruoka ja teollinen ruoantuotanto. Tilanne ei Suomessa ole aivan yhtä paha kuin Yhdysvalloissa, mutta Bittmania kannattaa silti kuunnella, hänellä on pointtinsa.

Bittman puhuu myös ruoantuotannon tärkeistä ekologisista ulottuvuuksista. Hän selvittää hyvin, että ekologisuus ja terveellisyys kytkeytyvät yhteen. Laajamittainen tehoeläintuotanto on paha saastuttaja muun muassa haitallisten metaanipäästöjen vuoksi. Ne eivät globaalisti ole mitenkään vähäisiä, vaan lähes 20 prosenttia maailman kasvihuonekaasuista on peräisin eläintuotannosta. Samalla hän pitää länsimaisia lihansyöntimääriä haitallisina terveydelle. Pelkkä eläinten luonnonmukainen tuotanto ei Bittmannin mukaan riitä teollisen kotieläintuotannon haittojen vähentämiseksi, vaan lihansyöntiä on myös vähennettävä, jos haluamme pelastaa planeetan.

TED Talksissa voi samalla käydä katsomassa professori Dean Ornishin lyhyen ja hengästyneen videon siitä, miten sydän- ja verisuonitaudit voidaan hänen mukaansa ehkäistä 95-prosenttisesti elämäntapakeinoin. En ole täysin samaa mieltä Ornishin linjasta, mutta häntäkin kannattaa kuunnella, sillä hänen lähestymistapansa toimivuudesta sepelvaltimotautia sairastavilla on vaikuttavaa tutkimusnäyttöä. Ornish oli tohtori Caldwell Esselstynin ohella ensimmäinen, joka kykeni osoittamaan, että sepelvaltimotaudin suunta on periaatteessa käännettävissä — ei mikään vähäpätöinen asia. Ornishin lähestymistapaan sisältyy silti rajoituksiakin, sillä hänen erittäin vähärasvainen, lähes vegaaninen ruokavalionsa on aika vaikeasti noudatettava. Se ei ehkä myöskään ole paras mahdollinen ruokavalio liikalihaville ja verensokeriongelmista kärsiville.

Ornishinkin puheen maalitauluna on länsimaalainen ruokavalio. Sen vaihtoehdoksi hän suosittelee videolla perinteistä aasialaista ruokavaliota. Se onkin sydämelle terveellinen. Japanin sydäntautikuolleisuus on vähäisintä maailmassa.

26. toukokuuta 2008

D-vitamiinilla diabeteksen torjuntaan

Ykköstyypin diabeteksen riski on kasvanut Suomessa räjähdysmäisesti, kertoivat tiedotusvälineet viime viikolla. Riski on yli kaksinkertaistunut viimeisten 25 vuoden aikana. Tiedot perustuvat uuteen Kansanterveyslaitoksen Lancetissä julkaistuun tutkimukseen Time trends in the incidence of type 1 diabetes in Finnish children: a cohort study. Erikoistutkija Valma Harjutsalon johtamasta tutkimuksesta ovat kertoneet niin Finfood, Mediuutiset, Helsingin Sanomat kuin monet ulkomaisetkin lääketieteellisiä uutisia välittävät sivustot.

On ilmeistä, että lasten D-vitamiinisuositusten tuntuva kohottaminen tulisi mitä todennäköisimmin vähentämään radikaalisti ykköstyypin diabeteksen riskiä. Aiempi suomalainen Lancetissä julkaistu syntymäkohorttitutkimus nimittäin osoitti, että 1960-luvulla tuolloisten lasten D-vitamiinisuositusten noudattaminen vähensi ykköstyypin diabeteksen riskiä todella dramaattisesti. Silloinen lasten D-vitamiinisuositus oli 2000 IU:ta eli 50 mikrogrammaa päivässä. Tuon verran D-vitamiinia saaneilla lapsilla oli tutkimuksen mukaan lähes 80 prosenttia alempi ykköstyypin diabeteksen riski verrattuna lapsiin, jotka olivat saaneet D-vitamiinia vähemmän. Nykyisin lasten D-vitamiinisuositus on vain 7,5–10 mikrogrammaa. (Määrää alennettiin 1960-luvun puolen välin korkeammista annoksista D-vitamiinitutkijan, professori Reinhold Viethin esittämän kritiikin mukaan vääräksi osoittautuneen tutkimustiedon perusteella.)


