18. joulukuuta 2009

Tutkimus: kevytlimsat haitallisia munuaisille

Keinotekoisesti makeutetut virvoitusjuomat voivat vahingoittaa munuaisia. Yli 3 000 iäkästä naista käsittäneessä tutkimuksessa havaittiin, että vähintään kaksi pullollista kevytlimsoja päivässä juoneilla oli kaksi kertaa suurempi riski munuaisten toiminnan heikkenemiseen.

Tutkimuksen alussa tutkittavien munuaisten toiminta oli normaalia. Kriteerinä pidettiin munuaisten glomerulusten suodatusnopeuden (eGFR) heikkenemistä vähintään 30 prosentilla. Tulokset oli vakioitu muun muassa iän, korkean verenpaineen, diabeteksen, tupakoinnin ja sydäntaudin osalta.

Vastaavaa yhteyttä ei ollut sokerilla makeutetuilla juomilla. Siten voi olettaa, että kevytlimsoissa munuaisille ovat haitallisia niiden sisältämät keinotekoiset makeutusaineet, erityisesti aspartaami.

Toisessa samojen tutkijoiden, Julie Linin ja Gary C. Curhanin, tutkimuksessa myös runsas suolan käyttö yhdistyi tilastollisesti merkitsevästi suurempaan munuaisten toiminnan heikkenemiseen. Sitä vastoin beetakaroteenilla oli suojaavaa vaikutusta. Eniten beetakaroteenia saaneilla oli noin 40 prosenttia vähäisempi riski munuaisten toiminnan heikkenemiseen.

Tulokset julkistettiin hiljattain amerikkalaisessa munuaistutkijoiden kongressissa.

Mitä sitten light-juomien tilalle? Hyviä vaihtoehtoja ovat raikas vesi, vihreä tee tai vaikkapa porkkanamehu. Normaalipainoisen ruokavalioon mahtuu myös lasillinen täystuoremehua päivässä.

Päivitetty lähteiden osalta 12.1.2013.


Lähteet:

Renal Week 2009. The annual meeting of the American Society of Nephrology. Abstraktit SA-PO2751 ja SA-FC342.

Lin J, Curhan GC. Associations of sugar and artificially sweetened soda with albuminuria and kidney function decline in women. Clin J Am Soc Nephrol. 2011 Jan;6(1):160-6.
 

17. joulukuuta 2009

D-vitamiini hidastaa vanhenemista ja lisää terveitä elinvuosia

"Eri arvioiden mukaan D-vitamiinin riittävällä annostelulla voitaisiin saada 2—5 tervettä elinvuotta lisää", selviää Tampereen yliopiston uusia D-vitamiinitutkimuksia referoivasta tiedotteesta.

Olen jo aiemmin kertonut blogissani, että riittävän D-vitamiinin saannin on osoitettu olevan yhteydessä vähäisempään telomeerien lyhenemiseen. Myös sillä on merkitystä ikääntymisen ehkäisemisessä.

Lähde:

D-vitamiini hidastaa vanhenemista ja lisää terveitä elinvuosia. Tampereen yliopisto.

Sianlihan outo imagokampanja

Maa- ja metsätalousministeriö on myöntänyt yli neljännesmiljoona euroa valtionavustusta sianlihan imagon parantamiseksi, kertoo YLE Uutiset. Tuen tarkoituksena on ollut muokata sianlihan imagoa "trendikkäämmäksi" ja "terveellisemmäksi".

Verovarojen haaskaaminen sianlihan imagokampanjaan on mielestäni aika outoa, eikä se kestä lähempää eettistä tarkastelua. En innokkaimpien eläinsuojelijoiden tapaan vastusta eläintuotantoa kokonaan. Eläintuotantoon liittyy silti kiistattomia ekologisia ongelmia, joiden vuoksi eläinkunnan tuotteiden menekkiä ei pitäisi varsinaisesti yrittää edistää.

Myöskään terveydelliseltä kannalta katsottuna imagotuki ei kestä lähempää tarkastelua. Suomalaisen ruokavalion puutteena ei ole se, että sianlihaa syötäisiin liian vähän. Ravitsemukselliset ongelmat ovat aivan muualla — esimerkiksi siinä, että vihanneksia, hedelmiä, marjoja ja kasvikunnan proteiinia käytetään liian vähän.

Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttilan puolustelu, että valtio maksaa vuosittaista menekinedistämistukea myös maidolle, leivälle ja kasviksille, ei riitä selitykseksi. Verorahoja käytettäessä pitäisi noudattaa budjettikuria ja jakaa rahaa vain sinne, missä siitä on hyötyä.

Jatkossa maataloutta tuettaessa pitäisi ottaa huomioon myös ekologiset ja kansanterveydelliset näkökohdat.

Lähde:

Sikayrittäjille valtionavustusta imagokampanjaan. YLE Uutiset.

15. joulukuuta 2009

Arvio optimaalisista D-vitamiinitasoista ja tarvittavista annoksista

Uudessa nimekkäiden tutkijoiden tekemässä hyöty-riski-arviossa katsotaan, että terveyden kannalta optimaaliset D-vitamiinitasot ovat välillä 75—110 nmol/l. Ne on saavutettu tutkimuksissa ilman riskiä käyttämällä 45—100 mikrogramman (1 800—4 000 IU) suuruista D-vitamiinilisää päivittäin.

Ravinto ei Suomessa riitä D-vitamiinin lähteeksi, vaan syksystä kevääseen on tarpeen käyttää D-vitamiinilisää. Ja D-vitamiiniahan saa apteekeista, luontaistuotekaupoista ja halvimmalla nettikaupoista, esimerkiksi iHerbistä.

Lähde:

Bischoff-Ferrari HA et al. Benefit-risk assessment of vitamin D supplementation. Osteoporos Int. 2009 Dec 3.

11. joulukuuta 2009

Sikainfluenssa kausi-influenssaa lievempi

"H1N1 kausi-flunssaa lievempi", otsikoi suomalainen Poliklinikka.fi-sivusto tuoreeseen tutkimukseen viitaten.

"PLoS Medicine -lehdessä julkaistussa tuoreessa tutkimuksessa tutkijat arvioivat, että sikainfluenssakuolemia tulee olemaan Yhdysvalloissa 7 800—29 000 välillä. Jonkinlaisen kuvan tilanteesta saa siitä, kun vertaa lukuja tavalliseen kausi-influenssaan.

Vuosittain kausi-influenssaan kuolee Amerikassa peräti 36 000 ihmistä ja 200 000 joutuu sairaalahoitoon, joten ainakin tähän mennessä näyttää siltä, että sikainfluenssa on jäämässä kausi-influenssaa lievemmäksi."

Suomen Lääkärilehti puolestaan kertoo etusivullaan julkaisemassa uutisessa WHO:n pandemiajulistuksen riippumattomuutta epäiltävän.

Lue lisää:

H1N1 kausi-flunssaa lievempi. Poliklinikka.fi

Pandemiajulistuksen riippumattomuutta epäillään. Suomen Lääkärilehti

10. joulukuuta 2009

Virallinen suhtautuminen vitamiineihin muuttumassa

Virallisissa suosituksissa eri puolilla maailmaa on yleisesti asennoiduttu vitamiineihin niin, että ne tulee saada ruokavaliosta. Näin Suomessakin. Suhtautuminen on nyt muuttumassa ainakin Yhdysvalloissa.

Maan ruoka- ja elintarviketurvallisuusvirasto FDA on kuluttajia varten laatimassaan ohjeessa katsonut, että vitamiinilisät voivat olla hyödyllisiä ja että on monia hyviä syitä, joiden vuoksi niiden käyttöä kannattaa harkita.

"Ravintolisät voivat olla hyödyllisiä, kun ne täyttävät jonkin tietyn tunnistetun ravintoainetarpeen, jota ei voida täyttää ruoalla", sanoi FDA:n ravintolisistä vastaavan osaston johtaja Barbara Schneeman.

FDA:n kannanotto osoittaa muutosta virallisessa suhtautumisessa. Pohjoismaiset viranomaiset ovat perinteisesti seuranneet Yhdysvaltoja. Siten voi ounastella, että suhtautuminen lisävitamiinien ja ravintolisien perusteltuun käyttöön tulee vähitellen muuttumaan myös Suomessa.

Lähde:

Vitamins can be useful, says FDA. NutraIngredients-USA.

9. joulukuuta 2009

Transrasvaa ei margariineissa juuri ole

Elintarviketurvallisuusvirasto Evira on tutkinut suomalaisia margariineja ja rasvalevitteitä. Se ei löytänyt niistä mainittavia määriä haitallista transrasvaa. Yli puolesta näytteitä ei löytynyt sitä lainkaan. Lopuissa näytteitä oli enimmillään 0,5 prosenttia transrasvaa. Lue koko Eviran tiedote klikkaamalla tätä.

3. joulukuuta 2009

Aviisin asiantuntevat D-vitamiini-artikkelit

D-vitamiini on edelleen kuuma aihe. Mikäli aihe kiinnostaa, käykääpä lukemassa asiasta Tampereen ylioppilaslehdessä Aviisissa julkaistut lyhyet artikkelit. Jutuissa on emeritusprofessori Pentti Tuohimaan, ravitsemustieteen dosentti Christel Lamberg-Allardtin ja D-vitamiinin hyödyistä netissä aktiivisesti puhuneen Jouni 'Neonomide' Karhun näkemyksiä asiasta. Kannattaa huomata myös juttujen jälkeen kirjoitetut monet hyvätasoiset kommentit.

Näistäkin kirjoituksista käy epäsuorasti ilmi, että pohjoisamerikkalaisten ja eurooppalaisten D-vitamiinitutkijoiden välillä on tietty ristiriita. Siinä missä pohjoisamerikkalaiset yleensä katsovat, että D-vitamiinisuosituksia pitäisi nostaa rohkeasti ja melko paljon, eurooppalaiset D-vitamiinitutkijat ovat paljon varovaisempia.

Luultavasti erot johtuvat siitä, että eurooppalaiset tutkijat odottavat tiukkoja annos-vaste-tutkimuksia. Amerikkalaiset ovat pragmaattisempia ja katsovat, että jo olemassa olevien tutkimusten pohjalta on syytä tehdä käytännöllisiä johtopäätöksiä. Syitä siihen, miksi D-vitamiinisuositusten nostamisessa vitkastellaan, pohditaan laajasti artikkelissa 'Why governments are selling Vitamin D short'. Juttu julkaistiin lokakuussa Financial Timesissa.

Olen monien muiden tapaan sillä kannalla, että olisi jo korkea aika tehdä tervejärkisiä johtopäätöksiä olemassa olevan tutkimustiedon pohjalta. Yhdysvaltalainen D-vitamiini- ja kalsiumtutkija, lääketieteen professori Robert P. Heaney katsoo, että aikuisten suositus tulisi nostaa välittömästi 50 mikrogrammaan päivässä. Minusta se on hyvä ehdotus.

