19. kesäkuuta 2008

Hyvää juhannusta!


Kesäilta Kumpulanlaaksossa Helsingissä. Kuva JH

18. kesäkuuta 2008

"Syöpätutkijat: Kännykän vaaroista ei voida enää vaieta"

Kansainvälisen tutkijaryhmän mukaan kännykänkäyttöön liittyvä syöpäriski on niin suuri, ettei sitä voi enää jättää huomioimatta, kirjoittaa päivän Helsingin Sanomat.
— Olemme tänään samassa tilanteessa kuin olimme 50 vuotta sitten asbestin ja tupakan kanssa, sanoo syöpätutkija Thierry Bouillet HS:n mukaan.

Jutussa haastateltu Säteilyturvakeskuksen tutkimusprofessori Kari Jokela vähättelee riskejä. Jokelan kommenteista paistaa se, että kännykkäsäteilyn mahdolliset haitat yritetään pelkistää sen aiheuttamaan kudosten lämpenemiseen. Se voi mielestäni olla virhe, sillä sähkömagneettisella säteilyllä saattaa olla myös muita haittavaikutuksia solutasolla.

Kännykkäsäteilyn haitat eivät ole aivan spekulaation tasolla, sillä viime vuonna julkaistussa ruotsalaistutkimuksessa Long-term use of cellular phones and brain tumours: increased risk associated with use for ≥ 10 years pitkäaikainen kännykänkäyttö yhdistyi lisääntyneeseen aivokasvainten riskiin. Tutkijoiden johtopäätösten mukaan varovaisuus kännykän käytössä on paikallaan.

Matkapuhelinvalmistaja Nokialle lähettäisin terveisiä, että nyt voisi olla olemassa hyvä markkinasegmentti säteilyltään vähäiselle kännykälle. Jos se olisi vielä klassisen tyylikkäästi muotoiltu ja edullinen, ostaisin sellaisen heti. (Kummastelen muuten hieman sitä, että Nokian yritysvastuuta koskevassa dokumentissa ei mainita lainkaan terveyttä yrityksen toimintaa ohjaavana arvona. Ovatkohan yrityksen arvot kunnossa?)

17. kesäkuuta 2008

Professorismies hämmentää turhaan maitorasvakirjoituksellaan

Toisinajattelu on joskus aivan paikallaan. Oli aiheellista olla toisinajattelija esimerkiksi valtiososialismin aikaan Itä-Euroopassa. Olisi myös syytä olla toisinajattelija USA:ssa mitä tulee kuolemantuomioihin. Joskus toisinajattelu vaikuttaa kuitenkin vain periaatteelliselta halulta vastustaa vallitsevia ajatuskulkuja. Se tuli vahvasti mieleen lukiessani professori Kari Salmisen Vieraskynä-artikkelia sunnuntain 15.6. Helsingin Sanomista. Salmisen keskeinen väite on, että maitorasvan käyttö ei lisäisi, vaan pikemminkin vähentäisi sydänsairauksien riskiä.

Salminen aloittaa juttunsa kertomalla, että 20 vuotta sitten keskeisissä päivälehdissä julkaistiin ilmoitus: "Viisi asiaa, jotka olet halunnut kuulla ravinnon rasvoista, mutta kukaan ei ole kertonut." Keskeinen mainoksen sanoma oli, ettei maitorasva ole haitallista sydämen terveydelle. Salminen jättää mainitsematta, että ilmoituksen kustansivat maidontuottajat ja Valio, joilla oli tietysti omat taloudelliset intressinsä puolustaa maitorasvaa.

Sittemmin maidontuottajat ja Valio ovat aika hyvin taipuneet virallisen ravintovalistuksen taakse, mutta Salminen jatkaa yhä siitä, mihin 20 vuotta sitten jäätiin.