Lasten D-vitamiinisuosituksia tulisi nostaa
Suomessa on ollut tapana seurata ulkomaisia tahoja vitamiinien ja mineraalien saantisuosituksista päätettäessä. Nyt hälyttävästi kasvava ykköstyypin diabeteksen esiintyvyys antaisi kuitenkin perustellun aiheen siihen, että Suomessa tulisi tehdä asiassa itsenäisiä päätöksiä. Mielestäni Suomessa pitäisi harkita lasten D-vitamiinia koskevien suositusten kohottamista 25 mikrogrammaan päivässä. Tuota määrää pidetään nykyään virallisestikin lasten turvallisen saannin ylärajana, joten mitään turvallisuusriskiä asiaan ei pitäisi liittyä (turvallisen saannin ylärajat on määritelty siten, että niihin sisältyy jo turvallisuusmarginaali). Lisävahvistusta on saatu vastikään The Journal of Clinical Endocrinology and Metabolism -lehdessä julkaistusta tutkimuksesta, joka osoitti 50 mikrogramman (2000 IU) päivittäistä saantia vastaavan D-vitamiinilisän olevan pitkäaikaisestikin turvallinen 10–17-vuotiaille lapsille ja nuorille. 50 mikrogrammaa D-vitamiinia on myös vastikään julkaistussa tutkimuksessa käytetty pienten lasten D-vitamiinin puutteen hoitoon.

Mainittakoon vielä, että Kanadan Lastenlääkäriyhdistys suosittelee pohjoisten alueittensa alkuperäiskansojen alle 1-vuotiaille lapsille 20 mikrogramman (800 IU) D-vitamiinilisää päivittäin talvikuukausina. Inuiitit elävät Kanadassa suurin piirtein Suomen leveysasteilla, joten talviaikaisen auringonvalon määrä on Suomessa yhtä vähäistä kuin sielläkin.

Oletan, että kansanterveystahot eivät ole tehneet asiassa ratkaisuja sen vuoksi, että ensin on haluttu saada tarkempaa tietoa ykköstyypin diabetekseen johtavista syistä. Vaikka syitä onkin hyvä selvittää, haluan huomauttaa, että jo tällä hetkellä lääketieteessä on käytössä monien sairauksien hoidossa menetelmiä, joiden tarkkoja vaikutusmekanismeja ei täysin tunneta (tällaisia hoitoja on esimerkiksi reumassa). Sillä välin kun ykköstyypin diabeteksen syitä vielä selvitellään, olisi mahdollista päättäväisesti torjua sen esiintyvyyttä D-vitamiinilla sen sijaan, että jäädään odottelemaan tarkempaa tutkimustietoa. Kannatan siis pragmaattista suhtautumista asiaan, sillä tarkkaa ja varmaa tietoa odoteltaessa monet ehtivät sairastua. Liiallinen varovaisuus maksaa ja on itse asiassa riski. Mikäli suosituksia kohotettaisiin, D-vitamiinitasojen kohoamisen myötä tulisi vähenemään myös MS-taudin, osteoporoosin, kakkostyypin diabeteksen ja monien syöpien esiintyvyys.


Myös maitotyypillä voi olla merkitystä


A1-maidon kulutus yhdistyy vahvasti ykköstyypin diabeteksen riskiin.Ylimpänä Suomi korkeimmalla riskillä.Toisena kokeilemisen arvoisena mahdollisuutena diabetesriskin vähentämisessä on lypsykarjan jalostus. Mikäli Suomessakin alettaisiin Uuden-Seelannin mallin mukaisesti suosia A2-maitoa lypsäviä lypsykarjarotuja, sekin tulisi todennäköisesti vähentämään ykköstyypin diabetesta. Väestötutkimukset viittaavat nimittäin siihen, että A1-maito saattaa olla merkittävä tekijä lisäämässä ykköstyypin diabeteksen riskiä. A1/A2-maitoproblematiikkaa on kuvattu hyvin artikkelissa A1 and A2 milk: what is the fuss? Artikkeliin sisältyy myös ylle lainaamani kaavio A1-maidon kulutuksen ja ykköstyypin diabeteksen esiintyvyydestä eri maissa (alkuperäinen lähde on alla mainittu Laugesenin tutkimus). On vaikea uskoa, että vahva korrelaatio olisi sattumanvarainen.