Onko D-vitamiini ihmelääke? Aviisi 16/2009.

30. marraskuuta 2009

"Superfoodit" — turhaa intoilua vai terveyden pelastajia?

"Superfoodit" on suomen kieleen hiljattain ujutettu termi, jolla tarkoitetaan tiettyjä eksoottisia ja kalliita ruokia. Nimitystä käytetään muun muassa monilla nettisivuilla, joilla näitä tuotteita kaupataan. Termin lanseeraamisen taustalla on mitä ilmeisimmin se, että nämä ruoat halutaan saada näyttämään jotenkin hohdokkailta.

Silti ainakin minusta "superfoods" on pelkästään suomen kieleen sopimaton anglismi, ja sen käyttö kalskahtaa hieman junttimaiselta ja sivistymättömältä.

"Superfoodeihin" luetaan tavallisesti sellaisia eksoottisia ruoka-aineita kuin gojimarjat, macajauhe, inkamarja (oikeammin ananaskirsikka), kaakaorouhe, kaakaovoi ja agavesiirappi. Näitä on luonnehdittu ruuiksi, joiden ravintoainetiheys olisi mahdollisimman korkea ja joissa olisi enemmän antioksidantteja kuin muissa ruuissa. Näillä perustein on annettu ymmärtää, että "superfoodit" tai superruuat olisivat muita ruoka-aineita terveellisempiä.

Ei ole kuitenkaan mitään näyttöä siitä, että nämä monesti Etelä-Amerikasta ja Kiinasta tuodut ruoka-aineet olisivat sen terveellisempiä kuin vaikkapa kotoisat mustikat, lehtikaali, pinaatti tai lohi. En ole myöskään vakuuttunut siitä, että kylmäpuristetun rypsiöljyn tai neitsytoliiviöljyn osittainenkaan korvaaminen kaakaovoilla tai kookosrasvalla muuttaisi ruokavaliota yhtään terveellisemmäksi. Todennäköisesti kävisi pikemminkin päinvastoin.

Superfoods-nimitys vaikuttaa lähinnä kauppamiesten lanseeraukselta ja hyvältä bisnekseltä. Internetiin on noussut näitä ruokia kauppaavia nettiliikkeitä kuin sieniä sateella. Eikä ihme, sillä esimerkiksi acai-jauhe maksaa 192 euroa kilo ja gojimarjoista joutuu pulittamaan pahimmillaan 75 euroa kilo (plus postikulut).


Ruokavaliovillitykset menevät ja tulevat

Olen ollut kiinnostunut terveellisestä ravinnosta noin 30 vuoden ajan. Tänä aikana olen ehtinyt nähdä erilaisia ruokavalioihin ja ravintolisiin liittyneitä villityksiä, joihin aina jotkut ovat hurahtaneet. Muoti-ilmiöitä ovat olleet esimerkiksi Herbalife-tuotteet, veriryhmädieetti, vehnänorasjauhe, nonihedelmä, ternimaitokapselit, aloe vera, sinivihreä levä, spelt, ruususuola, valoravinto, pH-ruokavalio, kolloidinen hopea ja ionisoitu vesi.

Yhteistä useimmille näistä markkinoiduista ilmiöistä on se, että niihin liittyy pienten piirien kaupallisia intressejä. Jotkut ovat pyrkineet tekemään niillä rahaa, ja monia on myyty esimerkiksi verkostomarkkinoinnin välityksellä.

Ihmiset lähtevät näihin ruokavalio- ja ravintolisähypetyksiin mukaan, koska maallikot kaipaavat yksinkertaisia patenttiratkaisuja. On helpompaa ostaa pari pussia "superfoodeja" kuin yrittää hahmottaa, millainen on ruokavalion terveellinen kokonaisuus. Suureen yleisöön uppoavat kuin häkä sellaiset ruokavaliot, jotka perustuvat pelkästään yhteen selittävään tekijään (esim. veriryhmä, happo-emästasapaino, hiilihydraattien vähentäminen).

"Superfoodit" eivät silti ole kokonaan humpuukia, mutta pitäisin järkevämpänä niiden käyttöä yksilölliseen harkintaan perustuen. Olisi hyvä, jos näiden ruokien markkinoijat toisivat esille tutkimusnäyttöä siitä, mihin erityisiin oireisiin ja sairauksiin nämä ruuat voivat mahdollisesti tuoda helpotusta. Esimerkiksi gojimarjojen ja macajauheen käytölle voi joillakin ihmisillä hyvinkin olla perusteita.

Yleisesti ottaen tavalliset ihmiset saavat antioksidanttinsa paljon halvemmalla ja helpommin tavallisten ruokakauppojen ruuista. Suosittelenkin käyttämään enemmän esimerkiksi punasipulia, kotimaisia marjoja, saksanpähkinöitä, yrttimausteita, vihreää teetä ja tummaa suklaata. Myös omenien ja sitrushedelmien flavonoidit ovat terveydelle merkittäviä.

27. marraskuuta 2009

Finelin hyödyistä ja heikkouksista

Fineli on Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) ylläpitämä elintarvikkeiden koostumustietopankki, jossa jokainen voi kätevästi tarkistaa ruoka-aineiden sisältämien ravintoaineiden määrän. Suomalaisille sivustossa on erityisen hyödyllistä suomen- tai ruotsinkielisyyden lisäksi se, että useiden elintarvikkeiden tiedot perustuvat tosiasiallisiin suomalaisista elintarvikkeista mitattuihin analyysituloksiin.

Finelissä on myös näppärä Ruokakori-toiminto, jonne voi syöttää päivän aikana syömänsä ruuat ja jossa voi antaa ohjelman laskea niistä saadut ravintoainemäärät.

Ja sitten heikkouksiin. Niistä ikävin on se, että Finelin tietoja ei korjata edes silloin kun niiden virheellisyydestä on huomautettu. Esimerkiksi tietokannassa on elintarvikekummajainen "merilevä spirulina". Kummajainen se on sen vuoksi, että spirulina ei ole merilevä, vaan lammissa kasvatettu makean veden mikrolevä. Finelin ilmoittama "merilevä spirulinan" jodimäärä (36 000 mcg/ 100g) vastaa tanskalaisen tietokannan kombu-merilevälle ilmoittamaa määrää. (Spirulinassa on nettilähteiden mukaan jodia vain noin 40 mcg/ 100 g, joka on todennäköisemmin lähempänä oikeaa kuin Finelin ilmoittama tieto. Myös nori-merilevän jodipitoisuus on melko alhainen.)

24. marraskuuta 2009

Ubikinoni vähentää tuntuvasti sydäntapausten määrää

Ubikinoni (CoQ10) on vitamiinin kaltainen aine ja rasvaliukoinen antioksidantti, jota käytetään yleisesti ravintolisänä. Se ehkäisee vanhenemismuutoksia, ihon rypistymistä ja LDL-kolesterolin hapettumista. Ubikinoni tuottaa energiaa muun muassa sydän- ja aivosoluille, joita se suojaa sairastumisilta ja rappeutumiselta.

Ubikinonia suositellaan etenkin statiinilääkitystä käyttäville potilaille, koska statiinilääkitys alentaa elimistön ubikinonipitoisuuksia, jotka voidaan ubikinonilisällä jälleen korjata normaaleiksi.

Ubikinoni vähentää sydäntapausten, kuten sydäninfarktien ja sydänkuolemien määrää, kuten muutama vuosi sitten tehty satunnaistettu, sokkoutettu ja kontrolloitu tutkimus osoittaa. Tutkimusryhmään kuuluneet olivat vastikään sydäninfarktin saaneita potilaita, jotka käyttivät päivittäin 120 milligramman ubikinonilisää. Vertailuryhmä, joka myös koostui vastaavista sydäninfarktin saaneista potilaista, käytti B-vitamiinilisää.

Vuoden seurannan jälkeen havaittiin, että ubikinonia käyttäneillä sydäntapausten määrä oli peräti 45 prosenttia alempi kuin vertailuryhmässä. Kun ubikinoniryhmässä noin neljänneksellä oli uusia sydäntapauksia, niitä oli vertailuryhmässä lähes joka toisella.

Plasman E-vitamiinin määrä sekä hyvä HDL-kolesteroli kohosivat ubikinonilisää käyttäneillä. Sen sijaan rasvojen hapettumiseen ja vapaisiin radikaaleihin liittyvien aineiden (tiobarbituurihappo-reaktiiviset aineet, malondialdehydi, dieenikonjugaatit) määrä aleni ubikinonia saaneilla. Sitä käyttäneet tunsivat myös paljon vähemmän väsymystä kuin vertailuryhmäläiset.

Muissa tutkimuksissa on lisäksi osoitettu, että ubikinonilisä alentaa hyvin verenpainetta. Ubikinonilisä alentaa systolista verenpainetta jopa 17 elohopeamillimetriä ja diastolista verenpainetta jopa 10 mmHg ilman merkittäviä haittavaikutuksia.

Tavallisesti käytetyt annokset ovat 60-120 milligrammaa päivässä sydänsairaille, mutta terveille ubikinonitasojen ylläpitämiseen riittää mielestäni 30 milligrammaa päivässä. Lisätietoa kaipaaville suosittelen tohtori Tolosen asiantuntevaa artikkelia ubikinonista (alla). Siinä kerrotaan myös ubikinonin muista hyödyistä.

Lähteitä ja lisätietoa:

Effect of coenzyme Q10 on risk of atherosclerosis in patients with recent myocardial infarction.

Coenzyme Q10 in the treatment of hypertension: a meta-analysis of the clinical trials.


Ubikinoni (Koentsyymi Q10). Tri Tolonen.

18. marraskuuta 2009

Worldwatch-instituutti: kotieläintuotannon osuus kasvihuonekaasuista on puolet

Worldwatch-instituutin tuoreen raportin mukaan kotieläintuotannon ilmastovaikutuksia on aiemmin aliarvioitu. Uusissa laskelmissaan instituutti on tullut siihen tulokseen, että kotieläintuotannon osuus on peräti 51 prosenttia kaikista kasvihuonekaasupäästöistä.

Aiemmassa FAOn raportissa arvioitiin, että kotieläintuotannon osuus globaalista lämpenemisvaikutuksesta on 18 prosenttia, mikä on enemmän kuin liikenteen osuus maailmanlaajuisesti. FAOn laskelmien mukaan kotieläintuotanto aiheutti 9 prosenttia kaikista hiilidioksidipäästöistä, 37 prosenttia metaanipäästöistä ja 65 prosenttia typpioksidin päästöistä.

Lukujen täsmällisyydestä ei ole varmuutta. On kuitenkin selvää, että korvaamalla lihansyöntiä ainakin osittain kasvikunnan proteiinilla — tofulla, pavuilla, linsseillä ja pähkinöillä — voidaan kasvihuonekaasujen muodostumista vähentää merkittävästi. Suurimmalle osalle länsimaiden ihmistä tällainen muutos olisi myös terveellinen.

