30. marraskuuta 2009

"Superfoodit" — turhaa intoilua vai terveyden pelastajia?

"Superfoodit" on suomen kieleen hiljattain ujutettu termi, jolla tarkoitetaan tiettyjä eksoottisia ja kalliita ruokia. Nimitystä käytetään muun muassa monilla nettisivuilla, joilla näitä tuotteita kaupataan. Termin lanseeraamisen taustalla on mitä ilmeisimmin se, että nämä ruoat halutaan saada näyttämään jotenkin hohdokkailta.

Silti ainakin minusta "superfoods" on pelkästään suomen kieleen sopimaton anglismi, ja sen käyttö kalskahtaa hieman junttimaiselta ja sivistymättömältä.

"Superfoodeihin" luetaan tavallisesti sellaisia eksoottisia ruoka-aineita kuin gojimarjat, macajauhe, inkamarja (oikeammin ananaskirsikka), kaakaorouhe, kaakaovoi ja agavesiirappi. Näitä on luonnehdittu ruuiksi, joiden ravintoainetiheys olisi mahdollisimman korkea ja joissa olisi enemmän antioksidantteja kuin muissa ruuissa. Näillä perustein on annettu ymmärtää, että "superfoodit" tai superruuat olisivat muita ruoka-aineita terveellisempiä.

Ei ole kuitenkaan mitään näyttöä siitä, että nämä monesti Etelä-Amerikasta ja Kiinasta tuodut ruoka-aineet olisivat sen terveellisempiä kuin vaikkapa kotoisat mustikat, lehtikaali, pinaatti tai lohi. En ole myöskään vakuuttunut siitä, että kylmäpuristetun rypsiöljyn tai neitsytoliiviöljyn osittainenkaan korvaaminen kaakaovoilla tai kookosrasvalla muuttaisi ruokavaliota yhtään terveellisemmäksi. Todennäköisesti kävisi pikemminkin päinvastoin.

Superfoods-nimitys vaikuttaa lähinnä kauppamiesten lanseeraukselta ja hyvältä bisnekseltä. Internetiin on noussut näitä ruokia kauppaavia nettiliikkeitä kuin sieniä sateella. Eikä ihme, sillä esimerkiksi acai-jauhe maksaa 192 euroa kilo ja gojimarjoista joutuu pulittamaan pahimmillaan 75 euroa kilo (plus postikulut).


Ruokavaliovillitykset menevät ja tulevat

Olen ollut kiinnostunut terveellisestä ravinnosta noin 30 vuoden ajan. Tänä aikana olen ehtinyt nähdä erilaisia ruokavalioihin ja ravintolisiin liittyneitä villityksiä, joihin aina jotkut ovat hurahtaneet. Muoti-ilmiöitä ovat olleet esimerkiksi Herbalife-tuotteet, veriryhmädieetti, vehnänorasjauhe, nonihedelmä, ternimaitokapselit, aloe vera, sinivihreä levä, spelt, ruususuola, valoravinto, pH-ruokavalio, kolloidinen hopea ja ionisoitu vesi.

Yhteistä useimmille näistä markkinoiduista ilmiöistä on se, että niihin liittyy pienten piirien kaupallisia intressejä. Jotkut ovat pyrkineet tekemään niillä rahaa, ja monia on myyty esimerkiksi verkostomarkkinoinnin välityksellä.

Ihmiset lähtevät näihin ruokavalio- ja ravintolisähypetyksiin mukaan, koska maallikot kaipaavat yksinkertaisia patenttiratkaisuja. On helpompaa ostaa pari pussia "superfoodeja" kuin yrittää hahmottaa, millainen on ruokavalion terveellinen kokonaisuus. Suureen yleisöön uppoavat kuin häkä sellaiset ruokavaliot, jotka perustuvat pelkästään yhteen selittävään tekijään (esim. veriryhmä, happo-emästasapaino, hiilihydraattien vähentäminen).

"Superfoodit" eivät silti ole kokonaan humpuukia, mutta pitäisin järkevämpänä niiden käyttöä yksilölliseen harkintaan perustuen. Olisi hyvä, jos näiden ruokien markkinoijat toisivat esille tutkimusnäyttöä siitä, mihin erityisiin oireisiin ja sairauksiin nämä ruuat voivat mahdollisesti tuoda helpotusta. Esimerkiksi gojimarjojen ja macajauheen käytölle voi joillakin ihmisillä hyvinkin olla perusteita.