Lisätietoa
Canadian Paediatric Society. Vitamin D supplementation: Recommendations for Canadian mothers and infants (PDF).
Gordon CM et al. Treatment of Hypovitaminosis D in Infants and Toddlers. J Clin Endocrinol Metab. 2008 Apr 15.
Maalouf J, Nabulsi M, Vieth R et al. Short-term and long-term safety of weekly high-dose vitamin D3 supplementation in school children. J Clin Endocrinol Metab. 2008 Apr 29.
D-vitamiinia ja diabetesta koskevia tutkimuksia Vitamin D Councilin sivuilla.
A1-maidon A1-beeta-kaseiinista ja ykköstyypin diabeteksesta.

Laugesen M, Elliott R. Ischaemic heart disease, Type 1 diabetes, and cow milk A1 beta-casein. N Z Med J. 2003 Jan 24;116(1168):U295. (Tutkimuksen koko teksti on luettavissa täällä.)
Käypä hoito -artikkeli: Heikki Hyöty ja Suvi M. Virtanen. Miksi tyypin 1 diabeteksen ilmaantuvuus on kasvanut Suomessa toisen maailmansodan jälkeen?

14. toukokuuta 2008

Ilmansaasteet lisäävät laskimotukosten vaaraa

Jatkan vielä hieman ilmansaasteiden terveysriskeistä kirjoittelua. Ilmastonmuutospuheiden keskellä on havahduttu tarpeeseen vähentää hiilidioksidi- ja muita kasvihuonekaasuja ekologisista syistä, mutta ilmansaasteiden terveysvaikutusten pohtiminen on jäänyt sivuosaan. Vaikuttaa siltä, että päättäjät ovat laiminlyöneet terveysnäkökulman esimerkiksi autoveroratkaisuissaan, jotka ovat suosineet isoja dieselautoja.

Nyt uudessa Archives of Internal Medicine -tiedelehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan ilman saastehiukkasille altistuminen on yhteydessä syvien laskimotukosten riskiin. Haitalliseksi havaittiin pitkäaikainen altistuminen hiukkasille, jotka olivat läpimitaltaan alle 10 mikrometriä. Näiden pitoisuuden kasvu kullakin 10 mikrogrammalla kuutiometriä kohden yhdistyi 70 prosenttia suurempaan syvien laskimotukosten riskiin. Syviä laskimotukoksia esiintyy pääasiassa säärissä ja reisissä. Aiemmin tunnettuja laskimotukosten riskitekijöitä ovat muun muassa liikkumattomuus, e-pillerien käyttö ja tupakointi.

Lisätietoa:

8. toukokuuta 2008

Unohdettu sydänkuolemien aiheuttaja

Liikenne aiheuttaa Suomessa suoraan noin 350 kuolemaa vuosittain. Mitenkään väheksymättä näitä onnettomuuksien aiheuttamia kuolemia, harva tulee ajatelleeksi, että liikenne tappaa myös välillisesti. Suomessa noin 1300 ihmisen arvioidaan kuolevan vuosittain ilmansaasteiden pienhiukkasten seurauksena, kuten asiaa käsittelevä Tekesin raportti kertoo. Näiden pienhiukkasten eräs merkittävä lähde on liikenne.

Asia herättääkin kysymyksen: eikö olisi jatkossa kustannustehokkaampaa yrittää vähentää liikenteen aiheuttamaa kuolleisuutta siten, että liikenneturvallisuustyön painopistettä siirrettäisiin liikenteen välittömästi aiheuttamista kuolemista pienhiukkasten vähentämiseen? Näin vähenisivät samalla myös liikenteen aiheuttamat haitat ilmastolle ja muulle luonnolle. Suuri osa pienhiukkasista on toki kaukokulkeuman mukana saapuvia, mutta paikallinenkin liikenne on iso riskitekijä.


