30. tammikuuta 2008

Artikkeli jota Helsingin Sanomat ei julkaissut

Kirjoitin jutun korkean kolesterolin ravitsemushoidoista Helsingin Sanomien Sunnuntaidebatti-artikkeliksi. Koska lehti ei kuitenkaan halunnut julkaista kirjoitusta, julkaisen sen nyt alla blogissani. Toivoisin, että onnistuisin herättämään asiasta laajempaa keskustelua tälläkin tavalla.
Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että julkaisemattomuus asettaa Helsingin Sanomien toimituspolitiikan outoon valoon. Viime sunnuntaina lehti julkaisi Sunnuntaidebatti-sivullaan artikkelin, jossa käsiteltiin jääkiekkoilija Jere Karalahden syyllisyyttä ja julkisuutta. Oliko se todella tärkeämpi aihe vai olisiko lehti nyt antanut hieman liikaa periksi iltapäivälehtimäiselle yleisön kosiskelulle?
Ruokavalio alentaa kolesterolia tehokkaasti

Ruokavaliolla voidaan alentaa sydäntautiriskiä siinä missä kolesterolilääkkeilläkin. Kustannustehokkaat ravitsemushoidot on otettava tosissaan käyttöön, kirjoittaa Juhana Harju.

Jo muutaman vuoden ajan on keskusteltu siitä, onko nykyisen laajuinen kolesterolilääkkeiden käyttö mielekästä. Kolesterolilääkkeiden runsasta määräämistä ovat kritisoineet julkisuudessa esimerkiksi epidemiologian professori Pertti Happonen ja Kelan tutkimusprofessori Timo Klaukka. Puolustajana on ollut muiden muassa geriatrian professori Timo Strandberg.

Kritiikin taustalla on ollut se, että tällä hetkellä Kelan korvaamia kolesterolilääkkeitä käyttää noin 500 000 suomalaista. Lääkekustannukset ovat kasvaneet huikeimpina vuosina peräti 16 prosenttia vuodessa. Lääkekulujen karkaamista käsiteltiin esimerkiksi TV1:n ykkösdokumentissa Kallis lääke (23.9.2007). Ohjelmassa kiinnitettiin huomiota siihen, että lääkevaihtoa tehostamalla lääkekustannuksissa voitaisiin säästää kymmeniä, ellei satoja miljoonia euroja.

Statiinilääkkeen vertaaminen toiseen statiiniin on kuitenkin keskustelua ”laatikon sisällä”, liian ahtaiden reunaehtojen puitteissa. Vielä 1970-luvulla lääkäri Pekka Puskan johdolla korkeita kolesterolitasoja pyrittiin toden teolla alentamaan elämäntapakeinoin. Nyt 2000-luvulla korkeita kolesterolitasoja on alettu pitää luonnollisina ja niiden lääkehoitoa asiaan kuuluvana. Tilanteen nurinkurisuutta kuvaa osuvasti amerikkalainen lääkäri Jay S. Cohen:

”Suurella osalla ihmisistä, joilla on lääketieteellisesti diagnosoitu korkea kolesteroli, ’hyperkolesterolemia’, ei ole mitään lääketieteellistä häiriötä. He kärsivät tasapainottomasta ravitsemuksesta. Yhteiskunnallisesti ei ole järkevää, että kohotamme LDL-kolesteroli- ja triglyseriditasoja ja laskemme HDL-kolesterolia huonolla ravitsemuksella – ja sitten määrittelemme nämä epänormaalit lukemat lääketieteellisiksi häiriöiksi ja… samalla vakuuttelemme itsellemme, että näin toimiminen on täysin järkevää.”

Kustannustehokkuutta arvioitaessa ei pitäisi rajoittua ainoastaan statiinilääkkeiden keskinäiseen vertailuun. Tulisi ottaa huomioon myös lääkkeettömien hoitojen, erityisesti ruokavalion, mahdollisuudet kolesterolin alentamisessa. Keskustelussa on täysin unohdettu se, että elämäntapahoidoilla – terveellisellä ruokavaliolla, painon pudottamisella, stressinhallinnalla ja liikunnalla – voidaan sydäntautiriskiä vähentää vähintään samassa määrin kuin lääkkeilläkin.