Yleisesti ottaen tavalliset ihmiset saavat antioksidanttinsa paljon halvemmalla ja helpommin tavallisten ruokakauppojen ruuista. Suosittelenkin käyttämään enemmän esimerkiksi punasipulia, kotimaisia marjoja, saksanpähkinöitä, yrttimausteita, vihreää teetä ja tummaa suklaata. Myös omenien ja sitrushedelmien flavonoidit ovat terveydelle merkittäviä.

27. marraskuuta 2009

Finelin hyödyistä ja heikkouksista

Fineli on Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) ylläpitämä elintarvikkeiden koostumustietopankki, jossa jokainen voi kätevästi tarkistaa ruoka-aineiden sisältämien ravintoaineiden määrän. Suomalaisille sivustossa on erityisen hyödyllistä suomen- tai ruotsinkielisyyden lisäksi se, että useiden elintarvikkeiden tiedot perustuvat tosiasiallisiin suomalaisista elintarvikkeista mitattuihin analyysituloksiin.

Finelissä on myös näppärä Ruokakori-toiminto, jonne voi syöttää päivän aikana syömänsä ruuat ja jossa voi antaa ohjelman laskea niistä saadut ravintoainemäärät.

Ja sitten heikkouksiin. Niistä ikävin on se, että Finelin tietoja ei korjata edes silloin kun niiden virheellisyydestä on huomautettu. Esimerkiksi tietokannassa on elintarvikekummajainen "merilevä spirulina". Kummajainen se on sen vuoksi, että spirulina ei ole merilevä, vaan lammissa kasvatettu makean veden mikrolevä. Finelin ilmoittama "merilevä spirulinan" jodimäärä (36 000 mcg/ 100g) vastaa tanskalaisen tietokannan kombu-merilevälle ilmoittamaa määrää. (Spirulinassa on nettilähteiden mukaan jodia vain noin 40 mcg/ 100 g, joka on todennäköisemmin lähempänä oikeaa kuin Finelin ilmoittama tieto. Myös nori-merilevän jodipitoisuus on melko alhainen.)

24. marraskuuta 2009

Ubikinoni vähentää tuntuvasti sydäntapausten määrää

Ubikinoni (CoQ10) on vitamiinin kaltainen aine ja rasvaliukoinen antioksidantti, jota käytetään yleisesti ravintolisänä. Se ehkäisee vanhenemismuutoksia, ihon rypistymistä ja LDL-kolesterolin hapettumista. Ubikinoni tuottaa energiaa muun muassa sydän- ja aivosoluille, joita se suojaa sairastumisilta ja rappeutumiselta.

Ubikinonia suositellaan etenkin statiinilääkitystä käyttäville potilaille, koska statiinilääkitys alentaa elimistön ubikinonipitoisuuksia, jotka voidaan ubikinonilisällä jälleen korjata normaaleiksi.

Ubikinoni vähentää sydäntapausten, kuten sydäninfarktien ja sydänkuolemien määrää, kuten muutama vuosi sitten tehty satunnaistettu, sokkoutettu ja kontrolloitu tutkimus osoittaa. Tutkimusryhmään kuuluneet olivat vastikään sydäninfarktin saaneita potilaita, jotka käyttivät päivittäin 120 milligramman ubikinonilisää. Vertailuryhmä, joka myös koostui vastaavista sydäninfarktin saaneista potilaista, käytti B-vitamiinilisää.

Vuoden seurannan jälkeen havaittiin, että ubikinonia käyttäneillä sydäntapausten määrä oli peräti 45 prosenttia alempi kuin vertailuryhmässä. Kun ubikinoniryhmässä noin neljänneksellä oli uusia sydäntapauksia, niitä oli vertailuryhmässä lähes joka toisella.

Plasman E-vitamiinin määrä sekä hyvä HDL-kolesteroli kohosivat ubikinonilisää käyttäneillä. Sen sijaan rasvojen hapettumiseen ja vapaisiin radikaaleihin liittyvien aineiden (tiobarbituurihappo-reaktiiviset aineet, malondialdehydi, dieenikonjugaatit) määrä aleni ubikinonia saaneilla. Sitä käyttäneet tunsivat myös paljon vähemmän väsymystä kuin vertailuryhmäläiset.