Pienhiukkaset haitallisia sydämelle

Aikaisemmin ajateltiin, että ilmansaasteet ovat haitallisia lähinnä hengityselimistölle. Nykyisin kuitenkin tiedetään, että ilmansaasteet ovat haitallisia myös sydämelle ja verenkiertoelimistölle. Jo kaupunki-ilman lyhytaikainenkin hiukkaspitoisuuden kasvu pahentaa sydän- ja verisuonitautioireita, johtaa sairaalahoitoihin ja aiheuttaa sydänkuolemia. Erityisen haitallisena pidetään pitkäaikaista altistumista; vilkasliikenteisten väylien varsilla asuminen on erityisen vahingollista. Viime vuonna julkaistussa saksalaistutkimuksessa havaittiin, että vilkasliikenteisten teiden tuntumassa asuvilla on lähes kaksi kertaa enemmän pitkälle edennyttä sepelvaltimotautia kuin yli 200 metrin päässä asuvilla.

Altistuminen hiukkasille lisää lähes kaikkien sydän- ja verisuonisairauksien riskiä: sydäninfarkteja ja muita iskeemisiä sydänsairauksia, sydämen vajaatoimintaa, rytmihäiriöitä, aivohalvauksia ja ääreisverenkierron häiriöitä, kuten Kansanterveyslaitoksen tutkijoiden Timo Lankin ja Juha Pekkasen Suomen Lääkärilehteen kirjoittama artikkeli 'Kaupunki-ilman hiukkaset ja sydänsairaudet' kertoo (Suomen Lääkärilehti 11/2008).


Systeeminen tulehdus

Pienhiukkasten ajatellaan suurentavan sydäntautiriskiä ennen kaikkea siten, että ne pahentavat verisuonten lievää systeemistä tulehdusta. Ilmansaasteiden hiukkaspitoisuuksien suurentuessa on havaittu tulehduksesta kertovien merkkiarvojen (esimerkiksi CRP:n ja interleukiini-6:n) pitoisuuksien kohoavan. Lisäksi pienhiukkaset kohottavat fibrinogeenia, mikä lisää verihyytymien muodostumisen vaaraa. Edelleen dieselhiukkasille altistumisen on havaittu heikentävän endoteelin eli verisuonten sisäpinnan toimintaa. Kun koehenkilöt ovat altistuneet dieselhiukkasille vain tunnin ajan, se on näkynyt vielä vuorokaudenkin kuluttua verisuonten seinämien heikompana kykynä rentoutua.

Ilmansaasteet myös aiheuttavat elimistössä hapettumisstressiä ja ilmansaasteiden on esimerkiksi liikennepoliiseilla havaittu vähentävän elimistön itse muodostamien antioksidanttien pitoisuuksia. Lisäksi ilmansaasteiden on havaittu lisäävän rytmihäiriöitä, ja elimistöön kulkeutuvien ultrahienojen hiukkasten on havaittu heikentävän HDL-kolesterolin kykyä vastustaa tulehduksia. Monia näistä mekanismeista on kuvattu edellä mainitussa Suomen Lääkärilehden artikkelissa.


Dieselveron alentaminen oli kansanterveydelle haitallista

Liikenteen pakokaasujen aiheuttamien haittojen vähentämisen kannalta on erityisen valitettavaa, että nykyinen hallitus on dieselveropäätöksillään lisännyt rajusti dieselautojen myyntiä. Hallituksen autoveropäätösten seurauksena eniten laskivat suurten dieselautojen hinnat, mikä on terveydelliseltä kannalta asiaa arvioiden aika järjetöntä.