Salminen katsoo englantilaisen Caerphilly-tutkimuksen tulosten osoittavan, että runsas maito vähentäisi sydänsairastavuutta ja aivohalvauksia. Tutkimuksen tulosten lähempi tarkastelu kuitenkin osoittaa, että runsas maidonjuonti yhdistyi tilastollisesti merkitsevästi ainoastaan vähäisempään aivohalvausten määrään (p = 0.05). Iskeemisen sydäntaudin ja kokonaiskuolleisuuden kohdalla sekoittavien tekijöiden osalta täysin vakioidut tulokset olivat kaukana tilastollisesta merkitsevyydestä (p = 0.59 ja p = 0.67). Siten tulosten perusteella ei voi ainakaan väittää sitä, mitä Salminen väittää tulosten osoittavan. Maito tosin yhdistyi alempaan aivohalvausten määrään, mutta mikään tutkimuksessa ei osoita, että se olisi ollut juuri maidon rasvaisuuden ansiota.

Salminen käyttää keppihevosenaan myös kreikkalaisen Cardio2000-tutkimuksen osatutkimusta. Salmisen mukaan tutkimus osoittaisi maidon suojaavan sydäntaudeilta. Salminen on siltä osin oikeassa, että tutkimuksessa maitotuotteiden käyttö yhdistyi alempaan sepelvaltimotaudin riskiin. Jos kuitenkin katsoo Cardio2000-tutkimusta tarkemmin, voi huomata, että sepelvaltimotautiriskin vähentämisen kannalta optimaalinen maitotuotteiden (sisältäen kaikki maitotuotteet, ei siis vain maitoa) määrä oli niinkin alhainen kuin vain 7,4 annosta viikossa. Määrä on niin vähäinen, että siihen päästäkseen suomalaisten pitäisi vähentää maitotuotteiden käyttö alle puoleen nykyisestä!

Edellä mainituista tutkimuksista kumpikaan ei osoita rasvaisen maidon haitattomuutta tai terveellisyyttä rasvattomaan nähden, koska kummassakaan ei ollut arvioitu riskejä suhteessa maidon rasvaisuuteen. Luotettavampaa tietoa rasvaisen ja rasvattoman maidon terveellisyydestä saadaan esimerkiksi suureen Sairaanhoitajien terveystutkimuksen aineistoon perustuvasta Harvardin tutkimuksesta Dietary saturated fats and their food sources in relation to the risk of coronary heart disease in women. Siinä tutkittiin myös rasvaisen ja rasvattoman maidon yhteyttä sydäntautiriskiin.

Tutkijat havaitsivat, että rasvaista maitoa runsaasti juoneilla oli 67 prosenttia korkeampi sepelvaltimotautiriski maitoa lähes täysin välttäneisiin verrattuna. Tulos oli tilastollisesti erittäin merkitsevä (p = 0.0001). Lisäksi rasvattoman maidon käyttö yhdistyi 22 prosenttia alempaan sepelvaltimotautiriskiin sitä lähes täysin välttäneisiin verrattuna. Vaikkakaan tämä tulos ei ollut tilastollisesti merkitsevä, tulos osoitti kuitenkin trendiä vähenemisen suuntaan (p = 0.09) ja oli siten todennäköinen.
"Similarly, the ratio of high-fat to low-fat dairy product consumption was positively associated with the risk of CHD. Among the dairy products, whole-milk consumption was associated with a significantly increased risk of CHD. The multivariate RRs across categories of intake of whole milk [almost never, <244 trend =" 0.09).">

Tämän tutkimuksen valossa on siis viisasta korvata rasvainen maito rasvattomalla, jos maitoa juo ja haluaa vähentää omaa sydäntautiriskiään. Maidonjuonti ei tietenkään ole mitenkään välttämätöntä, vaan pidän parempana maitotuotteiden käyttöä esimerkiksi rasvattomana jogurttina ja juustoina. Jos haluaa rajoittaa tyydyttyneen rasvan saantia esimerkiksi siten kuin virallisissakin ravitsemussuosituksissa suositellaan, mikä mielestäni on viisasta, se edellyttää silloin sitä, että suurimman osan käytetyistä maitotuotteista tulee olla rasvattomia tai vähärasvaisia.