Muissa tutkimuksissa on lisäksi osoitettu, että ubikinonilisä alentaa hyvin verenpainetta. Ubikinonilisä alentaa systolista verenpainetta jopa 17 elohopeamillimetriä ja diastolista verenpainetta jopa 10 mmHg ilman merkittäviä haittavaikutuksia.

Tavallisesti käytetyt annokset ovat 60-120 milligrammaa päivässä sydänsairaille, mutta terveille ubikinonitasojen ylläpitämiseen riittää mielestäni 30 milligrammaa päivässä. Lisätietoa kaipaaville suosittelen tohtori Tolosen asiantuntevaa artikkelia ubikinonista (alla). Siinä kerrotaan myös ubikinonin muista hyödyistä.

Lähteitä ja lisätietoa:

Effect of coenzyme Q10 on risk of atherosclerosis in patients with recent myocardial infarction.

Coenzyme Q10 in the treatment of hypertension: a meta-analysis of the clinical trials.


Ubikinoni (Koentsyymi Q10). Tri Tolonen.

18. marraskuuta 2009

Worldwatch-instituutti: kotieläintuotannon osuus kasvihuonekaasuista on puolet

Worldwatch-instituutin tuoreen raportin mukaan kotieläintuotannon ilmastovaikutuksia on aiemmin aliarvioitu. Uusissa laskelmissaan instituutti on tullut siihen tulokseen, että kotieläintuotannon osuus on peräti 51 prosenttia kaikista kasvihuonekaasupäästöistä.

Aiemmassa FAOn raportissa arvioitiin, että kotieläintuotannon osuus globaalista lämpenemisvaikutuksesta on 18 prosenttia, mikä on enemmän kuin liikenteen osuus maailmanlaajuisesti. FAOn laskelmien mukaan kotieläintuotanto aiheutti 9 prosenttia kaikista hiilidioksidipäästöistä, 37 prosenttia metaanipäästöistä ja 65 prosenttia typpioksidin päästöistä.

Lukujen täsmällisyydestä ei ole varmuutta. On kuitenkin selvää, että korvaamalla lihansyöntiä ainakin osittain kasvikunnan proteiinilla — tofulla, pavuilla, linsseillä ja pähkinöillä — voidaan kasvihuonekaasujen muodostumista vähentää merkittävästi. Suurimmalle osalle länsimaiden ihmistä tällainen muutos olisi myös terveellinen.

Lähteet:

Livestock and Climate Change. The Worldwatch Institute.

Livestock's Long Shadow. FAO 2006.

Meditaatio voi lähes puolittaa sydänkuolleisuuden

Yhdysvaltain Sydänliiton kokouksessa julkistettujen tulosten mukaan sydänsairailla, jotka harrastavat meditaatiota säännöllisesti, voi olla huomattavasti pienempi kuolemanriski.

Noin kahtasataa amerikkalaista oli pyydetty joko tekemään elämäntapamuutoksia tai meditoimaan 20 minuutin ajan kahdesti päivässä. Yhdeksän vuoden seurannan jälkeen meditaatioryhmän yhdistetty kuolemantapausten, sydänkohtausten ja aivohalvausten määrä oli 47 prosenttia alempi, BBC:n uutiset kertovat.

Osaltaan tuloksia selittää se, että vain harvat elämäntapamuutosten ryhmään kuuluneista pystyivät pysyvästi muuttamaan elintapojaan. Sen sijaan meditaatioryhmään kuuluneista 80 prosenttia mietiskeli ainakin kerran päivässä vielä yhdeksän vuoden jälkeenkin.

Lähde:

Meditation 'eases heart disease'. BBC News.

16. marraskuuta 2009

Google Trends sen tietää: Välimeren ruokavalio on yhä suositumpi


Google Trends -haku "Mediterranean diet", 16.11.2009

Välimeren ruokavaliota koskevan tutkimustiedon lisääntyessä sen suosio maailmalla kasvaa, kuten Google Trends yllä lahjomattomasti kertoo.

Välimeren ruokavalio on tunnetusti sydämelle terveellinen, mutta se toimii hyvin myös painonhallinnassa ja auttaa ehkäisemään diabetesta ja silmänpohjan ikärappeumaa. Lisäksi se vähentää masennuksen riskiä, auttaa kognitiivisen tason säilyttämisessä ja pienentää Alzheimerin taudin riskiä. Eikä siinä kaikki: Välimeren ruokavalio alentaa myös aivohalvauksen riskiä, vähentää kaikista syistä johtuvaa kuolleisuutta ja hieman syöpäkuolleisuuttakin.