Juuri dieselautojen pienhiukkaspäästöt ovat terveydelle erityisen haitallisia. Myös typenoksidipäästöt ovat dieseleillä jopa yli 3–6-kertaiset nykyisiin bensiinimoottoreihin nähden ja hiukkaspäästöt ovat moninkertaiset, vaikka autot täyttävätkin nykyiset päästönormit, kuten viime vuoden lopulla ilmestynyt Tekniikka ja Talous kertoo. Huolestuttavaa on myös, että vaikka uusien dieselautojen päästöt ovat aiempia dieselmalleja vähäisempiä, päästöt ovat joidenkin tietojen mukaan terveydelle vaarallisempia, koska päästöissä on haitallisia nanopartikkeleita. Uusimpiin dieselautoihin on toki saatavissa pakokaasujen hiukkassuodattimia, mutta niiden tehoa epäillään vahvasti. Myöskään biopolttoaineet eivät ole ratkaisu, sillä on epäilty niiden olevan vain haitallisempia terveydelle, ja liikenteen biopolttoaineista epäillään olevan enemmän haittaa kuin hyötyä.

Ekologisesti ja kansanterveyden kannalta parasta olisi jättää auto kokonaan ostamatta ja kulkea matkat kävellen, pyöräillen tai julkista liikennettä käyttäen. Näin olen tehnyt itsekin. Jos kuitenkin auton katsoo välttämättä tarvitsevansa, nykyisin olisi ilmeisesti parasta ostaa uusi ja mahdollisimman vähäpäästöinen bensiinimoottorinen auto ja käyttää sitä vain silloin kun se on välttämätöntä. Kansanterveyden edistämiseksi autoveroratkaisuja tulisi muuttaa siihen suuntaan, että ne suosivat uusia ja pienehköjä, vähäpäästöisiä ja kolaritesteissä hyvin pärjänneitä autoja, jotka kulkevat jollain muulla polttoaineella kuin dieselillä. Nykyisten veroratkaisujen suosimien isojen dieselautojen verotusta tulisi sen sijaan kiristää rajusti.

Lisätietoa:

2. toukokuuta 2008

Syöpää ehkäisevä ruokavalio



Ranskalaissyntyinen lääkäri David Servan-Schreiber on kirjoittanut kirjan Anticancer: A New Way of Life. Sitä suositteli minulle eräs lukijani, joka oli lukenut teoksen ranskankielisen alkuteoksen Anticancer: Prévenir et lutter grâce à nos défenses naturelles. Etsiessäni tietoja kirjoittajasta ja kirjasta löysin alla olevan englanninkielisen videon, jolla Servan-Schreiber kertoo pääpiirteissään lähestymistavastaan.




Servan-Schreiber suosittelee kurkuman, kaalikasvien (mm. parsakaalin), vihreän teen, vadelmien ja mustikoiden säännöllistä sisällyttämistä ruokavalioon. Ne ovat kaikki tärkeitä, sillä ne sisältävät eri fytokemikaaleja ja torjuvat siten syöpää eri tavoin.

Maailman Syöpätutkimusrahaston suositukseen viitaten Servan-Schreiber kehottaa rajoittamaan lihan syöntiä. Suosituksen mukaan ihmisten ei pitäisi syödä enempää kuin 300 grammaa punaista lihaa viikossa, vaikka USA:ssa syödään usein sama määrä päivässä. Lihan osittainen korvaaminen kasvikunnan proteiinilla, kuten pavuilla, täysjyväviljalla ja tofulla, ehkäisisi syöpiä. Servan-Schreiber suosittelee myös valkosipulin, sipulin ja purjon lisäämistä ruokiin.

On myös parempi syödä luomuruokaa kuin tavanomaisesti viljeltyä ruokaa, jolloin elimistön tuholaismyrkkymäärien pitoisuudet laskevat (vaikutus voidaan havaita virtsasta). Hän kuitenkin korostaa sitä, että on huomattavasti terveellisempää syödä tavanomaisesti viljeltyä parsakaalia kuin jättää se syömättä vain sen vuoksi ettei se ole luomua. (Tätä olen itsekin korostanut, JH huom.)

Myös liikunta auttaa. Servan-Schreiberin mukaan esimerkiksi rintasyövän uusiutumista voi vähentää 50 prosentilla kävelemällä 30 minuuttia päivässä verrattuna siihen, että sitä ei tekisi.

