Ravintovalistuksen lähestymistavasta

Haluan hieman kirjoittaa ravintovalistuksen lähestymistavasta. Lähtökohtani ravintokirjoittelussa on ollut se, että haluan pitää ruokavalion kokonaisuuden jatkuvasti kirkkaana mielessäni, mutta samalla haluan jakaa lukijoiden kanssa uteliaisuuteni ja kiinnostukseni ravitsemuksen yksityiskohtiin. Kirjassanikin tuon selvästi esille, että on olennaisen tärkeää saada ruokavalion kokonaisuus kuntoon.

Pidän nykyisen virallisen ravitsemusvalistuksen ongelmana sitä, että se on liian yksinkertaistavaa. Valistus, joka vain yksinkertaistetusti kehottaa ihmisiä käyttämään "pehmeää rasvaa" ja syömään "puoli kiloa kasviksia päivässä", jää helposti niin yleisluontoiseksi, että sellaisen kuunteleminen ei pidemmän päälle kiinnosta ketään. Pidän sitä paitsi hieman vanhanaikaisena sitä, että itsenäisesti ajattelemaan oppineiden kansalaisten pitäisi kuuliaisesti hyväksyä suositukset vain sen vuoksi, että joku auktoriteetti on ne parhaaksi katsonut. Yksinkertaistavien suositusten taustalla on myös julkilausumaton olettamus, että lukijat ovat vähän yksinkertaisia eivätkä ymmärrä vaikeita asioita.

Ympäripyöreiden suositusten ongelmana on lisäksi se, että niiden noudattaminenkaan ei aina tehoa riittävästi. Pelkästään yleisluontoisia suosituksia seuraamalla esimerkiksi kolesteroli tai verenpaine eivät välttämättä alene tarpeeksi. Viralliset suositukset, jotka linjaltaan ovat sinänsä monessa suhteessa oikean suuntaisia, jäävät usein tehottomiksi. Sen seurauksena monet joutuvat turvautumaan verenpaine- tai kolesterolilääkkeisiin.

Mielenkiintonsa menettäneeseen yleisluontoisuuteen olen tarjonnut vastaukseksi sitä, että ravintokirjoittelussa tulisi myös käsitellä mekanismeja, joilla ruoka on terveellistä — tai epäterveellistä. Kun ravintokirjoittajat jakavat oman mielenkiintonsa aiheeseen, mutta tekevät sen kansantajuisella tavalla, se välittyy myös lukijoille. Uskon esimerkiksi, että kasvisten terveellisyydestä on helpompi vakuuttua kun selitetään, että niissä on esimerkiksi verenpainetta alentavaa kaliumia tai kun kerrotaan, millä kaikin eri tavoin niiden sisältämät fytokemikaalit ylläpitävät terveyttä ja ehkäisevät sairauksia. Vaikutustapoja selittävä lähestymistapa on myös lukijaa arvostava. Sen lähtökohtana on usko siihen, että vastaanottaja on fiksu, älyllisellä apparaatilla varustettu olento, jolla on kykyä ymmärtää asioita ja ajatella itse.

Lähtökohtanani on myös se, että eri sairauksien ehkäisyyn ja ravitsemustukihoitoon tulee tarjota ruokavalion kokonaisuuden lisäksi myös ns. täsmäruoka-aineita, joilla voidaan saada lisää tehoa sairauksien riskitekijöiden kohentamiseen — esimerkiksi kolesterolin tai verenpaineen alentamiseen. Tuotaessa esille yksittäisten ruoka-aineiden mahdollisuuksia vaarana on tietysti se, että kadotetaan ruokavalion kokonaisuus eikä nähdä metsää puilta. Olen kuitenkin jatkuvasti pitänyt ruokavalion terveellistä kokonaisuutta olennaisena ja täsmäruoka-aineita ja ravintolisiä sille selkeän alisteisina.

Tässä blogissanikin olen tämän tästä kirjoittanut ruokavalion kokonaisuudesta, jotta se ei unohdu. Sen ohella kirjoitan ruokavalion tärkeistä yksittäisistä tekijöistä. Niistä kirjoittaminen lisää mielenkiintoa aiheeseen, ja samalla ravitsemuksen yksityiskohtienkin käsittely voi tuoda esille terveyden kannalta todella merkityksellisiä asioita. Esimerkiksi D-vitamiini on "vain" ravitsemuksen yksittäinen asia, mutta vitamiinin jatkuvalla talviaikaisella puutteella voi pidemmän päälle olla kohtalokkaita seurauksia.

Tietenkin julkisen ravintovalistuksen on oltava riittävän selkeää ja yksinkertaista, että aiottu viesti menisi perille ja tulisi ymmärretyksi. On hyvä osata kiteyttää viestit ytimekkäästi. Mutta ehkä valistuksessa tulisi olla samalla jokin syventävä taso, jonka avulla ravitsemuksesta kiinnostuneet kansalaiset voisivat selvittää itselleen vaikkapa syitä siihen, miksi asiantuntijat ovat päätyneet pitämään juuri tietynlaista ruokavaliota terveellisenä. Eräs mahdollisuus lisätä virallisen ravitsemusvalistuksen mielenkiintoa olisi se, että virallisellakin taholla alettaisiin kertoa popularisoiden ja kommentoiden ravitsemusuutisia — kuten tässä blogissa. Jatkuvasti päivittyvä tieto toisi lukijat yhä uudelleen sivuille.

Saamani palautteen perusteella uskon, että monia lähestymistapani ravitsemukseen kiinnostaa. Lukijat ovat kertoneet ravintoasioiden avautuneen heille aivan uudella tavalla. Ilahduttavinta ja samalla täysin odottamatonta palautetta sain vähän aikaa sitten eräältä ystävältäni, joka oli ostanut Ravintoa sydämelle -kirjan aikuiselle lapselleen — nuorelle naiselle, joka oli ollut tuskastunut kun ei ollut löytänyt vielä omaa opiskelualaansa. Kirjan luettuaan hän oli innostunut siitä niin, että oli ilmoittanut äidilleen haluavansa lähteä opiskelemaan ravitsemustiedettä. Hieno asia. Toivon vain, että hän ei pety akateemisen vapauden puutteeseen omalla opiskelualallaan.