Klikkaa isommaksi.

Tyydyttyneiden rasvojen määrää on lisäksi hyvä tarkastella suhteessa tyydyttymättömien rasvojen saantiin. Olennaista on, että kasvikunnan pääasiassa tyydyttymättömiä rasvoja saadaan riittävästi suhteessa eläinkunnan suurelta osin tyydyttyneisiin rasvoihin. Maissa, joissa eläinrasvaa saadaan ravinnosta runsaasti ja kasvikunnan rasvaa vain vähän, sydäntautikuolleisuus on yleensä korkeaa. Yleisesti on siis järkevää rajoittaa eläinrasvojen saantia ja pitää huolta riittävästä hyvälaatuisten kasvirasvojen saannista. Hyviä kasvikunnan rasvoja on esimerkiksi neitsytoliiviöljyssä, kylmäpuristetussa rypsiöljyssä, avokadossa ja pähkinöissä. Lisäksi on tietysti hyvä pitää huolta kalan pitkäketjuisten omega-3-rasvahappojen saannista eli rasvaista kalaa on hyvä syödä.

13. kesäkuuta 2008

Sanotaan se suoraan: perinteinen suomalainen ruoka ei ole terveellistä

Aika usein kuulee väitettävän, että perinteinen suomalainen kotiruoka on terveellistä. Internetin keskustelupalstoiltakin voi lukea kertomuksia mummoista ja vaareista, jotka kuulemma elivät 95-vuotiaiksi, vaikka levittivät puoli senttiä voita leivän päälle, söivät makkaraa, joivat pannukaupalla kahvia ja polttivat norttia niin, että tupa oli sinisenä. Tai ehkä juuri siksi?

Anekdotaalisilla kertomuksilla voidaan puolustaa aivan minkälaisia ruokavalioita tahansa. Tutkimusnäyttö ei kuitenkaan tue väitettä perinteisen suomalaisen ruokavalion terveellisyydestä. Tuoreessa Vera Mikkilän väitöstutkimuksessa Diet and the development of atherosclerosis: a whole-diet approach from childhood to adulthood osoitetaan selvästi, että perinteinen suomalainen ruokavalio on yhteydessä moniin sydän- ja verisuonitautien riskitekijöihin.

Väitöstutkimuksessa kartoitettiin sepelvaltimotaudin riskitekijöitä ja niiden muutosta lapsuudesta aikuisuuteen. Tutkimushanke käynnistettiin vuonna 1980, jolloin tutkittavat olivat 3–18-vuotiaita. Tutkimuksen aineistona käytettiin 1 037 tutkittavalta toistuvasti vuosina 1980–2001 kerättyjä tietoja ruokavaliosta ja sepelvaltimotaudin riskitekijöiden tasosta. Vuonna 2001 saatiin lisäksi ultraäänimittauksella tietoja kaulasuonten sisäseinämän paksuudesta.


Perinteinen suomalainen ruokavalio yhdistyi sydäntaudin riskitekijöihin

Eräs tutkimuksen keskeinen löydös oli, että pitkäaikainen perinteisen suomalaisen ruokavalion noudattaminen oli yhteydessä useisiin sepelvaltimotaudin riskitekijöihin. Se yhdistyi korkeisiin LDL-kolesterolin, apolipoproteiini B:n ja C-reaktiivisen proteiinin tasoihin sekä naisilla myös kohonneeseen verenpaineeseen ja insuliinitasoon. Lisäksi miehillä, jotka käyttivät runsaasti perinteiselle ruokavaliolle tyypillisiä elintarvikkeita, sepelvaltimotaudin riskiä ennustava kaulavaltimon sisäseinämä oli paksuuntunut muita enemmän.