Lääkäreitä ohjeistavat Käypä hoito -suositukset. Niiden kolesteroliarvojen hoitoa koskevissa suosituksissa todetaan, että elämäntapahoitoja pidetään yleensä ensisijaisina hoitotapoina. Suosituksissa myös arvioidaan, että ”elämäntapahoitojen tehokkaalla toteuttamisella voitaisiin saavuttaa riittävä lipidivaste valtaosalla ihmisistä.” Suomeksi sanottuna tämä tarkoittaa sitä, että kolesteroliarvot korjaantuisivat riittävästi ilman lääkitystäkin, jos vain elämäntapahoidot otettaisiin käyttöön.

Käypä hoito -suosituksen kirjoittajat on aivan oikeassa siinä, että kolesterolia voitaisiin alentaa elämäntapakeinoilla riittävästi. Suosituksen antama ohjeistus jää kuitenkin puolitiehen, sillä siinä ei kerrota edes lääkäreille millaista ruokavaliomallia potilaiden tulisi noudattaa ”riittävän lipidivasteen” saavuttamiseksi. Ainoaksi vihjeeksi kolesterolia tehokkaasti alentavasta ruokavaliosta jäävät kaksi alaviitettä.

Ruokavalio voi olla kolesteroliarvojen korjaamisessa erittäin tehokas. Toronton yliopiston professori David Jenkinsin johdolla tehdyissä tutkimuksissa on osoitettu, että hyvin suunnitellulla ruokavaliolla huonoa LDL-kolesterolia voidaan alentaa kutakuinkin yhtä paljon kuin statiini-kolesterolilääkkeelläkin, noin 30 prosenttia. Tämän Portfolio-ruokavalion olennaisia osatekijöitä olivat runsas liukoisen kuidun määrä, mantelit, soija ja kasvisterolit. Liukoista kuitua saatiin runsaasti muun muassa vihanneksista, hedelmistä, marjoista, kaurasta ja ohrasta. Mantelit kuuluivat päivittäiseen ruokavalioon; niitä käytettiin myös ruoanlaitossa. Soijaa syötiin ruokavaliossa eri muodoissa, ja kasvisteroleita saatiin muun muassa kasvisterolimargariineista.

Ruokavalion lisäksi kolesteroliarvoja voi korjata myös liikunnalla. Hyvin tunnetaan liikunnan hyvää HDL-kolesterolia kohottava vaikutus, mutta riittävän intensiivisellä liikunnalla voidaan myös alentaa jonkin verran LDL-kolesterolia, minkä tänä vuonna julkaistu Aki Vainionpään
väitöskirjatutkimus osoitti.

Kolesterolin alentamiseen keskittyneessä julkisessa keskustelussa on täysin unohdettu myös se, että sydäntautiriskiä voidaan alentaa tehokkaasti kolesterolista riippumattakin. Vakuuttavinta näyttöä tässä suhteessa on omega-3-rasvoista, joita on esimerkiksi rypsiöljyssä ja rasvaisessa kalassa, sekä Välimeren ruokavaliosta, jonka tärkeä osatekijä omega-3-rasvat ovat.

Lyonin sydäntutkimus tehtiin jo 1990-luvun puolella, mutta ansaitsee tulostensa vuoksi edelleen huomion. Siinä sovellettua Välimeren ruokavaliota noudattaneiden potilaiden sydäntautitapausten ja -kuolleisuuden määrä oli lähes kolmen vuoden seuranta-aikana 70 prosenttia alempi kuin kontrolliryhmällä, joka sekin noudatti aivan järkevää, silloista sydänpotilaille suositeltua ruokavaliota.

