3. heinäkuuta 2013

Innostu villivihanneksista

Hulluna hortaan -kirjan ulkoasu on raikas.

Oletko miettinyt, että villivihannesten kerääminen olisi järkevää ja kivaa mutta et oikein ole tiennyt, miten sen aloittaisi? Siinä tapauksessa Raija ja Jouko Kivimetsän Hulluna hortaan auttaa hyvin alkuun. Ja vaikka villivihannesten kerääminen ei olisikaan aivan vierasta, kirja voi auttaa virittämään lopahtanutta kiinnostusta uudelleen.

Olen itse käynyt ensimmäisen villivihanneskurssini runsaat kymmenen vuotta sitten osana Perheniemen opiston laajaa kaksivuotista kokopäiväistä luontaisalan koulutusta (koulutusta ei enää ole siellä). Villivihannesten — tai lyhyemmin hortan — kerääminen ei ollut minulle siis aivan uutta. Siitä huolimatta opin kirjasta lisää ja sain uutta inspiraatiota.

Kirjasta välittyy kuva, että villivihannesten kerääminen on kirjoittajapariskunnalle varsinainen elämäntapa, johon he ovat myönteisessä mielessä hurahtaneet. Heidän käytäntöä lähellä oleva, elämyksellinen ja innostunut asenne välittyy hyvin myös tekstistä. Välillä maalailevat ilmaisut ovat sillä rajoilla, menevätkö ne jo vähän yli: "Aivot, suolisto ja sydän rakastavat hortaa, sen vitaaliaineita, vitamiineja, kivennäisaineita, kasviantioksidantteja ja klorofylliä eli lehtivihreää."

Värikkäistä ilmaisuista huolimatta kirja toimii hyvin käytännöllisenä oppaana, jossa on kaikki olennainen villivihannesten keräämistä, käsittelyä ja säilömistä koskeva tieto. Lisäksi kirjaan sisältyy monipuolinen reseptikokoelma, joka käsittää pääasiassa erilaisia kasvisruokia mutta joukossa on myös muutama liharuokaresepti.

Minulle mielenkiintoisinta kirjassa oli osuus, jossa käsiteltiin villivihannesten eli hortan osuutta perinteisessä kreikkalaisessa Välimeren ruokavaliossa. Useinkaan Välimeren ruokavaliota käsiteltäessä ei mainita, että villivihannekset ovat sen olennainen osa. Kirjan ulkopuolelta voin kertoa, että villivihanneksia on kerätty Kreikan lisäksi yleisesti myös Italiassa, Ranskassa, Espanjassa, Portugalissa ja entisen Jugoslavian alueella.

Voikukasta ja nokkosesta kirjassa väitetään, että ne sisältäisivät D-vitamiinia. Tavallisista ravitsemustietokannoista ei löydy tukea sille, että näissä kasveissa olisi D-vitamiinia. Vaikka D-vitamiinia olisikin pieniä määriä, pitoisuuksien voi olettaa olevan niin pieniä, että niillä ole ihmiselle juurikaan käytännön merkitystä D-vitamiinin lähteenä — varsinkin kun otetaan huomioon tavallisesti syödyt annoskoot.

Kreikassa käytettäviä yrttejä käsittelevässä osuudessa kerrotaan, että rosmariini tasapainottaisi verenpainetta. Tämä on sen vastaista, että korkea verenpaine tunnetaan yleisesti rosmariinin käytön kontraindikaationa (University of Maryland).

Muutamista pienistä virheistä ja kyseenalaisista kohdista huolimatta voin lämpimästi suositella Hulluna hortaan -kirjaa. Se on oikeasti innostava ja on saanut esimerkiksi minut kokeilemaan maksaruohoa salaatissa, mitä en ollut koskaan aiemmin tehnyt. Lisäksi sympaattiseen tyyliin kirjoitettua kirjaa oli mukava lukea.

Edit. 6.7.2013. Minulla oli aiemmin tiedossa, että muutamissa kasvikunnassa metsäsienissä ja joissakin jäkälissä on D-vitamiinia. Olen päivittänyt kirja-arvostelua sen jälkeen, kun minulle on osoitettu, että myös joissakin tavallisissa kasveissa on pieniä määriä D-vitamiiniyhdisteitä. Määrät ovat kuitenkin häviävän pieniä verrattuna merkittäviin D-vitamiinin lähteisiin, kuten auringonvaloon ja kalaan.

3 kommenttia:

  1. Hei Juhana, kiitos myönteisestä ja mieltä lämmittävästä arvostelusta. Se innostaa tekemään tätä työtä hortoilun parissa. Tärkeänä lisäyksenä haluan tuoda tässä esiin, että kirjan tiedot ovat kasvitieteen professori Yrjö Mäkisen tarkistamia ja yhtenä lähteenä olen käyttänyt mm. erityisesti arvostamani kasvitieteen professori Sinikka PIipon teosta Luonnon lääkeyrtit 1, Tammi, 2003.

    VastaaPoista
  2. Kyllä voikukka sisältää D-vitamiinia:
    http://umm.edu/health/medical/altmed/herb/dandelion

    Joidenkin lähteiden mukaan myös nokkonen sisältää D-vitamiinia. Myös muut kuin sienet ja jäkälät sisältävät D-vitamiinia:
    http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S016894520200420X

    Front Plant Sci. 2013 May 13;4:136. doi: 10.3389/fpls.2013.00136. Print 2013.
    Vitamin D in plants: a review of occurrence, analysis, and biosynthesis.
    Jäpelt RB, Jakobsen J.
    Source: Division of Food Chemistry, National Food Institute, Technical University of Denmark Søborg, Denmark.
    http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/23717318

    VastaaPoista
  3. Anonyymi, kiitos mielenkiintoisesta tarkennuksesta. Erityisesti viimeinen lähteesi on akateemisesti mielenkiintoinen ja osoittaa, että joissakin kasveissa on pieniä määriä D-vitamiinia. Kasvissyöjien verestä on mitattu erittäin matalia D-vitamiinipitoisuuksia. Se viittaa siihen, että joidenkin kasvisten häviävän pienistä D-vitamiinimäärillä ei ole juuri käytännön merkitystä D-vitamiinin lähteenä.

    VastaaPoista

Haluan säilyttää blogissani miellyttävän ilmapiirin. Eri mieltä saa olla, mutta töykeitä, halventavia tai jankkaavia kommentteja ei julkaista.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...