Lähteet:

Livestock and Climate Change. The Worldwatch Institute.

Livestock's Long Shadow. FAO 2006.

Meditaatio voi lähes puolittaa sydänkuolleisuuden

Yhdysvaltain Sydänliiton kokouksessa julkistettujen tulosten mukaan sydänsairailla, jotka harrastavat meditaatiota säännöllisesti, voi olla huomattavasti pienempi kuolemanriski.

Noin kahtasataa amerikkalaista oli pyydetty joko tekemään elämäntapamuutoksia tai meditoimaan 20 minuutin ajan kahdesti päivässä. Yhdeksän vuoden seurannan jälkeen meditaatioryhmän yhdistetty kuolemantapausten, sydänkohtausten ja aivohalvausten määrä oli 47 prosenttia alempi, BBC:n uutiset kertovat.

Osaltaan tuloksia selittää se, että vain harvat elämäntapamuutosten ryhmään kuuluneista pystyivät pysyvästi muuttamaan elintapojaan. Sen sijaan meditaatioryhmään kuuluneista 80 prosenttia mietiskeli ainakin kerran päivässä vielä yhdeksän vuoden jälkeenkin.

Lähde:

Meditation 'eases heart disease'. BBC News.

16. marraskuuta 2009

Google Trends sen tietää: Välimeren ruokavalio on yhä suositumpi


Google Trends -haku "Mediterranean diet", 16.11.2009

Välimeren ruokavaliota koskevan tutkimustiedon lisääntyessä sen suosio maailmalla kasvaa, kuten Google Trends yllä lahjomattomasti kertoo.

Välimeren ruokavalio on tunnetusti sydämelle terveellinen, mutta se toimii hyvin myös painonhallinnassa ja auttaa ehkäisemään diabetesta ja silmänpohjan ikärappeumaa. Lisäksi se vähentää masennuksen riskiä, auttaa kognitiivisen tason säilyttämisessä ja pienentää Alzheimerin taudin riskiä. Eikä siinä kaikki: Välimeren ruokavalio alentaa myös aivohalvauksen riskiä, vähentää kaikista syistä johtuvaa kuolleisuutta ja hieman syöpäkuolleisuuttakin.

Mielenkiintoista Välimeren ruokavaliossa on myös se, että se on hyvin sovellettavissa muihin kulttuureihin. Sitä on voitu noudattaa eri puolilla maailmaa ja aina se on osoittautunut terveelliseksi.


Välimeren ruokavaliota koskevaa tutkimustietoa:

Sofi F et al. Adherence to Mediterranean diet and health status: meta-analysis. BMJ. 2008 Sep 11;337:a1344.

Mitrou PN et al. Mediterranean dietary pattern and prediction of all-cause mortality in a US population: results from the NIH-AARP Diet and Health Study. Arch Intern Med. 2007 Dec 10;167(22):2461-8.

Estruch R et al. Effects of a Mediterranean-style diet on cardiovascular risk factors: a randomized trial. Ann Intern Med. 2006 Jul 4;145(1):1-11.

Knoops KT et al. Mediterranean diet, lifestyle factors, and 10-year mortality in elderly European men and women: the HALE project. JAMA. 2004 Sep 22;292(12):1433-9.

Esposito K et al. Effect of a Mediterranean-style diet on endothelial dysfunction and markers of vascular inflammation in the metabolic syndrome: a randomized trial. JAMA. 2004 Sep 22;292(12):1440-6.

Simopoulos AP. The traditional diet of Greece and cancer. Eur J Cancer Prev. 2004 Jun;13(3):219-30.

Trichopoulou A, Costacou T, Bamia C, et al. Adherence to a Mediterranean diet and Survival in a Greek Population. The New England Journal of Medicine. 2003;348:2599-2608.

Kouris-Blazos A. Are the advantages of the Mediterranean diet transferable to other populations? A cohort study in Melbourne, Australia. Br J Nutr. 1999 Jul;82(1):57-61.

9. marraskuuta 2009

D-vitamiinin lisääminen elintarvikkeisiin vai ravintolisän käyttö?

Jokaiselle uutisia ja tutkimustietoja seuraavalle ihmiselle on käynyt selväksi, että D-vitamiinisuositukset ovat pahasti jälkeenjääneitä. Tutkimukset ovat jo vuosien ajan osoittaneet, että suosituksia pitäisi nostaa.

Suositusten kohottamista viivästyttäväksi tekijäksi arvelen sitä, että asioista vastaavat terveysalan viranomaiset eivät osaa päättää miten asia tulisi käytännössä hoitaa. Äkkisiltään helpoin vaihtoehto (A) tuntuisi olevan se, että elintarvikkeiden D-vitaminointia lisättäisiin ja samalla laajennettaisiin koskemaan uusiakin ruokaryhmiä.

Toinen vaihtoehto (B) olisi se, että kaikille kansalaisille annettaisiin selkeä suositus käyttää erillistä D-vitamiinilisää, jonka määrä olisi nykyistä 7,5-10 mikrogrammaa huomattavasti korkeampi.

Molemmissa näissä vaihtoehdoissa on ongelmansa. Vaihtoehdon A pulmana on, että ihmisten ravintotottumuksissa on eroja, minkä vuoksi D-vitamiinin saantiin tulee joka tapauksessa jäämään paljon hajontaa. D-vitaminoituja elintarvikkeita eniten käyttävät kansalaiset tulisivat saamaan D-vitamiinia ruoastaan hyvinkin runsaasti, niitä välttävät taas melko vähän. Sen vuoksi elintarvikkeiden D-vitamointi ei voi olla niin runsasta, että kaikki kansalaiset saavuttaisit sillä hyvin optimaaliset (80-100 nmol/l) D-vitamiinitasot.

Elintarvikkeiden vitaminointi ei myöskään tasoita elimistön D-vitamiinitasojen vuodenajoista riippuvaista kausivaihtelua. Se on selvä haitta, koska D-vitamiinitasojen heittelyä on pidetty esimerkiksi yhtenä eturauhassyövän riskitekijänä. Siinä suhteessa ravintolisien käyttö olisi paljon parempi vaihtoehto. Mahdollistaahan se periaatteessa D-vitamiinitasojen pitämisen vakaina ympäri vuoden, jos annokset ovat sopivia.

Vaihtoehdon B ilmeisenä puutteena puolestaan on, että kaikkia kansalaisia ei saada mitenkään myöntymään ravintolisän käyttöön. Ongelmaa voitaisiin vähentää huomattavasti siten, että kansalaisille jaettaisiin D-vitamiinivalmisteet ilmaiseksi ja ne toimitettaisiin ihmisille koteihin saakka kerran vuodessa.

Monen mielestä tällainen voi kuulostaa suorastaan sosialismilta, mutta olen täysin vakuuttunut, että se olisi hyvin kustannustehokasta ja järkevää terveyspolitiikkaa. Se maksaisi itsensä takaisin nopeasti. Noin 10-15 euron vuotuisella kululla kansalaista kohden voitaisiin huolehtia siitä, että kaikki saisivat riittävästi D-vitamiinia. Epäilen silti, että tällainen ei tule koskaan saamaan riittävästi poliittista kannatusta.

Niinpä realistisimpana toteuttavissa olevana vaihtoehtona (C) ehdotan sitä, että yhdistetään elintarvikkeiden runsaampi vitaminointi JA annetaan samanaikaisesti suositus suuremman D-vitamiinilisän käytöstä. Tässä mallissa elintarvikkeiden vitaminoinnilla voidaan ehkäistä graaveimmat puutokset väestössä. Samalla tarkoitus olisi, että kansalaiset käyttäisivät sen lisäksi D-vitamiinivalmisteita, joiden annosmäärät olisivat nykyistä suurempia. Kaikki eivät tietenkään D-vitamiinilisää käyttäisi. Nämä ihmiset jäisivät sen turvaverkon varaan, jonka elintarvikkeiden D-vitaminointi muodostaisi.

Lisätietoa:

Grant WB et al. Estimated benefit of increased vitamin D status in reducing the economic burden of disease in western Europe.

5. marraskuuta 2009

Lääkäri kauhistelee D-vitamiinivajetta

Iisalmelaislääkäri kauhistelee suomalaisten D-vitamiinivajetta, kertoo YLE Uutiset tänään.

"Iisalmelaislääkäri Hannu Vierola on työnsä kautta päätynyt tutkimaan potilaidensa D-vitamiinin määriä. Tulokset ovat olleet hälyttäviä, esimerkiksi 15-vuotiaista tytöistä joka viides on lähestulkoon riisitaudin partaalla. D-vitamiinin vajaus koskee kuitenkin myös kaikkia muita ikäluokkia ja molempia sukupuolia. Kriisiryhmiä ovat nuoret ja vanhukset sekä laktoosi-intoleranssia ja keliakiaa potevat."

Lue koko uutinen klikkaamalla tätä.

4. marraskuuta 2009

Runsas TV:n katsominen voi vaikeuttaa painonhallintaa

Ravitsemusuutiset on melko uusi ravintoblogi, jossa seurataan ravitsemustieteellisiä tutkimuksia. Blogin uusimmassa kirjoituksessa tarkastellaan TV:n katsomisen ja ylipainon yhteyttä. Onhan runsas median käyttö yhdistetty ylipainon yleistymiseen.

Eräs syy TV:n katsomisen ja lihavuuden yhteyteen voi piillä siinä, että mainoskanavilla mainostetaan runsaasti ruokaa ja vieläpä usein epäterveellistä pikaruokaa. Se näyttää johtavan siihen, että TV:tä katsottaessa napostellaan yhä enemmän ja ruokailutottumukset muuttuvat epäterveellisemmiksi.

Oma epätieteellinen johtopäätökseni on, että painonhallintaa voi osaltaan edistää pysyminen YLEn kanavilla. Tällöin ei tarvitse katsoa pikaruoan ja makeisten syömiseen yllyttäviä viestejä. Vielä parempi vaihtoehto on sulkea TV kokonaan ja lähteä vaikkapa ulos kävelylle katselemaan syksyn viimeisiä kauniita lehtiä.

Lapsuudessani aikuiset patistivat lapset sisältä ulos. Vietimmekin lähes kaiken ajan ulkosalla leikkien ja pelaten. Sisään tulimme vain kun oli ruoka-aika ja pikaisesti syötyämme lähdimme taas saman tien ulos. Ehkäpä osaratkaisu lasten ylipainon ehkäisemiseen löytyisikin siitä, että vanhemmat alkaisivat kehottaa lapsia TV:n ja tietokoneen äärestä ulkona leikkimiseen?