Omega-3-rasvahappojen hyödyt tulivat esille myös GISSI-tutkimuksessa, jossa pelkkä kalaöljylisä vähensi sydäntautikuolleisuutta 30 prosenttia ja kokonaiskuolleisuutta 20 prosenttia. Näiden rasvahappojen ja erityisesti kalaöljyjen hyödyt on osoitettu lukuisissa muissakin tutkimuksissa. Parin vuoden takaisessa lääketieteellisessä Archives of Internal Medicine -lehdessä julkaistussa
tutkimuksessa tuli esille myös kalaöljyjen hyödyllisyys statiini-kolesterolilääkitykseen verrattuna. Kalaöljyjen todettiin alentavan sekä sydäntautikuolleisuutta että kokonaiskuolleisuutta enemmän kuin statiinien.

Ravitsemushoidot ovat lääkehoitoihin verrattuna myös hyvin edullisia. Se käy vahvasti ilmi esimerkiksi Kuopion yliopistossa tehdystä Tekesin raportista Ravitsemushoidon kustannusvaikuttavuus. Raportissa todetaan, että ravitsemusneuvonta ja -hoito ovat laiminlyötyjä terveydenhuollossa. Suomessa on vain yksi ravitsemusterapeutti noin 200 000 asukasta kohti, vaikka tavoite on yksi 30 000:tta kohti.

Ruokavaliohoidoissa ei onnistuta lääkärin vastaanotolla muutamassa minuutissa annetuilla ohjeilla. Lisänä tarvitaan muita keinoja. Potilaille tulee jakaa hyvin toimitettuja aineistoja ruokavaliohoidoista. Ravitsemusterapeuttien virkoja on perustettava perusterveydenhuoltoon tuntuvasti enemmän, ja potilaita on ohjattava heidän vastaanotoilleen paljon nykyistä useammin. Lisäksi on panostettava erityisiin ennaltaehkäiseviin ohjelmiin, joiden on osoitettu olevan kustannustehokkaitakin. Tarvitaan esimerkiksi potilasryhmille järjestettäviä luentoja ja ryhmätapaamisia, joista potilaat voivat saada tukea omille pyrkimyksilleen elää terveellisemmin.

JUHANA HARJU

Juhana Harju on ravintoasiantuntija ja Ravintoa sydämelle -teoksen kirjoittaja.

22. tammikuuta 2008

Palkokasvien syöminen alentaa diabetesriskiä

Olen Ravintoa sydämelle -kirjassani suositellut, että osa eläinproteiinista korvattaisiin kasvikunnan proteiinilla muun muassa sydäntautiriskin vähentämiseksi.

Nyt uuden tutkimuksen mukaan palkokasvien, kuten maapähkinöiden, soijapapujen ja muiden palkokasvien, säännöllinen käyttö voi vähentää myös tyypin 2 diabeteksen riskiä. Ravitsemustieteellisessä American Journal of Clinical Nutrition -lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan eniten palkokasveja syöneiden riski sairastua tyypin 2 diabetekseen oli lähes 40 prosenttia alempi niitä vähiten syöneisiin verrattuna. Tutkimus perustui yli 64 000 keski-ikäisen kiinalaisnaisen seurantaan lähes viiden vuoden ajan.

Palkokasvit ovat olennainen osa useimpia perinteisiä ruokavalioita ympäri maailman. Japanissa syödään runsaasti soijaa eri muodoissaan, Etelä-Aasiassa linssejä, ja Kaakkois-Aasiassa käytetään maapähkinöitä. Lähi-idän ja Välimeren maissa sekä Latinalaisessa Amerikassa aterioilla syödään usein papuja joko pääruokana tai lisukkeena. Näihin perinteisiin ja samalla terveellisiin ruokavaliomalleihin voi tutustua englanninkielisellä Oldways-sivustolla (katso sivuston vasemman laidan valikot).