Ihmisille on myös tärkeää kertoa, miten paljon he voivat vaikuttaa syövästä toipumiseen omilla valinnoillaan, sillä se antaa toivoa. Tällainen toivo ei ole väärää toiveikkuutta. Asenne, jolla kohtaamme elämämme, on myöskin tärkeä. Jos vielä löydämme jonkun läheisen, jolle kykenemme avautumaan ja jolta olemme valmiita vastaanottamaan apua, sillä on rauhoittava vaikutus kehomme neurobiologiaan, muotoilee Servan-Schreiber. Hän sanoo myös pitävänsä tärkeänä sitä, että suuntaamme jonkin verran huomiota itseemme. On hyvä kääntyä päivittäin sisäänpäin ja kiinnittää huomiota siihen, miltä tuntuu olla elossa.


Richard Béliveaun ja Denis Gingrasin kirja
Toinen lukijani, Mirka, on aiemmin suositellut innostuneena Richard Béliveaun ja Denis Gingrasin kirjaa Ruokavalio ja syöpä. Luotan Mirkan arvioon ja uskon, että tämänkin kirjan suositukset ovat hyviä. Tärkeimmät niistä mainitaan Béliveaun ja Gingrasin kirjoittamassa tieteellisessä katsauksessa Role of nutrition in preventing cancer. Siinä suositeltuja ruoka-aineita ovat muun muassa ruusukaali, parsakaali, valkosipuli, sipulit, pinaatti, vesikrassi, soija, tuoreeltaan rouhitetut pellavansiemenet, tomaattipuree, kurkuma, mustapippuri, mustikat, vadelmat, mustaherukat, kuivatut karpalot, viinirypäleet, tumma suklaa, appelsiinimehu, vihreä tee ja punaviini (lasillinen). Näiden ruoka-aineiden suositeltavat annokset kerrotaan katsauksen tässä kaaviossa.


Maailman Syöpätutkimusrahaston raportti

Lukijoille, jotka kaipaavat vieläkin perusteellisempaa tietoa ravinnon ja syövän yhteydestä, suosittelen Maailman Syöpätutkimusrahaston ja ja Yhdysvaltain Syöpätutkimusinstituutin vaikuttavaa ja tiukasti tutkimusnäyttöön perustuvaa 537-sivuista raporttia Food, Nutrition, Physical Activity, and the Prevention of Cancer: a Global Perspective.

Kuten arvata saattaa, raportissa suositellaan tupakoimattomuutta. Suosituksissa myös katsotaan, että syövän ehkäisemiseksi on tavoiteltavaa pyrkiä hoikkuuteen kehon normaalin painoindeksin puitteissa. Liikunta on myös suositeltavaa, ja ruokavalion olisi hyvä olla kasvispainotteinen. Sokeroitujen juomien ja lihajalosteiden käyttöä kehotetaan välttämään. Punaisen lihan, suolan ja alkoholin käyttöä tulisi rajoittaa.

Ravintolisiin raportti ottaa sen kannan, että ravitsemukselliset tarpeet tulisi tyydyttää pelkästään ruokavaliolla, ilman ravintolisiä. Tätä pidän varsinkin D-vitamiinin osalta epärealistisena. Kanadan Syöpäyhdistys suosittelee aikuisille syksystä kevääseen 25 mikrogramman (1000 IU) suuruista D-vitamiinilisää syövän ehkäisemiseksi (erityisryhmille sivustolla on vielä omat suosituksensa). Pidän tätä määrää vähän liian pienenä ja suosittelen yleisesti 50 mikrogramman suuruista D-vitamiinilisää aikuisille.

Syöpäpotilaille ja syövästä jo toipuneille raportissa suositellaan syövän ehkäisemiseksi annettuja suosituksia. Lisäksi pidettäisiin hyvänä, että syöpäpotilaat saisivat erityistä ravitsemusneuvontaa asianmukaisesti koulutetuilta ammattilaisilta.