Kun katsoo tutkimuksen faktorianalyysin tuloksia koko 21 vuoden ajalta, niin sydämelle epäterveelliseksi osoittautuneessa perinteisessä ruokavaliossa käytettiin runsaasti maitoa, voita, kahvia, makkaroita, perunoita ja vehnää. Lisäksi perinteisessä ruokavaliossa oli tyypillistä välttää esimerkiksi muihin maitotuotteisiin kuulunutta jogurttia.

Sydämelle terveellistä terveystietoista ruokavaliota puolestaan luonnehti parhaiten vihannesten, juuston, muiden maitotuotteiden (esimerkiksi jogurtin), teen, marjojen ja hedelmien, palkokasvien, pähkinöiden ja kalan runsas käyttö. Juureksia terveystietoisessa ruokavaliossa syötiin selvästi enemmän aivan tutkimusjakson alussa vuonna 1980, mutta ei enää sen jälkeen.

Naudanlihaa terveystietoisessa ruokavaliossa syötiin vähemmän kuin perinteisessä ruokavaliossa. Lisäksi terveystietoisessa ruokavaliossa käytettiin aikuisiällä alkoholia, jonka kohtuullisen (ei-humalahakuisen) nauttimisen tiedetään muista tutkimuksista suojaavan sydäntä. Molemmissa ruokavalioissa käytettiin runsaasti myös ruista, mutta havaintoa voi pitää pikemminkin suomalaista ruokavaliota kuvaavana kuin terveellisyydestä kertovana. Ruis vaikuttaakin tutkimuksen valossa suhteellisen neutraalilta terveyttä ajatellen. Toki pääasiassa täysjyvää sisältävä ruisleipä on silti vaaleaa leipää paljon terveellisempi valinta.

Pidän tutkimuksessa erityisen mielenkiintoisena maitotuotteiden toisistaan poikkeavaa yhteyttä sydänterveyteen. Suomalaisessa ravintovalistuksessahan on kiinnitetty huomiota yksinomaisesti maitotuotteiden tyydyttyneeseen rasvaan. Itse näkisin kuitenkin, että sen lisäksi maitotuotteiden terveellisyyttä tai epäterveellisyyttä saattavat määrittää vahvasti myös muut tekijät, esimerkiksi maidon proteiinit ja laktoosi. Olen tuonut tässä blogissanikin esille näkemyksen, että maitotuotteet olisi terveellisempää nauttia ranskalaiseen tapaan juustoina tai jogurtteina kuin maitona. Juustoja kypsytettäessä laktoosi ja osa niiden proteiineista hajoaa, ja juustoihin muodostuu lisäksi verisuonten kalkkiutumista ehkäisevää K2-vitamiinia. Myös tämä väitöstutkimus antaa viitteitä siihen suuntaan, että toiset maitotuotteet ovat terveellisempiä kuin toiset, vaikka tällainen väestötutkimus ei tietenkään todista yksittäisten ruoka-aineiden terveellisyyttä. Esitän kuitenkin harkittavaksi, tulisiko ravitsemussuosituksia muuttaa niin, että niissä suositeltaisiin juuston ja jogurtin käyttöä maidon sijaan. Maidon voisi jättää lähinnä vain kahvin kanssa käytettäväksi.


Suomalaista ruokavaliota ei ole syytä romantisoida

Ei siis ole syytä romantisoida perinteistä suomalaista ruokaa. Juuri perinteisen suomalaisen ruokavalion vuoksi Suomessa jouduttiin käynnistämään Pohjois-Karjala-projekti hälyttävän korkean sepelvaltimotautiriskin alentamiseksi. Kun suomalaiset saatiin valtavalla kansallisella projektilla muuttamaan ruokavaliotaan ja vähentämään tupakointia, myös sepelvaltimotaudin riski aleni. Nyt puhutussa väitöstutkimuksessa korkein sepelvaltimotautiriski oli yhä pääasiassa maaseudun kouluttamattomilla ihmisillä. Voi olettaa, että nämä olivat samalla ihmisiä, jotka eivät olleet juuri piitanneet suosituksista syödä enemmän vihanneksia, marjoja ja hedelmiä ja korvata voi terveellisimmillä rasvoilla — tai sitten heillä ei ollut siihen varaa.