Tutkimusviite:

Manios et al. Obesity and Television Watching in Preschoolers in Greece: The GENESIS Study. Obesity 2009;17:2047-53

27. lokakuuta 2009

Raskaudenaikainen D-vitamiinin puute heikentää sikiön synnynnäistä immuunisuojaa

Äidin D-vitamiinin puute raskauden aikana heikentää lapsen luontaisen immuunivasteen kehittymistä. Se voi altistaa syntyvän lapsen muun muassa autoimmuunitaudeille, kuten ykköstyypin diabetekselle. Raskaana olevien ja hedelmällisessä iässä olevien naisten tulisikin kiinnittää erityistä huomiota D-vitamiinin riittävään saantiin, suomalaisasiantuntijat muistuttavat. Lue lisää asiasta Ruokatiedosta.

23. lokakuuta 2009

Kokemus rokotteen haittavaikutuksesta



Olin marraskuussa 2003 aikeissa lähteä kaukomatkalle. Hain silloin kolmoisrokotteen, joka pistettiin vasempaan olkavarteen. Sama olkavarsi kipeytyi kahden viikon kuluessa ja kehittyi vähitellen jäätyneeksi olkapääksi. Menin jonkin ajan kuluttua näyttämään olkapäätä terveyskeskuslääkärille, joka totesi jäätyneen olkapään ja antoi hoito-ohjeita.

Pidin itse aivan ilmeisenä, että kysymyksessä oli rokotekomplikaatio. Sanoin sen jo terveyskeskuslääkärillenikin. Muutamaa kuukautta myöhemmin olin vielä infektiotautien erikoislääkärin vastaanotolla. Myös hän oli sitä mieltä, että kysymyksessä voi hyvinkin olla rokotekomplikaatio, vaikkakaan hän ei osannut sanoa, mikä mekanismi olisi.

Mielenkiintoista näissä lääkärikäynneissä oli se, että kumpikaan lääkäri — vaikka muuten hyviä ovatkin — ei tehnyt rokotteen haittavaikutusilmoitusta. Sen tekemisen mahdollisuus tuli esille vasta, kun sattumalta olin käymässä terveyskeskuksessa terveydenhoitajan luona. Hän kysyi, olenko tehnyt haittavaikutusilmoituksen. Kun kerroin, että en edes ollut tiennyt sellaisesta, hän antoi minulle kaavakkeen täytettäväksi. Ilman terveydenhoitajan aktiivisuutta haittavaikutusilmoitus olisi tapauksessani jäänyt tekemättä.

Kokemukseni perusteella minulla on hyvä syy epäillä, että Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ei saa tietää kaikista rokotekomplikaatioista, koska kaikkia ei raportoida. Raportointia vielä todennäköisesti vähensi kaksi vuotta sitten se, että silloinen Kansanterveyslaitos rajoitti yksilöllisen palautteen antamista haittailmoituksista.

Koska Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ei siis saa tietää kaikista rokotekomplikaatioista, sen asiantuntijoiden perustelut rokotteiden turvallisuudesta eivät täysin vakuuta.

Sain jäätyneen olkapään rokotuskomplikaationa mahdollisesti sen vuoksi, että jotkin rokotteet sisältävät pienen määrän elohopeaa. Näin on myös Suomeen saadun sikainfluenssarokotteen kohdalla. Se sisältää valmisteyhteenvedon mukaan pienen määrän tiomersaalia, joka on puoliksi elohopeaa.

Elohopea voi heikentää immuniteettia ja aiheuttaa autoimmuunisia ja allergisia häiriöitä. Sen totesivat vuonna 2007 julkaistun amerikkalaistutkimuksen (ks. alla) tutkijat. He käyttivät tutkimuksissaan sellaisia määriä (20 ng/ml) elohopeaa, joita saimme aikaisemmin lapsuudenaikaisista rokotteista. (Nykyisin lapsuudenaikaisissa rokotteissa elohopean käytöstä apuaineena on Suomessa pääasiassa luovuttu.)

Tutkijat havaitsivat, että elohopea voi aiheuttaa immuniteettiongelmia muuntamalla niin sanottuja dendriittisiä soluja. Ne ovat tärkeitä antigeenia esitteleviä ja immuunijärjestelmää sääteleviä soluja, joita on muun muassa limakalvoilla ja ihossa. Dendriittiset solut kuuluvat luonnolliseen immuniteettiin ja muodostavat sillan luonnollisen ja hankitun immuniteetin välille.

Sanottakoon lopuksi, että en ole yleisesti ottaen rokotuksia vastaan. Rokotteiden mahdollisten hyvinkin ikävien haittavaikutuksien vuoksi olen kuitenkin sitä mieltä, että rokotteiden ottamiseen pitää olla hyvä syy. Ja sikainfluenssan kohdalla en ole täysin vakuuttunut siitä, että se on kovinkaan monen kohdalla hyvä syy.


Lisätietoa:

22. lokakuuta 2009

Luento D-vitamiinin annostuksesta ja turvallisuudesta



Yllä on arvostetun D-vitamiini- ja kalsiumtutkijan, lääketieteen professori Robert P. Heaneyn englanninkielinen tieteellinen luento D-vitamiinin puutteesta, turvallisuudesta ja suositeltavista annoksista. Suosittelen luennon katsomista varsinkin kaikille, joita arveluttaa poikkeaminen D-vitamiinin virallisista suositusmääristä.

Jos sinulla ei ole aikaa katsoa koko 44 minuutin mittaista luentoa, voin kertoa, että Heaney suosittelee yleisesti aikuisten D-vitamiinin päivittäiseksi annokseksi 50 mikrogrammaa (2000 IU) ja yli 50-vuotiaille naisille 65 mikrogrammaa (2600 IU). Pidän suositusta järkevänä.

(Eräässä aiemmassa katsausartikkelissaan Heaney on arvioinut aikuisten tarvitseman päivittäisen D-vitamiinilisän määrää perustuen lähtötasoihin. Sen mukaan terveen D-vitamiinitason (vähintään 80 nmol/l) saavuttamiseksi D-vitamiinilisän suuruuden tulee olla 55 mikrogrammaa, jos lähtötaso on 20-40 nmol/l. Jos lähtötaso on suomalaisille tyypillinen 40-60 nmol/l, D-vitamiinilisää tarvitaan 45 mikrogrammaa. Jos lähtötaso on lähes normaali eli 60-80 nmol/l, D-vitamiinilisän määräksi riittää noin 30 mikrogrammaa.

Tarvittavan D-vitamiiniannoksen suuruuteen vaikuttaa lisäksi henkilön koko, kuten Heaney videolla muistuttikin. Tuoreessa tutkimuksessa on havaittu, että D-vitamiinilisän tarvittava määrä on käänteisessä suhteessa painoindeksiin. Ylipainoiset tarvitsevat siis enemmän D-vitamiinia kuin laihat.)


Lisätietoa:


21. lokakuuta 2009

D-vitamiinin puutos syynä pohjoisen sikainfluenssaepidemiaan?

Sodankylässä, Rovaniemellä ja Meri-Lapissa on jo pieni sikainfluessaepidemia. Päivä tai pari sitten uutisissa kerrottiin, että sen alkamista Sodankylästä pidetään pelkkänä sattumana. Itse epäilen kuitenkin vahvasti, että pohjoisen ihmisten alemmat D-vitamiinitasot saattavat erityisesti altistaa taudille.

Alhaisilla D-vitamiinitasoilla on aiemmin havaittu olevan yhteys tavalliseen kausi-influenssaan, ja uskoisin niillä olevan vaikutusta myös siihen, miten hyvä immuuniteetti on sikainfluessaa vastaan. D-vitamiinin tiedetään parantavan luonnollista eli niin sanottua ensilinjan immuniteettia.

20. lokakuuta 2009

D-vitamiini ja syövän ehkäisy



Asianharrastajia varten postitan tänne Cedric Garlandin 40-minuuttisen englanninkielisen luennon. Garland on yhdysvaltalainen perhe- ja ennaltaehkäisevän lääketieteen professori, joka on perehtynyt erityisesti siihen, miten riittävällä D-vitamiinilla voidaan ehkäistä syöpiä.

Videolla Garland hahmottelee tutkimuksiin perustuen, minkälaisia seerumin D-vitamiinitasoja tarvitaan, jos halutaan puolittaa syöpäriski. Garland selvittää videolla lyhyesti myös sitä, mitä solutasolla tapahtuu, jos D-vitamiinia saadaan liian vähän. Muuttaaksesi videolla esiintyvät amerikkalaiset yksiköt (ng/ml) Euroopassa käytettäviksi yksiköiksi (nmol/l) kerro luvut 2,5:llä.

Garlandin tavoitteeksi asettamat D-vitamiinitasot (100-150 nmol/l) voivat mielestäni olla vähän liian korkeita. Garland puhuu nimittäin vain syövän ehkäisemisestä eikä ota huomioon D-vitamiinitasojen yhteyttä kokonaiskuolleisuuteen, joka on erään observaatiotutkimuksen mukaan alhaisin seerumin kalsidiolitasojen ollessa noin 85-90 nmol/l (ks. viite alla).

Käytännössä suosittelen aikuisille syövän ehkäisemiseksi 50 mikrogrammaa (= 2000 IU) D-vitamiinia päivässä (kesäkuukausina riittää usein vähempikin määrä). Jos D-vitamiinia halutaan käyttää enemmän, asiasta on hyvä sopia lääkärin kanssa.

19. lokakuuta 2009

Ennaltaehkäisyllä kustannukset kuriin

Aamu-TV:ssä oli tänään pari terveyttä koskevaa ohjelmaosuutta. Ne saivat minut hieman mietteliääksi. Ensimmäisessä osuudessa haastateltiin erästä Helsingin terveyskeskuksen päällikköä. Hän pohti haastetta kyetä vähentämään terveyspalveluiden kysyntää. Muuten jatkuu trendi, jossa sairaanhoidon kulut kohoavat jatkuvasti, mihin ei pidemmällä tähtäimellä ole varaa.

Ilmeisenä keinona minulla tulee mieleen, että terveydenhuollossa tulisi panostaa ennaltaehkäisevään terveydenhoitoon ja elämäntapakeinoihin. Ne ovat edullisia ja kustannustehokkaita. Näitä keinoja ovat erityisesti liikuntaan ja terveelliseen ruokavalioon ohjaaminen.

Elämäntapaohjausta on toki olemassa terveydenhuollossa nykyisinkin, mutta tarjottavat keinot ovat ylimalkaisia. Ne ovat usein vain pöydillä olevia esitteitä terveyskeskusten odotushuoneissa. Elämäntapaohjauksen laatua tulisikin parantaa siten, että eri sairauksien ehkäisyyn olisi tarjolla laadukasta ja kattavaa ohjausta kaikissa terveydenhuollon portaissa. Asia edellyttäisi myös lisäkoulutusta.

