Margariinien "pehmeät rasvat" eivät ole kylmäpuristettujen kasviöljyjen veroisia

Olen aina vierastanut käsitettä "pehmeät rasvat" enkä muista käyttäneeni sitä koskaan. Se on ilmaisu, jolla halutaan niputtaa margariinit yhteen juoksevien kasviöljyjen kanssa. Tällainen kytkentä olisi asianmukainen, jos margariinit olisivat terveysvaikutuksiltaan verrattavissa juokseviin kasviöljyihin, kuten neitsytoliiviöljyyn tai kylmäpuristettuun rypsiöljyyn. Näin ei kuitenkaan ole.

Margariininvalmistajien sivuilla kuluttajille yritetään antaa sellainen kuva, että margariinien kiinteys saavutettaisiin lisäämällä kasviöljyjen sekaan hieman trooppisia rasvoja, kuten esimerkiksi palmuöljyä. Se ei kuitenkaan riitä, vaan tosiasiassa margariinien kiinteyttämisessä käytetään myös vaihtoesteröintiä. Sillä saattaa olla haittoja, jotka ovat verrattavissa aiemmin käytettyjen osittain kovetettujen kasvirasvojen ja niiden synnyttämien transrasvojen vaikutukseen. Uudessa perusteellisessa katsausartikkelissa todetaankin:

"Rasvan vaihtoesteröinnillä... on suurina määrinä kielteinen vaikutus rasva-aineenvaihduntaan ja sen on osoitettu vaikuttavan glukoosiaineenvaihduntaan, immuunijärjestelmään ja maksaentsyymeihin."

Samassa katsauksessa otetaan myös kantaa margariinien vaihtoesteröintiä vastaan. Siinä todetaan, että "kiinteää rasvaa tarvittaessa muuntelemattoman tyydyttyneen rasvan, kuten palmuöljyn, palmuoleiinin tai mahdollisesti jopa myös palmunsiemenöljyn ja kookosöljyn käyttö tuntuisi vaihtoesteröityä rasvaa suotavammalta ajatellen pitkäaikaisia biologisia implikaatioita."

Pyysin muuten kotimaisilta margariinivalmistajilta kommentteja tähän katsausartikkeliin. Kaikkea muuta markkinointimateriaaliaan he lähettivät, mutta vaihtoesteröinnin haitallisuuteen he eivät pyynnöstäni huolimatta vastanneet mitenkään.

Tällä ei ole tarkoitus sanoa, että voi olisi margariineja terveellisempää. Ennemminkin haluan sanoa, että margariineja ei voi mitenkään verrata välttämättömien rasvahappojen lähteenä juokseviin kylmäpuristettuihin kasviöljyihin. Nämä ovat terveydellisiltä vaikutuksiltaan omaa luokkaansa. Mielestäni jokaisen terveydestä kiinnostuneen kannattaisikin opetella eteläeurooppalaisia tapoja käyttää rasvoja. Siellähän leivän kanssa on tarjolla usein neitsytoliiviöljyä ja erilaisia dippikastikkeita ja levitteitä, kuten tomaattisalsaa, guacamolea, munakoisodippiä tai hummusta.

Jos margariineja ei käytetä, on siis tärkeää pitää kuitenkin huolta siitä, että välttämättömiä rasvahappoja (linolihappoa, alfalinoleenihappoa ja DHA:ta) saadaan riittävästi.

Lähteet:

Hayes KC, Pronczuk A. Replacing trans fat: the argument for palm oil with a cautionary note on interesterification. J Am Coll Nutr. 2010 Jun;29(3 Suppl):253S-284S.

Sundram K et al. Stearic acid-rich interesterified fat and trans-rich fat raise the LDL/HDL ratio and plasma glucose relative to palm olein in humans. Nutr Metab (Lond). 2007 Jan 15;4:3.

Transrasvaa ei margariineissa juuri ole

Elintarviketurvallisuusvirasto Evira on tutkinut suomalaisia margariineja ja rasvalevitteitä. Se ei löytänyt niistä mainittavia määriä haitallista transrasvaa. Yli puolesta näytteitä ei löytynyt sitä lainkaan. Lopuissa näytteitä oli enimmillään 0,5 prosenttia transrasvaa. Lue koko Eviran tiedote klikkaamalla tätä.

Välimeren ruokavalio osoittautui jälleen kerran suojaavaksi

Välimeren ruokavalio on osoittautunut jälleen kerran sepelvaltimotaudilta suojaavaksi. Se käy ilmi uudesta katsauksesta, jossa käytiin järjestelmällisesti läpi aikaisempia tutkimuksia.