16. tammikuuta 2008

14 vuotta lisää elinikää terveellisten elintapojen yhdistelmällä

Uuden brittitutkimuksen mukaan neljän terveellisen elintavan yhdistelmä voi pidentää elinikää peräti 14 vuodella siihen verrattuna, että mitään näistä terveellisistä elintavoista ei noudattaisi. Nämä terveelliset elintavat ovat:

● Tupakoimattomuus
● Liikunta
● Kohtuullinen alkoholinkäyttö
● Riittävä vihannesten ja hedelmien syönti

Erityisesti sydän- ja verisuonitautien riski alenee näillä elintavoilla. Tutkimuksen tulokset perustuvat yli 20 000 brittinaisen ja -miehen keskimäärin 11 vuotta kestäneeseen seurantaan. Kohtuulliseksi alkoholinkäytöksi katsottiin tutkimuksessa 1–14 annosta alkoholia viikossa. Riittävä liikunnan määrä oli riippuvaista työn laadusta; istumatyötä tekeviltä edellytettiin hieman enemmän vapaa-ajan liikuntaa. Yhteensä viiden vihanneksen ja hedelmän syöminen päivässä katsottiin riittäväksi.

Tulee lisäksi mieleen, että riittävästä omega-3-rasvahappojen saannista huolehtimisella voisi olla samaa suuruusluokkaa oleva vaikutus kuin kullakin näistä tutkimuksessa esille tulleista tekijöistä erikseen.

9. tammikuuta 2008

Totuus ruoasta ja erektioista

TV1:ssä alkoi eilen ensimmäisen osansa perusteella mielenkiintoiselta vaikuttava kuusiosainen sarja Prisma: Totuus ruoasta. Kun tavallisesti TV:n ravintoa käsittelevät ohjelmat ovat olleet niin pitkälle popularisoituja, että niissä ei ole ollut enää juuri mitään substanssia, tässä ohjelmassa sitä yllättäen oli. Ihailin BBC:n toimittajien kykyä tuoda asia lähelle katsojaa, ja asiaakin siis oli.

Valkosipuli voi parantaa erektioita

Minulle ohjelmassa uutta oli esimerkiksi se, että valkosipulilla pystytään parantamaan peniksen verenkiertoa ja siten myös erektioita. Kirjoitettuani aiemmin blogikirjoituksen valkosipulin terveellisyydestä verisuonistolle arvelin, että niin saattaisi hyvinkin olla, mutta mitään tutkimustietoa minulla ei asiasta kuitenkaan ollut. Nyt ohjelmassa kerrottiin, että neljän valkosipulinkynnen syöminen päivässä oli parantanut erektioita kuudella seitsemästä miehestä kolme kuukautta kestäneen kokeen aikana. Valkosipuli siis toimii ikään kuin luonnollisena Viagrana. (Jos valkosipulin lisäksi söisi vielä arginiinia runsaasti sisältäviä ruoka-aineita, kuten manteleita ja tummaa suklaata, vaikutus todennäköisesti vielä tehostuisikin.)

Asia liittyy myös sydäntauteihin sillä tavoin, että erektio-ongelmat johtuvat hyvin usein myös penikseen johtavien valtimoiden ahtautumisesta. Kun elimeen virtaa vähemmän verta, myös erektiot heikkenevät. Siten erektio-ongelmat eivät suinkaan aina johdu ainakaan pelkästään psyykkisistä syistä, vaan niillä on usein myös fysiologinen puolensa. Erektio-ongelmien fysiologiseen puoleen on sikälikin tärkeää kiinnittää huomiota, että penikseen johtavien verisuonten ahtautuminen yhdistyy usein sepelvaltimoiden ahtautumiseen.

Tässä yksityiskohtaiset ohjeet valkosipulin käyttöön perustuen puhuttuun ohjelmaan, siihen liittyviin BBC:n nettisivuihin sekä tutkimuslähteisiin. Näillä ohjeilla voit maksimoida hyödyllisesti vaikuttavien aineiden määrän:

● Leikkaa valkosipuli pieniksi palasiksi — siten siihen muodostuu enemmän vaikuttavaa allisiinia.
● Anna valkosipulin seistä noin 10 minuuttia.
● Syö valkosipuli raakana.
● Syö 4–5 kynttä päivässä parhaiden tulosten aikaansaamiseksi.
● Käytä espanjalaisia Morado-lajikkeen valkosipuleita, jotka ovat tavallisimpia ruokakaupoissa myytäviä.
● Vähentääksesi valkosipulin hajua syö lopuksi ainakin yksi oksa tuoretta persiljaa tai minttua.