Huom. Väärinkäsitysten välttämiseksi totean, että pelkästään ravitsemuksellisilta keinoilta ei pidä odottaa ihmeitä jos jo sairastaa syöpää. Niillä voi ennemminkin olla merkitystä tukihoitona tavanomaisten hoitojen rinnalla. Oma käsitykseni syövästä on siis realistinen. En esimerkiksi missään tapauksessa suosittele lääkärin määräämistä syöpähoidoista luopumista, enkä ota kantaa yksittäisten potilaiden hoitoon.

26. huhtikuuta 2008

Suussa sulava salaatinkastike

Ruokabloggaaja Ylimuuli hehkuttaa tuoreessa MonkeyFoodin blogikirjoituksessaan salaatinkastikeohjettani. Kannattaa siis tutustua tuohon lähes ylimaallisen herkulliseen ohjeeseen. Samalla suosittelen tutustumista muutenkin MonkeyFoodiin, jossa Ylimuuli loihtii ruokia luovasti ja kirjoittaa niistä hauskasti.

Luteiini ja zeaksantiini suojaavat silmiä



Luteiini ja zeaksantiini ovat tiettyjen vihannesten ja hedelmien sisältämiä karotenoideja. Pari kuukautta sitten Ophthalmology-tiedelehdessä julkaistussa tutkimuksessa havaittiin, että runsas näiden karotenoidien saanti yhdistyi peräti 65 prosenttia alempaan silmänpohjan ikärappeuman (makulan degeneraatio) riskiin. Suojaavaa vaikutusta oli myös sinkillä, jonka runsaampi saanti yhdistyi 45 prosenttia alempaan riskiin.

Viime kuussa American Journal of Clinical Nutrition -lehdessä julkaistiin toinen tutkimus, joka myös osoitti zeaksantiinin hyötyjä silmänpohjan ikärappeuman ehkäisemisessä. Luteiinin ja zeaksantiinin runsaamman saannin on lisäksi muissa tutkimuksissa osoitettu yhdistyvän alempaan kaihiriskiin.

Verkkokalvon ikärappeumaa on noin 10 prosentilla 66–74-vuotiaista. 75–85-vuotiaista siitä kärsii jo lähes joka kolmas. Iän lisäksi muita voimakkaita riskitekijöitä ovat tupakointi ja perinnöllinen taipumus.

Hyviä luteiinin lähteitä ovat lehtikaali, pinaatti ja parsakaali sekä kananmunat. Kananmunissa luteiinia ei ole kovin paljon, mutta se on niissä hyvin imeytyvässä muodossa. Lehtikaali ja pinaatti ovat myös zeaksantiinin erinomaisia lähteitä. Muita sen hyviä lähteitä ovat maissi, oranssi paprika, persimonit, mandariinit ja roomansalaatti (sidesalaatti).

Lehtikaalin tai pinaatin syöminen on kätevä tapa saada sekä luteiinia että zeaksantiinia. Itse syön säännöllisesti myös oranssia paprikaa, jolla on mukava koristaa salaatteja. Punaisessakin paprikassa on zeaksantiinia, mutta ei yhtä paljon kuin oranssissa.

Lisätietoa:

Lutein and zeaxanthin. Monograph. Altern Med Rev. 2005 Jun;10(2):128-35.

19. huhtikuuta 2008

Elämä riskinä, elämä lahjana

"Elämä on sukupuoliteitse tarttuva sairaus, johon kuollaan 100 prosentin todennäköisyydellä."

Sanat ovat brittiläisen psykiatrin R.D. Laingin, joka varmaankin halusi ironisoida aikansa puritaanisia asenteita.

Meidän aikamme puritaanisuutta on elämän riskien liioittelu. Skandinaviassa, Suomi mukaan lukien, turvallisuuden tavoittelu on ylikorostunutta. Tänä päivänä se näkyy esimerkiksi siinä, että "Suomi halutaan nostaa Euroopan turvallisimmaksi maaksi vuoteeen 2015 mennessä", kuten sisäasiainministeriö nyt ehdottaa. Kevään tullessa viranomaiset ovat myös aloittaneet varoittelut auringon UV-säteilystä. Vähän aikaa sitten Evira varoitteli vihannesten nitraateista. Ja nyt on turvavyöpakko jo linja-autoissakin.