Elämäntapaohjauksen puutteet tulivat käytännössä esille Aamu-TV:n Aamutohtorissa, jossa eräs sisätautien erikoislääkäri oli puhumassa verenpainetaudista. Hyvin hanakasti hän oli tarjoamassa korkeasta verenpaineesta kärsiville potilaille heti verenpainelääkitystä ilman mitään mainintaa siitä, että ensin tulisi kokeilla ruokavalion ja muiden elämäntapakeinojen vaikuttavuutta.

Mitään mainintaa siitä, että verenpainetta voitaisiin mahdollisesti alentaa hyvällä ruokavaliolla ei ollut; ainoana hän mainitsi suolan käytön vähentämisen. Kuitenkin verenpainetta alentavan DASH-ruokavalion tehosta on tutkimusnäyttöä (ks. alla). DASH-ruokavaliossa on monia osatekijöitä, mutta keskeistä on kasvisten ja hedelmien syönnin lisääminen.

Kasvisten ja hedelmien syönnin lisääminen on tärkeää, koska niissä on verenpainetta alentavaa kaliumia. Kalium toimii verenpainetta kohottavan natriumin vastavaikuttajana. Kalium myös vähentää verenpainehormonien toimintaa ja lisää natriumin eritystä virtsaan. Lisäksi kasvisten ja hedelmien sisältämillä folaatilla, karotenoideilla ja fytokemikaaleilla on lievää verenpainetta alentavaa vaikutusta.

Yhdistettynä painon pudottamiseen ja liikunnan lisäämiseen DASH-ruokavalio saattaa hyvinkin riittää monille, joiden verenpaine on vain lievästi koholla. (Kerron DASH-ruokavaliosta ja muista verenpaineeseen vaikuttavista elämäntapakeinoista tarkemmin Ravintoa sydämelle -kirjassani, joka perustuu laajaan tutkimustietoon.)

Myös stressinhallinnan merkitys verenpainetaudin hoidossa jäi Aamutohtorissa mainitsematta, vaikka erilaisten stressinhallintamenetelmien verenpainetta alentava vaikutus on hyvin osoitettu. D-vitamiinistakin olisi voitu kertoa, koska sen vähäinen saanti on yhdistetty verenpaineen kohoamisen riskiin.

Tutkimusviitteitä:

9. lokakuuta 2009

Haitalliset lakritsi ja salmiakki

Äidin runsas lakritsin syöminen raskausaikana voi haitata lapsen kognitiivista kehitystä, kertoo uusi Helsingin yliopistossa tehty tutkimus. Odotusaikana paljon lakritsia syöneiden äitien lapset menestyivät kahdeksanvuotiaina heikommin päättelysuoriutumista mittaavissa testeissä. Lisäksi heillä oli enemmän ADHD-tyyppisiä keskittymis- ja käytöshäiriöitä. Aiemmin on lisäksi havaittu runsaan lakritsin syömisen lisäävän ennenaikaisen synnytyksen riskiä.

Lakritsin haitalliseksi ainesosaksi epäillään sen luontaista ainesosaa glykyrritsiiniä, jota on myös salmiakissa. Salmiakissa on glykyrritsiinin lisäksi myös ammoniumkloridia. Sen saaminen lisää elimistön happamuutta ja aiheuttaa kalsiumin erittymistä luustosta. Sen vuoksi Tanskassa tietyn määrän ammoniumkloridia sisältävissä salmiakkipakkauksissa tuleekin olla merkintä "Voksenbolsje ikke børnebolsje" (aikuisten makeinen ei lasten makeinen). Ei ole kuitenkaan mitään syytä olettaa, että salmiakki olisi haitallista ainoastaan lasten luustolle. Ammoniumkloridin luustovaikutusten vuoksi olenkin sitä mieltä, että salmiakki on haitallista tavallisesti kohtuullisinakin pidettyinä määrinä nautittuna.

Runsas lakritsin ja salmiakin syöminen voi myös nostaa verenpainetta osalla ihmisistä ja aiheuttaa hypokalemiaa eli plasman alentunutta kaliumpitoisuutta. Sen seurauksena suolan ja nesteen kerääntyminen elimistöön lisääntyy. Hypokalemia voi myös aiheuttaa voimattomuutta, lihasheikkoutta ja suonenvetoja.


Lisätietoa:



8. lokakuuta 2009

Sikainfluenssan massarokotuksia kritisoidaan



Ruotsin TV:n englanninkielisessä haastattelussa Cochrane-instituutin epidemiologi Tom Jefferson kritisoi sikainfluessa-hysteriaa ja epäilee massarokotusten mielekkyyttä.


Jefferson itse yrittää ehkäistä sikainfluenssaa usein tapahtuvalla käsienpesulla ja pitämällä etäisyyttä ihmisiin. Mutta onko sekään tässä vaiheessa järkevää? Asiantuntijathan ovat olleet sillä kannalla, että sikainfluenssa on ensimmäisessä aallossaan vaarattomin. Tällöin olisi järkevää sairastaa sikainfluenssa aikaisin, jolloin viruksen vaarallisempia muotoja vastaan olisi ehtinyt kehittyä immuniteetti.


Pari Tom Jeffersonin aiempaa haastattelua:

29. syyskuuta 2009

Torjunta-aineettomuus on hyvä syy suosia luomua

Erään tuoreen ravitsemustieteellisessä julkaistun tutkimuksen mukaan luomuruuan ravitsemuksellinen laatu ei olisi sen parempi kuin tavanomaisestikaan viljellyn.

Tutkimuksessa unohdettiin kuitenkin täysin pari olennaista tekijää, joiden vuoksi luomuruoka on terveellisempi valinta. Ensimmäinen on se, että luomuruuassa on keskimäärin enemmän flavonoideja ja muita fytokemikaaleja kuin tavanomaisesti viljellyssä.

Vielä tärkeämpi syy on siinä, että luomuruokaa suosimalla voidaan välttää torjunta-ainejäämät. Erityisesti asialla on merkitystä lapsille, koska lasten ajatellaan olevan herkempiä torjunta-aineille.

Parissakin tutkimuksessa on havaittu, että hyönteismyrkkyinä käytettyjen organofosforiyhdisteiden jäämät lasten virtsassa putoavat nopeasti luomuruokaan vaihtamisen jälkeen. Kun luomusta siirrytään takaisin tavanomaisesti viljeltyyn, pitoisuudet jälleen kohoavat nopeasti.

Hyönteismyrkyt ja monet torjunta-aineet on yhdistetty riskiin sairastua moniin sairauksiin, mutta niistä lienee eniten haittaa sen vuoksi, että ne voivat toimia umpieritysjärjestelmää häiritsevinä aineina.

Torjunta-aineiden pelossa ei pidä kuitenkaan jättää syömättä terveellisiksi tiedettyjä ruoka-aineita. Siten on esimerkiksi terveellisempää syödä tavanomaisin viljelymenetelmin viljeltyä parsakaalia kuin jättää se syömättä sen vuoksi, että se ei ole luomua. Tämän linjaukseni takana on myös esimerkiksi syövän ehkäisystä kirjan kirjoittanut maailmankuulu lääkäri David Servan-Schreiber.


Lisätietoa:





21. syyskuuta 2009

Kuluttaja-lehden vertailu: runsasrasvainen margariini on terveellisempi

Kuluttaja-lehden numerossa 6/2009 on pääpiirteiltään asiallinen artikkeli margariineista. Jutun pääsanoma on, että kevytmargariinien sijaan on terveellisempää käyttää vähintään 60 prosenttia rasvaa sisältäviä margariineja. Näin siitä syystä, että kevytmargariinien rasvan laatu on heikompi kuin rasvaisempien.

Huonompi rasvan laatu johtuu siitä, että kevytmargariineissa on jouduttu kiinteyden saavuttamiseksi käyttämään enemmän trooppisia rasvoja tai osa kasvirasvoista on kovetettu keinotekoisesti. Lisäksi esimerkiksi omega-6- ja omega-3-rasvahappojen suhde voi kevytmargariineissa olla heikompi.

Artikkelissa on pari yksityiskohtaa, joiden kanssa olen hieman eri linjoilla. Siinä sanotaan, että margariineja tai juoksevia margariineja voitaisiin käyttää paistamiseen. Näin ei mielestäni kuitenkaan pitäisi tehdä, vaan paistamiseen olisi terveellisempää käyttää hyvälaatuisia juoksevia kasviöljyjä, kuten neitsytoliiviöljyä tai kylmäpuristettua rypsiöljyä.

Kuluttaja-lehden jutussa kiinnitettiin huomiota myös D-vitamiinin määrään margariineissa. Se on käytännössä kuitenkin merkityksetön asia, koska vitaminointimäärät ovat mitättömiä. Margariinit tai muutkaan ruuat eivät sisällä riittävästi D-vitamiinia. Suomessa tarvitaan syksystä kevääseen D-vitamiinilisää tablettimuodossa.

Joka tapauksessa margariinit ovat leivänpäällisrasvana voita terveellisempi valinta, koska hyvälaatuisten margariinien rasvahappokoostumus on voita parempi. Esimerkiksi margariinivertailun parhaimmistoon kuuluvan Sinisen Keijun rasvat ovat pääasiassa rypsiöljyä ja camelinaöljyä. Margariinin riittävä kiinteys on saavutettu lisäämällä pieni määrä palmuöljyä ja kookosrasvaa. Muissakaan suomalaisissa jääkaappimargariineissa ei ole osittain kovetettuja kasvirasvoja, koska teollisuus luopui niiden käytöstä 1990-luvun alussa.

Periaatteessa vielä margariinien käyttöä terveellisempää olisi saada terveelliset tyydyttymättömät rasvahapot pähkinöistä, avokadosta ja juoksevista kasviöljyistä (rypsiöljystä, pellavansiemenöljystä). Sellainen edellyttää kuitenkin, että asia myös muistetaan toteuttaa käytännössä.


20. syyskuuta 2009

Lukijat: D-vitamiinisuositusta tulee nostaa heti

Kiitän kaikkia äänestäjiä, jotka osallistuivat D-vitamiinisuositusten kohottamista koskevaan blogikyselyyni. Vastanneista peräti 96 prosenttia oli sitä mieltä, että suosituksia olisi syytä nostaa heti.

On selvää, että D-vitamiinisuositusten kohottamisesta ei päätetä jonkin blogin "huutoäänestyksellä". Blogini lukijoiden joukossa on kuitenkin myös lääkäreitä, ravitsemustieteilijöitä ja muita erittäin asiantuntevia ihmisiä. Sen vuoksi lähes yksimielisellä äänestystuloksella on tiettyä painoarvoa.

Suomessa asiat nytkähtävät eteenpäin usein vasta sitten, kun ne on otettu esille TV:n pääuutislähetyksissä. Vaalirahakohu on siitä hyvä esimerkki.

