15. huhtikuuta 2009

Välimeren ruokavalio osoittautui jälleen kerran suojaavaksi

Välimeren ruokavalio on osoittautunut jälleen kerran sepelvaltimotaudilta suojaavaksi. Se käy ilmi uudesta katsauksesta, jossa käytiin järjestelmällisesti läpi aikaisempia tutkimuksia.

Katsauksen mukaan on hyvää näyttöä siitä, että vihannekset, pähkinät ja Välimeren ruokavalio suojaavat sepelvaltimotaudilta. Yhtä vakuuttavaa näyttöä on siitä, että transrasvahapot ja korkea glykeeminen indeksi tai kuorma ovat haitallisessa yhteydessä sydäntauteihin. 

Lisäksi korkealuokkaisimmat tutkimukset osoittavat katsauksen mukaan hyvin myös sen, että yksinkertaisesti tyydyttymättömiä rasvoja (rypsiöljyä, oliiviöljyä) sisältävillä ruokavalioilla on sydäntaudeilta suojaavaa vaikutusta. Samoin näistä tutkimuksista on hyvää näyttöä, että länsimaisen ruokavaliomallin mukaisesti syöminen on riski. Toisin sanoen runsas punaisen lihan, lihajalosteiden, rasvaisten maitotuotteiden ja raffinoitujen ruokien käyttö on riski, kuten tutkimusta referoiva Medical News Today -uutisartikkelikin kertoo.

Kohtalaista näyttöä on lisäksi siitä, että kalansyönti, kalan omega-3-rasvahapot, runsaasti E- ja C-vitamiineja sisältävät ruoat, beetakaroteeni (esimerkiksi porkkanoissa), täysjyvävilja, hedelmät, kuitu ja alkoholi suojaavat sydäntaudeilta.

Uusi tutkimus tukee täysin ravitsemuslinjaani ja niitä neuvoja, joita annan Ravintoa sydämelle -kirjassani. Jos olet kiinnostunut tutkimustietoon perustuvasta tavasta pitää huolta sydämestäsi, suosittelen kirjan hankkimista. Teos on kirjoitettu tavallisia terveydestään kiinnostuneita lukijoita — Sinuakin — varten.

Lähteet:




19 kommenttia:

  1. Laadukkaampi ruoka taitaa sittenkin olla myös terveellisempää.. Ei ne transrasvat, superprosessoidut hiilarit, lisäaineet ja pastöroidut & homogenoidut maitotuotteet sittenkään ollu se juttu :)
    Synteettinen tuli kokeiltua aika laajassa mittakaavassa, mitä jos vaan siirryttäisiin taas syömään *ruokaa*.

    P.S. NaturalNews rocks!! Onko David Wolfe ja thebestdayever.com tuttuja? Siellä mennään niihin juttuihin mitä Mike Adams omalla sivullaan tuskin uskaltaisi edes sanoa.. Ja tehdään kaikesta simppeliä ja automaattista, toisin kuin Mike Adamsin (vanhassa) filosofiassa, missä puhutaan vielä sellaisestakin turhuudesta kun itsekuri ja tahdonvoima syömisen sääntelyssä..

    VastaaPoista
  2. Hei,

    Ilman muuta olen samaa mieltä kanssasi siitä, että ruoan laittaminen yksinkertaisista perusraaka-aineista on yksi tärkeimmistä peruslähtökohdista. Niin teen itsekin. Hieman erästä kuulemaani sanontaa lainaten voisin sanoa, että "terveys tulee kasvimaalta, sairaus tehtaasta."

    NaturalNewsia olen seurannut, mutta David Wolfea en tunne. Linkittämäsi sivuston kautta tutustuminen ei onnistu kovin helposti, koska siellä ei ole juuri mitään kirjallista aineistoa.

    En puhuisi niinkään itsekurista tai tahdonvoimasta, mutta kohtuutta arvostan! Kohtuus on kaunis ja myönteinen ihanne, joka on hyvä ohjenuora muillakin elämänalueilla kuin syömisessä. Kohtuus on sen oivaltamista, että sopivasti on parempi kuin liikaa.

