Karppaus ja sosiaalisen median haasteet

Karppauskeskustelu käy nyt todella kuumana. Karppauksesta keskustellaan parhaaseen katseluaikaan lähetettävissä ajankohtaisohjelmissa. Tänään Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa vaaditaan asiantuntijoita kansan pariin keskustelemaan.

Äkkipäätään THL:n ja muiden asiantuntijoiden jalkautuminen sosiaaliseen mediaan voi kuulostaa tosi hyvältä.

En kuulu HS:n pääkirjoitusartikkelin tarkoittamiin virallisessa asemassa oleviin ravitsemusasiantuntijoihin, mutta haluan silti kertoa omista kokemuksistani.

Olen ollut jo vuosien ajan sillä kannalla, että karppaus on ennen kaikkea terapeuttinen laihdutusruokavalio, joka sopii niille, jotka haluavat laihduttaa ja/tai joilla on ongelmia verensokeritasojen säätelyn kanssa. Jos sitä noudatetaankin, olisi terveellisintä ja ekologisinta suosia pääasiassa juoksevia kasviöljyjä, erityisesti neitsytoliiviöljyä, ja kasvikunnan proteiinilähteitä ja kalaa. Tärkeää on tietysti myös syödä runsaasti kasviksia, hedelmiä unohtamatta.

Myös normaalipainoiset voivat vähentää viljan osuutta maltillisesti, mutta heidänkin olisi terveellisintä tehdä se kasviöljyjä sekä kasvikunnan proteiiinia ja kalaa suosien.

Olen siis paljolti ymmärtänyt hiilihydraattien vähentämistä, mutta siitä huolimatta olen joutunut kokemaan puolijulkisessa ravintoasiantuntijan roolissani sellaista loanheittoa, että se on ollut ajoittain hyvin raskasta. Olen joutunut kokemaan paljon epäystävällisyyttä, loukkauksia ja asiattomuuksia vain sen takia, että en ole taipunut sellaisen karppaamisen kannalle, jossa syödään runsaasti eläinrasvaa ja eläinproteiinia. Syynä kantaani on se, että tutkimusnäyttö on nähdäkseni jo vuosien ajan viitannut siihen, että jos hiilihydraatteja korvataan pääasiassa eläinkunnan tuotteilla, terveydelliset riskit ja ekologinen kuormitus lisääntyvät.

Karppaajien kanssa keskustelussa ovat onnistuneet vain sellaiset sosiaalisen median asiantuntijat, jotka ovat silittäneet karppaajia riittävästi myötäkarvaan. Ei voi olla oikein, että ystävällisen tai edes neutraalin keskustelun ehdoksi asetetaan taipuminen omalle kannalle.

En oikein tiedä, miten tämä yhtälö voitaisiin onnistuneesti ratkaista. Periaatteessa olisi hyvä, jos THL ja muut viralliset tahot voisivat jalkautua sosiaaliseen mediaan, mutta miten kukaan viran puolesta keskusteleva kestäisi sitä asiattomuutta ja painostusta, jota on odotettavissa?

Lue myös:

Professori välttää karppausväittelyä: ”Psyyke ei kestäisi”. Uusi Suomi 29.10.2011.

Tuore EVA-raportti unohtaa elämäntapakeinot ja sosioekonomiset terveyserot

Mielenkiintoinen raportti, jolla on rajoituksensa

Suomalaisten terve elinikä on Länsi-Euroopan lyhin, vain 54 vuotta. Muun muassa sen vuoksi suomalainen terveydenhuoltojärjestelmä tarvitsisi korjaamista. Tuore Elinkeinoelämän valtuuskunnan tilaama raportti Sairaat elämät, jonka on laatinut Markus Leikola, pyrkii tarttumaan tähän haasteeseen.

Pikaisesti katsoen raportissa on monia mielenkiintoisia ehdotuksia, jotka tähtäävät palvelun parantamiseen. Monet niistä ovat joustavuutta lisääviä ja parantaisivat terveyspalveluiden tasoa ja asiakastyytyväisyyttä.

Raportin huutava puute on kuitenkin ennaltaehkäisyn laiminlyönti. Erityisesti raportti unohtaa niiden keinojen mahdollisuudet, jotka liittyvät elämäntapoihin. Liikuntaa, ravitsemusta ja ruokavaliota ei mainita lainkaan koko 88-sivuisessa raportissa. Kuitenkin tiedetään, että yleisiä kansansairauksia, kuten sydäntauteja, diabetesta ja osteoporoottisia lonkkamurtumia, voitaisiin ehkäistä hyvin juuri elämätapakeinoin.

Maailman terveysjärjestön WHO:n ja Harvardin ravitsemustutkijoiden mukaan elintavoilla, kuten liikunnalla ja terveellisellä ruokavaliolla, voitaisiin ehkäistä jopa 80 prosenttia ennenaikaisista sydän- ja verisuonisairauksista.

Raportti ei myöskään mainitse sosioekonomisia terveyseroja, vaikka ne ovat Suomessa erityisen suuria. Sosioekonomisten terveyserojen räikein ilmentymä on 12,5 vuoden ero köyhän ja rikkaan miehen eliniänodotteessa. Kun yritetään kohottaa tervettä elinikää koko väestössä, hyviin tuloksiin ei päästä ellei kiinnitetä huomiota erityisesti niiden terveyteen, joiden terveydentila on heikoin. Kun ottaa huomioon raportin tilaajan – Elinkeinoelämän valtuuskunnan – tätä laiminlyöntiä voi pitää odotettuna, mutta olisi ollut kiva, jos EVA olisi tässä suhteessa yllättänyt.

Terveydenhuollon kehittämisen lähtökohdaksi pitäisi mielestäni ottaa yksilöllisyyden ja joustavuuden parantaminen samanaikaisesti sen kanssa, että tuloeroihin ja koulutukseen liittyviä terveyseroja pyritään pienentämään. Perinteisestihän näitä tavoitteita on pidetty toisilleen vastakkaisina. Mielestäni niiden yhdistäminen on kuitenkin täysin mahdollista.

Viite:

Leikola M. EVA Raportti: Sairaat elämät – Suomalaisen terveydenhuollon korjauspaketti. Taloustieto Oy, 2011 (PDF).

Uuden Mustan juttuni

Olen kirjoittanut YLEn Uuden Mustan sivuille ravintoartikkeleita, jotka ovat olleet aika suosittuja. Ne ovat käsitelleet esimerkiksi Välimeren ruokavaliota, ravinnon rasvoja ja D-vitamiinia. Olen koonnut ne linkeiksi alle. Suosittelen niihin tutustumista, sillä olen käsitellyt niissä ravintoasioita usein blogikirjoituksia perusteellisemmin.

Tulkitse ravitsemusuutisia oikein

Pekaanipähkinöitä sydämelle, manteleita sokeritasapainoon

Kasviskarppaaja laihduttaa terveellisesti ja ekosti

Välimeren ruokavalio: Jätä maito, valitse jogurtti

Ruoan paistaminen on luultua epäterveellisempää


Välimeren ruokavalio: Korvaa edes osa lihasta pavuilla


Välimeren ruokavalio: Lisää vihanneksia ja hedelmiä!


Välimeren ruokavalio on tutkitusti terveellinen


Saatko tarpeeksi D-vitamiinia?


Sokerien hyvät, pahat ja rumat


Selvyyttä ravinnon rasvoihin

Lisäksi Uudessa Mustassa on julkaistu haastatteluihini perustuvia juttuja:

Miten tukevaa tekoa olet?

Syö viljaa! Älä syö viljaa!