On syytä erottaa Suomessa viljelty ruoka suomalaisesta ruokakulttuurista. Suomessa viljelty ruoka on varmasti keskimäärin ulkomailla viljeltyä terveellisempää ja turvallisempaa. Kotimaisen ruoan torjunta-aine- ja raskasmetallijäämät ovat pienempiä kuin ulkomailta tuodun, mutta suomalainen ruokakulttuuri ei ole terveellinen. Olisi viimein aika sanoa se suoraan.

Olemme syöneet liian yksipuolisesti ja painottaneet epäterveellisiä ruoka-aineita. Suurelta osin syyt suomalaiset ruokakulttuurin epäterveellisyyteen ovat hyvin ymmärrettäviä. Kylmä ilmasto on rajoittanut viljelykautta ja viljeltävien lajien määrää. Monet ruoka-aineet eivät ole säilyneet koko pitkää talvikautta. Aiemmin köyhän kansakunnan ruokapöydän valikoiman saneli pitkälti myös se, mihin oli varaa. Nykyisin tilanne on kuitenkin toisenlainen. Kasvihuoneviljely, elintarvikkeiden tuonti ja kehittynyt kylmäsäilytys mahdollistavat sen, että voimme periaatteessa syödä terveellisesti ympäri vuoden.

Suurimmalla osalla kansasta on myös sellainen tulotaso, että ihmiset voivat ostaa kaupasta melkein sellaista ruokaa kuin haluavat. Terveellisen ruuan kalleus toki koskettaa tiettyjä väestöryhmiä, esimerkiksi opiskelijoita, nuoria lapsiperheitä ja monia eläkeläisiä. Heidän asemaansa tulisikin parantaa. Mutta jos keskituloisella ei ole varaa terveelliseen ruokaan, hän voi pohtia omia preferenssejään. Jos hän ostaisi pikkuisen pienemmän auton, ruokakuluissa ei ehkä tarvitsisi säästää.

Edellä sanottu ei tietenkään merkitse sitä, etteikö suomalaisessa ruokakulttuurissa olisi mitään säilyttämisen arvosta. Toki suomalaiseenkin ruokaperinteeseen kuuluu herkullisia ja terveellisiäkin ruokia. Sellaisia ovat esimerkiksi monet kalaruuat ja marjat.

11. kesäkuuta 2008

Vanhustentarhoihin elämänlaatua

Kansanterveyslaitoksen tutkimusprofessori Pentti Huovinen kirjoittaa muutaman päivän takaisessa Vanhustentarha-blogikirjoituksessaan siitä, miten vanhusten elämänlaatua sekä fyysistä ja psyykkistä suorituskykyä voidaan parantaa luomalla vanhainkoteihin kodinomaisempi ruokailutilanne. Suosittelen lukemista. En edusta samaa poliittista kantaa kuin Huovinen.

Optimaalista alemmat D-vitamiinitasot lisäävät infarktiriskiä

Moni lukijani saattaa ajatella, että olen aikamoinen monomaani kirjoittaessani taas D-vitamiinista. Jatkuvasti julkaistaan kuitenkin uutta tutkimustietoa alhaisten D-vitamiinitasojen yhteydestä sairastumisriskeihin. Siksi näitä tuloksia ei voi oikein jättää huomiotta.