    VastaaPoista
  3. Osuva sanonta ja hyvä blogi!
    Kirjaasi en vielä ole lukenut mutta aion kyllä. Minua kiinnostaa ennen kaikkea tulokset, ja blogaajastahan näkee jo päällepäin että homma toimii.

    Joo sori tuo linkki oli vähän kehno.. Tässä parempi:
    http://video.google.com/videoplay?docid=1773473984777502725&ei=sDrpSaaXD8WN-AbxzNjMAQ&q=david+wolfe

    VastaaPoista
  4. Kiitos kohteliaisuudesta ja mielenkiintoisesta videolinkistä. Katsoin vasta videon alkua, mutta voin jo nyt sanoa, että raakaravinnon osuutta ruokavaliossa olisi todellakin hyvä lisätä. Esimerkiksi monilla reumaatikoilla on kokemuksia siitä, että he voivat paremmin elävällä ravinnolla. (Elävä ravintohan on raakaravintoa, jossa ruokaa on käsitelty tavoilla, jotka helpottavat sen ravintoaineiden käyttöönottoa).

    Silti olen sitä mieltä, että varsinkin Suomen talveen pelkkä raakaravinto ei oikein sovi. Kaipaamme intuitiivisesti lämmintä ruokaa talviaikaan, ja useimpien ihmisten on vaikea ylläpitää kehon lämpöä talvella, jos he syövät esimerkiksi pelkkää elävää ravintoa.

    Mutta tosiaan siis raakaravinnon osuutta monien olisi silti hyvä lisätä. Olen itsekin käynyt kolme elävän ravinnon kurssia. Vaikkakaan en paljon laita ruokaa kotona elävän ravinnon mukaisesti, syön merkittävän osan ruoasta yhä raakaravintona ja käyn silloin tällöin helsinkiläisravintola Silvopleessä syömässä elävän ravinnon lounasta.

    VastaaPoista
  5. Hyviä ajatuksia! Juuri eilen juttelimme kaverin kanssa siitä kuinka joka ikinen esi-isämme joka täällä pohjoisessa on elämäänsä viettänyt, on taatusti osannut tulentekotaidon! Täällä Joensuussa on vielä hiihtokelit, kun rapakon takaisissa raakaravintoblogeissa puhutaan voikukkien ja muiden puistoissa jo kasvavien villiyrttien syömisestä...

    90% suomalaisista varmaankin omaa pitkälti pohjoiset sukujuuret ties kuinka kauas esihistoriaan, jote meidän jos kenen geeneissä on myös ruoan kuumentaminen nuotiolla. Ihmekös tuo loimulohi maistuu niin hyvältä minun suomalaiseen suuhuni - voisin kuvitella esi-isieni satoihin polviin asti nauttineen samaista herkkua.

    Jos haetaan suomalaiselle tänä päivänä optimaalista ruokavaliota, se lienee kuitenkin entistä lähempänä tuota Wolfen ja kumppaneiden linjaa, koska "raw food" on ainoa mitä tämän päivän saasteläjämaailmassamme voi edes jollain tavoin kontrolloida. Lohikin on nykyään täynnä elohopeaa, dioksiinia ja ties mitä, mikä ei kerrasta tapa, mutta esihistoriallisilla, jopa kilon päivittäisillä kala-annoksilla, veisi kyllä hengen tai vähintään lisääntymiskyvyn..

    Tiedän mitä tarkoitat palelemisella, minullekin tulee talvella tosi kylmä peruskaupan kasviravinnolla. Mutta entäs kun mukaan lisätään Maca ja muut "superfoodit", voimakkaat mausteet, kuumia teejuomia sekä 40-50-asteisia Vitamix-raakakeittoja, niin johan lämmittää! ;)