Katsauksen mukaan on hyvää näyttöä siitä, että vihannekset, pähkinät ja Välimeren ruokavalio suojaavat sepelvaltimotaudilta. Yhtä vakuuttavaa näyttöä on siitä, että transrasvahapot ja korkea glykeeminen indeksi tai kuorma ovat haitallisessa yhteydessä sydäntauteihin. 

Lisäksi korkealuokkaisimmat tutkimukset osoittavat katsauksen mukaan hyvin myös sen, että yksinkertaisesti tyydyttymättömiä rasvoja (rypsiöljyä, oliiviöljyä) sisältävillä ruokavalioilla on sydäntaudeilta suojaavaa vaikutusta. Samoin näistä tutkimuksista on hyvää näyttöä, että länsimaisen ruokavaliomallin mukaisesti syöminen on riski. Toisin sanoen runsas punaisen lihan, lihajalosteiden, rasvaisten maitotuotteiden ja raffinoitujen ruokien käyttö on riski, kuten tutkimusta referoiva Medical News Today -uutisartikkelikin kertoo.

Kohtalaista näyttöä on lisäksi siitä, että kalansyönti, kalan omega-3-rasvahapot, runsaasti E- ja C-vitamiineja sisältävät ruoat, beetakaroteeni (esimerkiksi porkkanoissa), täysjyvävilja, hedelmät, kuitu ja alkoholi suojaavat sydäntaudeilta.

Uusi tutkimus tukee täysin ravitsemuslinjaani ja niitä neuvoja, joita annan Ravintoa sydämelle -kirjassani. Jos olet kiinnostunut tutkimustietoon perustuvasta tavasta pitää huolta sydämestäsi, suosittelen kirjan hankkimista. Teos on kirjoitettu tavallisia terveydestään kiinnostuneita lukijoita — Sinuakin — varten.

Lähteet:

A Systematic Review of the Evidence Supporting a Causal Link Between Dietary Factors and Coronary Heart Disease.

Vegetables, Nuts And Mediterranean Diet Better For Heart, Research Review.

Ravintolaruoasta

Tämän lauantain Helsingin Sanomat kirjoittaa terveydenhuollon ja kasvatustieteen maisteri Enni Mertasen uuteen väitöskirjaan liittyen ravintolaruoasta. HS:n artikkelin mukaan "monissa ravintola-annoksissa on kuitenkin liikaa rasvaa, runsaasti proteiinia ja liian vähän hiilihydraatteja." Samassa yhteydessä haastateltu kokki ja ravintolakoulu Perhon tuntiopettaja Markus Maulavirta suhtautuu kriittisesti näihin näkemyksiin viitaten siihen, että vähärasvaisuus ei ole auttanut nuoria painonhallinnassa. Hän ei myöskään ole havainnut asiakkaiden olevan erityisen kiinnostuneita ravitsemusasioista.

Ravintolaruoan laatu on sinänsä tärkeä aihe ja siihen pitäisi kiinnittää enemmän huomiota. Katsoisin Mertasen painottamien rasvan, proteiinin ja hiilihydraattien keskinäisten määrien olevan kuitenkin toisarvoisia asioita — siitä olen kokki Maulavirran kanssa samaa mieltä. Terveyttä ajatellen olennaisempaa on se, onko ravintolaruoan rasvan laatu hyvää. Toinen tärkeä kysymys on se, onko vihanneksia tarpeeksi. Olisi myös tärkeää kiinnittää huomiota hiilihydraattien laatuun — esimerkiksi valkoisista jauhoista tehdyn pastan sijaan vain aniharvoissa paikoissa saa täysjyväpastaa.

Siitä en ole Maulavirran kanssa samaa mieltä, että ihmiset eivät olisi erityisen kiinnostuneita ravitsemuksesta. Ihmiset ovat. Ravintolaruokailutilanne ei vain suo luontevaa mahdollisuutta tuoda omaa kiinnostusta esille. Harva haluaa itselleen niuhottajan leimaa sillä, että alkaisi kysellä vaikkapa lounasravintolan kiireisessä kassajonossa siitä, onko ravintolan käyttämässä paistorasvassa osittain kovetettuja kasvirasvoja ja siten haitallisia transrasvoja. Asia on silti tärkeä, ja jokaisen ravintolan tulisi tarkistaa käyttämiensä paistorasvojen laatu.

Kevennykseksi liitän tähän asiaan liittyvän videon, jossa arvostettu Harvardin huippututkija Walter C. Willett on italialaisravintolassa syömässä ja puhuu samalla tärkeistä ravintolaruoan terveellisyyteen vaikuttavista kysymyksistä.