Nyt tuoreessa Archives of Internal Medicine -tiedelehdessä julkaistussa tutkimuksessa on havaittu, että D-vitamiinin puute yhdistyy miehillä kaksi kertaa suurempaan sydäninfarktiriskiin optimaalisiin tasoihin (vähintään 75 nmol/l ) verrattuna. Tutkimuksen tulokset oli vakioitu tavallisten sydäntautien riskitekijöiden suhteen, joten esimerkiksi D-vitamiinin puutteesta kärsivien mahdollisesti heikommat kolesteroliarvot tai vähäisempi liikunnan määrä eivät olennaisesti ole vaikuttaneet tutkimustuloksiin. Riskiä ei tutkimuksessa kohottanut ainoastaan selvä D-vitamiinin puutos vaan myös sellaiset optimaalista (vähintään 75 nmol/l) alemmat pitoisuudet, joita Suomessakin pidetään usein hyväksyttävinä. Mielestäni tutkimustulos on taas yksi lisä niiden tutkimusten joukkoon, jotka osoittavat, että vasta D-vitamiinin vähintään 75 nmol/l tasoa tulisi pitää normaalina. Sitä alemmat tasot yhdistyivät tässä tutkimuksessa korkeampaan sydäninfarktiriskiin.


Näin pidät huolta optimaalisista D-vitamiinitasoistasi
  • Ota kesäaikaan kohtuullisesti aurinkoa. 20 minuuttia keskipäivän aurinkoa kolmesti viikossa suurimmalle osalle kehoa on hyvä aika keskimääräiselle ihotyypille (lue täältä mitä professori Pentti Tuohimaa sanoo terveellisestä auringonotosta). Aurinkovoiteet estävät D-vitamiinin muodostuksen lähes täysin, joten käytä niitä vasta tämän lyhyen auringonottoajan jälkeen. Älä anna ihon palaa.
  • Syksystä kevääseen käytä 25 mikrogramman D3-vitamiinilisää päivässä. D3-vitamiinia saa apteekeista. Älä käytä kalanmaksaöljyä D-vitamiinin lähteenä. D-vitamiinin virallinen turvallisen saannin yläraja on 50 mikrogrammaa päivässä.
  • Voit mittauttaa D-vitamiinitasosi lääkäriasemalla tai terveyskeskuksessa kevättalvella varmistaaksesi, että 25 mikrogrammaa D-vitamiinia on riittävästi kohottamaan D-vitamiinitasosi (kalsidiolitasosi) vähintään 75 nmol–80 nmol/l tasolle. Jos D-vitamiinitasosi jää tämän alle, voit keskustella lääkärin kanssa annoksen nostamisesta.


Lähde

Giovannucci E et al. 25-Hydroxyvitamin D and Risk of Myocardial Infarction in Men: A Prospective Study. Archives of Internal Medicine (2008). 168[11]:1174 - 1180.

8. kesäkuuta 2008

Probioottijuoma voi auttaa heinänuhaan

Maitohappobakteereja sisältävän juoman päivittäinen käyttö voi auttaa heinänuhaan, kertoo Medwirenews. Probioottijuoman päivittäinen nauttiminen muun muassa alensi allergiseen reaktioon liittyvien IgE-vasta-aineiden pitoisuuksia ja kohotti samalla IgG-vasta-aineiden pitoisuuksia, minkä ajatellaan suojaavan allergisilta reaktioilta. Tutkimuksen tulokset julkaistiin tuoreessa Clinical & Experimental Allergy -tiedelehdessä.

Tutkimuksessa käytettiin Lactobacillus casei Shirota -bakteerikantaa, jota on monissa maissa myytävässä japanilaisessa Yakult-juomassa. En ole löytänyt suomalaista probioottijuomaa, jossa olisi juuri tätä bakteerilajia, mutta silti myös muilla probioottijuomilla saattaa olla allergisia oireita vähentävää vaikutusta. Lactobacillus casei -lajia on esimerkiksi Marlin ja Arlan tietyissä mehuissa ja mehujuomissa. Marlin mehujuomien täysmehupitoisuus on valitettavasti vain 30–40 prosenttia ja lisäksi ne ovat sokeroituja.

Probioottien vaikutuksesta immuniteettiin on hyvää tietoa Valion julkaiseman Nutrifocus-lehden teemanumerossa Luonnollista vastustuskykyä (nro 1/2006).