    Elävää ravintoa en ole vieläkään osannut opetella, ja budjetin kanssa oli sen verran pahoja ongelmia, että taisin tänä talvena syödä kerran jopa eineslihapullia, mutta muutamat kavereistani selvisivät talven yli 90-100% elävällä/raakaravinnolla. En tietenkään lähtisi suosittelemaan tämän tavoittelua itseisarvona tai kunniasuorituksena vasta-alkajalle. Monille silti käy niin, että siinä vaiheessa kun ruokakaapeista ja eväspusseista alkaa löytyä riittävän laaja valikoima kaikenlaisia todella laadukkaita raakaherkkuja, ei vaan enää tule syötyä juuri mitään muuta. Ja kun siihen huikeaan selkeyteen ja energisyyteen tottuu, ei siitä kovin mielellään luovu, vaikka se loimulohi vähän houkuttelisikin..
    Minun ruokafilosofiassa kuitenkin tärkeintä on vapaus syödä juuri sitä mitä kulloinkin tekee mieli (kunhan ei kemikaaleja syö), ja talvella ei välttämättä aina haluakaan olla niin kauhean ylienerginen muihin, ja koko ympäröivään luontoon, verrattuna.


    Sitä se Wolfekin aina puhuu, että kaikki uudet hyvät jutut kannattaa tuoda omaan ruokavalioon (ja elämään) kokeilemisen kautta. Lisäämisen periaate on ilman muuta tärkein oivallus, johon olen koko ravinto-opiskeluni aikana törmännyt. Ei taritsekaan luopua mistään, ei tarvitsekaan yrittää muuttaa ruokavaliotaan. Arvaa kuinka monta tuskallista vuotta mullakin meni yrittämiseen!

    Riittää kun uskaltaa maistella uusia herkkuja, ja pitää ne mistä tykkää ja jättää loput ensi kerralla ostamatta. Siinä vaiheessa kun on kokeillut sataa uutta raaka-ainetta, ja jäänyt koukkuun niistä pariinkymmeneen, on einesten määrä ihan huomaamatta ja vahingossa tippunut murto-osaan - ilman minkäänlaista itsekontrollia! Ja kilojakin karissut varmasti useampi, mikäli yhtään ylimääräistä on lanteille joskus kertynyt.

    VastaaPoista
  6. Monityydyttymättömien kasviöljyjen yksi vaikutusmekanismi kenties tässä?

    "Healthy Jewish mothers, especially orthodox ones, have low vitamin D levels. (If you are wondering how the pro-inflammatory omega-6 oils could ever help heart disease, one possibility is these oils dissociate vitamin D from its binding protein, making more free vitamin D available."

    http://www.vitamindcouncil.org/newsletter/2005-dec.shtml

    D-vitamiinitasot riippuvat myös sitä sitovan proteiinin toiminnasta ja kasviöljyt näyttäisivät siten lisäävän vapaan D-vitamiinin määrää seerumissa. Kiinnostava ja uusi tieto minulle. Vielä mukavampaa jakaa se.

    Samassa linkissä teorisoidaan myös "ranskalaista paradoksia" D-vitamiinilla ja viitataan kuinka pohjoisessa Ranskassa kalsidiolitasot olivat vain noin 42 nmol/l ja etelässä/lännessä huimat 95 nmol/l! Pohjoisessa Ranskassa on vähemmän yllättäen paljon sydäntauteja, toisin kuin etelässä ja lännessä.

    VastaaPoista
  7. Jouni,

    Ranskalaisen paradoksin takaa löytyy varmasti monia seikkoja: vihannekset ja hedelmät, punaviini, alkoholi, resveratroli, oliiviöljy, juuston K2-vitamiini, pitkät stressittömät lounaat, yhteinen syöminen jne. Saattaapa mainitsemasi D-vitamiinikin vaikuttaa asiaan.

    VastaaPoista
  8. Aivan totta ja hyvä kun mainitsit alkoholin ja punaviinin erikseen - alkoholi itsessään kohtuuannoksena on todettu voimakkaaksi tekijäksi mutta tätä ei aina muisteta mainita.