Ehkä D-vitamiinisuositusten jälkeenjääneisyyskin pitäisi ottaa esille YLEn TV-uutisissa, jotta asialle alkaisi tapahtua jotain. Ainakin siihen olisi aihetta. Riittämättömät D-vitamiinisuositukset kun ovat kansanterveydelliseltä merkitykseltään esimerkiksi sikainfluenssaa tärkeämpi asia.

17. syyskuuta 2009

Sikainfluenssan tarttumistapa on selvitetty



14. syyskuuta 2009

Hitaita ovat herrojen kiireet

Helsingin Sanomissa oli eilen artikkeli, jonka mukaan D-vitamiinin saantisuosituksia saatetaan nostaa kolmen vuoden kuluttua, vuonna 2012. Hitaita ovat herrojen kiireet, täytyy sanoa. Jutustakin kävi hyvin ilmi, että tällä hetkellä yli puolet suomalaisista saa liian vähän tätä vitamiinia.

Riittämättömän D-vitamiinin saannin vuoksi lukuisat ihmiset saavat turhaan lonkkamurtumia, sairastuvat MS-tautiin, diabetekseeen, verenpainetautiin ja moniin syöpiin. Riittämätön D-vitamiinin saanti lisää myös sydäninfarktin ja hampaiden kiinnityskudosten sairauksien riskiä. Jutussa dosentti Christel Lamberg-Allardt kuitenkin toteaa, että "vain D-vitamiinin ja luuston yhteys on tähän mennessä todistettu."

Ehkä näin on, koska tieteellisen todistamisen kriteerit ovat erittäin tiukat. D-vitamiinia koskevaa tutkimusta on kuitenkin tehty niin paljon, että matalien D-vitamiinitasojen voidaan sanoa hyvin suurella todennäköisyydellä lisäävän riskiä sairastua edellä mainittuihin sairauksiin. Asiassa olisikin mitä järkevintä toimia todennäköisen näytön pohjalta. Kohtuuttomia vaatimuksia tieteellisestä näytöstä tulisi tässä asiassa höllentää, koska liian tiukat näyttövaatimukset johtavat käytännössä vain siihen, että lukuisat ihmiset vammautuvat, sairastuvat ja kuolevat turhaan aukottomampaa näyttöä odoteltaessa. Viisaampaa olisi toimia asiassa Kanadan syöpäyhdistyksen tavoin. Se on suositellut, että D-vitamiinia tulisi todennäköisen näytön perusteella ottaa runsaammin syövän ehkäisemiseksi.

Helsingin Sanomat kirjoittaa D-vitamiinista hyvin vanhanaikaisella tavalla myrkyllisenä aineena. Puhe D-vitamiinin myrkyllisyydestä on sellaista retoriikkaa, jota esimerkiksi huippu-D-vitamiinitutkija Reinhold Vieth on kritisoinut ankarasti. D-vitamiinimyrkytyksiä on nimittäin sattunut lähinnä harvinaisissa tilanteissa, joissa on tapahtunut todella vakava, esimerkiksi satakertainen annostusvirhe. Puhe D-vitamiinin myrkyllisyydestä lähinnä vain pelottaa turhaan tavallisia kansalaisia. Se johtaa käytännössä siihen, että yhä useampien D-vitamiinin saanti jää liian vähäiseksi, koska edes optimaalista määrää D-vitamiinia ei uskalleta käyttää.

On vaikeaa ymmärtää, mitä riskiä olisi siinä, jos aikuisten D-vitamiinisuositus nostettaisiin välittömästi nykyisestä 7,5 mikrogrammasta päivässä vaikkapa 35 mikrogrammaan. Nykyinenkin turvallisen saannin yläraja on nimittäin 50 mikrogrammaa päivässä, ja siihen sisältyy todella lavea turvallisuusmarginaali.

Dosentti Christel Lamberg-Allardt oli itse mukana useiden maailman johtavien D-vitamiinitutkijoiden ja ravitsemustieteilijöiden allekirjoittamassa varsin poikkeuksellisessa vetoomuksessa, joka julkaistiin vuonna 2007 maailman johtavassa ravitsemustieteellisessä lehdessä. Pääkirjoituksena The American Journal of Clinical Nutritionissa julkaistussa artikkelissa tutkijat vetoavat turhautuneina päättäjiin. Vetoomuksen keskeinen vaatimus on, että D-vitamiinisuosituksia tulisi nostaa kiireellisesti siten, että seerumin kalsidiolin vähintään 75 nmol/l taso saavutettaisiin.

Toivoisin, että Lamberg-Allardt ja muut suomalaisista D-vitamiinisuosituksista vastaavat toimisivat nyt myös suomalaisilla areenoilla ripeästi, jotta kansalaisten terveyttä ei edelleen vaaranneta. Jos ja kun ennaltaehkäisevää terveydenhoitoa pidetään tärkeänä, D-vitamiinisuositusten nostaminen on yksi parhaimmista, edullisimmista ja turvallisimmista tavoista ehkäistä sairauksia ja parantaa kansanterveyttä.

9. syyskuuta 2009

Vähärasvaisuus ei ole tavoiteltavaa

Käsitykset rasvan haitallisuudesta istuvat tiukassa varsinkin terveysuutisia popularisoivien toimittajien keskuudessa. Esimerkiksi pari päivää sitten YLE Uutiset kertoi rekkamiesten ruokavaliota kuvaillessaan, että "huomattava osa kuljettajien ruokavaliosta koostuu rasvaisista aineista."

Kuitenkin uutisen perustana olleessa Työterveyslaitoksen tiedotteessa sanotaan selvästi, että "pehmeän rasvan saanti on vähäistä ja kovaa rasvaa sisältävien ruokien käyttö on liian yleistä." Kysymyksessä olikin siis rasvan laatu, ei sen määrä.

Olisi hyvä, jos sitkeässä istuvat käsitykset vähärasvaisuuden terveellisyydestä voitaisiin viimein kitkeä pois. Rasva nimittäin ei ole se ongelma, vaan esimerkiksi rasvan laatu, epäterveelliset ruoanvalmistusmenetelmät sekä vihannesten ja hedelmien syönnin vähyys.


Välimeren-tyylinen ruokavalio on vähärasvaista terveellisempi

Vähärasvaisuuden tavoittelun hyödyttömyys käy hyvin esille tuoreesta tutkimuksesta, jossa verrattiin vähärasvaista ruokavaliota Välimeren-tyyliseen vähähiilihydraattiseen ruokavalioon. Tutkimus osoitti, että runsaasti vihanneksia, hedelmiä, pähkinöitä, oliiviöljyä ja palkokasveja sisältävä ruokavalio on tehokkaampi kakkostyypin diabeteksen hallinnassa kuin vähärasvainen ruokavalio.

Tuloksella on merkitystä myös puheena olleiden rekkamiesten kannalta, sillä Työterveyslaitoksen selvityksen mukaan rekkamiesten diabetesriski on korkeampi kuin muun väestön.

Tutkimusviite:



8. syyskuuta 2009

Vanhustenhoitoon tarvitaan lisää rahaa

YLE Uutiset kertoo lääninhallitusten selvitysten osoittavan, että vanhustenhoidossa on pahoja puutteita. Vanhuksia sidotaan peteihin, teljetään lukkojen taakse, he eivät pääse vessaan ja he saavat usein liikaa lääkkeitä. Vanhuksilla on myös todettu aliravitsemusta ja yksityisiä laitoksia on huomautettu ravitsemusarvoltaan köyhästä ruoasta. Itseäni järkytti myös kuulla, että kaatumisten aiheuttamia murtumia on jätetty hoitamatta.

Viiden lääninhallituksen kaikissa selvityksissä päädytään päätelmään, että henkilökuntaa on liian vähän. Niissä tullaan myös siihen yhteiseen lopputulokseen, että vanhusten perushoito on mitoitettu niin tiukaksi, ettei hoitajilla ole missään riittävästi aikaa vanhuksille.

Tiukka vanhustenhoidon mitoittaminen johtuu siis siitä, että resursointi on riittämätöntä. Kuntien rahatilanne on niin tiukka, että vanhustenhoitoon ei ole varaa ohjata riittävästi resursseja.

Kokoomuslainen peruspalveluministeri Paula Risikko on jo ehtinyt kommentoida lääninhallitusten selvitystä. Lääkkeeksi hän tarjoaa — uskomatonta kyllä — sosiaalitoimen valvontaa, joka onkin käynnistymässä ensi vuodenvaihteessa. Risikon näkemys tarvittavista keinoista on pyöristyttävä. Valvontahan ainoastaan kasvattaa julkisen hallinnon byrokratiaa lisäämättä yhtäkään käsiparia suorittavaan työhön.

Näen asian niin, että vanhustenhoidon tilannetta ei pystytä korjaamaan mitenkään muuten kuin nostamalla hieman veroastetta. Se on realiteetti, joka täytyy hyväksyä, jos haluamme hoitaa ikääntyvän väestön ihmisarvoa kunnioittavalla tavalla. Tuntuu siltä, että vaaleissa hyvin toimeentulevien äänestäjien ensisijaisena intressinä on oman veroasteen alentaminen. Se sitten vääjäämättä näkyy heikentyvinä julkisina palveluina, kuten heikkotasoisena vanhustenhoitona.

Haluaisin tuoda vanhustenhoidosta käytävään keskusteluun elämänkaariajattelun. Olisi mielekästä, että kollektiivisesti laskisimme aavistuksen verran elintasoamme keski-iässä sen kustantamiseksi, että voisimme saada parempaa hoitoa vanhuudessa. Muuten jatkuu nykyinen epäsuhta, jossa elämänkaaren keskivaiheilla suurin osa kansalaisista elää suhteellisessa yltäkylläisyydessä, mutta vanhuudessa edes perustarpeistammekaan ei välttämättä pidetä huolta.



Lähde:



Parsakaali on sydämellekin terveellistä

Parsakaali tunnetaan hyvin syöpää ehkäisevänä kasviksena. Nyt uudessa tutkimuksessa on havaittu, että sen sisältämä sulforafaani auttaa myös vähentämään tulehdusta valtimoissa. Siten parsakaalin säännöllinen syöminen voi hyvinkin olla lisäkeino, jolla voidaan ehkäistä valtimotaudin kehittymistä.

Parsakaalissa on sulforafaanin lisäksi terveellistä myös se, että se sisältää runsaasti luustolle terveellistä K-vitamiinia. Lisäksi parsakaali kuuluu hyviin kasvikunnan kalsiumin lähteisiin, millä voi olla eniten merkitystä maitotuotteita välttäville tai vähän käyttäville.

Monet sanovat, etteivät pidä parsakaalin mausta. Välttämättä parsakaalissa itsessään ei ole kuitenkaan mitään vikaa, vaan syynä voi olla sen syöminen ylikypsänä. Jos parsakaali kypsennetään pehmeäksi, sen maku muuttuu tunkkaiseksi. Lisäksi suurin osa sen terveellisestä sulforafaanista tuhoutuu, jos sitä keitetään tai höyrytetään yhtä pitkään kuin muita vihanneksia on totuttu kypsentämään.