Mielenkiintoista Välimeren ruokavaliossa on myös se, että se on hyvin sovellettavissa muihin kulttuureihin. Sitä on voitu noudattaa eri puolilla maailmaa ja aina se on osoittautunut terveelliseksi.


Välimeren ruokavaliota koskevaa tutkimustietoa:

Sofi F et al. Adherence to Mediterranean diet and health status: meta-analysis. BMJ. 2008 Sep 11;337:a1344.

Mitrou PN et al. Mediterranean dietary pattern and prediction of all-cause mortality in a US population: results from the NIH-AARP Diet and Health Study. Arch Intern Med. 2007 Dec 10;167(22):2461-8.

Estruch R et al. Effects of a Mediterranean-style diet on cardiovascular risk factors: a randomized trial. Ann Intern Med. 2006 Jul 4;145(1):1-11.

Knoops KT et al. Mediterranean diet, lifestyle factors, and 10-year mortality in elderly European men and women: the HALE project. JAMA. 2004 Sep 22;292(12):1433-9.

Esposito K et al. Effect of a Mediterranean-style diet on endothelial dysfunction and markers of vascular inflammation in the metabolic syndrome: a randomized trial. JAMA. 2004 Sep 22;292(12):1440-6.

Simopoulos AP. The traditional diet of Greece and cancer. Eur J Cancer Prev. 2004 Jun;13(3):219-30.

Trichopoulou A, Costacou T, Bamia C, et al. Adherence to a Mediterranean diet and Survival in a Greek Population. The New England Journal of Medicine. 2003;348:2599-2608.

Kouris-Blazos A. Are the advantages of the Mediterranean diet transferable to other populations? A cohort study in Melbourne, Australia. Br J Nutr. 1999 Jul;82(1):57-61.

9. marraskuuta 2009

D-vitamiinin lisääminen elintarvikkeisiin vai ravintolisän käyttö?

Jokaiselle uutisia ja tutkimustietoja seuraavalle ihmiselle on käynyt selväksi, että D-vitamiinisuositukset ovat pahasti jälkeenjääneitä. Tutkimukset ovat jo vuosien ajan osoittaneet, että suosituksia pitäisi nostaa.

Suositusten kohottamista viivästyttäväksi tekijäksi arvelen sitä, että asioista vastaavat terveysalan viranomaiset eivät osaa päättää miten asia tulisi käytännössä hoitaa. Äkkisiltään helpoin vaihtoehto (A) tuntuisi olevan se, että elintarvikkeiden D-vitaminointia lisättäisiin ja samalla laajennettaisiin koskemaan uusiakin ruokaryhmiä.

Toinen vaihtoehto (B) olisi se, että kaikille kansalaisille annettaisiin selkeä suositus käyttää erillistä D-vitamiinilisää, jonka määrä olisi nykyistä 7,5-10 mikrogrammaa huomattavasti korkeampi.

Molemmissa näissä vaihtoehdoissa on ongelmansa. Vaihtoehdon A pulmana on, että ihmisten ravintotottumuksissa on eroja, minkä vuoksi D-vitamiinin saantiin tulee joka tapauksessa jäämään paljon hajontaa. D-vitaminoituja elintarvikkeita eniten käyttävät kansalaiset tulisivat saamaan D-vitamiinia ruoastaan hyvinkin runsaasti, niitä välttävät taas melko vähän. Sen vuoksi elintarvikkeiden D-vitamointi ei voi olla niin runsasta, että kaikki kansalaiset saavuttaisit sillä hyvin optimaaliset (80-100 nmol/l) D-vitamiinitasot.

Elintarvikkeiden vitaminointi ei myöskään tasoita elimistön D-vitamiinitasojen vuodenajoista riippuvaista kausivaihtelua. Se on selvä haitta, koska D-vitamiinitasojen heittelyä on pidetty esimerkiksi yhtenä eturauhassyövän riskitekijänä. Siinä suhteessa ravintolisien käyttö olisi paljon parempi vaihtoehto. Mahdollistaahan se periaatteessa D-vitamiinitasojen pitämisen vakaina ympäri vuoden, jos annokset ovat sopivia.

Vaihtoehdon B ilmeisenä puutteena puolestaan on, että kaikkia kansalaisia ei saada mitenkään myöntymään ravintolisän käyttöön. Ongelmaa voitaisiin vähentää huomattavasti siten, että kansalaisille jaettaisiin D-vitamiinivalmisteet ilmaiseksi ja ne toimitettaisiin ihmisille koteihin saakka kerran vuodessa.