Syön itse aamuisin yhden Gefilus-jogurtin, jonka olen havainnut hyväksi vatsalleni. Heinänuhaan se ja sen bakteerikanta ei kuitenkaan auta ainakaan minulla. (Terveisiä muuten Valiolle, että varsinkin mansikkajogurtti maistuu keinotekoisille makuaineille.)


Muita lääkkeettömiä keinoja heinänuhan hoitoon

Muitakin lääkkeettömiä keinoja hoitaa heinänuhaa on. Minulla on hyvää omakohtaista kokemusta perillauutteesta. On myös jonkin verran tutkimustietoa, joka tukee perillan käyttöä allergisen nuhan hoidossa. Perillauutteen käyttö on suositeltavaa aloittaa viikkoa paria ennen oletetun allergiakauden alkua, jotta siitä olisi eniten apua.

Pahimpiin siitepölyoireisiin olen lisäksi muutaman päivän ajan käyttänyt noin kolmea grammaa C-vitamiinia päivässä puolen gramman annoksiksi jaettuna. Tällaisia isoja päivittäisiä annoksia käytettäessä C-vitamiini on parasta ottaa poretabletteina vatsaärsytyksen välttämiseksi. Todennäköisesti apua on myös omega-3-rasvahappoja sisältävistä kalaöljyistä sekä kversetiinistä. Kversetiini on flavonoidi, jota on ruoka-aineista sipulissa, omenissa ja kapriksessa (viimemainitussa todella huimasti). Sitä voi myös ostaa ravintolisänä hyvin varustetuista luontaistuotekaupoista.

Aiemmin luontaistuotekaupoissa oli myynnissä erillistä perillauutetta, mutta nykyisin tuote on korvautunut Kverilla-nimisellä yhdistelmävalmisteella, jossa on vaikuttavina aineina perillauutetta, kversetiiniä ja plantago- eli heinäratamouutetta. Tätä tuotetta voi pitää hyvin suositeltavana heinänuhaan.

Joskus heinänuhaan suositellaan myös Pycnogenolia, rannikkomännyn kuoriuutetta, mutta en ole itse havainnut siitä olevan juuri apua. Edellä mainitsemani perillauute ja Kverilla-valmiste toimivat paremmin.

Allergisia oireita lievittää hieman myös valkoisten vehnäjauhojen, sokerin ja maitotuotteiden välttäminen pahimpaan allergia-aikaan. Valkoisia vehnäjauhoja ja sokeria tosin kannattaa välttää muutenkin.

Monet ovat lisäksi saaneet apua nenähuuhtelukannun käytöstä, ja sen hyödyistä olen nähnyt jonkin verran tutkimusnäyttöäkin. Omakohtaista kokemusta kannun käytöstä minulla ei ole.

Lukijani Anna kertoo saaneensa apua rooibos-teestä. Sitä voi tosiaan myöskin kokeilla, sillä on joitakin tutkimusviitteitäkin, että se voi auttaa myös allergioissa. Rooibosta saa nykyisin tavallisista ruokakaupoista.

Päivitetty 11.6.2009


Lisätietoa

Suomalainen väitöstutkimus: Kekkonen R. Immunomodulatory effects of probiotic bacteria in healthy adults.
Life-Extension Foundation. Allergies: Finding Relief for a Common Conditition.
Ouwehand AC. Antiallergic effects of probiotics. J Nutr 2007; 137: S794-7.