Kuinka pitkälle tämä turvallisuushakuisuus on tarkoitus viedä? Onko viranomaisten tavoitteena, että päädymme elämään steriileihin laboratorioihin, kiinnitettyinä valjaisiin jottemme kaadu ja syömään säteilytettyä ruokaa ettemme altistuisi ruoan mikrobeille?

Elämän riskejä korostavan lähestymistavan taustalla on se perustavanlaatuinen virheolettamus, että elämä on ennen kaikkea vaarallista ja luonto uhka. Itse näen asian päinvastoin. Ilman elämää ja luontoa emme olisi täällä. Olemme syntyneet elämän ja luonnon jatkaessa itseään (monien näkemyksen mukaan Hengen avustuksella) ja nämä myös pitävät jatkuvasti elämäämme yllä.


Miramarin luostarin puutarhaa, Mallorca. Kuva JH

Koko biosfäärimme on riippuvainen auringonvalon mahdollistaman yhteyttämisen synnyttämästä elämästä. Sen sijaan, että pelkäämme luontoa ja sen mahdollisia uhkia, voisimme olla kiitollisia luonnolle siitä, että se pitää elämäämme yllä niin nerokkaasti ja sallii meidän kokea elämää niin rikkaasti, kaikkine väreineen, tunteineen ja muine olioineen. Intialainen Nobel-kirjailija Rabindranath Tagore on ilmaissut asian näin:

"Intiassa teroitetaan ihmisten mieliin sen tosiasian kirkasta tajuamista, että he ovat mitä kiinteimmässä suhteessa heitä ympäröiviin olioihin ruumiiltaan ja sielultaan ja että heidän tulee tervehtiä aamuaurinkoa, virtaavaa vettä ja hedelmääkantavaa maata sen elävän totuuden ilmennyksinä, jonka povella he itse lepäävät."

Tietysti ennemmin tai myöhemmin tulee aika, jolloin se sama elämä, josta olemme syntyneet, myös tuhoaa meidät. Ennen pitkää kehomme ohjelmoidusti rapistuu telomeerien lyhentyessä, DNA:n tuhoutuessa ja verisuonten tukkeutuessa. Elämä vetäytyy joko hitaammin tai nopeammin siitä muodosta jonka se on saanut. Sekin kuuluu asiaan.

Maslow'n tarvehierarkiassa turvallisuus kuuluu toiseksi alimmalle tasolle. Riittävän turvallisuusasteen saavuttamisen jälkeen olisi luonnollista pyrkiä siirtymään eteenpäin, tavoittelemaan seuraavia, hienovaraisempia tarpeita. Näitä ovat esimerkiksi ystävyys, rakkaus ja luovuus sekä tarve kehittyä ihmisenä.

Suomalainen yhteiskunta on jäänyt jumiin tiettyjen alatason tavoitteiden tavoittelemiseen. Kun ei kyetä hahmottamaan ylevämpiä tavoitteita, elämästä yritetään tehdä hieman parempaa jatkamalla kontrollointia ja sääntelyä yhä edelleen. Pyritään siihen, että materiaalisella tasolla kaikki olisi mahdollisimman täydellistä. Itse en usko ollenkaan tällaisen lähestymistavan toimivuuteen.

En ole kaikkea sääntelyä vastaan. On mielekästä, että henkilöautoissa käytetään turvavöitä. Kannatan myös hyvää sosiaaliturvaa heikommin toimeentulevien aseman helpottamiseksi. Elämän riskien ja turvallisuudentarpeen liioittelu saattaa kuitenkin johtaa päinvastaiseen lopputulokseen kuin olemme toivoneetkaan.

Toivoisin, että Suomi ja me kaikki voisimme olla onnellisempia vuonna 2015 (eikä meidän tarvitse odottaa sen seitsemää vuotta vaan voimme olla sitä jo nyt). Uskoisin, että saavutamme tavoitteen parhaiten, jos suuntaamme aikaisempaa enemmän huomiota tarvehierarkian ylemmille tasoille: ystävyyteen, luovuuteen ja pyrkimykseen toimia sopusoinnussa omien korkeampien päämääriemme kanssa — mitä ne sitten itse kullekin ovat.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...