Monen mielestä tällainen voi kuulostaa suorastaan sosialismilta, mutta olen täysin vakuuttunut, että se olisi hyvin kustannustehokasta ja järkevää terveyspolitiikkaa. Se maksaisi itsensä takaisin nopeasti. Noin 10-15 euron vuotuisella kululla kansalaista kohden voitaisiin huolehtia siitä, että kaikki saisivat riittävästi D-vitamiinia. Epäilen silti, että tällainen ei tule koskaan saamaan riittävästi poliittista kannatusta.

Niinpä realistisimpana toteuttavissa olevana vaihtoehtona (C) ehdotan sitä, että yhdistetään elintarvikkeiden runsaampi vitaminointi JA annetaan samanaikaisesti suositus suuremman D-vitamiinilisän käytöstä. Tässä mallissa elintarvikkeiden vitaminoinnilla voidaan ehkäistä graaveimmat puutokset väestössä. Samalla tarkoitus olisi, että kansalaiset käyttäisivät sen lisäksi D-vitamiinivalmisteita, joiden annosmäärät olisivat nykyistä suurempia. Kaikki eivät tietenkään D-vitamiinilisää käyttäisi. Nämä ihmiset jäisivät sen turvaverkon varaan, jonka elintarvikkeiden D-vitaminointi muodostaisi.

Lisätietoa:

Grant WB et al. Estimated benefit of increased vitamin D status in reducing the economic burden of disease in western Europe.

5. marraskuuta 2009

Lääkäri kauhistelee D-vitamiinivajetta

Iisalmelaislääkäri kauhistelee suomalaisten D-vitamiinivajetta, kertoo YLE Uutiset tänään.

"Iisalmelaislääkäri Hannu Vierola on työnsä kautta päätynyt tutkimaan potilaidensa D-vitamiinin määriä. Tulokset ovat olleet hälyttäviä, esimerkiksi 15-vuotiaista tytöistä joka viides on lähestulkoon riisitaudin partaalla. D-vitamiinin vajaus koskee kuitenkin myös kaikkia muita ikäluokkia ja molempia sukupuolia. Kriisiryhmiä ovat nuoret ja vanhukset sekä laktoosi-intoleranssia ja keliakiaa potevat."

Lue koko uutinen klikkaamalla tätä.

4. marraskuuta 2009

Runsas TV:n katsominen voi vaikeuttaa painonhallintaa

Ravitsemusuutiset on melko uusi ravintoblogi, jossa seurataan ravitsemustieteellisiä tutkimuksia. Blogin uusimmassa kirjoituksessa tarkastellaan TV:n katsomisen ja ylipainon yhteyttä. Onhan runsas median käyttö yhdistetty ylipainon yleistymiseen.

Eräs syy TV:n katsomisen ja lihavuuden yhteyteen voi piillä siinä, että mainoskanavilla mainostetaan runsaasti ruokaa ja vieläpä usein epäterveellistä pikaruokaa. Se näyttää johtavan siihen, että TV:tä katsottaessa napostellaan yhä enemmän ja ruokailutottumukset muuttuvat epäterveellisemmiksi.

Oma epätieteellinen johtopäätökseni on, että painonhallintaa voi osaltaan edistää pysyminen YLEn kanavilla. Tällöin ei tarvitse katsoa pikaruoan ja makeisten syömiseen yllyttäviä viestejä. Vielä parempi vaihtoehto on sulkea TV kokonaan ja lähteä vaikkapa ulos kävelylle katselemaan syksyn viimeisiä kauniita lehtiä.

Lapsuudessani aikuiset patistivat lapset sisältä ulos. Vietimmekin lähes kaiken ajan ulkosalla leikkien ja pelaten. Sisään tulimme vain kun oli ruoka-aika ja pikaisesti syötyämme lähdimme taas saman tien ulos. Ehkäpä osaratkaisu lasten ylipainon ehkäisemiseen löytyisikin siitä, että vanhemmat alkaisivat kehottaa lapsia TV:n ja tietokoneen äärestä ulkona leikkimiseen?

Tutkimusviite:

Manios et al. Obesity and Television Watching in Preschoolers in Greece: The GENESIS Study. Obesity 2009;17:2047-53
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...