Luomua ja ravintolakokemuksia Baleaareilta

Olin lomamatkalla Mallorcalla ja Ibizalla. Matkalla tutustuin tietysti myös paikalliseen ruokakulttuuriin. Tärkeä havainto oli, että luomu- ja lähiruokatrendi on nostamassa päätään myös Espanjassa. Kun EHEC- ja muut ruokaskandaalit seuraavat toinen toistaan, ei ole vaikea ennustaa, että luonnollisen ruoan trendi tulee yhä vain vahvistumaan.

Palma de Mallorcassa on lauantaisin pelkästään luomuruoan myyntiin keskittynyt tori.

Lähiruoan myyntiä keskiviikkoisin Andratxin pikkukaupungissa. Myynti oli levittäytynyt monille lähikaduille, jotka oli suljettu autoliikenteeltä markkinoiden ajaksi. Tarjonta markkinoilla on niin houkuttelevaa, että asiakkaita torille tulee kaikkialta Lounais-Mallorcalta.

Luomuruoan myyntiä Eivissassa Ibizalla.

Pidän uusien makujen maistelemisesta. Tässä herkullisia tapaksia parin nuoren marokkolaisen perustamassa tasokkaassa tapas-ravintolassa Sant Josepissa Ibizalla. Kuvassa näkyvä tumma möykky on lammas-tajinea, marokkolaista pataruokaa. En usein syö lihaa, mutta kun oli tilaisuus maistaa aitoa erikoisuutta, en voinut vastustaa. Lammas olikin mehevää ja herkullista, kuten muutkin tapakset.

Mallorcan suurimmassa kaupungissa Palma de Mallorcassa on boheemi ja viehättävä Santa Catalinan kaupunginosa, jossa on monia hyviä ravintoloita. Kävin siellä tässä afrikkalaisessa ravintolassa, joka osoittautuikin hyväksi.

Afrikkalaisessa ravintolassa söin tätä eksoottisesti mutta miedosti maustettua kanaa vihannesten ja maissipuuron kera. Jos maistoin oikein, mausteiden joukossa oli ainakin kardemummaa.

Kuvat Juhana Harju

Ravintolaruoasta

Tämän lauantain Helsingin Sanomat kirjoittaa terveydenhuollon ja kasvatustieteen maisteri Enni Mertasen uuteen väitöskirjaan liittyen ravintolaruoasta. HS:n artikkelin mukaan "monissa ravintola-annoksissa on kuitenkin liikaa rasvaa, runsaasti proteiinia ja liian vähän hiilihydraatteja." Samassa yhteydessä haastateltu kokki ja ravintolakoulu Perhon tuntiopettaja Markus Maulavirta suhtautuu kriittisesti näihin näkemyksiin viitaten siihen, että vähärasvaisuus ei ole auttanut nuoria painonhallinnassa. Hän ei myöskään ole havainnut asiakkaiden olevan erityisen kiinnostuneita ravitsemusasioista.

Ravintolaruoan laatu on sinänsä tärkeä aihe ja siihen pitäisi kiinnittää enemmän huomiota. Katsoisin Mertasen painottamien rasvan, proteiinin ja hiilihydraattien keskinäisten määrien olevan kuitenkin toisarvoisia asioita — siitä olen kokki Maulavirran kanssa samaa mieltä. Terveyttä ajatellen olennaisempaa on se, onko ravintolaruoan rasvan laatu hyvää. Toinen tärkeä kysymys on se, onko vihanneksia tarpeeksi. Olisi myös tärkeää kiinnittää huomiota hiilihydraattien laatuun — esimerkiksi valkoisista jauhoista tehdyn pastan sijaan vain aniharvoissa paikoissa saa täysjyväpastaa.

Siitä en ole Maulavirran kanssa samaa mieltä, että ihmiset eivät olisi erityisen kiinnostuneita ravitsemuksesta. Ihmiset ovat. Ravintolaruokailutilanne ei vain suo luontevaa mahdollisuutta tuoda omaa kiinnostusta esille. Harva haluaa itselleen niuhottajan leimaa sillä, että alkaisi kysellä vaikkapa lounasravintolan kiireisessä kassajonossa siitä, onko ravintolan käyttämässä paistorasvassa osittain kovetettuja kasvirasvoja ja siten haitallisia transrasvoja. Asia on silti tärkeä, ja jokaisen ravintolan tulisi tarkistaa käyttämiensä paistorasvojen laatu.

Kevennykseksi liitän tähän asiaan liittyvän videon, jossa arvostettu Harvardin huippututkija Walter C. Willett on italialaisravintolassa syömässä ja puhuu samalla tärkeistä ravintolaruoan terveellisyyteen vaikuttavista kysymyksistä.