    Alhaiset D-vitamiinitasot voivat jopa tuplata riskin saada sydänkohtaus, joten varmasti asialla on merkitystä. Vaikutus HDL-kolesteroliin on tunnettu juttu, samoin mieto alentava vaikutus verenpaineeseen. Viime aikoina D-vitamiinihypen ohella olen pohtinut sen yhteisvaikuttajien kuten magnesiumin, kaliumin, K2-vitamiinin ja kehon pH:n roolia.

    Pelkkiin D-vitamiinin sydän- ja verisuonivaikutuksiin tutustuminen veisi vain aikaa kun tuo tulehduspuoli kiinnostaa enemmän.

    Tässä hyvin kiinnostava jenkkiläisen vaihtoentoisempia menetelmiä ja ruokavaliomuutoksia painottavan kardiologin blogi. Mies kehuu D-vitamiinia vähintään laadukkaan kalaöljyn veroiseksi tueksi valtimoiden kalkkeutumisen ehkäisemisessä/hoitamisessa:

    http://heartscanblog.blogspot.com/search?q=vitamin+d

    Mutta enpä kirjoita enempää off topicia. ;-)

    VastaaPoista
  9. The Heart Scan Blog on ollut jo pitkään blogini seuraamieni blogien listalla. D-vitamiinia suurempi merkitys saattaa olla kuitenkin K2-vitamiinilla, jota ko. blogin kirjoittaja, tohtori William Davis myös suosittelee potilailleen valtimoiden kalkkiutumisen vähentämiseksi.

    VastaaPoista
  10. Mainitsit teksteissäsi, että olet käynyt elävän ravinnon kursseilla. Yritin juuri tehdä itse jogurttia soijamaidosta, muttei se onnistunut. Kysyisinkin vinkkejä itsetehdyn soijajogurtin tekoon, mikäli sinulla on sen valmistuksesta tietoa. Laitoin vajaaseen 3 desiin hapatteeksi 1 rkl:sen maustamatonta valmista soijajogurttia ja laitoin pimeään 8 tunniksi. Mitään ei tapahtunut. Eikö valmiilla soijajogurtin juurella pysty hapattamaan vai täytyykö juuren olla maitopohjainen luonnon jogurtti? Yritin myös hirssijogurtin tekoa, muttei siinäkään mitään tapahtunut. Teenköhän minä jotain väärin..?

    VastaaPoista
  11. Hei Sivi,

    En muista, että elävässä ravinnossa olisi tehty soijajogurtteja, mutta kaurajugurtteja valmistettiin. En vain pitänyt niiden mausta (suurin piirtein ainoa maku, josta en elävässä ravinnossa pitänyt), ja siksi en muista ohjetta.

    Elävästä ravinnosta kiinnostuneita kehotan ottamaan yhteyttä Elävän ravinnon yhdistykseen ERYyn. Parhaiten elävää ravintoa oppii laittamaan esimerkiksi työväenopistojen ja kansalaisopistojen elävän ravinnon kursseilla. Myös kirjoista on apua, mutta kurssien kautta pääsee paremmin sisään asiaan.

    Elävä ravinto toimii mielestäni parhaiten elementtinä, jota voi yhdistää muihin asioihin. Puhdasoppinen elävän ravinnon noudattaminen on vaivalloista, ruokavalio voi jäädä vähän yksipuoliseksi ja energiansaanti helposti hieman vähäiseksi.

    VastaaPoista
  12. Juhana, meillä näyttäs olevan aika tarkalleen sama ravintofilosofia! Tosin mä olen ikäni johdosta ehtinyt opiskelemaan vasta muutaman vuoden, joten tietoa ei vielä ole ihan samalla tavalla kuin alan ammattilaisella. Mutta juuri noin mäkin ajattelen, että sekä elävä ravinto että kaikki muutkin hyvät jutut on hyviä niin kauan kun niitä ei yritä väkisin viedä kaiken muun edelle.

    Täällä muuten käydään mielenkiintoista keskustelua aika pitkälti samoista aiheista:
    http://www.luomuttajat.fi/
    Olisi tosi hienoa saada sutkin mukaan keskusteluun!