Muita aiheita

Muitakin aiheita ohjelmassa toki käsiteltiin. Joukko ihmisiä oli esimerkiksi koottu leirille syömään varhaisten esi-isiemme kasvisvoittoista ruokaa. Lyhyessä ajassa leiriläisten kolesteroliarvot alenivat tällaisella ruokavaliolla keskimäärin 23 prosenttia. Lisäksi ohjelmassa puhuttiin ruokavalion vaikutuksesta ummetukseen sekä pre- ja probioottien vaikutuksesta suoliston bakteerikantaan. Kuin myönnytyksenä ohjelman populaarille luonteelle pohdittiin myös suolistokaasujen muodostumisen määrää.

8. tammikuuta 2008

D-vitamiinin puute lisää sydäntautiriskiä

D-vitamiinin puute yhdistyy kohonneeseen sydän- ja verisuonitautien riskiin. Se selviää uudesta seurantatutkimuksesta, joka on julkaistu Yhdysvaltain Sydänliiton julkaisemassa Circulation-tiedelehdessä. Niillä tutkituilla, joiden veressä kiertävän D-vitamiinin tasot olivat kaikkein alimmat (alle 10 ng/mL eli alle 25 nmol/l), oli lähes kaksinkertainen sydäntapauksen riski mittauksen jälkeisten runsaan viiden vuoden seurantajakson aikana. Riski oli ilmeinen varsinkin niillä, joiden verenpaine oli korkea.

D-vitamiinilla on reseptoreita esimerkiksi verisuonten endoteeli- ja sileälihassoluissa sekä sydänlihaksen soluissa, ja D-vitamiinilla tiedetään olevan erilaisia sydämeen ja verenkiertoon liittyviä tehtäviä.

D-vitamiinia saadaan eniten auringosta. D-vitamiinin puutteen voi korjata kesäaikaan parhaiten kohtuullisella auringonotolla ja talviaikaan kaukomatkalla aurinkoon tai riittävällä D-vitamiinilisällä. Myös kalassa on merkittäviä määriä D-vitamiinia.

6. tammikuuta 2008

Tee se itse -sydämen ohitusleikkaus

Harvardin yliopiston tammikuun uutiskirje, josta kirjoittaa myös Medical News Today, ehdottaa raflaavasti, että voisimme tehdä itse itsellemme sydämen ohitusleikkauksen. Toimenpiteen voi tehdä kotioloissakin ilman korkean teknologian apuvälineitä — tarvitset vain hyvät kengät. Huimapäiseltä kuulostavan ehdotuksen taustalla on havainto, että riittävä liikunta lisää uusien kollateraalisuonten muodostumista sydämen ympäristössä, mikäli alkuperäiset sepelvaltimot ovat plakin vuoksi ahtautuneet. Uusien verisuonten laajentuessa, pidentyessä ja muodostaessa uusia yhteyksiä ne lisäävät sydämen hapensaantia ja voivat siten vähentää rasitusrintakipua sitä tuntevilla.

Sydänsairaiden on toki paikallaan keskustella lääkärinsä kanssa ennen uuden liikuntaohjelman aloittamista.

5. tammikuuta 2008

Ravintolaruoasta

Tämän lauantain Helsingin Sanomat kirjoittaa terveydenhuollon ja kasvatustieteen maisteri Enni Mertasen uuteen väitöskirjaan liittyen ravintolaruoasta. HS:n artikkelin mukaan "monissa ravintola-annoksissa on kuitenkin liikaa rasvaa, runsaasti proteiinia ja liian vähän hiilihydraatteja." Samassa yhteydessä haastateltu kokki ja ravintolakoulu Perhon tuntiopettaja Markus Maulavirta suhtautuu kriittisesti näihin näkemyksiin viitaten siihen, että vähärasvaisuus ei ole auttanut nuoria painonhallinnassa. Hän ei myöskään ole havainnut asiakkaiden olevan erityisen kiinnostuneita ravitsemusasioista.