Kokeile siis parsakaalin syömistä hyvin kevyesti, vain parin minuutin ajan höyrytettynä. Näin se pysyy rapeana ja maku raikkaana. Lisäksi saat hyödyksesi sen syöpää torjuvat ja verisuonia suojelevat fytokemikaalit.

PS. Parsa ei käy parsakaalin lyhenteeksi! Parsa merkitsee tankoparsaa. Parsakaalia voi sen sijaan kutsua broccoliksi, jos parsakaali tuntuu sanana liian pitkältä.

Lisätietoa:

27. elokuuta 2009

Terveyttä tukevia veroratkaisuja

Pidän hallituksen eilistä arvonlisäveropakettia hyvänä ja tilanteeseen sopivana ratkaisuna. Ruoan alv:n alentaminen parantaa pienituloisten asemaa hieman. Tärkeänä pidän myös sitä, että ruoan hinnan alentuminen vähentää hieman kiusausta säästää ruokakuluissa terveellisyyden kustannuksella. Epäterveellistä ruokaahan saa halvemmalla kuin terveellistä, mistä olen aiemmin tutkimuksiinkin viitaten tässä blogissa kirjoittanut. Näin ollen myös pienituloisilla on ainakin teoreettisesti hieman paremmat mahdollisuudet syödä terveellisemmin. Käyttävätkö he tämän mahdollisuuden, on sitten kokonaan toinen asia.

Etenkin demarit ovat kritisoineet ruoan alv:n alentamista siitä, että vähimmäisetuuksien kohottaminen suoraan olisi auttanut vähäosaisia enemmän. Näin tietysti periaatteessa on, mutta vertailuasetelma on täysin spekulatiivinen. Edes demaritkaan eivät käytännössä kohottaneet vähimmäisetuuksia. Esimerkiksi Lipposen ykköshallituksessa demarit toimivat toisin. He lisäsivät toimeentulotukeen asumiskulujen 7 prosentin omavastuuosuuden, mikä käytännössä alensi toimeentulotukea härskisti. Lisäksi varallisuusvero käsittämättömästi poistettiin.

Alv-paketissa on terveellisyyden kannalta ehkä vielä olennaisempaa se, että makeisvero palautetaan ja virvoitusjuomaveroa nostetaan. Makeisverossa on tosin puutteena se, että makeisissa on kaksi ryhmää tuotteita, jotka ovat tutkimustenkin perusteella selvästi terveellisiä: tumma suklaa ja ksylitolipurukumi. Itse toivoisin, että nämä voitaisiin vielä saada pois makeisveron piiristä.

Ravintolaruoan alv-kannan alentaminen suosii enemmän hyvätuloisia, mutta pidän ratkaisua hyvänä sekä työllisyyden kannalta että myös kulttuurisista syistä. On hyvä, että ulkona syömisen kulttuuri kehittyy. Se on sellaista elämänlaatua kohottavaa sosiaalisuutta, jota esimerkiksi Ranskassa on enemmän.

24. elokuuta 2009

D-vitamiinilla sikainfluenssan kimppuun?

Tervetuloa jälleen lukemaan ravinto- ja terveysblogiani pienen tauon jälkeen. Toivon, että kesäsi on sujunut antoisissa ja rentouttavissa merkeissä.

Suomalaisten D-vitamiinitilannetta kuvaavat kalsidiolitasot eivät keskimäärin ole optimaaliset edes kesän jälkeen. Niinpä D-vitamiinin riittävä saanti on aihe, joka on jälleen mielekästä nostaa pöydälle. Eräs lukijani linkitti minulle Lääkelaitoksen Tabu-lehdessä julkaistun melkoisen asiantuntevan artikkelin D-vitamiinin vaikutuksista. Farmakologian professori Ilari Paakkarin kirjoittaman artikkelin 'D – etelän hormoni ja pohjoisen vitamiini' pääsee lukemaan klikkaamalla tätä.

Pari otetta artikkelista:

"Kalsidiolin tasoa noin 80–100 nmol/l voisi esittää tavoitteeksi, koska tällä pitoisuudella:
  • ei ylitetä luonnollisen auringolle altistuksen ihossa tuottamaa pitoisuutta,
  • kalsiumin imeytyminen on optimaalista, mutta hyperkalsemiaa ei esiinny,
  • parathormonin suppressio on maksimaalinen,
  • kolekalsiferolin hydroksylaatio kalsidioliksi maksassa ei ole saturoitunut eli ei synny D3:n kumulaatiota rasva- ja lihaskudokseen,
  • kliinisissä tutkimuksissa on saatu edullisia vaikutuksia luutiheyteen ja luunmurtumien estoon."

"FDA:n [Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkeviraston] asiantuntijaryhmä suosittaa D3-vitamiinin päiväsaanniksi neljästä ikävuodesta ylöspäin annosta 25 µg (1 000 KY). D-vitamiinilisällä saattaa olla tärkeä merkitys Yhdysvaltojen tummaihoiselle väestölle, joiden muuta väestöä suurempi kardiovaskulaari- ja syöpäsairastavuus on liitetty vähäiseen D-vitamiinin saantiin. Sijainniltaan Suomen kaltaisen maan, Kanadan, syöpäyhdistys on yhdessä terveysviranomaisten kanssa laatinut suosituksen, jonka mukaan aikuisten tulisi ottaa D-vitamiinivalmistetta talvikuukausina 50 µg (2 000 KY) päivässä. Yli 50-vuotiaille suositus on ympärivuotinen. Kirjallisuudessa on ehdotettu vähän aurinkoa saavien aikuisväestöjen D-vitamiinin sopivaksi päiväsaanniksi vieläkin suurempaa 100 µg (4 000 KY) annosta, mikä merkitsisi arviolta seerumin kalsidiolin pitoisuuden tasoa yli 80 nmol/l."

Itse katson, että artikkelin suosittelema D-vitamiinilisän käyttö vain talvikuukausina alle 50-vuotiaiden kohdalla on riittämätöntä. Tämän ikäiset tarvitsevat D-vitamiinilisää syyskuusta toukokuuhun saakka, koska aurinko paistaa niin matalalta ja vaatetusta on viileän ilman vuoksi sen verran runsaasti, että D-vitamiinia ei juuri syksyllä ja keväällä ihossa muodostu.

D-vitamiini on sikälikin ajankohtainen, että riittävän suuret annokset saattavat ehkäistä myös sikainfluenssaa. Kanadassa onkin käynnistetty tutkimus, jossa yritetään selvittää, voiko D-vitamiini todella ehkäistä sitä. Olettamukselle antaa tukea se, että D-vitamiini näyttää ehkäisevän tavallista kausi-influenssaa. Lisäksi jo 1940-luvulla havaittiin, että D-vitamiini voi ehkäistä influenssaa sioilla. Ainakaan siitä ei ole mitään haittaa, että D-vitamiinia ottaa varmuuden vuoksi sikainfluenssan torjumiseksi.

Syventävää tietoa:



5. heinäkuuta 2009

Hyvää kesää!

Blogini jää nyt kesätauolle ja toivotan kaikille lukijoilleni antoisaa ja rentouttavaa kesää. Toivon, että ehdit nauttia luonnon kauneudesta ja hiljaisuudesta. Palannen blogikirjoitusten pariin joskus elokuussa.

Kuva JH

3. heinäkuuta 2009

Kalaöljyistä on edelleen hyötyä

Helsingin Sanomissa oli 30.6. asenteellinen kalaöljyartikkeli, joka on hämmentänyt turhaan monia. Luotettavampaa tietoa kalaöljyistä on Poliklinikka.fi-sivuston tässä uudessa artikkelissa. Eli jos et kuulu sivuston mainitsemaan tarkkarajaiseen noin 5 prosentin joukkoon, kalaöljyistä on sinulle edelleen hyötyä.

11. kesäkuuta 2009

Muovikemikaalit yhteydessä lihavuuteen

Muovipakkausten sisältämät kemikaalit, niin ftalaatit kuin bisfenoli A:kin, on yhdistetty useissa tutkimuksissa lihavuuden yleistymiseen niin lapsilla kuin aikuisillakin. Lisäksi niiden epäillään lisäävän esimerkiksi insuliiniresistenssin riskiä.

Käytännössä näiden kemikaalien saannin rajoittamiseksi kannattaa välttää muoviin pakattuja juomia, ruokia ja mieluiten kosmetiikkaakin. Pahimpia ovat PVC-muoviset ja polykarbonaattimuoviset pakkaukset. Kuumuus, kuten kuuman veden laskeminen polykarbonaatista valmistettuun pulloon, kiihdyttää huomattavasti bisfenoli A:n liukenemista. Muovipulloissa ja muissa muovipakkauksissa, joissa on kolmionmuotoisen kierrätyssymbolin keskellä numero 03 tai 07, on usein ftalaatteja ja bisfenoli A:ta. Vältä siis niitä.

Lasipakkaukset ovat huomattavasti turvallisempi valinta. Yleisenä periaatteena vierasaine- ja lisäainealtistuksen vähentämiseksi on suositeltavaa valmistaa ruoka yksinkertaisista perusraaka-aineista.


Uutisjuttuja aiheesta:



9. kesäkuuta 2009

"Kasvis-Atkins" laihduttaa ja parantaa veren rasva-arvoja

Vähähiilihydraattinen kasvisruokavalio, jota tutkijat itse kutsuivat Eko-Atkinsiksi, auttoi uudessa tutkimuksessa pudottamaan painoa. Mikä tärkeämpää, se paransi hyvin myös veren rasva-arvoja.

Normaalistihan Atkinsin ruokavalio sisältää runsaasti eläinproteiineja ja siinä suhtaudutaan hyvin liberaalisti eläinrasvoihin. Nyt tutkijat olivat laatineet kasviksista koostuvan vähähiilihydraattisen ruokavalion, jossa eläinproteiinit ja -rasvat oli vaihdettu kasvikunnan proteiineihin ja kasvikunnan rasvoihin. Noin neljännes (26%) tutkimusruokavalion kaloreista saatiin hiilihydraateista, 31 prosenttia proteiiinista ja 43 prosenttia rasvoista.

Näin muodostunutta Kasvis-Atkinsiä verrattiin sitten tavalliseen, runsaasti hiilihydraatteja sisältäneeseen kasvisruokavalioon. Neljä viikkoa kestäneessä tutkimuksessa havaittiin, että vähähiilihydraattinen kasvisruokavalio auttoi pudottamaan painoa suurin piirtein saman verran kuin runsaasti hiilihydraatteja sisältävä kasvisruokavalio. Sen lisäksi Kasvis-Atkins auttoi kuitenkin parantamaan veren rasva-arvoja enemmän kuin runsaammin hiilihydraatteja sisältänyt vertailuruokavalio.