5. kesäkuuta 2008

Vahvistusta D-vitamiinin hyödyille diabeteksen torjunnassa

Ehdotin runsas viikko sitten blogikirjoituksessani, että tyypin 1 diabeteksen ehkäisemiseksi Suomessa tulisi harkita lasten D-vitamiinisuositusten kohottamista 25 mikrogrammaan (1000 IU). Tänään ScienceDaily, joka välittää tiedeuutisia, kertoo tuoreesta Diabetologia-lehdessä julkaistusta tutkimuksesta, jonka mukaan tyypin 1 diabetes voisi olla ehkäistävissä juuri tuolla määrällä D-vitamiinia. Professori Cedric F. Garland kuitenkin lisäsi samassa yhteydessä, että ilman keskustelua lääkärin kanssa alle 1-vuotiaille ei pidä antaa yli 10 mikrogrammaa D-vitamiinia.

Lisätietoa

EurekAlert: Current vitamin D recommendations fraction of safe, perhaps essential levels for children.

2. kesäkuuta 2008

Välimeren ruokavalio vähentää diabetesriskiä


Välimeren ruokavaliossa syödään runsaasti vihanneksia ja hedelmiä. Kuva JH

Perinteisen Välimeren ruokavalion tiedetään olevan sydämelle terveellinen. Nyt uudessa tutkimuksessa on osoitettu, että se voi myös vähentää merkittävästi riskiä sairastua diabetekseen. British Medical Journalissa julkaistussa tutkimuksessa seurattiin yli 13 000:tta alun perin tervettä yliopistosta valmistunutta espanjalaista runsaan neljän vuoden ajan. Tuloksena havaittiin, että perinteisen Välimeren ruokavalion uskollinen noudattaminen yhdistyi peräti 83 prosenttia pienempään riskiin sairastua diabetekseen verrattuna niihin tutkituista, joiden ruokavalio poikkesi siitä eniten.

Välimeren ruokavalion kriteereinä olivat runsas vihannesten syönti, runsas hedelmien ja pähkinöiden käyttö, runsas palkokasvien (kuten papujen) käyttö, runsas kalansyönti, runsas viljan syönti, runsas oliiviöljystä saadun yksittäistyydyttymättömän rasvan määrä suhteessa tyydyttyneisiin rasvoihin sekä kohtuullinen alkoholinkäyttö. Maitotuotteita käytettiin vain kohtuullisesti ja lihaa vähän, ja myös tranrasvojen saanti jäi Välimeren ruokavaliota noudattaneilla vähäiseksi. Välimeren ruokavalion noudattamista mitattiin yksityiskohtaisella kysymyslomakkeella, jonka tutkitut täyttivät tutkimuksen alussa ja kahden vuoden välein.


Muita keinoja

Liikunnan lisäämisen ja painon pudottamisen merkitystä kakkostyypin diabeteksen ehkäisemisessä ei voi liikaa korostaa. Niiden rinnalle voi kuitenkin yllä mainitun tutkimuksen valossa ottaa vielä perinteisen Välimeren ruokavalion. Tärkeää olisi lisäksi välttää raffinoituja hiilihydraatteja, esimerkiksi pullaa ja sellaista leipää, jota ei ole leivottu pääasiallisesti täysjyväviljasta. Myös makeisia, limsoja ja muita sokeroituja juomia on hyvä välttää.

Lisäksi on suositeltavaa pitää huolta riittävästä D-vitamiinin saannista. Viime vuonna lääketieteellisessä Diabetes Care -lehdessä julkaistu suomalaistutkimus osoitti, että elimistön lähes optimaaliset (71 nmol/l) D-vitamiinitasot yhdistyvät 30–40 prosenttia vähäisempään riskiin sairastua tyypin 2 diabetekseen verrattuna tasoihin, jotka kertovat D-vitamiinin puutoksesta. Käytännössä optimaalisten D-vitamiinitasojen alarajan saavuttaminen edellyttää kesäaikana kohtuullista auringonottoa ja syksystä kevääseen riittävää, vähintään 20–25 mikrogramman suuruista D-vitamiinilisää (7,5 mikrogrammaa ei riitä!). D-vitamiini on parasta ottaa D3-vitamiinia sisältävinä tabletteina, ei kalanmaksaöljynä (kalanmaksaöljyn liiallinen retinoli heikentää luustoa).
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...