Ravintolaruoan laatu on sinänsä tärkeä aihe ja siihen pitäisi kiinnittää enemmän huomiota. Katsoisin Mertasen painottamien rasvan, proteiinin ja hiilihydraattien keskinäisten määrien olevan kuitenkin toisarvoisia asioita — siitä olen kokki Maulavirran kanssa samaa mieltä. Terveyttä ajatellen olennaisempaa on se, onko ravintolaruoan rasvan laatu hyvää. Toinen tärkeä kysymys on se, onko vihanneksia tarpeeksi. Olisi myös tärkeää kiinnittää huomiota hiilihydraattien laatuun — esimerkiksi valkoisista jauhoista tehdyn pastan sijaan vain aniharvoissa paikoissa saa täysjyväpastaa.

Siitä en ole Maulavirran kanssa samaa mieltä, että ihmiset eivät olisi erityisen kiinnostuneita ravitsemuksesta. Ihmiset ovat. Ravintolaruokailutilanne ei vain suo luontevaa mahdollisuutta tuoda omaa kiinnostusta esille. Harva haluaa itselleen niuhottajan leimaa sillä, että alkaisi kysellä vaikkapa lounasravintolan kiireisessä kassajonossa siitä, onko ravintolan käyttämässä paistorasvassa osittain kovetettuja kasvirasvoja ja siten haitallisia transrasvoja. Asia on silti tärkeä, ja jokaisen ravintolan tulisi tarkistaa käyttämiensä paistorasvojen laatu.

Kevennykseksi liitän tähän asiaan liittyvän videon, jossa arvostettu Harvardin huippututkija Walter C. Willett on italialaisravintolassa syömässä ja puhuu samalla tärkeistä ravintolaruoan terveellisyyteen vaikuttavista kysymyksistä.

3. tammikuuta 2008

Nitraateista ja nitriiteistä

Päivän Helsingin Sanomat lietsoo todennäköisesti vahingollista hysteriaa jutullaan, joka on otsikoitu: 'Runsaasti vihanneksia syövä voi saada liikaa nitraattia talviaikaan'. Samaan aikaan kun suomalaisten yksi keskeinen ravitsemuksellinen ongelma on liian vähäinen vihannesten syönti, Helsingin Sanomien artikkeli saa aikaan vain hallaa.

Euroopan ruokaturvallisuusvirasto EFSA on punninnut vihannesten syömisen hyötyjä nitraattien saannin mahdollisia haittoja vastaan, ja se on päätynyt toteamaan, että vihannesten syönnin edut painavat vaa'assa enemmän. EFSAn dokumentin mukaan vihannekset ovat terveellisiä: ne ehkäisevät ei-tarttuvia tauteja, kuten sydän- ja verisuonitauteja, syöpää, liikalihavuutta ja tyypin 2 diabetesta. (Tuosta tiedostosta käyvät muuten selville myös eri vihannesryhmien sisältämät nitraattien määrät.)

Mielenkiintoista on myös, että puolentoista kuukauden takainen uutisartikkeli kertoo tutkimuksesta, jonka mukaan nitraatin ja nitriitin runsaampi saanti ruoasta yhdistyi puolta vähäisempään sydänsolujen kuolemaan eläinkokeessa. Lisäksi tutkimusta johtanut Nathan Bryan totesi: "Yleinen käsitys on, että nitriitit/nitraatit ovat karsinogeeneja, mutta ne eivät ole."

Myöhempi täsmennys: En usko nitraattien lisäävän syöpäriskiä, mutta nitraatit voivat heikentää punasolujen happiaineenvaihduntaa aikuisillakin. Nitraatin liikasaannin välttämiseksi voi olla paikallaan rajoittaa rucolan ja varsisellerin runsasta ja usein tapahtuvaa syömistä. Muuten vihanneksia on järkevää syödä runsaasti.