    VastaaPoista
  13. Olen miettinyt paljon kalojen keräämiä ympäristömyrkkyjä etenkin elohopeaa. Syön kalaa päivittäin ja mietinkin onko minulla vaarana saada liian suuria määriä noita ympäristömyrkkyjä? Syön eri lajeja viikossa suunnilleen seuraavasti: 2 krt lohta, 2 krt tuoretta tonnikalaa, 1 krt puna-ahventa, 1 krt silakkaa, 1 krt muikkua. Kerralla syön kalaa n. 100- 150 g. Pitäisikö minun rajoittaa kalan syöntiä?

    VastaaPoista
  14. Niin ja mitä oireita liiallisestä elohopean/muiden myrkkyjen saannista voi ilmetä?

    VastaaPoista
  15. Hei Sivi,

    Olen ottanut kalansyöntiin aika yksityiskohtaisesti kantaa Ravintoa sydämelle -kirjassani. Siinä totean, että yleisesti ottaen kalansyönnin hyödyt painavat vaa'assa enemmän kuin haitat.

    Silti kannattaisi yrittää valita kalalajeja, joissa omega-3-rasvahappoja on runsaasti ja ympäristömyrkkyjä vain vähän. Siitä näkökulmasta syömäsi kalat eivät muodosta erityisen hyvää valikoimaa.

    Runsaammin rasvaa sisältäviä kaloja ovat mm. lohi, kirjolohi, makrilli ja sardiinit. Niin Suomen sisävesien kuin merialueidenkin kalat sisältävät, kirjolohta lukuunottamatta, aika paljon ympäristömyrkkyjä. Esimerkiksi Pohjanmeren kala on jo puolta puhtaampaa kuin Itämeren kalat.

    VastaaPoista
  16. Ainakin Finelin mukaan tuore tonnikala sisältää erityisen paljon omega-3:sta...? Samoin olen kuullut, että muikku on yksi puhtaimmista kalalajeista... eikö näin olekaan? Ja jos lohi on hyvä lähde, niin miten on puna-ahven? Puna-ahven ei tosi ole kärkispäästä omegoiden suhteen, mutta entä sen ympäristömyrkyt? Luulin, että silakka on noista se ainut, joka kerää paljon myrkkyjä ja jonka syöntiä kannattaa rajoittaa. Tämän valossa luulin syöväni ihan hyviä lähteitä, lukuunottamatta silakkaa.

    VastaaPoista
  17. Suomesta on hankala saada tuoretta sardiinia ja makrillia. Eikö siis ole terveellisempää syödä tuoretta kalaa kuin ostaa edellämainittuja kaloja säilykkeinä? Oman katsomukseni mukaan kaikki säilykeruoka on ns. "kuollutta ruokaa". Mietin myös purkeistä mahdollisesti liekenevia myrkkyjä.

    VastaaPoista
  18. Sivi,

    Tuore tonnikala ja säilyketonnikala ovat eri asioita. Tonnikalan valmistusprosessissa menetetään suuri osa sen hyvistä rasvoista. Sen jokainen voi havaita tonnikalapurkin kyljestäkin, jossa kerrotaan rasvapitoisuus. Puna-ahvenen puhtaus riippuu kasvupaikasta, mutta petokalana se periaatteessa kerää aika paljon ympäristömyrkkyjä. Muikun osalta jouduin tarkistamaan kantaani ja sitä voi mielestäni pitää aivan suositeltavana kalana.

    Vaikka yleisenä periaatteena tuoreen ruoan suosiminen on hyvä periaate, säilykekala on kuitenkin aivan OK. Joissain tutkimuksissakin säilykekalan syöminen on yhdistynyt terveyshyötyihin siinä missä tuoreenkin kalan syöminen. Siten esimerkiksi säilykesardiinit ovat turhaan väheksyttyä ruokaa.

    VastaaPoista
  19. Kiitos paljon vastauksistasi ja vaivannäöstäsi Juhana! :)

    VastaaPoista

Haluan säilyttää blogissani miellyttävän ilmapiirin. Eri mieltä saa olla, mutta töykeitä, halventavia tai jankkaavia kommentteja ei julkaista.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...