Vähähiilihydraattisella kasvisruokavaliolla haitallinen LDL-kolesteroli aleni 20,4 prosenttia, kun se vertailuruokavaliolla aleni 12,3 prosenttia. Myös tärkeä kokonaiskolesterolin ja HDL-kolesterolin suhde parani enemmän Kasvis-Atkinsillä. Tutkimusruokavalio alensi enemmän myös triglyseridejä.


Kommentti

Verrattuna saman tutkijaryhmän aiempiin Portfolio-ruokavalio-tutkimuksiin LDL-kolesteroli aleni Kasvis-Atkinsillä vähemmän. Jos ongelmana on lähinnä vain korkea LDL-kolesterolin määrä, kolesterolia alentavaa ruokavaliota kannattaakin ennemmin etsiä Portfolio-ruokavalion suunnasta kuin Kasvis-Atkinsistä. Jos kuitenkin korkeaan kolesteroliin liittyy keskivartalolihavuutta tai sokeriaineenvaihdunnan häiriöitä, Kasvis-Atkinsin kaltainen ruokavalio voi hyvinkin olla mielekäs ratkaisu.

Uudet tulokset antavat tukea sille linjalle, jonka olen jo aiemmin ottanut Ravintoa sydämelle -kirjassani. Siinähän suhtaudun hieman skeptisesti siihen eläinkunnan tuotteita suosivaan tapaan, jolla vähähiilihydraattisia ruokavalioita yleisesti toteutetaan.

Tunnustan siis vähähiilihydraattisten ruokavalioiden edut niille, jotka kärsivät keskivartalolihavuudesta tai sokeriaineenvaihdunnan häiriöistä. Katson kuitenkin, että heidän on terveellisintä ja turvallisinta vähentää hiilihydraatteja kasvikunnan proteiineja (tofua, papuja, linssejä, pähkinöitä ja siemeniä) sekä hyvälaatuisia kasvirasvoja suosien. Esimerkiksi arvostetun Mayo-klinikan laaja tutkimus on paljastanut, että hiilihydraattien korvaaminen kasviproteiinilla ja kasvirasvoilla vähentää sepelvaltimotautiriskiä huomattavasti verrattuna hiilihydraattien korvaamiseen eläinkunnan tuotteilla. Myös Harvardin yliopistossa on tehty väestötutkimuksia, jotka viittaavat samaan.

Linjaukseni ei merkitse sitä, että hiilihydraatteja vähentävän pitäisi alkaa noudattaa puhdasta kasvisruokavaliota. En pidä sitä edes ravitsemuksellisesti ihanteellisena. Mutta runsaampi kasvikunnan tuotteiden suosiminen on niin terveellisempää kuin ekologisesti kestävämpääkin. Yleisesti noudatetut vähähiilihydraattiset ruokavaliothan ovat aika mahdottomia ympäristövaikutustensa vuoksi. On mahdollista, että jotkut harvat onnistuvat noudattamaan ekologisesti kestävää versiota tavallisesta Atkinsistä. Yleisesti ottaen eläinkunnan tuotteita suosivien ruokavalioiden yleistyminen johtaisi kuitenkin ekologisesti kestämättömään tehoeläintuotannon laajenemiseen.

Lähde:

7. kesäkuuta 2009

Auringonvalon hyödyt alkavat jo raskausaikana

Runsaamman auringonvalon saannin hyödyt alkavat jo raskausaikana. Uudessa seurantatutkimuksessa on nyt havaittu, että raskauden viimeisen kolmanneksen aikana runsaammin auringon UVB-säteilyä saaneiden äitien lapset kasvoivat kookkaammiksi ja heidän luunsa suuremmiksi. Vaikka ero vähemmän aurinkoa saaneiden äitien lapsiin verrattuna ei ollut suuri, se vastaa kuitenkin 5 prosenttia pienempää murtumariskiä. Tutkijat uskovat, että havaitut runsaamman auringonvalon hyödyt johtuvat äitien korkeammista D-vitamiinitasoista raskauden viimeisellä kolmanneksella. Onhan se sikiöllä tärkeä luuston varhainen kehitysvaihe. 

5. kesäkuuta 2009

Ihmeellinen elämä

Tässä Harvardin yliopistossa luodussa videossa kuvataan solunsisäistä elämää. Ainakin minua hämmästyttää se, että jokaisessa kehomme 60 biljoonasta solusta, jotka vieläpä ovat mielekkäästi eri tehtäviin erikoistuneita, on jatkuvasti käynnissä tällaisia täysin hallittuja prosesseja. Tämän verran siis luonnontieteilijät tietävät, mutta miten paljon onkaan vielä tietomme ulkopuolella. Elämän suurenmoinen järjestyneisyys on ihmeellistä. Ainakaan minä en pidä uskottavana, että se olisi syntynyt noppia ravistamalla.

25. toukokuuta 2009

Aika kerätä villivihanneksia


Vuohenputkea voi käyttää salaatteihin ja piirakoihin. Kuva JH

Välimeren ruokavaliota kuvailtaessa villivihanneksia ei muisteta mainita kovinkaan usein. Tosiasiassa ne ovat olleet sen tärkeä piirre, erityisesti Kreetalla. Siellä villivihanneksia (kreik. horta) on käytetty ruoanlaitossa säännöllisesti. Niistä on voitu valmistaa esimerkiksi lämmintä salaattia tai piirakkaa.

Villivihannekset ovat ravintoarvoltaan usein parempia kuin kauppapuutarhojen vihannekset. Villeissä vihanneksissa on usein enemmän mineraaleja, karotenoideja ja flavonoideja kuin kaupallisesti viljellyissä lajikkeissa. Lisäksi villivihannekset ovat edullista syötävää. Niiden poimiminenhan ei maksa mitään ja se on usein suorastaan mukavaa puuhaa.

Käyttökelpoisia, yleisiä ja helposti tunnistettavia villivihanneksia ovat esimerkiksi vuohenputki, poimulehti, nokkonen ja voikukka. Jos ketään ei ole luonnossa kulkiessa opastamassa, villivihanneksia oppii tunnistamaan hyvin villivihanneskursseilla, joita järjestetään eri puolilla Suomea.

21. toukokuuta 2009

Punaviinin sisältämä resveratroli saattaa pidentää elinikää

Katso englanninkielinen video siitä, miten punaviinin sisältämä resveratroli saattaa pidentää elinikää.



Lisätietoa:

Low-dose resveratrol may slow ageing: for mice at least. NutraIngredients.

20. toukokuuta 2009

Pienet viinipullot ruokakauppoihin

Alkoholinkäytön hyödyistä puhuminen on tabu suomalaisessa terveyspolitiikassa. Kun lähes jokainen suomalainen on lähipiirissään karvaasti kokenut alkoholinkäytön kielteiset vaikutukset, ajatellaan helposti, että on parasta vaieta kokonaan mahdollisista hyödyistä. Kuulun itsekin niihin, jotka ovat nähneet alkoholinkäytön haitat hyvin läheltä. Silti pidän rehellisenä tunnustaa, että alkoholinkäytöllä olisi hyötyjä, jos se vain osattaisiin pitää hyvin maltillisena.

Erityisen hyödyllistä on monien tutkimusten mukaan maltillinen punaviinin käyttö. Viinin juonti yhdistyy noin viittä vuotta pidempään odotettavissa olevaan elinikään absolutismiin verrattuna. Hyödyt johtuvat ennen kaikkea siitä, että kohtuullinen alkoholinkäyttö pienentää kuolleisuutta sepelvaltimotautiin. Mutta sen lisäksi punaviinistä on hyötyä myös esimerkiksi dementian ja eturauhassyövän ehkäisyssä.

Mielestäni suomalaisessa terveyspolitiikassa tarvittaisiin voimakkaita toimia siihen suuntaan, että suomalaisia ohjattaisiin humalahakuisesta viinalla ja oluella kännäämisestä siihen, että viiniä käytettäisiin lasillinen ruoan kanssa. Epäilemättä kaikki kansalaiset eivät pysty siihen heti, sillä kysymys on pitkästä kulttuurisesta oppimisprosessista, joka vaatii aikaa.

Alkoholipolitiikassa tarvittaisiin selkeää terveydellisin perustein määriteltyä hintaohjausta, jolla oluen ja väkevien veroja nostettaisiin, mutta viinien alennettaisiin. Samalla ehdottaisin pienten viinipullojen tuomista ruokakauppojen hyllyille. Avatut pullot viiniähän eivät säily kovin hyvin, mikä tavallaan yllyttää siihen, että isot avatut pullot juodaan nopeasti pois happamoitumasta.

Näillä toimilla suomalaiset siirtyisivät vähitellen juomaan viiniä useammin mutta vähän kerrallaan. Samalla alkoholihaitat vähenisivät ja voisimme nauttia vähäisen alkoholinkäytön terveydellisistä hyödyistä.

Lisätietoa:




14. toukokuuta 2009

Massamediakin havahtuu auringonvalon myönteisiin vaikutuksiin

Olen jo vuosia puhunut ja kirjoittanut D-vitamiinin runsaamman saannin tarpeellisuudesta ja maltillisen auringonoton hyödyistä. Nyt on ilahduttavaa havaita, että YLE Uutisetkin kertoo asiasta jutussaan Suomalaisilla pulaa D-vitamiinista kesälläkin.

12. toukokuuta 2009

DASH-ruokavalio vähentää myös sydämen vajaatoiminnan riskiä

Verenpaineen alentamisessa parasta näyttöä on DASH-ruokavalion toimivuudesta. Se on ruokavalio, jossa tärkeintä on runsas kasvisten ja hedelmien syöminen. Muita ruokavalion olennaisia osatekijöitä ovat myös täysjyväviljan sekä rasvattomien tai vähärasvaisten maitotuotteiden käyttö. Suolan käyttöä pyritään ruokavaliossa vähentämään, samoin makeisten. Lisäksi ruokavaliossa suositellaan pähkinöiden, siementen ja papujen käyttöä. Myös kalaa suositaan, kuten myös siipikarjaa ja vähärasvaista lihaa. Rasvoissa käytetään kasvirasvoja, esimerkiksi hyvälaatuista margariinia ja kasviöljyjä.

Nyt ruotsalaistutkimuksessa on havaittu, että henkilöillä, jotka söivät eniten DASH-ruokavaliota muistuttaen, on selvästi alempi riski sairastua sydämen vajaatoimintaan. Parhaiten DASH-ruokavaliota noudattaneella neljänneksellä oli yli kolmanneksen (37 %) pienempi riski sairastua sydämen vajaatoimintaan. Tutkimuksen tulokset julkaistiin arvostetussa Archives of Internal Medicine -tiedelehdessä. Suosittelen DASH-ruokavaliota verenpaineen alentamiseen.

Lähde:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...