On hyvä, että viranomaiset seuraavat nitraattimääriä ja että viljelijät pyrkivät rajoittamaan niiden liiallista muodostumista vihanneksiin.

Tutkimusviite: Bryan NS et al. Dietary nitrite supplementation protects against myocardial ischemia-reperfusion injury. Proc Natl Acad Sci U S A. 2007 Nov 27;104(48):19144-9.

2. tammikuuta 2008

Vanhuksille omat ravintosuosituksensa

Olen aiemmin tässä blogissa ehdottanut, että vanhusten ravitsemuksessa tulisi ottaa huomioon heidän syömänsä pienempi ruokamäärä. Heidän olisi sen vuoksi hyvä syödä ruokaa, jossa on runsaasti ravintoaineita eli ruoan ravintoainetiheyden tulisi olla suuri.

En ole näissä ehdotuksissani yksin. Nyt yhdysvaltalaisen Tuftsin yliopiston tutkijat ovat valmistelleet uuden ruokapyramidin vanhusväestölle, jossa on pyritty ottamaan huomioon sen erityiset tarpeet.

"Yli 70-vuotiailla aikuisilla on ainutlaatuiset ravitsemukselliset tarpeet", sanoo tohtori Alice H. Lichtenstein. "Ikääntyessään vanhemmat aikuiset tarvitsevat usein vähemmän kaloreita, koska he eivät ole fyysisesti yhtä aktiivisia kuin aikaisemmin ja koska heidän aineenvaihduntansa hidastuu. Siitä huolimatta heidän kehonsa tarvitsevat yhä samat korkeat määrät ravintoaineita optimaalisen terveyden ylläpitämiseksi."

Yliopiston suositusten keskeisinä lähtökohtina on ruoan ravintoainetiheys ja hyvästä nestetasapainosta huolehtiminen. Käytännössä nämä suositukset merkitsevät sitä, että iäkkäiden ihmisten olisi hyvä suosia:

  • Täysjyväviljaa
  • Kirkkaanvärisiä vihanneksia, kuten porkkanoita ja parsakaalia (edellisissä on mm. runsaasti beetakaroteenia ja jälkimmäisessä mm. K-vitamiinia, kalsiumia ja sulforafaania, joka on syöpää ehkäisevä fytokemikaali)
  • Syvänvärisiä hedelmiä, kuten marjoja ja melonia (näissäkin on terveydelle tärkeitä flavonoideja ja karotenoideja)
  • Vähärasvaisia ja rasvattomia maitotuotteita, kuten jogurttia ja vähälaktoosista maitoa
  • Papuja ja pähkinöitä, rasvaista kalaa, siipikarjaa, laihaa lihaa ja kananmunia
  • Juoksevia kasviöljyjä ja pehmeitä levitteitä, joissa on vähän tyydyttyneitä rasvoja ja transrasvaa
  • Riittävää nesteiden juomista
  • Liikuntaa, kuten kävelyä, kotitöitä ja puutarhanhoitoa

Lisäksi yliopiston tutkijat katsovat, että vanhukset voivat tarvita tiettyjä ravintolisiä, kuten kalsiumia, D-vitamiinia ja B12-vitamiinia, koska heidän voi olla vaikeaa saada näitä riittävästi ruokavaliosta. Itse lisäisin vielä, että myös kalaöljylisällä olisi todennäköisesti merkittävää sairastuvuutta ja kuolleisuutta vähentävää merkitystä.

Olisi suotavaa, että tämäntyyppiset, ruoan ravintoainetiheyttä painottavat suositukset otettaisiin käyttöön Suomessakin. Se parantaisi laitoksissakin asuvien vanhusten ravitsemustilaa ja terveyttä.



1. tammikuuta 2008

Toivotan kaikille lukijoilleni
Onnellista Uutta Vuotta 2008!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...